Ihan pakko hehkuttaa tämän maanantain säätä! Ollaan oltu enemmän ja vähemmän ulkona koko päivä, ja nautittu auringonpaisteesta. Klaaran kanssa kärrylenkillä tuli oikein hiki, ja loppumatkasta oli pakko heittää takki pois päältä. Aika ihanaa!

Kuten kuvissa näkyy, sitä kruopsuteltavaa olisi tällä tontilla vaikka kuinka. Koitan ottaa kuitenkin aika rennon otteen, vuosi ja kesä kerrallaan. Kaikenlaiset myrskyt ja kaatuneet puut ovat opettaneet ainakin sen, että ei kannata liikaa suunnitella. Luonto muovaa luontoa, ja niin sen kai kuuluukin olla. Tuo saunan kulma tarvii kuitenkin tässä aika pikapuoliin laittaa kuntoon. Kohta ollaan nimittäin jo siinä vaiheessa, kun saunan jälkeen istuskellaan ilta-auringossa ja nautitaan kesästä! Samaan aikaan myös saunan pukutilojen pintaremontti alkaa käydä aiheelliseksi!

Pihasaunaa, kasvimaata ja kesän huumaa oli tarjolla myös Hurmaava huvila -kirja-arvonnsassa. Arvonta on  nyt suoritettu ja kirja lähtee Minnalle! Ja, koska Minnoja oli taas useampi, laitan meiliä voittajalla ASAP, jotta opus saadaan matkaan, ja voittaja inspiroitumaan!

Ilta-aurinkoista maanantai-iltaa kaikille! Nautitaan keväästä ja heräävästä luonnosta!

Viikko tiiviissä paketissa, eli kuvia instagramin kätköistä!

Sitä sun tätä. Lähinnä kuvia, ja juttuja, meidän arjesta…

instagram-tilini löytyy täältä:
instagram.com/emilianuusikuu

Suloista sunnuntai-iltaa!

Mä olen tänään instagramin puolella esitellyt teille meidän kevättä; Lumetonta maisemaa, trenssi-asua, ja oli niistä pihatöistäkin puhetta. Tartuin lopulta siihen haalistuneen pinkkiin fiskarssiin ja aloitin haravoinnit. Kovin sankoin joukoin kun ette talkoisiin ilmoittautuneet. Harmi, täällä olis nimittäin saanut myös makkaraa! 🙂

Aika paljon helpommalla sitä pääsisi kun kärräisi kaasugrillin ulos, mutta ei siinä kyllä ole lainkaan tätä samaa tunnelmaa kuin (huussin takana) nuotiolla paistetussa (A-luokan) mössömakkarassa. Juomana pillimehu, ah, aika täydellistä!

Eikä me ihan hirveästi saatu aikaiseksikaan mitään, makkara kun otti oman aikansa. Mutta hei, meillä oli kivaa, ja se oli pääasia!

Mies lupasi laittaa mulle aitoja kattilapopcorneja illalla. (Hyvittelee vähän sitä eilistä! ;))
Se tekee ne, popparit siis, sellaisessa voi/vesi-nesteessä. Ihan parhaita! Voittaa mennen tullen sen voinmakuisen mausteen. Ja, kuistilla on colaa kylmässä… Mä olen tänään jo ihan hyvällä tuulella!

Puspus, kivaa iltaa teillekin!!!

Muutama ulkokuva muistutuksena siitä, että tämän harmauden ja sateisuuden keskellä, on ollut myös kauniimpia päiviä, joskaan ei ehkä kauniita talvipäiviä – sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ulkokuvista kuitenkin viis, halusin vielä kiittää teitä ihanista kommenteista, joita olette viime aikoina jättäneet. Olette ihan mahtavia, niin ihania ihmisiä ja hyviä sydämiä! Suuri kiitos, ja suuri halaus. Ihan jokaiselle! Sillä, eihän ilman teitä Uusi Kuu olisi Uusi Kuu, eikä bloggaaminen niin kivaa, mitä se oikeasti on! Teillä on kauniita sanoja ja kauniita ajatuksia, olette parhaita!
Nyt on pyhät juhlittu ja armoton arki edessä. Siitäkin voi kuitenkin tehdä elämän parasta aikaa, joten pyritään siihen. Koitan itse löytää arkeen nyt hyvät rutiinit ja mahdollisimman hyvän aikataulun. Saada arjen rullaamaan jne.

Ja jaiks, karkiton elämä alkoi eilen, kun ystäväni kanssa haastoimme vielä miehenikin karkkilakkoon. Juhannukseen asti ilman makeisia, se on kuulkaa tuskaista minulle! Meillä on kuitenkin pelissä niin isot panokset, että kukaan meistä kolmesta ei varmasti halua hävitä muille. Rahasta emme sentään pelaa, mutta jokaiselle keksittiin kyllä aika tsemppaava sanktio! Muita karkkilakkoon lähteviä? Voisin tarvita vertaistukea! 🙂

Treeni/ruokavalio postausta on toivottu, sellaista yritän työstää. Samoin vinkkejä Netflixin käyttöön, suosikki sarjoja ym. Ajattelin myös koota joitakin viime vuonna löytyneitä kosmetiikkasuosikkeja yhteen postaukseen, vaikkakin tässä tarkoitus oli jo enemmän tätä vuotta elää. Itse koitan nyt tammikuussa tehdä hiukan jotain myös itselleni, sillä kuten Instagramin seuraajat tietävätkin, se on pikkuisen jäänyt. Huh, peilistä katsoo aamuisin sellainen mörkö, että nyt pitää ottaa kaikki keinot käyttöön!

Ja, koko teksti tiiviissä paketissa: Kauniimpaa ja karkittomampaa arkea minulle, ja suuri kiitos teille ihanat!

Heinäkuussa tapahtui jotain. Väsymys hiipi pikkuhiljaa, pyristelin vastaan, enkä halunnut myöntää itselleni, että puolen vuoden päätön kiitäminen, ja ylisuorittaminen, oli tehnyt tehtävänsä. Halusin antaa itsestäni positiivisen kuvan, ja uskottelin joka ilta itselleni, että huomenna kaikki on taas paremmin. Yritin nauttia elämästä, kesästä ja lomasta. Tai muiden lomasta ainakin. Tunsin varmasti olevani uupunut, mutta en halunnut myöntää sitä itselleni, enkä varsinkaan muille.
Vähensin liikuntaa, taisin lopettaa melkein kokonaan heinäkuun loppupuolella treenaamisen ja lenkkeilynkin. Yritin innostua remontista, sisustaa, ja tehdä asioita, jotka yleensä tuovat iloa elämääni, mutta kaikki oli äärettömän raskasta. Kesä-heinäkuun vaihteessa varmistui muutto Indiedaysille, ja vaikka tuleva muutto oli ihana jännä asia, koin ehkä myös jonkinlaista suorituspainetta.
Haikeistakin tunnelmista huolimatta heinäkuusta on jäänyt mieleeni kesän huolettomat päivät, onkiminen, mustikat -ja aika yhdessä perheen kesken. Klaara täytti puoli vuotta, ja kesä antoi vaihtelevia säitään.

Heinäkuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Elokuussa edessäni olikin jo seinä. Itkua ja lohdutonta tunnetta taisi mahtua joka päivään. Liikkumiseen ei jäänyt energiaa, olisin halunnut vain maata. Jos olisin voinut, olisin varmasti jäänyt joka päivä vain peiton alle, mutta eihän se ollut mitenkään mahdollista. Ulospäin kaikki taisi tosin näyttää samalta kuin ennenkin, tein kaikkeni, jotta heikkouttani ei olisi huomattu. Virhe, tiedän sen nyt. Jälkiviisauden totean tosin jälleen turhaksi.
Elokuuhun mahtui silti paljon mukaviakin juttuja. Kuvausreissu Helsingissä, ihania yhteistöitä ja kauniita kesäpäiviä. Nautittiin omasta saunasta, suunniteltiin syksyä ja syksyn pukeutumista, herkuteltiin ja vietettiin tuhottomasti aikaa Netflixin seurassa!

Elokuun kaikki 25 postausta voit lukea täältä.

Elämä on vuoristorataa, ja niin siinä vain kävi, että tästäkin suosta noustiin. Pahoittelut ei niin positiivisesta postauksesta, mukavampia muistoja luvassa!

Luonto heräsi toukokuussa. Maailma muuttui vihreäksi ja aurinko helli. Pihajutut tulivat yhä ajankohtaisemmiksi, tehtiin istutuksia, pihatöitä, puuhommia jne. Toukokuussa tavattiin blogi kollegoita Tampereella ja Helsingissä. Tutustuttiin kevään uusiin tuuliin ja valmistauduttiin kesään. valoa riitti sisällä kuvaamiseen ja sisustelut olivat mielessä, joskin jäivät ulkotöiden jalkoihin. Juhlittiin äitienpäivää, ja koettiin jonkinlaista vauvakriisiä nahkatakin muodossa.

Kaikki toukokuun 22 postausta voit lukea täältä.

Kesä tuli! Tuli syreenin kukat ja pionit. Ja niitä tulikin paljon! Tuli aurinkoiset päivät, nurmikon leikkuut, nokkostalkoot ja grilliherkut. Tuli mansikat ja vohvelit, kepeä kesämieli, paljaat varpaat ja juhannus.Virtaa riitti. Tuli kilometrejä ja treenikertoja.

Kaikki kesäkuun 22 postausta voit lukea täältä.

Puoli vuotta paketissa!

Jatketaan muisteluita!

Maaliskuu 2013 on jäänyt vahvimmin mieleen Pikku Koon ristiäisistä. Koosta tuli virallisesti Klaara, ja lilat juhlat olivat varsin onnistuneet. Tosin jälkeenpäin kun taas miettii, vähempikin olisi riittänyt! Äidin tukka sai uuden värin ja tyylin, oli pääsiäinen ja kevät alkoi sulattaa hankia. Vaunulenkkejä, valoa ja energiaa. Arki alkoi löytää oman uomansa ja kaikki kävi helpommaksi. Vastapestyista ikkunoista aurinko pääsi koko kotiin ja kevään tulo oli varmaa!

Maaliskuun kaikki 27 postausta voit lukea täältä.

Huhtikuussa haaveiltiin jo puutarhajutuista, päivitettiin vaatekaappia raikkaalla siniraidalla ja innostuttiin jälleen tyylijutuista. Conssit kaivettiin esiin, ja leivottiin maailman paras ja helpoin mutakakku. Blogissa leikittiin kuvankäsittelyllä ja järjestettiin kivoja arvontoja. Lumet suli, leskenlehdet nousivat maasta, juoksutossu kulki, samoin salitreenit.

Huhtikuun kaikki 28 postausta voit lukea täältä.

Kohti kesää!

Surullista. Eipä tässä voi oikein muuta sanoa. Paitsi olla onnellinen, että talo on ehjä ja ihmiset kunnossa…

Alkukesästä niin kauniina vihertävä ja suriseva vaahtera, on sekin nyt pitkin maata. Ja niin on paljon muutakin. Harmi harmi…

Perjantai 13. päivä. Aika osuva, sanoisin….

Maistuuko kuuma kaakao ja sämpylä missään sen paremmalta kuin ulkona!? Ei, en usko! Eväsretkissä on oma viehätyksensä, ja nälkäkin kurnii ulkona viileässä kovempaa kuin yleensä.
Tässä taannoin kokosimme ulkorakennuksen lastauslaiturille pienen eväsretken pihapuuhien lomassa. Ei mitään sen ihmeellisempää, kuin kuumaa juotavaa ja tuhteja leipiä, mutta fiilis oli silti taattu. Ulkolelujen siivoaminen talviteloillekin onnistui näin kivuttomammin.

Muistan, kuinka reilu vuosi sitten haaveilin omasta pihasta, ja juuri tämänkaltaisista pienistä arkisista hetkistä. Nyt syksyllä mieli onkin aika ahkerasti kulkenut vuodentakaiseen ja ynnännyt suuria muutoksia elämässä. Tämänvuotiset sairastelut ovat valitettavasti kuitenkin verottaneet puutarhasta nauttimista, usein kun on ollut joku siinä kunnossa, että ulkoilu ei ole ollut mahdollista. Mutta mitäpä noita flunssia märehtimään, ovathan ne osa syksyä siinä missä moni muukin juttu. Niin moni asia on kuitenkin kulkenut omalla painollaan kohti unelmia ja haaveita. Onnellinen voi siis olla nuhaisista nenistä huolimatta!

Käytin tällä kertaa “kattauksen” somistamisessa lautasliinojen sijaan talouspaperia. Yhteistyössä Lotus Emilian kanssa, saimme nimittäin suuren säkillisen uudelleen kuvioitua paperia, ja olenkin nyt opetellut korvaamaan moninkertaiset lautasliinat pienellä palalla niinkin arkista tuotetta kuin talouspaperi. Täytyy myöntää, vaikka tässä kaimojakin ollaan, että suhteeni talouspaperiin ollut jo vuosia hiukan niin ja näin. Syynkin voin sanoa suoraan; Talouspaperi ei ole niin kovin hivellyt esteetikon silmää. Tänä syksynä Lotus on kuitenkin lyönyt hynttyyt yhteen kotimaisen Vallilan kanssa. Niinkin arkinen asia kuin talouspaperi on päivitetty Saara Eklundin tyylikkäällä Kullanmuru -kuosilla, ja onhan se vain pirteä muutos. Itse tykästyin erityisesti harmaaseen paperiin, josta saikin samansävyisen paperinarun kanssa ihan hauskat “pakkaukset” eväsleivillle.

Talouspaperin käyttö on muuten yksi asia, joka jakaa mielipiteitä. Myönnän, että tottakai sitä saisi lapsiperheessä kulumaan rekkalastillisen päivässä, mutta itse olen hiukan pihi sekä taloudellisesti, että luontoa ajatellen. Vaikka talouspaperi sinänsä onkin ihan biojätteisiin lajiteltava, on se meillä kuitenkin sellaista “parempaa paperia”. Ekologisempi valinta siitä tulee, kun paksut ja vahvasti värjätyt paperilautasliinat vaihtaa arkena suikaleeseen talouspaperia.

Kuulaasta syysilmasta nauttimisen sijaan, tänään vietetään sadepäivää sisällä. Säästä huolimatta yritetään nauttia niistä arjen pienistä yksinkertaisuuksista.
Teille ajattelin kuitenkin järjestää pientä piristystä harmauden keskelle. Sitä on luvassa mukavan ja aiheeseen liittyvän kilpailun muodossa.
Pysykää siis kuulolla!

Taas vierähti viikko, ja viikonloppu on käsillä. Nautin, koska tähän viikonloppuun suuntaamme kaikki terveinä ja virkeinä.
Viikonlopun kunniaksi laitan teille vielä myöhemmin tänään kirja-arvonnan. Arvonta on vain ja ainoastaan viikonlopun mittainen, joten pysykää kuulolla!

Iloa perjantaihinne!