Kaupallinen yhteistyö ⎮ Apetina & Indieplace

Lämpimästi tervetuloa Emilian kasviskeittiöön. Viime viikolla tällä samaisella paikalla käytiin retiisien kimppuun, ja siitähän syntyi vallan ihanat hölskyretiisit, jotka muuten sopivat oikein hienosti perinteiseen juhannuspöytään. Tällä viikolla vuorossa on kesäkurpitsa! Niin hassulta kuin se (minun mielestäni) kuulostaakin, kesäkurpitsa ei edelleenkään sovi kaikkien suuhun, ja niinpä ajattelin jakaa ohjeen, jolla aivan varmasti rakastut noihin vihreisiin pötkylöihin. Tämäkin postaus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä Apetinan kanssa ja lopusta löytyy jälleen huikea arvonta.

Meidän vanhan kodin piha oli kyllä sekin aika iso, mutta mitään puutarhaa siitä ei ehditty taikomaan. Pihassa oli kuitenkin yksi tosi hyvä puoli, ja se peittosikin sitten inhottavan kotilo-ongelman. Nimittäin aurinkoisella takapihalla oli iiiiso kasvimaa ja se tuottikin valtavasti iloa. Samanlaisesta haaveilen tähänkin kotipihaan, mutta tosiaan se raivaustyömaa odottaa vielä inspiraatiota tarttua toimeen.

Ensimmäisen oman kodin pihalla kasvatettiin sipuleita, porkkanaa, auringonkukkia ja kesäkurpitsoja. Maa oli niin älyttömän hyvää, että satoa saatiin vaikka kuinka ja kesät vähän kuin elettiin kesäkurpitsalla ja sipulilla. Tuosta samaisesta maasta on kotoisin muuten myös meidän nykyinenkin ruohosipuli. Aikanaan mun vanhemmat lohkaisivat siitä palasen, ja sitten taas minä lohkaisin palasen takaisin kun muutettiin tänne.

No mutta tosiaan kun sitä kesäkurpitsaa tuli yli äyräidenkin, niin johan sitä sitten syötiin monessa muodossa. Grillissä tietenkin, mutta myös uunissa ja kesäkurpitsa onkin meillä melko tavallinen lisukekasvis. Tänään ajattelin kuitenkin jakaa reseptin, jolla valmistat ihanan tarjottavan kesäpöytään. Kesäkurpitsapaistosta voi syödä sellaisenaan tai vaikka hyvän leivän seurana. Mutta ehdottomasti tämän ruoan paras puoli on se, että kasvisten liemi ja välimerellinen juusto tekevät vuosta myös herkullisen kastikkeen pastalle! Tämä onkin sellainen monella tapaa nautittava ruoka.
Ja mitä tulee tuohon paistoksen ulkonäköön, niin tykkään kasata tämän samaan tapaan kuin kasaan ratatouillenkin, eli uunivuoka täyteen värikkäitä rivejä (itselleni tulee tästä vähän Italian lippu mieleen). Voit toki keksiä jonkin toisenlaisen tavan. Ja koska edellisen postauksen kommenteissa moni kertoi, että suu ei vielä ihan taivu munakoisolle, suosittelen kokeilemaan tätä samaa paistosta myös siten, että lisäät mukaan hieman munakoisoa. Aluksi vaikka vain muutama siivu jatkeeksi ja kun suu tottuu, määrää voi lisätä!

Itselläni ei ole tähän ruokaan minkäänlaista reseptiä, vaan teen vuoan täyteen näppituntumalla. Yritin nyt kuitenkin kasata teille edes jonkinlaisen reseptin tapaisen. Muistathan, että kesäkurpitsakaupoilla kannattaa aina metsästää niitä pienimpiä mahdollisia kesäkurpitsoja. Ne ovat ehdottomasti parhaimpia!

Kesäkurpitsapaistos

2-3 kesäkurpitsaa
3-5 tomaattia
1-5 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia
200g Aptina Classic -juustoa

Leikkaa kesäkurpitsat ja tomaatit noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.
Valuta uunivuokaan hieman oliiviöljyä ja lado kesäkurpitsan ja tomaatin siivut vuorotellen siten, että vuoka tulee täyteen. Lykkää sinne tänne väleihin myös valkosipulia. Lisää päälle hiukan suolaa ja kierrä myllystä kunnolla mustapippuria. Hienonna vuokaan yrtit, ja murusta päälle Apetina-juusto. Valuta vielä oliiviöljyä tasaisesti koko vuokaan.

Paista 200°C uunissa n. 30-40 minuuttia. Jos vuoka tuntuu tummuvan liikaa, peitä pinta leivinpaperilla paiston välissä.

Tarjoile paistos leivän kanssa.

Itse jätin tällä kertaa valkosipulit minimiin, koska tajusin, että saan tästä pastan kera loistavan aterian ennen pyörälenkkiä. Jos haluat paistoksesta vielä kastikemaisemman, voit kumota vuoan pohjalle purkin tomaattimurskaa!

Niin, ja sitten se lupaamani arvonta!
Kerro kommenttikentässä oma kasvismuistosi tai lemppari kasvikseksi. Voit myös kertoa, mitä kasvista haluaisit oppia syömään. Kesäkuun aikana kerran viikossa kaikkien osallistujien kesken arvotaan 100 € K-Ryhmän lahjakortti. Olethan tarkkana, että kirjoitat sähköpostiosoitteesi oikein! Kilpailun säännöt pääset lukemaan täältä.

Ps. Huomaathan, että voit osallistua arvontaan myös instagramissa!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Apetina & Indieplace

Kuten olen joskus kertonut, sain ensimmäisen oman kasvimaani jo lapsena. Olin ehkä tuollainen Klaaran ikäinen, hirvittävän innokas osallistumaan puutarhahommiin ja vähintäänkin sadettajan läpi juoksemiseen. Ensimmäinen kasvimaani tehtiin jatkeeksi äidin ja isän kasvimaalle, siihen suuren kasvimaan ja mansikkamaan väliin. Pieni käytävä rajana molempiin, jotta palstat eivät vain menisi sekaisin.  Sain itse olla alusta asti puuhassa mukana. Katselin ja opettelin, kuinka isä teki maahan tasaiset vaot laudanpätkällä ja sain itse päättää mitä haluan kasvattaa. Ja tietenkin halusin kasvattaa kauniita ja herkullisia juttua. Kukkia, herneitä, porkkanoita ja retiisejä. Mielestäni naatilliset kasvikset olivat jotakin niin herkullisen näköistä, ja sellaista, mitä kaupasta ei jatkuvasti saanut. Tai ehkä mielikuva tuli elokuvista. Niistä paperisista kauppakasseista, joista pilkisti sekä vihreää, että pari patonkia. Niin tai näin, retiiseistä minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, tai siis makukuvaa, mutta mielestäni retiisi oli yksi kauneimmista kasviksista. Kuin minikokoinen punajuuri, pieni ja söpö.
Tänään palataankin retiisimuistoihin – niin hyvässä kuin pahassakin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa.

Kasvimaani kukat taisivat olla kehäkukkaa tai jotakin kuivakukkalajiketta, ne kun olivat tuohon aikaan suosittuja. Ikiviuhkot ja olkikukat. Enkä edes muista oliko kasvimaallani kukkia alusta saakka, mutta jossain vaiheessa kuitenkin.  Herneelle isä rakensi pajunoksista kasvukehikon, ja muistan oikein hyvin, että satoakin tuli sen verran, että pääsin maistiaisille. Pienellä palstalla ei puhuttu litroista, vaan kyse oli nimenomaan siitä, että sai kokeilla itse. Oman maan pienet makeat porkkanat sai nostaa ylös niin puhtaina, että puutarhaletkua ei juuri tarvittu pesemiseen. Maasta nousi myös kauniin pulleita ja punaisia retiisejä. Niissä oli vain yksi vika ja se olikin sitten se maku. Voi että, miten karvas tuo pettymys olikaan. En pystynyt käsittämään, miten jokin niin nätti ja suloinen voi olla niin hirveän makuista. Tietenkin annoin ymmärtää, että olen suuri retiisifani, mutta tuskin näytelmäni meni läpi retiisien jäädessä maahan, naatti toisensa jälkeen nuutuen.

Itse uskon, että varsinkin kasvisten suhteen meitä kaikkia innostaa lajikkeiden ulkonäkö, kuten väri ja tietenkin ruokatrendit. Ei ne ehkä makua tärkeämpiä ole, mutta aivan varmasti vaikuttaa ostopäätöksiin ja haluumme kokeilla. Välillä jokin hedelmä tai kasvis pomppaa liki trendilajiksi ja pitäähän sitä tietenkin kokeilla ja käyttää lukuisilla eri tavoilla. Mutta sitten on niitä makuja, jotka eivät oikein vain ota sopiakseen omaan suuhun, ja vitsit, miten nololta se tuntuukin myöntää. Sitä sitten joko lyö hanskat tiskiin ja luovuttaa, tai vaihtoehtoisesti tsemppaa itsensä tottumaan. Niinhän me lapsillekin opetamme: Uusia makuja pitää maistaa useampi kerta, jotta suu tottuu. Ja tässä kohtaa motivaatio on kultaakin kalliimpi. Jos trendiruoka sisältää jotakin omaan suuhun sopimatonta, meillä on kuitenkin halu oppia ja tottua.

Vaikka katkera makutappio jäikin pienen puutarhurin mieleen, viljelyn ilo ei onneksi kadonnut. Kenties jopa sisuuntui entisestään, koska tässä ollaan. Itse kasvatettu on edelleen se parhaimman makuinen, ja nykyisin tuo pätee myös retiiseihin. Ihan vain retiisin kauniin värin ja ulkomuodon vuoksi, aloin vuosia myöhemmin totuttamaan suutani niiden makuun ja sittemmin kirpeät “minipunajuuret”, ovat olleet yksi kesän parhaista mauista.  Omasta maasta nostetut tai muuten luomuviljellyt retiisit ovat herkkua naatista juureen, ja sopivat kesän salaattien, kalaruokien ja uuden perunan seuraksi.
Ristikukkaiskasveihin kuuluvan retiisin heimokavereita ovat kaalit, lantut, nauriit, rucola, piparjuuri ja maustekrassi, joka wasabinakin tunnetaan. Kaikista näistä voit maistaa kirpeän sinappiöljyn – toisista miedommin, toisista vähän vahvemmin.

Pienikin määrä retiisiä antaa kivasti väriä ja makua ihan tavalliselle salaatille, mutta kylmässä pikapikkelöidyt, eli hölskytetyt retiisit, ovat oikeasti niin julmetun hyviä, että niitä voisi napsia purkillisen yhdeltä istumalta! Jos et ole vielä kokeillut, tai retiisi tuntuu suuhusi liian sinappiselta, suosittelen kokeilemaan tätä herkkua. Huomaat ehkä, että retiisit on kuin tehty kesän ja uusien pottujen kaveriks ja hölskypurkki kuuluu olennaisesti kesäjääkaappiin! Tänään hölskyretiisit ja välimerellinen juusto maustavat  leftover tyyliset lounasleivät. Kasvikset yhdistettynä Apetina-juustoon antavat ruoalla sekä makua, että rakennetta.

Jos lämmin ja tuhti lounas väsyttää talviaikaankin, niin kesällä varsinkin kesken päivän tekee mieli syödä jotakin kevyttä ja raikasta. Kuitenkin sopivasti hiilareita ja proteiinia, jotta nälkä taittuu. Oma nälkäni tykkää myös väreistä ja nälkä laantuu helpommin, kun hampaillekin on työtä. Ja entä ne edellisen päivän uudet perunat, joita ei raaskinnut heittää menemään?! Ei hätää, nekin tulee hyödynnettyä samalla.

Kesäinen leipälounas:

Valitse tumma tai vaalea, paahtoleipä tai limpunsiivu. Itse tykkään rieskoista, jotka eivät ärsytä vatsaa kuten ruis- tai hiivaleipä.

Kasaa leipäsiivun päälle pari edellisenä päivänä keitettyä uutta perunaa siivuina, pari haarukallista hölskyretiisejä, kananmunan siivuja tai lohkoja, sekä murustettua Apetina-juustoa ja rucolan versoja. Voit halutessasi pirskottaa päälle myös oliiviöljyä ja kiepauttaa suola- ja pippurimyllystä kierroksen. Juusto ja retiisi kuitenkin antavat makua jo yllin kyllin.

Hölskyretiisit:

n. 150-200g retiisejä
2dl vettä
1dl etikkaa
3/4 dl sokeria
1tl suolaa

Pese retiisit ja siivuta ne vihannesleikkurilla ohuiksi lastuiksi. Laita retiisit tiiviskantiseen purkkiin, mittaa vesi ja etikka, ja kippaa retiisisiivujen päälle sokeri ja suola. Lisää neste ja sulje astia huolella. Sitten vain hölskytellään, jotta neste pääsee jokaisen retiisiviipaleen väliin ja maut lähtevät liikkeelle.

Hölskyretiisejen kannattaa antaa maustua tunnin verran, ennen tarjoilua. Roseeviinin väristä lientä voi hyödyntää myös salaatinkastikkeessa. Avaa hölskytetty retiisipurkki varoean, jotta punainen neste ei värjää koko keittiötä tai vaatteitasi!

Näistä samoista leivänpäälisistä syntyy myös raikas perunasalaatti, joka sopii kaveriksi grilliruoalle tai savukalalle.

Vaikka minusta sittemmin kuoriutuikin liki kaikkiruokainen kasvisten rakastaja, työnsarkaa pitää tietenkin jatkaa omien lasten kanssa. Meidän pienet kasvulavat eivät toistaiseksi riitä kovinkaan monen lajikkeen viljelyyn, mutta kun joskus päästään tuonne piharakennuksen taakse ja saan vihdoin haaveilemani keittiöpuutarhan, omasta maasta saadaan nostaa myös uudet perunat ja ehkäpä omatkin lapset ovat ansainneet kotona kasvaneet mansikat ja herneet. Sillä vaikka kasvisten ulkonäkö ja trendit ohjaavat meitä kokeilemaan, on paras ja varmin tapa rakastua uusiin makuihin niiden kasvattaminen itse.

Välimerellinen juusto ja kirpeä retiisi ovat oiva makupari salaatteihin ja lisukkeisiin. Kokeile yhdistää makuja esimerkiksi bulgurin kanssa ja nakkaa mukaan myös tuoreita mintunlehtiä. Kesällä rento kokkailu tuntuu luontevalta ja lautaselle eksyy värejä kuin itsestään. Rohkeasti kokeilemalla niistä ei niin omaan suuhun sopivistakin kasviksista löytyy varmasti potentiaalia. Kasviksia on paitsi luvallista, myös suotavaa ahmia, ja kesällä jos koskaan tähän tarjoutuu oiva tilaisuus.

Kerro kommenttiboksissa oma kasvismuistosi, lempparikasviksesi tai se kasvis, josta haluaisit kovasti oppia pitämään. Kesäkuun aikana, kerran viikossa, kaikkien osallistujien kesken arvotaan 100 € arvoinen K-Ryhmän lahjakortti! Osallistumisaikaa on viikko. Muistathan kommentoidessa jättää oikean sähköpostiosoitteen, jotta sinuun saadaan yhteys arpaonnen sattuessa kohdalle. Arvonnan säännöt löydät täältä.

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Valio & Indieplace

Ihanan aurinkoista torstaita! Meille on kehkeytynyt jonkinlainen pizzaperjantaiperinne ja tämäkään viikko tuskin on poikkeus. Suunnitelmissa on pizzauunin muuraus ulos, ja harjoitella tietenkin täytyy, kuinkas muutenkaan. Perinteisten tomaattikastikepohjaisten pizzojen lisäksi viime aikoina meillä on tehty paljon myös erilaisia kasvispizzoja hyödyntäen jääkaapin vihanneslokeroa. Yksi ehdoton lempparini on perunapizza, jonka resepti on muovautunut ajan saatossa juuri oikeanlaiseksi. Ja hei, nyt kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa, se muokkautui myös täysin vegaaniseksi sellaiseksi!

Olen todella innoissani Valion uusista kotimaisista Oddlygood Veggie -tuotteista, sillä nyt moni tuttu juustoa sisältävä resepti on helposti muokattavissa täysin vegaaniseksi. Olette ehkä törmänneet samaan dilemmaan kuin minäkin: Löydät hyvän kasvisruokareseptin, joka on ehkä valmistettavissa vielä gluteenittomanakin,  mutta juuston kohdalla tökkii ja pahasti. On toki reseptejä, joissa homma aloitetaan juurikin vegaanisen juuston valmistuksesta, mutta kaltaiselleni helppojen reseptien ystävälle tuo on yleensä valtavan suuri stop-merkki. Kasviperäinen vaihtoehto juustolle on siis odotettu ja ilolla vastaan otettu! Tuotteisiin on lisätty B2-, B12- ja D-vitamiinia sekä jodia ja kalsiumia, joten ne tukevat myös vegaanista ruokavaliota. 

Oli kyseessä sitten piirakka, pizza tai mikä tahansa arkiruoka, kasvipohjainen veggie helpottaa taas ottamaan askeleen vegaanisempaan suuntaan. Vegaaniset, Suomessa valmistetut, Veggie cheddarin makuiset viipaleet ovat toukokuun uutuus kauppojen hyllyllä, ja samasta sarjasta löytyy myös natural-, gouda- ja savuviipaleet. Sarjan Veggie-raaste on jokaisen arkiruokakokin pelastus. Mainittakoon heti tässä ja nyt, miten yllättynyt olin tuotteiden mausta. Tässä reseptissä käytin Valio Oddlygood Veggie cheddarin makuisia viipaleita, joiden kermainen maku ja koostumus ovat mitä täydellisin kaveri myös kesän grilliherkuille.

Meidän pizzauuni on vasta suunniteltu, joten tämä herkku valmistui uunissa. Mikäli omistat pizzauunin tai -grillin hyödynnä ehdottomasti sitä!

Vegaaninen perunapitsa

Pizza-taikina
(neljä pizzapohjaa)

375g 00-vehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
1t suolaa
2½ dl kylmää vettä
0,4 dl oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kylmä vesi ja öljy.
Vaivaa taikina tasaisen pehmeäksi ja jaa se neljään yhtä suureen osaan. Pyöritä osista pallot ja laita kukin pallo omaan astiaansa kohoamaan.
Peitä astiat kelmulla tai kannella ja anna taikinan kohota yön yli.
Nosta taikinat huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen täyttämistä.

Perunapizza
(yhden pizzapohjan täyttäminen)

6-8 Valio Oddlygood Veggie cheddarin makuisia viipaleita
2-3 perunaa
1-2 valkosipulinkynttä
1 tl valutettuja pieniä kapriksia
oliiviöljyä
tuoretta rosmariinia
suolaa ja mustapippuria myllystä

Lämmitä uuni 250°C. Laita uuniin myös pitsakivi tai uunipelti.
Pese perunat ja siivuta ne. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet.
Kumoa pöydälle jauhoja ja venytä taikinasta pyöreä pizzapohja. Älä kauli, jotta ilmakuplat eivät mene rikki. Laita pizzapohja leivinpaperin päälle.
Levitä pizzapohjan päälle cheddarin makuisia veggie viipaleita. Levitä myös perunaviipaleet tasaisesti pizzan päälle.
Pirskota päälle oliiviöljyä, lisää valkosipuli ja kaprikset. Mausta vielä rosmariinilla, suolalla ja pippurilla.
Vedä leivinpaperi varovasti kuuman uunipellin päälle ja paista pizzaa n. 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kunnolla väriä.

Meillä vieraat ovat tottuneet kaurajuomaan tehtyyn kahviin, mutta pääsin ilahduttamaan ystäväperhettä myös kivalla Valio Oddlygood -tuotepakkauksella josta löytyy Oddlygood Barista kaurajuoma, sekä pari erilaista kauragurttimakua. Niin ja tietenkin myös nuo Veggie cheddarin makuiset viipaleet ja perunapizzan resepti. Ihana tapa tutustua kasvipohjaisiin tuotteisiin!

Ihanan aurinkoista iltaa sinne! Niin, ja jos huomenna haluat viettää pizzaperjantaita, niin nyt on hyvä aika aloittaa jauhojen pöllyttäminen! 😀

kaupallinen yhteistyö ⎮ Haugen-Gruppen Gaea & Indieplace

Ystävien kylään kutsuminen on yksi parhaista tavoista katkaista arkea. Mitä pienemmällä varoitusajalla kokoonnutaan, sen hauskempaa yleensä on. Ei stressiä kodin siisteydestä, ei parin päivän puunaamista ja mikä parasta, ei armotonta leipomista ja tarjoilujen miettimistä. Uskon, että tämä mennyt kevät on lisännyt juurikin näiden hetkien arvostusta ja illat ystävien seurassa ovat tulevan kesän odotetuimpia hetkiä. Kun vieraiden saapumiseen suhtautuu rennosti, pystyy aivan varmasti itsekin nauttimaan enemmän tunnelmasta. Nämä illat ovat ehdottomasti pitkän ja pimeän talvikauden pelastus, mutta kuten kaikki muukin, tämäkin ajanvietto helpottuu huomattavasti kesällä iltojen pidentyessä ja elämän siirtyessä rennommalle vaihteelle. Kynnys kutsua vieraita alenee entisestään kesän mittaan ihan joka vuosi ja sosiaalista aikaa tulee vietettyä kaksinverroin.

Siinä missä ennen suoritin leipomista tai kokkaamista hiki hatussa ja stressasin tarjoiluista, menen nykyään liki aina sieltä, mistä aita on matalimmillaan. Saatan lähteä kauppaan puoli tuntia ennen vieraiden saapumista ja tässä kohtaa minulla ei ole vielä minkäänlaista suunnitelmaa tarjoilujen suhteen. Tätä postausta varten leivoin itse ciabattaa, mutta suhteutettuna näkemääni vaivaan ja kahden ja puolen vuorokauden odotukseen, totesin, että ostan jatkossakin ciabattan kaupasta. Mikäli en sitten vaihda hieman rennompaan reseptiin ja vähempään taikinan venytykseen ja taitteluun. Koska ihan oikeasti olen sitä mieltä, että ystäviä voi ja kuuluukin kutsua kylään ilman hirvittävän suuria esivalmisteluja!
Välillä ei välttämättä ole aikaa edes kunnolliseen kaupassa käyntiin ennen vieraiden saapumista ja silloin ideat etsitään keittiön ruokakomerosta. Ainaisten keksipakettien sijaan meidän kaapista löytyy vähän erilaisia hätävaroja, ja yksi loistava tällainen tuote on ehdottomasti oliivit! Niin monikäyttöisiä, mutta maistuvat kuitenkin myös ihan sellaisenaan. Tänään ihanan yksinkertaiset lämpimät oliivi-feta bruschetat kaupallisessa yhteistyössä Haugen-Gruppen Gaean kanssa.

Oliiviöljyä kuluu meillä todella paljon. Toki ruoanlaitossa, mutta paljon myös ihan sellaisenaan. Sitruunamehun sekä suolan ja pippurin kanssa oliiviöljystä saa maailman nopeimman ja helpoimman salaatinkastikkeen. Loraus leipälautaselle korvaa levitteen ja yön yli nukkunut leipä muuttuu herkulliseksi lisukkeeksi ja uunissa paahdetut kasvikset vaativat tietenkin oliiviöljyä seurakseen. Rasvakammoisten vuosien jälkeen olen oppinut kiinnittämään huomiota rasvojen laatuun ja päivittäiseen ruokavaliooni kuuluukin ehdottomasti hyvät rasvat, joita saa juurikin oliiviöljystä sekä pähkinöistä ja siemenistä. Hyvän ja laadukkaan oliiviöljyn tunnistaa mausta ja tuoksusta. Makuun kuuluu sekä pieni karvaus, että tietynlainen polte, joten laadukas oliiviöljy ei missään nimessä ole mauton tai vetisen makuinen.

Suurena plussana mainittakoon tuo kaatonokka Gaean oliiviöljypulloissa. Ihanaa, kun ei tarvitse käyttää sitä erillistä valutuskorkkia, vaan jokaisessa pullossa on heti omansa!

Olen oliivien suhteen vähän kronkeli, sillä moni oliivipurkki on tuottanut pettymyksen. Meidän kaapista löytyykin yleensä vain ja ainoastaan kalamataoliiveja. Tämän yhteistyön myötä pääsin kuitenkin testaamaan Gaean kreikkalaisia oliiveja, jotka eivät sisällä keinotekoisia väri-, lisä- tai säilöntäaineita eivätkä myöskään aromivahventeita. Ja miten hyviä nuo onkaan! Aitoa ja oikeaa oliivia ei oikein voita mikään.
Gaean oliiveja löytyy toki perinteiseen liemeen ja lasipurkkiin pakattuna, mutta itse ihastuin erityisesti pussioliiveihin. Miten herkullisia ja ihanasti heti käytettävässä muodossa! Mehukkaat käsin poimitut oliivit on marinoitu ja pakattu heti sadonkorjuun jälkeen uudelleen suljettaviin pusseihin täysin ilman ylimääräistä nestettä. Oliivit säilötään ilman lisä- ja säilöntäaineita ja jopa sitruunahappo on korvattu sitruunamehulla luonnollisuuden takaamiseksi! Nesteetön pakkaus on paitsi mukava käsitellä, se sopii loistavasti myös retkievääksi ja suolaiseksi välipalaksi rannalle. Lähetyksen tultua avasimme miehen kanssa yhden pussin Gaean oliiveja ja hups vain, pussi olikin hetkessä tyhjä. Oliivipussin tarrasuljenta mahdollistaa kuitenkin oliivien käyttämisen myös pienemmissä erissä, sillä avattu pussi säilyy jääkaapissa kolme vuorokautta.

Lämpimät oliivi-feta bruchetat

Pussi Gaea oliiveja
(itse käytin basilikalla ja sitruunalla maustettua kivetöntä oliivilajiltelmaa)
valkosipulinkynsi
150-200g aitoa fetajuustoa
2 rkl oliiviöljyä
(käytin Gaean luomu extra virgin oliiviöljyä)
mustapippuria
tuoretta timjamia

ciabatta-leipä
oliiviöljyä

Leikkaa leipä siivuiksi ja siivut vielä kahtia. Valuta uunivuokaan pieni määrä oliiviöljyä ja levitä tasaisesti vuoan pohjalle. Nosta leivät vuokaan ja valuta niiden päälle vielä lisää oliiviöljyä. Kytke uunin grillivastus ja lämmitä uuni 300 asteeseen.

Paloittele feta ja siivuta valkosipulinkynsi. Sekoita uuninkestävään astiaan oliivisekoitus ja feta, sekä loput aineet.

Paista leipiä uunin yläosassa grillivastuksen alla muutama minuutti. Ole tarkkana, sillä uuneissa on eroja, ja leivät voivat paahtua hyvinkin nopeasti. Kun leivissä on kaunis paahtunut väri ja pinta, nosta leivät alemmalle tasolle ja laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Nosta myös oliivi-fetakulho uuniin ja paista vielä muutama minuuti.

Nostele leipäpalat tarjoiluastialle ja laita jokaisen päälle oliivi-fetasekoitusta. Valuta vielä kulhon pohjalle jäänyt maustunut öljy leiville.

Nosta heti tarjolle.

Kesäiltojen tarjoiluissa oliivit toimivat vähintään yhtä hyvin kuin kylminä talvi-iltoina. Suolainen syötävä on kuuman päivän pelastus ja bruchetat vievät kivasti myös nälän mennessään. Tarjolle voi nostaa lisää oliiveja ja tapastyylistä pientä purtavaa. Myös salaatti sitruunamehulla kevennetyllä oliiviöljykastikkeella sopii loistavasti leipien seuraksi. Mikäli grilli on kuumana, leivät voi valmistaa myös siinä.

Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, jotta kesäkuu tuo tullessa myös lämpimät kasvihuoneessa vietettävät illat!

Jaoin eilen instan stooreissa kuvan sämpylöistä, joita tein lohisopan jatkoksi. Kerroin myös, että paras sämpylä on rapea kuoreltaan ja sisältä täynnä isoja kuplia. Moni muukin oli samaa mieltä, ja sämpyläohjetta kysyttiin paljon. Joten sämpyläresepti tulee täältä!

Olen vähän sellainen näppituntumaleipuri, mutta näiden kanssa suosittelen, että ihan oikeasti mittaat ainekset huolella. Ei ole iso homma kuitenkaan, eikä ole silti gramman päälle. Tuossa ohjeessa käsken peittämään taikinan kannella ja tosiaan suosittelen myös kohottamaan taikinan kannen, lautasen tai vaikka tarjottimen alla perinteisen liinan sijaan. Tällöin taikinaan ei muodostu ikävää kuorta kohotessa. Nämä onkin muuten ihan älyttömän helppoja tehdä kun ei tarvitse varsinaisesti leipoa ja pyörittää. Meillä lapset on aina halunneet pyöritellä sämpylät, mutta tykkäävät näistä niin paljon, että saan ihan rauhassa tehdä. Kivaa välillä sekin. Tätä reseptiä vähän muuttamalla saa tehtyä muuten ihan kivat ciabattat!

Rapeakuoriset sämpylät:

5 dl kädenlämpöistä vettä
1dl maitoa
1/2 pakettia hiivaa (eli 25g)
1rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
2-3 tl suolaa
12 – 12 1/2 dl vehnäjauhoja

Mittaa lämmin vesi ja maito. Murenna hiiva taikinakulhoon ja lisää joukkoon hunaja ja suola. Kaada hiivan päälle hieman vesi-maitoseosta ja sekoita puuhaarukalla.  Lisää joukkoon loputkin nesteestä ja sekoita joukkoon jauhot pienissä erissä

Vaivaa taikina löysäksi, juuri ja juuri kulhon reunoista irtoavaksi. Ripottele valmiin taikinan päälle vehnäjauhoja. Peitä taikinakulho kannella, lautasella tai muulla vastaavalla ja anna taikinan kohota 1-1 1/2 tuntia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja levitä leivinpaperi kahdelle uunipellille.

Laita leivinlaudalle tai leivontapöydälle kunnon kerros vehnäjauhoja ja kumoa taikina varovasti jauhojen päälle. Älä missään nimessä vaivaa tai painele taikinaa, jotta ilmakuplat eivät katoa!

Ripottele vielä jauhoja taikinan päälle ja leikkaa taikina metallilastalla tai muulla terävällä työkalulla viideksi pötköksi. Leikkaa osat vielä pienemmiksi paloiksi (itse jaan kuuteen osaan, josta syntyy 30 pientä sämpylää). Taikinapalat saavat olla ihan eri muotoisia, mutta koeta mahduttaa samalle pelille keskenään saman kokoisia paloja.

Paista sämpylöitä yksi pelti kerrallaan noin 10-15 minuuttia (jos teet isoja sämpylöitä n. 20min) tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Älä peitä valmiita sämpylöitä liinalla, jotta kuoren rapeus ei katoa.

Juttelin aamulla kaupassa yhden äidin kanssa ja puhuttiin siitä, että täällä meillä koko koronaa ei edes huomaa. Olen kuullut isojen markettien tyhjistä parkkialueista, mutta en ole kertaakaan ollut todistamassa sellaista. Kylä on ihan yhtä hiljainen tai ruuhkainen (riippuen näkökulmasta) kuin ennenkin. Ehkä silloin aluksi kaupassa oli vähemmän ihmisiä, mutta tilanne on tasoittunut. On turvavälit ja käsidesit ja muut, mutta muuten elämä rullaa aika entiseen tapaan. Erona lähinnä enää nuo suljetut ravintolat. Ja tietenkin seura- ja yhdistystoiminnan hiljaiselo. Mutta siihenkin kaiketi on tulossa muutosta. Arki palailee raiteilleen. Jos ei samoille vanhoille, niin uusille ja vähän herkemmille.

Erikoinen kevät ja erikoisena se tietenkin jatkuu vielä kesään  ja kenties syksyynkin. Mutta kuten olen ennenkin todennut, näillä mennään ja kultareunuksia pitää vain etsiä erilaisestakin arjesta.

Ps. Muistakaa osallistua tuohon edellisen postauksen arvontaan! 200 euron lahjakortti on kuitenkin aika hyvä palkinto!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Finnamyl & Indieplace

Voisin lyödä vaikka vetoa, että teidän kaikkien ruokakomerosta löytyy jotakin täällä meillä paikallisesti tuotettua. Ja jos nyt ei jostain syystä löydykään, niin ihan kohta löytyy. Tuo kuiva-ainekaapin perustuote on nimittäin Kolmen Konstin perunajauhot ja tänään laitetaan suut makeaksi fiilistellen ennakkoon jo pian lähestyvää äitienpäivää! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin kanssa.

Lapsuudessani meillä ei äitienpäiväksi juuri kakkuja leivottu. Äitienpäivä kuljettiin perinteisesti mummulasta toiseen, mutta yksi kakku on silti jäänyt mieleen. Se oli tummaan kääretorttupohjaan tehty nakukakku, joka täytettiin ajan hengen mukaan banaanilla (ja varmaan sekahedelmillä) ja koristeltiin kiivillä. Taisi olla sitä aikaa kun isosiskoni innostui leipomaan. Mieleen on jäänyt myös se kuinka pettynyt olin, kun kakku maistuikin kahville. En tiedä oliko se kostutettu kahvilla vai onko tämä vain joku häilyvä lapsuuden muistikuva, mutta hyvää se ei ollut. Pahoittelut, siskoseni!

Siinä vaiheessa kun minusta tuli äiti, oma äitini ilmoitti, että olemme jatkossakin tervetulleita viettämään äitienpäivää, mutta on ihan ok, jos haluan viettää sitä kotona perheeni kanssa. Niinpä äitienpäivää on vietetty meillä monella eri tavalla. Joskus mummulassa käydään jo ennakkoon, joskus on kokoonnuttu isolla porukalla ja joskus ollaan ihan vain kotona. Olen yleensä saanut itse päättää ja vastaavasti mies saa päättää miten haluaa kunakin vuonna juhlistaa isänpäivää. Reilu peli ja toimi meillä oikein hyvin. Muutama juttu kuitenkin kuuluu äitienpäivään ihan joka vuosi. Perinteisiin kuuluu onnittelulauluun herääminen, lasten askartelemat kortit tai lahjat, valkovuokot sekä tietenkin kakku! Kakku on joko minun itseni leipoma, lasten leipoma ja onpa miehenikin joskus etsinyt blogistani jonkin kakkureseptin kokeiltavakseen.

Mutta sitten niihin perunajauhoihin, joita oletan teidänkin jokaisen keittiöstä löytyvän. Omasta kaapistani löytyi kolmekin pakettia Finnamyl Kolmen Konstin perunajauhoja, kun on tullut joskus ostettua ihan vain varmuuden vuoksi uusi pakkaus. Loistava kiisselin ja kastikkeen suuruste on nimittäin mitä parhain jauho myös leipurille. Ja mikä parasta, tuttu ja sataprosenttisesti kotimainen tuote on myös täysin gluteeniton. Finnamylin tehdas sijaitsee täällä Kokemäellä on ja on yksi tärkeistä paikallisista työllistäjistä. Paitsi että tehdas itsessään työllistää, välillinen vaikutus on kuitenkin vieläkin suurempi. Täällä meillä ei nimittäin voi olla törmäämättä perunapeltoon. Itse lasken syksyn alkaneeksi aina siinä kohtaa kun keskustan molemmissa liikenneympyröissä näkyy kuormasta pudonneita perunoita. Tärkkelysperunan nosto ajoittuu syyskuun lopulle, joten siinäkin mielessä havaintoni pitää kutinsa. Unohdetaan siis ulkolaiset gluteenittomat jauhoseokset ja luotetaan nyt puhtaaseen kotimaiseen raaka-aineeseen. Perunaa tutumpaa juttua kun ei oikein voi keksiä.

Moni käyttää kääretorttutaikinassa vehnäjauhon lisäksi perunajauhoja taikinan rullattavuutta parantamaan. Perunajauhosta tehty kakku onkin paitsi ihanan kuohkeaa ja ilmavaa, myös erittäin pehmeää, eikä se murene käsiin kuten vehnäkakku. Itse teen torttutaikinan aina pelkästään perunajauhoista. Samalla taikinareseptillä syntyy myös mansikkakakku ja isommat synttärikakut. Gluteenittomuutta ei sitten tarvitsekaan erikseen miettiä. Tähän postaukseen rullasin kakun tummasta pohjasta, mutta yhtä hyvin perunajauho toimii myös vaalealle taikinalle, kun kaakaojauheen osuuden käyttää myös perunajauhoja. Unelmatortun tutun voikreemin korvasin tällä kertaa kuitenkin astetta raikkaammalla  vadelmalla, sillä pakastimen kätköistä löytyi kuin löytyikin vielä yksi rasia viime kesän marjoja. Ja vaikka klassinen kääretorttu ei missään nimessä ole sellaisenaan arkinen tarjottava, päätin kuitenkin koristella tämän rullan kakkumaiseen tapaan. Säästä siis osa valkosuklaarouheesta ja parhaat vadelmat koristeluun!

Äitienpäivän rullattava vadelma-valkosuklaakakku:

Kakku-/torttupohja:

4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
(jos teet vaalean pohjan käytä 1 ½ dl perunajauhoja ja jätä kaakaojauhe pois)
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi ja kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne siivilän läpi vaahtoon varovasti sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Paista 200 asteessa n. 10 min (tai kunnes torttupohja kypsä)

Kumoa pohja sokerilla siroitetulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi. Anna pohjan jäähtyä ja tee täyte.

Täyte:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
250 g maustettua rahkaa, esim. vanilja (tai maitorahkaa ja sokeria)
100 g valkosuklaata rouhittunan
4-5 dl vadelmia (jos käytät jäisiä vadelmia, voit hieman pienentää niitä)

Vatkaa kerma kulhossa vaahdoksi ja lisää valmiiseen vaahtoon rahka. Kaada mukaan valkosuklaarouhe ja vadelmat. Sekoita vielä huolella.

Levitä täyteseos jäähtyneelle kääretorttupohjalle ja kääri kakku rullalle. Anna kääretortun vetäytyä jääkaapissa leivinpaperiin käärittynä mieluiten pari tuntia ennen tarjoilua.

Koristelu:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
valkosuklaarouhetta
vadelmia
marenkia
syötäviä kukkia

Voit halutessasi leikata tortun molemmista päistä pienen siivun, jotta reunat tulevat tasaisiksi. Päällystä kääretorttu kermavaahdolla. Voit levittää vaahdon tai pursottaa mielesi mukaiseksi. Lisää päälle marenkia. Jos käytät kaupan valmiita marenkeja, niitä kannattaa hieman rikkoa pienemmäksi muruksi, jotta kakku on helpompi leikata. Asettele päälle vielä vadelmat ja esimerkiksi orvokin kukat. Viimeistele kakku valkosuklaarouheella.

Yhtälailla voit kasata kakusta nakukakkumaisen kokonaiseen leikkaamalla kakkupohjan kahtia ja täyttämällä kerrosten välin täytteellä. Itse olen huomannut, että varsinkin lasten kanssa leipoessa juuri se rullaaminen on se hauskin juttu. Kääretorttu itsessään taipuu kuitenkin myös leivospaloiksi ja jokaisen siivun voi koristella erikseen. Blogin resepteistä löytyy myös mustikkainen Charlotte Russe. Rullalle kierretty kakku, nakukakku ja leivospalat ovat kuitenkin kaikki ihan sellaisenaan varsin yksinkertaisia valmistaa, joten mikäli koululaisissa on herännyt hillitön leipomisvimma tässä kotona vietetyn kevään aikana, kakkuhommat voi nakittaa myös jälkikasvulle.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ WWF & Indieplace

Se on täällä jälleen, nimittäin yksi vuoden suurimmista yhteisöllisistä tapahtumista. 28.3.2020 klo 20.30 on aika sammuttaa jälleen valot ja antaa valomerkki ilmaston ja luonnon puolesta. Postaus on toteutettu WWF:n ja Indieplacen yhteistyönä ja sitä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Toisin kuin moni ehkä vieläkin luulee, Earth Hourin tarkoitus ei ole säästää tunnin ajan sähköä. Valojen sammuttaminen maaliskuun viimeisenä lauantaina on enemmänkin symbolinen teko jolla me jokainen ilmaistaan, että ollaan kiinnostuneita siitä miten meidän luonto ja maapallo voivat. Vuodesta 2007 asti WWF on innostanut miljoonia ihmisiä tarttumaan haasteeseen, ja viime vuosina Earth Houria on vietetty Suomessa erityisesti ruokateemalla; Syödään yhdessä yhteisen hyvän vuoksi. Klikkaa itsesi mukaan Facebook-tapahtumaan ja kutsu mukaan myös ystäväsi. 

Me jokainen tiedetään, että maapallon lämpötila on kohonnut ja jokainen tiedetään ainakin muutama asia, joihin tuo lämpötilan nousu on vaikuttanut. Joskus voi tuntua, että uhanalaisten lajien katoaminen maapallon toiselta puolelta tai sademetsien hakkaaminen eri mantereelta ovat niin kaukaisia asioita, että niihin on vaikea itse vaikuttaa. Mutta  tosiasia on se, että ilmastotalkoissa meidän jokaisen panoksella on iso merkitys, ja jokaisesta pienestä teosta syntyy suurempi virta. Ja nyt jos koskaan meidän kaikkien tuleekin toimia yhteisen hyvän puolesta!

Tällä hetkellä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja samalla suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen. Sillä mitä valitsemme lautasellemme on iso merkitys ja jokainen voi haastaa itseään aina vähän parempiin vaihtoehtoihin. Ostetaan suomalaista ruokaa ja mielellään luomuna lähellä kasvatettua. Lisätään kasvisten ja kestävästi pyydetyn tai kasvatetun kalan määrää lautasella ja vaihdetaan ateria kerrallaan kasvisruokaan. Osallistuaksesi Earth Houriin sinun ei tarvitse muuttua vegaaniksi. Heitä kuitenkin mahdolliset ennakkoluulot nurkkaan ja kokkaa maistuva kasvisateria itsellesi ja läheisillesi. Nyt kun ystäviä ei välttämättä kannata kutsua saman pöydän ääreen, ruokaseuraksi voi ottaa kaverin videopuhelun välityksellä tai fiiliksiä ja reseptejä voi jakaa somessa. 

Toinen toistaan herkullisempia kasvisruokareseptejä löytyy valtava määrä ja niihin on jopa vaikeaa olla törmäämättä. Ideoista ja resepteistä ei ole puutetta ja jokaiseen makuun löytyy jotakin. Tärkeintä onkin vain löytää ne itselle parhaiten sopivimmat vaihtoehdot. Meillä yksi lasten suosikki on niinkin yksinkertainen kuin tortillapäivä ja tortillapöydän ääreen pitääkin kokoontua yhdessä ja samaan aikaan. Ateria syntyy helposti lasten avustuksella ja pöydässä jokainen voi kääriä lautaselleen juuri sen oman suun makuisen tortillan.

Tortillapöytä

Kasviksia:

kurkkua
salaattia
tomaattia
paprikaa
punasipulia
jalapenosiivuja
salsakastiketta
maissia ja/tai papuja

Lihaton tacomaustettu täyte:

härkis, mifu, nyhtökaura, linssit, pavut…
rypsiöljy
tacomauste

Tacokuoret ja juustoraaste:

Kokeile vaihteeksi vaikka kauratortilloja!

Pilko kurkkut, tomaatti ja paprika. Hienonna sipuli. Laita kasvikset ja juustoraaste erillisiin kulhoihin, jotta jokainen voi kasata lautaselleen mieleisiään täytteitä. Valmista proteiinipitoinen täyte ohjeen mukaan. Helpoiten pääset härkiksen ja mifun kanssa, joille riittää pannulla paistaminen ja tacomausteen lisääminen. Tarvittaessa voit lisätä panulle vähän vettä. Paahda tortillakuoret uunissa ja istu kiireettä pöytään. Helpommalla et juuri voi päästä!

Mitä muuta? Arjen pieniin tekoihin voi haastaa itsensä ympäri vuoden!

Ilmastotalkoot on helppoa aloittaa ruokapöydästä, mutta toki meillä on mahdollisuus vaikuttaa myös monilla muilla tavoilla. Arkiset valinnat kotioloissa ovat tässäkin kohtaa juuri niitä, jotka on helpointa toteuttaa ja selkeimpiä hahmottaa. Itse olen esimerkiksi intohimoinen jätteen lajittelija ja niin hassulta kuin ehkä kuulostaakin, se tuo elämääni kauheasti iloa. Lajittelu ja kierrättäminen on helpottunut viime vuosina valtavasti, ja varsinkin suuremmissa taloyhtiöissä asiat toimivat jo tosi hienosti. Meille omakotiasujille esimerkiksi biojätteen keräys on kuitenkin haastavaa, sillä jätehuollon velvoitteet eivät tältä osin koske meitä ja kaikissa kunnissa biojätettä ei suinkaan kerätä omakotiasujilta. Toisaalta jäteyhtiöt tai kunta voivat vaatia erillistä biojätteen talteenottoa sekajäteastian pidempien tyhjennysvälien tueksi. Oma lämpökompostori onkin siis useimmiten paras ja ainut ratkaisu ja sinne meni meilläkin tortilla-aterian valmistamisesta ylijääneet biot. Plussana kuitenkin ravintorikas komposti, josta puutarha kiittää.

Miten teillä vietetään tänä vuonna Earth Houria? Entä millaisiin ilmastotekoihin olet haastanut itsesi ja perheesi?

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Arla Lempi ja Indieplace

Viikkosoppa, lohilaatikko ja välimeren maut täyttävässä tomaattikeitossa! Kuka muu tunnustautuu viikkosoppamutsiksi? Ok, myönnän, että olen vähän hionut kulmia, eikä kyseessä ole välttämättä soppa, tai edes koko viikoksi tehty ruoka, mutta idea on kuitenkin, että useampana arkipäivänä syödään samaa ruokaa. Mulla on sellainen sääntö, että arkiviikolla pitää olla yksi ruokalaji, josta syödään kolme päivää. Sitten ne kaksi päivää voivat olla keskenään erilaisia, tai sitten pariksi kolmeksi päiväksi tehdään taas jokin muu ruokalaji. Sunnuntai-ilta on loistava aika valmistautua uuteen viikkoon. Jos sunnuntain aterialta ei jää tähteitä maanantaille, meillä uuniin tai kattilaan sujahtaa usein jotakin alkuviikon pelastusta. Soppa tai laatikko. Ne on lapsiperheen pelastuksia. Toki on ihan mielettömästi niitä herkullisia “vartissa valmista” -reseptejä, mutta kuten tiedätte, joskus ei ole aikaa edes siihen varttiin. Silloin paras apu on mikrossa nopeasti lämmitettävä ateria ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin itse tehty simppeli kotiruoka. Kun viikon menu on suunniteltu ja ensimmäinen ruokalaji valmistettu, on vähän kuin kytkisi autopilotin päälle. Arjesta pitää mielestäni tehdä mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista, jotta aikaa jää myös kodin ulkopuolella elämiselle.

Se, että ruokaa valmistaa kerralla useammalle päivälle on paitsi aikaa säästävää, myös taloudellista ja ekologista. Olen itse lamavuosien kasvatti ja sen sijaan, että meillä olisi syöty kalliita valmisruokia, ruoka tehtiin itse aidoista raaka-aineista. Olen jo lapsena oppinut syömään paljon kalaa, maailman paras (perkuujätteistä keitetty) lohikeitto ja silakkapihvit syntyvät edelleen vanhempieni keittiössä. Mieleeni on jäänyt elävästi myös keittiön lattialla saavissa luikerteleva made. Silti olen itse älyttömän huono kalan käsittelijä ja ostan mieleemmin kalan aina valmiiksi perattuna. Lapsuudenkodissani syötiin myös paljon perunaa ja olen edelleen perunatyttöjä. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että takaraivooni on jo lapsena iskotettu itse tehdyn ruuan merkitys ja simppelin kotiruoan arvostaminen. Samaa viisautta haluan tietenkin ammentaa myös omalle jälkikasvulleni.

Tänään jaan teille kaksi ihan älyttömän simppeliä, mutta herkullista kotiruokareseptiä. Ohjeet on molemmat mitoitettu niin, että meidän nelihenkinen perhe syö niistä 2-3 päivänä. Jos pesueesi on suurempi, vaihda kattila ja uunivuoka suurempaan ja vaikka tuplaa ohjeiden määrät. Ruoanlaittokerma on yksi sellainen juttu, mitä meidän jääkaapista löytyy oikeastaan aina, ja tänään tutut arkireseptit on tuunattu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa uudella Arla Lempi Fraîche 15% -kermalla. Fraîche-kerman hapokkuus korostaa lempeästi muita makuja ja erityisesti sitä suositellaan kaveriksi esimerkiksi kalalle, äyriäisille tai sieniruokiin. Kepeä Fraîche-kerma korvaa hyvin myös tavallisen kerman ihan kaikissa tutuissa resepteissä.

Lohilaatikko
(8-12 annosta)

1,5 kg valmiita perunaviipaleita (pakaste)
1 sipuli
1rkl öljyä
n. 500-600g lohta tai kirjolohta
rasvaa vuoan voitelemiseen
puolikas sitruunaa
suolaa
mustapippuria
tuoretta tilliä
2tlk (à 2 dl) Arla Fraîche-kerma 15%

Kuutioi perattu ja nahaton lohifileen pala pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla öljyssä. Voitele uunivuoka ja lado sen pohjalle puolet perunoista. Ripottele päälle suolaa sekä mustapippuria ja levitä sipuli tasaisesti perunapedille. Lisää kala, revi päälle tuorettta tilliä ja levitä sitten loput perunat vuokaan. Leikkaa sitruunasta pari viipaletta lohilaatikon pinalle säästettäväksi ja purista hieman sitruunamehua perunoiden päälle. Kaada vuokaan tasaisesti Arla Fraîche-kerma 15% ja koristele lohilaatikko sitruunansiivuilla.
Kypsennä laatikkoa 200-asteisessa uunissa noin 1 tunti tai kunnes perunat ovat kypsiä ja pinta saanut väriä. Revi kuuman ruoan päälle vielä hieman tuoretta tilliä.

Tarjoile lohilaatikko tuoresalaatin, kasvistikkujen tai porkkanaraasteen kanssa.

Kasvissosekeitosta saa aina ruokaisamman ja täyttävämmän lisäämällä jokkoon proteiinia. Punaiset linssit ovat yksi parhaista proteiinin lähteistä ja nopean keittoajan ja puuroutuvan ominaisuutensa vuoksi punaiset linssit ovat mitä parhain lisä juuri kasvissosekeittoon.

Tomaattikeitto valmistuu suitsait sukkelaan myös tomaattimurskasta, mutta itse kypsennetyt kirsikkatomaatit taakaavat kirpeän ja sopivasti hapokkaan maun, jota Fraîche-kerma korostaa.

Tomaatti-linssikeitto
(8-12 annosta)

1 kg kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
2-4 valkosipulin kynttä
3dl punaisia linssejä
7dl kasvislientä
4 rkl tomaattipyreetä
suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia
1tlk (2 dl) Arla Fraîche-kerma 15%

Kuumenna uuni 200°C. Huuhdo tomaatit puhtaaksi ja kuivaa ne. Kuori valkosipulin kynnet ja hienonna ne. Valuta uuninkestävään vuokaan oliiviöljyä ja laita tomaatit vuokaan. Lisää suolaa, valkosipuli ja hienonnettua timjamia. Pyörittele tomaatit mauste-oljyseoksessa ja kypsennä uunissa n. 40 minuutia välillä käännellen.
Keitä kasvisliemi. Huuhtele linssit ja lisää kiehuvaan liemeen. Lisää joukkoon myös tomaatit ja tomaattipyre. Keitä seosta noin 15 minuuttia tai kunnes linssit ovat soseutuneet. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi, ja lisää joukkoon Fraîche-kerma 15%. Kuumenna ja lisää suolaa ja mustapippuria. Tarkista maku!

Tarjoa keitto tuoreen leivän kanssa ja lautaset näyttävät ruokailun jälkeen kuin niitä ei olisi käytettykään!

Iloa päivääsi! ♡

No niin, vihdoin tämä lupaamani resepti, eli viime viikonlopun lohivoileipäkakku! Meidän kahvipöytätarjottaviin kuului vuosikaudet rullavoileipäkakku, jota sittemmin muokkasin rullattomaksi ja vähän isommaksi versioksi, koska halusin yhden kakun riittävän reilulle kymmenelle aikuiselle. Sitten jotenkin kyllästyin tuon voileipäkakun tekemiseen ja monesti mietin, että pitäisi keksiä joku uusi tapa tarjota suolaisia. Vaikka maailma on täynnä erilaisia suolaisia piirakkaohjeita en oikein löytänyt sellaista suosikiksi kelpaavaa. Ensinnäkin yksi piirakka ei ole kuin nähdä, jos kahvipöydässä on 15 aikuista. Voileipäkakku on helpompi tehdä riittoisaksi koska siihen saa korkeutta ja kylmä kakku on jotenkin muutenkin freesimpi lisä tarjoiluissa, kun yleensä pöydässä on kuitenkin niitä lämpimiä myös. Halusin ehdottomasti kalavoileipäkakun ja selaisin pinterestistä erilaisia kuvia kalakakuista. Aika monet voileipäkakut on kuitenkin sellaisia pieniä suorakaiteen muotoisia, joten päätin kokeilla itse kuvien perusteella, millaisen kakun saisin tehtyä kohtalaisen kokoiseen pyöreään irtopohjavuokaan. Voinen vakuuttaa, että ihan kaikki täytteet ei mahtuneet vuokaan, mutta tämän ohjeen kokosin nyt sen mukaan, mitä vuokaan mahtui ja miten saan sen ensi kerralla maaliin ilman ylimääräistä hukkaosuutta. Reunakalvojen avulla kakusta olisi saanut vielä vähän korkeamman, mutta koska niitä ei ollut, mentiin tällä.

Mietin myös, että tämä lohivoileipäkakku on sellainen helposti jalostettava tarjottava. Jos vaikka kokeilisi joskus mätimoussetäytettä ja kakun koristelisi mätikeoilla ja punasipulilla ja tillillä. Tai sitten tästä voisi tehdä rapuversion tai lämminsavulohen sijaan voisi käyttää kylmäsavulohta. No, mutta tämä oli nyt turvallinen kokeilu ja täytyy sanoa, että kakku oli kyllä  t o d e l l a  hyvää! Meni heittämällä kärkeen ja varmasti tulee olemaan kahvipöydässä jatkossakin. Ja samaan tyyliinhän voi kasata vaikka tuon rullavoileipäkakun tyylisen kinkkuversion! Leipänä käytän jatkossa maalahden limppua tai jotakin saaristolaislimppua, mutta noista leivistä maininta reseptissä.

Tämä voileipäkakku on myös siitä kiva, että se kostuu tosi tasaisesti ja maut pääsevät ihanasti kulkemaan leipämurujen välissä. Maustekurkku vain on valutettunakin niin nestemäistä, että toiseen täytteeseen oli pakko laittaa liivatetta. Ja hyvä niin, koska kakku pysyi tukevasti muodossaan leikatessakin!

Lohivoileipäkakku

n. 18 annosta

Leipäkerrokset:

700-750g tummaa leipää
(Itse käytin paketin Pirkka perunalimppua ja paketin Oululaisen jälkiuuniviipaleita. Ensi kerralla teen Maalahden limpusta!)
3dl maitoa

Ensimmäinen täyte:

n. 500-600g lämminsavukirjolohta
200g  maustamatonta tuorejuustoa
100g crème fraichea
0,5-1dl Hienonnettua tilliä
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
1rk sitruuna- tai limemehua

Toinen täyte:

4 maustekurkkua
200g maustamatonta tuorejuustoa
100g crème fraichea
0,5-1dl ruohosipulia hienonnettuna
1rkl sitruuna- tai limemehua
1 liivatelehti

Koristelu:

200g sulatejuustoa
n. 150g kylmäsavukirjolohta viipaleina
kaksi limeä lohkoina
isoja kapriksia
ruohosipuli- tai tillisilppua
rouhittua mustapippuria

Hienonna leipä muruksi monitoimikoneella tai tehosekoittimessa. Sekoita maito valmiiseen leipämuruun ja valmista sitten täytteet.
Hienonna tilli ja ruohosipuli, laita liivatelehti likoamaan.
Muussaa lämminsavulohi haarukalla. Sekoita huolellisesti joukkoon muut ensimmäisen täytteen aineet siten, että massasta tulee tasaista ja mausteet sekoittuvat hyvin.
Pilko maustekurkut pieneksi ja laita hetkeksi valumaan lävikköön. Sekoita tuorejuuston, crème fraichen ja ruohosipulisilpun sekaan kurkkukuutiot.
Purista sitruunan- tai limen mehua kattilaan noin ruokalusikallisen verran. Kuumenna ja sulata hyvin puristeltu liivatelehti mehun joukkoon. Kaada liivateliemi kurkkutäytteen joukkoon koko ajan voimakkaasti sekoittaen.

Kokoa kakku n. 20 cm leveään irtopohjavuokaan siten, että pohjalle painelet ensin n. 0,5-1 cm kerroksen leipämuruja. Seuraavaksi lohitäyte, leipämurut ja kurkkutäyte. Itse tein vain yhden kerroksen kurrkutäytettä, eli sitten taas leipäkerros, kalatäyte ja lopuksi jälleen kerros leipää. Jos vuoka tuntuu täyttyvän liikaa, leipäkerrosten jälkeen kakkua voi painella leivinpaperin kanssa tiiviimmäksi. Itse ajattelin, että viimeinen leipäkerros ei enää mahdu vuokaan, mutta kyllä se mahui kun kakkua tarpeeksi paineli.

Laita päälle kelmu ja siirrä kylmään. Anna olla ainakin muutama tunti, mielellään yön yli. Aseta kakun päälle tarjoiluvati ja kumoa kakku alustalleen. Valmiissa kakussa on siis leipäkerros alimpana ja ylimpänä. Jos reunat murenivat ne voi helposti painella suoraksi veitsen avulla.

Laita kakun päälle lusikalla sulatejuustokasoja tasaisin välein ja tasoita pinta. Itse tein sen virheen, että kippasin koko sulatejuuston kakun keskelle ja sen levittäminen kakun pintaa rikkomatta oli todella työlästä. Lohivoileipäkakku jää reunoiltaan nakuksi joten vain päälipinta koristellaan.

Silppua kakun pintaan ruohosipulia tai tilliä. Lohko lime paloiksi ja rullaa kylmäsavulohesta ruusuja. Koristele kakku (tai sen toinen reuna kuten minä) vuorotellen limepaloilla ja lohiruusuilla. Asettele muutama iso kapris lohen ja limen lomaan. Kierrä vielä pari kierrosta mustapippuria myllystä ja kakku on valmis!

Ihanaa viikonlopun aloitusta! Meillä vielä vähän perjantaisiivousta, mutta kohta otetaan sitten sitäkin rennommin!

salted caramel cheesecake

Pohja:

180 g bastogne-keksejä

80 g voita

Täyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

2 kananmunaa

1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:

1,25 dl fariinisokeria

2 dl kuohukermaa

(tein itse tuplana, koska niin on paras!)

Päälle:

sormisuolaa

– Lämmitä uuni 160 asteeseen. Voitele n. 24-senttinen irtopohjavuoka. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia, kunnes se on saanut hieman väriä. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki.

– Vatkaa tuorejuusto notkeaksi, noin 30 sekuntia, sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa kuohkeaksi ja tasaiseksi, noin 2 min sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri, sitruunamehu ja suola. Sekoita tasaiseksi.

– Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita jokaisen jälkeen. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

– Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 30-35 minuuttia uunin keskitasolla. Kun pinta ei enää kiillä ja täyte on jähmettynyt, kakku on kypsä. Anna jäähtyä. Aina ei tosin ole ollut aikaa ja joskus teen kuorrutuksen vasta seuraavana päivänä. Aina on toiminut.

– Sitten kinuski. Keitä kermaa ja fariinisokeria kattilassa hiljalleen välillä sekoittaen noin 45-75 min. Kokeile onko kinuski valmista tiputtamalla pisara kinuskia kylmän veden joukkoon. Jos pisara ei sula matkalla pohjaan, kinuski on valmista . Anna kinuskin jäähtyä noin minuutti ja kaada sitten juustokakun päälle.

– Anna kakun olla jääkaapissa yön ylitse tai ainakin pari tuntia. Maku paranee mitä kauemmin jaksat odottaa, mutta hyvää se on hetikin.

Ripottele päälle sormisuolaa juuri ennen tarjoilua.

Ihan alkuun iso kiitos kaikista viesteistä, joita tuo edellinen postaus kirvoitti. Tulin niin iloiseksi kun sain jakaa iloni ja toisaalta hämmennyin siitä yhteydenottojen määrästä, jonka aiheesta sain. Sanotaanko vaikka, että jäin miettimään, onko siellä uimahallissa kovinkaan montaa naista, joka oikeasti olisi tyytyväinen kuoreensa. Surullista! Mutta toisaalta myös inhimillistä. Toivon kovasti rohkeutta kaikille teille kaltaisilleni! Ja samalla on ihana huomata, että vaikka asia ei arka itselle olisikaan, selkeästi sitä ymmärrystä ja myötätuntoakin löytyy. Ehkä tärkeintä juuri onkin, että hyväksytään toinen toisemme puutteinemme ja heikkouksinemme ja samalla meidän kaikkien on ehkä myös helpompi hyväksyä itsemme.

Ja sitten siihen kakkuosuuteen! Enne joulua jaoin instan stooreissa mun lempparikakkureseptin, kun sitä työvaihekuvien jälkeen kovasti kyseltiin. Lupasin postata reseptin myös blogiin, mutta mulla ei ole oikeastaan ollut kakusta yhtään kuvaa. Ne kun on melkein aina valmistuneet pimeään aikaan ja kuvaaminen on tullut mieleen, kun kakku on kadonnut parempiin suihin. Ja tämä kakku tosiaan tekee sitä nopeasti. Salted caramel cheesecake eli suolaisen kinuskinen juustokakkuon suussa sulava, eikä siitä yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Jopa minä, joka en ole koskaan ollut kinuskin ystävä rakastan tätä törkeän hyvää yhdistelmää.

Meillä on lauantaina synttärijuhlat ja koska en ole mikään edellisen yön leipoja, yritän taikoa tarjoilut pikkuhiljaa hieman etukäteen. Tämän kakun voi hyvin tehdä pari päivää etukäteen, sillä sen maku ehkä vain paranee ajan myötä. Mikään varsinaisen heleä sateenkaarileivos tuo ei ole ja ruskea väritys on jopa vähän tylsä, mutta koska kakku maistuu isoille ja pienille juhlijoille, se on varma valinta. Pohjan keksit voi korvata digestivellä ja gluteeniton versio syntyy helpoiten juurikin gluteenittomalla digestivekeksillä. Minun kakussani on myös tuplamäärä kinuskia, koska eihän sitä oikein voi olla liikaa. 🙂

Tänään pitäisi vielä vatkata marenkia, mikä on muuten myös loistava tarjottava, koska valmistelut voi tehdä etukäteen ja leivokset ja kakut kasata sitten vasta tarjoilualustoille. Ihan ei ole koko kattaus vielä selvänä, mutta menen fiiliksen mukaan. Seuraavaksi pitäisikin uhrata ajatukset suolaisiin tarjottaviin.

Ja niin, kevätkylvöt on vihdoin aloitettu. Vähän myöhäiseksi meni chilien kanssa, mutta eiköhän ne ehdi. Tuoksuherneet saavat vielä hetken odotella. Täällä on koko päivän tupruttanut räntää. Sellainen oikein kunnon räpäskäkeli. Pakko myöntää, että pidin enemmän siitä auringosta ja tuulesta. Siitä, ettei joka puolella ollut kuraa. Mutta minkäs teet, eletään kuitenkin tammikuuta.

Oikein ihanaa torstaita! ♡