Ajattelin näin viikonlopun alla laittaa teille yhden superhelpon ja nopean parsapiirakka -ohjeen. Ihan vain koska on parsakausi, ja tämä resepti on just passeli yllärivieraiden varalle ja extempore sovittuille illanvietoille. Nimittäin vaikka molemmat on tosi kivoja, niin (ainakin mulla) tulee molemmissa tapauksissa kiire siivota ja vähän raivata paikkoja, ja ne tarjoilut pitäisi saada hoidettua mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti! Ja hei, tämä on sellainen ohje, jossa ei tarvita oikeastaan ollenkaan leipurintaitoja, koska parsapiirakan saa taiottua “käsiään likaamatta”. Näppärä tarjottava toki myös vappujuhliin!
Jos satutte seuraamaan esimerkiksi Tasty sivustoa Facebokissa tai Instagramissa, olette ehkä huomanneet, että monen helpon ja nopean reseptin takana on joko “puff pastry” tai “pizza dough”. Toisin sanoen, kaikki kunnia valmistaikinoille! Tämä resepti sisältää tuon ensin mainitun, eli kaupan valmiin lehtitaikinan, ja mielellään juurikin amerikkalaiseen tapaan sen sellaisen ei pakastetun.
Helppo ja nopea parsapiirakka
– 1pkt kaupan valmista lehtitaikinaa n. 275g
(tuore, ei pakastettu)
– 1 prk (maustettua) tuorejuustoa
(Pirkka, Creme Bonjour, Valio Viola tmv.)
– 1 nippu vihreää parsaa
– suolaa ja pippuria
– kananmuna reunojen voiteluun
Avaa lehtitaikinarulla leivinpaperille ja levitä sen päälle tuorejuusto, mutta jätä reunoista pari senttiä puhtaaksi.
Katko parsoista pois kuivat kannat ja kuori parsat tarvittessa kevyesti. Lado parsat tuorejuuston päälle.
Taita lehtitaikinalevyn reunat (ne joissa ei ole tuorejuustoa) kaksinkerroin ja voitele ne munalla.
Rouhi päälle suolaa ja pippuria.
Paista parsapiirakkaa 200°C noin 20-25min, kunnes se on saanut kauniin värin.
Tuorejuustoista kannattaa kokeilla ainakin mustapippuri-, sipuli-pekoni- ja yrttimaustettuja versioita. Halutessaan tuorejuuston voi toki maustaa myös itse. Valmiin piirakan päälle voi lisätä myös parmesaanilastuja.
Tarjoa joko kahvipöydän suolaisena tai vihersalaatin ja viinilasillisen kera.
Blogipostaukset pitäisi oikeasti hakukoneoptimoida siten, että vähintäänkin se postauksen avainsana olisi otsikossa. Mutta kun en taaskaan keksi mitään avainsanaa, tai ylipäätään mitään punaista lankaa, päätin turvautua rehellisen tyhjentävään otsikointiin. Eli ei mitään ihmeellistä, mutta vähän kaikkea.
Oltiin tosiaankin viikonloppuna pitkästä aikaa koko perhe kasassa pari päivää, ja nautittiin kaikenlaisesta viikonloppuihanuudesta. Leivottiin Klaaran kanssa teeleipiä perjantaina iltapalaksi ja tuoreita taas lauantaina aamupalaksi. Käytiin pulkkamäessä, tehtiin ruokaa pitkällä kaavalla, ja kaikesta tästä huolimatta miehellä oli vielä sunnuntai-iltana tarmoa raakasuklaaleivontaan. Ja jos mies haluaa tehdä raakasuklaakonvehteja, niin enpä lähtenyt vastustelemaan. Nuo vähän Snickers-patukkaa maultaan muistuttavat kasat ovat pikaversio joulun alla tekemistäni konvehdeista. Sunnuntai-ilta oli sen verran pitkällä, että säästeltiin työvaiheiden välisissä jäähdyttelyissä, joten kaunis muoto jäi tällä kertaa suklailta saavuttamatta. Tehtiin myös melkein kaksi kertaa isompia annoksia, mutta maku on sama ja mikäs siinä jos suklaapala on suurempi. Näitä ei kuitenkaan pysty syömään yhtä enempää.
Viikonloppuna tuli muuten kuluneeksi kuukausi siitä, kun olin viimeksi katsonut telkkaria. Ja kuukausi siitä, kun olin viimeksi maannut (tai istunut) olohuoneen sohvalla! Otin tuossa helmikuussa aika vakavasti tämän yöunien pidentämisen, ja vaikka päätökseni oli mennä joka ilta ennen kymmentä sänkyyn, löysin itseni joinakin iltoina vällyjen välistä jo kahdeksan jälkeen. Ja on muuten tehnyt hyvää! Tosin nyt nautiskeltiin taas telkkarijutuista ja imaistiin pari jaksoa Midsomerin murhia, Uutisvuoto ja pari Beck -elokuvaa. Kun Gunvald aikanaan kirjoitettiin ulos sarjasta, kieltäydyin katsomasta enää yhtäkään jaksoa, mutta olen tainnut päästä tästäkin jo yli. Ja onhan se norjalainen nallekarhukin aika symppis, vaikka ihan ehdoton suosikkini on edelleen kyllä naapurin ukko.
Vaaleat farkut on yhdet lamppareistani, ja tykkäisin niistä vielä enemmän, jos vyötärö olisi vähän korkeampi. Mutta se ei ollut muodissa silloin viisi vuotta sitten, kun farkut olen ostanut. Kengät on nekin vanhat, ostettu joskus raskausaikana ja pusero on H&M:n. Niinmun Designin UTÖ-villahuivi(saatu) toimii sekä kaulahuivina, että neuletakin korvikkeena. Kuvissa myös Tukholmasta mukaan tarttunut muutaman euron muki (Lagerhaus), joka on kuin tehty päiväkahvin (tai miksei aamukahvinkin, jos olisi isompi) nauttimiseen. Yksi mukillinen yksisarvisuutta jokaiseen päivään.
Optimistina olen kuulkaas tässä viime päivinä tuuletellut kevättakkeja. Viime viikolla moni jakoi Facebookissa muistojaan parin vuoden takaa, ja 15.2.2016 tosiaan oli suomalaisten grillit jo kuumana ja kahvitkin juotiin terasseilla. Viime vuonna kevään tulo takelteli vielä vappuaattonakin, mutta josko tänä vuonna mentäisiin jossakin siinä välissä. Alan jo kaivata kevyempiä vaatteita ja lämpimämpiä kelejä. Mahdollisuutta käyttää kaikkia niitä ihania, mutta liian lyhyitä housuja, jotka satun omistamaan. Ja tennareita niiden kanssa!
Keväisen aurinkoista tiistaita! Me ajellaan tänään mummulaan.
Makoisaa maanantaita!
Kun ulkona on kylmää, kuuma keitto lämmittää ihanasti. Meillä lasten on edelleen vaikea ymmärtää, että keitossa myös se liemiosa on sitä ruokaa, joten olen todennut sosekeittojen olevan helpommin selitettävissä. Ja pidänpä niistä itsekin! Sosekeittoja ei myöskään lasketa meillä kategoriaan keitot, joten samalla viikolla voi tarjoilla sekä tavallista keittoa, että sosekeittoa, ja lapset pysyvät tyytyväisinä.
Niin helppoja kuin erilaiset sosekeitot ovatkin, kaipaa suuni usein myös jotakin pureksittavaa, ja tänään vuorossa kaupallisessa yhteistyössä Silmusalaatin kanssa toteutettu keittolautanen, joka tyydyttää niin nälkäisen vatsan, kuin viluisen syöjänkin. Lisäksi punajuurikeitto antaa värillään piristystä päivään ja Silmusalaatti sekä makua, että rakennetta annokseen.
Vain luomusiemeniä, vettä ja valoa. Niisttä syntyy Silmusalaatti, eli ehkä maailman helpoin tapa lisätä lautaselle tuoretta vihreää. Ja tietenkin näiden edellä mainittujen lisäksi tarvitaan myös iso annos osaamista, sillä iman virtaus ja oikea lämpötila sekä kosteus ovat avaimia Silmusalaatin syntymiseen. Tuotteissa ei käytetä lannoitteita, kasvinsuojelu- tai säilöntäaineita, eli silmusalaatit ovat paitsi energiatehokkaasti kasvatettuja, myös luonnonmukaisesti tuotettuja ja luomusertifioituja.
Silmusalaatti jopa kasvatetaan valmiiksi annosrasioissaan, joille pakkausvaiheessa asetetaan vain kansi päälle. Jokainen tietää, että salaatti kärsii aina kun sen pinta vaurioituu, ja tästä syystä valmiiksi pakatun salaatin säilyvyyskin usein heikkenee. Koska Silmusalaatin tuotannossa kaikki mekaaninen kopelointi on jätetty pois, rasiassa on tuoretta ja erittäin hyvin säilyvää salaattia.
Silmut ovat kasvun alkuvaiheessa olevia kasvin versoja. Silmusalaatti taasen on sekoitus erilaisia versoja. Silmusalaatin maku määräytyykin sen mukaan, mitä erilaisia siemeniä keskenään on kasvatettu, ja variaatioita löytyykin neljä: Silmusalaatti Alfalfa: Puna-apilan ja sinimailasen versoja Silmusalaatti Tulinen: Retikan, puna-apilan ja sinimailasen versoja Silmusalaatti Rouskuva: Herneen ja vihreän- ja punaisen linssin ituja Silmusalaatti Parsakaali: Puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja
Värikäs sosekeitto
2-4 annosta
n. 1kg punajuuria
ripaus suolaa
oksa timjamia
muutama mustapippuri
1-2 valkosipulin kynttä
2dl ruokakermaa
1rkl smetanaa / annos
1 rasia Parsakaali Silmusalaattia
Parsakaali on yksi suosikeistani kasvissosekkeitoissa, mutta tällä kertaa korvasin perinteisen kasviksen sen Silmusalaattiversiolla, jossa makua on antamassa puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja. Punajuurien makea maku vahvistuu, kun keittovaiheessa kattilaan laittaa muutaman pippurin, oksan esimerkiksi tuoretta timjamia, ja valkosipulin kynnen. Ennen keiton soseuttamista, mausteet on hyvä noukkia ylös, toki valkosipulin voi myös jättää mukaan. Soseutusvaiheessa lisäsin joukkoon myös tuoretta Silmusalaattia, mikä nostatti keiton makua ihan uudelle tasolle. Silmusalaatti sellaisenaan keiton päällä antaa mukavasti myös hampaille työtä.
Arvonta:
Silmusalaatti toimii milestäni minkä tahansa ruuan kaverina ja arjen kiireisessä aikataulussa se korvaa vihersalaatin, jonka pilkkomiseen ei aina tunnu löytyvän aikaa. Kerro kuitenkin kommentissasi, mihin itse käyttäisivät Silmusalaattia.
Vastanneiden kesken arvotaan 20 euron arvoinen S-ryhmän lahjakortti. Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 11.3. ja olet mukana kisassa. Arvonnan säännöt löydät täältä.
Siitäkin huolimatta, että huomenna ei ole tarkoitus aloittaa 40 päivää kestävää paastoa, päätin, että tänään herkutellaan oikein kunnolla. Ja mikäs sen parempi laskiaisherkku, kuin laskiaispulla! Kuten olen ennenkin kertonut, meillä ei tuskailla hillon ja mantelimassan välillä, vaan pullaan laitetaan ainostaan kermavaahtoa. Tämä siitä johtuen, että sekä leipuri, että lapset, syövät pullansa mieluiten ilman ylimääräistä lisuketta. Eikä miehenikään ole koskaan lisätäytteiden perään kysellyt.
En ollut itsekään laspena mikään makeiden leivonnaisten palvoja. Silloin joskus kun kauppassa oli leipomotuotteita myyvä konsulentti, valitsin mieluiten sämpylän – tai korkeintaan voipullan. Ja kuten omat lapseni, söin itsekin ihan maksimissaan rinkilämunkkia (ei hilloa!) ja korvapuusteja. Viinereitä en ole oppinut syömään vieläkään, ja hilloakin kartan aika lapsekkaaseen tapaan. Kermavaahdon makuun sen sijaan pääsin aikuisuuden kynnyksellä, ja siihen olen myös omia lapsiani pikkuhiljaa totuttanut. Ja hei, vehnäpulla sokerilla ja kermavaahdolla riittää kyllä!
Jos näin arkipäivänä ei aika tunnu riittävän pullataikinan alustamiseen, helppo tapa taikoa (ainakin puoliksi) itse tehdyt laskiaispullat, on ostaa paistovalmiita pullia kaupan pakastealtaasta. Pullat uuniin ja kerma vaahdoksi. Sitten vain hattu pois pullasta (itse otin ihan ohuelti ja leikkasin pienellä piparimuotilla sydämeksi) ja aimo annos kermavaahtoa pullan ja lakin väliin. Päälle ripaus tomusokeria ja sitten voikin jo taputella itseään tyytyväisenä harteille! Jos laskiaistiistai kaipaa nopeaa oikaisua myös ruokapuolella, suosittelen tätä keväisen vihreää hernekeittoa, joka syntyy pikavauhdilla ennen harrastuksiin juoksemista.
Iso tähtityllani taitaa olla mennyttä kalua, sillä sitä ei löytynyt mistään. Pahoin pelkään, että joku innokas on heittänyt sen roskikseen pursotinpussin seurana. Näistä pullista jäi siis skarpit pursotukset pois, vaikka eihän se tietenkään makuun vaikuta. Ymmärrän sinänsä oikein hyvin, että joillakin pro-tason ruokabloggaajilla on ihan erillinen studiokeittiö työtouhuja varten. Vaarana kun kuitenkin on, että kotona menee omat ja firman kapustat sekaisin.
Oikein mukavaa tiistaita! Nyt vain toivotaan, ettäivät lumet muutu vedeksi!
Sunnuntaita! Huomenna jatkuu arki. Koulut, päiväkodit, harrastukset jne. Samalla jatkuu myös arkisyöminen. Meillä ei juurikaan tehty mitään uudenvuodenlupauksia, mutta yhdessä päätimme, että ruokailuihin panostamme myös tänä vuonna tietoisesti enemmän. Ja tämä tarkoittaa laadukkaan ja täyspainoisen ruoan lisäksi myös sitä, että yritämme syödä koko perhe yhdessä entistä useammin. Tänään vähän juttua arkiruokakiireen selättämistä, ja pohdintaa siitä, voiko ainaisen jauhelihan korvata myös lapsiperheessä kasvisvaihtoehdolla. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Soyappétit Mealsin kanssa.
Kasvisruokapäiviä en ole aikaisemmin laskenut, mutta vuonna 2017 tulin jollakin tapaa entistä tietoisemmaksi siitä, että kasvisruoka on myös meillä se tulevaisuuden juttu. Enkä nyt tarkoita tälläkään kertaa, että käännyttäisin koko perheeni vegaaniksi, mutta kuitenkin arkiruokavaliossa pyrin jatkossakin korvaamaan lihatuotteita kasvisvaihtoehdoilla.
Vaikka aikuisuuden kynnyksellä luovuinkin tiukasta kasvisruokavaliostani, lihattomat ateriat jäivät ihan luontevaksi osaksi jokapäiväistä syömistäni, ja soijarouhe osaksi ruokakomeron vakiosisältöä. En edelleenkään koe, että ateria olisi välttämättä rakennettava eläinperäisen proteiinin ympärille, vaan mietin mieluummin kokonaisuutta. Kun ravintoaineet, maku ja helppous ovat kohdillaan, ruoka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. Enkä jaksa nähdä vaivaa siitä, että selittäisin lapsille jonkin ruuan olevan kasvisruokaa. Mielestäni jauhelihan korvaamisesta soijarouheella ei kannata tehdä lasten kanssa niin suurta numeroa. Lapset oppivat esimerkistä ja arkiruokaan on helppo sujauttaa kasvisproteiineja. Sen sijaan haluan mieluummin korostaa lapsille arjen kiireessäkin sitä, miten tärkeää on syödä tuoreita kasviksia ja erityisesti sitä, miten tärkeää on syödä yhdessä!
Meillä pyritään siihen, että arkena syötäisiin useampi päivä samaa ruokaa, mutta ei niissä suunnitelmassa ole aina helppo pysyä. Niin hienoa kun olisikin tehdä sunnuntai-iltana vähintään puolen viikon ruoka jääkaappiin valmiiksi, tulee eteen tilanteita joissa todellisuus vesittää hienot suunnitelmat. Jäljelle jää vain arki-iltapäivät, jolloin ruokaa pitäisi saada pöytään liki valon nopeudella, ja mielellään tietenkin myös sellaista ruokaa, joka ei aiheuttaisi liiemmin vastahakoista mutinaa.
Meillä lasten ruokatoiveet menevät usein texmex -puolelle, ja silloin kun lapset saavat päättää, mitä meillä syödään, on toiveena yleensä joko perinteiset makaronilaatikot tai sitten tacot ja burritot. Jälkimmäisiä näistä syön mielelläni itsekin ja pidän siitä, että tuoreet kasvikset yhdistyvät helposti maukkaaseen ateriaan. Ja vaikka texmex -aterian helposti mieltäisi työlääksi, ei kyseessä kuitenkaan tarvitse olla omeletin paistoa kummempi juttu. Monesti kasvisruokavalio mielletään työlääksi, mutta ihan oikeasti, siitä ajatuksesta kannattaa pyristellä eroon. Ja kiireessä on aina lupa myös oikaista! Jos kaipaat arkiruokaan helppoutta ja nopeutta, mutta myös lisää kasvisruokapäiviä viikkoosi, kannattaa etsiä kaupasta nuo Soyappétit Meals -ateriapussit. Niillä nimittäin loihtii kasvisruokaa nälkäiselle perheelle nopeasti ja tehokkaasti. Yksinkertaisista ateriapusseista ruokaa osaa valmistaa myös koululainen, joten jos oikein tulee kiire ennen illan harrastusmenoja, voi kokkauspuuhiin patistaa myös lapsensa.
Arkipäivän pikatacot:
Soyappétit Meals Tex Mex -ateria-ainekset
tacokuoria
salaattia
paprikaa
tomaattia
kurkkua
jalapenoa, maissia, papuja tmv. oman maun mukaan.
Kaada Soyappétit Meals ateria-ainekset kulhoon, ja lisää joukkoon 3dl vettä. Anna soijarouheen turvota n. 10 minuuttia ja pilko sillä välin tuoreet vihannekset. Paista turvonnut soijarouhe kuumalla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lämmitä tacokuoret ja nosta ruoka pöytään. Jokainen ruokailija voi koota haluamansa tacon itselleen, ja maustaa ne halutessaan vaikka jalapenoviipaleilla.
GMO-vapaa soija sisältää runsaasti proteiinia ja kuituja, ja toimii tästä syystä paitsi vegaanin, myös paljon liikkuvan (ja vaikkapa lihaksiaan kasvattavan) sekasyöjän ruokavalion peruspilarina. Soija kannattaa ottaa ruokavalioon myös, jos tarkoituksena on esimerkiksi pudottaa painoa. Proteiinipitoinen soija nimittäin antaa pitkäkestoista kylläisyyden tunnetta, ja yhdistettynä tuoreisiin kasviksiin, täyttävän aterian saa koottua myös kevyesti. Ravintokuitu sitoo myös nestettä, joten riittävä vedensaanti soijan kanssa kannattaa muistaa.
Se, mikä itseäni useimmiten ärsyttää näissä soijakeskusteluissa, on puurojen ja vellien sekoittaminen keskenään. Ja tällä tarkoitan puhetta soijapitoisen ruokavalion ja esimerkiksi sademetsien tuhoamisen välillä. Kyllä, on totta, että eläinrehuksi viljeltävä soija uhkaa maapallomme vehreyttä, mutta samalla kannattaa myös muistaa, että ihmisravinnoksi viljeltävä soija ja rehusoija ovat kaksi täysin eri asiaa. Valitettavasti kuitenkin rehusoijan viljely kattaa jopa 85% koko soijan tuotannosta ja ihmisravintoon viljeltävän soijan (sertifikaatti valvottu) osuus on vaivaiset 6%. Meillä Suomessa voi siis hyvillä mielin syödä soijaa, sillä sen GMO-vapautta valvovat sekä Evira, että Tulli.
Mutta hei, nyt olisi myös teillä mahdollisuus voittaa terveellinen ja herkullinen Soyappétit Meals –tuotepaketti.
Kerro kommenttiboksissa, mitä Soyappétit Meals –tuotetta tahtoisit testata, ja olet mukana kisassa, jossa arvotaan viisi tuotepakettia, jotka sisältävät kaikki tuotesarjan makuvariantit. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 14.1.2018 ja olet mukana. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Soyappétit Meals –tuotteita löytää parhaiten K Citymarketeista, joissa itseasiassa
nämäkin tuotteet ovat tarjouksessa 11.-14.1. järjestettävillä Europäivillä. Reseptiikkaa ja vinkkejä tuotteiden käyttöön löytyy Soyappétit Facebook-sivulta.
Lupasin koostepostausta vuodelta 2017, ja tässäpä sitä nyt olisi. Paljon mahtui blogivuoteen ja vaikka kuinka tiivistäisi, paketti on joka tapauksessa suuri. Mutta menkööt nyt näin. Jostakin syystä blogiin tuli kesällä teknistä vikaa, ja postausten kuvat pienentyivät, eikä asiaan saatu korjausta. Joten pahoittelen, että tämänkin koosteen kuvissa on hassuja kokoeroja, mahdollisesti riippuen laitteesta/selaimesta, jolla postausta katselet.
Hyvinvointi, kauneus ja terveys:
Hassua toisaalta, että itse suhtaudun hyvinvointiaiheeseen vähän ristiriitaisesti, sillä teinhän jo pari vuotta sitten päätöksen jättää liikunta-aiheen täysin blogin ulkopuolelle. (Tämä siitä syystä, että liikunta ja liikkumiseni keräsivät aikanaan niin paljon negatiivista kommentointia.) Silti samaan aikaan hyvinvointi ja liikunta ovat iso osa elämääni ja niistä tuntuisi kuitenkin luontevalta kirjoittaa. Katsotaan, miten jatkossa käy! Kauneusjutuissa preppasin luonnonkosmetiikassa ja hiukset napsahtivat keväällä lyhyemmiksi kuin vuosiin.
Blogin punainen lanka? Ei mitään suurta ja ihmeellistä. Ulkoilmaelämää puutarhassa, hyggeilyä sisällä. Olohuoneen sohvapöytä oli vuoden suurin sisustusjuttu, jos ei lasketa sitä, että jouluinen kotimme pääsi niin suomalaiseen, ruotsalaiseen, hollantilaiseen, saksalaiseen, italialaiseen, englantilaiseen kuin australialaiseenkin sisustuslehteen. Kiitos tästä Jonna Kivilahdelle ja Krista Keltaselle! ♡
Ehkä ennätyksellisen vähän niitä sokeriherkkuja, mikä johtuu varmaankin vuoden terveysteemasta. Vuosi 2017 jää mieleeni vuotena, jona karsin ruokavaliostani niin sokereita kuin vilja- ja maitotuotteita. Poimin tähän mukaan kuitenkin muutaman sokeriherkunkin, koska terveys on minulle myös niitä herkkuhetkiä, eikä ehdottomuus kuulu luonteeseeni enää tässäkään asiassa!
Vuosi lähestyy loppuaan, ja samalla on aika laittaa pakettiin myös vuoden ajan kestänyt Lifeambassador -yhteistyö. Yhteistyön myötä olen kirjoitellut teille terveydestä ja sen edistämisestä useastakin eri näkökulmasta. On tartuttu vatsan ja ihon hyvinvointiin, liikuntaan ja liikkuvan kehon hyvinvointiin, auringon haittoihin ja kehon vastustuskykyyn. Koska terveys on kuitenkin omasta mielestäni niin laaja käsite, ja se liittyy ihan jokaiseen valintaan elämässämme, halusin käyttää viimeisen kaupallisen Life -yhteistyöpostaukseni siihen, että keskitytään myös pelkästään nauttimiseen. Terveyttään voi nimittäin edistää levolla, liikunnalla, ruokavaliolla ja ravintolisillä, mutta tärkeää on huolehtia myös siitä elämisen mielekkyydestä. Kun antaa itselleen luvan nauttia ja olla ihan aidosti onnellinen, moni muukin terveyttä edistävä palanen loksahtaa kyllä paikalleen. Tänään sukelletaankin siis suklaan syvimpään olemukseen! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa ja tuolta ihan lopusta löydät myös arvonnan, jossa jaossa on Life -lahjakortteja!
Jokaisella Life -myymälävierailulla katseeni on hakeutunut ihanan värikkäisiin teehyllyihin, ja toinen toistaan kauniimmin pakattuihin suklaa- ja herkkutuotteisiin. Tuotteisiin, joilla oikein mielelläni hemmottelisin sekä itseäni, että lähimmäisiäni. Ja tavallaan tuntuu kivalta, että samassa kaupassa hyllyt on täytetty sekä pilleripurkeilla, että niillä kivoilla jutuilla. Asiat on muuttuneet paljon lapsuuteni luontaistuotekauppojen ajalta, ja hyvä näin. Jos jotakin olen viimeisen vuoden aikana oppinut niin sen, että me olemme kokonaisuus, samoin hyvinvointi! Ei ole terveyttä ilman elämäniloa ja nautintoa!
Mutta virittäydytään tänään taas jouluun, ja tehdään se suklaan muodossa. Suklaa kun maistuu taivaallisen hyvältä ihan ympäri vuoden, mutta joulun alla jos koskaan eletään parasta suklaasesonkia. Tein vuosi sitten itseni kanssa diilin, joka antaa minulle luvan syödä suklaata päivittäin, ja joka hetki kun siltä tuntuu – kunhan valitsen suklaani hyvin. Tumma suklaa, ja parhaassa tapauksessa raakasuklaa, ovat nimittäin ihan terveellinenkin juttu, mutta ennen kaikkea syön suklaata ihan vain koska pidän siitä. Raakasuklaan tekeminen kotona on oikeastaan äärimmäisen helppoa, ja hyvä suklaa syntyy pienellä vaivalla. Puhtaat luomuraaka-aineet, ja itse valmistetut herkut, takaavat myös sen, että tiedän tasan tarkkaan mitä suuhuni laitan. Koska terveys on suurelta osin myös omaa henkistä hyvinvointia, suklaan ei pidä olla syntisen hyvää, vaan sallitun hyvää. Tai oikeastaan vain hyvää ja herkullista. Kokosin tähän postaukseen pari reseptiä, joilla loihtii suklaisia herkkuja niin jouluun, kuin ihan ympäri vuodenkin nautittavaksikin.
Raakasuklaa on suklaata, jonka valmistuksessa kaakaota ei missään vaiheessa kuumenneta yli 42 asteen. Matalan lämmön tarkoituksena on säilyttää suklaan sisältämät entsyymit, antioksidantit ja muut ravintoaineet, jotka kärsisivät tavanomaisesta kuumentamisesta. Raakasuklaa syntyy helposti vain neljästä eri raaka-aineestakin, mutta kuten suklaassa yleensäkin, variaatioissa vain taivas on rajana. Itse valmistin raakasuklaalevyjä kolmella eri tapaa. Perussuklaan lisäksi tein karpalojauheella maustetun version ja suklaalevyn, jonka palat saavat makua suolahippusista.
Toinen ohjeista on Kiitos hyvää -kirjan (Virpi Mikkonen 2014/Otava) herkullinen konvehtiresepti, jolla loihdit varmasti joulun parhaat herkut ja herkkulahjat. Konvehdit ovat oma suosikkini ja sopivat kauracappuccinoni kylkeen kuin nenä päähän.
Luonnollisesti kaikki herkkutehtaassa tarvittavat raaka-aineet löytyvät tietenkin Life -myymälästä!
Lisäksi suolaa, kuivattuja tai jauhettuja marjoja/hedelmiä, pähkinöitä, pähkinä-/mantelivoita tmv. mausteeksi.
Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa miedossa lämmössä. Varaa tähän osaan valmistusta kunnolla aikaa, jotta voit pitää vesihauteen lämpötilan matalana. Sekoita joukkoon joukkoon kaakaojauhe, hunaja ja haluamasi mausteet. Kaada suklaa joko laakeaan vuokaan (suklaalevy) tai käytä silikonisia suklaamuotteja. Pakasta noin 15 minuuttia. Halutessasi voit lisätä vielä suklaan pintaan mausteita, kun pinta on ehtinyt hieman jähmettyä.
Ohjeesta tulee n. 150g raakasuklaata. Säilytä suklaa pakastimessa tai jääkaapissa.
Liota taateleita n. 15 minuuttia ja poista niistä kivet. Käytä pehmeitä taateleita (esim Foodin Medjool-taatelit), ja tarvittaessa poista taateleista kuori. Lisää tehosekoittimeen taatelit ja kookosöljy ja sekoita tahna tasaiseksi. Lisää toco ja haluamasi mausteet. Lisää lopuksi vesi. Jos käytät notkeaa karamellia muuhun kuin konvehteihin voi lisätä vettä 1-5rkl.
Annostele karamellista 15-20 kappaletta n. 1 teelusikallisen kokoisia annoksia levinpaperille, ja pyörittele ne palloksi kostutetuin käsin. Paina jokaisen pallon päälle pekaanipähkinä ja laita pallot pakastimeen.
Sekoita pähkinä- ja mantelivoi pehmeäksi, huoneenlämpöiseksi tahnaksi. Nosta pallot pakastimesta ja annostele kunkin päälle pähkinävoitahnaa. Laita pallot pakastimeen puoleksi tunniksi, jonka jälkeen voit kastaa ne sulaan suklaaseen tai valuttaa suklaata konvehtien päälle. Ripottele suklaan pintaan sormisuolaa ja pakasta konvehteja vielä 15 minuuttia.
Voit säilyttää valmiit suklaapallot suljetussa astiassa joko jääkaapissa, tai pakastimessa.
Suklaan makeutta on helppo säädellä hunajan tai kookossiirapin avulla, ja karamelliin saa tarvittaessa makeutta stevialla. Itse käytän ylimääräisiä makeudentuojia mahdollisimman vähän, sillä sokerittomuuteen suklaassa kyllä tottuu. Ja Foodinin Medjool-taatelit ovat supermakeita, joten konvehtien makeudesta ei tarvitse olla lainkaan huolissaan!
Alla olevasta kuvasta löytyy oikeastaan kaikki tarvittavat ainekset kaikkiin kuvissa näkyviin herkkuihin. Tarvittavien ainesosien määrä voi toki tuntua suurelta, mutta toisaalta, kun kaapista löytyy kaikki ainekset, voi suklaan houkutukseen vastata helposti ja nopeasti. Luomutuotetuista raaka-aineista valmistettu raakasuklaa on paitsi tavallista kaupan suklaata terveellisempi vaihtoehto, myös oiva makean- ja herkunhimon karkottaja. Pienikin määrä suklaata selättää nimittäin suuremmankin himon!
Bionan luomumantelitahna ja -maapähkinävoit, sekä Foodinin kaakaovoi, kookosöljy ja raakakaakaojauhe ovat kaikki vain yhden raaka-aineen tuotteita. Ne eivät sisällä mitään ylimääräistä, mutta markkinoilla on myös tuotteita, joihin on valitettavasti lisätty turhaa ja ylimääräistä. Foodinin medjool-taatelit ovat taatelien aatelia, sillä medjool on erittäin tunnettua makeudestaan ja pehmeydestään. Puhdistamon toco, eli riisinlesejauhe, tuo kermaisuutta herkkuihin ja smoothieihin, mutta hoitaa myös limakalvoja, sekä ihoa. Superfoodia siis sekin! Lisäksi Life -myymälöistä löytyy suuri valikoima pähkinöitä, kuivattuja ja jauhettuja marjoja, sekä hedelmiä, ja hyvä valikoima luomuhunajaa, sekä erilaisia siirappeja.
Life -myymälöistä löydät nyt joulun alla erilaisia lahjaksi soveltuvia tuotteita. 27.11.-24.12. on Lifen -joulukampanja-aika, ja tarjouksessa on paljon kausituotteita. Valmiiden suklaa ja pähkinäherkkujen lisäksi, pakettiin voi kääräistä ekologista teetä, glögiä tai kosmetiikka, lampaanvillatöppöset tai vaikkapa joogamaton. Silmiini osui myös raakasuklaakokin starttipaketti muotteineen, sekä vastaava pakkaus gluteenittomien piparkakkujen valmistamiseen. Hyvää tekevä lahja on oiva tapa muistuttaa läheisiä siitä, miten tärkeinä pidämme heitä!
Arvonta!
Kerro kommentissasi mikä terveyttä edistävä teko jäi elämäntavaksesi vuonna 2017, ja mitä uutta ja terveellistä aiot oppia vuonna 2018! Onko kenties aikeenasi kokeilla probiootteja tai muita ravintolisiä? Tai aiotko tutustua paremmin luonnonkosmetiikkaan, tai vaihtaa herkut terveellisempiin vaihtoehtoihin? Nyt on hyvä aika pohtia hyviä valintoja tulevalle vuodelle!
Osallistuneiden kesken arvotaan kolme palkintoa, jotka sisältävät 50 euron Life -lahjakortin, sekä yllätystuotteen Lifen
Body & Soul -sarjasta.
Kilpailun säännöt löydät TÄÄLTÄ
Osallistu kisaan viimeistään torstaina 14.12. 2017 ja olet mukana lahjakorttien arvonnassa!
Mitä synkemmäksi syyssää muuttuu, sitä mukavampaa on leipoa ja tehdä kotona muutenkin niitä rentouttavia ja tunnelmaa tuovia juttuja. Sateen piiskatessa ja tuulen tuivertaessa on myös ihana istua alas hyvässä (tai vaikkapa siinä parhaassa) seurassa, ja nauttia kuppi kuumaa kera herkullisen omenakakun. Sanoisin, että kakku kuin kakku toimii kyllä syysapean karkotuksessa, mutta omenan ja kanelin vieno yhdistelmä antaa myös syksystä sen parhaimman osan.
Kirjoittelin isoäidin omenakakusta jo viime vuonna. Kyseessä on siis jo ainakin neljännessä polvessa tehtävä kakku, ja viidennessäkin, mikäli keittiöapulaiseni lasketaan mukaan. Tällä kertaa kuitenkin muokkasin ohjetta taas kokeillakseni voiko kakusta saada vielä entistäkin mehevämpää ja maukkaampaa. Ja onnistuihan se! Nimittäin jätin nyt vaniljasokerin vähemmälle ja lisäsin kanelia jo taikinaan. Taikinan sekaan päätyi myös pari omenaa raastettuna, ja kylläpä vain tulikin hyvää!
Voitele ja (korppu)jauhota irtopohjavuoka. Pilko omenat lohkoiksi ja raasta pari pientä omenaa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää voisula, omenaraaste ja kuivat aineet varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja asettele omenat pinnalle. Kukkamaisen ulkonäön saamiseksi, kokoa kakun keskustaan kuorimaveitsellä tehtyjä omenasuikaleita/-lastuja. Lisää vielä päälle halutessasi kanelia ja sokeria tai koristele valmis kakku tomusokerilla.
Paista 185°C ja n. 30min / tai kunnes kakku on kypsä. Suojaa pinta tarvittaessa leivinpaperilla.
Ulkona vihmoo vettä, mutta onneksi sisällä lämpimässä saa nautiskella kynttilöiden tuikkeesta, sekä omenan ja kanelin tuoksuista. Kodikasta sanoisin! Ja voisinpa jopa hetkittäin väittää olevani myös syysihminen!
Omena-kaurapaistokselle on varmasti yhtä monta ohjetta, kuin on tekijääkin, ja omanikin syntyy yleensä näppituntumalla. Laitan tähän nyt kuitenkin jonkinlaisen perusohjeen, jota muokkaamalla jokainen varmaan löytää sen oman parhaan variaationsa. Omenoiden ja kaurakuorrutteen suhdettakin voi vaihdella maun mukaan, itse pidän siitä, että rapeaa kauraa on pinnalla paljon.
Omenakaurapaistos
(hapahkoja) omenoita
sokeria & kanelia
100g voita 1/2dl sokeria tai fariinisokeria
3dl kaurahiutaleita
Kuori ja lohko omenat. Lado omenalohkot voideltuun vuokaan. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Sulata rasva kattilassa tai paistinpannulla ja sekoita joukkoon sokeri sekä kaurahiutaleet. Levitä kauraseos omenalohkojen pinnalle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes omenat tuntuvat pehmeiltä ja pinta on saanut kauniin värin.
Niin ihanaa kuin arki onkin, on viikonloppuaamuissa oma taikansa. Varsinkin nykyisin, kun lapset kipittävät omin avuin alakertaan lastenohjelmia katselemaan, ja itse saa vielä hetken nukkua ihan rauhassa. Ihan parhautta! Mutta viikonloppuaamujen kruununjalokivi on kuitenkin yhdessä syöty aamupala. Sellainen kiireetön hetki, johon yhdistyy ne herkut, joita ei välttämättä arkiaamuna jakseta valmistaa. Tänään siis yksi tällainen viikonloppuaamuihin sopiva resepti. Rahka-kaurapannukakut laittavat nimittäin päivän mukavasti käyntiin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Ehrmannin kanssa.
Maitorahka tuotteena on kaikille tuttu, ja vielä tutummaksi sen teki viime vuosien fitness buumi. 1990-luvulla marja- ja hedelmärahka olivat suosittuja jälkiruokia, sittemmin rahka yhdistettiin terveysbuumiin. Perustuote on kuitenkin molemmissa se sama, eli maitorahkasta on moneksi! Ehrmannin rehti ja rasvaton Maitorahka on löytynyt kauppojen hyllyltä jo vuosikymmenen ja makunsa vuoksi se nousikin Suomessa suureen suosioon. Ehrmannin rahkassa on nimittäin miellyttävän mieto maku ja pehmeä rakenne. Jälkkäriinkään se ei vaadi seurakseen hirveitä määriä kermaa tai sokeria, vaan rahka itsessään jo maistuu hyvälle – raikkaalle, mutta ei liian happamalle.
Maitorahka sopii hyvin myös ruuanlaittoon ja leivontaan. Marjapiirakan pohjaan, sämpylöihin ja moneen muuhun tuttuun reseptiin saa hapanmaitotuotteella erilaista twistiä. Rahka toimii myös täytekakun välissä ja erilaisissa jäädykkeissä.
Kuten tiedätte, olen sellainen kaurapuuron peruspuputtaja, joka ei arkiaamuna osaa olla kovinkaan luova. Mitä taasen tulee viikonloppuihin, kaurapuurosta tohtii kyllä pitää vähän taukoakin, vaikka aamupalastaan ihan terveellisen haluaisikin. Niinpä ajattelin jakaa teille yhden omista rahkaa sisältävistä suosikkiresepteistäni. Peruspannukakkuihin saa nimittäin rakennetta kaurahiutaleilla (jotka sopivat ainakin omaan vatsaani vehnää paremmin) ja mehevyyttä maitorahkalla. Pannareiden makeutus on helppo hoitaa banaanilla, ja pannarit ovat myös oiva tapa käyttää pois ne kenties vähän ylikypsät banaanit. Näissä pannareissa rahka kuitenkin toimii mehevöittäjänä, joten banaanin maku ei hyökkää liiaksi päälle, kuten mielestäni monissa baanaaniletuissa helposti käy. Ja yhtä hyvin sen banaanin voi korvata vaikkapa omenasoseella, jos se omaan suuhun istuu paremmin!
Rahka-kaurapannukakut
6-8 kpl
1 prk Ehrmann maitorahkaa
2 dl kaurahiutaleita
suolaa
½ banaani
2 kananmunaa
1 tl kanelia
voita tai öljyä paistamiseen
Soseuta banaani haarukalla. Sekoita joukkoon kananmunat. Lisää maitorahka, kaurahiutaleet, kaneli ja suola. Sekoita pannukakkutaikina tasaiseksi. Nosta lusikalla taikinaa lämpimälle paistinpannulle tai lettupannulle, ja paista pannarit keskilämmöllä. Tasoita pannukakkujen muotoa paistinlastan avulla, mikäli käytät paistinpannua. Anna paistua noin 2-3 minuuttia, käännä ja paista vielä hetki toiselta puolelta.
Tarjoile hunajan ja marjojen, omenasoseen tai marjarahkan kanssa. Kokeile mausteena myös vaniljaa ja kardemummaa!
Näillä eväillä jaksaa pitkään. Ja kukapa kieltää paistamasta pannukakkuja myös iltapalaksi!
Ihanaa sunnuntaita!
PS. Mielelläni kuulisin myös teidän viikonloppuaamujen suosikkireseptejä, sekä myös niitä uusia tapoja käyttää maitorahkaa!
