>

>

>

>Nimittäin pääsiäisen. Sopis vallan mainiosti viikonlopulle. Pajunkissat on kauneimmillaan, kaupassa on hyvä tulppaani ja narsissivalikoima, ja mun suussa suklaamuna. Eikös ne olis siis vähän niin kuin pääsiäisen merkkejä. Tipujakin roikkuu siellä täällä, tosin meillä roikkuu kai ympäri vuoden. Hittoako sitä vappua ja pääsiäistä pitää peräkanaa juhlia!? Eikös olis mukavampi, kun arki katkeaisi nyt, ja taas reilun kuukauden päästä sitten uusiksi. Tosin työväen juhla sopii taas mukavasti viikonlopulle, että eihän siinä paljon arkikaan katkea. Enkä mä nyt vappua muutenkaan erikoisemmin juhli, mutta sellainenkin on kiva olla olemassa.
Niin tai näin, mä taidan uhmata kirkkokalenteria sen verran, että fiilistelen pääsiäistä jo nyt. Tai seuraavan kuukauden!
Ulkona on ihan mieletön ilma. Eilen lapioin loskaa pois pihasta, ja piti oikein riisua takki päältä. Rautakangella hakkasin jäähän reikiä, jotta aurinko sulattaisi pihan nopeammin. Narsissin sipulit tosin on tuolla parimetrisen lumivallin alla, joten niitä tuskin näkyy hetkeen. Ehkä siinä sitten pääsiäisen ja vapun aikaan.

Maanantaina alkoi Puutarhaetsivien uusinnat. Onneksi aamulla tuli uusinnanuusinta, sillä rakas mieheni, joka vastaa meillä TV-kalustosta, unohti laittaa sen mulle tallennukseen. Nyt taidan kuluttaa päikkäriajan katsellen peri tyypillisiä englantilaispuutarhoja, ja ratkoa mielessäni rikospähkinää. Ihana sarja!

Taas yksi juttu, mistä tietää olleensa kotona kohta kolme vuotta; Piti laskea hintoihin alveja, ja laskin 22%. Koska hitossa sekin on noussut!? Pitää vissiin alkaa katsoa yleltä myös uutisia! 🙂

***

Ihan käsittämätön fiilis! Tarmo tuli heti aamusta kylään. Pelästyi kai, kun olin viikonlopun poissa. Vaatekaapista lähti kaksi isoa säkkiä uffelle, ja keittiön ruokakomerosta (joka piti siis siivota jo jouluksi) lajittelin neljä kassia tavaraa kierrätykseen. Kippoja, purkkeja ja tyhjiä pakkauksia. Kolme avattua palasokeripakettia! Eikä meillä edes kukaan käytä palasokeria. Kaksi avattua tomusokeripakkausta, samoin kaakaota. Täysjyväpastaa, kuutta erilaista tummaa riisiä… Ihan mieletön kaaos, mutta nyt se on selätetty. Olo on kyllä kuin voittajalla!

***

>

Mä olen riippuvainen radiosta. Radiosta kuulen ne päivän ensimmäiset aikuisten äänet, ja monena päivänä radio on puhelimen lisäksi ainoa kanava, josta selkeää ja ymmärrettävää suomen kieltä korviini kantautuu.

>Kiitos edellisen kommenteisa, ei siitä nyt sen enempää.
Käväistiin eilen Ikeassa hakemassa yhden parikymppisen nuorenmiehen poikamiesboksiin tavaraan. Monta kärryllistä ostoksia, tuhansia askeleita ja illalla olo kuin olisi ojia kaivanut. Huh, taisi olla Ikean keittiön osto ja kokoaminenkin kevyempää.
Siinä astioita katsellessamme nappasin mukaan puoli tusinaa leipälautasia. 365 -sarjaa, kaunis turkoosin sininen reuna lautasissa. Meillä ei taida olla Ikean astioista kuin juomalaseja (ja viinilaseja), mutta nämä näyttivät hyvältä, ja tarttuivat mukaan. En ole turhan kranttu astoiden suhteen. Ei siis tarvitse olla välttämättä jotain kallista merkkiä miellyttääkseen silmää. En osta astioita vain merkin vuoksi. Hankin sitä mistä pidän, ja yritän hankkiutua eroon siitä, mistä pidän vähemmän.
Meillä melkein kaikki astiat ovat joko vaaleaa sinistä tai vaaleaa. Mielestäni lautasella ruoka on se, mikä pitää olla esillä. Pidän silti esimerkiksi pipin ja gg:n astioista. Kakun pala näyttää hyvältä myös kirjavalla alustalla, lihapullakastike ei niille sovi.
Sain viime viikolla Arabian vanhoja keittolautasia. Äidilläni on saman sarjan teeastiastoa, olen aina pitänyt siitä. Josko tekisi purjo-perunakeiton näille.
Vanhat kukka emalit löysin parilla eurolla osto- ja myyntiliikkeestä.
Taas pursuaa keittiön kaapit, jostain on kai pakko luopuakin välillä.

Mukavaa maaliskuuta kaikille!

Kyselitte peiton teosta. Tässä nopeasti:
Koska kangas oli kapeaa, jouduin taittamaan peiton molempia reunoja kaksin kerroin. Ompelin taitokset kiinni. (Untuvapeitossa oli kätevät pystytikkaukset ja käänsin molemmin puolin yhden tikkiraidan verran) 
Tein kankaasta pussin ja pujotin peiton sen sisään. Ompelin helman kiinni.
Piti tikata käsin, mutta koska peitto oli jo kaksin kerroin reunoilta, en saanut neulaa peiton läpi käsin. Ompelin siis yhden kierroksen koneella n. 18 senttiä peiton reunasta. Sisemmän tikkauksen olisi kai saanut jo käsinkin (kun untuvapeitto ei enää ollu kaksin kerroin), mutten enää jaksanut. Yksi tikkikierros sai siis riittää.








 ***

>Jos se nyt voi olla mahdollista rakastua tapettiin. Mutta kuvitellaan ainakin että on!
Sandbergin ihana Liljekonvalj! Ikuinen kesä ja kielon tuoksu! Tätä on pakko saada makkariin.
Tummapohjainen on ihana, vaan meille ei taida sopia noin tumma. Matala huone jne. Mutta eipä tossa vaaleassakaan mitään vikaa ole.
Täällä ei tapahdu kummempia. Minä jatkan haaveiluja ja suunnitteluja, ja mies käy välillä kotona muistuttamassa, että mikään ei tapahdu hetkessä, ja tarvitsen kärsivällisyyttä. Hitsi kun olisikin väärässä! Tuntuu, että pitkästä aikaa olen innoissani jostain. Meinaan vallan pakahtua! Toisaalta odottaminen ja suunnittelu on parasta. Kun kaikki on valmista, jää vain nautiskelu, ja siinä olen huono.

Nyt sukellan peiton alle. Mukavaa lauantai iltaa, ja kauniita unia!

>Olen kankaiden käytön suhteen erittäin nuuka ja pihi. Säästän yleensä pienimmänkin tilkun, ihan vain jos sille joskus vielä olisi käyttöä. Kun ostan kankaita, otan varmuuden vuoksi aina hiukan ylimääräistä ja niitä kapeita ylijäämäsuikaleita kertyy ajanmittaan aika paljon. Varsinkin arvokkaammille kankaanpaloille yritän keksiä aina jotain käyttöä. Turha niitä on kaapissakaan pitää, esillä tuovat enemmän iloa.
Innostuin eilen kaivamaan Amy Butlerin kangastilkut esille, ja askartelemaan niistä säilytyslaatikoita. Kun ompelukone (ihan oikeasti) on telakalla, tartuin perinteiseen erikeeper pulloon ja kaivoin kenkälaatikkoja kaapista.
Laimensin liiman lämpimällä vedellä, jolloin se oli helpompi sivellä laatikoiden kylkeen, ja jäljestä tuli siistimpi.  Parasta olisi ollut leikata kankaat harkkosaksilla, mutta äidiltä lainaamani sakset on jossain hukassa (äiti, ne on varmasti hyvässä jemmassa!), joten saksin ihan suoraa reunaa. Taitokset laatikon sisälle ja pohjaan sivelin vielä liimaliuoksella päälipuoleltakin, jottei kangas lähde rispaantumaan.
Laatikoiden ja rasioiden päälystämistä olen harrastanut ennenkin, mutta aina vain paperilla. Paperipinta on kuitenkin aika arka, ja liimatessa paperi yleensä vettyy rumaksi. Kangas on kestävämpi ja siitä saa siistimmän pinnan. Lisäksi kirjava kangas peittää paremmin laatikon kuvioinnit.
En nyt ehkä lähtisi Manoloiden laatikkoja päälystämään (joita mulla ei siis ole yhtään!), mutta aika monet kenkälaatikot on rumia pitää esillä. Pahvisia säilytyslaatikoita saa esim. Tiimarista, mutta ne on usein vähän tylsiä. Lasten kengät myydään söpön pienissä kenkälaatikoissa, ja niistä saa kivoja säilytyspaikkoja vaikka onnittelukorteille, ja muulle pienelle tavaralle, jota haluaa säilyttää muistona. Kangasta ei hommassa tarvita paljon, joten materiaaliksi käy niin tilkut, kuin vanhat vaatteet tai kodintekstiilitkin.
Leikkaa, liimaa, väritä. Kivoja juttuja pakkaspäiville.

Aurinkoista perjantaita!