Tänä aamuna tuntui jotenkin tuskallisen hirveältä kun kello pirahti soimaan. Eikö jo voisi olla joulu. Nämä lähes täysin pimeät päivät eivät vaan jotenkin laita konetta käyntiin ja illalla tuntuu jumalaiselta kellahtaa taas vuoteeseen. Kaiken jouluhössötyksen lomassa odotan ehkä kuitenkin eniten ihan vaan sitä kiireettömyyttä ja siksi en kai jaksa itse kauheasti hössöttää. Tajusin jokin vuosi sitten, ettei joulu ole suoritteita eikä tehtyjä tai tekemättömiä töitä, vaan enemmänkin mielentila, joka tulee kun sen antaa tulla. Ei se pakottamalla saavu, ja toisaalta voi olla oikeinkin jouluinen olo, vaikka pöydästä joku sortti uupuisikin.

Huomenna on vielä aamulla koulun joulujuhla ja sitten lapset pääsevät vihdoin joululoman viettoon. Illalla istutaan viettämään glögi-iltaa ystävien kesken ja laskeudutaan sellaiseen rentoon joulutunnelmaan. Uunissa paistuu marenki ja 11-vuotias nyppii juuri tarte tatin taikinaa. Koti on vähän boheemisti vinksallaan, mutta eipä se niin nuukaa ole. Ja kynttilänvalo on onneksi aika armollinen. Käytin lapsesta asti vuosia täydellisen kiiltokuvajoulun metsästykseen kunnes oivalsin, että meidän joulu parhaimmilaan meidän näköisenä. ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

 

Maailmassa on harvoja asioita, joista tällainen kolmevitonen tuntee lapsellista riemua, mutta yksi niistä on ehdottomasti joulukuusi. Se on se virallinen merkki siitä, että joulu on saapumassa ja juhlan aika on käsillä. Lapsuudenkodissa kuusi tuotiin sisään aina aatonaattoiltana, ja kun isä oli muutaman voimasanan kanssa saanut kuusen jalkaan ja kynttilävalot sen oksille, pääsimme siskoni kanssa koristelemaan kuusta. Nyt viime vuosina mummulan kuusi on ollut huomattavasti tyylikkäämpi ja elegantimpi kuin lapsuudessani. Mieleeni on jäänyt myös vuosi, kun halusin koristella kuusen vanhanaikaisesti karamellein. Solmin hopealankaa karamellipapereihin ja ripustin niitä kunnon joulukonservatiivinä kuusen oksille. Ja parin päivän päästä langoissa roikkui tyhjät paperit, sillä karamellit olivat olleet kivasti siskoni käden ulottuvilla kun hän katseli telkkaria.

Kuten sanottu, meidän joulukuuseen ei haeta minkäänlaista tyylisuuntaa tai trendiä. Nyt kun lapset ovat pieniä sen oksilla saa killua kaikessa rauhassa itse tehdyt koristeet. Äidin virkkaamat pitsisydämet, hamahelmiaskartelut, paperista taitellut tähdet, antiikkiset lasipallot ja pallot uudemmasta tuotannosta. Vanhoista leivosmuoteista itse tehdyt koristeet ja kaikenlaiset vuosien varrella kertyneet joulukoristeet. Esikoisen aikoinaan askartelema kimallepallo ja Klaaran viime vuonna äitini kanssa askartelema paperienkeli. Kaikki koristeet yhtä ihania ja kaikkissa muistoja menneiltä vuosilta. Ja joukkoon mahtuu vielä paljon, mutta ihan vain ostamisen ilosta kuuseen ei hankita läjäpäin koristeita.

Miehelläni oli joitakin vuosia kova tarve saada kaata joulukuusi itse, mutta kun yhtenä vuonna olin käännyttänyt pojat kahdesti ovella (toinen kuusista oli kolmemetrinen ja toisessa oksia oli vain toisella puolen runkoa) mieheni kaatoi valtavan pihakuusen ja otti siitä latvan. Alhaalta katsottuna se näyttikin oikein kivalta, mutta olohuoneessa ei niinkään. Niinpä olemme sittemmin päätyneet ostettuun kuuseen. Helppoa ja vaivatonta ja vältytään suuremmalta aviokriisiltä juuri joulun alla. Ja ennen tuo kuusiepisodi vieläpä käytiin läpi siinä juuri ennen joulua ja vähän kiireessä. Kun jokunen vuosi sitten laitettiin koti joulukuntoon jo hyvissä ajoin kuvausten vuoksi, huomasin, että kuusi on oikeastaan paljon mukavampi koriste ennen joulua kuin tammikuussa. Tykkään siitä, että kuusi on pieni, ja tänä vuonna löytyi vieläpä oikein pullea ja muodokas yksilö. Ja nyt kun olkkarin ikkunoissa on lumikukat ja kuusi kimmeltää, ei oikeastaan ole koskaan pimeää.

Tänään vuorossa olisi sinappi- ja chilisuklaatehdas.  Rentoa puuhastelua joululaulujen soidessa.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin nämä päivät joulun alla. Tässä on nyt viikon verran aikaa valmisteluille, mutta mulla ei kyllä ole edelleenkään mitään joulustressiä. Kiitos äidin, joka teekee lanttu- ja porkkanalaatikon meille tänä vuonna ja kiitos itseni, kun olen omaksunut vähän lungimman suhtautumisen jouluun.

Meidän joulu tai jouluvalmistelut eivät varsinaisesti edistyneet viikonloppuna, vaikka kuusi perjantaina jo kuistille asti saatiinkin. Itse juhlin perjantai-iltana pikkujouluja ja lauantai meni muuten vain viikonlopun vietossa. Tai no, oltiin Klaaran kanssa muutama tunti kaksin ja leivottiin iso kasa pipareita. Niitä on nyt sitten tänään kuorrutettu, joskin pikkuisen liian löysäksi jääneellä pikeerillä. Lauantai-illaksi makuuhuoneeseen nostettiin pinnasänky kun saatiin pieni 1-vuotias kummityttö kylään ja mieheni veli vaimoineen pääsi vuorostaan juhlimaan. Eilen juhlistettiinkin sitten pientä 2-vuotiasta. Vaikka oma lapsiluku onkin jo täynnä, tuntuu kivalta kun lapsilla on näitä pieniä serkkuja, joita itsekin saa välillä vähän paijata. Ja meillähän on tosiaan tallessa niin pinnasänky, vauvanlelut, kuin Stokken tripp trappikin. Ei tosin iltatähteä ajatellen, ehkä enemmänkin lastenlapsia. Ja ollaan oikein mielellämme tätejä ja setiä.

Tällä viikolla vietetään montaakin vuoden viimeistä, ja nautin kuin sain aamulla herätellä lapset vuoden viimeiseen kouluviikkoon. Ja samalla tsempillä olen tänään yrittänyt kannustaa lapsia vuoden viimeisiin soittotunteihin valmistautumisella. Pimeyden tuoma väsymys näkyy kyllä lapsissakin, ja loma tulee tarpeeseen. Mutta sitä ennen on onneksi vielä viikko täynnä odotusta ja valmistautumista.

Joululahjat on ostettu ja mutta vielä jokunen kaipaa paketointia. Jouluruokien ja leivonnaisten tekeminen on yhä vaiheessa ja kotikin on viikonlopun jäljiltä vähän niin ja näin. Mutta stressiä en ota. Joulusiivous saa tosiaan olla melko tavallinen viikkosiivous, tammikuun valossa ehtii sitten puunata paremmin. Yksi matto saatiin viikonloppuna toimitettua pesulaan, ja se on sitten kiva rullata viikon päästä puhtaalle lattialle. Luotan armotonta puunausta enemmän kynttilöiden ja kukkien luomaan tunnelmaan ja joulun tuoksuihin. Nyt kun maa on musta ja lumen suhteen toivo alkaa hiipua, noilla tunnelmanluojilla on vielä entistäkin suurempi merkitys.

 

Mutta hei, kuusi saa kuulemma tulla peremmälle. Ihanaa maanantai-iltaa sinullekin!

Yhteistyössä Candle Light Storyn kanssa.

Vaikka joulu onkin kiva ottaa vastaan siistissä kodissa, en jaksa ottaa asian suhteen ihan hirvestressiä. Ei se joulu oikeastaan vaadi tavallista viikkosiivousta kummempia toimenpiteitä. Imuroidaan, pestään lattiat, pyyhitään pinnat ja laitetaan tavarat omille paikoilleen. Niin ja puhtaat lakanat kuuluvat tietenkin jouluunkin. Uskon, että joulu voi tulla jokaiseen kotiin ja varsinainen joulusiivous on käsitteenä jonkinlainen muinaisjäänne. Se tulee ajalta, jolloin lattiat pestiin suovalla jouluksi ja hiottiin hiekalla juhannukseksi (noin niin kuin kuvainnollisesti) ja joulupyykki saattoi olla talvikauden ainoa isompi pyykinpesu. Kenenkään ei siis pidä kantaa stressiä tai huonoa omaatuntoa joulusiivouksen suhteen. Nykyisin kun pyykkiä pestään vähintäänkin viikoittain ja siivoustakin harrastetaan liki samaa tahtia, joulusiivouksen ei tarvitse olla kokonaisvaltainen kertarykäisy. Itse tykkään siivota jopa enemmän  tammikuussa, kun päivät ovat valoisampia ja siivoamisella on jonkinlainen mieltäkin puhdistava vaikutus. Vähän kuin siivoaisi mennyttä pois ja antaisi tilaa uudelle. On kiva käydä läpi laatikoita ja kaappeja ja laittaa ikään kuin elämä taas järjestykseen.

Jokainen tietenkin siivoaa kotiaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Meillä imuria käytetään joka päivä, mutta se ei välttämättä ole puolen minuutin imurointia kummempi toimenpide. Imuroidaan jotain jostain. Kissanhiekkaa lattialta, tai kuivunutta muovailuvahaa keittiön matosta. Ja sitten kerran viikossa paremmin ja ehkä kerran kuussa vielä vähän paremmin. Tykkään siivota ja tykkään siististä kodista, mutta ison kodin pitäminen jatkuvasti täysin villakoirattomana on sula mahdottomuus. Marisin viime viikolla instan puolella, että ei nappaa yhtään siivota itsenäisyyspäiväksi (oli siis tulossa vieraita), mutta kun mulle olikin tullut ärrälle ihana pr-paketti maailman kauniimpia siivoustuotteita, pyyhin illalla innolla ovenpieliä ja keittiön avohyllyjä ja jatkoin perjantaiaamuna sirottelemalla imurointipuuteria sohville ja matoille.

Kyseessä oli siis kotimaisen Candle Light Storyn ekologiset siivousaineet, jotka ilahduttivat paitsi ulkonäöllään ja luonnollisilla tuoksuillaan, myös tehollaan. Olen jo aika päiviä sitten siirtynyt kylppäriä lukuun ottamatta mietoihin ja luonnollisiin tuotteisiin ja nämä toivat ihanasti vaihtelua sille mäntysuovalle ja etikalle. Ja syy miksi halusin tuotteista kirjoittaa on paitsi sellainen ihana siivoushurmos jonka sain, mutta myöskin se, että kyseessä on pienyrittäjän käsityönä valmistamat tuotteet. Suomessa ja suomalaista työtä. Luontoystävällistä ja samaan aikaan kaunista.

Myös tarina tuotemerkin takana on aika ihana. Kun siivousalan ammattilainen alkaa pohtia joka päivä käyttämiensä kemikaalien terveysvaikutuksia ja päättää kehittää yhtä toimivat aineet puhtaista raaka-aineista ja siten, että siivoaminen ei ole enää terveysriski, tuloksena voi olla vain ja ainoastaan oikeasti toimivat tuotteet. Pelkkien pesuaineiden lisäksi Candle Light Story valmistaa myös pyykkietikkaa ja tietenkin soijavahakynttilöitä.

Aloitin tuolla French Rosemary –siivoussuihkepullolla ja pyyhin pintoja sieltä täältä. Puhdistin mikrokuituliinan kanssa myös peilit ja kuononjäljet ikkunasta. Kävin läpi ovenkahvat ja jääkaapin hyllyt.
Päätin kuitenkin testata myös siivoussaippuan, koska tämä oli mulle ihan täysin uusi tuttavuus. Olen pessyt saippuapalan kanssa vain mattoja, mutta tätä hierotaan siis vaikka monitoimimoppiin tai rättiin ja sitten vain pestään lattioita tai pintoja. Tuotetiedot lupasivat, että siivoussaippua käy yhtälailla keittiöön kuin kylppäriinkin ja niinpä testasin sen molempiin. Saippuapalaa voi myös raastaa pienen määrän ja liuottaa veteen. Siten siitäkin saa valmistettua siivoussuihkeen. Pieni saippuapala ei tosin kulunut juuri ollenkaan isonkaan talon siivouksessa, joten kyseessä on mitä riittoisin tuote. Ja toimii muuten myös tahranpoistajana pyykille sappisaippuan tavoin, tai sitä voi käyttää pyykinpesuaineena (raastettuna). Siivoussaippuaa voi käyttää myös tiskatessa tai sillä voi pestä vaikka meikkisiveltimet. Koska tämän saippuan on määrä puhdistaa eikä hoitaa ihoa, sitä ei kannata käyttää suihkussa itsensä pesemiseen, mutta mitään myrkkyä tämäkään ei ole iholle eikä hengitysteille, vain ja ainoastaan saippua erilaisella käyttötarkoituksella, mutta kuitenkin tuote joka korvaa siivouskomerosta melkoisen määrän pulloja ja purnukoita. Tämä vaahtoaa ihanasti ja keitiön kaapistosta ja lattiasta lähti hienosti tomaatti- ja rasvaroiskeet, samoin seinäkaakeleista. Pesin myös tiskikoneenluukun reunoja, jätevaunun ja keittiön avohyllyjä. Vaahdotin paksuun tiskirättiin, pesin ja kuivasin pyyheliinalla. Puhdasta tuli. Eilen pesin myös keittiön liesituulettimen, eikä tullut raitoja rosteripintaan.

Pyykkietikka on varmaan jo monelle tuttu tuote, koska siitä on puhuttu viimevuosina paljon – myös tässä blogissa. Se on siis tarkoitettu korvaamaan perinteiset huuhteluaineet ja onkin huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto, eli täysin biohajoava tuote. Normaalia huuhteluainetta ei suositella yleensä kuin puuvillalle, mutta pyykkietikka käy treenivaatteille (poistaa hienhajua miedossakin lämpötilassa) ja sopii villalle ja silkillekin. Pyykkietikka myös kirkastaa vaatteiden värejä ja tekee pyykistä helpommin siliävää. Pyykin lisäksi pyykkietikka hoitaa ja puhdistaa myös pesukonetta, joten siitäkin syystä kannattaa harkita huuhteluaineen vaihtamista ekologisempaan vaihtoehtoon. Candle Light Storylla pyykkietikkatuoksuja on kuusi erilaista ja sain itse niistä testiin kolmea. Nyt käytössä on ollut Nordic Air.

Imurointipuuteri oli jo nimenä sen verran ihana, että pakko oli kokeilla sitäkin. Koska jauheen luvattiin raikastavan matot ja tekstiilit, ripottelin sitä tietenkin ensimmäisenä noille meidän nukkamatoille. Kun luin asiasta tarkemmin, imurointipuuterin luvattiin myös helpottavan eläintenkarvojen irtoamista tekstiileistä, ja niinpä ripottelin tuota Andalusian Lemon with Lemongrass -imurointipuuteria mustien kissankarvojen päälle sohville. Ja hei, 40 minuutin vaikutusajan jälkeen mustat karvat sai imuroitua tosi hienosti vaihtamatta imuriin edes tekstiilisuulaketta. Yleensä olen hangannut niitä ensin imurin kanssa ja sitten vielä käyttänyt lopuksi teippiharjaa. Imurointipuuterin voi antaa vaikuttaa myös vaikka yön yli ja imuroitaessa se raikastaa toki koko imurin.

Mikä parasta, kun katselin tuotteiden tarkempia INCI-tietoja, niin eipä ollut kovinkaan pitkiä listoja tai erikoisia ainesosia. Ei niitä mustia rukseja eikä kuolleiden kalojen kuvia!

Candle Light Storylla on tietenkin myös kynttilöitä, ja nekin tietysti ekologisia soijavahakynttilöitä. Tuoksut ovat mietoja ja luonnollisia, eivätkä käy nenän päälle. Sydänlangan sijaan kynttilöissä on puusydän. Originals -kynttilät on pakattu suloiseen peltirasiaan ja Essentials -kynttilät lasipurkkeihin ja ne kauniisiin pahvirasioihin. Näillä saa kivasti viimeisteltyä puhtaan kodin fiilistä.

Kun nämä siivousasiat nyt ovat niin lähellä sydäntäni (niin hassulta kuin se kuulostaakin) ja innsotuin aiheesta ihan valtavasti, sain puhuttua myös kivan arvonnan ja alennuksen teille. Koska Candle Light Storylla ei ole omaa nettikauppaa, “alekoodin” voi hyödyntää Tuomaan markkinoilla tulevana viikonloppuna (pe-su 13.-15.12.2019). Siellä saat -15% alennuksen kun kerrot, että olet lukenut vinkin blogistani. Ja arvontaan pääset osallistumaan Instagramissa!

Listan jälleenmyyjistä löydät täältä.

 

Heipsan ja maanantaita!

Voi että miten ihana viikonloppu meillä oli. Ja pitkäkin vielä! Tuolla instan puolella viikonlopun agenda onkin varmaan tullut selväksi, mutta tosiaan juhlittiin esikoisen nimpparit ja synttärit perjantaina ja lauantaina pidettiin siskon kanssa perinteiset pikkujoulut murhamysteeri-illallisella. Mukaan mahtui toki paljon muutakin, mutta kaikin puolin ihanat kolme päivää. Vielä torstaina päivällä kärvistelin siivousinspiraation puutteessa, mutta kun illalla kävin hakemassa ärrältä yhden paketin, jossa oli maailman ihanimmat siivousaineet, innostuinkin puunaamaan oikein kunnolla. Ja kuten jaiempinakin vuosina, nyt se isompi joulusiivous on tehty jo itsenäisyyspäiväksi. Aika kivaa, koska nämä seuraavat pari viikkoa mennään nyt sitten vain joulun saapumista fiilistellen.
Tällekin viikolle on onneksi tiedossa pikkujouluja ja kivoja juttuja. Niin ja leipomista ja joulun tekemistä tietenkin.

Kuvissa makuuhuone jonne odotan saapuvaksi meidän joululahjaa, eli uutta sänkyä. Mulla on uusi peittokin, mutta päätin ottaa sen käyttöön vasta kun saadaan uusi sänky kotiin. On sitten superihanaa kun on uudet vuodevaatteet ja sänky, sekä puhtaat lakanat. Makkariinkin eksyi myös pari paperitähteä. Sen enempää joulua siellä ei ehkä tarvitakaan.

Mutta hei, nyt nukkumaan. Olo on melko ähky ensimmäisen jouluruokailun ja synttärikahvien jäljiltä, mutta eikös sitä sanota, että nälkäisenä ei pitäisi mennä nukkumaan.

 

Joskin tykkään kukista ihan ympäri vuoden, mutta jouluuni kuuluu vahvasti erilaiset kukkaperinteet. Rakastan jouluruusua, hyasintteja, amarylliksiä, anemoneja ja jopa valkoiset tulppaanit ilahduttavat jouluna. Ja toki moni muukin kukka. Vuosiin tykkäsin hyasinteista eniten siinä vaiheessa, kun kukinto ei ollut vielä auennut (paitsi leikkohyasintit tietenkin), mutta nykyisin ihan nautin siitäkin kun kukat paljastuvat näkyviin. Vahvan tuoksun vuoksi säilytän kukkia usein öisin kuistilla, mutta olkkarin pöydällä tuoksu ei käy liian vahvasti kenenkään nenään. Joulu ei tule ilman kukkia ja aidon kuusen tuoksua.

Meidän olkkarissa on edelleen vaaleanpunainen fiilis. Se sopii mielestäni ihan yhtä hyvin niin kesään kuin talveenkin. Ja erityisen hyvin kun ikkunoista pilkistää talvista valoa. Kaikki näyttää paremmalta nyt kun maassa on lunta. Voi kun se ei nyt ihan heti lähtisi. ♡

Kaupallinen yhteistyö / Desenio & Indieplace

---

Hetken niitä tuossa lattialla pyörittelin ja mietin järjestystä, ja lopulta siitä tulikin aika hieno. Pianohuoneen tauluseinästä nimittäin.  Kuten tämä postaus, sekin on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Desenion kanssa.

Tuo kyseinen seinä on oikeasti edelleen pohjamaalissaan. Sen maalaaminen on toki ollut ajatuksissa ja välillä olen leikitellyt jopa ajatuksella jostakin kivasta väristä, mutta tiedättehän te. Kaikki projektit ei aina vain toteudu. Ja toisaalta, tuo seinä on päässyt aika vähällä, ja valkoinen pohjamaalikin on suht moitteettomassa kunnossa. Jo pidemmän aikaa olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että jotakin piristystä seinä osakseen kaipaa. Jotakin, mikä rikkoo huonetta kiertävät huonekalut ja nostaa katsetta lattianrajasta vähän ylemmäs. Ja kun oikein asiaa miettii, niin tässähän on yksi niistä harvoista talomme tyhjistä seinistä. Tabula rasa, jota ei riko ikkuna tai ovi. Oikeastaan siis ihan loistava kohde muutamalle taululle, ja miksei ajanmyötä vaikka useammallekin.

Meillä on tähän asti harrastettu aika pitkälle vain yksittäisiä kuvia, ja tällä kertaa halusin jotain muuta. Vaikka suuret yksittäiset kuvat kivoja ovatkin, useasta taulusta koostuva kollaasi on heti mielenkiintoisempi ja ehdottomasti myös persoonallisempi. Desenion sivuilla on otsikko tauluseinät. Tuolta saa kivasti vinkkejä paitsi sommitteluun, myös kuvien yhdistelemiseen. Näppärästi sieltä voi valita myös itselleen valmiin kokonaisuuden joko ihan sellaisenaan, tai muokata sitä omaan tarpeeseen sopivaksi joko jättämällä jonkun kuvan pois, vaihtamalla taulujen kokoja tai muuttamalla kehyksiä. Toisaalta kuvat ja tauluseinän muodon ja tyylin voi suunnitella myös itse, kuten minä tein. Näppäräksi koen kuitenkin sen, että kuvia valitessa niihin pystyy aina välittömästi valitsemaan myös kehyksen. Se helpottaa kummasti kokonaisuuden hahmottamista.

Itse valitsin tällä kertaa kehyksiin kullan ja kuparin sävyjä, sekä joukkoon myös yhden valkoisen kehyksen, jotta kokonaisuus ei olisi liian harkittu. Mietin myös, että tauluseinää on näin helppo jatkaa tai muuttaa mikäli siltä joskus tuntuu. Siihen voi helposti yhdistää omia kuvia, vanhoja tauluja tai vaikka esineitä.

Desenion valikoima on ihan mieletön, ja sen läpikahlaaminen ottaa hieman aikaa. Onneksi julisteet on jaettu useampaan kategoriaan joten omaa tyyliä on helppo etsiä niiden kautta. Ja näin joulun alla sieltä on mahdollista löytää myös erittäin hyviä joululahjoja, oli lahjan saaja sitten aikuinen tai lapsi. Kannattaa myös tutustua Desenio Gift guideen, jossa on paitsi hyviä lahjaideoita, myös kivoja vinkkejä lahjojen paketointiin!

Alennuskoodi UUSIKUU30 antaa sulle -30% alennusta Desenion julistetauluista. Koodi on voimassa 3.-5.12. 2019 välisen ajan, eikä se koske kehyksiä, eikä premium eli Handpicked- tai ”persoonallisia” julisteita (tee oma juliste). Koko Desenion valikoiman löydät täältä.

Jos tykästyit johonkin noista valitsemisani kuvista, löydät ne kaikki Desenion sivuilta näillä nimillä:
Ylärivi vasemmalta oikealle: Stockholm Gallery Collection No4 (21×30), Texture Line Hands (21×30) ja Abstract Lady in Blue (30×40)
Alarivi vasemmalta oikealle: Abstract No1 (40×50), Stockholm Gallery Collection No5 (30×40) ja Woman in Blue (30×40)

 

Meinasin jokunen vuosi sitten tulla lynkatuksi äitinä, joka välittää vain joulukoristeiden ja sisustuksen yhteensopivuudesta, ei niinkään lasten joulumielestä. Huolena oli punaisen värin, ja ennen kaikkea tonttujen puuttuminen. No, blogissa ei aina näy ihan kaikki, mutta tarkkasilmäinen on voinut silti huomata, että meillä jouluaan viettää sama tonttuperhe vuodesta toiseen. Lisäksi on possuja useampaan lähtöön ja tietenkin lasten askartelemia joulukoristeita. Mutta mikä tärkeintä, ne ei ole täällä ainostaan lasten ilona, vaan tuomassa joulua yhtälailla minulle itselleni. Muistan lapsuudesta sen kostean varaston tuoksun, joka tuli aina joulun alla sisään yhdesssä joulukoristelaatikon kanssa. Se sekoittui ihanasti lumipestyjen mattojen tuoksuun ja kuuluu ehdottomasti lapsuuden parhaisiin joulumuistoihin. Ehkä juuri siksi nautin niin kovasti, kun tonttu-ukot kaivetaan kylmältä vintiltä sisälle lämmittelemään. Siinä on oma taikansa. Ja perinteissä, koska mulle joulu on pitkälti myös niiden vaalimista.

Tonttukalenterit olivat jossain kohtaa yläkerrassa ja roikkuivat lasten vaatekaappien kyljessä. Sitten niiden täyttäminen koitui ylitsepääsemättömän vaikeaksi, ja kalenteritontut oli pakko kantaa alakertaan. Jos illalla ei ehdi täyttää taskuja (olen iltaunisempi kuin lapset), aamulla on vielä toinen tilaisuus. Joskin mielikuvitusta tuollaisten taskujen täyttäminen vaatii – varsinkin esikoisen kohdalla. Onneksi hän näppärästi itse kertoi, että sinne voisi tänä vuonna ostaa jalkapallokortteja. Yritän myös täytää taskuja hyödyllisillä jutuilla kuten sukilla. Enää nuo eivät hurraa erilaisten hammasharjojen vuoksi, mutta joskus nekin olivat ihan hyvää kalenteriyllätystä.

Raitapaitaiselle tontulle tuli ikää 11 vuotta. Loppu armeijasta taitaa myöskin täyttää jo pyöreitä. Hankin nimittäin kalenteritontut 2009, eli esikoisen toiseksi jouluksi. Haaveilin silloin kovasti toisesta lapsesta ja ostin samalla myös tyttötonttukalenterin (kuulostaa muuten kauhealta ilman tonttu-sanaa :D). Vaan niin vuodet vierivät ja tonttutyttö oli ikään kuin minun talismaanini, kunnes se jouluna 2013 sai taskuihinsa pieniä hiuslenkkejä ja pinnejä. Muistan vieläkin kuinka onnellinen olin niitä ostaessani.

Kalenteritontut on ankkuroitu keittiöön, mutta muuten tonttuväki liikkuu melko vapaasti. Eilen ne kasaantuivat keittiöön seuraamaan tanssiesitystä, mutta jonkun voi joskus löytää sohvan nurkasta tai vällyjen välistä.

Niin kauniita joulukoristeita kuin nykyisin myydäänkin, niin kyllä ne rakkaimmat on silti niitä, joilla on tunnearvoa. Meidän joulukuusta ei koskaan pueta tiettyyn sävyyn tai tyyliin, vaan sen oksilla on aina myös muistoja ja aarteita vuosien takaa. Sillä vaikka muutenkin, niin varsinkin jouluna perinteet ja muistot ovat mulle erityisen tärkeitä.

Seitsemäntoista vuotta. Niin kauan siihen meni, että sain olla meillä se, joka viritteli Jouluradion kuulumaan ja perusteli tarpeensa luoda joulutunnelmaa musiikin avulla. Jouluyö juhlayö pauhaa tälläkin hetkellä keittiön kaiuttimista, mutta tällä kertaa mieheni toimesta. Ihanaa! Tunnen jonkinlaista puhdasta riemua. Joskin kiitos kuuluu varmaan enemmän miekkosen eiliselle kirkkokonserttikeikalle, kuin omalle väsytystaktiikalleni,  mutta hei, lopputulos on se, mikä ratkaisee: Ensimmäinen adventti ja puolisoni haluaa kuunnella joululauluja!

Omaan viikonloppuuni on kuulunut vahvasti kuvaushommat, ja siitä kiitos valoisille ja lumisille pakkaspäiville. Sunnuntai-illan aion kuitenkin pyhittää ihan vain ensimmäisestä adventista nauttimiseen. Meillä poltetaan kynttilöitä ja juodaan glögiä. Ulkona tupruttaa taas lunta ja tunnelma on liki juhlava. Ihanaa, joulu on tosiaan tulossa!

Joulukuun ensimmäisen kunniaksi Instagramissa on myös ihana kirja-arvonta. Paula Mäkipellon Jotta minä muistaisin – Rivejä äidiltä. Kirja jota ei yksinkertaisesti pysty lukemaan kuivin silmin ja samalla teos, jonka jälkeen yksikään päivä ei ole vain tavallinen arkipäivä, päivä muiden joukossa. 

Ihanaa joulukuun alkua ja ensimmäistä adventtia.

Kun olin perjantaina kuljettanut lapset kaatosateessa (ties monettako päivää peräkkäin) kouluun ja mieheni tokaisi, että sen pitäisi tuosta muuttua lumeksi, nauroin ja totesin, että ei ole ennusteisiin luottamista. Kun sitten kymmenen jälkeen vapauduin puhelinhaastattelusta ja katsoin ulos, veden sijaan taivaalta tulikin räntää samaan tahtiin kuin vettä on kaatunut alas miltei koko marraskuun ajan. Ja kun eilen illalla sää meni pakkaselle, puut kimmelsivät jäisessä lumipeitteessään, kasvihuone muuttui omanlaisekseen talvipalatsiksi ja yllä levittäytyi tähtikirkas taivas, luulin päässeeni taivaaseen. Voi olla, että lumi ei ole tuossa jouluna, mutta parikin sateetonta päivää, ja Joulupukki pääsisi edes kanootin sijaan kulkemaan autolla.

Nousin tänään aikaisin, ja miten ihanaa oli seurata päivän valkenemista. Ja päivällä aurinkoa ja illan tullen taas kaunista sinistä hehkua. En ole marraskuuihminen, mutta tykkään kyllä talvesta. Puhtaan valkeasta lumesta ja raikkaasta pakkassäästä.

Vaikka meidän kodin joululook syntyykin aika pienillä jutuilla, kynttilöillä ja kukilla on kuitenkin ollut ihana ripustaa myös erilaisia valoja ikkunoihin ja asetella kalenteritontut valmiiksi sunnuntaiaamua odottamaan. Kiitos lumen, sisään on hiipinyt melko jouluinen tunnelma. Keittiössä on muuten myös kaksi uutta tuolia, ja ne on ne, joista kirjoittelin Pehmeän lämmin koti -postauksessa.

Olen tänään hemmotellut lapsia makaronilaatikolla ja lauantain irtokarkkipusseilla. Olen taas innostunut katselemaan telkkaria, ja tänään olisi vuorossa paitsi Shetlandsaarten murhat, myös Alta Mar, eli Aava meri -sarjan toisen tuotantokauden jaksot, joista olen imaissut jo kolme. Vitsi, miten koukuttava!

Niin, että ihanaa lauantai-iltaa sullekin. Ostin itselleni Fazerina suklaalevyn ja Da Capon. Karkkipäivä se on oltava äidilläkin.

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.