Lauantaita ihanat!

Me nukuttiin viime yö koko perhe alakerrassa. Yläkerta on kuuma, ja vaikka läpiveto olisikin oiva ratkaisu, tuo meidän talon vieressä menevä maantie laittaa haasteita. Meidän makkarin ikkuna kun on käytännössä tien yläpuolella, liikenteen melu häiritsee nukkumista jos ikkuna on auki. Ja kyllä, sitä liikennettä itse asiassa on paljon. Ja vaikka tässä kuudenkympin alue onkin, niin harvapa rajoituksista piittaa. Varsinkaan öisin. Olen myös todennut, että tämä on yöaikaan suosittu reitti raskaallekin kalustolle. Tukkirekka kun ajaa yöllä ohi minkä pääsee, niin siinä luulee äkkiä koko talon lentävän. Niin että jätettiin viime yönä yläkertaan ristiveto ja annettiin liikenteen pauhata ihan kaikessa rauhassa. Aikuiset sohvilla ja lapset ilmapatjalla. Ihan kuin retkellä oltaisiin oltu. 🙂

Kun vuosi sitten mietittiin kasvihuoneen paikkaa, alapiha tuntui jotensakin luontevalta. Ehkä siksi, että siinä on tilaa ja koko tontti on vailla rakennuksia. Koska viime kesä oli kuuma, alapiha tuntui senkin puolesta luontevalta, koska tässä on edes jonkinlaista varjoa ympäröivien puiden muodossa. Mutta sitten syksyn tullen ja pimeän saapuessa aloinkin pelätä. Että jos se kasvihuone tulikin nyt pystytettyä liian varjoisaan paikkaan. Että mitä jos en voi koskaan kasvattaa siellä tomaatteja, ilman, että ostetaan tuo naapuritonttikin ja kaadetaan siitä puut. Kevään tullen valoa riitti, mutta jännitin yhä, miten aurinko pääsee kasvihuoneeseen kun puut ovat täydessä lehdessä. No aika turhaan pelkäsin. Valoa ja aurinkoa riittää ja jostain suunnasta kasvihuoneeseen paistaa aina. Totesin jopa eilen miehelle, että onneksi ei laitettu kasvaria tuonne yläpihalle, sillä eihän siellä voisi edes olla näin kuumalla.

Toki kasvarin voi pystyttää vaikka kuinka aukealle paikalle, ja jos se tomaattien kasvatus onkin pääasiallinen tarkoitus, niin ehkä parempikin. Toki silloinkin kasvihuonetta voi joutua varjostamaan. Me katseltiin jo keväällä erilaisia varjostusvaihtoehtoja, joita Willab Gardenillakin oli tarjolla, mutta nyt toistaiseksi tuntuu, että pärjäämme kyllä ihan ympäröivien puiden turvin. Ja noh, armoa antaa myös paksu siitepölykerros kasvihuoneen katolla. Mutta välillisesti siitäkin kiitos noille puille. Mutta siis lähinnä viestini on se, että jos olet ajatellut tällaista kasvihuoneen ja huvimajan yhdistelmää, niin muutama varjoa antava puu on oikein mukava ja luonnollinen tapa varjostaa kasvaria pahimmalta paahteelta.

Mies kiinnitti eilen illalla kasvarin luukkuihin nuo manuaaliset avaajat, jotka minäkin osaan tarpeen tullen sulkea ja lukita. Lähinnä siis sitä luvattua ukkosmyrskyä ajatellen. Ja vaikka vielä aamulla olinkin sitä mieltä, että sieltä voisi ihan kunnon ukonilma tullakin, niin usko tuohon on kyllä päivän mittaan hiipunut. Pilvet siirtyivät ja taas paistaa oikein kunnolla.  Ehdin jo aamulla kantaa kaikki kesäkukatkin suojaan, että jos sitä vettä tulisi vaikka ihan kunnolla, mutta taidanpa kantaa ne kohta taas takaisin ulos.

Itse kasvattamani chilit (ylähyllyllä ja muurin päällä) ovat haaroittuneet viikossa ihan mielettömästi. Ja nuppujakin on valtavasti. Ostamani habanero kuitenkin kannattelee jo useampaa pullukkaa ja toinen chili on kohtalaisen täynnä.

Daaliat on edelleen laittamatta maahan, koska tällä kelillä ei vaan jaksa. Ja helpompi ne on pitää kosteinakin näin. Onhan tässä vielä kesää jäljellä! 🙂

Jaahas, ja seuraavaksi vuorossa jäätelön syöntiä. Rankkaa tämä kesäelämä. 🙂

Hauskaa ja aurinkoista lauantaita teillekin! ♡

 

Arabian Huvila -kannu saatu blogin kautta.

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Ei saisi valittaa, enkä valitakaan, mutta totean kuitenkin, ettei näillä keleillä oikein kykene tekemään mitään järkevää. Tai ehkä lämpöön pitää vain tottua. Aamu viidestä yhdeksään meni vielä kivasti, ja aivotkin jaksoivat toimia, mutta nyt tekee jo tiukkaa. Ja tämä konekin hurisee ja kuumenee siihen malliin, että pitää varmaan sammuttaa se välillä.

Mutta hei, onneksi heräsin aikaisin! Jopa ihan imuriin tartuin aamulla kun ulkoa tuli raikas tuulenvire. Nyt ei kyllä enää näytä siltä, että joku olisi imuroinut, mutta jos ei muuten mieli pysy lämpimänä, niin lämmittelen sillä ajatuksella, että olen ainakin yrittänyt huolehtia siisteydestä. Vedin olkkarin sohvillekin peitot, joista hiekka ja ruoho on helppo pudistella pois.
Mulla kasvaa perennapenkissä lupiineja, mutta ei ne sieltä minnekään leviä. Kukinnot katkon aina pois, niin etteivät pääse siementämään ja jos johonkin silti tulee pikkutaimia, kitken ne pikaisesti pois. Mutta ymmärrän kyllä, että aina ne ei pysy penkissä ja siitä on tienpientareet paikoitellen todisteena. Itse tykkään niin paljon perinteisistä niittykukista ja esimerkiksi kissankelloista ja keltamatarasta, että kitken välillä lupiineja tienposkestakin. Mutta siis jos on vieraslajeista huolissaan, niin nyt jos koskaan kannattaa kerätä kimppu tai kaksi lupiineja kotia koristamaan. Se on vähän niin kuin palvelus suomalaiselle luonnolle. 🙂

Yksi hassu juttu, minkä helteet taas toivat nenääni on kevyt ja hento savun tai noen tuoksu tässä työhuoneessa. Siis vaikka edellinen tuli on poltettu eilen aamulla aikaisin. Tämä sama tuoksu tulee aina tosi lämpimien säiden mukana, ja itse asiassa juuri niinä päivinä, kun meillä ei välttämättä polteta ollenkaan tulta. Tänään päätin googlata ja ottaa selvää, mistä tuo tuoksu johtuu. No talotohtori Panu Kailaa kai uskaltaa uskoa vähän enemmän kuin sadattelevia keskusteluketjuja nimeltämainitsemattomilla sivustoilla. Mutta siis tällaisen tekstin löysin: “Perinteisessäkin talossa muodostuu kesähelteellä tilanne, jossa hormin ilma jäähtyy viileämmäksi kuin ulkoilma tai huoneen ilma. Se pyrkii siis alaspäin.” Selittänee ongelmani, kiitos Kaila. Ja muuten sen verran noviisi olen tässä lämmittämisessä edelleen melkein seitsemän vuoden jälkeen, että aina voi oppia jotakin uutta. Tänä keväänä opin nuohoojalta sen, ettei hellepäivinä pidä tehdä tulta iltapäivällä tai illalla. Kuumuus piipun yläpäässä tekee lukon, eikä savu pääse nousemaan. Eipä ole koskaan käynyt edes mielessä, mutta hyvä syy nousta huomennakin varhain. 

Mitä tulee pihajuttuihin, niin ei sitten saatu kaivurimiestä tälläkään viikolla. Nyt pitäisi siis etsiä uusi tekijä, jotta saadaan pihatyöt tehtyä loppuun. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin en ehkä jaksaisi levitellä soraakaan näillä helteillä. Että puolensa ja puolensa. Mutta katsotaan miten homma etenee.

Huomenna on jo perjantai. Viikko on mennyt, että hupsista vain. Nyt pitää kuitenkin nauttia kesästä ja kesäelämästä. Aamukahvi kasvihuoneessa on muodostunut tällä viikolla vakioksi. Ja koirankin lenkitin aamulla yöpaidassa ja pojan släbäreissä. Luojan kiitos, me asutaan maalla!

 

Ihanaa iltaa! Minä tässä jo arvon, että nukkuisiko sohvalla. Mutta no, viime kesän nukuin makkarissa kokonaan, joten nyt olisi ehkä vähän turhan aikaista luovuttaa. 😀

Ihanaa iltaa!

Viisi vuotta sitten, helatorstain aattona silloinkin, vollotettiin esikoisen kanssa päiväkodin parkkipaikalla. Itkusta ei sitten millään meinannut tulla loppua. Oli hyvästelty päiväkodin tädit ja koulutie oli alkamassa. Vaikka nuorempi lapsistamme ei olekaan yhtälailla perinyt äitinsä herkkyyttä, oli ilmassa tänäänkin haikeutta ja poskilla kyyneleitä. Piti oikein tietoisesti ajatella kaikkea muuta, ettei itku olisi tullut jo päiväkodilla. Ja tällä kertaa päiväkodin portti sulkeutuukin meidän osaltamme kokonaan. Ja voi että, mä pillitän nytkin kun kirjoitan. Enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Tuntuu vain kun kaikki tunteiden kirjo hyökyisi päälle ja vuosien elämä pikakelaantuisi silmien edessä. Äh, mä olen kyllä sellainen äiti, että pillitän vielä vuosikymmenet lasteni elämän taitekohdille. Tai ainakin toivon, että saan niin tehdä. Sillä eihän tulevaisuus tai huominenkaan aina ole itsestäänselvyys. Mutta ei mennä nyt siihen, ihan vain jo tässäkin päivässä on tarpeeksi.
Viisi vuotta sitten kirjoittamaani postaukseen pääset tästä.

Klaara aloittaa siis kesälomansa jo tänään. Koulu loppuu vasta lauantain kevätjuhlaan, mutta huomenna on toki vapaapäivä. Ja minä itse lähden tänään perinteisesti viettämään helatorstain aattoa tyttöporukassa. Täytynee pitää tämä aihe pois illan keskusteluista, ettei mene koko päivä ihan täysin pillittämiseksi. Ja perjantaina käyn muuten itsekin hakemassa oman todistukseni, joten on tässä kaikenlaista päätöstä yhdelle viikolle kerrakseen. Suurten tunteiden viikko ja viikonloppu.

Kukkakuvia yhä vain. Kotikin tuntuu jotenkin kesäisemmältä, kun kukkivia oksia ripottelee vähän sinne tänne. Ja nuo vanhat opetustaulutkin kieltämättä sopivat paremmin kesäiseen kotiin kuin keskitalveen. Ostin ne kun paikallista koulua tyhjennettiin. Kaikki ihanat kasvitaulut olivat jo menneet, mutta kun halvalla sai, niin pitihän sitten kuitenkin jotakin hankkia. Tuo pöydän päällä oleva taulu on oikeastaan telkkari. Tai no, sananmukaisesti taulutelkkari. TV on medialainassa Samsungilta, ja siitä löytyy lisää tietoa täältä.

Huomiseksi olen sopinut itseni kanssa siivouspäivän. Oikein sellainen perusteellinen kesäsiivous. Sitä koti nyt kaipaa. Tosin edelleen taidan siirtää sitä ikkunoiden pesua eteenpäin. Tuntuu, että tuo siitepöly ei lopu ikinä.

Mutta nyt toivottelen teille ihanat helatorstait ja leppoisat keskiviikkoillat. ♡

Heipsun!

Voi jukra, miten ihanaa aikaa nyt eletään. Kaikkea kaunista on tarjolla maljakon täytteeksi ja tekisi vain mieli painaa jotakin pause-nappulaa, jotta tämä alkukesän hurmos ei menisi niin nopeasti ohi. Jospa vain syreenit ja marjaomenapensas jaksaisivat kukkia läpi kesän! Ja oi jospa vain näitä upeita oksia voisi olla maljakossa myös syksyllä, pimeän ja kylmän saapuessa. Vaikka siinäpä se hohdokkuus kai onkin. Mistäs sitten iloittaisiin, jos marjaomena ja syreeni kukkisivat ympäri vuoden!

Täällä on edelleen aika sateisen kolea sää, mutta en nyt jotenkin halua antaa tuon lannistaa. Yritän viimeiseen asti ajatella, että eletään kuitenkin vielä vasta toukokuuta ja luonto tarvitsee vettä. Ja että kesä ja lämpö on oikeastaan vasta edessä. Ja toisaalta, nyt kun sisällä tulee viihdyttyä enemmän, on toki kivaa, että kukkaloistosta ehtii nauttia myös osana sisustusta. Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua sisustamisesta ja sen mukanaan tuomasta kulutusjuhlasta. Palalla luontoa voi kuitenkin kivasti piristää kotia vuodenaikojen mukaan.

Tämä viimeinen arkiviikko tuntuu jollakin tapaa erityiseltä. Klaara sai jo eilen päiväkodista läksiäislahjan, ja koulussakin puhaltaa keväisemmät tuulet. Tänään oli Unicef-kävelyä ja valinnaiset kieletkin loppuivat jo viime viikolla. Ja toki ihanaa sekin, kun arki-illat ei ole niin turkasen täynnä ohjelmaa ja harrastuksia. On kiva ihan olla vaan ja nauttia olostaan, sitä kun ei yleensä ehdi oikein arjessa tekemään.

Leivottiin eilen Klaaran kanssa teeleipiä, ja todennäköisesti leivotaan tänäänkin. Tuo kun on vähän sellaista kausittaista ajanvietettä. Muuten tiistai-ilta saa olla täynnä toimettomuutta. Sohva ja kirja, siinä omat suunnitelmani. Niin ja vasta leikattua nurmea pitää toki ihailla.

Huomenna onkin sitten vähän kuin perjantai, joten eiköhän tämä viikkoa mene melkoisen kevyesti muutenkin. ♡

Kaikki merkit todellisesta vedenpaisumuksesta alkoi jo olla ilmassa, mutta niin vain sade oli aamun tunneilla tauonnut. Ja mikä parasta, myös aurinko kömpi lopulta esiin. Tämä sade todellakin kasteli, ja mikäs sen tärkeämpää tässä kohtaa vuotta. Kipaisin aamulla kameran kanssa kasvihuoneeseen, johon aurinko loi miltei trooppisen kostean ja lämpimän tunnelman.

En ehtinyt eilen kuvaamaan kukkia, mutta oikeastaan hyvä, koska näin auringossa on paljon mukavampi kuvata. Uutena siis nuo kaksi upeaa chilia, jotka saavat itse kasvatetut chilit näyttämään melko vaatimattomilta. Sitten kuusi valtavaa lobeliaa (näitä osta joka vuosi), kerrotut marketat, maahumalat ja kukkivat daaliat ovat uusia. Nyt alkaa ihan oikeasti tuntumaan kesältä. Ja mikä parasta, kaikki taimet (valkoista daaliaa lukuunottamatta) ovat tuosta puutarhaoppilaitokselta. Eli lähellä kasvattetuja ja äärimmäisen edullisia!

Nappasin nopeasti kuvan myös tuosta riippajalavan ja marjaomenan alla olevasta penkistä. Se on niin ihanan rehevä, vaikka ammottikin vielä muutama vuosi sitten melko tyhjänä, kun suuri vesiaihe otettiin siitä pois. Keskellä on muutama liuskekivi hoitoa helpottamassa, mutta niidenkin välit kasvavat tiuhaan sormustinkukkaa, joten kivet jäävät nopeasti piiloon. Täytyy pitää tämä siis mielessä, kun pääsen täyttämään uutta istutusaluetta.

Esikasvatetut daaliat (puulaatikoissa ja kasvihuoneen muurin päällä) näyttävät myös reheviltä ja odottavat jo uutta maataan. Muutama ruukku on tosin edelleen tyhjänä, mutta pidän peukkuja, josko ne sieltä vielä heräisivät.

Kasvihuoneen katto oli vielä muutama päivä sitten paksun keltaisen siitepölyn peitossa, mutta nyt näyttää taas paremmalta!

Ihanaa uutta viikkoa!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Sunnuntaita ihanat!

Kello soitti tänään taas ennen seitsemää ja saattelin pienimmän isänsä kanssa tanssin kenraaliharjoituksiin. Sitten lakanapyykkiä ja sellaista ihanaa villasukissa hipsimistä. Toinen aamukahvi ja hiljaisesta kodista nauttimista. Esikoinen kun on jo siinä iässä, että nukkuu tilaisuuden tullen vähän pidempään. Kun nyt sattui olemaan kerrankin aikaa ja rauhaa, nappasin myös muutaman pikakuvan.

Täällä sataa edelleen ja koleus on siirtynyt jopa sisälle. Yökin on ollut melko viileä, mutta onneksi kannoin eilen illalla kaikki kukat kasvihuoneeseen. Jos suinkin ehdin, voisin vielä esitellä teille tänään puutarhapäiviltä löytyneet kasvit. Kasvihuone alkaa nimittäin säästä huolimatta olla melko rehevän näköinen. 🙂 Niin ja eilen maalasin ulos myös tulevan uuden kukkamaan rajat. Daalioiden paikka on nyt vihdoin päätetty, ja olen oikeastaan todella innoissani ihan vain siitäkin, että pääsen pitkästä aikaa suunnittelemaan kokonaista istutusaluetta.

Nyt kuitenkin jotakin lounasta pöytään ja sitten valmistautumaan iltapäivän näytökseen. Ihan ei ole kesämekkokelit tänään, joten taidan kaivaa paksut sukkahousut taas esiin. 🙂

 

Leppoisaa päivää! ♡

Hei ihanat ja suloista perjantaita!

Vesisade tuli eilen, ja voi että miten se raikastikin kaiken! Kasvihuoneen katto oli ihan keltainen vielä eilen, mutta nyt on suuremmat siitepölyt tulleet alas ja haavansiemenetkin lopettaneet liitämisensä. Toisaalta vähän viileämpi sääkin on ihan ok. Ainakaan kasvien kukinta ei ole niin nopeasti ohi. 🙂

Rakastan syreeniä ja tänään hain maljakkoon ensimmäiset oksat. Valkoista, sillä se on meillä aurinkoisemmassa paikassa ja kukkii ennen violettia. Nuppuisiahan nämäkin vielä ovat, mutta kukinnot aukeaa kyllä kuumassa vedessä.

Tänään käytiin myös perinteisesti vanhempieni kanssa tuossa koulutilan puutarhapäivillä. Ehkä instan stooreista tämä jo kävikin selväksi. 🙂 Kauheasti en osannut mitään ostaa, sillä väkeä oli liikkeellä ja lajikkeita vähän liikaa, jotta osaisi valita. Mutta jotakin kuitenkin tarttui mukaankin, kuten lisää daalioita (apua, minne mä joudun kaikkien daalioiden kanssa!?!). Käytiin vielä vanhempieni lähdettyä katselemassa koti- ja pieneläintilan ihmeellisyyksiä. Lampaita, kaneja, lehmiä, alpakoita, käärmeitä, rottia, kilpikonnia ym.

Perjantain kunniaksi myös raparperipiirakka. Samalla vanhalla ohjeella jälleen kerran.

Mutta nyt Klaaran kanssa viettämään tyttöjeniltaa. Ainakin poppareita ja Arvaa kuka -peliä. Ja ehkä telkkaria sängystä käsin.

Kivaa iltaa ja ihanaa viikonlopun aloitusta!

Kaupallinen yhteistyö / Sinituote

---

Sain joskus mieltäni kovastikin lämmittävän kommentin, jossa sanottiin, että blogiani on kiva lukea, koska saan niinkin arkisen asian, kuin esimerkiksi pyykinpesun tuntumaan mukavalta. Ihanaa, sillä olen todellakin sitä mieltä, että ilo ja onni pitää löytää arjen pienistä ja yksinkertaisista asioista. Oli se sitten pyykinpesua tai siivousta. Hyvät välineet ovat toki molemmissa näissä äärimmäisen suuressa osassa, mutta kuten ihana aito pyykkikori verrattuna muovikoriin, myös siivousvälineissä ja keittiön käyttötavaroissa ulkonäöllä on väljä. Olenkin sitä mieltä, että varsinaisia koriste-esineitä ei juurikaan tarvita, kun kodin käyttötavarat ovat katseenkestäviä ja kauniita.

Kuten siinä pyykkikorissa, myös siivousvälineissä luonnonmateriaalit ovat silmää hivelevä vaihtoehto, joka sopii ainakin meidän kotiin kuin nenä päähän. Samoin varmasti useimpiin kesäkoteihin ja mökeille. Tänään fiilistellään tutulla lempiaiheellani eli siivouksella, mutta ehkä pikkuisen enemmän myös sisustuksellisessa mielessä. Nimittäin kaupallisen yhteistyön pääosaa näyttelevät Sinituotteen uudet ihanat puutuotteet, joilla sujuu siivous, mutta myös kodin kaunistaminen.

Edellisessä Sinituote -postauksessani lemppariksenne nousi puusta ja lampaanvillasta valmistettu pölyhuiska, ja nyt jatketaan hyvin samanlaisessa fiiliksessä. Kauniit siivous- ja kodinhoitovälineet selvästikin kiinnostavat ja ne ovat paitsi ihana lisä omaan kesäiseen kotiin, myös kivoja ja käytännöllisiä mökkituliaisia. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siivousvälineistä, vaan nämä kyseiset tuotteet kuuluvat Sinituotteen Siivotaan Itämeri -kampanjaan. Ostamalla nimittäin kampanjan aikana kotimaisen Sinituotteen puuvartisen harjan, vähennät kilon sinilevää Itämerestä. Kampanja toteutuu yhdessä John Nurmisen säätiön kanssa, jonka  Itämeren-suojeluhankkeet poistavat sinilevälle elintärkeää fosforia sekä maalta että merestä. Kun fosforin määrä Itämeressä vähenee, vähenevät myöskin sinilevät, ja meri alkaa kirkastua! Kaikki kampanjan tuotteet löydät täältä.

Tykkään itse ihan hirveästi perinteisistä asioista. Mäntysuovan tuoksusta, ulkona kuivuvasta pyykistä ja ainoa oikea harja maton- tai saunanpesuun on vanha kunnon “juuriharja”. Näin se oli lapsuudessanikin, ja näin se on myös omien lasteni lapsuudessa. Nyt keväällä kauppojen valikoimiin tulivat Sinituotteen uutuudet, Akaassa valmistetut, puurunkoiset siivousvälineet, jotka avainlipun lisäksi liputtavat juurikin perinteille ja perinteiselle siivoukselle.

Se juuriharja on vanha ja tuttu puutuote, mutta tähän asti puiset tiski- ja juuresharjat ovat lähinnä olleet sisustuskauppojen valikoimissa. Samoin kauniit pienet rikkasetit ovat olleet pitkään kiven alla tai vähintäänkin kovassa hinnassa ja todennäköisesti länsinaapurista tai kauempaa tulleita. Sinituotteen pieni lakaisusetti on paitsi kaunis, myös edullinen. Ja vaikka Akaassa valmistettu puinen ja luonnonharjaksinen harja kaunis onkin, iloitsen toki myös kierrätysmuovista valmistetusta rikkalapiosta, joka on valmistettu täällä meillä. Sinituotteen kierrätysmuovista kirjoitinkin enemmän edellisessä Sinituote -postauksessa.

Myös Sinituotteen uusi Bambuinen tiskirätti on kaunis ja ekologinen valinta. Antibakteerinen bambu on imukykyinen, ja pysyy hajuttomana. Rätti on helppo kiertää kuivaksi ja sopii niin siivoukseen kuin pöydän pyyhkimiseen. Kangas kudotaan Orivedellä ja painetaan ja ommellaan kaksinkertaiseksi Porvoossa. Avainlipputuote tietenkin tämäkin!

En yleensä ole harrastanut perinteistä juhannussiivousta, mutta puhdas pihasauna kuuluu kesään ja juhannukseen. Vaikka tänä vuonna olen pitkittänyt kodin suursiivousta ajatellen, että kesällä on sitten enemmän aikaa, ja ikkunatkin ovat tulevien pihaprojektien vuoksi yhä pesemättä, saunan pesu kuuluu myöskin kesäkuun puuhalistalle. Toki täytyy myöntää, että saunaa tulee kyllä kesällä muutenkin pestyä melko ahkerasti. Niin kivat kuin mustat lauteet ovatkin, niissä myös näkyy kaikki lika ja kuivuneet vesiroiskeet melko hyvin.

Kerroin jo taannoin, että olen kallellaan hiukan sellaiseen Suomisen perheen tapaan viettää kesää. No en tosin muuta maalle, eikä meillä ole kotiapulaista, mutta Suomisissa on jotakin oikeaa kesänostalgiaa. Samaa nostalgiaa on perinteisessä matonpesussa. Ja vaikka meillä nykyisin on aika vähän vesipestäviä mattoja, niin ainakin saunan matot vaativat raikkaan männyntuoksun ja kesäisen puhtaan fiiliksen.

Muita nostalgiafiilistelijöitä? Ei muuta kuin matot tarakalle tai uusia perunoita harjaamaan. Kesä on vasta edessä!

Kaikki Sinituotteen puiset Siivotaan Itämeri -tuotteet löydät täältä.

No hello! Voisi melkein sanoa, että long time no see, mutta täällä ollaan!

Piti oikeastaan tulla blogiin jo eilen, mutta päivä meni lasten harrastusten parissa ja kun päästiin iltapäivällä kotiin, en kyennyt juuri kuin makaamaan. Puin nimittäin aamulla lähtiessä villapaidan päälleni, ja jonkin aikaa yritin varjella näyttämästä nuhruista aluspaitaani, mutta puolilta päivin oli pakko luovuttaa. En voi käsittää, että kesä tuli näin nopeasti! Aamupäivällä houkuttelin miehen kanssani kasvihuoneeseen, ja hän ei kuulemma voinut olla siellä, kun oli liian kuuma. Hassua, koska minä olen meistä yleensä se kuumalle herkempi. Anyway, tänään on sitten kesämekkoiltu senkin edestä!

Lapsena sain nimipäiväaamuna aina äidin poimiman kukkakimpun. Kesän ensimmäisen omasta pihasta. Siitä on kai jäänyt tapa, että haluan itsekin yhä poimia itselleni kukkakimpun nimpparilahjaksi. Vähän nihkeää on, sillä kaikki pihan tulppaanit menivät parissa päivässä, mutta hei, lemmikkejä löytyy jo!

Ihan supernoloa, mutta meillä leikataan tänään ruohoa vasta ensimmäisen kerran. Nurmikko on kuin heinikko, mutta kun ei olla aikaisemmin ehditty. Ja tietenkin just se aurinkoinen sunnuntai, kun tuo lopulta saadaan listalle, niin päältäajettava onkin rikki. Voi kettu, sanon minä! Ja esikoinen, joka on meillä yleensä isänsä apuna tässä hommassa saateltiin tänään ihka ensimmäiselle junamatkalleen yksin. Hurjan jännää, ja napanuora vain venyy ja paukkuu. Ja toki tiedän, että kaupunkilaislapset ovat tottuneita kulkemaan julkisilla, mutta täällä meillä ei ole mitään lähiliikennettä. Onneksi matka ei kestä kuin parikymmentä minuuttia ja kummisetä on asemalla vastassa. Mutta jännää se on silti. Kotimatka menee samaan tapaan, ja lohdutimme kyllä, että jos junan ovi ei aukea tai ulos ei muuten ehdi oikealla asemalla, niin sitten haetaan jostakin. 😀

Leivoin salted caramel cheesecaken, kun kokoustimme naisporukalla perjantaina meidän kasvihuoneessa. Ihan koko kakkua ei saatu tuhottua, joten taidan keittää vielä nimpparikahvit ja istua kasvihuoneeseen nauttimaan vastaleikatun nurmen tuoksusta.

Suloista sunnuntain jatkoa!

Hiphei ja tiistaita!

Tuntuu nyt olevan niin paljon kuvattavaa, että sitten kun pitäisi tulla tänne blogin puolelle päivittämään kuulumisia, tekisi mieli vain jakaa kaikkea puutarhajuttua tai kasvihuonetta. Ongelma kertonee siitä, että nuo aiheet on oikeastaan niitä, jotka tällä hetkellä valtaavat kaiken vapaana olevan ajatustilan. Mutta ymmärrän toki, että te ette ihan alvariinsa jaksa mun keväthehkutusta. Mutta hei, puutarhajuttuja on kuitenkin aivan varmasti tulossa, joten älkää pettykö, jos osasitte odottaa niitä. 😀

Kun mieli on vahvasti ulkona ja rikkaruohoissa, kesäkukissa, hallaharsossa ja kasvihuoneessa, jää koti vähän kaiken tuon jalkoihin. Niin käy joka kevät, ja tänä keväänä aika pahastikin. Mutta noh, minähän olen se, joka aina hehkuttaa, että on kiva, kun koti toimii samassa asussa joulusta juhannukseen ja toisinpäin. Vaan tiedättekö nyt on tullut vähän sellainen kesäromantiikan kaipuu. Tekis mieli laittaa pitsiverhot makkariin ja juhannusruusut seinille. Tiedän, aika hurjaa! Keski-ikää kenties, tai sitten makuuhuoneesta puuttuu romantiikka siinä määrin, että pitsiverhoille on tilausta. Niin tai näin, jokin muutoksen kaipuu istuu vahvasti sisustajan mielessäni.

Ensihätään kannoin saamani ruusun makuuhuoneeseen ja ajattelin, josko se veisi fiilikset hempeään kesään ja niihin juhannusruusuihin. Koska ihan oikeasti, vaikka siitä Juhannusruusu -tapetista tykkäänkin, niin en mä sitä jaksaisi enää syksyllä katsella. Tiedän. Siksi on oltava kekseliäs! 😀

Makuuhuoneen tyhjät seinät kuitenkin olisivat jotakin vailla. Eilen illalla kun oikein tuijotin ja tuojotin, päätin, että tuohon ikkunan viereen on laitettava joku taulu. Ehkä joku söpö kirppislöytö. Tai sitten ostan kivat (semisti kruusatut) kehykset ja laitan vaikka pari valokuvaa siihen. Joitakin kesäisiä kuvia. Sellaisia, joita katselee ihan mielellään syksylläkin, ja varsinkin silloin. Ja ehkä makuuhuoneen valaisinten päivittäminen voisi auttaa myös. Kiperästi pitäisi siis päästä kirppistelemään. Mutta ehkä kesä on ratkaisu myös tähän ongelmaan.

Eilen tehtiin pihatöitä koko ilta. Tänään oli päiväkodin kevättapahtuma ja viikon kaikki muutkin illat on täynnä ohjelmaa. Vaikka pihatöihin ei nyt ehdikään, niin helpottavaa on ainakin se, että iltaisin on yleensä niin väsynyt, ettei makuuhuoneen sisustusongelmia jaksa kovin kauaa pohtia.

Leppoisaa iltaa!