Varsin onnellinen puutarhuri täällä hei!

Olen kaatunut iltaisin sänkyyn väsyneenä ja paikkoja särkien. Kaiken kantamisen, kaivamisen ja raahaamisen jälkeen tuntuu kuin olisin jäänyt jyrän alle. Veto on poissa, mutta mieli sitäkin virkeämpi. Millään ei malttaisi lopettaa ja toisaalta koskaan ei onneksi tule valmistakaan. Väittäisin, että puutarhatyöt ovat resepti hyvään oloon ja menevät kyllä ihan urheilustakin, jos oikein innostuu.

Tein viikonloppuna uuden daaliapenkin, jaoin juurakot ja upotin mullan alle. Kitkin, kuokin, karsin ja istutin. Ja olisin voinut jatkaa vaikka miten pitkään. Harmi, että viikonloput ovat vain niin kovin lyhyitä. Ja minä tarvitsen paljon unta. Mutta on se vain joka kerta yhtä ihanaa kulkea ulkona illalla se viimeinen kierros ja ihailla työnsä jälkeä. Ja toisaalta heti aamulla käydä kurkistamassa, miltä ulkona näyttää. Tämä on se vuodenaika, jonka soisin kestävän miltei ikuisesti. Tavallaan kesä on kuitenkin vasta alussa.

Kuolanpionin nuput pullistelevat jo punaisina ja onpa tuo tehnyt kolme uutta taimeakin, joten kenties siirrän tätä ihanuutta vielä jonnekin muuallekin. Keltaiset kiurunkannukset saavat meillä peittää perennapenkkejä kunnes väsyvät ja antavat tilaa muille kasveille. Ne on oikein hyviä peittämään paljasta maata ja ehkäisevät näin myös rikkaruohojen kasvamista. Kohta niiden lomasta puskee esiin mooseksenpalavapensas, ritarinkannukset ja monet muut ihanuudet. Sävyt muuttuvat ja syvenevät, ja puutarha muuttaa taas ilmettään.

Ja hei, kun illan päätteeksi voi vielä poimia maljakkoon pienen annoksen oman pihan kesää, on yhtälö aika täydellinen. Siitäkin huolimatta, että ne varsinaiset kotityöt jää kyllä sisällä tekemättä.

Ihanaa uutta viikkoa sullekin! 💛

Jos meillä käytettäisiin verhoja, nyt olisi varmaankin se kohta vuodesta, kun olisin ripustanut kesäverhot ikkunoihin. Mutta koska meillä ei ole verhoja, päädyin vaihtamaan sänkyyn kukikkaat kesälakanat. Mainittakoon verhottomuuden syyksi myös se, että ikkunat on yhä pesemättä. Olen yrittänyt viime viikot pitää itseni sopivasti kiireisenä, minkä seurauksena kotona on tullut raivattua yhtä ja toista, joskin luulen, että varsinainen tehokkuus on ollut työstäni kaukana. Kaipaan kuitenkin sellaista kesäisen kepeää fiilistä sisustukseen, ennen kuin siirrytään taas täysin ulkoilmaelämään.

Meidän pintaremppakierros tyssäsi keväällä aika lyhyeen, ja olenkin tässä miettinyt, koska elämä olisi sillä tolalla, että jaksaisi taas jatkaa. Usein keväällä sitä ajattelee, mitä kaikkea kotona kesällä voisi tehdä, ja sitten totuus on kuitenkin se, että kaikki aika ja energia pusketaan puutarhaan ja sisällä sotkut vain kasaantuvat. Eli osaan olla jo rehellinen itselleni ja päädyn katsomaan, mitä aika tuo tullessaan. Ja onhan meillä toki ulkonakin jo ollut pientä projektia, joskaan en nyt ole itse vielä osallistunut kuin nurmikon kylvämiseen. Mutta kukkaniityn siemenet saapuvat varmaan jo huomenna ja sitten pääsen jatkamaan omaa osuuttani. Meille siis raivattiin vähän lisää pihamaata tuolta ulkorakennuksen takaa. Se olis sellaista joutomaaksi muuttunutta pihan osaa, joka sai nyt muun pihan kanssa yhtenäisen sorakentän. Tarkoitus on helpottaa vähän raskaammankin kaluston kanssa ajelua, eli puuhommia ja muuta pakollista pahaa. Mutta jäi sinne pieni rintevä paikka, johon päätimme tehdä perhos- ja mehiläiskeitaan.

En ole tänään vielä kauheasti ehtinyt ulos, mutta nyt ajattelin mennä illaksi kasvariin ja ehkä kaivan myös joitakin daalioita kellarin viileydestä esiin. Olen kovin skeptinen vielä kesän tulemisen suhteen, vaikka huomisellekin on luvattu miltei hellelukemia. Mutta ehkä mieli muuttuu kasvihuoneessa. Niinkin voi joskus käydä.

Aurinkoista viikkoa myös sinulle!