Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Hiphei ja sunnuntai-iltaa!

Instan stooreissa jo lupailin, että tänään olisi luvassa kasvarin jouluilmettä ja kiva arvonta. No, täältä pesee. Ja ihan tuolta postauksen lopusta löydät arvonnan jossa voit voittaa 100 euron lahjakortin Willab Garden -verkkokauppaan!

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin kyllä se kaikkein paras joulukoriste minun mielestäni olisi valkoinen lumikerros. Mutta onhan tuo marraskuun aurinkokin aika ihana kaikkien synkän harmaiden päivien jälkeen. Koska pitää kuitenkin varautua myös lumettomaan jouluun, tunnelmaa kannattaa varmuuden vuoksi luoda myös muilla konsteilla. Ja konstithan on monet! Puutarhaa ja ulkotiloja kun voi nykyisin sisustaa oikeastaan miltei yhtä monipuolisesti kuin sisätilojakin.

Itse aion tänä vuonna laittaa joulukuusen myös kasvihuoneeseen. Ihan vielä niitä ei kuitenkaan ole ollut tarjolla. Siispä siirsin joulunodotuspuun väliaikaisesti kasvihuoneeseen ja virittäydyin sen avulla joulufiilikseen. Jouluvalojen suhteen olen oikeastaan herännyt vasta muutama vuosi sitten. Ennen tykkäsin, että kynttilälyhdyt kyllä riittävät, mutta nykyisin valot kuuluvat pimeän pihan koristeeksi  jo marraskuusta lähtien. Niiden suhteen olen kuitenkin perinteisen kannalla – valon pitää olla lämmin valkoinen, sellainen luonnollinen. Tuo iso kranssi hohtaa pimeässsä kauniisti kun kaikki sen ymärille kiedotut valot pääsevät oikeuksiinsa. Levitin valosarjan myös ruukkujen lomaan hyllylle ja nyt pimeän tullen kasvihuone on kuin yksi iso lyhty.

Muuten joulu näkyykin sitten kasvihuoneessa ihan samaan tapaan kuin se näkyy meillä sisälläkin. Ehkä kuistin jouluinen sisustus on tässä kohtaa kuitenkin lähimpänä. Paljon luonnonmateriaalia, kukkia ja kynttilöitä. Ja toivottavasti vielä se luminen maisemakin! Mutta tykkään myös siitä, että jokainen tila saa ennen joulua muotoutua näköisekseen. Ettei ensimmäisenä adventtina tarvitse sanoa, että tässä se nyt on, kaikki jouluinen valmiina.

Meillä laitetaan aina jouluksi havuja rapun edustalle. Mielestäni ne on sellainen ihana perinteinen tapa toivottaa tervetuloa. Heti lumihunnun saavuttua myös kasvihuoneen edusta saa havumaton. Olen jo niin monta kertaa mielessäni lakaissut lumista kujaa kasvihuoneelle, että kädet jo syhyävät luudan varteen. 🙂

Tässä hieman omaa filosofiaani ulkotilojen jouluiseen koristeluun. Kerro kommentissa, miten sinä somistat puutarhan, lasiterassin, kasvihuoneen tai parvekkeen jouluisesti? Osallistuneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Willab Garden -verkkokaupaan! Osallistumisaikaa on marraskuun loppuun asti.
(Kilpailun raati valitsee voittajan. Päätöksestä ei voi valittaa, eikä palkintoa voi vaihtaa käteiseen. Voittaja maksaa mahdollisen voittoveron.)

Lempeän leppoisaa sunnuntai-iltaa. ♡

Silirimpsis, se olisi vihdoin perjantai!
Vapaa ilta kaikesta ylimääräisestä, näin ainakin tässä kohtaa päivää toivon. Se lupailee taas pakkasia sunnuntaista lähtien ja täytyy sanoa, että odotan liki innolla. On nimittäin pikku hiljaa mittari aika täynnä tuota jaloissa ja tassuissa kulkeutuvaa kuraa.

Eiliset hyasinttilöydöt pääsivät keittiön pöydälle. Muutenkin suunnitelmani viikonlopun varalle ovat aika jouluisia ja hyggejä. Siisti koti, kynttilöiden tuiketta ja sellainen kokonaisvaltainen zen-olotila. Jonkinlainen happihyppely pitää ehkä tehdä ihan rentoutumisenkin kannalta, mutta muuten aion kyllä vastata sohvan kutsuun sen enempää mukisematta. Vaikka täytyy sanoa, että se eilinen kahvakuulatunti toimi kyllä erittäin hyvin. Niin tahmeaa kuin liikkeelle lähteminen syksyisin onkin, niin kyllä se vain kuitenkin kannattaa.

Kuten tiedätte, hullaannuin tuosta “kohtalomekostani” aivan mielettömästi, enkä tahdo saada sen kuosista millään tarpeekseni. Onneksi kohtalo tosiaan on puolellani mekkoa enemmänkin, sillä onnistuin metsästämään myös saman sarjat pöksyt. Ja hei, ne on tarpeeksi pitkät!!! Vähän tuollaiset liehut malliltaan, joten alle mahtuu talvea ajatellen vielä jotakin lämmintä. Jonkun mielestä ehkä vähän liikaa printtiä yksiin pöksyihin, mutta mun mielestä just oikea määrä, eikä ainakaan yhtään liikaa. Tylsiä housuja on tullut käytettyä ihan liiaksikin.

Tänään syödään eilinen kinkku -carbonaravuoka loppuun, käydän kaupassa ja raivataan kotia viikonloppuisempaan kuntoon. Kaukaa viisaana pyöritin pyykitkin jo eilen, joten niitäkään ei tarvitse tänään sen enempää miettiä. Ehkä pari jaksoa jotakin hyvää sarjaa ja kulhollinen poppareita. Tai sitten ihan vain lasillinen punaviiniä, ei sekään huono idea. Joka tapauksessa ajoissa nukkumaan, sillä nyt ei ole univelkojen aika.

Nyt oikein ihanaa ja levollisen tunnelmallista viikonlopun aloitusta. ♡

 

Neule⎮Samsøe & Samsøe
housut⎮Morris & Co x H&M
tossut⎮Adidas Originals

 

Hiphei ja torstaita!

Jokos olette aloittaneet joulun kukkasesongin? Mä lähdin liikkeelle perinteisesti amarylliksellä, mutta tänään sain viimein ne ihan ensimmäiset hyasintitkin jo. Ai että, kun rakastan just näitä pieniä juttuja, joiden myötä marraskuukin menee keveämmin askelin. Tykkään kyllä hyasinteista ihan ympäri vuoden ja keväällä sipulikukkien kulta-aikaan ne on vähintääkin kärkisijoilla listallani, mutta onhan se vain niin, että kukka kuin kukka, niin tähän aikaan vuodesta teho on suurimmillaan.

Hierojalla käynti meni hyvin, ja selvisin ulos ilman sen suurempia traumoja. Itse asiassa varasin heti kaksi seuraavaa käyntiä, etten ala taas jänistämään. Illalla kun istuin huoltajaillassa ihmettelin lämpimiä käsiäni, joiden verisuonet pullotti. Tajusin, että yksi suuri syy alati paleleviin käsiini on varmaankin ollut tuo hartiajumi. Tuntuu liki oudolta, kun sormet eivät ole jäässä. Kiitos, lämpimien käsien, uskalsin tänään nypätä maasta myös sammalta amaryllikseni juurelle. 🙂

Nyt kun lapset on ruokittu (oli muuten älyttömän hyvin uppoavan Kinkku -carbonaravuoan ohje lidukan Liedellä -lehdessä (linkki)), pyykkikone käynnistetty ja päivän toinen kahviannoskin vihdoin nautittu, tekisi mieli vajota sohvalle. Kahvakuula kuitenkin polttelee tuossa vieressä, joten ehkä sittenkin trikoot jalkaan, ponnari korkealle ja kroppa liikkeelle. Huomenna onkin taas jo perjantai, joten kyllä se tästä. Kun on niitä hyasinttejakin! 😀

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Jestas, miten ihanaa kun aurinkokin muistutti taas pitkästä aikaa olemassaolostaan! Juuri eilen illalla mietittiin lasten kanssa, että milloin on viimeksi paistanut. Eikä muuten ihan heti tullut mieleen.

Nyt sai myös koristekurpitsat väistyä kasvihuoneesta ja ajattelin alkaa laittamaan joulua esille. Niin kauan kuin olen unelmoinut kasvihuoneesta olen unelmoinut myös sen pukemisesta jouluun. Olen pinnannut Pinterestistä satoja kuvia, joissa kasvihuone on jouluisessa asussaan ja sormet syhyävät jo laittamaan omaakin kasvaria jouluiseksi. Jos vaikka viikonlopuksi saisi luotua sellaisen kunnon joulufiiliksen ja sitten voitaisiin juhlistaa asiaa glögillä ja pipareilla. Ei paha!

Lisää Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

Syysväsymyksen hoitoon tämä jouluttelu on mitä parahainta lääkettä. Apua on löytynyt myös ulkoilusta ja jumpasta. Niin ja hyvästä seurasta. Ollaan myös suunniteltu äiti-tytär -matkaa keväälle, mikä osaltaan vie ajatukset muualle. Päätin myös mennä hierojalle, mikä on mulle ihan älyttömän iso juttu. Puolialastomuus ja jonkun vieraan kädet ei nimittäin oikein ole mun laji. Sain mieheltäni lahjakortin hierontaan jo viime jouluna, mutta kyseisistä syistä se on jäänyt käyttämättä. Tässä on siis myös sellaista itsensä voittamista ja mukavuusalueelta poistumista. Hieroja on onneksi tuttu ja tietää kammoni, joten ehkä se vähän lievittää asiaa.
Sen lisäksi ilmoittauduin viikonlopuksi Valoa ja voimaa pimeyteen -joogatyöpajaan, joka toivottavasti on nimensä mukaan lääke tähän kaamoksen tapaiseen. Ja varasin itselleni myös kampaaja-ajan, mikä tosin menee kuukauden päähän. Mutta hei, onpa jotain mitä odottaa – sen joulun lisäksi.

Mutta kyllä silti ihan kaikkein parasta on tuo aurinko. Ja kahvihetki niin kirkkaassa paisteessa, että silmät oli pakko laittaa kiinni. Silti tuntui, että valo tuli luomienkin läpi ja etsi tiensä aivoihin. Sinne jonnekin, jossa se tekee taikojaan niin fyysiselle kuin henkisellekin väsymykselle.

Vesiyhtiöltä tuli viesti, että runkolinja on hajonnut ja vesi on toistaiseksi poikki. Ollaan nyt kuivilla, kuten sisko asian ilmaisi. Mutta sormet ja varpaat ristissä, ettei sen korjaamiseen mene kovinkaan kauan, tai muuten pitää ottaa ulkohuuska käyttöön. 😀

Kivaa ja aurinkoista keskiviikkoa!

 

.

Hei maanantai!

Marraskuu on tuonut mukanaan melkoisen väsymyksen, ja kun perjantai-iltana ajelin koulusta kotiin, teki mieli vain laittaa silmät kiinni kesken ajomatkan. Ei sillä, että asiat olisivat niin huonosti, vaan enemmänkin ihan puhtaasti fyysisen väsymyksen vuoksi. Sama juttu lauantainakin. Parin yön unet jäivät vähäisiksi ja tuntui ettei uni illalla tullut, vaikka luomet kuinka lerpsuivat kirjan sivuja tuijottaessa. Samaan aikaan oli tunne, että olisin voinut nukkua pari vuorokautta putkeen. Tein oman diagnoosin: selkeää syysväsymystä.

Kun pääsin lauantai-iltana kotiin, olo oli taas kuin kuraan kuollut kuttu. Poika palasi yökyläreissultaan ja Klaara puhkui intoa, kun oli saanut perata ja ryöpätä isomummun sienet. Onneksi on asioita, jotka pitävät elämän syrjässä tiukasti kiinni. Silloinkin kun tulee se tunne, että voisi vain hautautua talviunille.

Niinpä meidän isäinpäivä menikin sitten melko rennoissa tunnelmissa. Nousin ajoissa ylös, ja laitoimme lasten kanssa isälle aamupalan. Sitten pari tuntia töitä ja vanhempieni luokse syömään. Olin ajatellut tehdä blogia vielä illan aikana, mutta täysinäisen vatsan tuoma ramaisu oli yksinkertaisesti ihan liikaa. Sen sijaan käytin sunnuntain raukeuden hyödyksi, enkä juuri pyykinpesun lisäksi tehnyt yhtään mitään. Oli miehen vuoro omistautua omille töilleen ja hautautua nuottikasojensa ääreen. Aina ei vain jaksa, vaikka tietääkin, että ehkä pitäisi.

Sohvalla makoilua ja rentoa olemista. Basson näppäily ja pianon pimputus taustaäänenä. Hassu juttu, että meillä piano on soinut oikeastaan lähinnä silloin kun mies on auttanut lapsia viululäksyissä. Mitä nyt lisäksi jotain muuten vain soittamista todella todella harvoin. Nyt esikoinen sai kuitenkin innostuksen ja aloitti tapailemaan tuttuja kappaleita. Intoa ja onnistumiseniloa oli ihana seurata vieressä. Eikä sitä toki ihan vieressäkään tarvinnut koko ajan olla, kyllä tuo musiikki ihan hyvin kantautui koko taloon. Välillä iloisia huudahduksia “äiti, kuulitko kun soitin sen kokonaan”. Mietin, että väsymyksestä viis, asiat on kuitenkin juuri kuten niiden kuuluukin olla.

Illalla kaivettiin vielä korttipakka esiin, ja pelattiin yhdessä ristiseiskaa. Tai no, Klaara vielä toimii lähinnä avustajana. Mietittiin, että tämä vanha tapa pitää ehdottomasti herättää taas henkiin. Taisi olla viime syksyä, kun meillä oli tapana pelata ainakin yksi peli illassa, jos vain saatiin pöytään tarpeeksi pelaajia. Loistava mahdollisuus olla yhdessä ja läsnä. Ja jos jäänkin noissa musiikkiharrastuksissa taka-alalle, niin tässä lajissa pääsen onneksi aika usein näyttämään kynteni! 😀

Tämän maanantain listalta löytyykin ainakin aikaisia nukkumaanmenoja ja energisoivaa liikunta. Mutta nyt on ehdottomasti meneillään ne pahimmat viikot, kun pitää vain antaa itselleen lupa olla väsynyt ja aikaansaamaton. Sekin on osaltaan tärkeää. Nauttia ihan vain pelkästä olemisesta.

Mulla on tulossa teille yksi jouluinen resepti, mutta nyt toivottelen oikein ihanaa maanantaita. Tsemppiä väsymykseen jos sellainen sattuu muitakin vaivaamaan. Kyllä se tästä!

 

Neuletakki saatu / Puuvillatehdas

Kaupallinen yhteistyö / Scandic

---

Heips! Jos kotona ei rohkenekaan maalata seiniä tummiksi tai muuten vain värikkäiksi, niin onneksi siitä fiiliksestä voi nauttia jossain muualla. Muistatte ehkä, kun kirjoittelin Be calm and buzz on  -ravintolan avajaisista pari viikkoa sitten. Jos postaus ei muistu mieleen, voit käydä lukemassa sen täältä. Tänään vielä hiukan ravintolan fiiliksestä, ja ennen kaikkea sisustuksesta, kaupallisessa yhteistyössä Scandicin kanssa.

Lasikattoinen sisäpiha tuo mieleen katuravintolat ja oli ihana huomata, miten koko ravintolan fiilis muuttuikin sen mukaan, miten ulkoa pääsi valoa sisään. Harvoin luonnonvalokaan saa näytellä noin suurta osaa sisustuksessa. Vaikka ravintolan nimessä viitataan hektisen arjen lomassa rentoutumiseen, nimessä on Scandicin viestintäpäälikön mukaan myös pieni yhteys juurikin tuohon lasikattoon, joka tekee tilasta ampiaispesämäisen.

Itseäni on aina jotenkin kiehtonut tällaisten suurien tilojen sisustus. Tai ehkä enemmänkin se, miltä tuntuisi sisustaa tämänkaltaista tilaa valaistuksesta viimeiseen yksityiskohtaan saakka. Joka kerta kun näen tällaisen suuren ja kiinnostavaksi tehdyn tilan, mietin myös, että enpä olisi keksinyt totakaan ratkaisua. Ehkä hienointa tässäkin tapauksessa on tyylien keskinäinen leikittely. Ja vaikka ravintolan päätarkoitus onkin tarjota makuhermoja hemmottelevaa ruokaa, väittäisin, että nykypäivänä myös ravintolan sisustuksella on aika suuri merkitys. Haluammehan toki ruokkia myös jonkinlaista visuaalisuuden nälkäämme.

Kun meillä oli tuo Ay Illuminaten kattovalaisin, mieheni kutsui sitä katiskaksi. Melkein väittäisin, että tuo sisalkankainen versio valaisimesta muistuttaa vielä enemmän jonkinlaista pyydystä. Yhtä kaikki, se on edelleen valaisin mieleeni, ja siksi tykkäsinkin, kun ravintolan katossa valaisimia roikkui tasaisin välimatkoin kahdessakin koossa. Samalla se pehmittää muuten aika modernia sisustusta.

Ehdottomasti lempparini uudessa Be calm and buzz on  -ravintolassa oli nuo aamupalatilan oktagon-laatat seinissä ja messingin väriset pikkuhyllyt huiskineen, kauhoineen ja puisine leikkuulautoineen. Samaa kaakelia oli käytetty myös keittiön seinissä. Toisaalta ravintolasalin kaktusistutukset ja Sika Designin kalusteet tykästyttivät myös. Mutta tärkeintä on mielestäni se, että silmä löytää miellyttäviä yksityiskohtia ja aina jotakin uutta katseltavaa.

Itse henkilökohtaisesti arvostan myös sitä, että huonekasvit ovat aitoja. Ihastuin näihin kaktusruukkuihin ja vaikka olenkin kotona miettinyt kaktushyllyn karsimista, täällä ravintolassa päätin antaa omillekin piikikkäille vielä toisenkin mahdollisuuden. 🙂

Isot pisteet myös viinipulloista tehdyistä juomalaseista, pöytien yrttiruukuista ja hotelliketjun sisältä kerätyistä vanhoista aterimista (näkyivät edellisessä postauksessa).

 

Mutta hei, muistattehan alennuskoodin, joka kannattaa ehdottomasti hyödyntää loppuvuoden rientoihin:
Kun varaat pöydän etukäteen uuteen Be Calm & Buzz On -ravintolaan , saat 30% alennuksen pääruoastasi kertomalla koodin BCBO. Pöytävaraukset puh. 03 24462132 . Tarjous on voimassa 31.12.2018 asti.
Tampere on hyvien kulkuyhteyksiensä ja loistavan kulttuuritarjonnan vuoksi mitä parhain paikka viettää vaikka pikkujouluja. Aivan rautatieasemaa vastapäätä sijaitsevaan ravintolaan on helppo poiketa myös kiireisemmällä aikataululla.

Mutta nyt toivottelen oikein leppoisaa perjantai-iltaa!

 

Kyllä! Kaivoin vintiltä kennopaperiset joulukoristeet! Ne on itse asiassa mun lemppareita, vaikka olenkin sitä mieltä, että joulukuusessa pitää trendien sijaan olla enemmänkin nostalgiaa ja muistoja. Mutta joulunodotuspuu on sitten se pun trendikarahka, johon voi ripustella niitä muita juttuja. Mutta hetken verran joulukoristeet saavat taas olla tuossa vadissa ja totutella huoneenlämpöön.

Olen viime aikoina hullaantunut ihan mielettömästi sinisestä väristä ja just nyt nuo siniset koristeet näyttävät mun silmään parhailta. Mietin tässä joku päivä ääneen, että olkkarin voisi maalata siniseksi ja mies oli heti mukana. Jopa niin innokkaasti, että kun tarjoutui aloittamaan heti huomenna, menin ihan lukkoon. Että jos ei sttenkään. Mutta meillä on kuulemma niin väritöntä, että voisi tehdä hyvää. Ja tavallaan olen ihan samaa mieltä, mutta en vain taida olla kovin rohkea. Olen sellainen jahkaaja tyyppi, mikä ehkä näkyy juuri siinä värittömyydessä.  Ja sitten pelkään myös sitä, että maalauksen jälkeen juttu paisuu, ja tahdonkin uudet matot ja sohvat ja ja ja ja….  Tai tahdon niitä ainakin vielä enemmän kuin nyt. Ja entäs sitten muut huoneet? Kyllä se on parempi vain pitää asiat entisellään, joten pienet siniset yksityiskohdat saavat toistaiseksi riittää! 🙂

Pitää muuten muistaa kerätä ulkoa sammalta nyt vielä, kun ei ole pakkasia. Vaikka on sitä tosin tullut aika usein revittyä myös jäisenä. Mutta jos ainakin yrittäisi!

 

Kivaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta!

En tiedä teistä, mutta itselleni tämä pimeys ja taivaalta putoava suhju ovat kuin tervanjuontia. Väkisinkin tulee sellainen velton tahmea fiilis, eikä päivät tunnu lähtevän käyntiin. Sitä ikään kuin odottaa valoa, vaikka hyvin tietää, että ei se siitä aamu kymmenestä tällaisina päivinä enää parane. Nyt voisin ilomielin ottaa kuuluisat tuvan ja porstuan täyteen lunta ja jäätä. Tai muuttaa muumilaaksoon ja painua peiton alle.

Vaikka joo, eiköhän yksi suuri syy tahmeuteen ole tuo flunssa, joka laittoi yleiskunnon ja henkisen kapasiteetin  jollakin tapaa koetukselle. Tai lähinnä se, että kun ei ole päässyt liikkumaan, niin sitten tulee vain veltto olo. Odotan siis melko kovasti, että pääsen taas tänään hikoilemaan. Se laittaa elämän jollakin tapaa raiteilleen. Niin kivaa kuin hyggeily ja kotona hengailu onkin, niin kyllä ihminen on tehty liikkumaan. Kaipaan jo aamulenkkejä, sitä että saa haistattaa pitkät koko perhanan syksylle. Ja hei, viime yö oli pitkästä aikaa ensimmäinen, kun en herännyt yskimään, ja taidan huomenna jo uskaltautua lenkille! Kyllä se tästä, ja kohta näytän tälle velttoudelle, että mistä se kana oikeasti pissii!

Ai että, tulipa heti paljon parempi olo kun sai purettua uhonsa sanoiksi. Kiitos ja anteeksi! 😀

Eikä siis siinä hyggeilyssäkään mitään vikaan, en mä takkiani ole kääntämässä. Mutta elämässä pitää olla joku tasapaino, ja mulle se tasapaino tulee selvästikin sellaisen fyysisen suorittamisen ja hiljentymisen ja nollaamisen yhdistelmästä. Allekirjoitan kyllä ihan täysin, että liikunta on osaltaan paras apu kaamosmasennukseen. Sen verran kun täällä Lounais-Suomessa nyt varsinaista kaamosta onkaan. 🙂

Katselin tuossa juuri postauksia viime marraskuulta. Vähän, että miten se joulu alkoi vuosi sitten hiipiä elämään. Totesin, että ollaan siinä pisteessä, kun niitä joulukoristeita voisi alkaa kaivamaan esiin ja “joulunodotuskuusen” voisi ehkä myös koristella seuraavan viikon aikana. Hyasintit on meillä päin olleet kiven alla vielä marraskuun loppuun asti, sen suhteen toivoisin tänä vuonna parannusta. Mutta kyllä se tästä!

Mites teidän tahmeus? Lähteekö se pelkästään sillä joulun fiilistelyllä vai tarvitaanko siihen jotain muutakin?

Huomenta! Tai no, aamupäivää ehkä jo tässä kohtaa.

Mä täällä valmistaudun illan juhlintaan. Ylhäisessä yksinäisyydessäni rentoudun ja tankkaan kahvia ja vettä. Ihan vain, jotta ei ilta kympiltä tulisi nukkumatti kylään, kuten yleensä on tapana. Ja luen kirjaa, kuinkas muutenkaan. Tulin muutenkin pohtineeksi sitä, miten se juhlimiseen valmistautuminen on näin vuosien varrella muuttunut. Siinä missä nuorempana piti tärkeimpänä hiustenlaittoa ja meikkaamista, nykyisin arvostaa aika erilaisia juttuja. Ja jos ihan totta puhutaan, mä yleensä lähden juhliin aika simppelissä meikissä ilman luomiväriä tai sen suurempaa panostusta. Ihan koska yleensä mun aika loppuu just siinä kohtaa. Tykkään hengata ja rentoutua enemmän kuin laittautua. Niin se vain nykyisin menee. Kai se on sitä introvertin pakollista latautumista. 🙂

Jos nyt kuitenkin mennään enemmän introvertin hipiälle kuin sielunmaisemiin, niin mun valmistautuminen juhliin ja matkoihin alkaa aina jalkojen hoitamisesta. Kärsin tosi kuivista kantapäistä, ja jos tiedossa on sukkahousuja, kantapäiden kanjonit pitää tietenkin siloitella pois. Mutta siitä on tullut mulle muutenkin sellainen ylellisyyshetki itseni kanssa, että se vähän kuin kuuluu siihen henkiseenkin valmistautumiseen. Toinen juttu on kasvonaamiot ja kuorinnat. Kuorinta tosin pitää tehdä hyvissä ajoin kasvoille, jotta nassu olis ihan liekeissä. Ja silloinkin ilman mitään mekaanista kuorintaa, mieluiten hedelmähapoilla. Mutta naamio on sitten mulle sellainen etkojuttu. Tykkään edelleen eniten tuosta Islan kirkastavasta kauneusnaamiosta. Se on siis sellaista jauhetta, jonka sekoitan juoksevaan hunajaan ja asettelen kevyesti kasvoille hankaamatta. Jos iho kestää mekaanista kuorintaa hyvin, naamion voi kyllä hieroakin ihoon, mutta koska omani ei kestä, levittelen sen vähän kevyemmin ottein. Tuo on muuten ehkä edullisin ja riittoisin naamio, mitä mulla on koskaan ollut. Suosittelen lämpimästi! Ja hunajan sijaan voi käyttää vaikka ihan vain vettä tai jotain kivaa voidetta tai öljyä. Life jalkakylpy on saatu blogin kautta.

kylpytakki⎮Puuvillatehdas⎮saatu

Mutta nyt mä nostan hetkeksi jalat kohti kattoa ja luen kirjani loppuun. Oikein ihanaa lauantaita ja pyhäinpäivää. ♡

Voihan mikä puhuri!

Parin aurinkoisemman pakkaspäivän jälkeen tuuli tuntuu vain yltyvän ja keli muuttuvan ihan kamalaksi. Tai no, marraskuisemmaksi. Mutta hei, mitä pahempi keli ulkona, sen mukavampi ja kotoisampi olo sisällä!

Flunssa, joka iski Ahvenanmaalta palauduttuani on ollut älyttömän sitkeää sorttia. Ääni on edelleen painuksissa ja tänään piti vastoin kaikkia ennakkosuunnitelmiani todeta, että ei minusta ole edelleenkään jumpalle. Eilinen lenkki purevassa viimassa laittoin taas yskittämään siihen malliin, että totesin parhaaksi yrittää nyt vain saada tauti taittumaan huilaamalla. Ja pitäähän sitä olla lauantaina iskussa, kuten ystäväkin totesi. Tiedossa on nimittäin kivaa juhlintaa halloween-teemalla. Oktoberfest-teemabileet jo jouduin jättämään välistä, joten näitä en kyllä aiokaan missata! Onneksi loppuvuoteen mahtuu vielä pikkujoulustelua, synttärihulinoita ja kulttuuririentoja. Ihanaa kun on aina jotakin mitä kohti mennä, niin ei ala arjen harmaus ahdistamaan. 🙂

Meillä ei oikein ole ollut tapana koristella halloweenia kotiin. Joskus on ollut joku kurpitsalyhty tai muuta pientä, mutta lapsia ei tunnu tänä vuonna kiinnostavan. Molemmilla on naamiaisia tälle viikolle, joten puvut on olleet nyt tärkeämpää kuin mitkään koristeet. Ja oikeastaan sopii itsellenikin ihan hyvin. Olen tässä kohtaa jo enemmän kallellaan joulua kohti. Tosin oma asunikin viikonlopuksi on vielä melkoisen iso kysymysmerkki, mutta luotan siihen, että saan jonkin todella hyvän oivalluksen vielä ennen lauantaita!

Yksi ystäväni totesi, kun kävimme läpi näitä loppuvuoden kiinnekohtia, että “sitten sulla on sitä kynttilöiden polttamista, joten et sä enää paljon muuta ehdikään”. Taidan todella olla tällä kynttilänpolton saralla kohtalaisen aktiivi. Siksi siis kynttilöitä tänäänkin. 🙂

Mutta nyt hakemaan yksi tanssija kotiin. Ihanaa iltaa! ♡