Siitäkin huolimatta, että viikonloppuun piti herätä herätyskellon kanssa ja ohjelmaa oli heti lääkärikäynnistä viulutuntiin, lauantai on kokonaisuudessaan lempeän rauhallinen. Höyläpenkin päällä, keittiön ikkunan edessä, tekeytyy tällä hetkellä sämpylätaikina ja vielä vuoassa kohoava foccacia. Toinen lapsista lähti pulkkamäkeen ja toisen kanssa olemme kuunnelleet äänikirjoja ja nyt vuorossa on vanha kunnon Vaahteranmäen Eemeli telkkarista. Sujahdan kohta itsekin sohvalle kirjani kanssa ja sämpylät saadaan pyöritellä sitten yhdessä vasta ennen iltapala-aikaa. Sanoisin, että lauantain palaset ovat jotakuinkin kohdillaan.

Meidän ruokakauppa on remontin alla, ja vaikka uudistus näyttää tekevän kaupalle ihmeitä, kaikkein eniten viime päivinä iloa on tuottanut kaupan piristynyt kukkavalikoima. Nippu edullisia papukaijatulppaaneja veti tietenkin huiput, mutta ilostuinpa myös noista eukalyptuksen oksista. Tässähän tuntee itsensä liki kaupunkilaiseksi!

Mutta nyt sinne sohvalle ruokalevolle. Olohuoneessa kohtaavat seuraavaksi kaksi suurta ruotsalaista, Astrid Lindgren ja Maria Lang! 🙂

Oikein ihanaa ja suloista viikonloppua!

 

Hello ihanat!

    Maaliskuu, ja kevättä kohti mennään – pakkasesta huolimatta! Ja siitäkin huolimatta, että toukokuu on kuukausista se suosikkini, on maaliskuu kuitenkin jollakin tapaa se minun kuukauteni. En tiedä johtuuko se siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että olen syntynyt maaliskuussa, vai mistä, mutta tähän aikaan vuodesta koen ehdottomasti olevani parhaimmillani. Ikään kuin heräisin joka vuosi henkiin maaliskuussa. Ajatus kulkee ja kaikki näyttää helpommalta. Luin jostain joulun jälkeen, että suomalaisten ei pitäisi tehdä mitään isoja uudenvuodenlupauksia, koska pimeään vuodenaikaan emme ole parhaimmillamme, ja esimerkiksi isot elämänmuutokset ovat liian raskaita talven pimeydessä. En nyt muista, oliko tekstissä jotakin vaihtoehtoista aikaa noille elämänmuutoksien aloittamisille, mutta sanoisin itse, että maaliskuu on varmasti paras mahdollinen aika! Ollaan tiukasti kiinni arjessa ja rutiineissa, eikä kevätkään vielä viettele. Valoa kuitenkin riittää myös aamuihin ja iltoihin, mikä tekee päivistä huomattavasti pidemmän tuntuisia.

Maaliskuulle on tiedossa paljon mukavaa ohjelmaa ja tosi kivoja juttuja, mikä tietenkin sekin puolestaan nostattaa tämän alkaneen kuukauden pisteitä. Niistä jutuista kuitenkin vasta myöhemmin. Olen myös viime aikoina monta kertaa kuitannut lasten leivontatoiveet jollakin epämääräisellä “katsotaan joku päivä” -fraasilla, että päätin tässä kuussa kyllästyttää jälkikasvuni leipomisella. Kakkua, pullaa, sämpylää… Kaivan lehmänhermoni sieltä jostakin kaamosvarastosta ja annan lasteni toteuttaa itseään. Joten kun esikoinen eilen kysyi, voidaanko viikonloppuna leipoa sämpylöitä, vastasin, että tietenkin voidaan! Tänään postilaatikkoon ilmestyi yksi ilmaisjulkaisu, joka piti sisällään vinon pinon erilaisia reseptejä. Ja kas, olen tässä kirjoittessani luvannut sämpylöiden lisäksi myös suklaapannukakkuja ja paria muuta herkkua. 🙂

Siitäkin huolimatta, että nyt olisi hyvä aika tehdä niitä isompia lupauksia, ajattelin kuitenkin pysyä näissä mukavissa jutuissa. Toki voihan se olla, että maaliskuinen energia johtuukin ihan siitä yksinkertaisesta asiasta, että olen ottanut aika kirjaimellisesti lupaukseni panostaa pidempiin yöuniin. Sänkyyn olen nimittäin viimeisen viikon ajan mennyt jo yhdeksän jälkeen ja eilen otin lapset viereeni jo ilta kahdeksalta! Jos maaliskuu ei siis vielä tunnu ihan omaltasi, suosittelen kokeilemaan nukkumisen taianomaista vaikutusta!

Iloa päiväänne!

Hurrrr!
Tänään on oikeastaan ensimmäisen kerran tuntunut siltä, että pakkaset saisivat riittää. Tähän asti olen nauttinut kylmästä talvisäästä ja aurinkoisen kirkkaasta kelistä, mutta aamulla kun mittari näytti taas yli 25 astetta pakkasta, ja nenä meinasi jäätyä sijoilleen, jouduin toteamaan, että talven ihanuudellakin on rajansa. Pohdin muuten siinä samalla, että kun meitä suomalaisia usein moititaan tyylittömiksi ihmisiksi, niin ei ainakaan tuo oma viime aikainen näpäjäätikkölookkini ole väitettä päässyt kumoamaan. Pukiessa kun ei tule katsottua enää, että mitkä housut on kivat tai muodikkaat. Ratkaisevinta on se, minkä alle mahtuu vähintäänkin yksi alukerros, ja mieluiten kaksi tai kolme. Villasukat tietenkin reilusti sääriä suojaamaan ja jalassa vaelluskengät. Myönnetään, että tyyli ja tyylikkyys eivät ole aamuisin ihan ensimmäisenä mielessäni. Ja pakkasta saa ja kuuluu toki olla helmikuussa ja maaliskuussakin, mutta se 10 astetta tuntuisi nyt oikein mukavalta!

Pysytään siis sisätiloissa kuvienkin suhteen. Ei mitään uutta, saati ihmeelistä. Mutta jos jotakin niin edelleen rakastan tätä valon paluuta! Jokainen päivä on edellistä pidempi, ja jopa aamuisin saa lähteä liikkeelle auringonnousua ihaillen. Jos siis suomalaisia moititaan myös synkkyydestä, niin kyllä tämä lisääntyvä valo sitä ainakin sulattaa!

Suloista iltaa myös teille. Omaani kuuluu paljon kuumaa juotavaa, parit villasukat, aikainen sänky ja tietenkin hyvä kirja. ♡

Maanantaita!
Arki on palannut, ja toisin kuin ehkä olisi voinut kuvitella, maanantai tuntuu oikeastaan ihan kivalta.

Eilen juhlittiin tosiaan kaverisynttäreitä, jotka siirtyivät tammikuun lopusta näinkin pitkälle. Sen sijaan, että meillä olisi ollut pinkkiä lattiasta kattoon ja vaivoin valittu kattaus samassa sävyssä, päädyinkin laittamaan pöytään valkoiset lautaset, “jotkin kirjavat lautasliinat” (mitkä meiltä sattui löytymään) ja värikkäät paperipillit eivät käyneet edes mielessä, kun ajattelin pillimehujen olevan se helpoin vaihtoehto. Täytyy sanoa, että aika pitkälle on tultu niistä esikoisen ensimmäisistä kaverisynttäreistä, joihin tilasin lautasliinat ranskasta ja koti täytettiin heliumpalloilla. Hei oikeasti, miksi ihmeessä olen koskaan vaatinut itseltäni tuollaisia, ja tehnyt noinkin yksinkertaisesta asiasta niin mahdottoman hankalan! Ja kun tuolloin mies yritti hienovaraisesti vihjata, että vähempikin riittää, pidin häntä likipitäen hulluna. Vaikka myönnetään nyt sekin, että eilen vaaleanpunaisten pompomien ja sävysävyyn mietityn kattauksen puuttumiseen vaikutti myös se, että suurin osa juhlavieraista oli näissäkin kemuissa poikia. Ja vaikka päivänsankari osaa ihan suvereeni prinsessa ollakin, ei hän niin kauheasti niiden koristeiden perään sitten lopulta ole. Kuten ei varmasti se esikoinenkaan aikoinaan, mutta kesti jokusen vuoden ymmärtää tämäkin tosiasia. Että lastenjuhlissa pääasia on se, että lapsilla on hauskaa. Piste. Ja hauskaahan oli, varsinkin kun pikkupojat löysivät heti Niilon vanhat Nerf-pyssyt. Olin ehkä jopa helpottunut, koska en olisi tainnut selvitä mistään prinsessasynttäreistä. 😀

Kuvissa meidän eteinen. Ei lankaan niin käytännöllinen kuin nykyiset suuret eteiset lämpimine klinkkerilattioineen ja tilavine säilytysjärjestelmineen. Puhumattakaan taloista, joissa on omalle väelle sisäänkäynti kodinhoitotilojen kautta. Mutta kaikkea ei kai voi saada. Siis sekä uutta, että vanhaa taloa yhtäaikaa. Ja onhan tämä sentään parempi, kuin vanha kunnon suomalainen tuulikaappi. Sellainen meillä nimittäin on toisella ovella, ja se onkin syy siihen, että meillä kaikki kulkee tätä kautta. Niin vieraat, kuin omakin väki. Kenkähylly ja seinänaulakko ovat Ikean vanhaa Leksvik -sarjaa, ja olen perinyt ne aikoinaan siskoltani. Valkoinen maali tosin on sudittu niihin jälkikäteen. Lipasto on sekin saman valmistajan, kuten myös pystynaulakko, jonka yksi sarvi kurkkaa kuudennen kuvan peilistä. Lipasto nielee kohtuullisen määrän lasten ulkovaatteita ja asusteita, ja omat kaulahuivini pidän korikassissa lipaston päällä. Pystynaulakko taasen toimii oman väen naulakkona. Koska huoneessa on näiden lisäksi kolme oviaukkoa, ei tilaan paljon muuta pysty laittamaankaan. Ja samasta syystä eteinen tuntuu ihan avaraltakin, koska kaksi ovista pidetään auki ja kolmannessa on iso ikkuna valoisalle kuistille. Mutta se lämmin klinkkerilattia olisi kyllä ylellisyys, jonka toivoisin joskus saavani.

Jos tuossa vuoden vaihduttua kerroinkin, että sisustuskärpänen nukkuu makoisaa talviunta, on viime päivät kyllä herättäneet sen ihan kunnolla eloon. Tekisi mieli pitää ihan kunnon siivouspäivä ja rymsteerata paikat uuteen uskoon muutenkin. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten aloitan nyt ensin sillä ideoinnilla!

Oikein ihanaa uutta viikkoa ja suloista lomaa kaikille lomalaisille!

En tiedä, johtuneeko tämä sunnuntaifiilis siitä, että olen koko viikon ollut sekaisin päivistä, vai kenties ylipäätään lasten lomaviikosta. Tai ehkä sittenkin kyse on siitä, että hyvästeltiin tänään siskontyttö kotimatkalleen. Joka tapauksessa tämän päivän toimettomuus ja kiireettömyys vihjaavat sunnuntaista. Ja kiva niin, sillä sunnuntait ovat yleensä niitä viikon parhaita päiviä!

Tänään vaihdoin pyjaman takaisin päälleni jo puolen päivän jälkeen, ja vedin jalkoihini äidiltä saamani uudet villasukat. Kamiinassa rätisee tuli ja patteritkin hohkaavat mukavasti lämpöä. Tämän viikkoisen kirkkauden jälkeen oikeastaan tuntuu ihan kivaltakin, kun ehtii oikein nauttia illan hämärtymisestä. Paljon kynttilöitä ja raukeaa tunnelmaa. Ne tasapainottavat mukavasti aivoja. Ja tänään mennään muuten aikaisin nukkumaan! Niitä hurjia lauantai-iltojen huveja tässä iässä.

Nostin makuuhuoneen kaapin päälle perunanarsissin. Nyt kun siinä on vasta pari kukkaa auki, tuoksu ei vielä häiritse. Useamman kukan avauduttua makuuhuone ei ole ehkä se paras paikka. Mutta siirrellään taas kun se aika tulee. Nyt tuo on kuitenkin niin karun kaunista katseltavaa.

Huomenna koti täyttyykin äänistä kun päästään vihdoin juhlimaan sairastelun vuoksi peruttuja kaverisynttäreitä.  Oikein mukava tapa lopetella lomaviikkoa ja valmistautua arkeen!

Toivottelen teille suloista lauantain jatkoa! ♡

Heipsan!
Melkoisia pakkasia heitellyt ainakin tänne meille päin, mutta siitäkin huolimatta kevään tulo alkaa jo kutkuttelemaan. Vaikka ulkona ei viherrä vielä pitkään aikaan, keittiön ikkunalla talvehtineet mårbackat puskevat uutta lehteä siihen malliin, että kyllä se aurinko vain taikojansa tekee. Ja tuossa ikkukan edessä myös basilika notkahtelee iltäpäivisin janoissaan, joten vaikka ulkona on kylmää, lämmittää aurinko jo onneksi lasin takaakin. Oli myös ihan pakko kipaista aamulla tarjoushaukkana yrttiostoksille, koska keittiön yleisilme vaati vähän vihreää sekaansa. Yrttiruukkuja enempää en nyt toistaiseksi värejä kaipaakaan, sillä yhä edelleen jaksan innostua näistä luonnonsävyistä.

Tuo vanhojen blogikuvien kaiveleminen muuten laittoi jo ikävöimään puutarhapuuhia, joten tämän viikon olen mielessäni jo kylvänyt ja kitkenyt. Niin ja suunnitellut patiota ja puutarhajuhliakin tietenkin. Ystävälle jo totesinkin, että ensi kesänä opetellaan ruotsalaisiksi ja istutaan kesäiltoina juomaan roseviiniä. Eräänlaista puutarhatonttuilua sekin. Voi kun tulisikin oikein kunnon kesä!

Mutta talvi on kauneimmillaan, joten nyt nautitaan siitä! Pakkasten luvataan jatkuvan, joten tiedossa on myös ainakin petivaatteiden ulkoilutusta, ja huomenna heitän myös keittiön taljat pakkaseen tuulettumaan. Pakastin jo tulikin sulatettua, joten kylmien säiden hyödyt on todellakin otettu käyttöön. Mutta saahan sitä silti jo vähän mielikuvitusmatkailla keväässä ja pihatöissä. Kevätkengissä ja vajaamittaisissa lahkeissa.

Rentouttavaa iltaa. Omaani kuuluu ainakin paljon kynttilöitä, kaminassa rätisevä tuli ja mukava asento. 🙂

Silirimpsis!

Kylläpä tänään paistoi kirkkaasti. Ja helmikuun valossa koti näyttää muuten olevan erittäin pahasti siivouksen tarpeessa. Joka paikka on kuorrutettu pehmeällä pölykerroksella, ikkunoiden puhtaudesta nyt puhumattakaan. Niin että tämänkin blogitekstin kirjoittaminen lykkääntyi, koska kesken hommien oli ihan pakko imuroida työpöytä ja tietokone. Ihan pakko on ehkä tehdä myös se joulusiivous ennen kuin helmikuu vaihtuu maaliskuuksi.

Oli tarkoitus viitata otsikolla tämän päivän mukavaan kotiasuun, mutta todellisuudessa se mukavuus ulottuu kai ihan koko päivään. Tavallaan kun ei ole ollut kiire minnekään. Viritin kyllä vekkarin soimaan ennen seitsemää, ja kun se lopulta piipitti, päätinkin kuitenkin jatkaa uniani. Mutta no, aika nopeasti huomasin, että tykkään kuitenkin herätä aamulla ajoissa, ja niinpä siirryin kahvittelemaan tietokoneeni kanssa. Hassu juttu, mutta olen aina aamuisin kauhean täynnä virtaa, ja kun herään, keksin miljoona juttua, jotka haluan tämän aikana tehdä. Tänään kasasin vielä aamulla yhtä postausta, jonka näette myöhemmin tällä viikolla. Olen saanut jollakin hassulla tavalla kulutettua tuohon yhteen postaukseen kolme päivää (!), mutta kenties ymmärrätte, kun näette sen. 😀

Mukava maanantai on pitänyt sisällään vain lähinnä kotona sipsuttelua, mutta huomiseksi keksitään jotakin vähän aktiivisempaa ajanvietettä. Ja toisaalta, joskus on ihan paikallaan vain ollakin sen ihmeempiä suorittamatta. Ottaa levon kannalta ja nollata kunnolla. Jos tänään vielä pelaan nappulani oikein, saattaisin saada itselleni pitsatreffiseuraa illaksi. Vanha kunnon sohvailta kun tekisi taas muutaman päivän tauon jälkeen hyvää!

Vähän nihkeästi täällä päin noita kevään sipulikukkia tarjolla, joten fiilistelen yhä joulukukilla. Tämä amaryllisparka on kituuttanut marraskuusta lähtien keittiössä, mutta annoin sille tässä jokin aika sitten huikan vettä, jotta se pääsisi vihdoin kukkimaan. Toinenkin nuppu on vielä tulossa, joten iloa riittää pitkään. Siinä kohtaa (toivottavasti) kaupat jo pullistelevat kevätkukkia!

Mukavaa maanantaita teillekin!

 

Yhteistyössä: Hempea

Pitkät yöunet ja kiireettömät aamut ovat ehdottomasti viikonloppujen parasta antia. Nyt kun lapsetkin ovat jo niin isoja, että viikonloppuaamuina tekemistä löytyy ilman meitä aikuisia, käytän hyväkseni jokaisen vapaan aamun, jolloin herätyskelloa ei ole pakko laittaa pirisemään. Tällaisia aamuja on oikeasti todella vähän, ei edes joka kuukausi, mutta silloin kun on, nautin makeista unistani niin pitkään kuin suinkin pystyn. Tämä viikonloppu on ollut juurikin sellainen sopivan lempeä ja kiireetön. Ei mitään ohjelmaa, mikä velvoittaisi nousemaan tiettyyn aikaan, joten olen posottanut ruhtinaallisen pitkiä yöunia ja herännyt täysin levänneenä ja virkeänä. Kun pimentävän rullakaihtimen takaa paljastuu jo valjennut päivä, sänkyyn on kiva jäädä loikoilemaan vielä heräämisen jälkeenkin.

Hain jo reilu viikko sitten postista paketin, josta löytyi meille uudet Hempea hamppulakanat. Beiget pussilakanat ja tyynyliinat, sekä jättisuuri luonnonvalkoinen aluslakana, joka on kerrankin tarpeeksi suuri 180 senttiä leveään sänkyyn (lakanan koko ei riitä hyvin pelkästään petauspatjan alle, vaan helmat saa taitettua päällimmäisen patjankin suojaksi) . Koska vielä edellinen viikko hikoiltiin flunssan jäljiltä, petasin puhtaat lakanat sänkyyn vasta alkuviikosta.

Odotin ehkä lakanoiden muistuttavan enemmän pellavaa, mutta heti saatuani paketin käsiini, ymmärsin materiaalin olevan huomattavasti paksumpaa. Lakanasetti nimittäin painoi melko tavalla! Hempea -hamppulakanat ovat paksua ja jämäkkää kangasta, joka tuntuu kuitenkin iholla ihanan miellyttävältä. Hampun sanotaan olevan lämmin talvella ja sopivan viileä kesällä, ja jäin jopa pohtimaan, että ensi kesänä voisin kerrankin koittaa nukkua pelkän lakanan kanssa. Nimittäin kaipaan kesän helteilläkin peiton painoa päälleni, ja pelkän pussilakanan kanssa nukkuminen ei tule kuuloonkaan. Näissä lakanoissa on kuitenkin ihan erilainen tuntu, ja veikkaan pussilakan toimivan kesäpeittona oikein hienosti. Lakanoissa on ihanan ylellinen tunne, ja vertaus hotellifiilikseen tuntuu tässä kohtaa typerän laimealta. Nimittäin lakanoiden tuntu on paljon enemmän kuin paremmankaan hotellin vuodevaatteet pystyvät antamaan! Kangas on rouheasta ulkonäöstään huolimatta pehmeää, ja siihen tuntuu miltei taivaalliselta kietoutua. Untuvapeittoni tahtoo myös usein karata pussilakanasta yön aikana, mutta näissä Hempean lakanoissa sitä vaaraa ei ole. Siitäkään huolimatta, että pussilakanaa ei suljeta nauhoin tai nepparein.
Yleensä olen pessyt uudet lakanat aina ennen ensimmäistä käyttökertaa, mutta tällä kertaa jätin turhan pesun suosiolla väliin. Tosin ymmärrän, että kyseessä on materiaali, joka todennäköisesti vain paranee ajan ja käytön myötä.

Hempea -vuodevaatteet ja tekstiilit ovat kotimaista käsityötä ja se myös näkyy jokaisessa saumassa ja ompeleessa. Hamppu itsessään on ekologinen materiaali, sillä se ei vaadi kasvatuksessaan keinokastelua tai lannoitteita, eikä myöskään torjunta-aineita. Hamppu työstetään kankaaksikin täysin mekaanisesti ja ilman kemikaaleja. Kauniin beige hamppukangas on värjäämätöntä hamppua, ja kankaiden sävy vaihteleekin hieman kasvin kasvuolosuhteiden mukaan. Beigen lisäksi Hempealla on muitakin kauniita värisävyjä ja näiden kankaiden värjäyksessä käytetään vain turvallisia ja myrkyttömiä GOTS-sertifioituja väriaineita.

Tänään ollaan taas koko perhe kasassa, joten sunnuntai menee jotakuinkin nautiskellen rauhasta ja kiireettömyydestä. Suloista sunnuntaita myös teille!

  

Tämä viikko tuntuu menevän taas nopeammin kuin osasin kuvitella. Viime viikolla sairasteluun kadotettua aikaa on nyt kurottu kiinni monessakin suhteessa, mutta fiilis on ollut hyvä ja energiatkin tuntuvat olevan ihan kohdillaan. Siitäkin huolimatta, että luulin tuon miltei aamun asti valvomisen roikkuvan kuin pallona jalassani tämän viikon. Olen varma, että menetetyt yöunet kompensoituivat moninkertaisesti naurulla ja ilolla. Sitä sen on pakko olla!

Täällä meillä on himppasen verran huonosti mitään keväisiä kukkia saatavilla, mutta onneksi jo kolme viikkoa sitten hankkimani perunanarsissi jaksaa yhä odotuttaa kukintansa kanssa. Ripauskin heleää vihreää antaa heti piristystä sisustukseen ja tämä kelpo ”istutus” toimii oikein hienosti olohuoneen sohvapöydällä.

Huomenna vielä olisi ihan tavallinen arkipäivä, ja sitten seuraava viikko onkin pyhitetty lomailulle. Tai no, me lomailemme lasten kanssa, ja yritämme ottaa vapaapäivistä kaiken ilon irti. Ulkoilua ja lepäilyä ainakin mahdutetaan päiviin, ja saadaanpa myös vieraita, mikä taasen saattaa johtaa jonkinlaiseen jauhopeukalointiin!

Olen tällä viikolla täydentänyt meidän kynttilävarantoja, sillä meillä palaa kynttilät vielä ihan yhtä ahkerasti kuin marraskuussakin. Elämän pieniä iloja!

Iloa torstaihinne!

Enemmän kuvia ja tietoja olohuoneen sisustuksesta löydät kopioi tyyli – olohuone -postauksesta

 

Täällä ollaan. Edelleen kotona. Peijakkaan flunssa on nyt iskenyt hoitohenkilökuntaankin, ja edellisten päivien vetämätön olo selittyi kuumemittariin vilkaisemalla. Hitsinpimpulat, mutta nyt pitää saada tämä kurjuus äkkiä poistumaan, sillä viikonloppuna on tarkoitus juhlia ja tekisin sen mieluummin hyvä vointisena. Joskin nenäni kai mätsää uuteen punaiseen mekkooni varsin mukavasti. 🙂 C- ja D-vitamiinia, sinkkiä ja tyrniä. Siinä aseeni. Ja voitte kuvitella epätoivoni, kun kerron jopa korkanneeni Echinaforce-pullon. Nyt ammutaan kovilla!

Koska talvipäivistä nauttiminen ulkona on jäänyt viime päivinä pieneen, yritän ammentaa positiivisuutta tuosta valkoisesta valosta, jota ikkunoista tulvii. Jopa illa nukkumaan mennessä ikkunan takaa näkyy jotakin maisemaksi luettavaa sen sijaan, että katsoisi päin mustaa seinää. Onneksi myös siivosin heti kotiviikon kärkeen, joten nyt voin kaikessa rauhassa huilata ja parannella itseään.

Lapsia ajattelin hemmotella illalla pannarilla. Sitten aikaisin nukkumaan ja huomenna toivottavasti jo virkeämpänä ylös. Kyllä se tästä!

Tallenna