Tiistaita ihanat! Jälleen niitä päiviä, kun ihminenkin käy aurinkoenergialla (ainakin melkein) ja lenkkitossut oikein vaativat ulkoiluttamista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden puhelimella räpsäistyn maisemakuvan tuosta rannasta. Ilta oli niin kaunis, että edes puhelimen (huono) kamera ei voinut pilata näkymiä. Kuvien laadusta sen verran, että revin täällä nyt hiuksiani, kun kaikki blogikuvat tuntuvat puuroutuvan jossain kohtaa matkaansa. Olen nyt viime päivinä joutunut tyytymään läppärillä puuhailuun, ja tuntuu, että minä sekä Retina-näyttö ei olla ihan parhaat kaverukset.

Yllätän jopa itseni aasinsiltataidoillani, mutta näinkin kevyesti päästiin auringonpaisteesta tietokoneeseen! Ja tietokoneesta hypätään luontevasti uuteen laukkuuni, joka toimittaa mulla läppärilaukun virkaa. Äkkiseltään näyttäisi olevan vaaleanpunaista mokkaa, mutta mitäpä vielä; Kassi on paperia!

Sain viime viikolla yhteydenoton Valkoinen Lautturi -nettikaupan Tuulilta, joka kysyi, olisinko halukas testaamaan paperista uutuuslaukkua. Uashmaman laukku on siis valmistettu samasta materiaalista, kuin nuo sisustuksesta tutut paperipussit, jota vilahtelee meidänkin keittiössä. Luettuani, että laukkuun sujahtaa myös 13 tuumainen tietokone, hypin miltei riemusta. Olen nimittäin jo tovin metsästänyt kassia, jonka sisään saisi tietokoneen, mutta samalla mallia joka ei varsinaisesti näytä läppärilaukulta. Koska sopivaa yksilöä ei ole osunut eteeni, olen kiduttanut olkapäätäni Neverfullia roikottaen. Tästä viisastuneena asetinkin laukulleni pari kriteeriä: Kassissa pitää olla ehdottomasti crossbody -hihna ja kooltaan sen tulee olla sen verran pieni, etten änge ja tunge laukkuuni kaikkea viikon patikkamatkalla tarvittavaa.

Kone mahtuu laukkuun suojineen, mutta jätin nyt mustan pussukan pois kuvista ihan esteettisyyssyistä.

Koska laukku ei nyt varsinaisesti tietokonelaukku olekaan, se sopii toki ihan tavalliseksi käsilaukuksikin. Paperi on jämäkkää, mutta kuitenkin pehmeää ja kestävää. Periaatteessa vähän kuin nahkaa, vaikka nahkaa tässä laukussa on ainoastaan nuo yksityiskohdat. Sen verran paljon olen Uashmaman paperipusseja putsannut ja pessyt, että uskalsin myös valita hempeän vaaleanpunaisen värin, vaikka se ehkä hiukan arka onkin. Laukku toimii muuten varmasti myös miehillä, sillä vaaleanpunaisen lisäksi saatavilla on muitakin värejä.

Loppuun vielä Olof, joka tuntuu kasvaneen vajaassa viikossa ihan hirveästi. Tajusin nimittäin juuri, että en ole täällä blogin puolella edes julkaissut kuvaa meille jääneestä pikkukissasta.

Nyt lohikeittoa nassuun. Kivaa päivää!

*laukku saatu / Valkoinen Lautturi

Tällä kertaa Emilia ja Muumit Emilian keittiössä. Voisin leikitellä tällä kaima-aiheella vaikka kuinka pitkään. Siitäkin huolimatta, että kuulin usein lapsena olevani talouspaperi. Joidenkin mielestä se oli silkkaa onnea, koska nimeni olisi voinut komeilla myös ihan toisenlaisessa paperipakkauksessa. Niin tai näin, tällä hetkellä ajattelen, että Lotus Pehmopaperit antoi aikoinaan erittäin kauniin nimen klassikkotuotteelleen, ja jälleen kerran teen ilolla yhteistyötä kaimani kanssa!

Kuten aloitus jo antoi ymmärtää, tällä kertaa Emilia talouspyyhe on pukeutunut Muumiin. Lotus Emilia Design Fun by Muumi -paperissa seikkailee nimittäin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? –kuvakirjasta tutut hahmot. Seuraavissa kuvissa vilahtelee talouspyyhe Muumeineen meidän arjessa.

Tässä kuvia räpsiessäni jäin muuten pohtimaan keittiömme tyylisuuntaa. Romanttisen ehdotuksen aikoinaan jo torppasin, mutta mitenkään ei ulotuta sinne moderniinkaan ääripäähän. Mietin itsekseni, että mikäli omaa keittiötä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, minulle se sana olisi ehdottomasti kodikas. Mitä kodikas sitten kenellekin merkitsee, se on kai ihan makuasia. Itselleni keittiö on oikeasti se kliseinen “kodin sydän”. Tila jossa Eletään isolla eellä. Ehkä juuri siksi haluan olla liiemmin luokittelematta tilaa sen kummemmin minkään tyyliseksi. Kodin tärkein huone on itselleni kulloinkin juuri sitä, mitä tarvitsen. Esimerkiksi aamulla pötkötettiin lasten kanssa keittiön sohvilla ja luettiin ääneen juurikin tuota Kuinkas sitten kävikään? -kirjaa. Se on muuten jotenkin niin ihana lepoisassa runomitassaan. Muutama pätkä olikin pakko lainata Tove Janssonilta tähän postaukseenkin.

Kuinkas sitten kävikään? on Tove Janssonin ensimmäinen suomennettu Muumi-kirja, ja sen hahmot erottuvat ulkonäöltään selkeästi esimerkiksi 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -Tv-sarjan hahmoista. En taida olla lainkaan ainoa aikuinen, jonka mielestä nämä aikaisemmat Muumi-hahmot ovat juuri niitä aitoja ja oikeita. Tästä samaisesta syystä on mielestäni pystytty luomaan myös talouspyyhe, joka ei näytä lapselliselta, vaan enemmänkin tyylikkäältä.

“Kaikk’ onkin vaarat vältetyt,
he kotiin saapuneet on nyt,
tää kaunis kuva näyttää sen.
Keskellä ruusunkukkien
näät Muumi Mamman lempeän
noin marjat hattuun perkaa hän.
Hei, tervetuloa! hän huus,
kas, maitokin – voi ihanuus!!
Nyt sisään rakkaat lapset te!
Me lasit saadaan kaikille
ja pullakestit pidetään!
Vaan kuinkas sitten kävikään?”

“Vaan viimeinenkin aukko on
nyt liian ahdas asunnon…
Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy
Näin käy, kun liiaks kehittyy!”

“Hui! Hattivattein
siellä on,
kamala lauma
loputon.
Ja käry ukoniskemän
(se sähköä on,
tiedäthän)”

Lotus Emilia Design Fun by Muumi –talouspyyhkeitä on muuten saatavilla vain rajoitetun ajan, joten kannattaa olla kärppänä, ettei muumit kulje vallan ohi. Muutenhan tämä on tuttua materiaalia, sitä joka kestää ehjänä myös kastuessaan. Niin, ja tietenkin Suomessa tehty ja Joutsenmerkillä varustettu.

Sananparsi “kylpee auringossa” on käynyt mielessäni viime päivinä useaankin otteeseen. Ihana valo saa kaiken näyttämään paremmalta ja hainpas vielä viimeiset väripilkut ulkoa maljakkoonkin. Nyt otetaan kaikki ilo irti tästä ihanuudesta. Loistavaa viikonloppua!

Yhteistyössä Lotus Pehmopaperit, sekä

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hei ihanat, ja suloista perjantai-iltaa!

Täällä on tänään vietetty vapapäivää pienimmän kanssa, ja oltiinkin jo heti aamulla matkalla mummulaan leivoslaatikko kainalossa. Pikku Olof (kyllä, uudella perheenjäsenellämme on nyt nimi!) on oppinut hienosti hiekkalaatikolle, ja vauvan uskaltaa jo jättää kotiin valvomatta. No, eipä tuo nyt vielä jaksa kauheasti kuin syödä ja nukkua. Niin ja puske ja kehrätä! Ja Olof syö muuten edelleen ihan valtavasti. Vatsa paisuu vieläkin jalkapalloksi, kun raukka varmaan pelkää, että tarjoilu loppuu. No, onneksi tämä on kuulemma ihan normaalia, ja meno tasoittuu varmaan muutamassa päivässä.

Nyt haluisin kuitenkin tulla vielä kiittämään teitä ihan jokaista tästä “myötäelämisestä”. Pikkukisu on tullut meille jäädäkseen, ja näin on oikein hyvä!

Vain elämää ei vieläkään oikein kolahda mulle, mutta nappaan nyt kirjani ja sukellan sohvalle muiden seuraan. Ihanaa iltaa ja kauniita unia teille kaikkille!

Tallenna

Tiedättekös sen suloisen näyn, kun pikkuinen orava kantaa tammenterhoa piilottaakseen sen hyvään jemmaan talven varalle. No, mulla oli vähän samanlainen olo tänään kun kannoin vielä ekstrakorillisen puita työhuoneeseen. Ihan vain niiden kylmien päivien varalle. Se on nimittäin niin, että siinä vaiheessa kun on kylmä, meidän työhuoneessa on sitä sitten ihan koko rahalla. Tuossa kun istuu päivän, jalat vetoisalla lattialla, ei siitä syväjäästä pääse eroon kuin ehkä saunassa.

Viime talvena keksin ottaa jalkojeni alle marokkolaisen pouf-rahin, ja se muistutti siitä, miksi rahit tai matot ylipäätään on aikoinaan keksitty. Ehei, ei ne olleet sisustustuotteita, vaan niillä pidettiin paikat lämpiminä!

Vaikka juuri nyt en kyllä kaipaa iltapäivän auringon lisäksi itselleni enää muuta lämmikettä työhuoneeseen, antaa puukorit silmäniloa. Tuossa rehdissä puussa kun on jotakin niin kaunista. Sävyt ja fiilis, ne on ihan parhaita.

Työhuoneen muodonmuutos ei ole (kuten ehkä huomaatte) edennyt ajatuksen tasolta sen pidemmälle. Pitäisi ottaa itseään niskasta ja toimertua vaikka aloittamaan noista pöydänjaloista. Ja jos sitten sitä kalkkimaaliakin saisi seinille.

Mutta nyt Klaaran kanssa jumppaan. Tässä on ollut kaikenlaista menoa viime aikoina, eikä olla miehen kanssa ehditty juuri viettää aikaa yhdessä. Tänään tuli viesti, että miten olisi illalla punkku + pitsa. No, eihän tuollaisesta voi kieltäytyä (kun sinne pitsalle ei eilen päästykään), varsinkin kun Yle Areenasta löytyy se eilen alkanut Nousuvesi -sarja.

Treffi-ilta siis. Ja oikein kiva ollakseen maanantai! 🙂

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maanantaita ja uutta viikkoa!

Design painotteisen Helsinki-päiväni jälkeen palataan vielä luontevasti muotoilun pariin, nimittäin nyt jatkuu Indiedaysin ja Iittala x Issey Miyake yhteistyöpostausteni sarja. Mallistohan julkistettiin jo alkuvuodesta , joten se taitaa olla teille kaikille tuttu? Mikäli näin ei jostain syystä ole, voit lukea myös aiemmat sarjan postaukseni täältä, täältä ja täältä.

Iittala on avannut uuden lippulaivamyymälän Espalle (osoitteeseen Pohjoisesplanadi 23), ja avajaisviikkoa vietettiinkin juuri nyt Helsinki Design Weekilla. Kävin itse katsastamassa paikan, ja postauksen kuvat ovatkin myymälän Iittala x Issey Miyake esillepanosta.
Iittalan koko tuotevalikoima, sekä harvinaisempia erikoistuotteita ja taidelasia, on esillä uudessa 217 neliön lippulaivamyymälässä, joka sijaitsee Alvar Aallon suunnitteleman Pohjoismaiden Yhdyspankin rakennuksessa. Tuotteiden lisäksi myymälän tarkoitus on tarjota kuluttajille tapahtumasisältöä.

Iittalan uusi myymäläkonsepti vaikuttaa galleriamaisella tyylikkyydellään, ja sen onkin tarkoitus nostaa Iittala vahvasti pohjoismaisen muotoilun edelläkävijöihin niin Suomessa kuin kansainvälisillä markkinoillakin. Visiittini myymälässä osoitti konseptin toimivuuden, sillä asiakaskunta oli silläkin hetkellä hyvin kansainvälistä. Myymälätilan vaikuttavaan tunnelmaan suhtauduttiin arvostaen ja kunnioittaen. Iittalan uuden konseptin mukaisia myymälöitä on avattu tänä vuonna myös esimerkiksi Taiwanin Taipeissa, Kööpenhaminan Illums Bolighusissa, Tukholman NK:lla, sekä tietenkin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Yhteensä Iittalalla on jo yli 250 myymälää ja shop-in-shopia ympäri maailmaa.

Marraskuussa Helsingin Arabiaan avataan myös täysin uudenlainen Iittala & Arabia Muotoilukeskus. Keskuksen tarkoitus on toimia vetonaulana muotoilusta kiinnostuneille suomalaisille, mutta ehdottomasti myös turismille, jota Suomi-design kiehtoo yhä enenevässä määrin. Arabiakeskus onkin ollut jo vuosia muotoilusta kiinnostuneiden kuluttajien, ja erityisesti Aasiasta tulevien matkailijoiden keskeinen nähtävyys Helsingissä. Iittala outlet Arabian ovista kulkee vuosittain yli 200 000 kävijää ja  sen opastetuille kierroksille osallistuu vuosittain noin 25 000 vierailijaa. Nyt keramiikan rinnalle tuodaan myös lasi, ja Galleria Arabia avataan monipuolisena tapahtumatilana, jossa voidaan järjestää niin näyttelyitä, seminaareja, kuin muitakin tilaisuuksia.

Vaikka Iittala jo maailmalla tunnetaankin, voi melko varmasti sanoa, että Iittala x Issey Miyake -malliston kaltaiset yhteistyöt myös lisäävät kiinnostusta suomalaista brändiä kohtaan. Pohjoismainen design on maailmalla tunnettu käsite, ja tuntuukin äärimmäisen hienolta, että Suomessa ollaan valmiita tekemään töitä sen eteen, että paikkamme tässä kategoriassa pysyy vahvana ja vahvistuu myös tulevaisuudessa.

Pause for harmony -teemalla kulkeva Iittala x Issey Miyake-mallisto on ollut ehdottomasti tämän vuoden juttu niin muotoilussa, kuin sisustamisessa. Habitare-messuilla oli ilo nähdä mallisto myös osana Toimittajien tusinaa, joka on Sisustustoimittajat ry:n jäsenistön vuodesta 1999 saakka tekemä listaus, jossa vuosittain Habitare-messujen yhteydessä valitaan kuluneen vuoden 12 kiinnostavinta kotimaista, tuotantoon otettua sisustuksen uutuustuotetta. Ilo on ollut nähdä mallisto myös hyvin erilaisissa yhteyksissä. Osana hillittyä ja minimalistista sisustusta, mutta myös yhdistettynä leikkisämpään kokonaisuuteen. Siinä mielessä mallisto ei siis poikkea totutusta Iittalasta; muotoilulle löytyy erilaisia tapoja olla osana arkipäivää ja sen käyttöesineitä ja astioita.

Iittala x Issey Miyake -malliston sivuille pääset tästä linkistä. Minä toivottelen oikein ihanaa uuden viikon alkua!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Huomenta!

Niin, ja terveisiä Habitaresta! En tiedä, onko se minussa vai onko se messujen uudistuksessa, mutta mun mieleen Habitare oli siistiytynyt ja näytti nyt jotenkin kansainvälisemmältä. Ja kiva juuri niin!

Me lähdettiin eilen kaverin kanssa jo aamuseitsemältä kohti Helsinkiä, ja kotiin päästiin vasta viimeisellä junalla. Ja mahtuihan päivään Habitaren lisäksi paljon muutakin. Nyt on kuitenkin ihan huippufiilis aloitella viikonloppua ja nautiskella niinkin tavallisesta jutusta, kuin ihan vain kotona olemisesta.

Ihan hirveästi en Habitaressa kuvaillut, koska nämä messuvalot harvoin siihen kannustavat. Toisaalta kamera jäi laukkuun ihan tietoisesti. Usein kun menee vähän tilanteet ja kokemukset ohi, jos vain katselee juttuja kameransa läpi. Niinpä nautiskelin, että seurassani oli tällä kertaa ystävä, jonka kanssa sai vaihtaa ajatuksia sisustamisesta tai muotoilusta. Messutkin tuli koettua jotenkin “voimakkaammin”.

Mutta jos viikonloppuusi suinkin mahtuu messujen kokoista tekemistä, käy ihmeessä nauttimassa Messukeskuskusen Habitare-tunnelmasta.

Mutta nyt aamupalaa lasten kitaan, ja sitten pesäpallokentälle. Mukavaa viikonloppua!

Aurinkoa ihanat! Tänään oli sellainen aamu, jonka vietin aika pitkälle pyjamassa (kotona työskentelemisen hyöty, silloin kun ei tarvitse viedä lapsia aamulla minnekään), ja kun tuli pukeutumisen aika, koko koti kylpi auringonvalossa ja sisällä oli pitkästä aikaa oikein lämmin, jos ei melkein kuuma. Päivänvalossa kaikki näyttää jotenkin energiseltä, ja niin kaikki siniset tekstiilitkin, toki saattoihan se johtua ihan siitäkin, että mies hakkasi niistä eilen ison tomukerroksen pois. No, joka tapauksessa teki itsekin mieli pukeutua siniseen, ja kas, mullehan tuli oikein kesäinen fiilis!

Samalla kun siinä hyrisin energisessä fiiliksessäni aloin pohtia, että mun “feelin blue” tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin sitä, mitä sanonnalla yleisesti haetaan. Niinpä näppäränä tyttönä käännyin herra Googlen puoleen ja selvitin, että miksi ihmeessä noinkin energinen väri ja alakuloinen, tai jopa masentunut mieliala, liitetään yhteen. Pääsin jopa 1300-luvulle, tai oikeastaan Kreikkalaiseen mytologiaan (luin täältä), mutta päätin lopulta että kunkin henkilökohtainen värikokemus ja mytologia olkoon tässäkin asiassa se tärkein. Eli mulla on tänään varsin siniset fiilikset, ja se tuntuu oikein hyvältä jopa suomalaisen alakuloisessa mittakaavassa. 🙂

Suuren värimytologian lisäksi mielessäni on tänään pyörinyt toki moni muukin asia. Yksi niistä on meidän remontin viisivuotissuunnitelma, jonka suhteen ollaan havaittu pientä joustamisen tarvetta. Se on nimittäin niin, että me ollaan tänä syksynä asuttu tässä talossa neljä (no juu, NELJÄ) vuotta, ja ehkä joudummekin mahduttamaan vähän lisäremonttia tulevaan vuoteen siitäkin huolimatta, että niin ei ollut tarkoitus. Mutta hei, ehkä voidaan sitten seuraavaksi ottaa käyttöön seitsenvuotissuunnitelma vähän kuin vanhassa hyvässä Neuvostoliitossa aikoinaan. 😀

Mutta homman nimi on se, että edellinen asukashan oli juuri remontoinut sekä keittiön, että kylppärin, ja kun tänne muutimme, päätimme, että keittiö kuuluu ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan, mutta kylppäri ei. Toki jälkimmäiseenkin tehtiin muutoksia, vaihdettiin putkien paikkaa, jotta saatiin lasiset suihkuseinät kylppäriin ja lisättiin säilytyskalustetta ym., mutta ei se nyt oikein tunnu riittävän. Ajatuksen tasolla ollaan toki vasta tässäkin, mutta kokemus on opettanut, että se ajattelu ja suunnitteluaika ovat yleensä itse toteutusta mielekkäämpää.

Torstai on täynnä paitsi toivoa, myös ohjelmaa, joten nyt on aika rientää. Pari harrastuskierrosta, mutta sokerina pohjalla myös vähän äidin omaa aikaa. Ja hei, ei paha, jos sitä pääsee viettämään naisporukassa karamellitehtaalle. 😉

Olkaa iloisia ja pukeutukaa siniseen!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Huomenta!

Noniin, kaikki 1000 ja yksi kuvaa (ei taida riittääkään) Tukholmasta on nyt käyty läpi, ja ajattelin aloittaa pienellä sisustuskauppakierroksella. Kyseessähän oli siis Visit Swedenin  yhteistyöreissu, jolle pääsimme Marian ja Essin kanssa. Ja nimenomaan kyseessä oli Tukholma sisustajan silmin, eli mitä kaikkea naapurista löytyy innokkaalle sisustajalle. Mulla on muutama kuva kustakin reitillämme olleesta liikkeestä,  ja niissä näkyy yleisfiilis. Muutamin sanoin kerron teille myös, miten itse näin ja koin juttuja. Mennään kuitenkin kuvavoittoisesti, koska näissä jutuissa kuva kertoo enemmän kuin ne tuhat sanaa. Liikkeen nimi on samalla linkki yrityksen nettisivuille/verkkokauppaan ja alta löytyy osoite, jonka avulla navigoida kohteeseen.

Mutta sitten aloitetaan:

Grandpa (clothing store)
Fridhemsgatan 43, 112 46 Stockholm

Urbaani. Puhutaan lifestyle -putiikeista, mutta kun on käynyt täällä, koko konseptin ymmärtää paremmin. Kyseessä on kauppa, josta löytyy niin vaatteita, kuin sisustustakin. Ihana lisä ovat myös vintage-esineet ja -huonekalut. Lisäksi liikkeen yhteydessä on ravintola. Grandpa myy urbaania lifestylea miehille ja naisille. Puhutaan, että jokin paikka on kuin olohuone, mutta harvoinpa sitä oikeasti putiikeissa tuntee kotoisaa oloa. Tässä liikkeessä huokui olohuonetunnelma, vaikka toki se ehkä turistille välittyy eniten seuraamalla muiden käytöstä. Rento paikka, jossa sisustustavaraa on laidasta laitaan, mutta ei kuitenkaan mitään turhaa.

SPITI
Sankt Eriksplan 2, 113 20 Stockholm

Mosaiikkipöytiä! Voi luoja, miten rakastuin valkoiseen pöydänkanteen, ja jos suinkin olisi ollut mahdollista, olisin kantanut sen kotiin (näkyy toisessa kuvassa). Lisäksi tämä liike hurmasi keramiikalla, astioilla ja ruukuilla. Rustiikkia ja mausteisia sävyjä. Ripaus itämaista fiilistä, mutta kuitenkin hyvällä maulla toteutettuna.

Oscar & Clothilde
Birger Jarlsgatan 27, 114 54 Stockholm

Hienostunutta, sitä oli mielestäni Oscar & Cothilde. Näyttävää ja ylellistä. Näen tämän sellaisena “sisustussuunnittelijaliikkeenä”.  Tiedättehän, kun taiotaan massiivisilla huonekaluilla ja runsailla tekstiileillä sellaista vähän hotellimaista fiilistä. Viimeisen päälle sisustetaan ja noudatetaan valittua linjaa. Tämä oli liikkeistä ehkä vähiten sellainen, missä näin mitään omaan kotiin rinnastettavaa, mutta voinen hyvin kuvitella, että täältä on hankittu tuote jos toinenkin Tukholman ylellisiin kaupunkikoteihin. Liikkeen fiilis on ihan jo nähtävyys sellaisenaan!

Garbo Interiors
Brahegatan 21, 114 37 Stockholm

Ehdottomasti oma suosikkini! Myös tässä liikkeessä oli ylellinen fiilis, mutta kuitenkin rouheus, josta tuli äärettömän levollinen ja kotoisa fiilis. Värimaailma ja materiaalit olivat juuri eikä melkein, ja tästä liikkeestä olisin voinut vallan mainiosti irrottaa muutaman jutun omaan kotiin. Kolmannessa kuvassa näkyvä sohva ja matalampi kaappi sopisivat meidän olkkariin oikein hyvin. Vanhat huonekalut, pellava, villa ja keramiikka saivat aikaan lämpimän fiiliksen. Liikkeessä oli myös kaksi erityistä piirrettä. 1. Sisäänkäynti oli myymälän sisäpuolelle rakennettu muistuttamaan kasvihuonetta (2. kuva) 2. Tässä myymälässä ei ollut ahdasta! Tilava ja avara liiketila sai haukkomaan henkeä, ja jokainen yksityiskohta nousi harmonisesti esiin. Tsekkaa suosikkini sivut: www. garbointeriors.com

Siinäpä nyt neljä ensimmäistä kohdetta. Ja tässä oli nyt toisaan sitten vain murto-osa kuvista ja jutuistani, eli palataan asiaan vielä. Muutama liike ja tietysti Formex ovat käsittelemättä, joten niitä ainakin on luvassa!

Mutta nyt äärimmäisen kivaa päivää! Ja hei, palailen illalla Nespresso -arvonnan voittajan kanssa! Siihen asti: Moi!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hello hello!

Ja hei, terkut Pohjois-Karjalasta! Eräänlaista sukulointia, Valamon luostaria ja paljon paljon muuta on mahtunut viikonloppuun, ja nyt suuntana onkin jo koti. Ihana niin, mulla nimittäin on hirmuinen koti-ikävä, ja tuntuu oikeastaan todella upealta, että tuleva viikonloppu on tarkoitus olla ihan vain kotona.

Mutta nyt muutama hempeän sävyinen kuva lastenhuoneesta, tilasta jonka valo hyvin harvoin innostaa kuvailemaan. Kuluneella viikolla niin kuitenkin kävi, ja tartuin tietenkin kameraan heti. Näiden kuvien hempeän pehmeässä värimaailmassa on jotakin hassua, mikä viehättää silmääni tällä hetkellä hyvin paljon. Huomaan, että kontrastintarpeeni on viime aikoina vähentynyt ja nautin lempeästä sävyjen yhteensulautumisesta enemmän kuin mustan tuomasta kontrastista. Toki nyt ollaan yksityiskohtien puolesta aika lapsellisessa ympäristössä viirien ja pompomien kanssa.

Saan aina välillä kyselyjä kalkkimaalin soveltuvuudesta lastenhuoneeseen, ja edelleen olen sitä mieltä, että kalkkimaali sopii aivan yhtä hyvin lastenhuoneeseen, kuin olohuoneeseenkin. Ja tämä Kalklitir -maalin Nougat -sävy on muuten meillä juurikin noissa huoneissa, mutta fiilis huoneiden muussa värimaailmassa onkin sitten ihan erilainen. Myönnän nimittäin, että viimevuotinen olkkarin pöydänjalkojen maalaaminen oli niin typerä veto, että se on harmittanut älyttömästi. Tai no, toisaalta olen tykännyt vanhasta tarjottimesta jopa enemmän seinäkoristeena, kuin pöytänä, mutta nyt olisi pikkuhiljaa aika löytää olkkariinkin jonkinlainen sisustuksen punainen hempeänsävyinen lanka.

Koska rakastan erilaisia projekteja alustavine suunnitelmineen ja erilaisine vaiheineen, päätin, että tälle syksylle mulla on kaksi sisustusprokkista. Toinen on juuri olohuoneen “lämmittäminen”, eli uuden sohvapöydän löytäminen, sekä mustan senkin poistaminen ja toinen liittyy työhuoneeseen, jonne olen alkanut haaveilla myös kalkkimaalattuja seiniä.

Sisustaminen on siinä mielessä hauska juttu, että välillä tosiaan tulee tehtyä virhearviointeja ja toisaalta mielikin muuttuu matkan varrella. Silti olen älyttömän tyytyväinen, että omalla kohdallani käännökset ovat lopulta aika pieniä. Ihaninta on kuitenkinse, että omassa kodissa on lupa erehtyä ja hukata innostuksensa. Kaikkea kun ei tarvitse ottaa aina niin himputin vakavasti. 🙂

Olkoon tämä nyt jonkinlainen sisustussyksyni startti!

Ihanaa sunnuntaita!

Tallenna

Tallenna

Jestas sentään, mutta aika rientää! Nappasin aamupäivällä kourallisen luumuja kitaani ja totesin, että juurihan ne luumupuut vasta kukkivat.

Olin nuorempana ehdottomasti syysvihaaja. Käänsin ajatukseni kaikkeen kurjaan, pimeyteen ja koleuteen, sinnittelin kohti valkoista maata ja sitä myöden uutta kevättä. En väitä vieläkään nauttivani loka-marraskuun pimeistä sadepäivistä ja kuraisesta maisemasta, mutta jotenkin olen oppinut vuosien varrella näkemään hyvää myös syksyn kolkoimmassa jaksossa. Mutta se kolkkous on vielä kaukana ja edessä on upeat kirpeät syyspäivät. Värien hehku, sekä auringon lämmittävät säteet. Viljapellot loistavat nyt kypsissä sävyissään, ja tekisi mieli kirmata niiden keskellä. Tiedättehän sellaisen valokuvakliseen, jossa hiukset hulmuten juostaan viljapellolla alkusyksyn usvasta siivilöityvässä auringonvalossa. Jätän nyt kuitenkin sotkematta kenenkään satoa, ja tyydyn ihastelemaan maisemia mielikuvitukseni avulla. Ja maisemathan on tähän aikaan vuodesta upeat juuri tuon usvan ja auringon vuoksi.

Syksy tuo mukanaan aina sellaisen kollektiivisen pesänrakennusvietin, jossa me suomalaiset luomme itsellemme tilaa käpertymiseen. Koko kesä on oltu sosiaalisia, menty, tultu, juteltu jopa naapureiden kanssa ja eletty vetämättä verhoja ikkunan eteen. Syksyllä, päivän lyhentyessä ja ilmojen viiletessä, käperrytään kotiin, ja se koti muuttuu jonkinlaiseksi linnaksi. Ok, onhan meissä poikkeuksia, mutta kyllä mä henkilökohtaisesti uskon, että se mollivoittoisuus näistä koordinaateistamme johtuu. Ilmastolliset faktat ovat ajaneet kansaamme ammoisista ajoista asti sisälle oman tuvan lämpöön; Lunta tupaan ja jäitä porstuaan, mutta hengissä on selvitty!

Olen huomannut, että syksy luokitellaan jossain kohtaa jopa kirosanaksi, jota ei missään nimessä saisi lausua ääneen. Itse en ymmärrä, koska lopulta kyse on vain yhdestä vuodenajasta. Tai no, ehkä se on myös eräänlainen state of mind, mielentila, jossa kohtaavat juuri ne valokuvakliseet ja pesänrakennusvietti kynttilöineen ja villasukkineen. Mutta kullekin juuri sitä, mikä itsestä tuntuu parhaalta, sillä Suomessa syksyltä ei voi välttyä, ja se nyt vain on fakta.

Kuten jokaisena viime vuotena, teen sen jälleen. Vannon selviytyväni syksystäkin hengissä (on muuten toiminut), ja nautin tästäkin vuodenajasta sen suomin puittein. Omalla ajatusmaailmalla on kauaskantoiset seuraukset, ja jos jaksaa pysyä oikein positiivisena, voi päätyä jopa kevääseen!
Kun ottaa näistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä kaiken ilon irti, huomaa, että ei se tuleva syksy nyt niin paha juttu olekaan, vaikka joka puolella on pimeää ja vettä sataa vakaan. Ja kyllä, muistuttakaa ihmeessä , jos (ja kun) olen marraskuussa eri mieltä!

Kuvat eiliseltä, kunhan räpsäisin. Eivät millään tavalla liity aiheeseen, tiedän.

Mutta hei, nyt muistuttelisin Nespresso -arvonnasta! Mikäli mielit itsellesi aamukahvien pelastajaa, eli Nespresson kahvikonetta, käy vastailemassa kysymykseeni arvontapostauksen kommenttiosioon!
Samalla iso kiitos kaikille Nivea -arvontaan osallistuneille! Oli kiva lukea kommenttejanne ja huomata, että aika tutusta tuotesarjasta on kyse. Tällä kertaa sain arpoa viisi voittajaa, ja onnekkaimmat olivat Piia, Jaana, Annu, Tuula sekä Aidafoun. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Nyt kuitenkin pääni sisällä kaikuu taukoamatta “omenamuffinit, omenamuffinit…”, ja tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä.

Aurinkoa ihanat!

Save

Tallenna