Olen koko syksyn koputellut puuta (eli päätäni) ja ihmetellyt, että lasten sairastumisista huolimatta olen itse pysynyt terveenä. Vaan tällä kertaa se tauti tarttui myös äitiin. Päässä humisee, korvissa kutiaa, ja olo on muutenkin aika omituinen. Olen nyt pari päivää hotkinut tyrnejä ja tänään sain anopilta jotakin homeopaattisia helmiäkin avuksi. Jospa saisin tämän olon etenemisen pysähtymään, niin arjen pyörittäminen kävisi huomattavasti helpommaksi!

Kiitos hurjasti edellisen postauksen kommenteista, taidan tosiaan teettää kuvan hieman isompanakin, onhan tuo aika kaunis hetki ikuistettuna. Ja tosiaan, kuten huomasittekin, uudet matot saapuivat ja pääsivät heti vastapestyille lattioille. Toinen matoista on olkkarissa, toinen tuossa (kohta entisessä) työhuoneessa, enkä voisi olla tyytyväisempi! Kokokin on juuri oikea, ei tule sellainen kokolattiamatto-fiilis, mutta silti nuo eristävät lattioista tulevaa kylmää. Ja mitä tulee väriin, rakastan tuota harmaan sävyä – se on ihana! Viikonloppu onkin mennyt sohvalla pötkötellessä ja mattoja tuijotellessa! 🙂

Täällä meillä ainakin paistaa edelleen hurjan kauniisti, ja yritän nauttia tuosta valosta nyt kun sitä vielä on! Muistakaahan syödä vitamiineja ja pitää villasukat jalassa!
Ihanaa viikon alkua jokaiselle!

Jotakuinkin näissä tunnelmissa mennään.
Suloista viikonloppua teillekin!

Nyt vaivaa kyllä ihan älytön väsymys. Eikä helpota yhtään, että ulkona on tuollainen suhjukeli. Huomaan, että olen muuttumassa iltakukkujaksi, ja yöunet jäävät koko ajn lyhemmiksi. Jotenkin ei vain raaski mennä aikaisin nukkumaan. Pitää muka saada ne omat hetket, ja jokin “oma aika”. Pään nollaamista, ja sitä rataa… Sitten vielä tulee lähdettyä salillekin iltamyöhään, eikä osaa jotenkin rauhoittua nukkumaan. Tiedän, että urheilut pitäisi suorittaa aikaisemmin, niin, että keho ehtii rentoutua levolle ja plaaplaa plaa. Minkäs teet, kun se oma hetki on illalla!? No anyway, ei mun ollut tarkoitus jälleen marmattaa, vaan kirjoittaa ihan eri aiheesta!

Edellisen postauksen mattoaiheeseen vielä palatakseni, joku jossain kohtaa kyselikin, että mitä ajattelin tehdä olkkareihin alunperin hommatuilla luonnonkuitumatoilla, ja keittiöönhän ne tiensä löysivät, kuten olin ajatellutkin. Kyseessä on siis ne Ikean isot 2×3 metriset matot, jotka sopivat nyt ihan loistavasti rytmittämään keittiötä, ja jakavat sen ikään kuin kahteen erilliseen tilaan. Toinen matto on ruokapöydän alla (ihana, kun siinä ei muruset näy), ja toinen puolestaan kokoaa huoneen toiseen päähän tuollaisen vähän kuin “olkkarin”.
Blogin uudemmille lukijoille tiedoksi, että keittiön kuvia ei paljon ole blogissa näkynyt, koska se on yhä edellisen asukkaan jäljiltä, eikä laminaatteineen päivineen ehkä ole ihan meidän näköinen. Jotain kuvia löytyy kevät keikkuen tulevi – ja ajatuksia keittiöstä -postauksista. Mutta, koska olette kyselleet kuvia myös keittiön toisesta päädystä, tulvat ne nyt tässä mattoaiheen kylkiäisenä.

Keittiön tämä pääty on sellaista monitoimitilaa, me nimittäin paitsi pukeudutaan ja riisuudutaan tässä, oleillaan me muutenkin oikeastaan keittiössä noin 90 prosenttia siitä ajasta, joka ollaan kotona, mutta ei nukuta. Ja ihan jo senkin vuoksi, toivoisin tietty todella, että keittiö voitaisiin rempata mahdollisimman pikaisesti. Rempaa odotellessa pitää kuitenkin viihtyä noin niin kuin muuten, ja oikein hienostihan tässä sujuu kaikki toiminta iltasadun lukemisesta pelaamiseen ja piirtelemiseen. Itse olen nyt viime päivät pötkötellyt sohvalla pikkuisina annoksina, ja edennyt keltaista kuvastoa aina muutaman sivun kerrallaan. Olenkin jo ehtinyt perjantain puoliväliin!

Että sellainen tupakeittiöratkaisu meillä. Kuvat ovat eiliseltä, aurinko paistoi niin mahtavasti, että koko keittiö kylpi valossa.
Nyt pitää kuitenkin poistua tästä koneelta ennen kuin tämä yksi päikkäreiltään turhan aikaisin noussut saa lyötyä tähän tekstiin yhtään enempää ylimääräisiä kirjaimia tai välilyöntejä. Koitan palailla kommentteihinne illalla, jos vain suinkin saan käteni hetkeksi vapaaksi!
Mukavaa tiistaita kaikille!

Uusi viikko ja uutta puhtia.
Pahoittelen totaalista radiohiljaisuutta, joskus vain ei pysty, ei ehdi tai ei jaksa. Viime viikko oli jotakuinkin täynnä kaikkea tuota. Jos jokainen äiti törmää joskus riittämättömyyden tunteeseen, ja ylimääräisen käsiparin tarpeeseen, viime viikolle sattui ainakin omalla kohdallani noita päiviä ihan liikaa.
Mutta, negistelystä suitsait sukkelaan positiivisten seikkojen pariin, nimittäin viikonlopun pikkujouluihin! Kyllä vain, nyt on pikkujouluttelut aloitettu, ja ensimmäiset glögit ryystelty pipareita unohtamatta! Ja ai että kun teki hyvää ja tuli todellakin tarpeeseen!

Olin itse asiassa koko pikkujouluista niin innoissani, että tein perjantaina kunnollisen joulusiivouksen tunnelman takaamiseksi. Ne edelleen pesemättömät ikkunat, ja muutenkin sellainen epämääräinen sotkuisuus, alkoivat jo käydä hermoille siinä määrin, että asioihin oli vain pakko tarttua. Myönnän, että nämä vallalla olevat remonttiolosuhteet syövät pikkuisen energiaani, vaikkakin olen jo vuosien varrella kasvanut pois tarpeestani kammata mattojen vipsuja. Silti, nyt kun ikkunat loistavat puhtauttaan, ja koko talo on muutenkin puunattu (siinä määrin kun se vain on täällä mahdollista), kulkee ajatuskin paljon selkeämmin. Ihan pakko oli myös vähän joulustella, ja nostaa nuo Tinen tähtikoristeet esille – vaikka niiden jouluisuudesta kai voi olla montaa mieltä.

Muistatte varmaan, kun tämän syksyn must have -postauksessa kirjoitin Annon Pandora-villamatoista. Tarkoitukseni oli ajella perjantaina ostamaan matot ikään kuin siivouspäivän palkkioksi, mutta aika ei riittänyt millään. Tänään aamulla laitoin kuitenkin kaksi mattoa tilaukseen, sillä nyt alkaa olla jo sen verran viileät ilmat, että lattiat kaipaavat lisäeristystäkin. Nyt sitten odottelen malttamattomana uusia mattoja!
Vinkiksi teillekin, että nuo Pandora-matot on lokakuun ajan 20 pinnan alennuksella (taisi olla joku plussakortti-tarjous). Luulin ensin, että alennus on vain myymälöissä, mutta toimi se näköjään myös Kodin ykkösen verkkokaupassa.

Palataan pian! Promise!

Syksyn kunniaksi Arabia järjestää jälleen Suomen kaunein kattaus -kilpailun. Kuten olette varmasti jo huomannut, Indiedays on tänäkin vuonna yhteistyössä Arabian kanssa, ja tarkoituksena on innostaa myös teidät blogiemme lukijat mukaan tähän hauskaan kauttauskilpailuun. Kattauskisa on avoin kaikille, ja mukaan pääsee kokoamalla oman suosikkikattauksensa, ja lataamalla sen kuvan kilpailusivustolle. Vapaavalintainen 6 hengen Arabia-astiasto on kisan palkintona, joten jo siinäkin mielessä kannattaa osallistua! Lisää tietoa kilpailusta ja sen säännöistä löydät kampanjasivulta.

Itse loihdin oman suosikkikattaukseni kuistille. Meillä, kuten varmasti monissa muissakin talouksissa, astiat ovat lähinnä olleet valkoisia tai luonnonvaaleita. Vanhaa Arabiaa on kertynyt kaappeihin hurjia määriä, ja näihin aarteisiin sisältyy myös paljon sinivalkoisia astioita. On Siniraitaa ja Fasaania, sekä tietysti kokoelmani erilaisia sinisävyisiä Arabian kannuja.

Tällä kertaa halusin kuitenkin haastaa itseni. Halusin yhdistää vanhojen Arabian tarjoiluastioiden, ja uudempien selkeälinjaisempien kippojen ja kuppien maailman. Kuten sisustamisessa, myös kattamisessa on mielestäni tärkeää löytää punainen lanka, johon voi sitoa rakkaimpia astioitaan niin perintökalleuksista kuin uudemmista hankinnoistakin. Halusin ottaa mukaan myös värin oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Yritin myös tehdä jotakin, mikä ei ole sidottu liiaksi vuodenaikaan tai varsinaiseen juhlateemaan. Jotain, minkä fiilistä on helppo vaihtaa pienillä yksityiskohdilla ja somisteilla, kuten esimerkiksi palalla luontoa. Viileän vaaleiden sävyjen sijaan nostin pöydälle lämpimän punaista väriä. Punaisesta langasta siis todellakin tuli punainen!

Blogiyhteistyön vuoksi olen etuoikeutetussa asemassa, sillä sain lainata kattaukseeni astioita Arabian myymälästä. Halusinkin käyttää tilaisuuden hyväkseni, ja kokosin astiaston jollaista en ehkä ensimmäisenä olisi uskaltanut hankkia. Myönnän, että kuvioidut Runo -lautaset olivat itselleni villi veto, mutta nyt, sovitettuani niitä kotiime, olen täysin myyty. Tiedän siis tarkalleen, mitä ottaisin, jos voittaisin astiaston kuudelle hengelle!
Kauttauksessani olen käyttänyt Arabian Runo -sarjan Syyshehku -lautasta, sekä pienempää Talvitähti -lautasta.  Arabian Koko -sarjan pikkuinen XS-kokoinen esspresso-kuppi  toimii ruokakattauksessa puolukkahillon kotina. Pienellä espressolusikalla voi kukin maustaa ateriaansa haluamaansa tapaan. Koko -sarjan M-kokoinen vati (joka arkena on käytössä lähinnä pastalautasena tai lounassalaatin alla) palvelee tarjouluastiana itseään huomattavasti vanhempien serkkujensa kanssa. Lisää tietoa astioista löydät esimerkiksi Iittala Groupin verkkokaupasta.
Tavanomaisten kukkien sijaan halusin nostaa palan luontoa pöydälle tällä kertaa puun muodossa. Kattausalustat onkin sahattu oman pihan koivusta. Runo -astioiden pelkistetty ja selkeä kuviointi istuu yhteen karhean pellavan ja rouhean koivun kanssa.

Mitä yleensä tulee astioiden yhdistelemiseen, noudatan itse tiettyjä perusohjeita; Yhdistävänä tekijänä voi olla niin muoto kuin värikin. Tässä tapauksessa tuo tekijä on valkoinen pohjaväri. Yhtä hyvin myös muotokieleltään toisiinsa sopivat astiat näyttävät hyvältä värikkäämpinäkin yhdistelminä. Esimerkikis perusvärit punainen, sininen ja valkoinen toimivat aina yhdessä. Samoin pastellisävyjen yhdisteleminen menee harvoin pieleen. Hauskinta on tietysti se, jos samaan pöytään löytää tiensä niin omat uudemmat suosikit, kuin mummon perintöastiat!
Myönnän olevani itse melko kaavoihin kangistunut kattaja, mutta kerrotaan, että vanha koirakin voi oppia uusia temppuja!

Toivottavasti sain myös teidät innostumaan Arabian järjestämästä Suomen kaunein kattaus -kilpailusta. Tässä ei nyt ollut tarkoitus kerätä ääniä itselleen, vaan juurikin patistaa teidät kaikki mukaan kisaan.  Haastankin jokaisen patsi kokoamaan Suomen kauneimman kattauksen, myös kokeilemaan erilaisten astioiden villiä sekoittelua ja värien hehkua!

 

 Äidille suuri kiitos kaalikääryleistä! Hyviä olivat – ja kaikki meni!

 

Se olisi sitten vuorossa lokakuu! Eipä ihan heti tule mieleen, kun katselee ulos aurinkoon, tästä syksystä kun ei tunnu kauneutta puuttuvan.
Hulivilin Onnenhetket kirja-arvonta on nyt suoritettu, ja arpaonni suosi tällä kertaa Annikaa, joka kertoi juhlivansa jopa lasten toisien nimien nimppareita. Voisimme kenties ottaa tästä jokainen hieman oppia, ja lisätä juhlaa arjen keskelle! Onnea Annika, ja kiitos kaikki osallistuneet!

Hulivilien jälkeen jatketaan lapsekkaalla aiheella, eli lastenhuoneella! Uuden Kuun Facebook-sivuilla jo viikonloppuna kerroinkin, että Klaara muutti sänkyineen nyt virallisesti lastenhuoneeseen, ja se tietysti laittoi käyntiin dominoefektin, sikäli kun nyt yhden viikonlopun aikana ehtii asioihin tarttua (ja tässä taloudessa se ei takuulla ole paljon!).
Lastenhuoneen pilkullisen seinän idea on vohkittu Maijulta! Kiitos ihanasta ideasta, tämä oli paitsi nopea toteuttaa, myös niin ihanan halpa, että melkein tekisi mieli vinkata Sunbergin Ovellekin! Laskin lastenhuoneen yhteen seinään menevän sen verran tapettia, että tuskin olisin raaskinnut sijoittaa niihin rulliin, joista alunperin haaveilin. Tässä huoneessa kun pitää varautua siihen, että mikään ei kestä aikaa samalla tavalla kuin muualla kodissa. Pilkut olin ajatellut jo pitkään toteuttaa palloina, ja rulla liitutaulutarraa on lojunut viime keväästä asti odottamassa leikkelyään. No, en siis koskaan saanut sitä aikaiseksi toteuttaa.

Klaaran suloinen pinnasänky on 1940-luvulta, ja se löytyi huutiksesta. Alunperin olin ajatellut maalata sen, mutta huolellisen puhdistamisen jälkeen nykyinen maalikerros näytti sen verran hyvältä, että se sai jäädä. Kyllä, oikaisin tässäkin asiassa! Sänky on venytettävää mallia, ja siihen sujahti vanha Ikeasta hankittu pinnasängyn patja. Egmontin koiravalaisin onkin vanhempi hankinta, mutta se toimii edelleen loistavasti yövalona lastenhuoneessa.

Perusväritykseltään lastenhuone jatkaa siis edelleen varsin musta-valko-harmaata linjaansa, mutta väriä tuo mukaan erilaiset käyttötavarat ja tietenkin lelut!

Sähköt tulevat edelleen aulasta jatkojohdoilla, mutta tälle asialle olisi kyllä pian tehtävä jotain. Mietinnän alla onkin lastenhuoneen valaisinratkaisut. Haluan huoneeseen oikein tehokkaan perusvalaistuksen, niin että siellä on ilo leikkiä myös hämärään aikaan. Sähköjen lisäksi jalkalistat ovat vielä laittamatta. Suunnitelmissa on aika korkea, ja perinteisen tyylinen lista.

Jotta huoneeseen saatiin tilaa toiselle sängylle, piti tavaran paljoutta paitsi karsia, myös järjestellä uudestaan. Huoneeseen kuljetaan tuollaisen komerosyvennyksen läpi, eli oviaukossa on kaksi vanhaa kiinteää komeroa vastakkain. Muuton yhteydessä niihin oli vain tungettu tavaraa, minkä mahtumaan saatiin ja lapsilta oli ehdottomasti kielletty ovien avaaminen. Nyt järjestimme lelut kaappeihin, niin että niitä on paitsi helppo laittaa sinne, saa Niilo myös tarvittavia leluja ja kirjoja itse. Toinen komeroista oli ylähyllyä lukuunottamatta tankokaappi, ja sen sisään sujautimme Ikean edullisen Hyllis -hyllyn. Hyllyyn mahtuu mukavasti erilaisia koreja pikkuautoille ja muille leluille.
Lastenhuoneen oviaukon yläpuolella on komero myöskin, ja se olisi nyt tarkoitus puhdistaa perusteellisesti, ja hyödyntää sen jälkeen varavuodevaatteille. Suureen kaappin mahtuu valtava määrä peittoja ja tyynyjä.
Nyt mietinnän alla on komeroiden ovet. Kellertävä lakattu pinta ei oikein miellytä omaa silmääni, eikä se istu muutenkaan huoneen luonteeseen. Perusteellisen hionnan lisäksi pitäisi siis keksiä myös väri oville. Tylsän valkoisen sijaan mietinkin harmaata tai liitutaulua, yläkaapin ovessa voisi vaikka revitella violetillä tai keltaisella. Värien suhteen pitää vielä hiukan mutustella. Kenties kysellä myös asukkaiden mielipiteitä.

Jeps, tälläinen kuvapläjäys tähän kuun alkuun. Pahoittelut valjuista kuvista, nappasin ne aamulla hämärässä. Idea kuitenkin taisi tulla selville.

Värikästä ja iloista lokakuun alkua jokaiselle!

Viimeöisen pakkasen johdosta tänään on ihan oikeasti tarvinnut jo uhrata muutama ajatus kesäkukkien jatkosäilytykselle. Mårbackat, oliivipuut ja pari rungollista rosmariinia olisi ihana saada selviämään yli talven. Alkutöiksi pitääkin siis kiikuttaa kaikki pelastettavissa olevat kasvit kuistille, ja miettiä sitten seuraavaa siirtoa. Jossain vaiheessahan pakkanen iskee kuistillekin.
Kuvailin puuhaillessani pihaa ja syksyä, mutta nyt aurinkoisen illan kunniaksi ajattelin laittaa blogiin nämä ilta-aurinkoiset kuistikuvat. Kuistin siivous olkoon työlistallani loppuviikolla. Ikkunoiden pesuun tosin varasin apukädet, sillä noissa vanhoissa ruuduissa ei ole saranoita, ja akkunat pitääkin nostaa paikaltaan, jotta välit pääsee puhdistamaan. Tuurillani onnistuisin varmasti pudottamaan jonkun niistä.

Suloista illan jatkoa!

Hellouuuu, keskiviiko! Ei kai voisi aamukaan enää kauniimmaksi muuttua, niin täynnä aurinkoa ja syksyn raikkautta. Näin voi alkaa vain hyvä päivä!
Koska flunssa kiertää edelleen kehää keskuudessamme, on positiivinen mieli kaivettava välillä esiin jopa pakottaen. Myönnän, etten todellakaan ole viime viikkoina olut ihan niin positiivinen, kuin mitä olen antanut ymmärtää. Hetkittäin olo repsahtaa jonnekin toivottomuuden puolelle, mutta huonossa fiiliksessä piehtaroinnin sijaan koitan katsoa aurinkoon. Flunssat on flunssia – niitä tulee ja menee jatkossakin! Tällä kertaa meillä vain on ollut keskivertoa huonompi tuuri.
Möllöttämisen sijaan yritän keskittyä arkisiin ilonaiheisiin, kuten syksyn sävyttämään vaahteraan, ja kahdeksan kuukauden ikäiseen (!) hampaattomaan hymyyn, lasten nauruun ja auringonpaisteeseen. Onhan niitä juttuja, jotka tekevät päivästä kuin päivästä kauniin, monia vain pitää itsestäänselvyytenä.

Iloa ja auringonsäteitä!

Voi kai sitä pitää jopa persoonallisena, että säilyttää vauvanvaatteita olohuoneessa. Itseäni tilanne lähinnä huvittaa. Kuljen pitkin taloa ja etsin tavaroita. En vieläkään muista missä mikäkin huonekalu on, ja aina ei tule edes mieleen ajatella kuistia, jonne on myös mahdutettu ihmeellinen määrä tavaraa. Kolme huonetta on jouduttu tyhjentämään remontin alta, ja juostuani yläkerran ja alakerran väliä jonkin aikaa, alan jo pikkuhiljaa muistamaan, mihin kunkin puhtaat vaatteet tuli viedä. Palaan väkisinkin mielessäni vuoden takaiseen. Ajatella, että muutosta tulee juuri kuluneeksi vuosi!

Pitkäjänteisyyttäni on usein arvosteltu – tai lähinnä sen puutetta. Voin kuitenkin mielestäni rinta rottingilla todeta, että pitkäjänteisyyttä löytyy luonteestani mielin määrin. Eihän tätä hullutusta muuten jaksaisi. Vaikka myönnän, että nyt kun remontti on taas alkanut etenemään, olonikin kevenee. Viis kaaoksesta kun tietää, että suunta on lopulta oikea!

Vaikka omat tehtäväni ovat lähinnä catering puolella ja lastenhoidossa, remppafiilis alkaa iskeä jo minullekin. Kädet tosin syhyävät sisustamaan, oikomaan paikkoja ja yksityiskohtia. Mutta kaikki aikanaan, niinhän se menee!

Viime syksynä hankitut huonekuuset nauttivat tälläisen vanhan ja vetoisen talon ilmasta. Mustat ruukut löysin alennuksella puutarhamyymälästä. Ne ovat kevyttä lasikuitua, mutta todella vakuuttavasti kivitavaran näköistä sellaista. Sisään sujahti saviruukku aluslautasineen vaivattomasti.

Tänään aion kaiken vastapainoksi kuitenkin uhmata syksyä ja lähteä juoksemaan! Jossain kohtaa pitkäjänteisyyteni on ansainnut pienen tauonkin.
Tunnelmallista syysiltaa itse kullekin!

Eilinen auringonpaiste hyödynnettiin pihassa aloittamalla pikkuisia syystöitä. Lähinnä siis siivoiltiin paikkoja, laitoin pahimmassa kunnossa olevat kesäkukat kiertoon, ja istutin ensimmäiset syysistutukset rapuille. Villiviiniä revittiin taas alas, jottei se lähtisi syksyn tullen mätänemään seinille. Kannoin ensimmäisen lyhdynkin ovenpieleen (tiedän, olen tosi myöhässä näiden syyshössötysten kanssa), mutta kynttilää en kuitenkaan muistanut illalla laittaa palamaan. Ehtiihän sitä.
Tänään ei sitten sitä aurinkoa olekaan kuin kukkien muodossa. Tassutellaan sisällä, kaksi pienintä on nuhanenäisinä ja suurin (?) muuten vain väsynyt viikonlopun valvomisista. Eipä omissakaan yöunissa ole viime yön jäljiltä kehumista, flunssaiset lapset kun eivät nuku niin kovin levollisesti.

Nautin kuitenkin näistä hiljaisista kotipäivistä. Kiva vain olla, laittaa korkeintaan ruokkaa ja pestä pyykkiä. Lupasin Niilolle, että tänään laitetaan Klaara ajoissa nukkumaan ja katsotaan koko Voice Kids ja syödään poppareita. Olen niin niuho äiti, että aikaisemmat jaksot on meillä katseltu kahdessa erässä. Tuskin se maailma nyt kuitenkaan siihen kaatuu, että joskus lapsikin valvoo hiukan pidempään!
Nyt pitää kuitenkin kiiruhtaa ruuanlaittoon. Porkkanasämpylät ajattelin vielä pyöräyttää iltapalalle, mutta sen jälkeen kiskaisen vaihteen vapaalle ja villasukat kohti kattoa.
Suloista sunnuntaita jokaiselle!