Keväiset terveiset!

Istun juuri junassa matkalla kotiin, ja takana on superhauska päivä ihanan Marian kanssa Kevätmessujen tunnelmasta nauttien.

Mulla on oikeasti viime yöltä kolme ja puoli tuntia unta alla, joten tässä alkaa jo väsy vähän painaa silmäluomia, mutta vaikka aamulla väsyttikin ihan hurjasti, päivä oli hauska ja nauruntäyteinen, ja teki kyllä todella hyvää. Ja hei, pääseehän tänään sitten ajoissa nukkumaan!

Kamera melkein pullistelee kivoista kuvista ja keväisestä inspiraatiosta, joten lisää messujen antia on kyllä tulossa blogiin vielä myöhemmin. Tässä nyt kuitenkin pari maistiaista.

Välillä tekee tosiaan ihan hyvää jättää ne lapset isiensä hellään huomaan ja humputtaa naisten kesken. Tännään on tullut naurettua ihan varastoon asti, ja melkein sai välillä pelätä, että lirahtaako siinä samalla housuunkin. No, siltä sentään säästyttiin.

Kivan päivän jälkeen on kuitenkin tosi mahtavaa palata myös kotiin. Joten nyt iloisin mielin viimeinen tunti matkustusta ja sitten kotona suihkun kautta hyppy pyjamaan. 🙂

Kivaa viikonloppua ja mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille!

Tasan kuukausi taaksepäin kirjoittelin teille sokerinhuuruisesta elämästäni Kyytiä vatsamakkaroille -postauksessa. Tässä kohtaa on ehkä ihan hyvä palata aiheeseen ja käydä läpi kuukauden oivallukset ja kokemukset.

“mä voisin tappaa suklaalevystä!!!”

Millään tavalla asiaa kaunistelematta, voin heti alkuun todeta, että ensimmäinen viikko oli yhtä helvettiä! Kun hedelmiä ja marjoja lukuunottamatta, jätin kaiken sokerisen ruokavaliostani, sain vaivanpalkkaa aivan jäätävän päänsäryn, joka oikeasti vaivasi jopa yöllä. Heti parin päivän päästä päässäni jyskytti siihen malliin, että pelkäsin jonkun ison suonen olevan katkeamassa – tai vähintään paikallisen paalutusfirman saaneen vihiä korvieni välisestä (tyhjästä)tontista. Neljännen päivän kohdalla särky levisi koko kroppaan, ja jaloissa oli hirveä, kasvukipua vastaava, tunne. Muutaman päivän jaksoin tsempata itseäni, ja toistaa päässäni, että tämä on oikeasti nyt tosi hyvä juttu, kun keho “puhdistuu” ja vieroittuu sokerista. Viikon jälkeen pinnani oli kuitenkin niin kireällä, että poltin totaalisesti hihani eteisessä, jossa sillä hetkellä oli (lasten vanttuista auton avaimiin) KAIKKI hukassa. Kun siinä tuskissani sitten lopulta karjaisin “mä voisin tappaa suklaalevystä!!!“, totesi mieheni, että tunnelma kieltämättä on, kuin tässä oltaisiin nyt viemässä joltakulta henkeä.

No, hassua tässä oli, että tuo kaikki oikeastaan meni ohi melko nopeasti. Kieltäytyminen herkuista ja sokerista oli taas yhtä helppoa kuin parina ensimmäisenä päivänä, mutta oheistuotteena ei enää ollut särkyä tai pinnan kireyttä. Sokerin sijaan aloin kaipaamaan vain sitä zero colaa.

“Katsotaanko leffa ja tehdään poppareita?”

Yht’äkkiä tajusin, että colasta luopuminen vei mun elämästä ihan ne tavalliset nautinnot. Miksi hitossa tehdä poppareita, kun ne ei maistu miltään ilman colaa? Kun se Amerikanvesi vain täydensi niin monta asiaa, ja kuului niin moneen paikkaan. Eli seuraava viikko meni sitten kärvistellessä sen cola-himon kanssa, kunnes kiirastorstain aattona annoin itselleni luvan: Naps, ja niin aukesi korkki!
Mutta mitä vielä: Ei se ollutkaan niin hyvää, kuin olin muistanut!

Tässä kohtaa viimeistään tajusin, kuinka riippuvaiseksi olin tullut. Että aikuinen ihminen kiemurtelee illalla tuskissaan sängyssä, kun ei ole saanut päivän karamelliannostaan, tai että mitään kivaa ei muka enää koskaan voi tehdä, kun ei voi juoda zero colaa.. Jep, ei ihan kaikkein tervein asetelma, mutta sitten tajusin, että nyt pitää tehdä päätös; Olenko aina addikti, joka on sortumisen partaalla, vai olenko kenties ihminen, joka pystyy ajattelemaan järjellä kohdatessaan suklaalevyn?

Olen elämässäni totaalikieltäytynyt ehkä enemmän kuin olisi tarvinnut. Valtaosa näistä kieltäytymisistä liittyy ruokaan ja ravintoon. Niinhän se monella alkaa. Karsitaan jokin ruoka-aine, ei syödä iltakuuden jälkeen ja lopulta lautaselle pääsee enää itse kasvatettu persilja, koska kaikki muu on todettu jollakin muotoa “haitalliseksi”. Been there, done that. Eivätkä muuten kuulu elämäni aurinkoisimpiin vuosiin.

Mieliteot eivät hallitse minua

Niinpä olin päätökseni tehnyt. Jossain on oltava se kaikkien tavoittelema kultainen keskitie; Totaalikieltäytymisen ja överikäyttäytymisen välimaasto, jossa ihminen itse hallitsee mielitekojaan ja nauttii elämästään. Ja kuten monessa muussakin asiassa, tässäkin tapauksessa nuo kaksi ääripäätä tuntuvat paljon helpommilta, kuin sen keskitien kulkeminen, mutta koska elämän ei ehkä ole tarkoituskaan olla vain ja ainoastaan helppoa, päätin, että opettelen uuden tavan suhtautua syömiseen. Mieliteot eivät hallitse minua, vaan minä hallitsen mielitekojani.

“Ei kiitos, tämä riitti”

Koska olin pääsiäiseen valmistautuessa vielä totaalikieltäytymisen kannalla, en leiponut juhlan kunniaksi mitään. En myöskään ostanut mämmiä, koska sitä ei syö meillä itseni lisäksi kukaan muu. Niinpä päätimme, että hyvin syötyämme, teemme kaikki jälkiruuaksi jäätelöannokset. Otin omani (mittapuullani mitättömän pienen) jäätelöannoksen ja söin sen. Ja kyllä, se oli taivaallisen hyvää (tai ainakin niin hyvää kuin Aino suklaajätelö voi olla ihmiselle, joka pitää sitä jätskien kunkkuna).
Vaan lyhyestä virsi kaunis, ja niin oli vastassa kulhon pohja. Sinne se humahti ja loppui aivan liian nopeasti. Sitä vastoin jäätelöpönikässä oli tavaraa vielä jäljellä, ja mieheni kysyikin kohteliaasti ottaisinko kenties lisää. Mutta sieltä se tuli: Sen enempää asiaa miettimättä, vastasin “ei kiitos, tämä riitti”.

Maailma ei kaatunut, vaikka jäätelöä söi vain pienen annoksen. Santsista kieltäytyminen ei aiheuttanut kipua tai särkyä, se ei myöskään millään tapaa haitannut yöuniani. Päinvastoin: Kokemus omasta toiminnasta lujitti itsetuntoa ja nostatti uskoa siihen, että ehkä minussa on ainesta nautiskelijaan ja kohtuukäyttäjään. Ja, kun sunnuntaina läksimme lasten kanssa risteilemään, lähdin sillä ajatuksella, etten kiellä itseltäni mitään. Vaan laivan erilaisten jälkkäriherkkujen joukosta, ja siitä brownie palojen vierestä, lautaselleni etsiytyikin annos tuoretta ananasta.

Viimeisen reilun viikon aikana olen juonut zero colaa (en tosin taas kolmeen päivään), ja olen syönyt sekä suklaata, että palan (yhden!) pistaasibostonia. Kaikista noista olen nauttinut, mutta yhdelläkään kauppareissulla ei ole tullut mieleen koukata karkkihyllyn kautta. Eikä sillä, että ihminen muka parissa viikossa voisi hukata himonsa kaikkea hyvää kohtaan. Ei, vaan siksi, että tajusin pärjääväni myös ilman.

Viimeisen kuukauden aikana olen koittanut pitää kiinni myös kaikista noista jutuista, joita aikaisempaan postaukseen listasin. Myönnän, että ateriarytmini on joinakin päivinä ollut vähemmän täsmällinen ja toisina sitten sitäkin skarpinpi, mutta kun katsoo kokonaiskuvaa, en koe olleeni nälkäinen tai päästäneeni verensokeria heittelmään kovinkaan paljon. Hedelmiä on tullut syötyä paljon, jopa banaaneja jotka tökkivät pari vuotta pahasti. Lähtökohtaisesti koko perhe syö samaa ruokaa, mutta toki joitakin poikkeuksia on ollut. Kuukauden sisällä meillä on myös syöty kasvisruokaa enemmän kuin varmaan koko viimeisen vuoden aikana. Tänä aamuna totesin kellon soidessa, että voisin antaa oikean käteni, jos saisin jatkaa nukkumista, eli nukkumaan voisin koittaa yhä kömpiä aikaisemmin. Ennen kymmentä sopii itselleni parhaiten, sen olen oppinut.

Entä ne vatsamakkarat? No varsinaisesti en ole mitannut, mutta housut sujahtavat mukavammin jalkaan ja vaaka näyttää vajaat kolme kiloa vähemmän kuin viimeksi, mutta siihen en ajatellut nyt sen enempää kiinnittää huomiotani. Elämäni parhaimmat vuodet kun ovat niitä, jolloin vaaka on saanut pölyttyä rauhassa rikkinäisen patterinsa kanssa. 🙂

Kuvissa tämänhetkinen aamupala, väilpala tai iltapala suosikkini. Menee tosin joskus myös lounaan korvikkeena. Maustamaton jogurtti hedelmillä ja marjoilla! Mukaan vähän pähkinöitä, ja tällä taittuu niin nälkä kuin makeanhimokin.

Tiedättekö, kun joskus tulee sellainen tuhoton halu leipoa? Tai itselläni se oikeastaan tulee aika useinkin, mutta sokerin vähentämisen ja viljojen välttämisen myötä sekin ilo on elämästäni kaikonnut hetkeksi melkein täysin. Eilen päätin, että nyt on jauhopeukalo pyyhittävä pölystä ja tänään aamulla teinkin pienen pullataikinan kohoamaan.

Se taisi olla jossain Pirkka tai K-ruoka -lehdessä, missä jokin aika sitten jaettiin ohjetta pistaasipullaan. Idea oli sen verran houkutteleva, että nyt halusin kokeilla itsekin. Tosin en nyt noudattanut mitään erikoista ohjetta, tein vain 2,5 desin pullataikinan, joka riitti bostonkakkuun vallan mainiosti.

Muuten toteutin tämän kuin tavalliset korvapuustit tai perinteisen bostonpullan, mutta kanelin sijaan käärin taikinarullan sisään pistaasirouhetta. Taikinarullan leikkasin kahteentoista osaan ja asettelin uunivuokaan palat kolmeen neljän palan riviin. Voitelu munalla ja lisää pistaasirouhetta päälle.

Uunissa pistaasiboston oli reilut puoli tuntia, ja lopun ajasta leivinpaperilla peitettynä.

Valmiin pullan päälle valutin vielä sokerivesikuorrutetta ja lisäsin hiukan pistaaseja.

Ja kylläpä vain maistui pala uunituoretta pullaa hyvältä. Ansaittu jälkiruoka sunnuntaille!

Tärkeintä kuitenkin se, että sain leipoa. Ja tätä harrastusta aion kyllä pitää yllä, sen verran terapeuttista pikkupuuhaa jauhopeukalon pyörittäminen itselleni on.

Suloista sunnuntaita, ja kokeilkaa ihmeessä pistaaseja pullataikinan kanssa!

Se olisi sitten huhtikuu! Ihana valoisuus ja pitkät päivät. Siitäkin huolimatta, että täällä itse aurinko ujostelee pilvien takana. Se olisi myös jälleen viikonlopun paikka, ja tämä viikko menikin niin nopeasti, että eilen olin jo tyystin sekaisin viikonpäivistä. Niin sekaisin en kuitenkaan lähivuosina ole menossa, ettenkö perjantaita muistaisi ja viikonlopun aloitusta huomaisi. Perjantai ja kevät ovat siinä mielessä kovin samanlaisia, että molemmissa se kaikki kiva on vasta edessä. Elokuu onkin sitten vähän kuin sunnuntai. Sellaista lopun alkua. 🙂

Pajan jalkapalloturnausta lukuun ottamatta, viikonlopulle ei ole mitään rientojakaan suunnitteilla. Sopii oikeastaan paremmin kuin hyvin, sillä huhtikuun muut viikonloput on jo taputeltu täyteen ohjelmaa. Mistä tulikin tänään jo pienoinen stressi kun kuljeskelin ulkona ja kasasin päässäni tehtävien puutarhatöiden listaa. Tällä hetkellä pihatyöt ovat lähinnä juuri sillä suunnittelun asteella, sillä nurmialueita ei kannata saappaillaan nyt mennä pilaamaan. Haravoinnit aloitetaan kun maa pikkuisen kuivuu, eikä muutu jalan alla velliksi.

Viikonloppu käynnistyy täällä siis melko perinteisesti. Syödään hyvin ja vietetään aikaa rennosti yhdessä. Se ihana tosiasia mielessämme, ettei vekkaria tarvitse virittää huomisaamulle.

Hyasintit löytyivät paikalliselta Tokmannilta. Olen aina harmitellut sitä, miten Suomessa sipulikukat on jaettu karkeasti joulu- ja pääsiäiskukkiin, vaikka sopivat melkein poikkeuksetta kaikki molempiin. Onneksi tämä vähän ruotsalaisempi suhtautuminen alkaa levitä jo meillekin. Tosin pakko myöntää, että hyasintteihin mulla on erilainen suhtautuminen jouluisin ja keväisin. Jouluna en nimittäin välitä, että nuput aukeavat juuri ollenkaan, kun taas keväällä juuri se auennut kukka (ei liian aukinainen) miellyttää silmää paljon enemmän. Kai se on vähän sitä, että talvella hyasintti kuvastaa mulle nukkuvaa luontoa, ja keväällä sitten heräävää luontoa.

No mutta: Nastaa perjantai-iltaa itse kullekin!

Tallenna

Ajattelin jakaa teille välissä vähän kevyemmän ohjeen, joka sopii lounassalaatin korvikkeeksi tai vaikka alkupalaksi paremmalle aterialle. Kasviksia täytetään usein jauhelihalla tai muulla lihalla, ja päälle ripotellaan rutkasti juustoa, mutta nämä, täytetyt kesäkurpitsat, ovat tosiaan vähän köykäisempi versio. Ja täysin kasvisversio, eli lihan sijaan tarjolla on linssejä. Toki näihinkin sopisi vaikkapa fetajuusto päälle, mutta meidän jääkaapin uumenista ei löytynyt edes sitä.

Täytetyt kesäkurpitsat:

kesäkurpitsoja
linssejä
tomaattia
rutkasti valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Liota linssit kylmässä vedessä ja laita kattilaan kiehumaan (ohjeen mukaan, mutta keitä pari minuuttia neuvottua vähemmän). Pese ja halkaise kesäkurpisat neljään osaan. Koverra sisukset ja silppua ne pieniksi.

Tee tomaatista pieniä paloja ja purista tai hienonna valkosipuli. Kuullota tomaatti, valkosipuli ja hienonnetut kesäkurpitsan sisukset pannulla oliiviöljyssä. Lisää mukaan kypsät ja valutetut linssit. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Anna kasvistäytteen ja linssien hautua, ja keitä kesäkurpitsaveneitä muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä (Esikeitin kesäkurpitsoja, koska kokonaisuus on vähärasvainen ja helposti vain kuivuisi uunissa). Valuta kesäkurpitsat ja anna nesteen höyrytä pois. Lado kurpitsaveneet pellille ja täytä kasvis-linssi täytteellä.

Paista 200 asteessa kunnes täyte saa hiukan väriä.

Oikein hyviä lämpimänä, mutta napostelee näitä mielellään kylmänäkin seuraavana päivänä.

Viherkasvit, kirsikanoksat, vihersmoothie… Ihana vihreä!
Lakatut kynnet. Aivan liian harvinainen herkku nykyään, mutta piristää kummasti.
Uusi sormus (Edblad). Sopivan yksinkertainen ja kuitenkin omalla tavallaan näyttävä.
Aurinko. Vaikka vain pienen hetkenkin, mutta silti  ♡

Torstai on oikein hyvä päivä!

Tallenna

Kun ulkona paistaa aurinko, ja ulkoilukelit ovat mitä parhaimmat, ruokahuolto kannattaa suunnitella helpoksi ja vaivattomaksi. Hitaasti haudutettu liharuoka kypsyy uunissa, eikä vaadi hellan edessä seisomista kuin nimeksi.

Possun etuselkä on mahtava uuniliha tähän tarkoitukseen. Makua liha saa luusta ja ihrakerroksesta, eikä vaadi sen kummempia marinointeja.

Possun etuselkää padassa:

Itselläni oli vajaan kilon pala lihaa, eikä Sarpanevaan olisi kyllä enempää mahtunutkaan. Isossa padassa toki kannattaa tehdä samalla vaivalla, ja energialla, isompikin määrä.

Ota liha huoneenlämpöön ja valmistele kasvikset sekä liemi. Halutessasi voit paistaa lihaan pannulla pintaa ennen uuniin laittamista, mutta itse skippasin tämän, koska annoin lihan hautua matalassa liemessä ja välillä ilman kantta.

Kuumenna uuni n. 175°C.
Hiero lihan pintaan suolaa, ja aseta se pataan.
Lado astiaan myös kasviksia (itse käytin porkkanaa, sipulia ja valkosipulin kynsiä).
Kaada päälle kuuma lihaliemi, ja nosta pata uuniin.

Anna lihan kypsyä uunissa noin tunti ilman kantta, jotta se saa hiukan väriä nesteen haihtuessa. Sen jälkeen voit laskea lämpötilan alle sataan asteeseen, lisätä tarvittaessa lientä ja kypsentää lihaa kannen alla vaikka 15 tuntia tai enemmän. Liemen määrää on kuitenkin hyvä tarkastella välillä, jottei se loppusi täysin.
Mitä miedompi lämpö, sen pidempi paistoaika. Voit toki heti aloittaakin miedolla lämmöllä, sillä liha saa väriä pintaansa aina nesteen haihtuessa.

Tämä possun etuselkä hautui vajaat 10 tuntia, mutta liha irtosi luusta helposti ja suli suuhun. Lisukkeeksi meillä syötiin keitettyjä perunoita.

Loistava ruoka ulkoilupäivän jälkeen!

Mukavaa viikonloppua. Nautitaan auringosta!

Katkarapuleipä, ah mikä nautinto!

Kirjoittelinkin viikonloppuna, miten katkarapuleipä ilman leipää ei oikein ole jaksanut houkuttaa, ja niinpä piti testata kauraviipale ultimateherkussani. Ja toimihan se! Kunnolla paahdettuna ja kaveriksi keitettyjä munia, vähän majoneesia, katkarapuja tietysti ja paljon tilliä joka väliin.

Hassuja muuten nuo ravut, ne ovat olleet herkkuani jo lapsesta asti. Esikoista odottaessa juuri muu ei mennyt alas, mutta tilliä, vesimelonia ja katkarapuja olisin voinut syödä yhtenään. Loistava kombo muuten sekin. Pitääkin herkutella seuraavaksi kyseisellä yhdistelmällä! 🙂

Täällä on taas oltu aikaisia lintuja, ja noustu jo kuuden jälkeen. Tänään toki kello soitti ihan jo syystäkin. Illalla lähdetään miehen kanssa viettämään vähän omaa aikaa ja lapset pääsivät mummulavisiitille. Äkkiä se viikko vierähtää, mutta nautitaan nyt loma loppuun asti.

Torstain kunniaksi täällä paistaa jopa aurinko!

Tiistain piristykseksi hiukan kuvia ja tunnelmia viime viikon torstailta, jolloin juhlistettiin jälleen kahden ajattoman designin ja maailman eri laitojen yhdistymistä. Pari viikkoa sitten Indiedaysin ja Iittalan yhteistyö vei minut Tukholmaan Iitala X Issey Miyake -malliston kansainväliseen lehdistölanseeraukseen, ja viime viikolla sain (yhteistyön nimissä) olla mukana juhlistamassa malliston virallista kotimaanlanseerausta Helsingissä.

Ittalan flagship store Esplanadilla täyttyi nopeasti ihmisistä, puheensorinasta, kuplivista laseista ja kukista. Koska mallisto on alunperinkin saanut innoituksensa luonnosta ja kirsikan kukista, oli pala luontoa tuotu mielestäni hauskalla tavalla mukaan juhlaan. Paikalla oli kukkabändi (Anarkofloristit Ilona Valkonen ja Vieno Motors) joka improvisoi juhlaväelle seppeleitä ja vieheitä. Ja vaikka Iittala X Issey Miyake malliston kohdalla puhutaankin kirsikankukista, oli mielestäni sidonnassa mukana ihanasti japanilaista ikebana-henkeä.

Meillä Suomessa ei vielä riittävästi irrotella kukkasilla ja luonnolla sisätiloissa, mutta nyt mentiin kyllä niin oikeaan suuntaan. Juhlakansa sai tilata itselleen kukkakoristeet, ja taidokkaan tekemisen ihailun lisäksi, kukat toivat ehdottomasti lisää juhlavuutta niin tilaisuuteen, kuin juhlijoihinkin. Loistava idea, joka samalla kielii uuden malliston kansainvälisyydestä; Uusia tuulia, uusia ajattelutapoja ja uutta suuntaa!

Juhlatunnelman keskellä ääneen pääsi toki myös Iittalan väki, joka kertoi malliston ideasta ja suunnitteluprosessin etenemisestä. Nyt kun kansainvälisestä lanseerauksesta oli jo viikon verran aikaa, tuntui hienolta kuulla, että malliston vastaanotto maailmalla on ollut varsin positiivinen. Iittala X Issey Miyake -mallisto on osa Iittalan kansainvälistymisstrategiaa, joka todellakin tuntuu ottaneen niin uuden suunnan, kuin hurjan vauhdinkin.

Keskelle arkista torstai-iltaa oli todellakin taiottu pala keväisen huumaavaa juhlatunnelmaa. Oli ihana päästä paikalle, nähdä tuttuja ja olla osana tätä juhlaa.

Itselleni on jäänyt aika hyvä fiilis tästä yhteistyöstä ja Iittalan rohkeudesta tehdä uutta, unohtamatta kuitenkaan perinteistä suomalaista muotoilua. Ylpeys suomalaisesta osaamisesta näkyy paitsi Iittalan itsensä toiminnassa, mutta samalla se huokui koko tilaisuudesta. Arvostetaan vanhaa, mutta pyritään luomaan uutta. Siinä mielestäni kiteytyy hyvin ajatukseni uudesta mallistosta.

Gluteeniton ruokavalio on noussut niinkin suureen suosioon, että sitä voi jo pitää muodikkaana. Muistanette ehkä, kun minäkin pyörsin puheeni trendiruokavalioiden suhteen ja löysin gluteenittomasta avun moneen vaivaan, mutta ennen kaikkea ikuisiin särkyihin. Vähemmän gluteenia, vähemmän kipeitä niveliä.
En ole kuitenkaan viime aikoina ollut ruokavalioni suhteen ehdoton. Viitsimättömyys ja laiskuus ovat usein ajaneet turvautumaan vanhoihin tuttuihin viljatuotteisiin, eikä jälkiviisauden voima juurikaan ole suistanut takaisin oikeille raiteille. Nyt kuitenkin Indiedaysin ja Provenan yhteistyökampanjan myötä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hioa ruokavaliota taas hiukan parempaan suuntaan.

Yksi syy gluteenittoman hankaluuteen on ollut ehdottomasti se, etten ole turvautunut gluteenittomiin tuotteisiin, joilla voisin korvata perinteiset leivät ja pastat. Olen vain vältellyt viljatuotteita sen verran kuin olen jaksanut, mutta kokenut gluteenittomat “korvikkeet” jotenkin turhaksi. Kun eihän mulla ole todettu edes keliakiaa. Niin, ja onpa mielessäni myös se, miltä gluteeniton valmisleipä maistui joskus 15 vuotta sitten.

Provena -tuotteet (Raisio), ovat luontaisesti gluteenittomia ja sopivat niin keliaakikoille, kuin gluteenitonta ruokavaliota muista syistä noudattaville. Leivät löytyvät kaupan pakastealtaasta, ja pussin voi joko sulattaa kerralla tai pakastimesta voi kaivaa leipäviipaleen tarvittaessa. Provenan tuotteet on valmistettu puhtaasta kaurasta. Puhdas kaura on kauraa, joka on kasvatettu, käsitelty ja pakattu täysin erillään gluteenia sisältävistä viljoista. Tarkasti kontrolloidulla tuotantoketjulla varmistetaan, että Provena-tuotteet ovat gluteenittomia ja keliaakikoille turvallisia. Puhtaassa kaurassa on silti kaikki kauran hyvät puolet: maku, terveellisyys ja ravitsevuus.

Kaura sisältää terveellistä betaglukaania, jolla on todettu useita positiivisia vaikutuksia elimistössämme. Tutkimukset osoittavat betaglukaanin laskevan haitallista LDL-kolesterolia jopa 5-6 %. Kaura on on siis varsin sydänystävällinen vilja. Lisäksi sen kuitu suojaa vatsavaivoilta ja huoltaa ruuansulatuselimistöä. Kauran betaglukaanilla on todettu myös prebioottisia vaikutuksia, sillä se lisää hyödyllisten bakteerien kasvua paksusuolessa ja edesauttaa näin elimistön terveyttä ja suoliston tasapainoa.

Keliakia on elinikäinen autoimmuunisairaus, jota sairastaa suomalaisistakin noin kaksi prosenttia. Toki jokaista keliakiatapausta ei ole todettu, joten esiintyvyyden tarkka määrittäminen on senkin vuoksi vaikeaa. Gluteeniton ruokavalio (siis muun kuin keliakian hoitoon) rantautui suomeen kuten muutkin trendit ja trendiruokavaliot. Toiset tarttuivat gluteenittomaan heti, ja osalle (kuten itselleni) trendiin lämpeneminen vei pikkuisen kauemmin. Noin vuosi sitten kokeilin itse ensimmäisen kerran gluteenitonta ruokavaliota. Olin tosin ollut viljattomalla vuosia sitten suolistovaivojeni vuoksi, mutta tuolta ajalta en juuri muista ruokavalioasioita, lähinnä tavallisen elämisen vaikeuden ja taudin rajoittavat tekijät. Jonkin aikaa kuitenkin jaksoin viime keväänä gluteenitonta ruokavaliota ja sainkin kokea pienen enrgiapiikin kun olotila koheni ja säryt hellittivät. Silti luisuin nopeasti tutulle vanhalle polulle. Vaikka voin olla pitkäänkin syömättä viljatuotteita, myönnän, että leivättömyys teki ruokavaliosta itselleni hankalan. Kyllä, halusin istua iltapalapöytään ja syödä muun perheen kanssa sämpylän. Katkarapuleipä ilman leipää, ei sekään houkutellut kovin pitkään. Virheeni oli, etten tutustunut paremmin gluteenittomaan tarjontaan.

Gluteenittoman ruokavalion eduista puhutaan paljon, ja yhä useampi haluaa muuttaa ruokavaliotaan puhtaampaan suuntaan jättämällä gluteenia sisältävät viljat pois ruokavaliostaan. Gluteenilla uskotaan olevan vaikutusta ihon kuntoon, suoliston tasapainoon ja ravintoaineiden imeytymiseen, painonhallintaan ja ennen kaikkea vehnäriippuvuuteen. Gluteenitonta ruokavaliota käytetään nykyään myös yleisesti reuman ja reumaperäisten sairauksien hoitoon. Vaikka gluteeniton ruokavalio sai suurimman boostinsa hoikistuneista julkkiksista, gluteeniton ei varsinaisesti ole mikään laihdutuskikka. Monesti kuitenkin ihminen kärsii viljatuotteiden tuomasta turvotuksesta ja ainakin itselläni gluteeniton vei pois juurikin tuota turvotusta, minkä seurauksena myös vaatteet istuivat mukavammin päälle ja vaakalukemakin lähti laskemaan. Vehnän mättääminen ruokavalioon aiheuttaa meille myös jonkinlaista riippuvuutta, joten toki karsimalla ravintoköyhien viljojen määrää, voimme sitä kautta vaikuttaa myös ulkoiseen olemukseemme.

Meillä testattiin tänä aamuna kahta erilaista Provenan gluteenitonta leipää. Kaura-porkkanasämpylä oli jo pelkästään ulkonäöltään tosi kotitekoisen näköinen, eikä maku todellakaan kielinyt mielestäni gluteenittomuudesta, päinvastoin. Viipaloitu kauraleipä maistui sekin ihan tavalliselle herkulliselle leivälle, ja paahdettuna tästä leivästä tuli ehdoton suosikkini. Paahtoleipää en ole syönyt aikoihin, joten viipaloitua kauraleipää tulee tästedes löytymään pakastimestamme aivan varmasti. Koko gluteeniton tuntuu jotenkin paljon helpommalta, kun tietää, että tarpeen tullen kaapista löytyy myös korvike leivälle.

Nyt jää pullat ja muut hötöt itselläni syömättä. Kaipaan niin sitä viime keväistä fiilistä ja hyvää oloa, että olen valmis opettelemaan uutta saadakseni sen olon takaisin!

Lisää tietoa Provena -tuotteista ja puhtaasta kaurasta löydät täältä. Vinkkejä gluteenittomaan ruokavalioon löytyy myös Provenan Facebook-sivulta.

PS. Myös Instagramista löytyy kiva arvonta, jossa palkintona on Provenan tuotepaketti!