No pöh! Se flunssa muuttuikin sitten vähän rajumpaan kuumeeseen, ja vei aika veto pois -tilaan vähäksi aikaa. Maanantai-iltana kuume vain nousi, ja vasta eilen alkoi taas maailma hiukan hahmottua edessä. Lämpö sahaa edelleen, mutta pahin on kai (tai ainakin toivottavasti) jo takana.

Maku ja hajuaisti ovat edelleen lomilla, ruokahalu nollassa ja olo kuin junan alle jääneellä (kielikuvallisesti), mutta eilen illalla raahauduin jo suihkuun asti, sillä mitään haistamatta tiesin olevani pesun tarpeessa. Jospa tänään jo jaksaisi pestä hiuksetkin, sen verran on pelikuva nuhjuisen näköinen.

Aamupäivällä sain kyydin kauppaan, ja ruokapuoli hoitui pussilla ranskalaisia ja kalapuikoilla. Jep, ei mitään terveysruokaa, mutta muuhun ei oikein voimat riittäneet. Iltapäivällä kaivoin autonkin lumen alta (muistaakseni maanantaina vielä nurmikkokin pilkisti monin paikoin ja nyt on taas talvi!), sain jopa kuljetettua pojan soittotunnilleen. Vähän isompi kauppareissu pitäisi vielä tehdä, sillä jääkaapista morjestaa lähinnä valo.

Sunnuntaina siivosin koko talon vastaanottamaan uutta viikkoa, mutta pakko myöntää, että tällä hetkellä täällä näyttää juurikin siltä, että taloudenhoito on lomaillut, ja villakoirien koosta voi päätellä, että imuroinnin sijaan täällä on pöyhitty lähinnä peittoja ja tyynyjä.

Mutta kyllä tästä kuulkaas vielä noustaan! Nyt on sellainen fiilis, että johan riitti tätä lajia. Toki pitää varovaisesti tarttua arkeen ja parannella itsensä ihan loppuun asti. Nyt kuitenkin näkyy jo se valon pilkahdus siellä tunnelin toisessa päässä.

Kaikista edellä mainituista syistä johtuen, mulla ei nyt ole liittää tähän mitään kivaa sisustuskuvaa tai energistä omakuvaa, mutta hei, hedelmät kelvatkoon! Ne on aina nättejä ja energisiä!

Ensi syksynä asetun rokotejonoon, ja ehkäisen tämänkin pirulaisen ennakkoon. Viimeiset vuodet meillä onkin influenssa rokotetta otettu, mutta nyt olin jotenkin niin laiska tuonkin kanssa. Tulipahan opittua kantapään kautta. 🙂

Ja jos nyt oikein positiiviseksi aletaan, niin hei, kohta on taas viikonloppu! 🙂

Mukavaa torstai-iltaa!

Tunnelmia ja paloja maanantailta. Kuvasimme siis meandin uutta mallistoa Helsingissä, ja kuvauspaikkana toimi persoonallinen ja viihtyisä Rupla. Porukka oli ihan mahtava, osa tuttuja, osa uusia tuttavuuksia, ja juttu luisti koko illan iloisesti.

Ohjelmaan kuului toki hyvää ruokaakin, ja tällä kertaa päästiin itse hiukan osallistumaan keittiömeininkiin. Blini-ilta oli hauska ja todella antoisa. Ainakin juuressipsit menevät heti kokeiluun, ja paahdettu valkosuklaa pääsee varmasti myös jälkkäripöytään lähiaikoina. Kerrankin tilaisuus, jossa kehtaa oikeasti kysellä neuvoja ja vinkkejä, ohjeita ja reseptejä.

Pääosassa hyvän seuran ja ruuan lisäksi oli tietysti me&i:n uusi mallisto, joka julkaistiin tänään. Naisten vaatteet jatkavat meandilla nousuaan, ja tässäkin mallistossa on sekä uutta, että joitakin hyväksi havaittuja klassikoita. Kannattaa tutustua!

Sain pyytää mukaani yhden blogikaverin, ja matkaan lähti White featherdream -blogin Hanna. Tuntui jopa hiukan hassulta, että ei olla koskaan aikaisemmin tavattu kasvokkain, mutta silti ollaan tekemisissä sen verran, että toisen tuntee kuitenkin jo kohtalaisen hyvin. Mulle illan paras juttu oli siis ehdottomasti se, että viimein tapasin Hannan. Kiitos siis seurasta! 🙂

Kuvat: Aki Rask / Akifoto Oy

Kiitos meandin tytöille, kaikille bloggaaja kollegoille ja meidän mahtavalle kokkipojalle.

Koitan vastailla kommentteihinne mahdollisimman pian. Vähän sairastelua ilmassa ja veto pois, mutta josko se tästä menisi ohi. Mukavaa iltaa kaikille!

Sataa sataa ropisee… Jonkinlainen välimuoto kovien pakkasten ja vesisateen keskivaiheilta olisi myös kelvannut!

Eilinen päivä vierähti Helsingissä, tai oikeastaan vierähti vähän yötäkin, kun kotiin pääsin vasta ennen yhtä. En tiedä onko se sitä, ettei enää ole parikymppinen, mutta hitto vie olin aamu kuuden jälkeen tänään ihan töttöröö. Eli oikeastaan ihan hyvä tämä näinkin kypsä ikä, kun ei tarvitse miettiä sen enempää yöelämää. Riittää kun pääsee illalla ajoissa sänkyyn. 🙂

Sain jonkin verran meiliä tuosta Klaaran synttärikakusta, ja kyselyä, että miten se koristelu oli toteutettu. Ajattelin laittaa nyt pari havainnollistavaa kuvaa, sillä tämähän on oikeasti tosi helppo tapa koristella kakku! Kadehdin taitavia sokerimassaleipureita ja hienoja fantasiakakkuja, mutta omat taitoni eivät todella riitä moiseen. Ja, kuten joku jo kommentoikin, perinteisen täytekakun maku miellyttää enemmän, kuin nuo massakuorrutteet. Makunsa puolesta käpykakut, banaanikakut ja prinsessakakut ovat aina saaneet osaltani jäädä. Täytekakkukin menee vain jos se on suklainen, eli makumieltymyksiltäni olen ihan lapsen tasolla. 😉

Eli kaupasta valmista sokerimassaa, Korviin muotoillaan aika paksut köntit, ja niiden sisään lykätään puiset grillivarrastikut. Sokerimassoja saa eri värisenä, mutta myös tuollaisia väriaineita myydään, eli ei tarvitse ostaa montaa väriä. Värigeelejä sekoittamalla saa erilaisia sävyjä ja pelkällä valkoisella massalla pärjää aika pitkälle. Määrällisestihän massaa ei kakkuun kauheasti tarvita. Mustan sokerimassan ostin erikseen, mutta olisihan tuossa voinut käyttää lakunauhaa tai jotain vastaavaa.

Turkoosit silmät ja vaaleanpunainen nenä olivat siis itse värjättyjä.

Sokerimassa kaulitaan tomusokerin kanssa, ja muotilla sitten vain kivoja kuvioita, ihan kuin piparkakkuihin. Liimana toimi taas sokerikuorrute. Sitä käytin lähinnä siis silmiin ja viiksiin, muuten koristeet vain lykätään kermaan.

Samalla idealla voi koota melkein minkä tahansa hahmokakun. Kasvot voi tehdä joko kakun kylkeen, kuten itse laitoin, tai sitten kakun päälle. Korvien sijainti viittaa eläimeen. Esimerkiksi apinan korvat olisin asettanut kakun sivuille, ja koiran luppakorvat voisi vain laskea kerman päälle kakun reunoille.

Yksinkertainen idea, vain mielikuvitus on rajana!

Mukavaa tiistaita. Taidan leikata palan kakkua itselleni seuraavaksi!

Hiphei, ja sunnuntai-iltaa! Täällä viikonloppu on mennyt enemmän tai vähemmän synttärihumussa. Ensin valmisteluissa, ja tänään sitten tositoimissa, eli juhlimalla.

Oikein hauskat ja iloiset kekkerit, vaikkakin juhlakalu jännittämisen jälkeen vähän aluksi vierastikin vieraitaan.

Tarjoiluina tänään oli sekä suolaista että makeaa:

Jääkaappiin jäi puolikas kakku, kokonainen voileipäkakku ja yllin kyllin muutakin syötävää, eli ihan mentiin perinteisesti menekkiarvioissani. Toisaalta, ei ne ole juhlat eikä mitkään, jos ei jää vielä herkkuja tulevillekin päiville.

Vielä olisi kasa tiskiä ja muuta raivaamista, mutta sitten kutsuu kyllä jo sänky. Kiva, mutta raskaskin, viikonloppu alkaa olla takana. Pientä kriiseilyä siitä, että vauvani on nyt kolmevuotias, mutta eiköhän tästäkin yli päästä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja kaikkea hyvää alkavaan viikkoon!

Tiedättekö sen iltapäivän hiipivän pikkunälän, tunteen joka ilmenee väsymyksenä ja keskittymisen herpaantumisena. Oma elimistöni huutaa ainakin ravintoa aika tasaisin väliajoin. Aamupuuro seiskan jälkeen, lounasta ennen puoltapäivää, ja sitten jotain pientä jonka avulla jaksaa päivälliseen asti. Tutkimusten mukaan iltapäivä on monelle se sudenkuoppa, jossa tulee tartuttua suklaapatukkaan tai leivonnaiseen. Verensokeri kaipaa piristystä, mutta suuhun tulisi laittaa jotakin, minkä avulla energia virtaa kroppaan tasaisemmin, eikä seurauksena ole kahta kauheampi väsy.

Indiedaysin ja Elovenan yhteistyön myötä pääsin kokeilemaan Elovenan kauraisia välipalapatukoita, ja käsilaukun lisäksi ne löysivät tiensä aika nopeasti myös iltapäiväkahvin kaveriksi.

Olen ollut pitkään sellainen patukkatyttö. Jonkinlainen välipala pitää kulkea laukussa miltei aina, ja autossakin on yleensä todisteita patukkariippuvuudestani käärepapereiden muodossa. Kun kroppa ei jostain syystä saakaan energiaa tasaisin väliajoin, patukat pelastavat pinnankiristymiseltä, ja isommalta suklaanhimolta. Alunperin tarrasin aina erilaisiin proteiinipatukoihin, mutta jossain kohtaa älysin yhdistää vatsavaivat kiireellä napattuihin välipaloihin, ja proteiinipatukat ovat jääneet siitä saakka kaupan hyllylle.

Elovenan hedelmäisen kauraisia välipalapatukoita on kahta erilaista; Mansikka-Vadelma ja Kaakao. Molemmat ovat koostumukseltaan raakapatukkamaisia, hedelmistä, kaurasta, marjoista/kaakaosta puristettuja, ilman mitään lisättyä. Näistä ei siis löydy lisättyä sokeria eikä lisäaineita, vaan rehellistä aitoa tavaraa.

Hedelmien, marjojen ja kaakaon lisäksi patukoista löytyy tietysti kauraa, joka on ravintoarvoltaan monipuolinen vilja. Kaura sisältää tasapainoisessa suhteessa hiilihydraatteja,
proteiinia ja rasvaa, sekä runsaasti ravintokuitua. Kauran kuidusta iso osa on liukenevaa kuitua eli beetaglukaania, joka hellii vatsaa ja
auttaa hallitsemaan myös kolesteroliarvoja. Kuitu tasaa verensokerin vaihtelua ja pitää nälän loitolla
pidempään. Kaura sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon, jos se on tuotettu erillään muista viljoista eli
se on niin sanottua “puhdasta kauraa”.

Itse tykästyin varsinkin tuohon Mansikka-Vadelma -patukkaan, koska siinä on marjojen tuoma raikkaus. Koemaistatus lapsilla meni tasaisesti, toinen piti enemmän marjoista, toinen kaakaosta. Proteiinipatukoita en ole koskaan halunnut lapsille antaa, mutta näissä kyllä plussana on juuri se, että luonnolliset raaka-aineet sopivat myös pienemmille. Toinen plussa tulee saatavuudesta, sillä Elovenan tuotteita löytyy niistäkin kaupoista, joissa ei ole protskupatukoita tai urheiluravinteita.

Vaikka patukkavälipalat on ollut mulle ennen sellainen reissussa napattava energianlähde, nämä ovat maistuneet myös ihan kotona. Aamukahvin haluan juoda tuntia ennen aamupalaa, mutta iltapäiväkahvin kanssa kaipaan usein jotakin “kastettavaa”. Jotain pientä, mikä nostaa verensokeria, ja estää iltapäivän nuupahtamista. Pienet patukanpalat tuntuvat joulun suklaakonvehtien jälkeen loistavalta valinnalta kahvin kylkeen. Hedelmien luonnollinen makeus taltuttaa makeannälkää, mutta ei nosta verensokeria piikiksi asti. Pieniksi paloiksi leikattuna patukasta tulee myös nautittua eri tavalla. Vähän kuin nappaisi sen muutaman palan suklaata kahvin kaveriksi.

Lukijakilpailu:

Kerro komenttiboksissa, missä tilanteessa Elovena pelastaa sinun päiväsi? Yksi onnellinen voittaa palkinnoksi Elovenan tuotepaketin. 🙂

Jätä kommenttisi viimeistään huomenna maanantaina (18.1.2016), ja olet mukana arvonnassa.

Kivaa sunnuntaita! Elättelen toiveita, että ehtisin tänään taloprojektissani jo maalausjuttuihin. 🙂

Vaikka kaikki se juhlallisuus, mikä loppuvuoteen kuuluu, toki piristää ja tuntuu hauskalta, on tämä ihan tavallinen viikonloppukin silti melkoisen mukavaa aikaa. Aikaa on enimmäkseen vietetty kotona, ja ehkä se juuri on sitä parasta. Kun ei tarvitse mennä minnekään, ei ole kiire eikä hoppu.

Lapset lähtivät ruokailun jälkeen isänsä kanssa luistelemaan, ja minä jäin tekemään hommaa, jonka deadline on tänään. Viime tipassa, mutta kuitenkin aikataulussa. Niin mulla on tapana ajatella.

Koska munia sattui kaapista löytymään vielä kaksi, päätin tehdä pannarin pienille punaposkille iltapalaksi. En edes muista koska meillä on viimeksi syöty pannaria, siitä on aikaa vaikka miten. Ohje on sama vanha, maailman paras pannukakku. Tämä maistuu aina – itse tehdyn mansikkahillon kanssa, tai ilman.

Vielä hiukan pyykkikoneen pyöritystä ja iltatoimet, sitten ollaankin valmiina uuteen viikkoon ja uusiin kujeisiin.

Suloista sunnuntai-iltaa!

Tallenna

Piparkakkutehtaalta terve!

Kolme leipuria, ja kolme kiloa piparkakkutaikinaa. Tulihan niitä aika kasa. Perinteeksi on tosin muodostunut, että leivotaan piparit myös isomummulle, joten ihan kaikki ei jää omaan piparipurkkiin.

Olen onneton pikeerinpursottaja, minkä vuoksi en jaksa edes yrittää tehdä perinteisesti koristeltuja piparkakkuja. Edelleen tämä sokerimassa on enemmän mun juttu, ja sillä saa näyttävyyttä joulupipareihin.

Tänään pitäisi vielä pusertaa makkarin kimpussa, mutta katsotaan, miten pitkälle sen kanssa päästään. Olen itse jo vähän hölläämässä koko projektin kanssa, koska kuitenkaan ei ehditä saada sitä valmiiksi ennen joulua. No, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä ilta.

Piparkakuntuoksua sinne teillekin!

Ja tuoksuukin myös.

Ohjeen löydät täältä, suosittelen kokeilemaan!

Noustiin vasta ruokapöydästä, mutta taidan silti pari siivua maistella. Maltin ja Valtin joulukalenteri ja sen kylkeen limppua. Ei paha!

Kivaa iltaa!

Hei, ja mitä parhainta itsenäisyyspäivää!

Täällä on touhuttu synttäreiden kimpussa, ja pari päivää on mennyt juhlavalmisteluissa ihan hujauksessa. Yöunienkin kanssa on vähän niin ja näin, mutta tänään juhlitaan!

Näin joulun alla pitää kiirettä herkkurintamalla, nimittäin meillä on jo vuosia ollut tapana muistaa ystäviä ja sukulaisia itsetehdyillä herkuilla. Koska osa läheisistämme asuu sen verran kaukana, että ihan joka kuukausikaan ei ehditä treffata, tästä itsenäisyyspäiväviikonlopusta on muodostunut synttäreiden vuoksi sellainen joulutervehdystenvaihtopäivä, ja ensimmäiset herkut lähtevät tänäänkin jo matkaan.

Tavallisen jouluisen Rocky Roadin sijaan tänä vuonna kokeiltiin kuitenkin jotain ihan uutta. Indiedaysin ja M&M’sin yhteistyö nimittäin vei jouluherkut ihan uudelle tasolle, ja paketteihin käärittiin nyt iloisen värikkäitä muistamisia.

 

Valmistin suklaisia kuppiherkkuja kahta kokoa. Isot kupit ovat kivoja yksittäisiä suklaaherkkuja, ja pienemmät taasen voi pakata isommalle joukolle. Hyvä idea piristää vaikka työpaikan kahvihuoneen tunnelmaa joulukiireessä.

Näihin herkkuihin käytin sulatettua maitosuklaata, piparkakun muruja, vaahtokarkkeja ja M&M’s suklaakarkkeja. Isommissa kupeissa on omaa suosikkiani joka kätkee sisälleen pähkinän (keltainen pussi), ja pienemmät annokset on toteutettu suklaarakeilla (ruskea pussi).

Ohje on helppo ja yksinkertainen, tässä sula suklaa toimii ikään kuin liimana, joka liitää herkut yhteen. Pahviastian reunoja painamalla herkku irtoaa ja “karkkikupit” voi syödä joko haukkaamalla palan makeaa, tai paloittelemalla kupin sisällön rocky roadin tapaan pienemmäksi.

M&M’s kuppiherkut

Laita leivoskupin pohjalle sulaa suklaata, ja sivele suklaa myös astian reunoille.
Kasaa päälle piparkakunpaloja / -muruja, M&M’s karamelleja ja vaahtokarkkeja. Lusikoi päälle taas sulaa suklaata ja huljuttele astiaa niin, että suklaa valuu herkkujen väliin.
Jatka samaa rataa, kunnes astia on täynnä, ja asettele lopuksi vielä päälle muutama värikäs karkki.

Pakkaa herkut kauniisti ja liitä mukaan tervehdyksesi.

Koska kaikki hyvä on tehty jaettavaksi, niin myös M&M’sit.
Kerro mulle miten itse jakaisit M&M’sit, ja voit voittaa 12 pussia omaa M&M’s -suosikkiasi.

Kerropa siis kommentissasi oma ideasi laittaa M&M’s karkkeja eteenpäin ja muista vielä mainita, kumpaa lajia toivoisit palkintosia olevan (ruskeita, vai keiltaisia pusseja).

Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään t0rstaina 10.12. 2015.
Valitsen voittajan tällä kertaa täysin mielivaltaisesti kommentin perusteella, joten nyt hyvät ideat kehiin! 🙂

M&M’s tietoutta, ja ideoita herkutteluun, löytyy M&M’s Suomen Facebook -sivuilta. Käykää ihmeessä kurkkimassa ja tykkäilemässä, nimittäin myös Facebookissa on kivoja kisoja jatkuvasti.

Mahtavaa itsenäisyyspäivää. Palailen synttäreiden merkeissä sitten myöhemmin! 🙂

Loppuvuosi on ehdottomasti juhlakautta, ja pikkujouluhengessä keksii aina aihetta juhlille. Indiedaysin ja VAASANin yhteistyö sai minut järjestämään pikkujoulujen makeimmat etkot, ja kuplivan kanssa nautittiin VAASANin OOH -minikakkuja.

OOH -minikakut ovat sulattaen valmiita leivonnaisia. Minikakut sulavat huoneenlämmössä puolessa tunnissa, ja ovat valmiita tarjoiluun heti, mutta voit myös koristella leivoksia oman mielesi mukaan. Kuuden kappaleen pakkauksista löytyy mini mud cakes, mini porkkanakakut ja mini suklaakakut.

OOH -porkkana- ja suklaakakuissa on jo valmiiksi kuorrute ja koristelut, mutta koska halusin pikkujouluista tähtien tuiketta myös tarjoiluihin, tuunailin kaikkia kakkuja teemaan sopivaksi.

Tahmean suklainen mini mud cakes kätkee sisälleen vadelmaisen kirpeyden. Sen koristeluun käytin yksinkertaista tomusokeri-tuorejuusto -kuorrutusta, valko- ja maitosuklaalla höystettynä. Aikuisempaan makuun kuorrutteen voi taikoa vaikka kermalikööreistä, mutta itse pidättäydyin turvallisessa suklaassa joka sopii myös lasten suuhun. Leivosten koristeluun löytyy nykyisin kaupan hyllyiltä vaikka mitä, ja mielikuvitus onkin ainoa raja koristelupuuhiin. Meillä mentiin nyt kullan, lumen ja suklaan sävyissä, mutta kukapa kieltää pursottamasta leivoksille vaikkapa vihreitä kuusia näin joulun alla.

Porkkanakakuissa maistuu perinteinen leivonnainen. Kakku on tuorejuustohunnun alla, höystettynä saksanpähkinärouheella. Muutama kultalastu leivoksen päällä muutti sen ilmeen kuitenkin huomattavasti paremmin juhlaamme sopivaksi.
Pikkuruiset mini suklaakakut ovat porkkanakakkujen ohella kuin suupaloja. Marjaisa kuorrute ja suklaapalat tekevät pienestä leivonnaisesta herkullisen näköisen jo valmiiksi, mutta extra-annos suklaata tuskin haitannee tässäkään kohtaa.
Mini suklaakakut ja –porkkanakakut ovat molemmat vähälaktoosisia ja mini mud cakes on täysin laktoositon ja maidoton. Tarkemmat tuotetiedot leivoksista löytyy täältä.
Meillä suosikiksi valikoitui mini mud cakes. Ei vain ja ainoastaan maun vuoksi, vaan koska kuorruttamaton leivos on helppo taikoa omaan juhlaan sopivaksi ja koristella oman maun mukaan.

Miten ja missä sinä tarjoilisit OOH minikakkuja?!

Kerro oma ideasi ja voit voittaa lahjakortin VAASANin leipomomyymälään. Lahjakortteja (á 10 euroa) arvotaan viisi kappaletta! Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä, eli jätäthän kommenttisi viimeistään tiistaina 1.12. 2015

VAASANin pakastealtaan herkkuihin ja niiden tuunausvinkkeihin, voit tutustua kampanjasivulla.