Saako teillä lapset laittaa ruokaa, vai hoidetaanko asia niin, että lapset saavat auttaa pikkuaskareissa, kuten pöydän kattamisessa, kastikkeen sekoittamisessa ja tiskien siivouksessa?

Indiedaysin ja Ikean yhteistyö haastoi bloggaajia päästämään lapset keittiöön ja ruoanlaiton pariin. Näin tehtiin myös meillä, mutta ei suinkaan ensimmäistä kertaa. Samaan aikaan kuitenkin monet vanhemmista jättävät lapset keittiöpuuhien ulkopuolelle tai antavat lapsille vain niitä tylsiä tehtäviä, joiden uskotaan onnistuvan helposti. Pöydän kattaminen tai tiskien korjaaminen, ei kuitenkaan anna lapselle tuntumaa ruoanlaiton hauskuudesta, eikä välttämättä innosta jatkossakaan kokkailemaan.

IKEAn Life At Home Reportin mukaan jopa puolet vanhemmista tuntee, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa leikkiä
lastensa kanssa, ja asiasta podetaan tietenkin luonnollista syyllisyyttä. Vastaavasti monella lapsella jää saamatta ne perustiedot ruoka-aineista ja ruoanlaitosta, kun vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan kokkauspuuhiin. Monille pienten lasten vanhemmille arkinen ruoanlaitto on välillä pakollinen paha, jota vain suoritetaan työpäivän päätteeksi. Mutta mitäpä jos lapset ottaisi mukaan keittiöpuuhiin, ja tekisi arkisesta askareesta koko perheen laatuaikaa?

Olen itse oppinut ruoanlaiton seuraamalla ja vierestä katsomalla. Olen saanut osallistua ja auttaa, enkä edelleenkään osaa seurata reseptejä. En ole koskaan joutunut painimaan sen ongelman kanssa, etten osaisi laittaa ruokaa. Yksi suurin tekijöistä on varmasti se, että minulle ei ole lapsena uskoteltu, että ruoanlaitto olisi vaikeaa tai hankalaa. Päinvastoin; Olen saanut kasvaa siinä ajatuksessa, että vain tekemällä oppii.

Lapset hidastavat työtä ja sotkevat keittiön.
Tämä on se ajatus, mikä meitä vanhempia usein ajaa siihen itsenäiseen keittiötyöskentelyyn ja pitämään lapset poissa ruoanlaiton tieltä. Mutta kukapa aikuinen ei olisi joskus saanut tahrittua keittiötä tomaattikastikkeella? Jokaisen sähkövatkain on noussut joskus pikkuisen liikaa vatkattavasta taikinasta, ja tuotosta on saanut pestä niin seiniltä kuin katostakin. Me kaikki epäonnistumme joskus, ja vahinkoja sattuu kaikille – jopa mestareille. Arki-illat ovat kiireisiä ja ruokailulle on tietty aika ennen illan harrastuksia ja muita menoja. Useinkaan aikataulu ei kuitenkaan ole rakennettu viiden minuutin varaan, joten mitäpä siitä, vaikka tekemiseen menisi hetki enemmän. Kukaan ei ole mestari syntyessään, eikä oppia voi opettelematta. Kun yhteinen aika arki-iltoina on kortilla, voi ruoanlaitossa lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Keittiössä häärääminen on lasten ja vanhempien yhteistä laatuaikaa, mutta samalla perus arkinen askare tulee kuitenkin suoritettua.

Hommat toimimaan!
Mulle itselleni on tosi tärkeää, että keittiö on tila, jossa koko perhe mahtuu työskentelemään samaan aikaan. Ruokaa mahdutaan tekemään yhdessä, mutta keittiössä voi myös leikkiä, tai vaikka makoilla sohvalla. Vaikka lapset eivät aina haluaisikaan osallistua ruoanlaittoon, he näkevät mistä raaka-aineista ateria tehdään, ja saavat halutessaan maistella ja kysellä. Uskon itse, että ruokaa on myös helpompi arvostaa, kun näkee, että se on oikeasti vaivalla tehty, eikä vain nostettu kaapista lastenohjelmien aikana pöytään.
Lasten kanssa on hyvä käydä läpi perusasiat, kuten vaikka se, että liesi ja siinä olevat kattilat voivat olla polttavan kuumia, ja niitä käsitellessä asiaan pitää keskittyä. Juokseminen ja riehuminen taukoaa meillä hetkeksi kun huudan, että “äiti avaa uuninluukun”. Tällöin lapset osaavat varoa kuumaa uunia, tai sieltä nostettavia astioita.

Jos lapset haluavat osallistua ruoanlaittoon, siihen pitää antaa mahdollisuus. Molemmille lapsille tasapuolisesti, mutta toki lapsen ikä ja taidot pitää huomioida. Meillä esimerkiksi vihannesten pilkkominen ja kuoriminen on esikoisen lempipuuhaa, kun taas pienempi haluaa sekoittaa käsillään tai kauhalla.
Työvälineilläkin on toki osansa, eikä tylsä puukko ole yhtään sen turvallisempi kuin teräväkään. Ruokaa valmistettaessa kannattaa käyttää tarpeeksi suuria ja tukevia astioita, jotta ne pysyvät pystyssä ja pöydällä, vaikka sekoittaminen olisi vähän rajumpaakin. Mausteiden laittaminen ruokaan käy meiltä aikuisilta silmämääräisesti, mutta lapset tykkäävät mitata, joten erilaisten maustemittojen käyttäminen voi myös olla hyödyllistä.
On hyvä, että perusasiat näytetään ja opetetaan, mutta tekotapoja on monia meillä aikuisillakin, ja lapsen omalle tyylille pitää antaa tilaa.
Lapset ansaitsevat myös kiitosta työpanoksestaan. Kehuminen ja kannustaminen pitävät kiinnostusta yllä, ja kokkikaksikko osallistuu mielellään puuhiin myös seuraavalla kerralla.

Lapsilta aikuisille!
Yllä olevat ajatukset olivat siis omiani. IKEA on kuitenkin julkaissut viisi kultaista sääntö lapsilta aikuisille. Näitä ohjeita seuraamalla keittiöstä on mahdollista tehdä kodin hauskin huone:

1. Älä opasta aina tekemään toisin.
2. Älä suutu jos mokaan.
3. Älä hoputa!
4. Miksi ihmeessä ei saisi sotata?
5. Jos väsyy ja kyllästyy, se on ok.

Näin siis meillä syntyi tänään ihan tavallinen lihapullapasta.

Suosittelen katsomaan vielä alla olevan (älyttömän hauskan) IKEAn videon lapsilta vanhemmille. Ainakin itse huomaan, että yhä on varaa parantaa omaa käyttäytymistään keittiössä, ja tehdä ruoanlaitosta entistä mukavampaa myös perheen pienimmille.

Innostamalla ja rohkaisemalla kannustetaan lapset mukaan. Ilman harjoitusta ja epäonnistumista ei kartu kenenkään taidot. Annetaan siis lapsille tilaa keittiössä! Vielä jonakin päivänä me aikuiset saamme istua valmiiseen pöytään!

Mutta kertokaa ihmeessä ajatuksenne asiasta. Pelottaako kokkaavat lapset ja keittiön vaarallisuus, tai ehkä mahdollinen sotku ja siivouksen tarve. Onko ok, että myös lapset saavat olla mukana ruoanlaitossa?

Superia iltaa! Nyt on kyllä vuorossa jo iltapala. 🙂

Kynttilät, villasukat, punaviini ja sohva. Kylkeen vielä pientä naposteltavaa, eikä muuta oikeastaan tarvita. Jos vaikka eilisen Hercule Poirot’n katselisi, se ei niin jaksa nostaa verenpainetta tai jännitystä, mutta sopii olotilaan juurikin siitä syystä.

Viini on paikallisen Alkon suositus, kun heidän hyllyistään ei löytynyt mitään omalta viinilistaltani. Uusi tuttavuus, mutta tosi hyvä. Sellainen kevyt seurusteluviini.

Nyt sohva selkään. Myyssiä iltaa teillekin!

Täällä on jälleen palattu kotiin ja normaalin arjen pariin, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että oli varmaankin paras irtiotto sitten pitkiin aikoihin!

Olin siis eilen Helsingissä Indiedaysin ja Schollin yhteistyön merkeissä, ja meille oli järjestetty ihan huikea illanvietto, tai oikeammin ravintolakierros, pääkaupunkimme ytimessä.

Illan ideana oli, että me bloggaajat, ja muutamat ystävämme, sujautimme kenkiimme Schollin uudet GelActive -pohjalliset, ja seikkailimme pitkin Helsinkiä eräänlaisen ravintolakierroksen merkeissä. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja paljon naurua. Vaikka me bloggaajat toki tunsimme toisemme entuudestaan, mukana oli uusia kasvoja ja meille vieraita ihmisiä, mutta porukka oli alusta asti hyvässä hengessä ja juttu kyllä riitti.

Kierroksemme aloitettiin A21 -ravintolasta, jossa siis saimme kenkiimme geelipohjalliset ja tämän jälkeen kilisteltiin teemavärein toteutetulla (alkoholittomalla) drinksulla. Tarkoitus ei missään nimessä ollut puhua koko iltaa pohjallisista, vaan ravintolat oli etukäteen jaettu neljän bloggaajan kesken niin, että meistä jokainen pääsi vuorollaan ääneen teemalla hyvinvointi. Ilta toteutettiin siis tavallaan sellaisella Vain Elämää -konseptilla, mutta laulaa ei kenenkään tarvinnut. 🙂 Aiheiksi muodostui arjessa jaksaminen, ravinto, ja positiivinen ajattelu. Lopuksi pohdimme sitä, että hyvinvointi on pitkälti myös omissa käsissämme, ja pienillä muutoksilla voimme siihen itse vaikuttaa.

Schollin GelActiv -pohjallisissa tietty kivaa oli se, että tavallinen kenkä, joka usein on valittu enemmän ulkonäöllisistä syistä asuun kuuluvaksi, on helppo muutta mukavaksi kenenkään sitä huomaamatta. Tavallinen nahkanilkkurikin taipuu pehmeäksi ja mukavaksi, kun jalan alla on geelipohjallinen. No, jokainen nainen tietää, miten suuri apu geelityynystä on korkkareissa päkiän alla, joten jos sama mukavuus on mahdollista laittaa koko jalan alle, niin mikä siinä. Me testasimme Everyday-pohjallista, mutta sarjasta on saatavilla erikseen myös Work-pohjallinen, joka on tarkoitettu nimenomaan paljon jalkojensa päällä oleville, esimerkiksi seisomatyötä tekeville.

Reittimme oli yhteistyön hengessä viitoitettu hauskoilla jättipohjallisilla, joita seuraamalla siirryimme kohteesta toiseen. Kun alkupalat oli nautittu The Cock -ravintolassa, oli pääruokapaikka meille arvoitus, mutta ihmeen kaupalla (tai kenties sovitusti) joukkoomme liittyi “Roope” joka opasti meidät läpi Punavuoren ja perehdytti meidät Rööperin saloihin urbaanilegendojen muodossa. Menneiden aikojen hämäräpisnekset, jutut rikollisliigoista ja viinakorttibisneksestä heräsivät henkiin (tai kenties vasta syntyivät), mutta matkanteko oli erittäin viihdyttävää! 😉

Scholl Dinner Detourin yllätyspaika oli ravintola Hello Darling, joka olikin kokonaan varattu meille pääruokamme ajaksi. Ravintola täyttyi naurusta ja vatsat ruuasta. Tässä kohtaa pohdittiinkin, että ravintolasta ravintolaan käveleminen on toisaalta ihan hyödyllistä, koska ruoka ehtii mukavasti laskea rastien välillä. Eikä kuukan tosiaankaan valitellut väsyneitä jalkojaan!

Kun pääruoka oli nautittu, joukkoomme lyöttäytyi mies ja kitara, ja matkamusiikkina kuultiin jalka-aiheisia biisejä niin Levottomista Jaloista, kuin Tinakenkätytöstäkin. Illan viimeinen rasti oli ravintola Kiila, jossa ennestäänkin täysinäisiin vatsoihin mahdutettiin velä herkulliset jälkkärit.

 Vaikka ilta jälkkäreihin varsinaisesti päättyikin, venytimme sitä vielä pikkuisen (tosin pienemmällä porukalla), ja kävimme matkalla hotellille uudestaan ensimmäisellä rastillamme. Tilasimme tietenkin drinksut illan keltasinisessä väriteemassa, ja niiden jälkeen uni alkoi kyllä jo tuntua ainakin minun silmäluomillani. Mutta olipa keskiviikko! Melko erilainen, johon tällainen tavallinen äiti-ihminen on tottunut.

Ilta oli älyttömän ihana ja siitä tietysti iso kiitos järjestäjätaholle, sekä seuralle. Voisin ottaa uusiksi, tosin en ihan just heti. Nyt on nimittäin kiva taas olla kotona!

Rentouttavaa iltaa, ja hei: Huomenna on jo perjantai!

No niin, kuvapläjäys viikonlopulta. Vähän kuten jo ennakkoon lupailinkin kamerani tänne tyhjentää.

En muuten ole koskaan ottanut noin paljon kuvia noissa blogipäivissä, koska kameran kanssa suhiminen ihmispaljoudessa on vähän niin ja näin. Me kuitenkin menimme sovitusti kollegani Marian kanssa pelipaikalle jo hiukan aikaisemmin, joten oli hyvää aikaa räpsiä (ja kuolata) esimerkiksi noita syötäviä. No, kyllähän me niitä ihan kiitettävästi myös syötiinkin varsinaisen tapahtuman alettua. 😉 Meillä oli siis Marian kanssa yksi prokkis, johon olimme lupautuneet heti tapahtuman alkuun, mutta sen jälkeen se syöminen taisikin olla se meidän juttu. Tilan toisesta päästä välillä toiseen kuppikakuille ja takaisin suolaisten pariin. 🙂

Iltajuhlaan en sitten kameraa enää kuskannutkaan, joten tässä siis kuvia vain päivän osalta.

Nyt minä (ja kamerani) olemme taas pari päivää Helsingissä, joten toivottelen teillekin ihanaiset puoletviikot, ja aurinkoiset päivänjatkot.

Puspus ja moi!

Ihanaa iltaa ystäväiset!

Nämä kirpsakat ja vilpoiset syyspäivät ovat kyllä ihan mahtavia! Aurinko on tosin paistanut viime päivinä niinkin ihanasti, että lisään loppuviikon to do -listaani ikkunoiden pesun! Äh, miten voikin olla niin likaiset pleksit!

Tänään kuitenkin vatsaa lämmitti lempeä bataatti-porkkanasosekeitto, ja mieltä hyvän ystävän seura. Huolella kypsytetyt kasvikset ja kermalla notkistettu keitto myös maistuu taivaallisen hyvältä. Syksy on ehdottomasti keittoaikaa, ja sosekeitot tuovat sopivasti vaihtelua arkeen.

Mun lemppareita on hernekeiton lisäksi purjo-perunasoppa, ja chili-bataattisoppa. Niin, ja tämä porkkanan ja bataatin pippurinen yhdistelmä. Makua ja energiapitoisuutta voi säätää helposti valitsemalla joko tavallisen kerman, ruokakerman tai kookoskerman. Itse oikaisin nyt maustettujen ruokakermojen avulla ja käytin sekä yrttimaustettua, että pippurimaustettua valmiskermaa. Makua saa lisää maustetuista krutongeista, tuoreista yrteistä ja pekonirullista.

Kasvissosekeitto parillakin eri tapaa. Lihaton ja lihallinen veriso kuvissa. 🙂

Ja hei; Lisäsin tuonne blogin oikeaan laitaan äänestyspäinikkeen! Indiedays blog awards -äänestys on jälleen käynnissä, ja blogini on ehdolla kategoriassa livinspace. Todella ihanaa, mikäli päätätte antaa äänenne blogilleni! Kiitos siitä!

Suloista iltaa!

Jälleen, pitkien ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen, tuntui että päivästä tulee vähintään yhtä hyvä kuin eilisestä. Niinpä käänsin energiat hyödylliseen suuntaan, ja painuimme heti aamulla pihatöihin. Kukkapenkkien perkaamista, ruukkujen puhdistamista, haravointia ja muita syyspuhteita. Ja tiedättekö, ei se haravointi taaskaan ollut niin paha juttu, kun tuosta alun lepokitkasta sai itsensä eteenpäin! Aurinko paistoi, ja ilma oli kirpeä yön pakkasten jäljiltä. Huomattavasti miellyttävämpää kuin perus lenkki, jonka osaisi kulkea unissaankin.

Vajaan kolmen tunnin jälkeen tosin olkapää alkoi huutamaan lepohetkeä, ja vatsa jotakin ravintoa. Jälkkäriksi kuitenkin kuumaa kaakaota ja pullaa!

Aurinkoista tiistaita!

Kun mansikkakausi alkaa pikku hiljaa hiipumaan, on aika siirtyä syksyisempiin leivonnaisiin. Itselleni henkilökohtaisesti syksy on aina sitä aikaa, kun tekisi mieli leipoa. Kai se on jotakin kotiin käpertymistä, sitä ettei uunin kuumentaminen enää kuumenna koko kotia, ja tavallaan sitäkin, että syksyn arkisuuteen on kiva keksiä pieniä ilonaiheita. On se sitten ihan vain leipomista ja herkuttelua tai ystävien kanssa kahvittelua. Ja, onhan se ihan totta, että uunista leijailevat leipomusten tuoksutkin tuntuvat nenässä ihan erilaisilta kun sää on hiukan viileämpi, ja tuoksuista nautitaan sisällä.

Kesällä on ihana kantaa kahvitarjotin aurinkoon, ja nauttia kesäisiä kakkuja vilvoittavan juoman seuraksi. Syksyllä taasen on mukava kattaa tee- ja kahvikupit pöytään, sytytellä kynttilät ja parantaa muuten vain tavallisen arkipäivän iltaa. Olen aina sanonut, etten ole yhtään syysihminen, ja myönnän, että valon puute vaikuttaakin yhä mielialaani. Silti joka vuosi löydän itsestäni myös enemmän niitä syksyisiä piirteitä. Uskon, että tässäkin on enemmän kyse tahdonvoimasta, kuin spontaanista luonteen muuttumisesta. Olen nimittäin tietoisesti muokannut ajatustapaani syksystä, ja valon vähentymisestä. Sen sijaan, että yhä jaksaisin itkeä pimeyttä ja väsymystä, olen yrittänyt vuosi vuodelta skarpata ajatusmaailmaani. Kuten olen kertonut bloginkin aikoinaan syntyneen jonkinlaisen skarppauksen tuloksena, on sillä ollut myös älyttömän suuri merkitys syksyisen melankolian karkottamiseen. Kun välillä on vähän väkisinkin etsinyt niitä positiivisia paloja pimeästä ja sateisesta vuodenajasta, on mieli alkanut kääntyä itsestäänkin parempaan suuntaan.

En väitä, että kukaan tulee onnelliseksi pelkästään leipomisella ja herkuttelulla, mutta pienistä arjen hetkistä voi kuitenkin löytää paljon iloa avukseen. Keräsin tähän kolme omaa syksyistä suosikkireseptiäni ja toivon, että niiden avulla myös joku teistä voisi löytää arjestaan pienen palan mukavuutta, kun pimeys ja väsymys tahtovat ottaa vallan.
Toki ihan tavallinen omenapiirakka ja mustikkapiirakka, omena kaurapaistos ja mustikkapullakin ovat loistavia syksyn herkkuja, mutta nämä kolme valikoituivat sen mukaan, että nuo päivät, jolloin kyseiset herkut on aikanaan leivottu ja blogiin kuvattu, ovat jääneet mieleeni juuri siitä syystä, että tuolloin niistä seurasi jotakin mukavaa, ja arkea piristävää. Niin, ajatella, että tuollaisetkin jutut voi muistaa yli neljän vuoden takaa!

Linkit postauksiin löytyy kuvien alta.

Omenamuffinit: {LEIVONTAPÄIVÄ}

Mustikkamuffinit: {BLUEBERRY MUFFINS}

Puolukkapiirakka: {PIIRAKKAPERJANTAI}

PS. Enkä tarkoita, että se syksy on tässä ja nyt, mutta jos ajatus sen saapumisesta vetää mielen matalaksi, kannattaa ajatusmaailmaansa alkaa työstämään pikku hiljaa hyvissä ajoin.

Kynttilöiden valaisemaa iltaa!

Auringonkukkia ja omena kaurapaistosta. Niissä on selvästi jo elokuinen fiilis.

Me odotellaan täällä kivoja vieraita ja nautitaan kesäpäivästä.

 

Ihanaa viikonloppua!

Voi näitä iltoja! Kun tekisi mieli vain olla ulkona, eikä sisälle käpertyminen houkuta ollenkaan.

Rikkaruohoja, jalkapalloa, sulkapalloa, lisää kitkemistä, vähän kastelemista, saunan lämmittämistä, niin ja marjojen poimimista! Voi hyvät hyssykät, mutta nyt on superfoodeja tarjolla!

Jostain syystä en lapsena tykännyt yhtään karviaisista. Söin punaherukat ja karviaisen raakileetkin, mutta kypsät oli ehdoton nounou. Jossain kohtaa onneksi havahduin huomaamaan, että nehän on kuin karkkia vetelisi. Tosin olo on näiden jäljiltä mukavampi kuin karkkikuninkaan jälkeen.

Mutta älkää ymmärtäkö väärin. Koulultakin polkaistiin tänään suoraa jätskille, ja hetki sitten grillattiin makkaraa. Superia sekin – omalla tavallaan! 🙂

Nautitaan nyt kesäisistä jutuista, se syksy kyllä puskee armotta päälle.

Ihanaa viikonloppua! Levätkää ja nauttikaa!

(Oho, kylläpäs hapsottaa! :))

Huh, vatsa täynnä vohveleita ja jätskiä. Ei ehkä mikään tavallinen torstai-illan herkku, mutta nyt on aihetta juhlaan! Nimittäin ne the listat löytyi! Ei mitään sen tapaista, mitä olin ajatellut, vaan just sitä, mitä ajattelin, ja mitä olen koko ajan hakenut. Ah, ihan täydelliset! Tai siis ei sitä listaa vielä ole, mutta sahalla oli malli, ja he voivat sitä meille tehdä.

 

Niin, että kai siihen voi pari voitonvohveliakin syödä. Klaaran tyyli alempana, omani yllä. Meidän vohveliresepti löytyy täältä.

 

Sain mä pienen mallipätkän listasta käsilaukkuuni, ja nyt olen sitten lopun iltaa Log Lady ja silittelen puupalikkaani. 🙂