Uudet perunat ja kala on meillä tykättyä kesäruokaa, ja tällä viikolla perunoiden kaveriksi on savustettu muikkuja. Vaihtelun vuoksi savustuspönttöön sujahti tänään kuitenkin lohi, ja perunoiden keittämisen sijaan hyödynnetään parin viime päivän ylijäämää. Nimitäin uusia perunoita tulee joka kerta keitettyä enemmän kuin niitä sitten lopulta meneekään. Hukkaan ei kuitenkaan kannata hyvää ruokaa heittää, ei edes perunaa. Perunamunakas on kiva tapa nauttia ylijäämäperunoita, mutta kyllä perunasalaatti silti on oma suosikkini. Hyviä versioita on monia, mutta tämä kohtalaisen perinteinen perunasalaatti maistuu moneen makuun. Ja sopiipa tämä salaatti hyvin vaikkapa juhannuspöytään!
Perunasalaatti
200-500 g keitettyjä perunoita
2 kpl (hapokasta) omenaa
1 prk (n.50g) pieniä kapriksia
1 nippu punaista kevätsipulia
Pilko omena, keitetyt perunat ja sipuli. Itse tykkään, että palat ovat isoja ja salaatista saa kunnolla suutuntumaa. Sekoita kastikeainekset ja lisää kastike sekä kaprikset omenan, perunan ja sipulin joukkoon. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. Koristele hienonnetulla kevätsipulilla, ruohosipulilla ja/tai kapriksilla. Tarjoile kalan tai grilliruokien kaverina.
Mitä lämpimämpi sää, sitä varmemmin tekee mieli syödä jotakin raikasta ja kevyttä. Tykkään toki salaattilounaista ihan ympäri vuoden, mutta eritoten kesällä, ja lämpimillä keleillä. Vaikka kahden tuhdin aterian syöminen päivän aikana onkin vähän liikaa, pitää salaatinkin olla täyttävä ja kylläisenä pitävä -riippumatta siitä, onko lautasella tuhti kana- vai vegesalaati. Tänään tuo jälkimmäinen, eli tofusalaatti, joka vie nälän ja kielen mennessään. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössäSoFinen kanssa.
Vaikka postauksen resepti vegaaninen onkin, en ole itse kasvissyöjä saati vegaani. Olin nuorempana asian suhteen todella jyrkkä ja ehdoton, mutta sittemmin olen huomannut, että rennompi suhtautuminen ruokaan tässäkin asiassa sopii minulle paremmin. Tykkään kuitenkin kasvisruuasta ja mitä enemmän saan perheessämme päättä aterioista, sitä varmemmin meillä syödään kasvisruokaa.Tofu on yksi kasvissyöjän ruokavalion perusraaka-aineista, mutta useimmille sekasyöjille tofu on epämääräinen ja melko tuntematonkin tuote. Valitettavasti myös hiukan väärinymmärretty raaka-aine. Paitsi, että tofu yhdistetään jotenkin kauhean tiiviisti vain ja ainoastaan aasialaiseen ruokaa, sitä saattaa saada jopa nuudelin joukossa väärin valmistettuna. Tofun valmistaminen ei toki ole rakettitiedettä, mutta huolellinen sen suhteen kannattaa olla, jos haluaa välttää mauttoman makukokemuksen ja tympeän suutuntuman. Mikäli tofuun on joskus tullut petyttyä, eikä makukokemus jäänyt positiivisena mieleen, suosittelen revanssia. Muutamalla niksillä tofuun saa sekä makua, että oikeaa suutuntumaa.
Tofun valmistuksessa suurin virhe on hyödyntää tuote ihan sellaisenaan suoraan paketista. Sen sijaan, että pannulle kuutioi vielä nestettä valuvan tofupalan, muutama minuutti kannattaa uhrata tofun kuivaamiselle.
Helpoiten tofun kuivaus onnistuu viipaloimalla tofupala ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Apuna voi käyttää talouspaperia tai ekologisempana vaihtoehtona harsoliinaa. Tofupalat asetetaan paksulle imukerrokselle ja päälle levitetään vastaavasti toinen kerros nestettä imevää materiaalia. Tofupaloja saa ihan kunnolla painella kuivaksi ja liinaa tai paperia kannttaa pari kertaa myös vaihtaa kuivaan. Mitä enemmän tofun kuivaamiseen käyttää aikaa ja energiaa, sitä paremmaksi tofun maku ja rakenne tulee. Ei siis ole olennaista vain kuivata tofun pintaa, vaan saada paloista kaikki mahdollinen neste pois.
Kun tofu on kunnolla kuivattu, palat voi leikata edelleen suikaleiksi tai kuutioiksi, mutta huolehdi, että kaikki neste on ennen tätä puristettu tofusta ulos. Pienempien palojen kuivaaminen on nimittäin jo huomattavasti hankalampaa.
SoFine tofua on saatavilla valmiiksi marinoituna, mutta pienemmänkin kaupan valikoimista löytyy maustamaton versio, joka on täysin mahdollista maustaa itse mieleisekseen. Koska tofun marinoiminen kuitenkin ottaa aikaa, ja harvoin ruokaa tulee valmisteltua kokkailuun jo edellisenä päivänä, maustamaton tofu kannattaa marinoida vasta heti paistamisen jälkeen. Näin lämmin tofu imaisee itseensä mausteet, jotka kuivatessa helposti puristuisivat ulos.
Mitä tofun paistamiseen tulee, huolella kuivattu tofu käyttäytyy pannulla melkolailla lihan tavoin ja tavoitteena on saada aikaan kaunis kullanruskea paistopinta. Pannu kannattaa siis pitää kuumana ja paistamiseen käyttää kunnolla öljyä.
Koska rakastan tomaattisia ja yrttisiä makuja, ajattelin jakaa reseptin, joka romuttaa uskomuksen ainoastaan thairuokaan soveltuvasta tofusta. Yrttivinaigrettellä maustetun tofusalaatin maku vie fiilikset enemmänkin välimeren seudulle ja salaatti sopii sellaisenaan ruokaisaksi salaatiksi tai vaihtoehtoisesti osaksi runsaampaa kattausta.
Tofusalaatti ja yrttivinaigrette
Pussi valmista salaattisekoitusta
(tai omavalintainen sekoitus erilaisia salaatteja)
Kirsikkatomaatteja
1 pkt maustamatonta SoFine tofua
Auringonkukan siemeniä tai salaattisiemensekoitusta
suolaa ja mustapippuria
Oliiviöljyä paistamiseen
Avaa tofupakkaus ja valuta neste pois tofusta. Leikkaa tofu ohuiksi siivuiksi ja lado palat paksulle kerrokselle talouspaperia. Painele tofuista kaikki neste pois, ja vaihda paperia kunnes se ei enää kastu.
Valmista salaattipohja. Revi tarvittaessa salaatti ja leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi.
Valmista vinaigrette. Sekoita oliiviöljy, viinietikka ja sinappi. Hienonna joukkoon yrtit sekä ruohosipuli.
Kaada puolet vinaigrettestä salaatin joukkoon ja sekoita tasaisesti.
Kuumenna paistinpannu sekä oliiviöljy, ja lado tofupalat pannulle. Paista kullanruskea pinta ensin toiselle puolelle, ja käännä sitten viipaleet. Kun tofu on paistettu molemmin puolin, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada pannulle vinaigretten toinen osa. Anna tofupalojen maustua esimerkiksi pöydän kattamisen ajan.
Lado paistetut tofuviipaleet salaatin päälle ja valuta pannulle jäänyt vinaigrette salaattiin. Viimeistele siemenillä ja koristele salaatti halutessasi tuoreilla yrteillä.
Voit käyttää salaatissa myös kuutioitua tofua. Muista kuitenkin kuivata tofu viipaleina ennen kuutiointia.
Lukijakilpailu:
Mikä SoFine tofu on suosikkisi tai mitä tuotetta haluaisit kokeilla? Entä mikä on oma lemppari tofureseptisi tai vinkkisi tofun valmistukseen? Tai vastaavasti, minkä suosikkireseptisi voisit kenties valmistaa tofun kanssa kasvisversioksi?
Osallistumalla kilpailuun, voit voittaa 50 € arvoisen Keskon lahjakortin. Jätä kommenttisi viimeistään maanantaina 11.6. ja olet mukana lahjakortin arvonnassa. Kilpailun
säännöt löydät täältä.
Sunnuntai-iltaa ihanaiset. Oli tarkoitus laittaa teille syreenintuoksua jo aikaisemmin, mutta päätin kuvien näpyttelemisen sijaan kuitenkin mennä pelaamaan jalkapalloa, ja kyllähän se vain kannatti. Taas on kiva fiilis ja kroppa kiittää, kun tietokoneella istumisen lisäksi muistaa myös liikkua. Ja tuo jalkapallo on kyllä niin kiva, kun juostuokin tulee melkoinen määrä, vaikka sitä ei ehkä juoksemaan ajattele lähtevänsäkään.
Olin eilen helsingissä kouluttautumassa ja koska talo jäi tyhjäksi, siivosin perjantaina myös kukkamaljakot tyhjäksi. Tänään oli sitten kiva taas kukittaa kotia uudelleen ja tällä kertaa syreeneillä. Meillä kasvaa paljon sekä valkoista, että tätä violettia syreeniä, mutta tämä on kyllä ehdoton suosikkini. Voisin kuvitella, että ihminen olisi huomattavasti onnellisempi, jos syreeni kukkisi aina. Paitsi, että se on kaunis, myös sen tuoksu huumaa ja tekee ainakin minut onnelliseksi!
Sunnuntain kunniaksi leivoin myös suklaakakkua. Joka tosin on edelleen jääkaapissa koskemattomana. Kunhan tästä joudan, hyökkään kyllä sen kimppuun, joten vanhenemaan se tuskin ehtii. Suklaakkakku pohjana ja tumma suklaaganache päällä. Mutta ennen suklaakakku kuitenkin suihkuun ja sitten pitsaa. Nämä on näitä harvinaisia ihanuuksia, kun talossa on kaksi aikuista ja ehditään tekemään vähän muutakin kuin se pakollinen.
Edessä olisi toukokuun viimeinen viikko ja kesä on jo mitä parhaimmillaan. Kunhan lämpöä ja kukintaa riittää vielä kesäkuuhunkin, elämän on pakko hymyillä!
Kesä on ihanaa aikaa spontaaneille kyläilyille ja illanistujaisille, ja lämmöstä huolimatta ainakin minä tykkään leipoa kesällä kaikenlaista. Ehkä se on se, kun keittiön sijaan voikin kattaa tarjoilut ulos! Tänään helppo ja herkullinen feta-oliivipiirakka, joka sopii niin illanistumiseen kuin mökkiviemiseksikin. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa.
Tykkään tehdä simppeleitä juttuja. Sellaisia helppoja ruokia jotka syntyvät nopeasti ja vaivattomasti. Mitä vähemmän tiskiä, aina parempi. Suolaiset piirakat sopivat kahvipöytään kesät talvet ja ovat helppoja tarjottavia esimerkiksi lasten synttäreillä. Tämä piirakka on juurikin helppo ja vaivaton valmistaa, ja täytteitä vaihtamalla makua voi myös helposti muuttaa. Erityisen hyvän feta-oliivipiirakasta tekee kuohkean leipämäinen pohja, josta on sitkeys ja kovuus kaukana, sekä samettisen pehmeä juusto-majoneesikuorrutus.
Feta-oliivipiirakka:
8 ruokaisaa palaa
Pohja
5 dl jauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl suolaa
75 g kylmää voita
1,5 dl maitoa
Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon kylmä voi ja lisää lopuksi maito. Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasainen ja siinä on hieman sitkoa.
Painele taikina piirakkavuoan (n. 24cm) pohjalle ja reunoihin.
Levitä taikinapedille oliiveja, fetakuutioita ja kirsikkatomaatteja. Itse käytin valmista feta-oliivisekoitusta, mutta voit myös käyttää erillisiä tuotteita. Halkaise tomaatit kahtia tai neljään osaan koosta riippuen, ja asettele ne tasaisesti vuokaan. Sekoita keskenään juustoraaste ja majoneesi. Levitä seos vuokaan.
Paista 180°C, noin 30 min tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.
Meidän jääkaappin Hellmann’s majoneesit löysivät tiensä viime vuonna, ja kun on kerran maistanut oikeaa majoneesia, ei enää tule mieleenkään napata kaupan majoneesihyllystä mitään muuta. Näissä majoneeseissa käytetään muuten myös 100% vapaan kanan munia. Paljon hyviä, tyydyttymättömiä rasvoja sisältävillä majoneeseilla saa myös vanhoihin ja tuttuihin resepteihin kivasti vaihtelua.
Mutta hei, jos mielit saada Hellmann’sin herkkukori-tuotepakein kesäherkkujasi maustamaan, kerro kommenttiboksissa minkä tutun reseptin itse tuunaisit Hellmann’s majoneesilla! Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 27.5. 2018 ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä.
Kun puhutaan vihreistä arvoista, valitettavan usein ajatukset kääntyvät niihin totaaliääripäihin. Itse uskon, että ekologisempia valintoja voi tehdä ilman sen suurempaa haloota, ja juurikin ne pienet teot joita jokainen arjessaan toteuttaa, luovat sen isomman virran, joista on pitkällä tähtäimellä jo merkittävästi hyötyä. Ihan parhaita ovat tietenkin ne valinnat, jotka tulevat automaattisesti edes ajattelematta. Ja itseäänhän voi opettaa ja totuttaa vaikka mihin, kun vain muistaa toistojen määrän. Meille valtaosalle esimerkiksi paperin ja pullojen kierrätys on todella luontevaa, sillä niitä kierrätettiin ja lapsuudessamme.
Vihreyttä ja vehreyttä tänään kaupallisessa yhteistyössä Evergreenin kanssa.
Meillä ei ole koneellista ilmanvaihtoa, vaan talo tuuletetaan ihan perinteisesti ikkunoita aukaisemalla. Jo useamman kesän ajan ollaan puhuttu, että meidän makuuhuoneeseen pitäisi hommata joku viilennin, koska ikkunaa ei voi pitää auki öisin maantienmelun vuoksi, ja matala huone kuumenee kuin pätsi. Kun sitten helteet tulivat tänä vuonna jo aikaisin, päätettiin tuo kone hankkia nyt kun siitä on oikeasti hyötyä. Siinä samalla päästiin sitten aiheeseen sähkön kulutus, ja kun pallottelimme ajatuksella “kuinka kompensoida viilentimen sähkönkulutus”, keksimme lopulta taas vaikka kuinka monta pientä yksityiskohtaa, jossa voisimme sparrata. Isoimmaksi tavoitteeksi pääsi pyykkihuollon miettiminen. Nimittäin nyt kesällä kuivausrummun johdon voisi irrottaa seinästä!
Kun me kohta kuusi vuotta sitten muutettiin tänne, meillä ei juuri ollut kokemusta vanhan talon lämmittämisestä. Saati talon ja veden lämmittämisestä pelkästään puilla. Tiedettiin ainoastaan, että se tulee sitomaan meitä paljon ja asia pitää ottaa jonkinlaisena elämäntapana. Vaikka meillä onkin sähkövastus lämmityksen turvana, tehtiin heti alkuun periaatepäätös, että sitä ei käytetä ja tässä on pysytty. Ei sillä, että puulla lämmittäminen olisi ylevän ekologista, vaan siksi, että esimerkiksi vedenkulutusta tulee mietittyä huomattavasti enemmän, kun vesi ei lämpene “itsestään” tai edes nappia painamalla. Hyvästi on jäänyt pitkille kuumille suihkuille, mutta sitävastoin olen vuosien saatossa ottanut jokusenkin jääkylmänkin pikasuihkun. Viimeksi tänä aamuna, sillä näillä kuumilla keleillä on tullut lämmitettyä vähän laiskasti. Jonkun mielestä meillä eletään kuin selviytymisleirissä, mutta olen iloinen, että lapseni ovat saaneet kasvaa ajatellen, ettei lämpö tai lämmin vesi ole itsestäänselvyys.
Pieniä vihreitä tekoja on myös kasvisruuan suosiminen. Ja ei, se ei tarkoita, että jokaisen pitäisi muuttua ituhipiksi, vaan sitä, että jos me kaikki pidettäisiin edes se 1-2 kasvisruokapäivää viikossa, hyöty olis jo merkittävä. Kasvisruoka on edullista ja helppoa. Vastaavasti niin keho kuin luontokin hyötyy siitä, että joka ruokailulla lisätään sitä kasvisten määrää. Kun vielä suosii lähellä tuotettua ja mahdollisimman luomua voi hyvän maksimoida. Meillä mies piti aluksi luomua vähän hömppänä, kunnes totesi eron maussa. Koska satumme asumaan maakunnassa, jota nimitetään Suomen ruoka-aitaksi, lähiruokaa on ihan joka lähtöön.
Olen itse viinin ystävä, mutta valkoviinien makuun olen opetellut vasta viime vuosina. Itselleni on tärkeää, että valkkari on kuivaa ja kylmää, ja Evergreen Sauvignon Blanc (Chile) on juurikin sellainen pirteän keskihapokas viini, joka sopii kesäisten saalattien ja kalaruokien kaveriksi. Viini on pakattu muovipulloon (1 litra) joten se on turvallinen valinta myös polkupyöränkoriin ja piknikille. Nämä kuumat päivät ovat saaneet ruokavalion kevenemään kuin itsestään ja viini pääsikin superherkkuni vesimeloni-katkarapusalaatin kaveriksi.
Evergreen-luomuviinit ovat viininystävälle helppo, vähän vihreämpi valinta. Laadukkaat ja maukkaat viinit, joiden koko tuotanto on luomusertifioitu. Evergreeniltä löytyy tämän Sauvignon Blancin lisäksi myös Monastrell ja Merlot -punaviinit, sekä Organic Seco -kuohuviini ja Organic Dry ja Organic Medium Dry siideri. Kaikki luomua!
Ekotekoja voi tehdä vuoden ympäri, mutta näin kesällä meillä suomalaisillakin on huomattavasti paremmat mahdollisuudet vähentää energiankulutustamme. Ja yksi ihan ehdoton kesäparannus olisi, jos muistaisimme, että luonto ei ole roskis. Maisema nimittäin näyttää vielä vuosien päästäkin kauniimmalta, kun muistetaan, että roskat laitetaan roskikseen, eikä heitellä auton ikkunasta luontoon!
Ilman tuota farkkuessuakin olisi ehkä tänään tarjentunut vatkata marenkia ja kermaa, mutta kun äitienpäiväpaketista uusi essu kuoriutui, pitihän se tietenkin heti koekäyttää. Ja kesän ensimmäinen pavlova maistui muuten liki jumalaisen hyvältä. Kymmenen valkuaisen kakusta riitti oikein hyvin mummulle ja papallekin, jotka saimme kahvipöydän ääreen äitienpäivää juhlistamaan.
Halusin viettää äitienpäivän kotona jo ennen kuin tiesin päivästä tulevan näin lämmin, ja tänään olen ollut varsin tyytyväinen valintaani. Aamukahvin sain nauttia ulkona auringossa ja aamupalaksi lapset olivat isänsä johdolla pilkkoneet hedelmiä. Just mun makuun! Aamun jälkeen auringossa ei sitten oikein jaksanutkaan olla. Mitä nyt äidin kanssa kierreltiin pihaa ja kaivettiin vähän siirrettävää mummulaankin. Ilta kuitenkin huipentui aurinkoisella jalkapallokentällä, jossa puolitoista tuntia vierähti taas kuin siivillä. Pahin hellepiikki oli onneksi jo ohi, muuten olisin varmasti tuupertunut heti. Ihan huippu hienoa tuo naisten jalkapallo. Siellä on sellainen hyvä ja kannustava fiilis ja naurulihaksetkin saavat kunnolla treeniä.
Varmasti pitäisi äitienpäivänä kirjoittaa jotakin suuria ajatuksia äitiydestä, mutta pahoittelut, aivoni ovat sulaa mössöä näillä keleillä. Siispä tyydyn vain toivottamaan hyvää äitienpäivän iltaa kaikille äideille ja äitiyttä sydämessään kantaville. ♡
Ajattelin näin viikonlopun alla laittaa teille yhden superhelpon ja nopean parsapiirakka -ohjeen. Ihan vain koska on parsakausi, ja tämä resepti on just passeli yllärivieraiden varalle ja extempore sovittuille illanvietoille. Nimittäin vaikka molemmat on tosi kivoja, niin (ainakin mulla) tulee molemmissa tapauksissa kiire siivota ja vähän raivata paikkoja, ja ne tarjoilut pitäisi saada hoidettua mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti! Ja hei, tämä on sellainen ohje, jossa ei tarvita oikeastaan ollenkaan leipurintaitoja, koska parsapiirakan saa taiottua “käsiään likaamatta”. Näppärä tarjottava toki myös vappujuhliin!
Jos satutte seuraamaan esimerkiksi Tasty sivustoa Facebokissa tai Instagramissa, olette ehkä huomanneet, että monen helpon ja nopean reseptin takana on joko “puff pastry” tai “pizza dough”. Toisin sanoen, kaikki kunnia valmistaikinoille! Tämä resepti sisältää tuon ensin mainitun, eli kaupan valmiin lehtitaikinan, ja mielellään juurikin amerikkalaiseen tapaan sen sellaisen ei pakastetun.
Helppo ja nopea parsapiirakka
– 1pkt kaupan valmista lehtitaikinaa n. 275g
(tuore, ei pakastettu)
– 1 prk (maustettua) tuorejuustoa
(Pirkka, Creme Bonjour, Valio Viola tmv.)
– 1 nippu vihreää parsaa
– suolaa ja pippuria
– kananmuna reunojen voiteluun
Avaa lehtitaikinarulla leivinpaperille ja levitä sen päälle tuorejuusto, mutta jätä reunoista pari senttiä puhtaaksi.
Katko parsoista pois kuivat kannat ja kuori parsat tarvittessa kevyesti. Lado parsat tuorejuuston päälle.
Taita lehtitaikinalevyn reunat (ne joissa ei ole tuorejuustoa) kaksinkerroin ja voitele ne munalla.
Rouhi päälle suolaa ja pippuria.
Paista parsapiirakkaa 200°C noin 20-25min, kunnes se on saanut kauniin värin.
Tuorejuustoista kannattaa kokeilla ainakin mustapippuri-, sipuli-pekoni- ja yrttimaustettuja versioita. Halutessaan tuorejuuston voi toki maustaa myös itse. Valmiin piirakan päälle voi lisätä myös parmesaanilastuja.
Tarjoa joko kahvipöydän suolaisena tai vihersalaatin ja viinilasillisen kera.
Meillä on pienin kuumeessa. Tänään jo vähän parempi kuin eilen, mutta kuumetta edelleen. Ollaan piirretty poneja, pelattu ristinollaa ja katsottu lastenohjelmia. Poltettu kynttilöitä ja takkatulta. Just sellaista ihanaa puuhaa tällaiselle sadepäivälle. Niin ja ollaan me söpösteltykin. Meillä on nimittäin tänään vaaleanpunainen päivä.
Kuvissa myös mun viime aikojen herkku numero 1, eli kasvipohjainen jugurtti. Maustamaton sellainen. En koskaan lapsena syönyt jugurttia, itse asiassa löysin koko jugurttijutun vasta muutama vuosi sitten kun aloin syömään maustamatonta jugurttia hedelmien ja pähkinöiden kanssa. Kun sitten päätin laittaa maitotuotteet minimiin, jäi tämäkin herkku unholaan. Kunnes nyt vasta olen tajunnut, että kasvipohjaisistakin vaihtoehdoista on maustamattomia versioita. Tai ehkä niitä ei ole aiemmin ollutkaan meidän kaupassa. Oli miten oli, nämä soygurtit ja yogoatit (ja kaikki muut mahdolliset nimihirviöt) ovat nyt kuitenkin pelastaneet minut ja makunautintoni! Sekaan omenaa ja appelsiinia, vähän pähkinöitä tai manteleita. Menee lounaasta, välipalasta, tai iltapalasta.
Seuraavaksi pitäisi kai testata myös Benin ja Jerryn Non-Dairy jätskit. Ja tänään jos koskaan onkin hyvä päivä jätskitellä, koska uusi Idän pikajunan arvoitus on vihdoin vuokratavissa! Aion nimittäin katsoa sen tänään, meni sitten kuinka myöhään vain! Ja siitäkin huolimatta, että David Suchet on, ja tulee aina olemaan, the one and only Hercule Poirot, pitää tämä nyt kuitenkin katsoa.
Meidän vaaleanpunaiset trikoopannat on kotimaisen Suoma Designin, ja pantojen lisäksi sain arpoa myös kaksi lippua tuleville lapsimessuille. Arvonta löytyy Instagramista. Ja vaikka lastenjutut ei kiinnostaisikaan, Suoma Design kannattaa katsastaa. Sieltä löytyy nimittäin sisustusta, kodintekstiilejä, koruja, julisteita ja paljon muutakin ihanaa!
Täällä on ihailtu lumien sulamista ja kuunneltu joutsenten kaakatusta. Ei ne kauan malttaneet pysyä poissa, vain nuo kovimmat pakkaset. Ja tuntuu, että sekin oli ihan juuri, kun lenkkeilin tuolla rantavallilla hankikantojen päällä. Nyt polku on mitä parhaimmassa lenkkeilykunnossa.
Me humputimme eilen Klaaran kanssa kaupungissa sillä välin, kun esikoinen oli kaverinsa synttäreillä. Vietettiin kunnon äiti-tytär laatuaikaa ja ihailtiin koruja ja käsilaukkuja. Käytiin kahvilassa ja katseltiin kaikkea sellaista, mitä täällä meillä ei voi nähdä. Sekin on välillä ihan mukavaa, mutta kyllä mä silti olen näiden maisemien ihminen.
Eilen käytiin vanhempieni luona karjalanpaistilla, mutta tänään on nautittu perheen yhteisestä vapaapäivästä, ja sen kunniaksi tortillajuttuja. Ja seuraavaksi täysinäisen vatsan viereen pötköttelemään. Jos vaikka eilisen Midsomerin murhat katselisi. Se kun on just sopivaa sunnuntaitekemistä. Ladataan akkuja uuteen viikkoon.
Blogipostaukset pitäisi oikeasti hakukoneoptimoida siten, että vähintäänkin se postauksen avainsana olisi otsikossa. Mutta kun en taaskaan keksi mitään avainsanaa, tai ylipäätään mitään punaista lankaa, päätin turvautua rehellisen tyhjentävään otsikointiin. Eli ei mitään ihmeellistä, mutta vähän kaikkea.
Oltiin tosiaankin viikonloppuna pitkästä aikaa koko perhe kasassa pari päivää, ja nautittiin kaikenlaisesta viikonloppuihanuudesta. Leivottiin Klaaran kanssa teeleipiä perjantaina iltapalaksi ja tuoreita taas lauantaina aamupalaksi. Käytiin pulkkamäessä, tehtiin ruokaa pitkällä kaavalla, ja kaikesta tästä huolimatta miehellä oli vielä sunnuntai-iltana tarmoa raakasuklaaleivontaan. Ja jos mies haluaa tehdä raakasuklaakonvehteja, niin enpä lähtenyt vastustelemaan. Nuo vähän Snickers-patukkaa maultaan muistuttavat kasat ovat pikaversio joulun alla tekemistäni konvehdeista. Sunnuntai-ilta oli sen verran pitkällä, että säästeltiin työvaiheiden välisissä jäähdyttelyissä, joten kaunis muoto jäi tällä kertaa suklailta saavuttamatta. Tehtiin myös melkein kaksi kertaa isompia annoksia, mutta maku on sama ja mikäs siinä jos suklaapala on suurempi. Näitä ei kuitenkaan pysty syömään yhtä enempää.
Viikonloppuna tuli muuten kuluneeksi kuukausi siitä, kun olin viimeksi katsonut telkkaria. Ja kuukausi siitä, kun olin viimeksi maannut (tai istunut) olohuoneen sohvalla! Otin tuossa helmikuussa aika vakavasti tämän yöunien pidentämisen, ja vaikka päätökseni oli mennä joka ilta ennen kymmentä sänkyyn, löysin itseni joinakin iltoina vällyjen välistä jo kahdeksan jälkeen. Ja on muuten tehnyt hyvää! Tosin nyt nautiskeltiin taas telkkarijutuista ja imaistiin pari jaksoa Midsomerin murhia, Uutisvuoto ja pari Beck -elokuvaa. Kun Gunvald aikanaan kirjoitettiin ulos sarjasta, kieltäydyin katsomasta enää yhtäkään jaksoa, mutta olen tainnut päästä tästäkin jo yli. Ja onhan se norjalainen nallekarhukin aika symppis, vaikka ihan ehdoton suosikkini on edelleen kyllä naapurin ukko. 🙂
Vaaleat farkut on yhdet lamppareistani, ja tykkäisin niistä vielä enemmän, jos vyötärö olisi vähän korkeampi. Mutta se ei ollut muodissa silloin viisi vuotta sitten, kun farkut olen ostanut. Kengät on nekin vanhat, ostettu joskus raskausaikana ja pusero on H&M:n. Niinmun Designin UTÖ-villahuivi(saatu) toimii sekä kaulahuivina, että neuletakin korvikkeena. Kuvissa myös Tukholmasta mukaan tarttunut muutaman euron muki (Lagerhaus), joka on kuin tehty päiväkahvin (tai miksei aamukahvinkin, jos olisi isompi) nauttimiseen. Yksi mukillinen yksisarvisuutta jokaiseen päivään. 🙂
Optimistina olen kuulkaas tässä viime päivinä tuuletellut kevättakkeja. Viime viikolla moni jakoi Facebookissa muistojaan parin vuoden takaa, ja 15.2.2016 tosiaan oli suomalaisten grillit jo kuumana ja kahvitkin juotiin terasseilla. Viime vuonna kevään tulo takelteli vielä vappuaattonakin, mutta josko tänä vuonna mentäisiin jossakin siinä välissä. Alan jo kaivata kevyempiä vaatteita ja lämpimämpiä kelejä. Mahdollisuutta käyttää kaikkia niitä ihania, mutta liian lyhyitä housuja, jotka satun omistamaan. Ja tennareita niiden kanssa!
Keväisen aurinkoista tiistaita! Me ajellaan tänään mummulaan. 🙂
