Kuten Oi ihana maaliskuu -postauksessa kirjoittelinkin, maaliskuu tuo monella tapaa kaivattua energiaa alkaneeseen vuoteen. Väsymykset on selätetty, valon määrä lisääntyy ja päiviin mahtuu myös pieniä omia hengähdystaukoja. Näistä huolimatta, tai ehkä juuri kyseisten asioiden vuoksi, silmäni ovat kuitenkin avautuneet myös yleisesti vetämättömälle olotilalle. Energisyys kun ei automaattisesti tarkoita väsymyksen puutetta.

Omien elintapojensa tarkastelussa tärkeintä on mielestäni ajoitus. Kiireen ja stressin keskellä voi tulla tunne, että “tästä ei tule mitään”, tai “tällä ruokavaliolla syön itseni nopeasti hautaan”. Silti ongelmiin on vaikea tarttua väsyneenä, stressaantuneena tai kiireisenä. Itselleni se otollisin aika tähän itsetutkiskeluun löytyikin juuri maaliskuun alusta, kun elämässä muuten tuntui alkavan hiukan rauhallisempi jakso. Vyötärölle kertyneet kilot ovat toki harmittaneet jo pitkään, mutta kuin ahaa-elämyksenä nyt tuntui siltä, että voin oikeasti tehdäkin asialle jotain.

Vatsamakkaroiden syntyyn on lukuisia syitä, mutta selvyyden vuoksi listasin itselleni niistä muutamia ylös:

• geeniperimä – toisilla rasva kertyy ensimmäisenä vatsaan, toisilla lantioon tai reisiin
• stressi ja unenpuute
• epänormaali vuorokausirytmi
• huono ateriarytmi/liian pitkät ateriavälit
• epäterveellinen ruokavalio
• suuret ateriakoot
• liikunnan puute

En tee vuorotyötä ja lapsetkin nukkuvat jo kokonaisia öitä, joten vuorokausirytmini on jotakuinkin kunnossa, tosin nukkumaan saisin painua aikaisemmin. Stressiä keksin vähän kaikesta ja aivan turhaan, joten siitäkin poisopettelulle on paikkansa. Ateriarytmini on viimeisen vuoden aikana mennyt aivan retuperälle, ja aterioiden skippaamisesta on tullut vähintäänkin tapa. Ja, mitä tulee ruuan epäterveellisyyteen… no alleviivataan se osio!  Geeniperimälleni en valitettavasti voi tehdä mitään, mutta onneksi liikkumavaraa jää silti aika paljon.

Niinpä oma listaukseni näyttää jotakuinkin tältä:

• yöunet pidemmiksi ja lisää tietoista rentoutumista
• ateriarytmi kuntoon
• turhat rasvat ja hiilarit pois, sokeririippuvuuden nitistäminen
• pienemmät ateriakoot
• lisää liikuntaa

Noin päälisin puolin ruokavalioni on kyllä kunnossa, mutta kaiken terveellisen lisäksi se sisältää hurjan määrän kaikkea epäterveellistä, ja rakkauteni sokeria kohtaan on pysynyt vankkumattomana jo läpi vuosikymmenten. Niinpä otin maaliskuun tavoitteekseni irrottautua sokerista ja tällä kertaa hyvin radikaalin ottein. Nimittäin jokainen ruokavalioparannukseni, ja sokerista vieroittautumisyritykseni, on pitänyt sisällään yhden ehdottomuuden; Cola Zerostani en luovu. Ja nyt kuulkaas ajattelin luopua!!!
Olen aina jotenkin puolustellut makeutusaineilla kyllästettyä mustaa juomaani sillä, että en juuri käytä alkoholia, joten on luvallista pitää kiinni tuosta nautintoaineestaan. Nyt kun lauantaina join (tällä erää) viimeisen cola-lasilliseni, tajusin, että eihän se oikeasti edes ole hyvää. Ostan colaa, koska olen aina tottunut ostamaan sitä, ja juon koska sitä nyt vain sattuu aina olemaan jääkaapissa. Viimeisen vuoden aikana tosin viikoittainen zero-annokseni  on pienentynyt ihan luonnollisesti. Kenties tuohon Amerikanveteenkin voi jossain kohtaa elämäänsä kyllästyä.

Eroon sokerista tarkoittaa siis tällä kertaa kohdallani myös makeutusaineiden välttämistä. Sillä, paitsi että ne ruokkivat sokerinhimoa, ne myös pöhöttävät ulkonäköä epämukavasti ja siitä pöhöstä on juuri tarkoitus päästä eroon.

Kasvispainotteisesti ja puhtaista mauista nauttien. Siinäpä työnsarkaa maaliskuulle. Hyviä rasvoja, maltilla proteiinia ja hiilarit kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Tervetullutta on, paitsi masunseudun pieneneminen, myös energisempi olo.

Ihan soitellen sotaan en ole lähdössä, vaan päänsärkyyn ja pinnan kireyteen olen ainakin henkisesti yrittänyt varautua. Lähimuistissani pisin sokeriton pätkä on ollut seitsemän päivää, joten ennätyksiä olisi tarkoitus rikkoa. Noh, katsotaan viikon päästä mikä on tunnelma! 🙂

Mukavaa maanantaita!

Ollaan toki jo kolmannessa päivässä, mutta tässäkin hypetyksessä tulen tyylilleni uskollisena vähän jälkijunassa.

Alkuvuosi toi helpotuksen kahden vuoden superväsymykseen, mutta helmikuu oli niin kiireinen ja täynnä ohjelmaa, että lisääntyneestä energiasta ei ehkä tullut nautittua parhaalla mahdollisella tavalla. Jos jotain olen itsestäni viime vuosina oppinut, niin sen että sisälläni asuu pieni downshiftaaja. Laiskuuden synonyymiksikin haukuttu termi jakaa kansaa ja mielipiteitä. Näin vuosien ylisuorittamisen jälkeen se kuitenkin tarkoittaa mulle sitä, että elämässä tarvitaan aikaa ihan vain olemiseenkin. Siihen, että voi seistä puiden juurella ja kuunnella linnunlaulua, tai parhaassa tapauksessa kuulla, kuinka happi virtaa suonissa ja verenpaine laskee ja kohina hiljenee. Siitäkin huolimatta, että syke- ja aktiivisuusmittarit käskevät meitä liikkumaan enemmän, suorittamaan enemmän ja tekemään enemmän.

On tavallaan trendikästä, että kalenteri on täynnä merkintöjä, joka päivälle kiirettä ja minuuttiaikatauluja. Samaan aikaan uupumiset ja burnoutit yleistyvät, mutta kukaan ei oikein kehtaa sanoa, ettei jaksa. Ettei vain leimautuisi. Niin, sitähän me vähän pelätään, laiskan ihmisen leimaa. Mutta ihan vain pysähtyminen luontoonkin edistää terveyttä – samaan tapaan kuin hikilenkki. Itsestään huolehtiminen kun ei tee kenestäkään laiskaa. Ei edes silloin, kun joku haluaa sinulle niin väen vängällä väittää. On paljon rohkeampaa kuunnella itseään, kuin mennä valtavirran mukana.
Myönnän, että opettelen tätä itsekin vasta, ja jaksamattomuuskin on helpompi kertoa läheiselle ja ehkä kuitata silti huumorin nimissä “olen tullut varmaan vanhaksi” -kortilla. Mutta eihän kyse ole iästä, siinä missä ei laiskuudestakaan. Osalle ihmisitä vain riittää vähempi, ja osa sitten kaipaa ympärilleen jatkuvaa säpinää. Tässäkin asiassa olemme yksilöitä.

Keskiviikkoaamuna tajusin päivän pitenemisen oikein konkreettisesti. Kun melkein kahden viikon tauon jälkeen palattiin arkiaamujen rytmiin, jolloin kaikki asiat tehdään joka päivä samalla kellonlyömällä, havahduin siihen että päivä oli valjennut vaikka vasta laitoin puurokattilaa hellalle. Itselleni valon lisääntyminen tuo keväisin energiaa, mutta tässäkin asiassa kannattaa kuunnella itseään, sillä toisille valon lisääntyminen aiheuttaa vastaavasti väsymystä. Ei siis tarvitse olla energinen vain koska muutkin ovat. 🙂

Sain muuten  viime viikolla viimeisen joululahjani. Kynttilänjalan, jota olin toivonutkin jo kahtena edellisenä jouluna. Mieheni oli (jostakin selittämättömästä syystä) vähän myöhään joululahjaostoksilla, ja Sisustuksen Koodissa oli jalkaa jäljellä enää messinkisenä. Ihana toki sekin, mutta tämä on meille parempi. Jo ostohetkellä oli onneksi ilmoitettu, että mikäli väri on väärä, jalan voi vaihtaa, kun mustia taas saadaan varastoon. Koska Turun suuntaan ja Koodiin ei hetkeen ole ollut asiaa, jäi vaihto vähän pitkälle. No, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.

Tällä hetkellä täällä vaivaa kauhea karsimisen tarve. Nyt on sellainen olo, että kaipaan ympärilleni vähemmän. Ehkä kesällä olisi paikallaan pitää joku pihakirppis. Toistaiseksi taidan kuitenkin vain kantaa tavaraa vähän vintille huilaamaan. Ehkä se mieli vielä muuttuu kevään edetessä.

Mukavat torstait kaikille!

Tallenna

Gluteeniton ruokavalio on noussut niinkin suureen suosioon, että sitä voi jo pitää muodikkaana. Muistanette ehkä, kun minäkin pyörsin puheeni trendiruokavalioiden suhteen ja löysin gluteenittomasta avun moneen vaivaan, mutta ennen kaikkea ikuisiin särkyihin. Vähemmän gluteenia, vähemmän kipeitä niveliä.
En ole kuitenkaan viime aikoina ollut ruokavalioni suhteen ehdoton. Viitsimättömyys ja laiskuus ovat usein ajaneet turvautumaan vanhoihin tuttuihin viljatuotteisiin, eikä jälkiviisauden voima juurikaan ole suistanut takaisin oikeille raiteille. Nyt kuitenkin Indiedaysin ja Provenan yhteistyökampanjan myötä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hioa ruokavaliota taas hiukan parempaan suuntaan.

Yksi syy gluteenittoman hankaluuteen on ollut ehdottomasti se, etten ole turvautunut gluteenittomiin tuotteisiin, joilla voisin korvata perinteiset leivät ja pastat. Olen vain vältellyt viljatuotteita sen verran kuin olen jaksanut, mutta kokenut gluteenittomat “korvikkeet” jotenkin turhaksi. Kun eihän mulla ole todettu edes keliakiaa. Niin, ja onpa mielessäni myös se, miltä gluteeniton valmisleipä maistui joskus 15 vuotta sitten.

Provena -tuotteet (Raisio), ovat luontaisesti gluteenittomia ja sopivat niin keliaakikoille, kuin gluteenitonta ruokavaliota muista syistä noudattaville. Leivät löytyvät kaupan pakastealtaasta, ja pussin voi joko sulattaa kerralla tai pakastimesta voi kaivaa leipäviipaleen tarvittaessa. Provenan tuotteet on valmistettu puhtaasta kaurasta. Puhdas kaura on kauraa, joka on kasvatettu, käsitelty ja pakattu täysin erillään gluteenia sisältävistä viljoista. Tarkasti kontrolloidulla tuotantoketjulla varmistetaan, että Provena-tuotteet ovat gluteenittomia ja keliaakikoille turvallisia. Puhtaassa kaurassa on silti kaikki kauran hyvät puolet: maku, terveellisyys ja ravitsevuus.

Kaura sisältää terveellistä betaglukaania, jolla on todettu useita positiivisia vaikutuksia elimistössämme. Tutkimukset osoittavat betaglukaanin laskevan haitallista LDL-kolesterolia jopa 5-6 %. Kaura on on siis varsin sydänystävällinen vilja. Lisäksi sen kuitu suojaa vatsavaivoilta ja huoltaa ruuansulatuselimistöä. Kauran betaglukaanilla on todettu myös prebioottisia vaikutuksia, sillä se lisää hyödyllisten bakteerien kasvua paksusuolessa ja edesauttaa näin elimistön terveyttä ja suoliston tasapainoa.

Keliakia on elinikäinen autoimmuunisairaus, jota sairastaa suomalaisistakin noin kaksi prosenttia. Toki jokaista keliakiatapausta ei ole todettu, joten esiintyvyyden tarkka määrittäminen on senkin vuoksi vaikeaa. Gluteeniton ruokavalio (siis muun kuin keliakian hoitoon) rantautui suomeen kuten muutkin trendit ja trendiruokavaliot. Toiset tarttuivat gluteenittomaan heti, ja osalle (kuten itselleni) trendiin lämpeneminen vei pikkuisen kauemmin. Noin vuosi sitten kokeilin itse ensimmäisen kerran gluteenitonta ruokavaliota. Olin tosin ollut viljattomalla vuosia sitten suolistovaivojeni vuoksi, mutta tuolta ajalta en juuri muista ruokavalioasioita, lähinnä tavallisen elämisen vaikeuden ja taudin rajoittavat tekijät. Jonkin aikaa kuitenkin jaksoin viime keväänä gluteenitonta ruokavaliota ja sainkin kokea pienen enrgiapiikin kun olotila koheni ja säryt hellittivät. Silti luisuin nopeasti tutulle vanhalle polulle. Vaikka voin olla pitkäänkin syömättä viljatuotteita, myönnän, että leivättömyys teki ruokavaliosta itselleni hankalan. Kyllä, halusin istua iltapalapöytään ja syödä muun perheen kanssa sämpylän. Katkarapuleipä ilman leipää, ei sekään houkutellut kovin pitkään. Virheeni oli, etten tutustunut paremmin gluteenittomaan tarjontaan.

Gluteenittoman ruokavalion eduista puhutaan paljon, ja yhä useampi haluaa muuttaa ruokavaliotaan puhtaampaan suuntaan jättämällä gluteenia sisältävät viljat pois ruokavaliostaan. Gluteenilla uskotaan olevan vaikutusta ihon kuntoon, suoliston tasapainoon ja ravintoaineiden imeytymiseen, painonhallintaan ja ennen kaikkea vehnäriippuvuuteen. Gluteenitonta ruokavaliota käytetään nykyään myös yleisesti reuman ja reumaperäisten sairauksien hoitoon. Vaikka gluteeniton ruokavalio sai suurimman boostinsa hoikistuneista julkkiksista, gluteeniton ei varsinaisesti ole mikään laihdutuskikka. Monesti kuitenkin ihminen kärsii viljatuotteiden tuomasta turvotuksesta ja ainakin itselläni gluteeniton vei pois juurikin tuota turvotusta, minkä seurauksena myös vaatteet istuivat mukavammin päälle ja vaakalukemakin lähti laskemaan. Vehnän mättääminen ruokavalioon aiheuttaa meille myös jonkinlaista riippuvuutta, joten toki karsimalla ravintoköyhien viljojen määrää, voimme sitä kautta vaikuttaa myös ulkoiseen olemukseemme.

Meillä testattiin tänä aamuna kahta erilaista Provenan gluteenitonta leipää. Kaura-porkkanasämpylä oli jo pelkästään ulkonäöltään tosi kotitekoisen näköinen, eikä maku todellakaan kielinyt mielestäni gluteenittomuudesta, päinvastoin. Viipaloitu kauraleipä maistui sekin ihan tavalliselle herkulliselle leivälle, ja paahdettuna tästä leivästä tuli ehdoton suosikkini. Paahtoleipää en ole syönyt aikoihin, joten viipaloitua kauraleipää tulee tästedes löytymään pakastimestamme aivan varmasti. Koko gluteeniton tuntuu jotenkin paljon helpommalta, kun tietää, että tarpeen tullen kaapista löytyy myös korvike leivälle.

Nyt jää pullat ja muut hötöt itselläni syömättä. Kaipaan niin sitä viime keväistä fiilistä ja hyvää oloa, että olen valmis opettelemaan uutta saadakseni sen olon takaisin!

Lisää tietoa Provena -tuotteista ja puhtaasta kaurasta löydät täältä. Vinkkejä gluteenittomaan ruokavalioon löytyy myös Provenan Facebook-sivulta.

PS. Myös Instagramista löytyy kiva arvonta, jossa palkintona on Provenan tuotepaketti!

No pöh! Se flunssa muuttuikin sitten vähän rajumpaan kuumeeseen, ja vei aika veto pois -tilaan vähäksi aikaa. Maanantai-iltana kuume vain nousi, ja vasta eilen alkoi taas maailma hiukan hahmottua edessä. Lämpö sahaa edelleen, mutta pahin on kai (tai ainakin toivottavasti) jo takana.

Maku ja hajuaisti ovat edelleen lomilla, ruokahalu nollassa ja olo kuin junan alle jääneellä (kielikuvallisesti), mutta eilen illalla raahauduin jo suihkuun asti, sillä mitään haistamatta tiesin olevani pesun tarpeessa. Jospa tänään jo jaksaisi pestä hiuksetkin, sen verran on pelikuva nuhjuisen näköinen.

Aamupäivällä sain kyydin kauppaan, ja ruokapuoli hoitui pussilla ranskalaisia ja kalapuikoilla. Jep, ei mitään terveysruokaa, mutta muuhun ei oikein voimat riittäneet. Iltapäivällä kaivoin autonkin lumen alta (muistaakseni maanantaina vielä nurmikkokin pilkisti monin paikoin ja nyt on taas talvi!), sain jopa kuljetettua pojan soittotunnilleen. Vähän isompi kauppareissu pitäisi vielä tehdä, sillä jääkaapista morjestaa lähinnä valo.

Sunnuntaina siivosin koko talon vastaanottamaan uutta viikkoa, mutta pakko myöntää, että tällä hetkellä täällä näyttää juurikin siltä, että taloudenhoito on lomaillut, ja villakoirien koosta voi päätellä, että imuroinnin sijaan täällä on pöyhitty lähinnä peittoja ja tyynyjä.

Mutta kyllä tästä kuulkaas vielä noustaan! Nyt on sellainen fiilis, että johan riitti tätä lajia. Toki pitää varovaisesti tarttua arkeen ja parannella itsensä ihan loppuun asti. Nyt kuitenkin näkyy jo se valon pilkahdus siellä tunnelin toisessa päässä.

Kaikista edellä mainituista syistä johtuen, mulla ei nyt ole liittää tähän mitään kivaa sisustuskuvaa tai energistä omakuvaa, mutta hei, hedelmät kelvatkoon! Ne on aina nättejä ja energisiä!

Ensi syksynä asetun rokotejonoon, ja ehkäisen tämänkin pirulaisen ennakkoon. Viimeiset vuodet meillä onkin influenssa rokotetta otettu, mutta nyt olin jotenkin niin laiska tuonkin kanssa. Tulipahan opittua kantapään kautta. 🙂

Ja jos nyt oikein positiiviseksi aletaan, niin hei, kohta on taas viikonloppu! 🙂

Mukavaa torstai-iltaa!

Jos siellä ruudun toisella puolella on kuivaihoisia kohtalotovereita, tämä postaus on juurikin teille. Ja tietysti myös jokaiselle, joka haluaa vain ylläpitää ihonsa kuntoa myös talvipakkasilla.

Tämä on Indiedaysin ja Ceridalin yhteistyöpostaus, mutta lähdin mukaan puhtaasti siitä syystä, että Ceridalin tuotteita löytyi multa kotoa jo valmiiksi. Kyseessä on apteekissa myytävä tuotesarja, johon pääset tarkemmin tutustumaan tästä linkistä.

Tiedättekö sen fiilikse, kun vedätte housut jalastanne, ja ilmaan pöllähtää massiivinen pilvi kuollutta ihoanne. Tai sen, kun kaikki tummat vaatteet muuttuvat sisäpuolelta päälläsi valkoharmaiksi. Pikkuhousut, rintsikat, kaikki…  Entä sen ällöttävä tunne, kun viikkaatte juuri kuivurista tulleita, vähän sähköisiäkin vaatteita, ja ne tarraavat sormenpäihisi, koska kätesi ovat niin karheat? Rystyset, jotka vuotavat verta vain, koska autoit lapsellesi kengät jalkaan, tai pahimmassa tapauksessa, laitoit vain kätesi nyrkkiin.
No, tämä on mulle arkipäivää. Pahinta näin talvella, mutta valitettavasti kuivasta ihosta ei pääse eroon kesälläkään. Kantapäihin ilmestyy valtavat halkeamat, ja kesälläkin sormenpääsi saattaa vain haljeta. Kuiva iho vaatii jatkuvaa hoitoa, oikeita tuotteita ja niinkin yksinkertaista asiaa, kuin aikaa.

Omalla kohdallani ihonhoito ja rasvaus kaatuu useimmiten laiskuuteen. Ajan puutteeseen, ja valitettavasti myös siihen ajatukseen, ettei kukaan kuitenkaan näe mun halkeilevia kantapäitä tai hilseileviä sääriä. Huulia rasvaan jatkuvasti, se on helppoa. Käsiinkin yritän silloin tällöin laittaa rasvaa, mutta yleensä huomaan välittömästi tämän jälkeen jo tekeväni jotain märän rätin ja puhdistusaineen kanssa.

Indiedaysin ja Ceridalin yhteistyö haastoi mut neljän viikon testijaksolle, eli ottamaan rasvapurkit vähemmän kauniisiin käsiini, ja tarttumaan ongelmaa eli härkää sarvista. Siis ihan oikeasti käyttämään niitä hoitotuotteita, joiden teho ei juuri näy vain kylppärin kaapin perällä.Testijakson oli määrä alkaa hiukan ennen joulua, mutta myönnettäköön, että joulukiireen ja joulusiivousten aikana lykkäsin ihonhoitoa lähes samaan tapaan kuin olen lykännyt ennenkin, ja tartuin haasteeseen kunnolla vasta joulun jälkeen.

Ceridalilta löytyy kolme tuotetta, joita testasin kaikkia. Ceridal Lipolotion ja Lipogeeli, jotka suojaavat ja hoitavat kuivaa ihoa, sekä Ceridal Voide, joka vastaavasti hoitaa ja kosteuttaa. Näistä kolmesta tuotteesta kaksi ensimmäistä löytyi multa jo valmiiksi, mutta tuohon uutuusvoiteeseen tutustuin vasta kampanjan myötä.

Ceridal Lipolotion on ihoöljy, joka ei sisällä vettä, parabeeneja, hajusteita tai väriaineita. Tuotteen rasvakoostumus on 100%, eikä vedetön öljy kirvele ihoa. Öljyisestä koostumuksestaan huolimatta se hujahtaa ihon sisään nopeasti, eikä jätä ällöttävää limaista pintaa iholle. Öljy on helppo levittää isoille ihoalueille, ja suihkupullo helpottaa levittämistä. Tämä tuote on erittäin kuivan ihon pelastus!
Otin Lipolotionin käyttöön koko kropalle, ja annoin kunnon tehohoitoa hilseilevälle iholleni. Kroppaa öljytessäni hoidin voiteella myös kantapäitä ja jalkapohjia.
Tällä tuotteella saa näkyviä tuloksia heti parin päivän jälkeen, mutta onneksi tämä haaste on laittanut mut jatkamaan rasvailua, sillä kaikkihan me tiedetään, ettei kuivaa ihoa paranneta parissa päivässä!

Ceridal Voide on koostumukseltaan sellainen puolipaksu perusvoide. Tässä rasvakoostumus on 28%, eli tuote on huomattavasti öljyä kevyempi. Tämä on ehdottomasti sellainen perusvoide, joka käy kaikille ja varsinkin niille ihoalueille, joilla ongelmat eivät ole vakavia. Voide on hajusteeton, eikä ärsytä ihoa, joten sitä voi käyttää kasvoilla, meikinpoistoon, tai vaikka vauvalle. Mulle tuote jämähti sellaiseksi perus käsirasvaksi, mutta aloin levittämään sitä myös muualle kroppaan, kun pahin kuivuus oli Lipolotionin avulla saatu kuriin.

Kolmas tuote on Ceridal Lipogeeli, joka on suosikkini koko sarjasta. Tässäkin tuotteessa rasvakoostumus on 100%, mutta tuote on jämäkkää voidetta, mikä helpottaa levittämistä erilaisissa tilanteissa. Tällä tuotteella on iso vaikutus siihen, että kämmenselissäni ei ole tällä hetkellä haavan haavaa. Ei yhtään auennutta rystystä, ei haljennutta sormenpäätä, tai edes karheaa ihoa.
Aloittaessani haasteen otin mukaan myös meidän kuopuksen, joka on valitettavasti perinyt kuivan ihon äidiltään. Klaaran kämmenselät ovat joka talvi punaisen rohtuneet sormenpäistä ranteisiin asti. Monet apteekissakin suositellut voiteet ovat jääneet käyttämättä, koska pieni lapsi ei yksinkertaisesti kestä kirvelyä. Käsiin käytettävä rasva ei myöskään saa olla tahraava, vaan sen pitää imeytyä heti ja kestää myös kulutusta. Lipogeeli sietää myös kevyttä pesua, eli aamuin illoin kun sitä levittää käsiin, ja varsinkin kämmenselille, tuote tarjoaa suojaa pitkin vuorokautta. Tuubista riittää pieni pähkinän kokoinen annos (lapselle vielä pienempi), ja rasva levittyy tasaisesti ja imeytyy nopeasti. Tämä voide on todellinen tehohoito kantapäille, kyynärpäille, rohtuneille huulille, you name it! Voide tarjoaa myös suojaa pakkasta vastaan, eli tätä kun levittää iholle parikymmentä minuuttia ennen ulkoilua, iho pitää kiinni kosteudestaan, eikä kuivu.
Klaaran kämmenselät paranivat viikossa. Ensimmäisen viikon aikana rasvaa levitettiin 3-4 kertaa päivässä, ja tämän jälkeen hoitoa on jatkettu aamuin illoin. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen tyttäreni kädet ovat oikeasti sen näköiset, kuin kuivuusongelmaa ei olisikaan. Hyvin samaan tahtiin paranivat myös omat käteni, ja nyt tosiaan riittää tuo Ceridal Voidekin. Mutta Lipogeeli on mullakin käytössä yhä pari kertaa päivässä.
Jos siis pitäisi nimetä yksi tuote, jota kuivaihoiselle suosittelen, se olisi ehdottomasti tämä! Koko kroppaa jämäkällä tuotteella tosin on vaikea hoittaa, eli jos mielii eroon hilseilevistä ja punoittavista sääristä, Lipolotion kannattaa ottaa myös testaukseen!

Voisin kirjoittaa kuivasta ihosta vaikka loputtomiin, sen verran paljon aiheesta olisi sanottavaa. Se, mitä itse opin tämän haasteen myötä on se, että ongelmat vaativat hoitoa. Kuivaa ihoaan voi toki piilotella, mutta jos asialle oikeasti haluaa jotakin tehdä, se vaatii tarttumista oikeisiin hoitotuotteisiin. Entä onko vuorokauteni kärsinyt jotenkin siitä, että olen ottanut aikaa ihoni hoitamiseen. No ei ole. Muutama minuutti löytyy kyllä päivästä kuin päivästä. Siitä iso kiitos Ceridalille, että vaatteet voi pukea heti tuotteiden levittämisen jälkeen. Jos rasvan imeytymistä pitäisi odotella, tuotteiden käyttö olisi varmasti jäänyt vähemmälle ihan jo kylmien säiden vuoksi.

Itselleni kuiva iho on myös opettanut sen, että pesemisen kanssa kannattaa käyttää järkeä. Jos et päivän aikana tee juuri mitään raskasta, tai hikoile, pikkupesut hanan alla tai bidellä riittävät. Koko iho ei vaadi jakuvaa saippuointiakaan, ja kuumat pitkät suihkut kannattaa jättää välistä täysin.
Kuollut ihosolukko ei sekään muutu millään voiteella eläväksi, eli jonkinlainen kuoriminen on kuivankin ihon perushoitoa. Kuivaharjaus irrottaa sen, mikä yleensä jää vaatteisiin tai pöllähtää ilmaan, mutta ihon uudelleen kuivumista voi estää. Sama pätee halkeileville jaloille. Kunnon jalkahoito, ja sen päälle rutiininomainen ihonhoito, eli kosteutus. Vain käytetty hoitotuote auttaa, eikä mikään rasvakoostumus pelasta ihoa kylppärin kaapista käsin.

Kärsin ehkä koko loppuelämäni herkästi kuivuvasta ihosta, mutta sen olen nyt oppinut, että kuivan ihon kanssa ei tarvitse koittaa pärjätä, vaan kuten monet muutkin ongelmat, tätäkin voi hoitaa. Terveiset siis jokaiselle kohtalotoverille; Antakaa ihollenne muutama minuutti päivässä, se kannattaa oikeasti!

Vieläkö muistatte, kun reilu kuukausi sitten kirjoitin teille uudenlaisesta vakuutuskonseptista, jossa asiakkaan oma aktiivisuus vaikuttaa vakuutuksen hintaan? No, mikäli juttu jäi lukematta, tai muisti pätkii, voit käydä lukaisemassa Vaikuta omilla valinnoillasi -postauksen tästä linkistä.
Kyseessä on siis Indiedaysin ja OP:n yhteistyö, jossa testataan uuden Syke -vakuutuksen pilottivaihetta.
Jatketaan aiheesta vielä vähän, ja laitetaan pystyyn myös kiva lukijakilpailu!

Kuten aikaisemmassa postauksessa jo pohdin, tulevaisuus on varmasti muuttamassa vakuutuksia ja vakuutusten muotoja. Tahto huolehtia itse itsestään tulee varmasti korostumaan jossakin vaiheessa. Ehkä asiakkaiden aktiivisuutta ei jatkossa korosteta juuri tapaturmavakuutusten kohdalla niinkään paljon, mutta silloin kun testataan ja tutkitaan, on tietenkin syytä lähteä liikkeelle “turvallisilta vesiltä”. Kuka tietää, vaikka sairaskuluvakuutukset olisivat kymmenen vuoden päästä kaikki asiakasta motivoivia ja sitä omaa aktiivisuutta kysyviä.

OP:n Syke vakuutus on yksinkertainen tapaturmavakuutus, johon on liitetty suomalaisten startup-yritysten hyvinvointiosaaminen, eli erilaisia hyvinvointisovelluksia. Vakuutuksen hinta määräytyy asiakkaan oman aktiivisuuden mukaan, ja asiakas voi valita mieleisensä haasteen neljästä eri sovelluksesta. Omaa aktiivisuutta seurataan ja lisätään puhelimeen ladatun sovelluksen avulla, ja vastavuoroisesti vakuutusyhtiö joustaa kuukausimaksussa.
OP:n Syke tapaturmavakuutus kattaa asiakkaan lääkärikäynnit Omasairaalassa, ja vakuutusehdotkin on puristettu lyhyen ytimekkäiksi ja selkokielelle.

Pilottijaksolle valitsin itselleni PulseOn -sovelluksen, joka tsemppaa treenaamaan aktiivisesti ja tehokkaammin. Ei ehkä paras haaste juuri joulukuulle tai tammikuun lumille, kun lapset lomailevat tai leikkivät lumileikkejä ja liikunta pyörii aika pitkälle ulkoilun ympärillä ja kävelemisellä kolmevuotiaan tahdissa. Mutta, vaikka metsässä samoilu ja luistelun avustaminen nyt eivät kuntoani ja kestävyyttäni niin pitkälle edistäkään, en koe asiasta huonoa omaatuntoa ollenkaan. Mulle liikkuminen on fiilisjuttu, ja joskus hauskat elämykset perheen kesken tai vain palelevan koiran kanssa heitetty pikkupyrähdys ajavat tavoitteellisemman liikkumisen edelle. Sitävastoin lumen tulo sai taas pohtimaan hiihtämisen tehokkuutta, ja niiden himputin suksien hankkimista. Edelliset sivakoinnit kun ovat kohdallani olleet sielä ala-asteen liikuntatunneilla.

Hiihtäen tai ei, OP:n Syke vakuutuspilotti kestää kuitenkin aina toukokuun loppuun asti, joten vielä ehtii mukaan, ja itseään haastamaan. Pilottijaksolle pääsee mukaan 15 euron kuukausihintaan (tästä vähennetään aktiivisuudella hankkimasi alennus), ja vakuutuksen voi irtisanoa pilotin aikana ihan milloin vain. OP:n Syke -pilotti toimii kattavan vakuutuksen lisäksi hyvänä tsempparina esimerkiksi kuntoprojektissa tai elämänmuutoksessa, mikäli ajatuksissasi on aloittaa uusi vuosi terveellisemmin, tai vuodenvaihteen tsemppi alkaa jo jostain syystä hiipua.

Lukijakilpailu:

Maistuisiko hyvinvointiviikonloppu Vierumäellä?
Vastaamalla kysymykseen
Minkälaisia ajatuksia sinussa herättää OPn Sykkeen kaltainen pilotti, joka yhdistää vakuutuksen ja hyvinvoinnin?
, sinulla on mahdollisuus voittaa 250 euron arvoinen lahjakortti, joka oikeuttaa hyvinvointiviikonloppuun Vierumäellä. Eli ihan mahtava palkinto! Kaikkien kampanjaan kuuluvien bloggaajien postauksia kommentoneiden kesken arvotaan yksi lahjakortti, joten nyt silmät tarkkana myös muissa blogeissa olevien Syke -postausten kanssa!

Jätä vastauksesi kommenttiboxiin viimeistään  5.2.2016 ja tutustu sääntöihin täällä. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Tiedättekö sen iltapäivän hiipivän pikkunälän, tunteen joka ilmenee väsymyksenä ja keskittymisen herpaantumisena. Oma elimistöni huutaa ainakin ravintoa aika tasaisin väliajoin. Aamupuuro seiskan jälkeen, lounasta ennen puoltapäivää, ja sitten jotain pientä jonka avulla jaksaa päivälliseen asti. Tutkimusten mukaan iltapäivä on monelle se sudenkuoppa, jossa tulee tartuttua suklaapatukkaan tai leivonnaiseen. Verensokeri kaipaa piristystä, mutta suuhun tulisi laittaa jotakin, minkä avulla energia virtaa kroppaan tasaisemmin, eikä seurauksena ole kahta kauheampi väsy.

Indiedaysin ja Elovenan yhteistyön myötä pääsin kokeilemaan Elovenan kauraisia välipalapatukoita, ja käsilaukun lisäksi ne löysivät tiensä aika nopeasti myös iltapäiväkahvin kaveriksi.

Olen ollut pitkään sellainen patukkatyttö. Jonkinlainen välipala pitää kulkea laukussa miltei aina, ja autossakin on yleensä todisteita patukkariippuvuudestani käärepapereiden muodossa. Kun kroppa ei jostain syystä saakaan energiaa tasaisin väliajoin, patukat pelastavat pinnankiristymiseltä, ja isommalta suklaanhimolta. Alunperin tarrasin aina erilaisiin proteiinipatukoihin, mutta jossain kohtaa älysin yhdistää vatsavaivat kiireellä napattuihin välipaloihin, ja proteiinipatukat ovat jääneet siitä saakka kaupan hyllylle.

Elovenan hedelmäisen kauraisia välipalapatukoita on kahta erilaista; Mansikka-Vadelma ja Kaakao. Molemmat ovat koostumukseltaan raakapatukkamaisia, hedelmistä, kaurasta, marjoista/kaakaosta puristettuja, ilman mitään lisättyä. Näistä ei siis löydy lisättyä sokeria eikä lisäaineita, vaan rehellistä aitoa tavaraa.

Hedelmien, marjojen ja kaakaon lisäksi patukoista löytyy tietysti kauraa, joka on ravintoarvoltaan monipuolinen vilja. Kaura sisältää tasapainoisessa suhteessa hiilihydraatteja,
proteiinia ja rasvaa, sekä runsaasti ravintokuitua. Kauran kuidusta iso osa on liukenevaa kuitua eli beetaglukaania, joka hellii vatsaa ja
auttaa hallitsemaan myös kolesteroliarvoja. Kuitu tasaa verensokerin vaihtelua ja pitää nälän loitolla
pidempään. Kaura sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon, jos se on tuotettu erillään muista viljoista eli
se on niin sanottua “puhdasta kauraa”.

Itse tykästyin varsinkin tuohon Mansikka-Vadelma -patukkaan, koska siinä on marjojen tuoma raikkaus. Koemaistatus lapsilla meni tasaisesti, toinen piti enemmän marjoista, toinen kaakaosta. Proteiinipatukoita en ole koskaan halunnut lapsille antaa, mutta näissä kyllä plussana on juuri se, että luonnolliset raaka-aineet sopivat myös pienemmille. Toinen plussa tulee saatavuudesta, sillä Elovenan tuotteita löytyy niistäkin kaupoista, joissa ei ole protskupatukoita tai urheiluravinteita.

Vaikka patukkavälipalat on ollut mulle ennen sellainen reissussa napattava energianlähde, nämä ovat maistuneet myös ihan kotona. Aamukahvin haluan juoda tuntia ennen aamupalaa, mutta iltapäiväkahvin kanssa kaipaan usein jotakin “kastettavaa”. Jotain pientä, mikä nostaa verensokeria, ja estää iltapäivän nuupahtamista. Pienet patukanpalat tuntuvat joulun suklaakonvehtien jälkeen loistavalta valinnalta kahvin kylkeen. Hedelmien luonnollinen makeus taltuttaa makeannälkää, mutta ei nosta verensokeria piikiksi asti. Pieniksi paloiksi leikattuna patukasta tulee myös nautittua eri tavalla. Vähän kuin nappaisi sen muutaman palan suklaata kahvin kaveriksi.

Lukijakilpailu:

Kerro komenttiboksissa, missä tilanteessa Elovena pelastaa sinun päiväsi? Yksi onnellinen voittaa palkinnoksi Elovenan tuotepaketin. 🙂

Jätä kommenttisi viimeistään huomenna maanantaina (18.1.2016), ja olet mukana arvonnassa.

Kivaa sunnuntaita! Elättelen toiveita, että ehtisin tänään taloprojektissani jo maalausjuttuihin. 🙂

OPn Syke -pilotissa on mukana neljä eri hyvinvointipalvelua, ja löydät ne täältä. Kuten huomaatte, valittavana on paitsi liikuntaa ja kunnonkohotusta, myös terveellisempään ruokavalioon ja arjen aktiivisuuteen sekä parempaan jaksamiseen tähtääviä sovelluksia.
Puntaroin itse pitkään, mikä sovelluksista tuntuisi omaltani, mutta täytyy sanoa, että valinta oli vaikea, koska olisin oikeastaan halunnut testata kaikkia. No, liian monimutkaista ei elämästään kannata tehdä, ja ihan joka asiaa asettaa yhdellä kertaa luupin alle, joten valitsin itselleni PulseOn palvelun, jonka avulla mun pitäisi nyt saada itseni treenaamaan tehokkaammin ja kuntoa kasvattavalla tasolla. Miten tässä käy, siitä tulette kuulemaan myöhemmin, kun saan jonkinlaista kokemuspohjaa projektilleni.

Silti ihan jo omankin motivoitumiseni vuoksi, ottaisin teistä enemmän kuin mielelläni tsemppiseuraa. Josko sitä oltais keväällä koko porukalla paremmassa kunnossa! 🙂

Muistanette viikon takaisen, Indiedaysin ja Schollin yhteistyön merkeissä järjestetyn, Scholl Dinner Detour -illanvieton, josta teille kirjoittelinkin. Postauksen voit käydä lukaisemasta tästä linkistä, mutta palaan tuohon iltaan nyt vielä pienen videon muodossa. Nimittäin illasta on tosiaan koostettu hauska pätkä, johon on mahdutettu se rento fiilis, joka meillä oli seuranamme. Tuon puolentoista minuutin aikana saatat bongata myös pari puhelinta ja kameraa. 😉

Ajatuksena illalliskierros ventovieraiden ihmisten kanssa ja tieto siitä, että tehtäväsi on houstata yksi ravintolapysäkki, saattoi alkuun myös hiukan jännittää. Onneksi tuossa porukassa kaikenlainen jännittäminen katosi ennen kuin oli varsinaisesti tullutkaan, ja koko illasta jäi käteen hyvä ja levollinenkin olo.

Iltamme tosiaankin järjestettiin Vain Elämää -henkisesti, ja ravintolat oli etukäteen jeattu meidän neljän bloggaajan kesken. Minttu sai kunnian aloittaa alkudrinksuilla, Sanni jatkoi alkuruokaravintolassa, Marialle oli valittu pääruokapaikka, luonnollisesti itselleni jäi jälkkäriravintola. Illan teemana oli hyvinvointi, ja siihen tartuttiinkin hienosti monelta kantilta.

Mitään esitelmiä me emme tosiaankaan pitäneet vaan lähinnä kukin vuorollaan avasi keskustelun, ja juttelimme niin aiheesta kuin aiheen vierestäkin. Hauska oli myös huomata, että hyvinvointi on meille kaikille tärkeä asia, ja suhtaudumme siihen yllättävän samalla tavalla. Hyvinvoinnin kärkeen asetettiin ravinto ja uni, ja niiden rinnalle elämää tasapainottavia tekijöitä, kuten liikuntaa, ystäviä, yksinoloa, rakkautta, harrastuksia, oppimista jne. Siihen kun lisää vielä sitä positiivista ajattelua ja suhtautumista elämään, ollaan melko varmasti hyvinvoinnin paremmalla puolella. Kyse onkin sairauden puutteen ja vaurauden sijaan, enemmän sellaisesta henkisestä vauraudesta, sekä hyvästä olosta – niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Hyvinvointiin pystymme myös itse vaikuttamaan omilla valinnoillamme.

Itselläni on mennyt vuosia kovin mustavalkoisen ajattelun kanssa, ja joko – tai -asenteella, mutta illan aikana tuli pohdittua myös omaa kehitystä aiheen parissa. Esimerkiksi ruoka ei ole vain polttoainetta, tai soluillemme tärkeitä rakennusaineita, vaan samalla myös nautinto kaikille aisteille. Itselleni esimerkiksi ruokailun visuaalisuus on tullut jatkuvasti tärkeämmäksi. Kaunis kattaus, kaunis ympäristö ja  kaunis annos. Pelkkä syöminenkin voi olla älyttömän monipuolinen kokemus. Kun tuohon visuaalisuuteen vielä yhdistetään hyvät maut, pöydän ääreen rauhoittuminen ja hyvä seura, syntyy hyvinvointia hellivä kokonaisuus perustarpeemme ympärille.

Aiheena hyvinvointi on niin moniulotteinen ja se kietoutuu kaikkeen tekemiseemme ja ajatteluumme. Rönsyilevä ajatustenvaihto kuitenkin toimi hienosti myös tönäisynä pienelle itsetutkiskelulle. Mistä minun hyvä oloni kumpuaa? Kuinka voin edistää omaa hyvinvointiani? Lopulta elämä on valintoja ja itse olemme oman hyvinvointimme ja jaksamisemme asiantuntijoita. Kiireen ja arjen keskellä on siis enemmän kuin suotavaa pysähtyä myös miettimään itseään. Jos negatiivinen mieli levittää negatiivisuutta ympäristöön, niin kenties hyvinvoiva ihminen pystyy vaikuttamaan positiivisesti myös kanssaihmisiin.

Hauska ilta ja varsin antoisa teema. Hyvä idea myös toteuttaa ystäväporukalla, ja vaikka ihan kotona.

Mutta tämä siis Schollin yhteistyöstä. Käteen (ja tässä tapauksessa jalkaan) jäi paitsi mukavat geelipohjalliset, myös iso annos arkista viisautta ja motivaatiota huolehtia itsestään. Kiitos edelleen illan järjestäneille, ja tietenkin seuralle. Hieno kokemus, joka jää varmasti mieleen, ja johon tulee palattua yhä uudelleen.

Mutta nyt toivottelen sateisen harmaat keskiviikot. Täällä ainakin on säkkipimeää, ja päivä vaatii äärimmäiset määrät kahvia!

Voihan tätä auringon hellimistä. Vaikka kuinka on yrittänyt pitää mielen positiivisena, niin kyllä sateet ovat ajaneet ihmisen niin pieneen. Välillä on ollut itku herkässä, tuntuu, että seinät meinaavat kaatua päälle. Aina sataa, ja pihassa seisoo vesi.

Tiedän, ettei pari aurinkoista päivää pelasta täkäläisiä viljasatoja, mutta mun mielenterveydelle niillä on äärettömän suuri vaikutus. Fillarointi on mulle se kesän ykkösjuttu, ja tänä kesänä pyörään on tullut kilometreja ennätyksellisen vähän. Kun tarakalla istuu aina pikkumatkustaja, ei lenkit voi olla kovinkaan pitkiä. Itseä ei isompikaan sade kaada, mutta kyytiläiselle tulee helposti epämukavat oltavat, kun taivas repeää.

Eilen pidettiin kaupunkiajoharjoitukset, ja tänään lähdettiin koko porukka vähän pidemmälle kierrokselle. Pyörälenkistä tulee pyöräretki, kun mukaan pakkaa pillimehua, ja välillä pysähtyy ihailemaan maisemia. Pääsinpä jopa eroon takaistuimesta, kun mies viritteli peräkärryn omaan mankeliinsa. Tuleva koululainen sotki pyöräänsä kaksi ja puoli tuntia, eikä yhteenkään ylämäkeen tarvinnut pysähtyä.

Nautitaan siis kesästä, kun se vihdoinkin on täällä! Jäätelökin maistuu muuten paljon paremmalta kun sen istuu syömän aurinkoon. 😉

Ihanaa keskiviikkoa!