Moikka ihanat!

Kuten kerroin, piipahdin lauantaina ihanassa Nougatissa, ja räpsin muutaman kuvankin putiikin mielettömästä tunnelmasta. Tässä myymälässä ei varmaan ole mitään, mitä en itselleni huolisi. Vaatteista, asusteista, koruista, kengistä, ja tietysti sistusjutuista, koostuva valikoima osuu omaan makuuni aivan täydellisesti!

Nougatista löytyy hyvä valikoima myös BeckSöndergaardin huiveja ja asusteita, ja tulihan niitäkin hypisteltyä. Olette muuten kyselleet Becksujen ostopaikoista tuolla arvontapostauksessa, ja ajattelin nyt muistutella teitä keväällä laatimastani jälleenmyyjälistasta! Listan löydätte viime keväisestä huiviarvonnan onnellinen voittaja -postauksesta.

 

Kukkaruukkuja (joille on ihan oikea tarve) en nyt tällä kertaa pystynyt raahaamaan mukanani, mutta jotain pientä visiitiltä kuitenkin jäi käteenkin.

Nyt kuitenkin suunnataan lasten kanssa ulos nauttimaan ihanasta ilmasta! Eilinen meni supertehokkaasti keittiössä, joten tänään pitää ottaa sisällä oleilut kunnolla takaisin!

Muistakaa te osallistua arvontaan!!!!

Ihanaa aurinkoista tiistaita!

Heij, ihanat!

Eilinen meni tosiaankin Helsingissä – ja tämä päivä toipumisessa. Pitkä ja raskas päivä, mutta kiva sellainen.
Mukaan mahtui myös herkuttelua ja pientä shoppailua. Kohteina Granit -ja tietenkin Nougat!

Business & Pleasure;
Myös jotain alla oleviin kuviin liittyvää oli ohjelmassa, mutta niitä tuotoksia sitten joku toinen kerta.

Pitkät matkat ja istuminen käyvät kropan päälle, ja tänään olikin ihan pakko lähteä heti aamusta vaunulenkille reippailemaan. Ja ihan kiva myös hengailla tämä päivä meikittä, sekin tuntuu jopa mukavalta!
Perus sunnuntai; Seuraavan viikon ruokien valmistelua, kauppareissua ja pyykin pesua. Mutta kyllähän näitä taas jaksaa!

Maanantai aamuna on kiva palata vielä hetkeksi viikonlopun tunnelmiin – kuohuvien ja kuplivien pariin. Blogisynttärit on juhlittu ja viikonlopusta palauduttu. Pieni breikki arkeen oli  paikallaan, mutta hauskaahan kotiinkin on aina takaisin tulla.
Sivistimme itseämme varsin riemukkaissa merkessä tamperelaisessa Inez-ravintolassa, jossa, perehdyimme kuohuviinejen maaimaan. Maistelu ja haistelu on oikeastaan ihan kiva tapa oppia uutta! Keveistä ja raikkaista kuohareista aloitettiin, ja lopulta päädyttiin tummanpunaisiin herkkuihin. Loppuillasta pöydällä oli sen verran tyhjiä kuoharilaseja, että en viitsinyt enää laittaa edes kuvia blogiin. Joku olisi voinut vaikka saada väärän käsityksen!
Onneksi sitä on näin iän karttuessa oppinut, että jatkuva haukottelu tarkoittaa väsymystä, ja sänkyyn tuli tällä kertaa kömmittyä mukavan aikaisin. Järjenkäytöstä kiittävät myös kukkapenkit, joiden kimppuun kävinkin heti kotiuduttuani. Johan olivat taas nokkoset villiintyneet viikonlopun aikana.

Kiitti murut seurasta, kaikkia oli tosi kiva tavata! Uuteen viikkoon taas yhtä hauskaa elämystä rikkaampana. Aurinkoa kaikille!

Olen ehdottomasti Bond-tyttö. En sanan siinä merkityksessä kuin esimerkiksi Ursula Andress tai Halle Berry (molemmat ovat tainneet jäädä mieliin uskomattoman kliseisistä vedestä ylös nousemisistaan, vai onko koko bikiniklisee juuri Honey Riderin luoma?), vaan Bond-tyttö sanan tarkoittaessa todellaista fania. Ja tarkoitan nyt todella suurta fania!

Olen kasvanut (tai kasvatettu) 007-maailmaan jo lapsesta lähtien. Ensimmäisiä kertoja taisin katsella Bond-elokuvia jo ennen kouluikää tai lukutaitoa. Ja kyllä, tiedän, ei kuulosta normaalilta ottaen huomioon nykyiset ikäsuositukset tai oman Pokemon vastaisuuteni, mutta ajan henki taisi olla tuolloin toinen, eikä minusta toisaalta tämän kummallisempaa tullut. Meillä ei ollut kotona poikia, vain minä ja isosiskoni, joka ei koskaan Jameksen hurmaan ole tainnut päästäkään. Ensimäiset elokuvat olen katsellut isän sylistä kysellen kuka on paha, ja kuka on hyvä. Q:n keksinnöt tietenkin tekivät myös suuren vaikutuksen lapsen vilkkaaseen mielikuvitukseen. Myöhemmin hilasin VHS-kokoelmaamme aina suuremman tekemisenpuutteen iskiessä. Vanhojen Bondien seurassa olenkin äärettömän ikävää leffaseuraa, sillä osaan vuorosanat jotakuinkin ulkoa, ja lausun ne aina pikkuisen etukäteen.
Ja ne vanhat VHS-nauhat ovat muuten vieläkin tallella vanhempieni luona. Maikkarin pöllöt ja Kymppikioskin mainokset, niitä ei voita mikään nykyaikainen HD-tekniikka. Muutamassa elokuvassa tulee jopa se kuuluista “Hetkinen” -tauko!

Vaikka kirjahyllystäni (tai tällä hetkellä varastosta) löytyykin muutama vanhempi Fleming painos, on James Bond minulle kuitenkin pääasiassa elokuvasankari. Minun on myös vaikea valita yhtä ainoaa oikeaa Bond-näyttelijää. Nuoren Sean Conneryn charmi toki puri yhtäläisesti kuin puree edelleenkin, mutta toisaalta Roger Moorellakin on vahva rooli Bond-faniksi kasvamisessani. George Lazenbyn rooli elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, on sekin mieleeni, ja todennäköisesti juuri elokuvan romanttisen ja traagisenkin puolen vuoksi; Onhan tämä juuri se Bond-leffa, jossa tirautan aina kyyneleet Teresan kohtalon vuoksi. Vähiten minuun vaikutusta tehneet Bond-näyttelijät ovat ehdottomasti Timothy Dalton ja Pierce Brosnan (-paremmuusjärjestykseen laitettuna, sorry).

Daniel Craig on nostanut salaisen agentin ja Bond-elokuvat jälleen vanhalle tasolleen. Ei enää näkymättömiä autoja, eikä yliampuvia (tai ainakaan liian yliampuvia) keksintöjä. James on muuttunut myös herkemmäksi hahmoksi, tuntevaksi ihmiseksi, ja uudet elokuvat ovat sivunneet Bondin historiaa. Toki Craig on ilo myös naiskatsojan silmälle, vaikkakaan tuossa alle 180-senttisessä miehessä ei ole mitään siitä charmista, jota Connery kantaa mukanaan.

Ja mistä moinen vuodatus? Koska tänään on leffapäivä, ja todellinen fani pääsee katsomaan uutukaisen Bondin vasta nyt! Syksy on ollut kiireinen, ja remontti, muutto ja kaikki niihin liittyvä, on luonut aikataulullemme tiukat puitteet. Suuri toiveeni ehtiä leffaan vielä ennen vauvan syntymää täyttyy tänään. Ja samassa tilassa, vatsa pystyssä, riensin myös vuoden 2008 lopulla katsomaan edellisen Bond-elokuvan Quantum of Solace! Elokuvien ilmestymiseen liittyykin kohdallani yleensä jotakin suurta; Onpa leffaan pitänyt joskus päästä jopa kesken sairaalahoitojen!

Tänään otetaan irtiotto arjesta, ja vietetään miehen kanssa omat kahdenkeskeiset pikkujoulut. Kahdenkeskeinen ilta, treffit – varmasti ainoa laatuaan vähään aikaan. Vain Bondin kaltainen leffakokemus saa minut odottamaan enemmän itse elokuvaa kuin popcorneja – myönnän. Edes ruokapaikalla ei ole tänään merkitystä.
Kotona on saatu paljon aikaiseksi, ja niitä juttuja sitten tännekin jossain vaiheessa laitan esille. Nyt kuitenkin nauttimaan suurta Bond-huumaa! Uskaltautuuko kukaan muu tunnustamaan fanitustaan?

Hauskaa ja ikimuistoista iltaa!

Kuvat 1,2 ja 3: Dr No, 4: Skyfall

Hurrr, mikä hyytävä kylmyys! Joko kehoni on tottunut yli 30 asteen lämpötilaan tai sitten syysflunssa on totaalisesti iskemässä. Tänään kuitenkin pientä puuhastelua uudella kodilla. Hamstrasin kukkasipuleita ennen matkalle lähtöä, ja nyt niitä pitäisi tökkiä maahan. Hitsi, kun tässä kohtaa olisi hyödyksi vaikka hiukan lyhemmät jalat. Kyykistely ottaa jo jonkin verran voimille, eikä ergonomiasta ole puhettakaan. Voihan olla, että pihasta puskee keväällä muutenkin sipulikukkaa, mutta koska mistään ei voi olla varma, ajattelin varmistaa keväisen loiston krookuksilla ja idänsinililjoilla. Ja koska uutta puutarhaa on ruhtinaalliset 5900 neliötä, häviää sinne aika sutjakasti muutama pussilillinen kukkasipuleitakin.
Niin paljon tekisi mieli tehdä sekä puutarhassa, että sisällä. Nieleskellen pitää vain ymmärtää, ettei nyt vaadi itseltään ihan liikoja. Liki kolme vuotta lähes hoitamatta ollut puutarha ei ole tämän syksyn projekti, eikä sitä saada kuntoon vielä ensi kesänäkään. Äitini antoi hyvän ohjeen: Aloita rapunpielestä ja etene pikkuhiljaa vuosi kerrallaan.
Päivän positiivinen yllätys oli Niilon huoneen lattia. Koska kuulemamme mukaan olimme täysin varmoja, ettei laminaatin alla ole kuin kovalevy, on laminaatin purkaminen jätetty tuonnemmaksi. Tänään kuitenkin yhden irroitetun laminaattipalan jälkeen selvisi, että huoneessa onkin kaunis vanha lautalattia. Pienet on ilot, mutta melkein tuli onnenkyyneleet silmiin! Helpottaa työtä aika lailla, eikä mikään tietysti voita ulkonäöllään vanhaa lautalattiaa!
Sillä välin, kun pojat purkivat laminaattia, ja kantoivat rojua ulos, istuin minä kipinävahtina lämmitellen Upon kyljessä niin liki, että alkoi jo Jacobsenit tuoksua kumille. Mies kantoi minulle Ikean keittiöjakkaran ja käski kuvitella sen olevan kaunis rottinkituoli kera lampaantaljojen. Punaviinilasinkin kuulemma sai visioida tunnelmaa luomaan. No siinäpä minä istuin ja haaveilin sisustamisesta. Vaikka uuteen pintaan ja sisusteluihin onkin vielä paljon matkaa, tarvitsen mielikuvaharjoitukseni, jotta pysyn järjissäni. Ennen pitkää suunnitelmien kimppuun päästään kuitenkin.
Uuni on sellaisessa hauskassa “välihuoneessa”, jonka tlevaisuuden funktiokin on vielä hiukan epäselvä. Tämä on keittiön ja eteisen lisäksi se huone, joka odottaa uutta puulattiaa. Talon siisteystaso on tällä hetkellä kuvan mukaista – eli täysin ala-arvoista.

Mulla oli matkassa väärä objektiivi, joten sisäkuvia ei nyt paljoa tullut otettua tälläkään kertaa. Kipinävahtina istumisen sijaan tulin tänne nykyiseen suntoomme lämmittelemään ja hoitamaan niitä asioita, joissa olen ehkä enemmän hyödyksi (=ruokahuolto ja siivous). Paprikat, zucchinit, tomaatit ja valkosipulit uuniin, pihvit pannulle ja sunnuntaipöytää kattamaan.

Rentouttavaa syyssunnuntaita!

 

Eilen sunnuntaina tosiaan vietettiin ensimmäistä blogini lukijailtaa. Tapahtuman järjestäjänä oli KappAhl, joka tarjosi sekä Uuden Kuun, että Secret Wardrobe– ja Oi mutsi mutsi -blogin lukijoille, kivan privaatin shoppailuillan.
Itse olen tosi tyytyväinen eilisen antiin, musta oli han mahtavaa että lukijoitani tuli paikalle täysi ryhmä, ja pääsin sanomaan vastavuoroisesti hei teille kaikille, jotka luette blogiani. Iso kiitos, että tulitte mukaan ja ihan oikeasti tuntui hienolta nähdä ihmisiä, jotka lukevat elämästäni ja ajatuksistani.

KappAhlin valikoimista uusi It’s all about being friendly-mallisto taisi nousta hitiksi. Itse ainakin ihastuin kovasti. Toinen hitti, ainakin mun lukijoiden keskuudessa taisi olla pitsitunika, joka tarttui myös omaan käteen. 🙂 Itse teinkin ostoksia kolmelle hengelle, mutta laitan kuvia hankinnoista teille myöhemmin. Myymälävalaistus kun ei ole amatöörikuvaajalle se kaikkein helpoin!

Me bloggaajat saamme aika paljon kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja showroomeille, mutta mikä itseäni ainakin ilostutti juuri tässä eilisessä, on se, että myös lukijat jotka seuraavat blogeja, tulevat kutsutuksi huolimatta siitä onko heillä itsellään blogia vai ei. Toivonpa todella, että tämän kaltaiset yhteistyöt yleistyisivät, ja sekä bloggaajat, että lukijat saisivat enemmän tilaisuuksia yhteisiin juttuihin. Pienen gallupin pohjalta, tämä olisi myös lukijoiden mieleen, joten vedän johtopäätöksen, jonka pohjalta tuomitsen illan onnistuneeksi kaikkien osapuolten kannalta.

Täytyy myöntää, että vaikka alkuraskauden väsymyksen jälkeen olen itseni aika energiseksi tuntenutkin, niin kyllä se unen ja levon tarve vain on kasvanut. Kun yöllä kahden aikaan pääsin kellistämään omaan sänkyyn, tuntui, kuin olisi kevyen shoppailun ja bussissa istumisen sijaan tanssinut muutaman tunnin yökerhon pöydillä (sikäli kun minulla ei kyseisestä ajanvietteestä ole ollenkaan kokemusta). Mutta kivaa oli, ja sehän on pääasia!

Kiitos vielä kaikille paikalla olleille lukijoilleni ja Kappahlin väelle!

Ja ihan loistavaa viikon alkua kaikille!

 

Sunnuntain rantavaatetus koostui biksujen ja sandaalien lisäksi mukavasta maximekosta. Oikeanlaista mekkoa metsästin kovasti jo viime kesänä, mutta en onnistunut löytämään sopivaa yksilöä mistään. Mikäli kangas, väri ja kuosi olivat kohdallaan, loppui mekon pituus puoleensäären, ja sehän ei ole maximekon mitta. Se oikea, tarpeeksi arkinen, tarpeeksi rento – ja ennen kaikkea tarpeeksi pitkä, löytyi täysin sattumalta. Tämä sinivalkoinen, maatalaahaava (oikeasti tosi pitkä) mekkonen täytti kaikki odotukset.

Tommy Hilfigerin London Stp Maxi Dress vilahti lainakuvana myös ainahan se on mielessä -postauksessa, ja poiki pari kyselyä myös postilaatikon puolelle. Mekko on tilattu täältä, ja mielestäni koot pitävät oikein hyvin kutinsa. Niin, ja tältä se siis näyttää päällä.

Pallomaha sujahtaa mukavasti mekon helmaan, ja onpa tälläinen muoti aika armollista ja käytännöllistä myös ensi kesää ajatellen.

 

 

Sellainen puolipilvinen ja tuulinen sää, että ihan uimaan ei uskaltauduttu, muttu muuten keksittiin rannalla kyllä tekemistä. Leivottiin hiekkakaukkuja ja katseltiin taivaalla leijailevia hurjapäitä. Hiekkaa taidettiin kuljettaa kotiin sen verran, että imuriinkin on vielä tartuttava.
Otettu lungisti muutenkin; Sunnuntai päivällinen nautittiin pitseriassa, ja pedit on yhä tekemättä. Skarpataan taas huomenna!

Leppoisaa iltaa!

 

Sunnuntai on jatkunut samalla kesäteemalla, kuin viikonloppu tähänkin asti. Vaihdoimme vain vilpoisempaan miljööseen, eli järvelle. Grillausta, soutelua, uimista, saunomista ja mustikoiden poimintaa. Kaikin puolin varsin mukava sunnuntai päivä.

Huomenna leivotaan jotakin mustikkaista, se on ainakin varma.
Kaunista kesäiltaa!

 

Kuivas satehen…. Täytyy sanoa, että pieni tauko sateestakin tuntuu raikastavan piristävältä. Vaikkei heinäkuun helteistä ole tietoakaan, nautin paisteesta ja auringon säteistä. Jotenkin koko maailma näyttää kauniimmalta kun sen päällä lepää pilvetön taivas.

Tein aamulla suuren kaalimuhennoksen uuniin, ja nyt useamman tunnin hautumisen jälkeen asunnossamme on mahtava kaalintuoksu. Nostan puolukkasurvoksen pöytään ja aloitan herkuttelut! 🙂 Suloista kesäiltaa!