Onnea satavuotias Suomi! Ihan silmät kostuivat, kun katsoin aamulla ikkunasta lumista ja kimmeltävää maisemaa. Niin kaunista, ja niin loistava ajoitus tuolle talvisäälle. Valittamisen aiheita pystyy löytämään kuka vain ja koska vain, mutta on meillä sittenkin kaunis maa ja paljon sellaista meille itsestäänselvää hyvää, josta ei aina välttämättä osaa edes olla kiitollinen. Mutta ollaan ainakin tänään, ja yritetään olla sitä myös jatkossakin.

Täällä on ulkoiltu tänään pariinkin otteeseen ja nautittu auringosta, joka hymyili taivaalta ja muistutti olemassaolostaan. Klaaran kanssa innostuimme jopa lumienkeleiden tekoon, sen verran kun maassa on puuterilunta. Kotikin on viritetty juhlavampaan kuntoon ja nyt, sinisellä hetkellä, tuntuu siltä, että elämässä on kaikki hyvin, ja juuri tässä on kaikki se, mitä tarvitsen.

Nyt kynttilöiden sytyttelyyn, ja sitten kaminan lämpöön rullailemaan lihasjumeja pois. Jos ajan voisi pysäyttää, tekisin sen juurikin nyt!

Kaunista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa. ♡

Tallenna

Hei huomenta ihanat! Vaikka ollaan ihan keskellä viikkoa (ja vieläpä aamussa), sukelletaan kuitenkin vielä hetkeksi pikkujoulutunnelmiin. En ole itse varsinaisesti mikään bilehile, kuten ei tietääkseni siskonikaan, joten jos ihmettelettekin yhden viikonlopun hehkuttamista hehkuttamisen perään, voinen vannoa, että omalla mittakaavallani kyseessä oli vuoden ehkä paras viikonloppu. Olemme siskoni kanssa aina olleet läheisiä, mutta kun meistä molemmista tuli aikanaan äitejä saman vuoden sisällä, ja fyysinen välimatka välillämme vain kasvoi, jäi luonnollisesti se sellainen siskoaika paitsioon, ja yhteiset kohtaamiset keskittyivät meidän itsemme sijasta lapsiin. On siis jotakuinkin oikeus ja kohtuus, että vähintään kerran vuodessa saamme kalenterit sovitettua yhteen, ja pääsemme viettämään aikaa ihan kahdestaankin. Viikonlopun punaviinin meille tarjosi kaupallisen yhteistyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti ja tässä hieman jouluntunnelmaisia viinikuvia sateisen päivän iloksi.

Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 tulee Italiasta, Piemonten alueelta, ja sen maku on täyteläinen ja varsin tanniininen. Kuvauksen mukaan viini on myös mausteinen, karhunvatukkainen ja kirsikkainen. Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviiniä suositeltiin italialaistyylisen ruoan kaveriksi ja ennen kaikkea mausteistenkin pastojen seuraksi. Täyteläinen maku istuu kyllä juustojenkin kylkeen, tai ihan vain yleiseksi seurusteluviiniksi. Oman makutestini perusteella viini sopii myös perinteisen kasvispainotteisen jouluruoan seuraksi.

Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan 500 ensimmäiselle tilaajalle hauskassa puulaatikossa. Puulaatikon olettekin ehkä bonganneet jo jostakin keittiökuvasta ja vielä nyt se pitää sisällään kaksi viikonlopusta ylijäänyttä pulloa, mutta varsinaisen tehtävänsä suoritettuaan se taitaa jäädä näppäräksi säilytyslaatikoksi keittiöön. Itse tykästyin puulaatikosta leipäkorina, ja kansikin käy kivana alustana tarjoilussa.

Näin loppuvuodesta on aika ihana käyttää pimeät illat kaikenlaiseen tunnelmointiin ja sopivaan rauhoittumiseen. Suurien loppuvuoden juhlintojen sijaan nautin itse ehkä kuitenkin eniten ihan vain kotona olemisesta. Siitä, että saa villasukat jalassa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella piparkakuilla ja juustoilla, ja vaikka lasilla sitä hyvää punaviiniä. En kaipaa glitteriä tai paljetteja sen kummemmin tässäkään kohtaa vuotta.

Vastaavia herkutteluiltoja mahtuu toivottavasti tämän vuoden puolelle vielä useampaankin otteeseen. Ja jos nyt ei sen siskon kanssa, niin vaikka tuon oman puolison seurassa. 🙂

Mukavaa päivän jatkoa ja ensimmäisen adventtiviikonlopun odottelua! ♡

PS. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja. Jätäthän siis kirjoittaessasi alkoholiin viittaavat jutut pois. 🙂

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Sunnuntaita!

Voi kylläpä on melkein tyhjä olo, kun maailman parhaat pikkujoulut on takana, ja sisko lähetetty kotimatkalle. Toisaalta vuoden kohokohta antoi taas mukavasti voimia ihan tavalliseen arkeen ja toi kaivattua ilonpitoa synkkään marraskuuhun. Vaikka kuinka yritän miettiä, en keksi parempaa konseptia näille pikkujouluillemme, kuin  Murhamestarit ja murhamysteeri-illallinen. Se vain on niin täydellinen tapa viettää aikaa yhdessä, ja sopii loistavasti kahdelle pikkuisen varhaisseniilille juhlijalle. Tänä vuonna ilta oli erityisen onnistunut, sillä nakkasimme palkinnon illan voittajina, ja voimme ihan rehdisti pitää itseämme mestarietsivinä. Vaatimattomuus kun ei kuitenkaan ole koskaan kaunistanut ketään. 😀 Palkintoskumppa arkistoitiin viinihyllyyn odottamaan ensi vuoden pikkujouluja, sillä on vähintään sanomattakin selvää, että perinne jatkuu, ja ensi vuonna ratkotaan jäälleen yhteistuumin kiperää murhatapausta.

Jos ette ole koskaan kokenut murhaillallista, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Kolmen ruokalajin ja kinkkisen murhan aikana, reilu kolmituntinen kuluu kuin siivillä, ja tilaisuus sulattaa myös sen peri suomalaisen ravintolakulttuurin. Ajatusten vaihtoon ajautuu tuiki tuntemattomienkin ihmisten kanssa, ja tilaisuus yhdistää jännällä tavalla kaikki läsnäolijat. Näytelmäpätkien ja ruokailun lisäksi illan aikana tutkitaan todistusaineistoa ja kuulustellaan epäiltyjä. Ja parasta on tietenkin jutun jälkipuinti, jota mekin harjoitimme aina sunnuntain puolelle samalla kun katselimme Yle Areenasta uusia mysteerijuttuja. Mutta hei, harjoitus tekee mestareita! 😀

Tämä sunnuntai kuluu ehdottomasti siinä, kun ohjelmoi itsensä taas arkiseen moodiin ja valmistautuu maanantaiaamuun. Onneksi tunnelin päässä on valoa uusien pikkujoulujen muodossa. Nimittäin perjantaina on taas tiedossa seuraava annos juhlintaa! 🙂

Sunnuntaina huristetaan imuria ja pyöritetään pyykkikonetta. Nuo asiat kun kuuluva sunnuntaihin yhtä varmasti kuin murha pikkujouluihin.

Leppoisaa sunnuntaipäivää ja tsemppiä uuteen viikkoon!

Tallenna

Hurrrr, mutta kylläpä muuttui kylmäksi. Ulkona tuoksuu jo talvi, vaikka täällä ei lunta olekaan vielä näkynyt muutamaa ilmassa leijailevaa hiutaletta enempää. Tuuli kuitenkin repii taloa ja levittää vastaharvoituun pihaan lehtiä.

Tämä viikko on totisesti otettu lomailun kannalta. Ohjelmassa on ollut yksinkertaisia juttuja, kuten eilen ulkoilua ja pihatöitä lasten kanssa. Ollaan piirretty, kasattu palapelejä, leikitty piilosta ja luettu kirjoja. Tajusin siinä eilen haravoidessanikin, että enhän minä suinkaan vihaa haravointia, kuten usein olen väittänyt. Oikeastaan nautin hommasta suunnattomasti, kun sen saa tehdä ilman kiirettä ja aikatauluja. Samalla muistutan itseäni siitä, että kaikkea ei aina tarvitse tai voikaan jaksaa. Kyllä ne kukkamaat ehtii putsata sitten keväälläkin. Joskus parasta on ottaa vähän rennommin ja miettiä, mistä se hyvä olo ja mieli oikeastaan syntyy.

Vähemmän ruutuaikaa oli syyslomahaaveeni ja täytyy sanoa, että tämä on onnistunut meillä oikein hyvin. Mutta, sen lisäksi, että iloitsen lapsista, jotka ruudun sijaan tuojottavat ihan niitä tavallisia juttuja, iloitsen myös siitä, että olen itse pystynyt pysyttelemään poissa tietokoneelta, ja puhelimenikin olen kadottanut tänäänkin useammaksi tunniksi. Tekee välillä ihan hyvää keskittyä olennaiseen ja nauttia niistä ohikiitävistä hetkistä.

Kuumat kaakaot kiikutettiin kuistille ulkoilun päätteeksi. Nyt jännitetään alkaako lumisade, kuten on luvattu!

Takkatuli, kynttilät ja oman kodin rauha. Niistä koostuu tämän illan ihanuus! ♡

Maanantaita muruset!
Lupasin kuvaa viikonlopun juhla-asusta, ja tässäpä sitä nyt tulisi. Pahoittelut kuvanlaadusta, nämä tuli napattua melkoisessa kiireessä. Siinä kiireessä ei tullut myöskään otettua parempaa kuvaa hiuksistani, jotka käväisin kampaajani luona laitattamassa. Halusin keskijakauksen ja päätä kiertävän palmikon, mutta tällä nykyisellä hiusten mitalla siihen ei omin käsin ollut mitään mahdollisuuksia. Tosin en ole mikään palmikkoexpertti, joten tuskin olisin saanut kamapausta kasaan edes Tähkäpäänä. Kaksi hollantilaista palmikkoa aloitettiin niskasta, ja ne kiertyivät otsalla yhteen. Niskaan kampaajani laittoi myös pari pinniä, jolla saatin aikaan vaikutelma siitä, että palmikko kiertää kehää pään ympäri. Aivan ihana kampaus, ja voisin viihtyä tässä vaikka joka päivä!

Kuten ehkä asusta saattaa jo arvata, juhlimme viikonloppuna oktoberfestiä, jonka paikallinen soittokunta järjesti. Hieno tilaisuus, musiikkia kolmelta kokoonpanolta, bratwurstia, pienpanimoiden olutta ja sacherkakkua. Tosin itse en edelleenkään juo olutta, mutta kyllähän se tuohon juhlaan silti kuuluu. Siinäkin mielessä ihana konsepti, että juliminen aloitettiin jo iltapäivä viideltä ja kotiin pääsi ajoissa. Itse asiassa paukutettiin vielä yöllä popcornit ja katsottiin jakson verran Gåsmammania. Ihan vain koska lapset olivat mummulassa yökylässä! 😀

Lederhosenit ja dirndl-mekot kuuluvat tietekin juhlaan, ja mekin pukeuduimme juhlan henkeen. Mies polvisukissa ja minä asiaan kuuluvassa mekkosessa. Noista mekoista on nykyään variaatioita vaikka kuinka, ja materiaalejakin löytyy aina pastellin sävyisiin silkkeihin asti. Osa puvuista voi olla aika paljastaviakin, mutta omani edustaa jokseenkin sitä perinteisempää mallia. Helman kun pitäisi yltää liki puoleen sääreen asti. Tähän asuun ei myöskään sopimut yhdistää mitään piikkikorkoja, vaan enemmänkin tukevat ja käytännölliset korkkarit. Solkikengät olisivat olleet vielä paremmat, mutta sellaisia en nyt ehtinyt enää puukuuni metsästää.

Pukuun liittyy paljon käytännön etikettejä, kuten esimerkiksi esiliinan solmiminen. Solmun paikka kertoo nimittäin onko puvun kantaja varattu vai sinkku, siltä väliltä vai jotakin muuta. Omani solmin puvun taakse, mikä tarkoittaisi oikeasti, että olen joko tarjoilija tai leski. Mutta eihän näitä sovi ottaa liian vakavasti tai kirjaimellisesti. 😀 Dirndl-mekko oli myös toisen maailmansodan jälkeen vähän kyseenalainen vaatekappale, sillä se yhdistettiin vahvasti natsisaksan naisihanteeseen. Mekko on kuitenkin sittemmin saanut synninpäästön, ja hyvä näin!

Oikein mukavat juhlat ja oikein onnistunut viikonloppu! Tuli todella tarpeeseen ja teki äärimmäisen hyvää. Tässä mielentilassa on oikeastaan aivan erityisen hienoa aloitella syyslomailua! 🙂

Oikein ihanaa ja aurinkoista maanantaita!

 

Hello hello!

Tämän päivän ohjelmassa on niin kirjastokäyntiä, kuin mummulavierailuakin, joten ajattelin pitää vähän vapaapäivää blogijutuista. Jotta kuitenkaan ei ihan hiljaiseksi menisi, mulla olisi teille taas kiva pikku arvonta! Sain nimittäin Fridalta Hyvä Vuosi 2018 kalenterin!  Koska jälleen kerran jaettu ilo on vähintään kaksinkertainen ilo, arvon yhden kalenterin myös teidän kesken.

Vaikka vuosi 2018 on vielä pitkän matkan päässä, tulevaan voi kuitenkin jollakin tapaa valmistautua, ja mikäs sen mukavampaa, kuin uuden kalenterin tyhjien sivujen ihailu. Ja voihan sinne vaikka valmiiksikin jotakin raapustaa itselleen. Esimerkiksi kivoja oivalluksia, jotka voisivat tuoda iloa myös tulevaan.

Taas on Frida koonnut kalenterin täyteen kauniita kuviaan, ja samalla kun hoituu arjen organisointi, mahtuu kalenterin sivuille paljon muutakin. Kirjasta löytyy sivuja esimerkiksi näillä otsakkeilla:

Mitä tekisit juuri nyt, jos saisit ihan itse päättää?
Ihaninta juuri nyt:
Haluan oppia:
En ikinä enää:

Tavallisen ajanhallinnan lomassa voi siis täyttää myös kiitollisuuspäiväkirjaa, tai harjoittaa pientä itsepohdiskelua, parempaan oloon sekä mieleen pyrkien.

Jos Hyvä vuosi 2018 kiinnostaa, ja haluaisit samannimisen kalenterinkin, niin jätä kommentti tähän postaukseen. Sovitaanpa vaikka niin, että taas kaikki ennen ensi viikon sunnuntaita (15.10.) tulleet kommentit ovat mukana kisassa!

Leppoisaa lauantaita! ♡

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ah, perjantai! Sinua on totta totisesti odotettu!

Tiedättekö, kun joskus näkee sellaisia painajaisia, että koko seuraava päivä menee ihmetellessä, mikä on totta ja mikä ei? No minä käytin kuulkaas koko viime yön täiden torjuntaan, ja kun aamulla kello pirisi, olin aivan uuvuksissa siitä kaikesta pyykinpesusta ja saunottamisesta. Kahdeksantuntiseni meni aika tarkkaan koko lailla pyykkäämiseen ja saunottamiseen. Milloin oli vuorossa kodintekstiilit, milloin lapset. Mä olen ehkä vähän hysteerinen tämän täiasian kanssa, ja kannattaisi varmaan odottaa, että niitä ihan oikeasti tulisi ennen kuin menettää yöunensa, mutta minkäs teet! Ja hei, siinä unessa mä kehitin niin loistavan suunnitelman tuohon operaatioon, että sitten tosi paikan tullen olen varmasti hurjan tehokas. Tai lamaannun täysin. Sekin jää nähtäväksi – tai toivottavasti ei.
Se miten nuo täit ylipäätään eksyivät uuniini on toki varmaan ihan tulkintakysymys. Veikkaan kuitenkin, että tällä viime aikojen hiustenrassaamisella oli osansa asiassa. Tosin aamulla olin ihan tyytyväinen, kun päässäni ylipäätään oli hiukset. Muistan nimittäin ajelleeni viime yönä koko perheen kaljuksi. 😀

Mutta verenimijöistä iloisempiin aiheisiin, ja viikonloppuun. Ei niin mitään ihmeellisiä suunnitelmia, ja sekös juuri parasta onkin! Siivouksetkin suoriteltiin jo eilen alta pois, joten tänään päästään suoraan asiaan, eli nauttimiseen. Villasukat, leggingsit, suuri villapaita. Siinä viikonlopun luottoasu, jolla pärjää aivan varmasti. Ja jos nyt sattuisi, että sääennuste on ihan hakoteillä, ulkoilut voisi kuitata vähän pidemmällä “ruskaretkellä”.

Niin tai näin, viikonloppu mennään rennosti. Menkää tekin! ♡

 

P.S. ajattelin kuvata välillä jotain muutakin kuin niitä samoja nurkkia, mutta vaatii näköjään opettelua, että osaa katsoa kotiaan “uusin silmin”.

P.P.S. Muistakaa osallistua karttajulisteen arvontaan. Postaukseen pääsette tästä.

P.P.P.S. Alkoiko teidänkin päätä kutittamaan? 😀

 

 

Moikkelis koikkelis viikonloppua!
Ajatuksena oli käydä viikonlopun aikana kirjastossa, mutta niin vain jäi sekin. Käyn jotenkin vähän hitaalla tänään, mutta kaipa se on ihan sallittuakin näin lauantaina. Sellainen tietynlainen saamattomuus. Onneksi kaupat ovat auki hiukan pidempään, niin jos edes sinne ehtisi! 🙂

Puputossuilla on takanaan viikon sisäänajo, ja täytyy sanoa, että nämäkin kengät ovat kyllä muuttuneet entistä mukavammiksi käytön myötä.
Mutta hei, blingbling sukat! Mikä ihana pelastus vajaamittaisten housujen seuraksi. Kauniimpi ja lämpimämpi kuin valkoinen paljas nilkka tai kauhtunut sukanvarsi. Pupujen seuraksi ostin vaaleanpunaisia, mutta totaali-ihastuminen tuli tummanvihreisiin sukkiin. Näillä saa asuun juuri sopivan annoksen kimallusta!

Mutta nyt saavillinen kahvia sisuksiin, niin josko tästä saisi itsensä taas vauhtiin. Illaksi on ainakin ihan mukavaa ohjelmaa tiedossa, joten sitä kohti mennään.

Oikein mukavaa lauantaita kaikille!

 

Mary -neule | Lifestyle La Luna (saatu)

Save

Tallenna

Farkut vaihtuivat mukaviin kotipöksyihin ja kotona tuikkii kynttilät. Lapset on ruokittu ja kaupassakin on käyty, joten tästä on ihan hyvä laskeutua viikonlopun viettoon. Kahvikupposeni jälkeen ajattelin livahtaa sohvalle kirjan kanssa, mutta todennäköisesti päädyn leikkimään ponikampaamoa. Molemmat oikein hyviä vaihtoehtoja.

Harvemmin tulee käännettyä kamera kohti ikkunoita, mutta tänään ajattelin tehdä senkin. Vähän niin kuin viikonlopun kunniaksi pääsee tuo vanhaherrakin taas vaihteeksi kuviin. 🙂

Ulkona sataa värikkäitä lehtiä ja sää on jopa niin syksyinen, että mietin, laittaako myös kaminaan syksyn ensimmäinen tuli. Ei siis niinkään lämmön, vaan ihan tunnelman vuoksi!

Rentoa ja rentouttavaa perjantai-iltaa myös teille! ♡

Save

Save

Save

Ihana auringonpaiste hiipi tänne ilostuttamaan iltapäivää vähän synkemmän aamun jälkeen. Oikein kaunista, ja houkuttaisi myös ulkoilemaan, mutta tänään ollaan kotona ja sisätiloissa pienen syysflunssapotilaan kanssa.

Potilaan nukahdettua sohvalle, havahduin tänään miettimään niitä aikoja, kun lasten unet rytmittivät päivääni. Sitä autuasta olotilaa, kun sai vauvan nukahtamaan päiväunilleen, ja pääsi itse nauttimaa rauhallisesta päiväkahvihetkestä. Joskus tuntui jopa, että se oli se koko päivän paras hetki. Toki aika oman lapsen seurassa on mittaamattoman arvokasta, mutta noiden pienten omien hetkien avulla arkea jaksoi kuitenkin eteenpäin. Samalla tajusin, kuinka paljon elämä on viime vuosina muuttunut. Kuinka nopeasti aika onkaan kulunut, ja miten moni päivä on valunut ikään kuin läpi sormien.

Kun tänään huomasin seuralaiseni nukahtaneen, oli ensimmäinen ajatukseni käyttää aika mahdollisimman hyvin hyödyksi. Sitten tuli se toinen ajatus; Nauti ja pysähdy! Keitin kahvin, otin pinon Habitaresta mukaan tarttuneita esitteitä eteeni ja leikin ajatuksella, että itkuhälytin saattaisi parkaista millä hetkellä hyvänsä. Mutta tiedättekö, en päässyt siihen fiilikseen. Ei se tunnu enää samalta! Jos jonkin, niin päiväkahvin merkitys on muuttunut viime vuosien aikana.

Ehkä sitä kahvikupposenkin ääreen pysähtymistäkin pitäisi harjoitella. Muistuttaa itseään, että ne pienet hetket ovat tärkeitä edelleen, vaikka olosuhteet erilaisia olisivatkin.

Niin tai näin, toivottelen teille kaunista iltapäivää.
Ja erityinen iltapäivätervehdys kaikille teille pienten lasten äideille, jotka olette kenties juuri saaneet nauttia siitä omasta pienestä hetkestänne. Muistin juuri, kuinka arvokkaasta ajasta siinä olikaan kyse! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna