Jahas, viikko meni. Meni muuten aika nopeasti. Rempparintamalla ei juuri mitään uutta. Lähinnä LVI-puolta, joka nyt ei sinänsä ole niin kovin mediaseksikästä. Tosin taitaa se mediaseksikkyys olla muutenkin tämän blogin osalta kadonnut jo aikoja sitten (josko sitä koskaan on ollutkaan).
Viime viikonlopun juhlinnat, ja kaikki niihin liittyvä, on kostautunut tällä viikolla supistusten ja totaaliväsymyksen muodossa. Koitahan huilta, sitä tulee nyt joka tuutista – ja ihan kyllästymiseen asti. Säädylliset yöunet ovat historiaa ja päivällä tuntuu olevan tuhat ja yksi hommaa, jotka yksinkertaisesti vain pitää tehdä. Jos ei muuta, niin lunta saa lykkiä oven edestä jatkuvasti ja auton kaivaa useampaan kertaan päivässä epämääräisen valkoisen kasan keskeltä. Riittäisi toistaiseksi!
Viikonlopulle olisi taas muutakin ohjelmaa kuin kotihommia. Remontti saa siis jatkossakin seistä etenemättä. Tänään hiukan pikkujoulun tynkää ja huomenna sukujuhlintoja. Sinänsä, enää ennen joulua ei olekaan tarkoitus mitään sen suurempaa urakoida. Koitetaan keskittyä nyt muihin juttuihin – ja levätä!




Mutta tälläisiä hämytunnelmia (ja hämykuvia) perjantai iltaan. Ostin muuten tuon ison mustan betoniruukun syksyllä pilkkahintaan puutarhamyymälän alesta. Ajatuksena jo silloin hyasintit ja muut kivat sipulikasvit. Toimii. Ehkä keväällä siihen voisi änkeä muutaman orkidean. Maksaa vitosen hintansa kyllä takaisin!

Varsin tavallinen kotisunnuntai ja varsin tavallinen kotiasu. Viime talvena henkkikseltä löytynyt edullinen neulemekko on ollut viime aikoina yksi lempparivaatteeni. Erilaisin vöin asustettuna, se vaihtaa ilmettä nopeasti. Aika lailla vastaavanlaisia taisi olla H&M:n valikoimissa tänäkin vuonna.
Meillä on tänään pohdittu talven tuloa. Puhuttu lumesta ja valosta, kurasta ja pimeydestä. Olen kieltämättä ollut ihan tyytyväinen jollakin tasolla, että talvi on anatanut yhä odottaa itseään, mutta nyt alan pikkuhiljaa olla minäkin valmis kinoksiin ja pyryihin. Toki talvirenkaat on yhä vaihtamatta, mutta ehtiihän ne vielä!



Päivän vaatetuksessa on lämpöiset hunajan ja kauran sävyt. Niitä molempia löytyy myös keittiön pöydällä odottavasta sämpylätaikinasta. Toivotaan, että tuota mustaa ei ilmesty sämppäreihin 🙂
Masussa muuten elellään jo viikkoa 32. Hurjaa, tosin koko vatsa on yht’äkkiä pienentynyt ja vaihtanut paikkaansa!

Leppoisaa sunnuntai iltaa.

Olen ehdottomasti Bond-tyttö. En sanan siinä merkityksessä kuin esimerkiksi Ursula Andress tai Halle Berry (molemmat ovat tainneet jäädä mieliin uskomattoman kliseisistä vedestä ylös nousemisistaan, vai onko koko bikiniklisee juuri Honey Riderin luoma?), vaan Bond-tyttö sanan tarkoittaessa todellaista fania. Ja tarkoitan nyt todella suurta fania!

Olen kasvanut (tai kasvatettu) 007-maailmaan jo lapsesta lähtien. Ensimmäisiä kertoja taisin katsella Bond-elokuvia jo ennen kouluikää tai lukutaitoa. Ja kyllä, tiedän, ei kuulosta normaalilta ottaen huomioon nykyiset ikäsuositukset tai oman Pokemon vastaisuuteni, mutta ajan henki taisi olla tuolloin toinen, eikä minusta toisaalta tämän kummallisempaa tullut. Meillä ei ollut kotona poikia, vain minä ja isosiskoni, joka ei koskaan Jameksen hurmaan ole tainnut päästäkään. Ensimäiset elokuvat olen katsellut isän sylistä kysellen kuka on paha, ja kuka on hyvä. Q:n keksinnöt tietenkin tekivät myös suuren vaikutuksen lapsen vilkkaaseen mielikuvitukseen. Myöhemmin hilasin VHS-kokoelmaamme aina suuremman tekemisenpuutteen iskiessä. Vanhojen Bondien seurassa olenkin äärettömän ikävää leffaseuraa, sillä osaan vuorosanat jotakuinkin ulkoa, ja lausun ne aina pikkuisen etukäteen.
Ja ne vanhat VHS-nauhat ovat muuten vieläkin tallella vanhempieni luona. Maikkarin pöllöt ja Kymppikioskin mainokset, niitä ei voita mikään nykyaikainen HD-tekniikka. Muutamassa elokuvassa tulee jopa se kuuluista “Hetkinen” -tauko!

Vaikka kirjahyllystäni (tai tällä hetkellä varastosta) löytyykin muutama vanhempi Fleming painos, on James Bond minulle kuitenkin pääasiassa elokuvasankari. Minun on myös vaikea valita yhtä ainoaa oikeaa Bond-näyttelijää. Nuoren Sean Conneryn charmi toki puri yhtäläisesti kuin puree edelleenkin, mutta toisaalta Roger Moorellakin on vahva rooli Bond-faniksi kasvamisessani. George Lazenbyn rooli elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, on sekin mieleeni, ja todennäköisesti juuri elokuvan romanttisen ja traagisenkin puolen vuoksi; Onhan tämä juuri se Bond-leffa, jossa tirautan aina kyyneleet Teresan kohtalon vuoksi. Vähiten minuun vaikutusta tehneet Bond-näyttelijät ovat ehdottomasti Timothy Dalton ja Pierce Brosnan (-paremmuusjärjestykseen laitettuna, sorry).

Daniel Craig on nostanut salaisen agentin ja Bond-elokuvat jälleen vanhalle tasolleen. Ei enää näkymättömiä autoja, eikä yliampuvia (tai ainakaan liian yliampuvia) keksintöjä. James on muuttunut myös herkemmäksi hahmoksi, tuntevaksi ihmiseksi, ja uudet elokuvat ovat sivunneet Bondin historiaa. Toki Craig on ilo myös naiskatsojan silmälle, vaikkakaan tuossa alle 180-senttisessä miehessä ei ole mitään siitä charmista, jota Connery kantaa mukanaan.

Ja mistä moinen vuodatus? Koska tänään on leffapäivä, ja todellinen fani pääsee katsomaan uutukaisen Bondin vasta nyt! Syksy on ollut kiireinen, ja remontti, muutto ja kaikki niihin liittyvä, on luonut aikataulullemme tiukat puitteet. Suuri toiveeni ehtiä leffaan vielä ennen vauvan syntymää täyttyy tänään. Ja samassa tilassa, vatsa pystyssä, riensin myös vuoden 2008 lopulla katsomaan edellisen Bond-elokuvan Quantum of Solace! Elokuvien ilmestymiseen liittyykin kohdallani yleensä jotakin suurta; Onpa leffaan pitänyt joskus päästä jopa kesken sairaalahoitojen!

Tänään otetaan irtiotto arjesta, ja vietetään miehen kanssa omat kahdenkeskeiset pikkujoulut. Kahdenkeskeinen ilta, treffit – varmasti ainoa laatuaan vähään aikaan. Vain Bondin kaltainen leffakokemus saa minut odottamaan enemmän itse elokuvaa kuin popcorneja – myönnän. Edes ruokapaikalla ei ole tänään merkitystä.
Kotona on saatu paljon aikaiseksi, ja niitä juttuja sitten tännekin jossain vaiheessa laitan esille. Nyt kuitenkin nauttimaan suurta Bond-huumaa! Uskaltautuuko kukaan muu tunnustamaan fanitustaan?

Hauskaa ja ikimuistoista iltaa!

Kuvat 1,2 ja 3: Dr No, 4: Skyfall

Taidan oikeasti ottaa ihan tavaksi julkisen purnaamisen ja positiivisuuden (hetkellisen) kyseenalaistamisen, sillä aurinkohan se sinne taivaalle lopulta ilmestyi tänäkin maanantaina. Pieni valoisa hetkinen piti hyödyntää taas kemeran seurassa, vaikka tarkoitus oli kyllä ihan oikeasti olla hetki paikallaan.
Otsikkoon viitaten ajattelin huomauttaa teille myös tuosta oikean sivupalkin lukijakysely -mainoksesta ➚. Lukijatutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa teidän tottumuksianne ja toiveitannekin. Mikä parasta, vaivanpalkaksi jokainen yhteystietonsa jättänyt vastaaja osallistuu arvontaan, jossa palkintona on kolme kappaletta 200€:n lahjakortteja Marimekolle! Mutta arvontaan pääsee siis mukaan lukijatutkimukseen osallistumalla, ei kommenteilla ym.

Itse tutustuin muuten tänä iltana erääseen urheilulajiin, jota en ollut koskaan ikinä eläissäni testannut. Vaikka tämänhetkisen ulkomuotoni huomioon ottaen saataisi epäillä, että urheiluni on tässä kohtaa lähinnä oman pallon kuljetusta, oli aika kivaa hankkia uusia “kokemuksia”, urheilemisesta kun ei varsinaisesti voi tässä kohtaa puhua.
Sen verran liikutaan kuitenkin “oman alueeni” ulkopuolella, että mikäli joku nyt oikean lajin osaa arvata, lupaan palkita meediotaidot jollakin jouluisella yllärillä!

Huomenna Uuden Kuun oma pienimuotoinen lukijakysely. Älkääkä nyt valvoko yötänne miettien, mistä kaikesta voisitte purnata. Kyllä niitä juttuja sitten huomennakin ehtii keksiä 🙂

Huraa, se on maanantai jo melkein takana! Kaikki taisivat selvitä!?

 

 

Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan kuulunut sen suuremmin maanantai aamujen vihaajiin. En oikeastaan ole koskaan jaksanut edes mielessäni kirota viikon ensimmäistä aamua. Kun, joka tapauksessa, maanantai saapu tasaisin väliajoin, koen jopa energian haaskaamiseksi noiden aamujen manaamisen; Ne tulevat ja menevät – yhtä varmasti kuin perjantai iltapäivä.
Tänään joudun melkein pyörtämään puheeni positiivisesta ajattelusta ja energioiden haaskaamisesta. Hitto, miten pari pimeän sateista päivää voikin syödä ihmistä näin paljon! Kaipaan valoa ja aurinkoenergiaa (sitä perjantai iltapäivääkin) enemmän kuin koskaan.

Tälläisinä päivinä pitäisi voida vetäistä peitto korviin ja jatkaa ihanan tiedotonta unitilaa. Mutta, koska arki on todellista, itsensä on vain koottava ja päivään on herättävä – satoi sitten vettä tai pieniä mummoja.

Ja hei: Huomenna on jo tiistai, ja säätiedotus lupaa aurinkoa! Lämmitän aamuglögit ja nakkaan pari piparkakkua suuhun. Tässä vaiheessa elämää kun on jo aika monesta maanatai päivästä selvinnyt, menee tämä yksikin varmasti omalla painollaan.
Ehkä se positiivinen ajattelu on sittenkin enemmän mun juttu.

Valoa ja energiaa maanantai aamuunne. Miten ikinä sitten aiottekin sen järjestää….

 

 

Koska pari viikkoa on ollut aika koti- ja remonttipainotteisia, tekee kieltämättä hyvää pitää välissä myös sellainen päivä, jolloin ei tartu maalipensseliin tai ylipäätään tee oikeastaan mitään remonttiin ja muuttoon liittyvää. Vietin eilen omaa henkilökohtaista remonttivapaatani, perjantain kunniaksi keskityin siis ihan kaikkeen muuhun.
Lounastin “pomoni” kanssa (minä söin, toinen katseli; mutta ehdottomasti tasa-arvoisempaa näin päin), kiertelin kauppoja ja tein ostoksia ihan kaikessa rauhassa. Kotimatkalla piipahdin Ulvilassa, Friitalan vanhalla nahkatehtaalla, joka on yksi mun vakkari pysähdyspaikka, ja varsinkin silloin kun saan olla ja mennä yksin.

Kunnioitusta herättävässä vanhassa tehtaassa yksi piipahtamisen arvoinen myymälä on Villa Salla, josta nappasinkin muutaman jouluisen kuvan matkaani. Vaikka omaa jouluani kuvaa tässä kohtaa ehdottomasti sanonta vähemmän on enemmän, pitää sitä joulufiilistä silti käydä hakemassa jostakin, ja tämä paikka on siihen parempi kuin hyvä. Eli vinkkinä Satakunnassa liikkuville; Kannattaa poiketa!

Viikonlopun ruokaostosten teko kaikessa rauhassa innoitti vielä illalla keittiöpuuhiin ja pieni toipilas sai toivomaansa kropsua, eli maailman epäterveellisintä pannaria, jonka ohjeen olen joskus kirjoittanutkin tänne. Pojista isompi sai toivomaansa pitsaa, ja näin ollen raivasin tietäni ainakin kahden miehen sydämeen ihan sananmukaisesti vatsan kautta.
Isänpäiväviikonlopun kunniaksi aion vielä tänäänkin pitää ainakin osapäivävapaata rempasta, sillä huomisen aikataulua helpottaaksemme juhlimme papat jo nyt lauantaina.
Siispä paplarit päähän ja remppapieruverkkareiden sijaan jo toista päivää (ihanaa!!!) päälle jotakin edustavampaa!

Jospa kotijuttuja taas ensi kerralla, mutta nyt oikein ihanaa lauantaita kaikille!

 

Melkein pystyn ajoittain jopa unohtamaan tämän blogin olemassaolon. Tai en ehkä täysin unohtamaan, mutta siirtämään jonnekin tietoisuuden rajamaille kuitenkin.
Vuorokaudessa on edelleen liian vähän tunteja, minulla liian vähän käsiä ja voimia. Jos osaisin, kloonaisin itseäni ainakin kolmin kappalein. Näillä kuitenkin mennään; Kahdella kädellä, kahdella jalalla ja yksillä hermoilla.
Remontissa on sellainen mikään ei etene -vaihe. Vaikka toki moni asia etenee, ja paljon tulee tehtyäkin, niin ne jutut on sellaisia ei niin näkyviä. Kaikkea pientä ja aikaavievää – niinkin turhaa kuin sähköt, lämmitys jne… No, mutta tiedätte, mitä tarkoitan? Ei siis mitään wow, valmis huone -fiiliksiä vähään aikaan.

Pari räpsyä, ettei noi mainokset ihan koko tekstiä imaise mukaansa. Nyt yhden pikkupotilaan viihdyttäjäksi.

Moi, ja kivaa torstai päivää teille!

 

Oi, mikä päivä! Sain blogin kautta kutsun Turkulaiseen Hoitola Izumiin, ja pääsin nauttimaan erityisesti odottaville äideille tarkoitetusta hieronnasta ja rentoutushoidosta. Koska viimeaikainen “itsestään huolehtiminen” on jäänyt pakolliseen päivittäiseen hygienian ylläpitoon, oli olo aika taivaallinen sekä itse käsittelyn ajan, että sen jälkeenkin. Itse asiassa, olo on tänään ollut vetreämpi kuin aikoihin, ja siitä oli toki hyötyä eräässä maalausprojektissa!
Jos minulla olisi valta ja kunnia, määräisin okaasan-hoidon lakisääteiseksi jokaiselle raskaana olevalle naiselle, mutta koska valtani on rajoitettua, ja kunnia uupuu täysin, ehdotankin, että jokainen baby shower -juhlia järjestävä, odottavan äidin ystävä, miettii kahdesti hupaisan masukipsin kohdalla. Kenties hemmotteluhoito osaavissa käsissä on kuitenkin järkevämpi valinta!

Mammahemmottelujen lisäksi Izumista löytyy kattava valikoima myös muita erilaisia hoitoja. Nyt marraskuun loppuun asti, teillä rakkaat lukijani, onkin mahdollisuus tutustua Hoitola Izumin hierontoihin ja vartalohoitoihin -10%:n alennuksella. Riittää kun mainitsette lukeneenne alennuksesta blogistani.

Itse päätin vakaasti tästä lähtien mahduttaa arkeeni tasaisin väliajoin rentouttavaa hierontaa. Silmien sulkemien ja aivojen nollaaminen teki mielialalleni niinkin positiivista, että miehen mielestä vastaava hoito päivittäinkin voisi maksaa itsensä takaisin. 🙂

Harmi, että tänään ei ollut aikaa suuremmalle Turku-kierrokselle. Ennen joulua pitää vielä ehtiä toimittaa jonkinmoinen puutiikkikatselmus ja kaffittelu kauniissa kaupungissa.

Mutta nyt tämä maalari lähtee siistiytymään ja ottaa lopun iltaa oikein rennosti. Energistä uutta viikkoa kaikille!

 

Tuli kuin tulikin aurinkoinen syyslauantai! Tökittiin pojan kanssa viimeisetkin kukkasipulit maahan, haravoitiin rapunpieltä ja istuteltiin joitakin ensimmmäisiä syksyisiä istutuksia. Muuttokantamisten jälkeen (ei kauheasti kannata nyt ovien vierustoja tukkia) ajattelin koristella pääsisäänkäynnin edustan ja raput, sekä kuistin raput ja kuistin, erilaisin ruukkuistutuksin ja lyhdyin. Sitten vain toivon valkoista lumipeitettä, joka kätkisi alleen hoitamattoman pihan. Yksinkertaista, eikö! Taitaa vaan olla, vanha viisaus “Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” keväällä enemmän kuin oikeassa…

Ulkorakennuksen lastauslaituri toimi kätevänä työskentelytasona. Vaikkakin se on korkeutensa puolesta matalampaa hevoskärrymallia, on seisaaltaan tekeminen huomattavasti mukavampaa, kuin kykkiminen. Tulipa mieleeni, että pitääkin joku ruukku jättää myös laituria koristamaan. Calluna kaupoille mars!

Aurinkoa!

 

Ai arjen autuutta! Perjantai on lähtenyt käyntiin aika leppoisin kotipäivän merkein. Pientä siivoilua ja muita kotihommia. Kaivoimpa esiin myös puoli vuotta sitten hankkimani sabluunat, joilla olisi tarkoitus taikoa uusia tyynynpäälisiä uuteen kotiin. Projektista sitten erikseen myöhemmin lisää.
Päivän asu ja masukin löytyvät kuvista. Supermukavat kotipäntsit löysin Women’secretiltä, eli vallan shoppailematta en malttanut olla reissussakaan (muista ostoksista toisella kertaa). Viikkoja olisi nyt kasassa 24+6, ja kuten kuvista näkyy painoakin on “ihan mukavasti” (lue: ihan liika) kertynyt jo tähän mennessä. Vaikka lomalla rentouduin ja nautiskelin kyllä kaikesta mahdollisesta hyvästä ja epäterveellisestä, niin arki tuo eteen paluun salaatteihin ja keveämpiin herkkuihin. Ei sillä, ne maistuvatkin taas oikein hyvin.
Avasin muuten vasta tänään Room21:ltä tilaamani paketin, joka saapui juuri ennen matkaa. Paketin sisällöstä sitten myöhemmin enemmän, mutta Day Homen lautasliina oli pakko ottaa perjantai lounasta piristämään. Todella ihania!

Nyt juureksia ja kasviksia uuniin, ja päälle jotakin hiukan ulkoilmakelpoisempaa. Illan ohjelmassa kyläilyä, “tarkistuskäynti” uudella kodilla ja gore-tex kenkien hankintaa pojalle. Varsin arkiseen linjaan jatkuu tämä päivä.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta!