No niinhän se näyttää. Tai sanoisin mieluummin lehmitytöltä, mutta sana ei kuulu neljä vuotiaan varastoon.
Tulin vain huikkaamaan, että nyt on ihan tositosi kiire viikko, mutta yritän palailla myös blogin ääreen. Oikein huono omatunto, kun en ole vastaillut kommenteihinnekaan!
Korjaan asian, promise!

Ekat leskenlehdet bongattu lenkkipolulta! Jihuu, se on kevät!!!

Ps. Miten tästä vauvakuplasta pääsee ulos!?

No pitäisi tehdä montaakin lajia, mutta en nyt ala kaikkea listaamaan, ettei ihan liian kuivakaksi mene. Pitäisi -listani kärkeen nousi tänään kuitenkin lasteenhuoneen laitto. Tajusin siinä lattialla leikkivän perspektiivistä, että olen anatanut laiskuuden ja viitsimättömyyden ottaa liikaa valtaa. Pahinta remontissa ei suinkaan ole itse työn määrä ja keskeneräisyys, vaan se, että silmä tottuu! Jotenkin lakkaa näkemästä kaiken keskeneräisyyden ja tuudittautuu ajatukseen “kyllä nää tästä”. Mutta eihän mitään tapahdu itsestään!
Lastenhuoneen laittaminen on vain jäänyt nyt niin pahasti, että asia alkoi lopulta tänään oikein korventaa. Olen keksinyt syitä (ja tekosyitä) saamattomuuteeni pitkän litanian, ja antanut asian vain jäädä roikkumaan. Huoneeseen ei ole vielä tuotu kaikkia sinne kuuluvia kalusteita, huoneessa ei ole sähköjä jne…. Ja sitten ei voi muka miettiä muuta sisustusta, kun ei ole oikeaa kattovalaisinta. Tai yhtään taulua ei voi ripustaa, tai naulakkoa kiinnittää seinään, kun ei ole huonekalut paikallaan. Höpöhöpöhöpö.

Vaikka lastenhuoneiden sisustaminen on kivaa, pidän haastavana huonekalujen sijoittamisen ja tarvittavan leikkitilan jättämisen. Ongelmana nimittäin on helposti se tylsyys, että huonetta kiertää erilaiset kalusteet, ja seinänvierustat tuntuvat ahdetuilta. No, kuten kuvista näkyy, olen aika hyvin pystynyt elämään juuri kuvailemani vaikutelman kanssa! Kenties siis projektiin ryhtymällä pystyn vapauttamaan nurkkia sen verran, että huoneeseen saadaan joskus myös vedettyä ne pahuksen listat ja sähköt!

Valoa, harmoniaa, väriä, vapaata lattia-alaa ja säilytystilaa. Säilytystilaa, säilytystilaa ja säilytystilaa! Sitä ei voi lastenhuoneessa olla liikaa! Jossain vaiheessa keräsin inspiraatioita postaukseksikin asti, ja luulenpa, että jonkinlaisena kulmakivenä aion pitää noita aikaisempia suunnitelmiani.

Eli se pulpetti nyt ainakin sieltä varastohallista kotiin, ja sitten miettimään yksityiskohtia! Tähän aiheeseen palataan vielä!

Tosin juuri nyt takki on ihan tyhjä. Liian paljon porkkanakeittoa, omenapaistosta ja junaonnettomuuksia…

Hauskaa iltaa!

Vielä jonkin aikaa sitten olisin rankannut maailman parhaimmaksi tuoksuksi puhtaan lakanapyykin. Vastapestyjen lakanoiden tuoksussa on jotain paitsi puhdasta, myös rauhoittavaa taikaa. Itse asiassa yritin kuljettaa tuoksua mukananikin suihkauttamalla kelpo jäljitelmää ranteisiini, ja korvien taakse, mutta tuoksusta puuttui se jokin. Se ei ollut aito ilman muita aistinautintoja.

Jos minulta nyt kysytään lempituoksuani, vastaus on helppo; Mikään ei voita omien lasten tuoksua. Vasta heränneitä pieniä mussukoita, peiton alla lämmenneitä, ja unen tuoksu hiuksillaan. Tuoksu jota ei pysty jäljittelemään, eikä sitä voi myöskään pullottaa.

Beach House Company halusi muistaa Klaaraa suloisella Baby Bedding setillä, ja ilolla otimme sen jokin aika sitten käyttöön. Puhtaan valkeissa lakanoissa saavat pienet pulleat jalat ja kädet levittää unentuoksuaan.

Trikoolakanoiden helppous ja pehmeys yllätti; Silitysrautaa tai mankelia eivät nämä seurakseen kaipaa, vaikkei vielä kesätuulessa voikaan kuivailla. Koska lakanoilla on korkein öko-tex sertifiointi, tiedän myös matkan höyhensaarille olevan puhdas. Joustava jersey on muuten mitä parhain vastasyntyneen kapalointiin!

Kaunein tuoksu maailmassa: Puhtaissa lakanoissa nukkunut lapsi. Ja vaikka tuoksua ei pullottaa voikaan, saa sitä pitkin päivää nuuhkia niin lapsesta itsestään kuin lakanoistakin. Onnellisuus, kauneus, puhtaus ja täydellisyys. Kaikki samassa.
Elämä on jälleen osoittanut oikullisuuttaan, ja juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta ja luulin korttejen olevan jälleen järjestyksessä, meneekin pakka taas hiukan sekaisin.

Mutta hetkellisesti kyllä unohtuu kaikki huolet ja murheet, kun nostaa tuollaisen pikkuisen seitsemän ja puolen tunnin yöunien (!) jälkeen syliinsä. Vauvan tuoksu vie mennessään, ja mieli kirkastuu!

Me kiitämme Beach Housea, paitsi saamistamme lakanoista, myös pitkistä yöunista ja suloisista tuoksuhetkistämme.

facebook.com/BeachHouseCompany

beachhousecompany.com

Eilisessä postauksessa kyseltiin kovasti kuvien käsittelystä, joten laitan nyt tälläisen vaihe vaiheelta jutun eilisten kuvien synnystä. (Tai no, itse kuvaaminen jätetään nyt tällä kertaa pois, ja keskitytään vain tähän pikkupiiperrykseen.) Itse en kutsuisi tätä kuvien käsittelyksi, vaan enemmän sellaiseksi kuva-askarteluksi. Mutta niin tai näin, laitan nyt ohjeita teillekin. Käytin eilen ohjelmia, jotka ovat kaikille saatavilla, eli tässä ei nyt tarvittu photaria tai oikeastaan mitään muutakaan kallista ohjelmaa.

Käytin ilmaista Picasa ohjelmaa, jonka voit ladata PC:lle tai Macille. Lisäksi käytin netistä löytyvää PicMonkey -sivustoa, jossa on paljon ilmaisjuttuja, mutta muutamalla dollarilla saat heti hieman enemmän. Esimerkiksi käyttämäni Tranquil efekti kuuluu maksullisiin, mutta voit toki käyttää monia ilmaisia efekteja yhtälailla, ja tehdä kuvista sinun näköisiäsi.

Kuvan kokoa joudut toki muuttamaan alussa hieman pienemmäksi. Itse otan RAW kuvia (joihin teen ne oikeat käsittelyt), ja tuon ne kamerasta iPhotolle. iPhotolla muokkaan kuvien kokoa myös loppuvaiheessa enemmän blogiystävällisemmäksi.

  Mutta lähdetään liikkeelle!
Alkuperäinen kuva:
iPhotossa tein tarvittavat hieosäädöt, ja piennensin kuvan kokoa ennen sen siirtämistä seuraavaan vaiheeseen eli PicMonkeylle.

PicMonkeyssä valitse vasemmasta laidasta tuo labrapullo eli Effects, sieltä Tranquil. Säädin myös hieman Fadea, jotta efekti ei olisi ihan niin hallitseva. Tämän jälkeen valitse vasemmalta tuo atomi/molekyyli(?) kuva, eli valikko Basic Edits, ja sieltä kohta Colors. .

Tranquil efekti on hieman liian lämmin, joten viilensin kuvan sävyä pikkuisen:

Tämän jälkeen otan kuvan Picasaan, ja luon kollaasin tällä yhdellä kuvalla, jotta saan kuvalle reunoja ja elävyyttä. Käytän asetusta kuvakeko, ja valitsen piirrä varjostus

Picasalla rajaan valmiista kollaasista hieman ylimääräisiä reunoja pois, ja siirrän lopputuloksen taas PicMonkeylle.
Tässä kohtaa kuva näyttää tältä:

Valitse PicMonkeyn Overlays valikko, ja skrollaa alas, kunnes löydät kohdan Paper Scrap. Valitse haluamasi kuva, mulla käytössä klemmarilla varustettu paperinpala, joka juuri tuon klemmarin vuoksi vaati kuvan muokkaamisen ensin kollaasiksi, jossa on tyhjää reunaa ja varjostukset.
Asettelet sitten vain haluamasi overlaysin haluamaasi kohtaan, ja tallennat kuvan!

Nyt ollaan tekstiä vaille valmiita! Voit toki lisätä tekstin jo PicMonkeyssä, mutta itse lisäsin sen Picasalla, koska olen ladannut koneelle erilaisia fontteja, ja valikoima Picasassani on huomattavasti parempi, kuin PicMonkeyllä. Fontteja voit ladata esim. Dafont sivustolta.

Valmis kuva! Fonttina Sweetly Broken:

Oliko mitään apua? Toivottavasti edes jotakin vinkkiä saitte!

Aurinkoista perjantaita kuitenkin!

Pieni meikkipostaus siis, koska sellaisia toivoitte saa ehdottaa -postauksessa. Otsikon mukaan kyseessä on sporttimeikki, mutta sama pieni ehostus riittää myös ihan tavalliseen kotiäidin arkipäivään.
Meikkaan jossain määrin päivittäin, lähinnä fiilispohjalta, en niinkään menojen mukaan. Toki erityiset riennot vaativat asiaankuuluvat pakkeloinnit, mutta kevyemmälläkin meikillä pärjää jo pitkälle. Täysin ilman ehostusta kuljen aniharvoin, ja yleensä vain päivinä, jolloin ei yksinkertaisesti jaksa tai ehdi meikata. Meikkaaminen on kuitenkin sekin yksi tapa huolehtia itsestään, ja ripsarin laittaminen piristää paitsi ilmettä, myös mieltä.

Hikoillessa meikin pitää kuitenkin olla mahdollisimman kevyt ja hengittävä, jotta naamalla ei roiku hikinen ja öljyinen naamari. Ihon sävyä riittää tasoittamaan sävyttävä päivävoide, joka ei niinkään peitä mitään, mutta tasoittaa suurimmat värivirheet ja punoitukset. Valoa ja virkeyttä kasvoille saa helposti valokynällä, ja silmiin riittää ripsien taivutus ja ripsari. Koska kulmakarvani ovat katkonaiset ja toispuoleiset, laitan yleensä myös niihin kevyesti muotoa.

Tuotteet, jotka ovat miltei päivittäin käytössäni:
Sensai Cellular Performance Hydrachange Tinted Gel Cream -sävyttävä ja kosteuttava geelivoide kasvoille (sävy 1), YSL valokynä (sävy 2), Sensai Mascara 38°C (musta), BareMinerals Eyebrow color -kulmaväri (sävy Pale/Ash Blonde)

Kun tiedossa ei ole hikoiluja, ja kasvoille haluaa lisää ilmettä, voi sävyttävän päivävoiteen korvata meikkivoiteella ja peitevärillä. Luomiväriä ja rajaukset silmiin, varjostukset kasvoihin jne… Poskipunaa en oikein osaa käyttää, mutta kuten kuvasta näkyy, poskeni punottavat miltei aina ihan luonnostaan.

Entä kestääkö meikki urheilun ja hikoilemisen? Makuasia, mutta mielestäni seuraava lause kiteyttää ongelman aikalailla hyvin:
If you still look cute at the end of you workout, you didin’t train hard enough!

Kertokaa ihmeessä omia vinkkejänne nopeasta ja kevyestä meikistä!

Saan todella usein kyselyä meidän perhos- ja korentotauluista, käytännössä joka kerta kun  taulut jossakin postauksessa vilahtavat. Kyseessähän ovat hagedornhagenin valokuvajulisteet. Ajattelin vinkata teille, että nyt noita kyseisiä julisteita saa myös Suomesta! Bongasin ne nimittäin Nougatin verkkokaupasta!

Eipä mulla muuta! Nyt iltapuuhiin ja pahnoille! Loistava fiilis, kun on pari päivää tehokasta liikuntaa takana. Ihan kuin olisi päätään vaihtanut!

Harmonia, sopusointu, tasapaino, sopusuhtaisuus. Rakkaalla lapsella monta nimeä.
Huomaan vuosi vuodelta kaipaavani elämääni enemmän juuri tuota tasapainoa, eli harmoniaa. Nautin tasapainosta – seesteisestä sekä levollisesta kodista, joka tarjoaa ärsykkeitä vain harkitusti ja rajallisesti. Syksyllä kirjoittamani greige -postauksen värimaailma on yhä mieleeni, vaikka pimeys ja koleus on vaihtunut auringon lämpimiin säteisiin. Luulenpa, että värien kaipuu tyydyttyy keväällä ja kesällä luonnon avulla.
Vaikka syksyllä hiljaa mielessäni toivoin koko remontin valmistuvan vain hetkessä, olen tavallaan nyt kovin tyytyväinen siihen, että saan nähdä uuden kotimme eri vuodenaikojen valossa ja miettiä rauhassa tunnelmaa ja sisustusratkaisuja.

Nyt tiedän, että luonnonsävyinen harmaaseen mutaan taittava värimaailma on meidän juttu. Se ryhdittyy nopeasti ripauksella mustaa ja istuu yhteen hillityn korallin, violetin, vihreän ja sinisenkin kanssa. Pohjamaalatut seinät ovat todistaneet, että haluan pitää mahdollisimman paljon seinäalaa valkoisena, ja käyttää vain harmahtavia mattapintoja harkittuina tehosteina.
Tässä vaiheessa voin siis todeta, että on oikeastaan vain hyväksi, ettei ihminen ole kone ja tämän kokoisen projektin valmistuminen vie aikaa. Suunnitelmat saavat muhia rauhassa, eikä päätöksiä tule tehtyä kiireellä.

Kiitokset vielä edellisen kommenteistanne. Ihanaa tsemppausta annoitte.
Taitaa tosiaankin olla aika havitella myös jonkinlaista harmoniaa muunkin elämisen osalle. Löytää tasapaino väsymyksen ja liikaa yrittämisen tilalle. Olla armollinen itselleen, ja vaatia itselleen parempaa. Oma aika ja itsestään huolehtiminen on sijoitus myös lähimmäisten hyvinvoinnille.
Terve itsekyys on aina parempaa kuin olla marttyyri. Se, jos mikä on varmaa!

Meillä on remontin suhteen loputon sitten kesällä -lista. Lista on oikeastaan jo niin pitkä, että tiedän yhden kesän olevan aivan liian lyhyt sen toteuttamiseen. Mutta en ota siitä stressiä, aikaahan on oikeasti koko loppu elämä. Päätimme nimittän, että elämä on tässä ja nyt. Lapset ovat pieniä vain hetken, ja vuodet lipuvat ohi aivan liian nopeasti. Meillä on takana liian monta muuttoa, ja liian paljon väliaikaista. Tästä eteenpäin remonttia tehdään yhdessä ja ilman kiirettä. Mitä järkeä on istua valmiissa ja kauniissa kodissa huokaillen ja surren elämättä jäänyttä arkea – aikaa lasten kanssa.
Luulenpa, että oikeaa värimaailmaa tärkeämpää, on kuitenkin onnellien arki ja yhdessäolo. Todellinen arjen harmonia!

Tasapainoista keskiviikkoa!

Pääsiäisen pyhät on takana ja arki edessä. Maaliskuu on vaihtunut huhtikuuhun, ja ilmassa on selvät kevään merkit kovista yöpakkasista huolimatta.

Pääsiäisen aikana tuli pohdittua arkea ja ajankäyttöä enemmänkin, ja huomasin, että muutoksia on tehtävä paitsi oman jaksamisen myös toimivan arjen vuoksi. Pari kuukautta kun on valunut laput silmillä, pitää tähän elämään herätä viimeistään nyt! Kevät ei saa vain valua ohi.

Huhtikuussa blogiajasta on jaettava muullekin. Itsestään on alettava huolehtia enemmän, omaa mieltä ja kroppaa huollettava paremmin. Niin se vain on.
Ihan en ajatellut tätäkään arjestani pois sulkea, sen verran on blogillakin vaikutusta hyvinvointiini. Mutta kevätauringosta pitää nauttia enemmän ulkosalla, ja hartiasäryt vaativat muuta hoitoa, kuin tietokoneella istumista!

Huhtikuussa jokaiseen päivään mahdutetaan vähintään tunti liikuntaa. Olkoon sitten reippailua auringon paisteessa tai huhkimista salilla. Oikeastaan ihan sama. Ja, jos se syö blogia, niin syököön!

Mieheni viisauksia lainaten:
Lapset voivat hyvin, kun äiti voi hyvin. Lapset ovat onnellisia kun äiti on onnellinen.

Pidetään huolta itsestämme!