Heissulivei!

Tänään olen saanut nauttia laatuaikaa parhaimmasta päästä, kun ystäväni poikkesi talvilomallaan piristämään päiväämme. Oikein kunnon maailmanparannukset ja ajatustenvaihdot, ja kylläpä taas teki hyvää. Naurettiin paljon, muisteltiin vanhoja (tässä iässä sekin on jo mahdollista),  ja ihan pikkuisen taisi joukkoon mahtua vetistelyäkin. Loistava päivä, kaikin puolin!

Ystäväni Anni on myös Klaaran kummitäti, ja lapsille tuttavallisesti Anni-täti, vaikka tätimäisyys onkin tästä sielunsiskostani kaukana. Nämä kuvat siis Me&i:n meandi moments -tapahtumasta, jossa Annin kanssa kuun alussa olimme. Juttua päivästä voit lukea sekä mainio maanantai-, että LBD -postauksista. Tuolloin kuvasimme me&i:n kevään mallistoa ja tietenkin pohdimme, mitkä ovat juuri niitä omia suosikkejamme.

Koska tämä viikko on itselleni puolittaista blogivapaata, ajattelin että voitaisiin jatkaa viikkoa kivalla arvonnalla. Me ystävykset valitsimme meandin valikoimista kolme mielestämme parasta asua, ja arvontaan osallistumalla, voit voittaa yhden niistä itsellesi!

Homman nimi on lyhykäisyydessään tämä:
Kerro kommentissa, mikä alla olevista kolmesta asusta on oma suosikkisi ja osallistut arvontaan. Arvon yhden voittajan, ja hän saa palkinnoksi oman lempparinsa, ja tietenkin omassa koossaan.
Miltä kuulostaa?

Asu 1

Dedim shorts + anchor sweatshirt

Asu 2

fantastic boatneck dress  -ystäväni yllä

Asu 3

sleeveles dress

Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 1.3. ja olet mukana kisassa! Palkinnon voittajalle toimittaa me&i.

Puolikiloa päivässä, eat your greens jne. Kaikille taitaa olla selvää, että vihannesten ja kasvisten syönti edistää terveyttä ja auttaa esimerkiksi painonhallinnassa. Salaatti kuuluu joka aterian kylkeen, mutta monelle salaatti on myös oiva lounas, ja niin se on itsellenikin. Kun kasvisten ja vihannesten lisäksi nauttii vähärasvaista proteiinia tai rasvaistakin kalaa, ja nappaa kylkeen vaikka jotakin laadukasta hiilaria, on täyspainoinen ateria paketissa. Itse pidän lisäksi yksinkertaista nyrkkisääntöä rasvan suhteen; Mikäli lounaani on lohisalaatti, varsinaista kastiketta ei tarvita. Mikäli taas terveellisiä rasvoja ei tule protskun mukana, lorautan salaattiin öljypohjaista kastiketta.

Fiskarsin ja indiedaysin kampanja haastoi minut kertomaan omasta lempisalaatistani, ja kokeilemaan Fiskarsin uusia Functional Form –salaatintekovälineitä, sekä uutta, juuri induktioliedelle tarkoitettua, pannua. Näin kevään korvalla, kun moni alkaa keventämään ruokavaliotaan, salattiaihe on itse asiassa ihan ajankohtainen, joten käydäänpä asiaan!

En voi väittää, että minulla olisi mitään ihan ykkös lempparia salaattien joukossa. Salaattipohjan kuitenkin kokoan yleensä melko samalla kaavalla, ja vaihtelen sitten proteiinin lähteitä mielialan mukaan. Näistä suosikkini ovat ehdottomasti broileri ja lohi, sekä lisäksi nautin usein salaatin kanssa kananmunia. Salaattipohjaan yritän sisällyttää mahdollisimman monipuolisesti erilaisia vihreitä. Vaaleista jääsalaatista ja jäävuorisalaatista olen pyrkinyt eroon, sillä niiden ravintoarvot ovat melko heikot. Tosin joskus näilläkin saa lisää täytettä salaattiin, ja kun mukaan heittää esim. pikkupinaattia tai muuta tumman vihreää lehteä, saa ravintoarvotkin paremmin kohdilleen. Salaattipohjaan lisää väriä saa porkkanaraasteella, ja tietenkin mukaan mahtuu perinteiset kurkku, tomaatti ja paprika. Joskus myös sipuli.

Tällä kertaa huuhtelin salaatinlehteni Fiskarsin slaattilingolla, ja pakko myöntää, että kävipä kätevästi niin pesu kuin kuivaus. Hiukan nolona tunnustan, etten ole koskaan aiemmin omistanut salaattilinkoa. Usein olen sellaisen hankintaa kuitenkin ajatellut, enkä vähiten silloin, kun kesäsade on hakannut omaa kasvimaata siihen malliin, että salaatinlehdet ovat yltä päältä mullassa. 🙂 Lingossa on melkoinen vauhti ja muutama kierros tuosta (rikotun kananmunan näköisestä) kahvasta riittää näinkin suuren salaattimäärän kuivaukseen.

Parsakaalin kukinnot antavat hampaille mukavasti työtä ja tuovat tekstuuria salaattiin. Kuvassa Fiskarsin uusi lävikkö, jonka saa littanaksi, mikä helpottaa huomattavasti säilytystä. Heitin samantien vesilintua vanhalla kellastuneella muoviläviköllä, joka on kulkenut matkassani jo kohta 15 vuotta. 🙂
Vanha kunnon rystystenraastinkin sai kilpailijan Fiskarsin raastimesta, jolla saa nopeasti hienomman ja karkeamman raasteen tai siivuttaa vaikka perunan. Näihin on suunniteltu (juuri niitä rystysiä ja sormenpäitä ajatellen) turvallinen työkalu, jonka avulla esimerkiksi porkkana on mahdollista raastaa ihan loppuun asti. Leikkuriosa viipaloi kaunista ja ohutta siivua, ja tulikin tunne, että pitäisi koittaa omatekoisten juureslastujen tekemistä.

Siemenet ja pähkinät ovat hyvä lisä salaateissa, ja niistä saa myös tervellisiä rasvoja. Käytänkin niitä aika vaihtelevasti; Joskus salaattini saattaa olla hyvinkin siemenpitoinen, mutta näissäkin vaihtelu virkistää. Pannulla paahdetut pinjansiemenet ovat perusvarma lisuke, ja ne maistuu koko perheelle.
Induktiolieden kanssa on ollut opettelemista, sillä tuo pannun kuumeneminen käy niin älyttömän nopeasti.  Suurin osa vanhoista pannuista ja kattiloistamme sopii uudelle liedelle, mutta nyt pääsin tosiaan kokeilemaan täysin induktiolieden mukaan suunniteltua pannua. Fiskarsin pannu on painava ja tukeva, se kuumenee nopeasti ja pinta on kuin uusi muutaman pesukerran jälkeenkin. Laadukas pannu, jolla paistaa varmasti myös kalan täydellisen rapeaksi. Tuossa juuri eilen lasagnea tehdessäni mietin, että se, mitä olen ennen pitänyt kuumana pannuna, ei ehkä ole kuitenkaan ollut se oikeasti kuuma pannu.
Pannuja on valikoimassa kaikille liesityypeille, ja valittavana on useampaa kokoa. Itse valitsin suurimman koon, sillä ruokaa paistuu usein useamman päivän tarpeisiin 3-4 hengelle. Plussaa hieman korkeammista laidoista, jotka suojelevat myös liettä. Tämä näyttäytyi todella hyvin juuri sen lasagnen teon yhteydessä. Lieden suojeluun on suunniteltu myös Fiskarsin Functional Form -paistolasta, jonka selkäpuolella on pieni nystyrä lastan lepuuttamista varten. Tuo pieni kohoraita nimittäin estää esimerkiksi rasvan valumisen lastan vartta pitkin liedelle. Lastan lisäksi valikoimaan kuuluu saman sarjan muovikauha, jonka toinen puoli on napakkaa silikonia. Kauha on siis samalla ikään kuin nuolija, jolla pannulta tai astiasta saa kaiken ruuan käyttöön.

Broilersalaatti:

esim. lollo rosso, frisee salaatti, rucola, babypinaatti ja porkkanaraaste
parsakaalin kukintoja
kurkkua
tomaattia
paprikaa
paahdettuja pinjansiemeniä
keitettyjä munia
paistettua broilerin rintafileetä
suolaa ja pippuria

Fiskarsin Functional Form -sarjaan kuuluu vielä pari, nemenomaan salaattia varten ajateltua, tuotetta. Toinen on mustat salaattiottimet, jotka voi päistään liittää kätevästi yhteen, ja tuloksena on jämäkät “pinsetit”. Itse ainakin ärsyynnyn jos noutopöytä tyylisessä kattauksessa on kaksi erillistä salaattiotinta. Kun pidät kädessäsi lautasta, ja ehkä aterimia, on kahden ottimen käyttö lähes mahdotonta. Näillä nipistimillä kauhaisee reilun loven salaattikulhoon, ja tosiaan ihan yksikätisesti. Mattamusta muovi on hillitty, eikä näytä niin muoviselta, kuin voisi äkkiä ajatella. Älyttömän käytännölliset!

Toinen salaattihullun lemppari on salaatinkastikkeelle tarkoitettu sekoitin/kaadin. Lasipullon muoto on hauskasti kuin kemianlabrasta, ja sen kansiosa on silikonilla tiivistetty siten, että kantta kääntämällä saat joko kaatimen, tai sheikkerin.

Salaatinkastike:

valkoista balsamicoa
oliiviöljyä
pippuria
suolaa
sinappia
anjoviksia
tuoreita yrttejä

surauta kaikki sauvasekoittimella hienoksi, ravista ennen käyttöä.

En juuri ole mittaillut määriä, mutta pääsääntönä  voi pitää, että balsamico on se kastikkeen pääneste. Hieman vähemmän lorautan joukkoon oliiviöljyä ja sinappia. Sinappina käytän pappani tekemää väkevää sinappia, mutta tässä kohtaa voi valita sen oman suosikkinsa. Tätä määrää kohti käytin viisi pientä anjovisfileetä, ripauksen suolaa ja pippuria, sekä pari pientä oksaa tuoretta tinjamia. Makua kannattaa maistella, ja lisää makeutta saa lorauttamalla joukkoon appelsiini- tai omenamehua.

Mutta hei, sitten kiva arvonta!

Kerro mulle oma lempisalaattisi ja linkkaa mukaan tuotteet, jotka Fiskarsin valikoimista tarvitsisit salaattisi valmistukseen. Tuotteet löytyvät täältä.

Kaksi onnekasta saa valita itselleen 100 eurolla Fiskarsin keittiön- ja kodintuotteita!

Arvonta-aika alkaa nyt, ja päättyy naistenpäivänä 8.3. 2015. Mielenkiinnolla odottelen salaattivinkkejänne! 🙂

Onnea arvontaan ja ihanaa uutta viikkoa! Pus!

PS. Arabian Koko -arvonnan onnekas voittaja oli Susanna. (Valkoinen on ehdoton suosikkini, mutta myös vaalea pinkki on ihana 🙂)

Talvilomaviikko on jotakuinkin paketissa, ja huomenna jatkuu tavallinen arki. Vaikka mitään erityistä koko perheen lomaa ei päästykään viettämään, tuntuu silti kuin edellisestä tavallisesta arkipäivästä olisi paljon enemmän aikaa kuin reilu viikon verran. Kaipa siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että jollakin tapaa päästiin irti arjen kaavoista.

 Sunnuntai kuluu täällä pikkuisen uuteen viikkoon valmistautuessa. Paikat kuntoon ja seuraavan päivän lounas valmiiksi. Pikku juttuja, jotka kuitenkin tekevät maanantaista huomattavasti mukavamman. Myös remonttiroinaa on siistitty pois jaloista, joten siinäkin mielessä henki kulkee taas aavistuksen kevyemmin.

Kerrotut tulppaanit ja päivänvalo saivat tarttumaan kameraan. En niinkään ole ruusuihmisiä, mutta näistä kukista pidän erityisen paljon. Vaikka kukinta ruusua muistuttaakin, tulppaanin varsien rentous on se, mikä viimeistelee kauneuden.

Tine K:n pöytävalaisinkin pääsi paikalleen olohuoneeseen, kuten Instagramin seuraajat jo tiesivätkin. Se on kyllä hurjan kaunis, aivan kuten ajattelinkin sen olevan. Noita muuten saa taas alehintaan Homenordilta!

Arvon vielä tänään Arabia Koko -arvonnan voittajan ja ilmoittelen viimeistään huomenna!

Nyt leppoisaa sunnuntai-iltapäivää!

Hellohello!
Se olis viikonloppu. Ei mitään erikoista ohjelmaa, varsinkin kun ulkoilukelit ovat, mitkä ovat. Tosin, eiköhän tässä pari päivää saada kulumaan ihan muutenkin.

Mun viimeaikojen lempparikampaus on ollut nuttura; parilla pinnillä pään päälle kasattu ponnari ja ylipitkä otsis. Viime päivien tyyli on myös ollut kulkea takki auki. Harvoin sitä helmikuussa pystyy pukeutumaan näinkin kevyesti. Ilo irti vesikeleistä siis!

Kotona olis vaikka mitä tekemistä, mutta mun jalka vetää jonnekin muualle. Pois kotoa, ja pois tekemättömien töiden viereltä. Myönnän, ei kiinnosta maalata ja hioa pätkääkään! Ei vain ole yhtään sellainen fiilis. Ei silti laiskotakaan, olo on varsin energinen, pitää vaan kanavoida tuo energia jollain kivalla tavalla. Jotain hyvää ruokaa, ja sulatteluun hauskaa tekemistä. Siinä varmaan kivan lauantain perus elementit.

Muistakaahan osallistua Arabian Koko -arvontaan. Aikaa on enää klo 23 saakka.

Mukavaa viikonloppua ja hauskaa lauantaita!

Niin kiva kuin välillä onkin viettää päivä jossain muualla kuin kotona, osoittautuu vanha sanonta “minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” kerta toisensa jälkeen todeksi. Ihan vain pikkuisen ärsytti tänään katsoa ympärilleen, kun kaikki tavarat on hujan hajan, pyykkivuoret korkeampia kuin puolet tämän talon asukkaista ja aamupalalla sain todeta kaiken olevan loppu maidosta lähtien. Ja tiedättekö mikä ärsyttää ehkä eniten!? Se, ettei tilanteesta voi oikein syyttää kuin itseään. Jos ei jaksa purkaa lasten laukkuja ja ulkoilukamoja päivän päätteeksi (omasta laukusta puhumattakaan), tai kiertää väsyneiden lasten kanssa ruokakaupan kautta kotiin illalla, ei sitä oikein voi muidenkaan niskaan ärsytystään kaataa. 🙂

Eipä siis auttanut tänään muu, kuin lompsia maitokauppaan heti (varsin yksipuolisen kaurapuuro)aamiaisen jälkeen, aloittaa lämmittäminen ja laukkukaaoksen purkaminen. Luonnollisesti päivän ohjelmaan kuului myös pyykinpesua ja siivousta. Silti mikään ei ehkä ole sen palkitsevampaa, kuin nähdä työnsä tulos, ja huokaista helpotuksesta kun pahin kaaos on selätetty.

Näiden laiskuuden aiheuttamien tavarakaaosten lisäksi meillä vallitsee myös remonttikaaos. Pianohuoneen katto on nyt maalauksen alla, mikä tietenkin takoittaa sitä, että tavarat matosta lähtien, on sijoitettu sinne minne ne nyt vain on käsistä saatu. Purua ja kuivunutta kittiä pyörii jaloissa, ja niitä löytyy myös mitä ihmeellisimmistä paikoista. Työkaluja, maalipurkkeja jne. Tämä on aina se vaihe, kun sitä kestävyyttä ja pitkää pinnaa tarvittaisiin eniten. Pitää siis hengittää syvään ja muistaa, mikä koko homman idea on. Vanha valkoinen puukatto, ja harmaaksi kalkkimaalattu seinä, antavat jo ihan ajatuksen tasolla potkua tilanteen kestämiseen, kun jaksaa vastapainoksi muistaa likaisen ruskeaa ja rikkinäistä tapettia, sekä ikäviä johtoletkutuksia pitkin poikin kattoa. “Lopussa kiitos seisoo” on toinen vanha kasku, jonka todenmukaisuutta olen todistanut elämäni aikana jo usein. Muutos vaatii työtä ja työ välillä vähän enemmän sitä pinnaa.

Koska meillä on huomenna viikon ainokainen yhteinen lomapäivä ennen talviloman päättymistä, ajattelin heilutella hihojani tänään sen verran ahkerasti, että huomenna ei tarvitsisi kiristellä hampaitaan samojen asioiden kanssa. Valmista ei saada vielä pianohuoneessa millään, sillä tilasin maalinkin vasta tänään, mutta josko taas pikkuisen eteenpäin ja helpompaan vaiheeseen.

Ruokakaupasta nappasin mukaani pari nippua kauniin kerrottuja tulppaaneja. Näihin on ihan hyvä kääntää katseensa silloin välillä, kun tuntuu että sitä kaikkea muuta on enemmän kuin kylliksi. 🙂

Kivaa iltaa!

Tässä alkuvuodesta kun olen tutustunut superfoodien ihmeelliseen maailmaan, tuli uusien makujen ja reseptien lisäksi mietittyä myös erilaisten ravintoaineiden terveyshyötyjä, ja monikäyttöisyyttä. Vaikka Cocovin ja Indiedaysin kampanja noin pääsääntöisesti liittyykin superfood-resepteihin, ajattelin kuitenkin kirjoittaa noista tuotteista hiukan toisesta näkökulmasta.

Kävi nimittäin niin, että tuossa jossain kohtaa vuoden pimeintä aikaa kirjoitin väsymyksestä ja valonpuutteesta. Silloin ihana blogikollegani Maria laittoi Instagramini puolelle vinkin omasta aamun superjuomastaan, jonka avulla kuulemma kone lähti hurisemaan varsin energiseen tahtiin. Juoman pääraaka-aineet taisivat veden lisäksi olla sitruuna, maca- ja MSM-jauhe. Macasta olinkin jo joskus lueskellut, mutta MSM oli niin uusi kirjainyhdistelmä, että sehän piti googlettaa heti.

Kuten tuossa kerroin, kärsin jatkuvista säryistä, jotka söivät niin energiaa kuin mielialaakin. Näitä särkyjä olen joutunut jo vuosia kestämään, ja reumalääkärin mielipide olikin, että kyseessä olisi fibromyalgia. Tavallaan siis vaiva, johon suoranaista lääkettä tai parrannuskeinoa ei ole. Oma oloni vaihtelee paljolti sään mukaan, ja pitkät kosteankoleat syksyt ovat kohdallani pahimpia. No, kun sitten lähdin googlailemaan MSM-jauheen (metyylisulfonyylimetaani) perään, osui eteeni hurja määrä kirjoituksia MSM:n edullisesta vaikutuksesta juuri fibromyalgiaan. Olen luonteeltani skeptinen, mutta jokainen jatkuvan säryn kanssa eläjä ymmärtää, että silloin kun tarjolla on pienikin mahdollisuus parempaan oloon, pitää oljenkorteen tarttua, ja niinpä minä tartuin Cocovin OptiMSM-jauheeseen. Itseäni ei tässä kohtaa juuri kiinnostanut edes piristävän aamujuoman loihtiminen, vaan ihan puhtaasti tuon rikkiyhdisteen nauttiminen ja nopeasti. Niinpä aloitin OptiMSM:n käytön ihan vain sekoittamalla teelusikallisen jauhetta pieneen vesimäärään. Voin sanoa, että hyvää tuo ei missään tapauksessa ole, mutta kulaus kitkeränmakuista vettä on aika pieni hinta paremmasta olosta. Ja päälle kun hutaisee ison lasillisen kylmää vettä, kärsimys kestää korkeintaan sekunin kaksi. Ei siis sen pahempaa kuin esimerkiksi yskänlääkkeen ottaminen.

Entä löytyikö apua?
Ei tainnut kulua viikkoakaan, kun huomasin jo selvän parannuksen olossani. Jos iltaisin istun tunninkin sohvalla, on kipu yleensä ylös noustessa niin suuri, että jalat tahtovat lähteä alta. Pikkuhiljaa tuo nouseminen helpottui, ja saatoin jopa iltaisin nukahtaa kyljelleni. Suurin “kokemus” oli varmaankin se, kun parin viikon päästä istuin taas illalla sohvalla ja katselin mieheni kanssa leffaa. Leffan loputtua nousin ylös, menin kontalleni lattialle ja saalistin sohvan alle pyörineen huulirasvani. Silloin todellakin tajusin, että jotain oli tapahtunut. Tuon kaltaiseen ripeään liikehdintään pitkän paikallaan olon jälkeen, en ole tainnut kyetä vuosiin. Nyt kun olen seuraillut omaa oloani, niin selvästi tunnen iltaisin ne päivät, jolloin MSM-jauheen nauttiminen on jostain syystä unohtunut. Voin siis lämpimästi suositella, mikäli joku tunnistaa tekstistä myös itseään. Varsinaisesti MSM-rikkiyhdiste sopii kuitenkin kaikille ihon ja tukikudosten kunnosta huolehtimiseen, ja liikkuvuuden ylläpitoon. Eli, ihan meidän kaikkien nivelet hyötyvät MSM-jauheen käytöstä.

Kun nyt lähdettiin tälle vähemmän mauttomalle tielle superfoodien kanssa, ajattelin kirjoittaa vielä muutaman jutun kookosöljystä, jonka käytöstä jo aiemmassa postauksessa kyselittekin. Kookosöljy on toki terveellinen vaihtoehto keittiössä, mutta suosittelen öljyn ottamista käyttöön myös kauneudenhoidossa. Kookosöljy nimittäin on mitä ihanin meikinpoistoaine ja latvahoito hiuksille. Cocovin luomu neitsytkookosöljyssä on ihana, hiukan paahteinen tuoksu, ja se levittyy kasvoille helposti. Öljy on purkissa kiinteässä muodossa, mutta ihon lämpö pehmittää sen todella nopeasti. Oma kuiva ihoni on tykästynyt kookosöljyyn todella paljon, ja joitakin kertoja olen levittänyt sitä myös puhtaisiin kasvoin yön ajaksi ikään kuin kosteuttavaksi naamioksi. Ohut kerros imeytyy ihoon, eikä tahraa tyynyliinoja, kuten moni pelkää. Kookoksen öljy siloittaa myös ihanasti niin karheat hiukset kuin hilseilevät sääretkin. Se toimii myös loistavasti kynsinauhojen öljyämiseen ja oikeastaan kaikkeen kosteutavaan kauneudenhoitoon. Puhutaan luonnonkosmetiikasta, ja itse ainakin ajattelen, että jos käytettävä tuote on jotakin, mitä voit syödä, ollaan todellakin sanan luonto äärellä.

Kookosöljyllä on todettu myös muita hyviä vaikutuksia, ja tämä menee nyt taas osastolle “ei ehkä maistu niin hyvälle, mutta kannattaa kokeilla”. Nimittäin kookosöljyllä purskuttelu päivittäin kaappaa suun ja nielun alueen pöpöt, ja tällä konstilla voi hyvinkin välttyä ikäviltä kausiflunssilta. Myönnän, että oma purskutteluni on vähän niin ja näin, sillä minulla on herkkä kyökkä-refleksi ja öljyn tunne suussa vaatii totuttelemista. Ajanmyötä mestariksi, pätee siis kohdallani tässä kohtaa. 🙂

Aikaisemmat, ne reseptipainotteiset, Cocovi postaukset löydät täältä ja täältä. Ja hei, tuolla kampissivulla on edelleen kisa käynnissä, eli sieltä on mahdollista voittaa itselleen Cocovin tuotepaketti! Kannattaa koettaa onneaan.

Ja, nyt siskot hyvät kaikki vinkit käyttöön! Kertokaa ihmeessä, mikäli olette löytäneet superfoodeista avun johonkin vaivaan! Itseäni ainakin harmittaa vietävästi, että löysin MSM:n vasta tänä talvena. Eli hyvät vinkit jakoon!

Aurinkoiset päivät, kuten eilinen, ovat saaneet oliivipuun heräämään ja kasvattamaan uutta. Tässä kohtaa viimeistään voi kai huokaista helpotuksesta; Puu on hengissä. Laitoin eilen jo Instagramiin kuvan uusista kasvuista, ja siellä moni kommentoi oman puunsa tiputtaneen lehdet talven aikana. Niinhän ne valitettavasti usein tekee, ja omanikin on sisältä harva kuin mikä. Jos vaikka vertaa näihin syksyisiin kuviin, niin lehtiä ei taida olla jäljellä edes puolia.

Tänään ei ole auringosta tietoakaan. Ulkona on harmaata ja synkkää, eikä auriko lämmitä ikkunoiden läpi ollenkaan. Täällä on täysi kaaos, mutta jollain sairaalla tavalla mä taas nautin noista työkaluista ja jätesäkeistä lattialla. Ihme juttu, mutta ne on mulle aina merkki siitä, että jotain uutta on tulossa.

Nyt täytyy jatkaa siivoiluja ja tapetin rapsuttamista. Jos vaikka illalla pääsisi jo maalailemaan!

Kivaa tiistaita. Toivottavasti edes jossain paistaa!

Oioi, olen niin happy, kun vihdoin saadaan vähän taas remonttiakin etenemään. Onhan tässä taas vedetty aika laiskasti tämä vuosi ja edellistäkin jo. Tänään on laitettu kuntoon sähköjuttuja, joiden vuoksi pianohuoneen seinä ja katto ovat olleet riipinrääpin muutostamme asti. Inhottavat letkut katossa ja seinillä on nyt poissa, ja vihdoin päästään maalaamaan pianohuoneenkin esiin kaivettu puukatto kauniin valkoiseksi.

Totuushan on se, että esimerkiksi meidän olkkarissa ei yli kahteen vuoteen ole ollut ollenkaan sähköjä. Siis toki sinne on vedetty jatkaria pianohuoneesta, mutta ihan oikeita pistokkeita tai valaisinpaikkoja olkkarissa ei ole olut. Voitte kuvitella mun fiilikset, kun tänään on saanut sähkärille osoitella, että pistorasiaa tuonne ja tuonne, sekä katkaisijaa tänne ja tänne…

Koska mun tietämys sähkötöissä rajoittuu lähinnä siihen, että tiedän, mitä haluan ja miltä haluan minkäkin näyttävän, en voi nyt kauheasti näistä hommista itselleni kunniaa kaapia. Sen sijaan fiilistelen uudella Tine K:n pöytävalaisimella joka saapui tänään kuin tilauskesta. Sen on nimittäin tarkoitus luoda tunnelmaa tästedes olkkariin. Nuo Tine K:n lampunjalat on nyt Homenordilla kivassa alennuksessa, ja niinpä yksi sisustushaave toteutui.

Uusi valaisin on tosi kaunis, mutta oikeastihan tämän päivän jutut ovat näitä seuraavia:

Pikkusälää ja Klaara soittamassa nokkahuilumusiikkia…

Pianohuoneen esiin kaivettu katto sellaisena, kuin se vielä aamulla oli…

Niin, ei ne kaikki nurkat niin kauhean nättejä ja kuvauksellisia ole. Mutta ehkä sitten joskus! 🙂

Mukavaa maanantai-iltaa!

Tänään on nautittu kirpakasta pakkasesta ja ihanasta auringonpaisteesta. Ulkona paistoi niin, että pää oli hetken haljeta, ja hanki jaksoi kantaa vähän isompaakin kulkijaa. Ulkoilun jälkeen maistui tietysti hernekeitto, joka valmistui tänäänkin tuolla 2000-luvulle päivitetyllä ohjeellani. Hernekeittoa meillä syödäänkin nyt pari päivää ahkerasti. Laskiaisen varjolla tietenkin!
Laskiaissunnuntain lisäksi meillä on vietetty tänään ystävänpäivää pikkuisella viiveellä, sillä olemme taas koko perhe kasassa. Vaikka eilen kyllä herkuttelin illalla lasten kanssa poppareilla ja sipseillä (katsottiin suomen surkeinta kuskia ja muita hauskoja ohjelmia), niin mitään isompaa ystävänpäiväleivontaa en viitsinyt tehdä. Nämä sydänpullat maistuivat tänään taivaallisille, ja ehkä juuri siksi, että pöydän ääressä oli yhtä aikaa ne kaikkein rakkaimmat.

Perinteisesti laskiaispullaan kuuluu joko mantelimassa tai hillo. Itse en välitä kummastakaan, joten meillä pullat syödään pelkällä kermalla. Kun hattuosan pullasta painaa vielä pienellä piparkakkumuotilla sydämeksi, saa pullista kivoja leivoksia, eikä niiden näin tarvitse olla sisältäänkään niin kovin perinteisiä laskiaispullia. Nyt kun ystävänpäiväkin osui viikonlopulle voisi sydämelliset laskiaispullat olla aikamoinen veto vaikka työkavereille!

Nämä pullat valmistuvat muuten melko perinteisellä tavalla, mutta mikäli hattuosan haluaa leikata muotilla, kannattaa jättää raesokeri pois! Oikaistakin voi, sillä paistovalmiita pullia löytää kaupan pakastealtaasta. Kerman voi vatkata hyvin jo etukäteen ja tehdä pursotukset vasta juuri ennen tarjoilua.

Tänään oli tarkoitus päästä vähän eteenpäin remontin kanssa, ja puuvajakin kaipaisi täydennystä, mutta aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Ei silti yhtään hassumpi sunnuntai, näitä voisin ottaa lisää.

Levollista iltaa ja kaikkea hyvää uuteen viikkoon.

Viikonloppu lähestyy loppuaan, ja uusi viikko käynnistymistään. Arki ja viikonloppu on hyvä erotella toisistaan, ja meillä se ainakin tapahtuu ehkä helpoimmin aamupalapöydässä. Jos arkena haukataan kiireellä jotakin, niin viikonloppuna katetaan sitten vähän paremmin. Eikä ole kiire, aamupalanälkää voi hyvin kerätä jonkin aikaa.

Arabia juhlistaa tänä vuonna 10-vuotiasta Koko -astiasarjaa, ja yhteistyössä Arabian ja Indiedaysin kanssa, pääsin kokeilemaan Koko astioiden uutuussävyjä Sahramia ja Niittyä. Arabian Koko -astiasto on niitä harvoja, joita voin sanoa keräileväni. Olen aina pitänyt tästä selkeälinjaisesta muotoilusta ja se istuu yhteen muiden Arabian ja Iittalan astioiden kanssa. Valkoisia Koko-astioita meiltä löytyykin aika paljon, mutta täytyy myöntää, että näillä laina-astioilla väri-ilottelu sai pohtimaan, miksei sitä joskus voisi kattaa hieman värikkäämminkin.

Totuus tulee lasten suusta, ja ainakin meillä poika oli sitä mieltä, että värikäs keittiönpöytä näytti tosi hienolta. Ja kenties värikimara hiukan piristikin aamupalapöydässä. Itse näen nämä uutusvärit, Sahramin ja Niityn, myös etnisen keittiön kattausväreinä, vaikka muotoilu varsin sumalaista designia onkin.

Ennestään meiltä löytyy Koko -sarjan valkoisia astioita. Hauskat kaatimet, S-kokoiset kulhot, jotka sopivat monenlaiseen käyttöön, niin jälkiruokakulhoksi kuin tarjoiluastiaksi. M-kokoiset kupit aluslautasineen taasen ovat älyttömän käytännöllisiä, koska ne voi kattaa niin teen juojalle, kuin latten ystävälle. Kupista voi kivasti myös kauhoa alkupalat, vaikka pienen keiton tai salaatin. XS-kokoiset kupit ovat mieheni espressokuppeja, mutta ne käyvät yhtälailla myös munakupista tai kivana lisänä kattausta, kuten esimerkiksi syyskattaus kuistilla -postauksessa. M-koikoiset valkoiset kulhot sopivat nekin tarjoiluun, mutta yhtä hyvin käyvät niin pasta-, keitto-, kuin slaattilautasena. Ylipäätään pidän koko sarjaa älyttömän monipuolisena ja monipuolisuudellaan se rikkookin kivasti vanhoja kattausmalleja.

 Kuten otsikko lupaili, pieni kilpailu olisi myös teille! Mikäli Arabian Koko astiat kiinnostavat, nyt olisi mahdollisuus saada astiakaappiin Kokoa 150 euron edestä!
Kerro kommenttiboksiin mikä on sinun henkilökohtainen suosikkivärisi, Arabian Koko astiastossa, ja olet mukana arvonnassa.

Jätä kommenttisi viimeistään lauantaina 21. Helmikuuta klo 23.00 mennessä, ja varmistat voittomahdollisuutesi.

Tukevan aamupalan jälkeen jaksaa paremmin. Se olisi laskiaissunnuntai, joten nautitaan talvesta sen verran, kuin sitä on tarjolla!

Ihanaa ja leppoisaa sunnuntaita!