Hengähdystauko, pieni paussi, tauko arjen kiireen keskelle. Kiireisen ja kuluttavan syksyn loppu, aikaa uuden meittimiseen, unelmiin, haaveisiin ja toiveisiin. Pöydän puhdistus, uuden alun alku ja syvään hengittämisen aika. Pieni sana tuo loma, mutta sillä on kokoaan suurempi merkitys.
Vielä eilen kello pirisi kuudelta, ja olo oli aika arkinen. Jossain siinä aamun kiireessä, ja pienen kauluspaidan silittämisen keskellä, tuli kuitenkin valtavan jouluinen olo. Ihan kuin olisin haistanut koulun joulukirkon nenässäni, todistusten jaon, ja sen riisisuklaalevyn, joka tuohon aikaan aina joulun päätösjuhlassa lapsille jaettiin. Miten olinkaan unohtanut, että siitähän se joulu vasta alkaakin! Hassua, miten lapsen loma voikin tuntua lomalta myös äidille.

Ulkona ripsottelee hiljalleen lunta. Tämän päivän ohjelmassa on kuusimetsää ja hyvin pientä siivoilua sekä lakanapyykkiä. Aurinko pilkistelee pilvien lomasta ja tuntuu, että tähdetkin olisivat hetkellisesti oikeassa asennoss.
Kuluneella viikolla sain oikeastaan melkein kaikki jouluvalmistelut tehtyä. Nyt on aika rauhoittua ja nauttia olostaan. Antaa mielen rauhoittua ja lomafiiliksen kietoa syliinsä. Ei aikaisia aamuherätyksiä, ei aikatauluja tai kiireitä. Tästä joulusta aion nauttia.
Joulumieli on löytynyt, ja tästä on hyvä jatkaa!






































