Viikonlopun, ja lauantai-illan, kunniaksi pientä arvontaa yhteistyössä Netflixin kanssa!

Nyt nimittäin olisi mahdollisuus voittaa itselleen huippukätevä Apple TV helpottamaan Netflixin käyttöä, ja tuomaan arkeen hiukan lisää viihdettä!

Aina välillä kyselette hyviä sarjavinkkejä tuolta Netflixin puolelta, ja ajattelin joitakin viimeaikoina katsottuja tähän listata. Olen huono hömpän suhteen, ja edelleen kaipaan rikoksia, jännitystä ja toimintaa. Brittisarjat miehittävät oman listani kärkipäätä, ja mukaan mahtuu myös pohjoismaista rikosdraamaa, ja jokunen jenkkisarjakin. Tällä hetkellä loppuuaan lähenee useamman tuotantokauden mittainen Erikoisjoukkue, jonka ensimmäiset tuotantokaudet olivat makuuni ehkä vähän leimiä, mutta nyt sarjassa päästään jo ihan oikeaan vaakoojatoimintaan ja jaksoissa on räiskettä tiiviin tunnelman lisäksi. Vakoojiin perustui myös Hunted -sarja, joka on ensimmäisenä mainittua hiukan uudempaa tuotantoa. Ihan loistava brittisarja oli myös The Fixer! Tätä suosittelen lämpimästi, vaikka itsekin vielä ensimmäisen jakson jälkeen epäröin. Sarjaa olisi voinut katsoa vielä vaikka kuinka monta kautta, se koukutti ja viihdytti. Brittisarjoista mieleen ovat painuneet positiivisesti myöskin The Fall, sekä aikaisemminkin hehkuttamani Above Suspicion, Viisi päivää, Whitechapel, Line of duty, Ketjukolari, Crossing Lines, Prime Suspect ja Luther. Hieman erilainen The Bletchley Circle oli myös sarja, jota suosittelin heti siskolleni
Tanskalainen Kylmäveriset tappajat taasen on kaikkien Silta-fanien mieleen!

Mutta, kuten huomaatte omat suosikkini ovat vahvasti aikuistensarjoja, ja Netflixin on tarkoitus palvella koko perhettä, ja ohjelmatarjontaa on hurjasti myös lapsille. Meillä ei edelleenkään katsella tavallista televisiota, vaan lastenohjelmat valitaan Netflixin tarjonnasta. Pojan suosikkeja ovat Turbo, Ninja Turtles sekä Chuck.

Netflix haluaa jatkuvasti parantaa tarjontaansa niin, että ohjelmia löytyy sekä lapsille, että aikusille, ja nyt kyselenkin teiltä hiukan mielipiteitä.
Vastaamalla kysymyksiin, olet mukana Apple TV:n arvonnassa!

Kerro perheenne suosikkilastenohjelma, tai sarjat, joita koko perhe voi katsella yhdessä! Mikä viihdyttää koko perhettä, ja mikä erityisesti lapsia? Mikäli perheeseenne ei kuulu lapsia, voit osallistua arvontaan kertomalla omat sarjasuosikkisi Netflixin valikoimista!

Vastausaikaa on viikko, jätä siis kommenttisi viimeistään perjantai 24. 10. 2014

Ihanaa viikonloppua!

Viimeaikojen luottokampauksestani olette kyselleet paljon ohjetta, ja muutenkin hiusaiheisia postauksia on toivottu, joten frisyyripäivitystä tähän väliin!
Piiloon letitetty otsis on kätevä silloin, kun otsiksen kanssa ei halua olla joka päivä. Esimerkiksi mun pitäisi olla sitä jatkuvasti suoristamassa, enkä oikein jaksa. Tämä on myös hyvä keino päästä tuon kasvatusprojektin kanssa alkuun, mutta toki edestä palmikoidut hiukset sopivat kaikille, oli otsis tai ei.

Lähtötilanne:
Pesin hiukset eilen illalla. Pesen hiuksiani tosi harvoin, ja hävettää myöntää, että viime kerrasta oli jo melkein viikko. Noh, eipä ole tullut tällä viikolla järin hikoiltua, joten mitäs sitä turhaan pesemään. Fööniä käytän todella todella harvoin, eli annan hiusten kuivua mielummin ihan itsekseen, mikä tietysti vie aikaa, ja usein painun nukkumaan hiukset yhä kosteina. Pesun jälkeen levitän hiuksiin öljyä. Näitä öljyjä on nyt tullut kokeiltua niin kampaamosarjoista, kuin marketeistakin. Ihan perus oliiviöljyäkin laitan välillä latvoihin, en ole mitenkään merkki tai tuoteuskollinen. Öljyä lotraan ihan surutta hiuksiini päivittäin, ja olen todennut sen monellakin tapaa kaikkia muotoilutuotteita paremmaksi.

Tein jo eilen kosteisiin hiuksiin jakauksen niin, että lyhyemmän otsatukan lisäksi kampasin toiselle sivulle hiukan myös pidempiä haivenia (kuva 1). Tämä auttaa letityksessä, ja lyhyempikin hius pysyy palmikolla, kun mukana kulkee pidempiä hiuksia ikään kuin tukilankoina.
Aloitan palmikoinnin jakauksen tyvestä sillä leveydellä, kun tahdon palmikon otsalleni laittaa (kuva 2).

Otan palmikkoon hiuksia vain muutaman kerran molemmin puolin, samalla kevyesti nostaen lettiä ylöspäin. Näin sen saa kauniisti hiusten alle piiloon, eikä palmikko kulje kohti latvoja. “Ranskalaisen letityksen” lopetettuani jatkan palmikoiden hiuksia vielä muutaman kerran sellaisenaan. Kiinnitykseen riittä pinni (kuva 3).
Tämän jälkeen latvat alas. Hiukset on valmiiksi laineilla, koska ne on öljytty kosteana, ja olleet jonkinlaisella sykeröllä sen jälkeen (kuva 4).

Valmis:
Lopuksi mallaan palmikon kunnolla hiusten alle piiloon. Saattaa tarvita tässä kohtaa toisenkin pinnin. Mun hiukset eivät lakkaa kaipaa, vaan sudin latvoihin ainoastaam lisää öljyä. Hiuslaadusta riippuen kannattaa toki kiinnittää kampaus jollakin suihkeella jos on tarvetta. Itse olen huomannut, että lähes kaikki muotoilutuotteet ja silotteet vain kuivattavat hiuksiani, ja tukka takkuuntuu helposti jos sitä pitää auki.

Juurikasvua näyyttääkin jo olevan ihan kivasti, eli huominen kampaamoreissu tulee enemmän kuin tarpeeseen! Tällä tukalla nyt kuitenkin maalikaupoille.

Se on perjantai, aurinko paistaa ja elämä hymyilee!
Pus!

Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun vuodenaikojen välinen raja on häilyvä kuin veteen piirretty viiva. Katukuvaa seuratessa voi nähä untuvatakkeja ja talvisaappaita, samoin kuin trenssiä, nahkatakkia ja tennareita – jopa avokkaita! Lämpötilan puolesta sää on huomattavasti viileämpi kuin viime jouluna. Tai juhannuksena. Elohopea kun näytti molempina juhlapyhinä lähes samoja asteita.

Paitsi, että olen älyttömän huono pukemaan lapsia tälläisenä aikana, pähkäilen paljon myös oman vaatetuksen kanssa. Palelen jatkuvasti, mutta sisäinen ääni kehottaa jättämään toppatakin ja pakkaskengät vielä hetkeksi rauhaan. Ihan vain sillä, että tarkenisin myös 20 asteen pakkasella. Toisaalta, mietin, että viime talvena kuljin näillä keleillä toppatakki visusti kiinni ja Sorelit tukevasti jaloissa. Niin, että kuuluko sitä lämpömittaria tuijottaa, vai määräytyykö pukeutuminen kalenterin mukaan?

Keväällä pari lämpöastetta saa ihmiset riisumaan toppavaatteet ja kaivamaan kevättakit naftaliinista, mutta miksi ihmeessä nuo asteet eivät tunnu syksyllä samanlaisilta. Vai onko meillä kova kiire aina seuraavan sesonkiin? “Ah, miten ihana laittaa talvikengät pitkästä aikaa jalkaan!” tai “Ballerinakelit ovat vihdoin täällä!”  Syyllistyn itse samaan, kun katselen esimerkiksi onks jo kevät -postausta, jossa sama tikkitakki juhlistaa kevätkelejä helmikuussa.

Olis kiva kuulla, miten te vedätte rajan vuodenaikojen välille, ja mitkä asiat vaikuttavat pukeutumiseenne? Onko kyse puhtaasti siitä, paleletteko, vai voiko vaatevalintoihin vaikuttaa enemmän nuo fiilissyyt?

Syksyistä ja aurinkoista torstaita!

Olen saanut viimeaikoina pyyntöjä postata lempimeikeistäni, hiustenhoidosta ja laitosta, sekä painonhallinnasta yleisesti ja raskausaikana. Koitan tarttua aiheisiin, ja aloitetaan nyt vaikkapa niistä meikeistä.

Meikkaajana koen olevani aika tumpelo. Meikkaan aika samalla kaavalla arkeen ja juhlaan. Toki juhlameikissä satsaan tummempaan silmämeikkiin, ja iltameikissä lisäksi vielä näyttävämpiin varjostuksiin, mutta kaikki tuo tapahtuu oikeastaan näillä samoilla tuotteilla.

Meikkipohja:
Vichy Dermablend tuotteet. Nämä ovat mulle ihan ehdottomuus, enkä osaa olla ilman. Mitä näistä käytän, ja kuinka niitä käytän, riippuu pitkälti ihon kunnosta. Välillä peiteväri riittää Lancomen Teint Idole Ultra 24h meikkivoiteen kanssa, välillä teen pohjan kokonaan Vichyn tuotteilla. Mutta näistä löydätte enemmän tietoa peittävä meikkipohja ongelmaiholle -postauksesta, joten ei niistä nyt enempää.

Korostus ja varjostus:
YSL:n valokynä on mun luottokaveri. Karkkipäivän Sannilta sain vinkin Dr. Hausckan Bronzing Powder -puuterista joka kuulemma on maailman paras varjostusväri. No, olen kyllä ollut todella tyytyväinen, se on juurikin sitä. Poskipunaa en oikein osaa käyttää, vaikka mulla yksi sellainen Lumenen valikoimista onkin.

Silmämeikki:
Nude, nude ja nude. Liikun turvallisilla vesillä, enkä revittele luomivärillä koskaan. Luomiväreissä en myöskään ole merkkiuskollinen, niitä tulee kokeiltua enemmänkin väripalettejen sävyjen mukaan. Nyt uusi kaveri on Lancomen Hypnose Doll Eyes -paletti sävyssä Fraicheur Rosée. Hyväksi olen havainnut myös Lumenen Long-Wear Duet -lumivärin sävyssä 12/Hämärän taika. Sillä saa lisää tummuutta esim juuri juhla- tai iltameikkiin.
Eyelineria en osaa käyttää myöskään, vaan piirrän pehmeän rajauksen yläripsien tyveen (ja lähinnä ulkonurkkaan) Lumenen Eye Makeup Pencil -meikkikynällä. Sen sävy 3/Savunharmaa on mielestäni täydellinen.

Ripset:
Ripsiväreissä palaan aina vanhaan hyvään Sensai 38°c -ripsariin. Se pysyy silloin kun pitää, ja lähtee silloin kun sen aika on. Ripsarin lisäksi taivutan tietenkin ripset aina.

Kulmat:
Kulmakarvani ovat todella toispuoleiset johtuen lapsena tikatusta silmäkulmasta, joten kulmien huolittelu kuuluu ihan jokapäiväiseen meikkaamiseeni myös. Kyniä pehmeämmän jäljen saa Bare Mineralsin puuterimaisella kulmavärillä ja siveltimellä. Sävy, Pale/Ash Blonde.

Huulet:
Huulimeikkiä käytän harvoin, lähinnä erikoistilanteissa ja juhlissa. Yleisesti huulissani on vain rasva. Jos kuitenkin huulipunaa käytän, sen tarvitsee olla kestävä ja kosteuttava, sekä väriltään neutraali. Chanelin Rouge Coco -huulipunaa hamstrasin sävyssä 38 Superstition vielä viime keväänä. En tiedä, mahdetaanko sitä enää myydäkään.

Tällä paketilla pärjää hyvin, oli arki tai juhla.

Toivottavasti tästä oli jotakin iloa! Ja lisää toiveita postausten suhteen saa toki esittää!

Hiphei ja pikkulauantai! Ihanaa keskiviikkoa!

Tuntuu tylsältä tämä otsikointi, mutta aina kun ajattelen jakaa kanssanne ohjeen tai reseptin, voisin lisätä alkuun sanan helppo. Sellainen leipuri ja kokki minä olen; ei mitään vaikeaa tai vaativaa, mielummin simppeliä ja yksinkertaista!

Tänään leivottiin sarvia. Toiveena oli “jotain suolaista” (olen perheen pahin sokerihiiri itse), ja jääkaapissa oli sekä chorizoa, että juustoraastetta sunnuntain jäljiltä. Sarvet voi toki täyttää mielensä mukaan, ja pinalle voi ripotella seesaminsiementen sijaan unikonsiemeniä, juustoraastetta tai vaikka sormisuolaa. Riippuen tietysti hiukan täytteestäkin.

Täytetyt juustosarvet 24kpl

5dl vettä
pussi kuivahiivaa
vehnäjauhoja
0,5dl öljyä
2tl suolaa
(ripaus sokeria)

Vaivaa taikina helposti työstettäväksi ja anna kohota puolisen tuntia.
Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli hyvin jauhotetulla alustalla osat suuriksi ympyröiksi. Leikkaa ympyrä kahdeksaan osaan ja laita haluamaasi täytettä slaissien leveämpään päähän. Rullaa sitten taikina sarveksi niin, että taikinan kapea häntäpää jää sarven alle.
Nosta pelille ja anna kohota vielä hetki. Voitele munalla ja ripottele päälle juusto tai siemenet.

Paista 225°C / n. 12-15 minuuttia.

Meillä molemmat lapset syövät chorizoa, mutta esim. lastenkutsuille varma täyte on perus kinkku ja juusto. Aikuisempaan makuun vain taivas on rajana, sisään voi kääriä aurajuustot ja oliivit. Kiva iltapala, suolainen tarjottava, tai vaikka eväs. Katoavat ihmeen nopeasti myös ihan ilman mitään varsinaista syytä.

Tunnelmallista iltaa!

Meillä ainakin on tänään hyvät huomenet, ja kai se on vähän tahdonkin asia. Lääkäri määräsi kunnon tropit, ja päiväkin alkoi pirteämmissä tunnelmissa. Hyvä aamu, hyvä päivä – eikös se niin mene!?

Kotoilut jatkuvat, ja tänään on vuorossa pientä maalausprojektia. Pari ovea ainakin ajattelin sutia kuntoon, ja kenties hiukan seinääkin maalailla. Tekee mieli sisustella ja laittaa paikkoja kuntoon.

Maalamisen suhteen pitää tosin odottaa, että tämä pikkukaverini simahtaa ensin päiväunilleen, muuten voi tulla sotkuista jälkeä. Mutta muuten kotipuuhat onnistuvat tälläkin kokoonpanolla oikein hyvin.

Ihan pikkuisen jouluttaakin jo, ja mieli kuleksii tulevassa. Että miten sitä kotiakin pitäisi jouluksi koristella. Piha tosin pitäisi haravoida ennen kuin alkaa odottamaan joulua ja talvea. Mutta luotan siihen, että ehdin kyllä ennen ensimmäisiä hiutaleita. Ehkä viikonloppuna olokin on jo vähemmän tukkoisempia.

Jotain hyvää voisi tänään myös leipoa. Jauhopeukalo syhyää siihen malliin. Ja, ehkä kuumaksi juomaksi voisi jo valita glögin! Ei lainkaan huono idea!

Päässä pyörii niin monta ideaa, että mahtaako yksi tavallinen tiistai edes riittää! Se jää nähtäväksi.

Iloista päivää teillekin!

Maanantai ei ehkä ole päivistä paras kukkashoppailuun, ja ymmärrettäväähän tuo onkin. Koska tänään nuorimmaisen terveys kuitenkin vaati lääkärireissua “kaupunkiin”, hyödynsin autoilun ja nappasin mukaani hiukan piristystä uuteen viikkoon. Valikoimat eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta hortensian oksat täyttivät kukkakaipuuni nopeasti.

Nyt kun sairastelut tuntuvat sitovan meitä tiivisti kotiseinien sisäpuolelle, huomaan kaipaavani järjestystä ja harmoniaa ympärilleni. Jos kesäelämä on sitä, että kirmataan ulkona, ja sisällä käydään vain pikaisesti kääntämässä, on elämisen meno kääntynyt totaalisesti päälaelleen. Elämä keskittyy juuri nyt neljän seinän sisään totaalisemmin kuin koskaan.

Vaikka toki odotan, että talouden jokainen potilas saataisiin vihdoin terveeksi asti, ja elämään palaisi tasapaino ulkoilun ja sisällä istumisen välillä, nautin kyllä ihan hurjasti tästä kotoilustakin. Onhan siinä oma ilonsa, kun kynttilöitä voi polttaa aamusta iltaan.

Samalla aloin pohtia, että taidan ottaa kukkaterapian ihan maanantaitavaksi. Yhtälailla kuin paljetit tuovat säihkettä arkeen, saa leikkokullakin pikkuisen luksusta maanantain harmauteen!

Mutta nyt niitä keittiön tasoja pohtimaan. Aikataulu on pahasti jäljessä, ja myönnän, että leikkokukkia enemmän, ensi maanantaina piristyisin kunnollisesta induktioliedestä!

Ihanaa uutta viikkoa!

Pyykkiä, villakoiria ja sekalainen lajitelma rojua levitettynä pitkin taloa. Onhan sitä ollut siinä sunnuntaille touhua.

Ruokahuollon päätteksi hyödynsin uunin lämmön ja pyöräytin chorizo-piirakan illaksi. Jonkinlainen ohje oli muistaakseni Pirkan ruokalehdessä, mutta mukautin muistamani omaan makuun sopivaksi.

Seuraavaksi aion nauttia hetken tunnelmasta, ja siivouspäivän aikaansaanoksista. Kolmen päivän paaston jälkeen, ruokakin maistuu tänään taivaallisen hyvältä!

Kommentteihinne palaan, kun pikkuväki on saatettu höyhensaarille. Kävi jopa mielessä, että työkaveriksi voisi ottaa lasin punaista!

Suloista sunnuntai-iltaa!

Hei, ja ihanaa sunnuntata kaikille!
Täällä alkaa sairastelut olemaan voiton puolella, ja rehellisesti sanoen, toivon, että tässä tuli omalta kohdaltani kiintiö tältä vuodelta täyteen. Ja vaikka seuraavaltakin vuodelta, niin tylsää (ja raskasta) tuollainen petipotilaana oleminen on, kun ihan ei kuitenkaan voi petipotilaana sairastaa.

Pientä rimakauhua kolmen radiohiljaisuudessa vietetyn päivän jälkeen, tuntuu, kuin blogissa ei olisi käynyt viikkoon. Sainkin jo tuonne perheblogi? -postaukseen ihmettelyjä, kuinka ylipäätään olen ehdolla minnekään, kun blogissani ei ole uusia tapahtumia. Myönnän, että bloggaajalla olisi hyvä olla varastossa “jemmapostauksia” tälläisten sairastelujen varalle, mutta itse koen mukavammaksi sitoa postaukset tähän hetkeen. Juuri nyt, on se, mitä haluan kirjoitaa ja teille jakaa. Ja, myönnän myös, että blogiin tulee juuri niin monta postausta, kuin ehdin ja pystyn luomaan. Jemmaan saakka niitä ei valitettavasti tässä elämäntilanteessa riitä.

Yritän tänään kuroa nuo kommentteihin vastailut ja palata muutenkin tähän bloggaajan arkeen. Kotona on myös aimo annos kotitöitä, jotka ovat saaneet odottaa itseään. Ihan pieni harmituksen aihe on myös keittiön työtasot, joiden kanssa oli alunperin tarkoitus tämä viikonloppu viettää. No, pienet viivytykset ovat remontissa enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.

Loppuun vielä superduo. Klaara soittaa ja Alma laulaa! 🙂

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.

Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!

Kuumemittari näyttää kengänkokoa, ja olo on jyrän alle jäänyt. Niinpä minä keskityn nyt itseni parantamiseen, ja palailen tänne kun olo on parempi.

Vastailen kommentteihinne ja meileihinne, heti kun olo hiukan paranee. Nyt kuitenkin sanon MOI, ja toivottelen teille mukavaa päivää!