Hitto, että on harmaata! Eilen vielä ulkoiltiin auringonpaisteessa ja syötiin jätskiä. Tänään on menot sitten ihan jotain muuta. Flunssaa ja köhää, kylmää, märkää ja harmaata. Yksi sana riittää: Syksy!

Viikonloppuun mahtui vähän kaikkea. Tuli itkettyä ja naurettua, pientä tunteiden vuoristorataa. Jotakin turnausväsymyksen kaltaista on myös liikkeellä, takki välillä tyhjä näihin poikkeusoloihin, vaikka toki se visio valmiista välillä tsemppaakin.
Toistaiseksi ollaan ilman keittiötä, vanha lähti matkoihinsa eilen. Perjantaina myös selvisi, että puolentoista kuukauden tsemppaus on turhaa, uuden altaan saapumista ei enää voi edes veikata. Ei ainakaan ennen marraskuun loppua – jos silloinkaan. Käsitiskiä vessan altaassa, siitä starttasi tämä päivä.

Tänään on kääriydytty päivän sävyihin. Harmaata ja mustaa, tosi syksyinen fiilis. Paksumpia takkeja pitää kai alkaa kaivamaan esiin, ei auta vaikka kuinka vitkuttelisi kesässä, talvi tulee joka tapauksessa! Toisaalta jotenkin ihanakin fiilis, saa sytytellä kaminaa ja polttaa kynttilöitä.

Viime syksynä hommatut parit tekonahkahousut (tai tuollaiset vahapintaiset farkut ne kai paremmin on), ovat nousseet vaatekaapin kulmakiviksi. Näissä on vaan jotenkin niin eri fiilis, kuin tavallisissa mustissa housuissa. Ja suuren villatakin kanssa ne on kuitenkin iissimmät, eikä mitkään bilepöksyt.

Tässä vähän tämän päivän ruokapolitiikkaa pohdin. Pitäisköhän koittaa raakaruokaa koko porukalle, vois olla näissä oloissa näppärä ratkaisu! 🙂 Tosin, onneksi on jääkaapissa lohikeiton jämät ja eilisten pitsojen loput. Jos sitä raakaruokaa sitten vasta huomenna!

Harmaudesta huolimatta mulla on energinen olo. Aion olla tänään supertehokas ja ihailla syysmaisemia. Uusi viikko ja uudet kujeet!

Ihanaa uuden viikon aloitusta!

Tuntuu, että tänään tuo joka-aamuinen sumu on ollut entistä sakeampaa, ja jotenkin lohduttomampaa. Maisemat on kuin satukirjasta, samaan aikaan lumoavat ja hiukan pelottavatkin. Syksyn koleus hiipii luihin ja ytimiin, ja maailma tuntuu kylmältä – tänään hiukan jopa julmalta. Tämän aamun tunnelmia ei varsinaisesti voi kuvailla iloisiksi tai hilpeiksi. Vähän kuin maisema olisi ottanut vallan.

Just nyt tuntuu remontit ja keittiöt vähän turhilta, joten jätetään ne hetkeksi pois mielestä.  Tänään on sellainen fiilis, että haluan vaan halata ja tulla halatuksi. Otan lapset kainalooni, ja sujahdamme peiton alle piiloon.

Mutta aina se aurinko lopulta paistaa. Tuikkaa esiin jostakin pilvenraosta ja siirtää sumut syrjään. Niinhän sillä on tapana.

Sitä paistetta teille jokaiselle. Kaunista päivää. ❤︎

Mutkia matkassa, kuinkas muutenkaan. Nyt on hermojen koetteluvaihe päällä, kun tuntuu, että tökkii remontin eteneminen vähän sieltä ja vähän täältä. Näitä juttuja tässä nyt sitten pari päivää selvitelty, että joskos edes jouluksi saataisiin se uusi keittiö.

Tänään on taas reissattu keittiöostoksilla turhaan ja tarpeeseen, mutta nyt juuri ei jaksakaan miettiä sitten asiaa enempää. Pakko ottaa tuumaustauko, ja miettiä mahdollisia kompromisseja. Ja kompromissithan ei ole vahvinta alaani. 😉 Mukava asento sohvalta ja mietintämyssy päähän. Tai, Netflix päälle, ja aivot narikkaan. Huono vaihtoehto sekään!

Räpsyjä Instagramista. Tuntuu, että kamera on varmaan parin päivän aikana saanut pölyä ja hämähäkin seittiä ylleen. Pakko kaivaa sekin esiin, ettei mieltään pahoita!

Ihanaa perjantai-iltaa teillekin. Otetaan rennosti!

Jep, kuten instagramissa jo eilen kävi ilmi, teemme tosiaankin jo elämämme toista Ikea-keittiötä. Oikeastaan mulle on aina ollut ihan itsestäänselvyys, että tulevakin keittiömme on Ikean valikoimista. Ei mitään pahaa sanottavaa keittiön laadusta tai toimivuudesta! Verrattuna reilun viiden vuoden takaiseen, tuo tavaroiden kerääminen ja kokoaminenkin on helpottunut hurjasti, enää kun Ikea ei myy joka himputin osaa erillisessä pakkauksessa. Muuten keittiöt on Ikean valikoimissa mekaniikaltaan ja rungoiltaan kuin missä tahansa muussakin keittiössä. Erotuksena toki puurunkoiset mittatilaustyönä tehdyt keittiöt.
Kesällä 2009 opein senkin, että kuten minkä tahansa kaupan, myös Ikean varastosaldoissa on virheitä, enkä tällä kertaa edes jaksanut nähdä vaivaa, ja tarkistaa tuotteiden saatavuutta. Edellisellä kerralla kun allaskaappia piti olla Raision varastossa useita kappaleita, mutta parin tunnin päästä kaikki olikin loppu. No, silloin tietenkin harmitti, että keittiön kasaaminen viivästyi yli viikolla, mutta saimme sentään hyvityksenä erehdyksestä tuotteen postitettuna, ja muistaakseni saimme myös joitakin Ikea ravintolan “lounasseteleitä”. Inhimillinen erehdys, jota Ikea pahoitteli. Olisimme tietenkin hakeneet keittiön Tampereelta, jos olisimme tienneet tilanteen.

Kuten voitte jo arvata, ihan suunnitelmien mukaan ei keittiön nouto mennyt tälläkään kertaa. Meidän allasta ei nimittäin ole missään Suomen Ikea-myymälässä. Loppu, slut, finito! Jep, ja arvioitu tuotteen saapumisaika on lokakuun lopulla! Puolitoista kuukautta…
Tässä kohtaa huomasin kuitenkin muuttuneeni. Mutisin hiljaa, että voihan kakkiainen, ja totesin, että ei auta kuin odottaa. Tuleehan meille vessaan vesi, ja hätäkös tässä valmiissa maailmassa. Ja ihan totta, edellisessä elämässäni olisin repinyt peliverkkarini siihen paikkaan. Pitää saada kaikki heti nyt! Tai, ainakin muuttaa suunnitelmaa, ja keksiä vaihtoehto B projektin jouduttamiseksi.
Nämä poikkeukselliset olosuhteet muutaman vuoden sisällä, kuten kolmen kuukauden kylpyhuoneettomuus kesällä 2009, ja reilun seitsemän kuukauden pesukoneeton jakso taas pari vuotta sitten, ovat opettaneet mulle kärsivällisyyttä. Puhumattakaan tietysti sähköttömyydestä, tai viime talven neljän päivän viemärinkäyttökatkosta. Aloin ihan tosissani miettiä, kestäisikö psyykeeni enää sitä, että lämmintä vettä tulisi joka päivä, ihan vain nappia painamalla. Että, olenko jopa hiukan riippuvainen poikkeuksellisista olosuhteista!? No, ei sinänsä hätää, remontin vuoksi poikkeusolot jatkuvat varmaan vielä vuosia, ja onhan tässä asumisessa muutkin mutkansa. Kaikessa tässä kaaoksessakin näen hyvätkin puolet; Enää ei tarvitse esim. rämpiä vessaan saappaat jalassa!

Niin, että otetaan nyt lungisti. Keittiön kasaaminen alkaa tänään, mutta eipä tässä nyt ihan hirveää hoppua ole. Onhan tuo ihan atomeina, joten ei sitä hetkessä kassaa . Joulukuuhun mennessä jos kuitenkin saisi kattilat ja kasarit pois pianon päältä! 🙂

Ihana ilma, muistakaa nauttia siitä!

Vielä kerran yksityiskohtien läpikäyntiä. Tarkistuksen tarkistusta. Mutta, eiköhän se ole siinä!

Jestas, tuntuupa ihanalle, että vihdoin ollaan tässä vaiheessa!

Tämä ilta menee keittiöjutuissa. Ja, ehkä pari muutakin. 🙂

Moni ihmettelee tapaani nousta aikaisin. Että mitä järkeä siinä on, kun voisi nukkua vielä vaikka tunnin-pari, tai ainakin puolikkaan. No, mulle itselleni sitä puolituntista, tai kahta, tärkeämpi on se oma hetki, jonka saan aamusta joskus varastettua. Sellainen oma kahviseremonia; pari lattea ja syvä hiljaisuus. Ne antaa mulle oikeasti paljon enemmän energiaa, kuin pikkuisen pidempään nukuttu aamu. Olen aamuihminen, mutta kuten olen ennenkin kertonut, rakastan aamun hiljaisuutta ja raukeutta!

Tämäkin maanantai starttasi näissä merkeissä.  Oma aamuretriitti, ja sen jälkeen olen valmis puuronkeittoon, ja muihin aamutohinoihin lasten kanssa.

Maanantaiaamustakin voi tehdä ihan miellyttävän elämyksen!

Ihanaa uutta viikkoa!

Kukkuluuruu. Kyselitte, mitä keittiölle kuuluu, ja täältä suunnittelun lomasta ajattelin laittaa pientä raporttia. Suunnittelu sinänsä on nyt tällä hetkellä jo pelkkää aikatauluttamista, sillä keittiöremppa on nyt pari viikkoa ikään kuin seissyt. Tarkoittaen, että mitään suurta tai näkyvää ei ole tapahtunut. Toki sitä kaikkea pientä on ollut, ja siihen pieneen ja mitättömän tuntuiseen sitä aikaa tuhraantuukin sitten ärsyttävän paljon. Viimeiset pari viikkoa on myös työt haitanneet harrastamista, joten aika on pitänyt kanavoida tärkeämpiin juttuihin.

Keskeneräisyydestä huolimatta keittiöön on kuitenkin jo kannettu joitakin huonekaluja, jotta arki saadaan pyöritettyä paremmin, eivätkä kalusteet tuki muita huoneita.  Tosin ruokapöytänä toimii vanha, kuuden hengen pötä, joka näyttää tässä tilassa lähinnä postimerkiltä.

Vaikka meillä on aina ollut kettiön toisessa päässä sellainen oleskelutila, nyt on tarkoitus selkeyttää okkkaripäätä yhä enemmän ja jakaa tilaa huonekalujen ryhmittämisellä. Vanha puusohva sai väistyä toisen ikkunan alta, ja hetken aikaa olin jo pohtimassa sen poismyyntiä tai sullomista ulkorakennukseen, kunnes päädyimme siihen tulokseen, että sohva mahtuu varsin hyvin olemaan “keittiöpäädyn” ikkunan alla. Siihen voi nyt kätevästi laskea kauppakassit purettaviksi. Sohvan sisällä on myös hurjasti säilytystilaa, joten siinäkin mielessä se on kiva pitää keittiössä.

Kylmäkalusteiden paikka, ja niiden ympärillä olevat kalusteet jäävät paikalleen. Tai siirtyiväthän ne n. 15 senttiä ikkunaan päin, kun kotelo saatiin pois katon rajasta. Näin päästin eroon tyhmästä kolosta, joka jäi komeron ja seinän väliin. Tosin säilytin siellä silityslautaa, että ei se nyt ihan turhakaan ollut! 🙂 Kaapit ovat kuitenkin siis yhä niitä vanhoja, ja ilme muuttuu tietysti, kun ne uusitaan. Alemmasta kuvasta näkyy myös esimerkiksi, kuinka patteri vaatii uutta maalia, ja sähköjohdot uutta rasiaa.

Ensi viikola on tarkoitus aloittaa uuden keittiön kasaaminen, ja vaihtaa kodinkoneita. Vanha keittiö koneineen lähtee viikon päästä uuteen osoitteeseen. Kalusteiden jälkeen onkin vuorossa kaakeloinnit, tasot, sähkötyöt jne…

Mutta tiedättekös! Varsinaista keittiötä enemmän mä odotan nyt tänne yhtä ihan toista juttua. Tyyppiä, joka on ollut poissa maaliskuusta 2012 lähtien. Mallailen sitä mielessäni ja näen sen täällä sieluni silmin tuohon taakseni. Kauhea ikävä!

Että sellaista tänne ja tähän sunnuntaihin!

Nauttikaa kauniista syyssäästä!

Ps. Homenord-alennuskoodi on voimassa vielä tämän päivän! Koodi ja ohjeet löytyvät täältä.

Aloin tässä käymään läpi viikon takaisia Kööpenhaminan kuvamuistoja. Ajattelin laittaa tänne blogiinkin näitä joitakin, tuleepa vaihtelua tuttuihin nurkkiin!
Päätimme tosiaan tyttöjen kanssa (Minttu, Elisa,Heidi) yöpyä Kööpenhaminassa, ja lentää takaisin vasta seuraavana päivänä. Näin meille jäi aurinkoinen ja lämmin lauantaipäivä aikaa paikkojen kiertelyyn, ja tietysti ostosten tekoon.

Hotellin sijaan meillä oli aivan ihana kattohuoneisto keskellä Köpiksen sydäntä. Kaikki kunnia Heidille, joka asunnon löysi airbnb:n kautta. Tämä ratkaisu oli paitsi edullisempi kuin hotelli, myös tuhannesti viihtyisämpi.  Suuressa asunnossa oli kolme parisänkyä, tilavat huoneet, toimivat ja siistit keittiö sekä kylppäri jne. Suora linkki tuohon kämppään on tässä.

Asunnosta mulla ei ole kovin hyviä kuvia, lähdin tyhmyyksissäni yhden objektiivin kanssa reissuun. Kattohuoneiston ikkunat nyt ainakin kertovat jotakin asunnon luonteesta!

Eli ihan siinä asuntomme “vieressä” oli Hay, ja moni muu paratiisi!

Mutta ostosmahdollisuuksista huolimatta ne Köpiksen kauneimmat jutut on kyllä ihan arkisissa asioissa. Rakennuksissa, ihmisissä ja elämässä yleensä.

Kuvia olisi vaikka kuinka, mutta säästän teitä skrollaamiselta yhden postauksen osalta.

Ihanaa lauantai-iltaa!

Taas vilahti yksi viikko lähes huomaamatta. Illat ovat selvästi pimenemään päin, ja aamulla pitää laittaa autossakin jo penkinlämmittimet päälle. Niin on syksyisen näköistä, ja täällä päin tuoksuistakin. 🙂

Tämän päivän olen pyhittänyt kotitöille, tavaroiden järjestelemiselle ja tietysti karsimiselle. Kun kaikki irtoroina on leväällään lattioilla, on hyvä syy käydä läpi, mitä oikeasti tahtoo vielä säilöä, ja mikä joutaa kiertoon. Vähän huonekalujen siirtelyä, miettimistä ja suunnittelua. Suoraan sanottuna, tämä Jokisen eväitä muistuttava vaihe alkaa jo ottaa päähän!Eilisen ajatuksista kuitenkin viisastuneena, ajattelin, että remonttiajankin voisi viettää paremmin, ja nauttia niistä pienemmistäkin edistyksistä. Niinpä kaiken kaaoksen keskelle yritän nyt luoda jonkinlaista järjestystä, ja tehdä kodista viihtyisämmän.

Eilen laatikoita penkoessani löysin paketillisen Ikean omenan ja kanelin tuoksuisia lämpökynttilöitä. Samalla tajusin, että en ole leiponut vielä mitään omenaherkkuja! Niinpä tyrkkäsin tänään uuniin pari kaura-omenapaistosta, ja tokihan noiden tuoksu voittaa keinotekoisen ihan 6-0.

Omena-kaurapaistos:

muutama (kirpeä) omena
150g voita
1,5dl fariinisokeria
kaurahiutaleita niin paljon, kuin saat seoksessa kostumaan

Lohko omenat voideltuun vuokaan, ripottele halutessasi kanelia lohkojen päälle. Sulata voi, ja sekoita siihen sokeri sekä kaurahiutaleet. Lisää kauraseos omenalohkojen päälle, ja paista 225°C, kunnes pinta sää väriä.

Vielä ehtisi kantaa yhden senkin ennen kuin eskarilainen tulee kotiin. Sitten onkin taas vuorossa viikonloppulaukun pakkaamista!

Herkkua perjantaita!

Remontti on edennyt, ja koti on edustavammassa kunnossa. Sitten, kun lapset ovat hiukan isompia, rästihommat tehty, ulkoiset tavoitteet saavutettu, uutta opittu ja vanhasta päästy yli. Sitten, kun on enemmän aikaa, olen saavuttanut päämääräni tai ehdin keskittyä haluamaani.

Millään tavalla yleistämättä, luulen, että siellä ruudun toisella puolellakin on kaltaisiani sitten kun -ajattelijoita. Elämälle asetetaan välitavoitteita ja etappeja, katse pidetään tulevaisuudessa ja odotetaan sitä oikeaa hetkeä. “Kyllä se siitä, sitten kun nämä muut jutut on vain saatu alta pois”.

Olen viimepäivinä katsellut ja tarkastellut tapaani ajatella asioita – suhtautua tulevaan. Olkoon kyse mitättömän pienestä seikasta, tai useamman vuoden rupeamasta, huomaan eläväni tulevassa. En tässä hetkessä, vaan siinä sitten kun -ajassa. Carpe diem  toitotetaan joka puolella, mutta huomaan, että  tähän hemmetin hetkeen tarttuminen on itse asiassa erittäin vaikeaa. Tai joo, mä tartun siihen hetkeen sitten, kun olen saanut tämän kaaoksen ensin pois alta ja univelat kuitattua.

Määrätietoisessa pyrkimisessä eteenpäin välitavoitteilla on suuri merkitys. Hyviä esimerkkejä vaikkapa opiskelu, painonpudotus ja urakehitys. Mutta entä se ihan tavallinen elämä? Että nautin vasta, kun jotain muuta on saatu suoritettua. Suoritan vasta, kun häiritsevät tekijät on minimoitu. Pahin mahdollinen skenaario on samaan aikaan melko todennäköinenkin; Sitten kun saattaa olla liian myöhään!

Elämä on matka, ei määränpää, sanoo toinen viisaus. Tällä kai tarkoitetaan sitä, että jokainen päivä on arvokas sellaisenaan, jokainen hetki tärkeä kaikkine parannusmahdollisuuksineen. Että elämä ei tule päättymään täydelliseen hetkeen, jolloin kaikki palaset olisivat kauniisti järjestyksessä, vaan palapeliä kasataan läpi elämän, eikä se tule koskaan olemaan valmis. Ei kai kukaan voi oikeasti tuntea tarvetta onnensa panttaamiseen, vaan jokainen haluaisi olla onnellinen juuri nyt! Silti koskaan ei, ikään kuin, ole tarpeeksi hyvin – aina olisi parantamisen varaa.

Tyytyväisyys tappaa kehityksen, taisi olla isona otsikkona jossain Fitnesstukun lehden kannessa. Totta, kehonmuokkauksessa (tai -rakennuksessa) niin kai oikeasti onkin, mutta voiko otsikkoa siirtää koko elämän ylle. Että jos nyt olisi tyytyväinen elämäänsä, ei koskaan muka voisi saavuttaa enempää? Uskallan epäillä. Ja, uskallan jopa epäillä, että asia on täysin päinvastoin!

Olen pari päivää yrittänyt tietoisesti eroon sitten kun -ajattelusta. Tietoisesti miettinyt jokaisen valintani ja tekemäni työn kohdalla, että tämä on tässä ja nyt, ja teen tämän, koska elän tässä hetkessä. Voin haaveilla ja unelmoida tulevasta, mutta juuri tämä on hyvää, ja parasta mahdollista tähän hetkeen. Ja, tiedättekös? Olen ollut nämä pari päivää tyytyväisempi elämääni, kuin olen ollut pitkiin aikoihin. Tuntuu, että ehdin enemmän ja pysyn paremmalla tuulella. Ihan tavallisia juttuja; Miksi pantata ikkunoiden pesua johonkin remontin valmistumisen aikaan, kun voisin nytkin nauttia puhtaista maisemista. Tai miksi ajatella, että annan aikaani enemmän vaikka parisuhteelle, kun molemmat lapset ovat omatoimisempia, ja itselleni jää paremmin aikaa. Jos jokin asia saa sinut iloiseksi, tee se nyt! Pahimmassa tapauksessa et koskaan ehdi nauttia elämästä, kun siirrät kaiken tulevaisuuteen!

Uskon itse siihen, että jokainen voi omilla ajatuksillaan ja toimillaan muutta elämänsä suunnan ja tehdä itsensä onnelliseksi. En kuitenkaan usko, että se on helppoa tai tapahtuu parissa päivässä. En tarkoita, että sitten kun, pitäisi vaihtaa nyt tai ei koskaan -ajatukseen. Mutta, noiden kahdenkin väliltä löytyy kompromisseja.

Oli miten oli, suraavaksi on kuitenkin vuorossa muskari! Aurinko paistaa ja kaikki on hyvin. Juuri nyt, ja juuri tänään, se on tärkeintä!