kaupallinen yhteistyö/Glade

---

Moikka! Mikäs sen hyggempää kuin poltella kynttilöitä. Ja tässä kohtaa vuottahan niitä menee. Paitsi että kynttilät kuuluvat syksyyn ja talveen, kai me jokainen tarvitaan vähän sitä jotakin heggeä arjen ja kiireen vastapainoksi ympäri vuoden. Minä ainakin! Tänään hyggeilystä ja tuoksumuistoista kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa.

Pidempään blogiani seuranneet tietävätkin jo, että oma intohimoni kynttilöihin, ja nimenomaan tuoksukynttilöihin, sai aikansa jotakuinkin tasan kymmenen vuotta sitten. Pahan raskausajan masennuksen ja vielä pahemman synnytyksen jälkeisen masennuksen, sekä kymmenen minuutin pätkäunien keskellä, tuoksukynttilöistä, ja kynttilöiden rituaalinomaisesta sytyttämisestä, tuli viimeinen oljenkorteni elämän syrjästä kiinni pitämiseen. Ja esikoisen täyttäessä nyt joulukuun alussa kymmenen vuotta, uskon vieläkin siihen, että kynttilöitä polttamalla voi parantaa oloaan. Jos nyt ei ihan kokonaan pysäyttää sellaista elämän vapaapudotusta, niin ainakin hidastaa ja pehmittää sitä maahan iskeytymisen tunnetta.

Nykyisin taidan aika useinkin ilmoittaa haluavani olla “ihan vain hygge, namaste ja zen.” Tämä on sitä, että aina ei jaksaisi lähteä yhtään minnekään ja toisaalta kaipaan kotonakin jonkinlaista harmoniaa ja seesteisyyttä ympärilleni. Toiveeni pitääkin sisällään sen, että jokainen siivoaa lattioilta ja pöydiltä omat romunsa ja laittaa ne omille paikoilleen. Sitten vähintääkin oikaistaan pikkuisen paikkoja ja laitetaan kynttilät palamaan. Jos minua haluaa hemmotella, tässä on takuuvarma resepti myös siihen. Ja kun äiti saa aika ajoin olla ihan vain hygge, namaste ja zen, veikkaan, että ihan kaikilla on paljon mukavampaa.

Olen aina ollut herkkä tuoksumuistaja ja tietyt asiat, ja jopa tietyt päivät vuodesta, tuoksuvat mielestäni aina samalta. Esimerkiksi kevään tuleminen on sitä, että yhtenä päivänä vain aistin ulos astuessani, että nyt se on täällä. Sillä yhdellä kevätpäivällä on oma tuoksunsa ja se on lopullinen pelastus pitkän talven jälkeen, ja samalla lupaus tulevasta kesästä. Samoin ihan tavallisella arjella ja kiireellä on oma tuoksunsa. Ei ehkä mikään oikeasti nimettävä, mutta sen arjen fiiliksen aistii silti ihan jokaisella tavalla – jopa nenällään. Siksi tuoksukynttilät ovat se mun juttu. Niillä voi ikään kuin nollata arjen ja vaikka ei mistään suoranaisesta vapaapudotuksesta olisikaan kyse, myös tarrata vähän tiukemmin siihen sellaiseen turvallisuudentunteeseen, että kaikesta kyllä selviää.

Syksystä toiseen meillä palaa nuo Gladen tuoksukynttilät. Tykkään siitä, että kynttilät on yksinkertaisessa lasissa, joka ei riitele minkään sisustuksen kanssa. Hento vaniljan tuoksu vie ajatukset pois siitä tavallisesta arjesta ja omenapohjaiset tuoksut taasen lujittavat syksystä selviämistä ja joulun tunnetta. Juuri tähän aikaan vuodesta tuo pieni punainen lasikynttilä (Spiced Apple) on oma suosikkini. Pieni valkoinen kynttilä on vaniljan tuoksuinen ja isommissa on niin ikään omenan ja kanelin yhdistelmä, sekä vaniljan ja magnolian tuoksu.

Mutta sitten se arvonta! Kerro kommentissasi mikä tuoksu tuo sinulle mieleen jonkin
kivan muiston? Vastanneidein kesken arvotaan noin 22 euron arvoinen Glade-tuotepaketti. Osallistumisaikaa on 5. 12. 2018 asti ja arvonnan säännöt löydät täältä.

 

Kaunista keskiviikkoiltaa ♡

Niin se vain on, että pienikin lumihuntu ja kaiken peittävä kuura tuovat joulun tullessaan. Kaikki on niin nättiä, että sydän meinaa pakahtua onnesta. Ja miten ihana onkaan se jalkojen alla narskuva pakkaslumi. Vaikka olenkin kevätihminen, myönnän kaivanneeni tätä! Eikä haitannut edes se aamuinen miinus kolmetoista. Jos olisi pakko pelata upporikasta ja rutiköyhää, sanoisin, että mieluummin tämä pienikin talvi kuin synkkä ja musta vesisade. Silläkin riskillä, että suuret hanget jäisivät tulematta.

Toki talvi taas yllättikin, ja heräsin vasta maanantaiaamuna miettimään koulubussia ja siihen liittyviä käytännön asioita ja aikatauluja. Ja olin niiden suhteen vissiin aika pihalla vielä tänäänkin. Mutta mikäs talvi se sellainen olisi, joka ei hiukan yllättäisikin! 🙂

Hassu juttu sinänsä, että vaikka lumi ja pakkanen toivat joulua lähemmäksi, se sellainen pakottava  joulun tekemisen tarve puolittui oitis. Ikään kuin ei olisi enää pakko taikoa joulua synkän syksyn päätteeksi, vaan voisi ikään kuin antaa kaiken edetä omalla painollaan. Toki silti kukat, kynttilät ja muutamat joulukoristeetkin ovat ihan paikallaan ja niitä on kiva lisäillä. Mutta lähinnä viimeistelemään fiilistä, ei sen fiiliksen aikaansaamiseksi.

Tällä viikolla on tarkoitus leipoa pipareita ja keitellä riisipuuroa. Itselläni on myös perjantaina pikkujoulut, minkä jälkeen alkaakin ensimmäisen adventin myötä se todellinen jouluun valmistautuminen. Ajatella, että ihan kohta pitäisi kaivella jo lasten kalenteritontut vintiltä ja ehkä uhrata ajatus jopa niiden taskujen täyttämiselle. Niin paljon kuin olen sitä joulua jo teillekin tuputtanut, tuntuu, että joulukuu tulla jolkottaa ihan hurjaa vauhtia!

 

Hyasintteja, amarylliksia ja kynttilöitä. Niiden ja talvisen maiseman avulla selätetään tämä viikko. Nautitaan valosta ja raikkaasta pakkasesta. Nyt kun sitä on! ♡

kaupallinen yhteistyö Dansukker

---

Kuten jo aiemmin lupailin, viikonlopun kunniaksi mulla on teille hiukan jouluisia herkkuja resepteineen. Eli jos ei vielä jouluta, niin nyt viimeistään on hyvä kaivaa sekin fiilis esiin! Ja mikäs sen parempi konsti kuin muuttaa keittiö joulun ajan herkkutehtaaksi. Postaus on toteutettu yhteistyössä Dansukker kanssa.

Olen aina ollut jouluihminen, ihan lapsesta saakka. Ja kuten tiedätte, nautin varsinkin tästä joulun odotuksen ajasta. Siihen kuuluu paitsi yleinen joulun fiilistely, niin tietenkin jonkin sortin jouluinen herkuttelu. Ja nyt jos koskaan on juurikin tuon herkuttelun aika. itse jouluna kun vatsa on usein niin täynnä, että niille makeille jälkkäreille ei löydy sijaa, vaikka kuinka yrittäisi. Meillä kotona jouluiseen kahvipöytään kuului aina perinteisesti piparit, joulutortut ja äidin tekemät lusikkaleivät. Jossain vaiheessa innostuin itse leipomaan viipalepikkuleipiä. Mutta noin yleisesti lusikkaleivät ovat se joulun ajan makein muisto, jonka liitän lapsuudenkotiini.

En kuitenkaan lähde kilpailemaan äidin kanssa, vaan olen koittanut itse miettiä niitä joulun makeita herkkuja vähän fiiliksen mukaan. Aika usein rocky road -palat ovat jopa päätyneet joulumuistamisiksi, suklaan suuri ystävä kun olen! Silti tykkään ihan kauheasti perinteisten piparien mausta ja mielestäni joulunaikaan voi olla tarjolla vaikka kuinka montaa erilaista pipariherkkua. Tänään tarjoilenkin teille kolme herkkuohjettani, joissa kaikissa maistuu enemmän tai vähemmän piparkakku! Toinen yhdistävä tekijä resepteille on se, että niistä kaikista löytyy Dansukker Vaaleaa Luomusiirappia, ja piparkakkuinen väri on siis  tällä kertaa astetta vaaleampi.
Kuten yleensäkin, ohjeeni ovat sellaisia helppoja ja varmoja, joten ihan jokainen osaa. Ja leivontaan voi oikein hyvin ottaa myös lapset mukaan!

Me vietettiinkin lasten kanssa joulunavausta kasvihuoneessa ja saatiimpa ihanan kirpeä pakkasaurinkokin seuraksemme. Makeaa taisi tulla syötyä ihan mahan täydeltä, mutta kerrankos sitä joulua avataan!

Viipalepikkuleivät, ja vaaleat piparkakut edustavat enemmänkin jouluisia perinteitä. Suussa rouskuva itse tehty daim maistuu myös joulun kunniaksi piparille ja tyydyttää samalla myös suklaasuiden tarpeet!

viipalepikkuleivät

n.40 kpl

200 g voita
2 dl Dansukker Taloussokeria
2 rkl Dansukker Vaaleaa Luomusiirappia
1 kpl keltuaista
5 dl vehnäjauhoja
2 rkl piparkakkumaustetta
1 rkl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa

Vatkaa huoneenlämpöinen voi, sokeri ja siirappi kuohkeaksi. Sekoita joukkoon keltuainen.

Lisää keskenään sekoitetut kuiva-aineet ja sekoita käsin taikina murumaiseksi.

Purista taikinasta lämpimin käsin tiiviitä paloja ja muotoile ne noin 2 cm:n paksuiksi tangoiksi leivinpaperoiduille pelliille. Jätä noin 10 senttiä tankojen väliin j apaina ne kevyesti littanoiksi.

Paista keksitankoja 175 asteessa noin 15 minuuttia. Leikkaa tangot vinoiksi viipaleiksi kun ne ovat vielä lämpimiä. Myös uunissa toisiinsa kiinni levinneet tangot saa tässä kohtaa kauniisti eroteltua. Anna pikkuleipien jäähtyä kunnolla ennen pakkaamista.

Piparkakku-DAIM

Pellillinen

1.5 dl Dansukker Vaaleaa Luomusiirappia
4.5 dl Dansukker Taloussokeria
2 dl mantelilastuja
0.5 tl suolaa
100 g voita
2 tl piparkakkumaustetta

Päälle: 300g maitosuklaata

Mittaa kattilaan sokeri sekä siirappi ja sekoita kevyesti. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä kunnes sokerit ovat sulaneet, mutta älä sekoita.

Kun sokeriseos on nestemäistä voit alkaa sekoittamaan keitosta. Lisää joukkoon mantelilastut ja suola.

Keitä miedolla lämmöllä n. 10-15 min. koko ajan sekoittaen. Krokanttimassa on valmista kun sen väri on kauniin pronssinen. Varo kuitenkin polttamasta sokeria! Mitä kauemmin jaksat ja uskallat keittää sokeria, sen kovempaa krokanttia saat.

 Lisää lopuksi joukkoon voi ja sekoita, kunnes se on kokonaan sulanut. Lisää lopuksi piparkakkumauste ja sekoita huolella.

Kaada seos leivinpaperoidulle uunipellille ja levitä nuolijan avulla koko pellin leveydelle. Mitä ohuempi kerros, sen rouskuvampaa krokanttia. Paina veitsellä krokantin pintaan ristikkäiset viillot, jotta paloittelu olisi helpompaa. Anna jäähtyä kunnolla (jos mahdollista, nosta kylmään).

Sulata suklaa vesihauteessa ja levitä se nuolijalla jäähtyneen piparkakkukrokantin päälle. Suklaan ei ole tarkoituskaan levittyä ihan tasaisesti, vaan nuolijan jäljet saavat näkyä, kuten esimerkissäänkin.

Vaaleat piparkakut

150 g voita
2 dl Dansukker Taloussokeri
1 dl Dansukker Vaalea Luomusiirappia
1 dl kermaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl piparkakkumaustetta
1 tl leivinjauhetta

Päälle: Dansukker Tomusokeria

Sulata rasva ja lisää joukkoon sokeri sekä siirappi. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon kerma ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi ja pakkaa se pakastepussiin.Painele pussi litteäksi ja anna taikinan vetäytyä yön yli jääkaapissa. Ota taikinasta osa ja pehmennä sitä jauhotetulla pöydällä. Kauli ja ota kuvioita piparkakkumuotilla kuten tavallisesti.

Paista vaaleita piparkakkuja 175 asteessa noin 8 minuuttia.

Hunnut piparkakut ennen tarjoilua tomusokerilla

 

Suloisen makeaa lauantai-iltaa! ♡

Vihdoin perjantai!

Olen tässä viimeisen viikon seurannut tuota kohinaa mikä black fridayn ympärillä on ollut. Selkeästi kyseisestä päivästä on tullut jonkinlainen symboli kertakäyttökulttuurille. Hienoa sinänsä, että alennusmyyntihysteriaa ja turhaa kuluttamista tuodaan esiin, vaikka jokseenkin näen juuri tämän kyseisen päivän sellaisena jenkkijuttuna. Siitäkin huolimatta, että lähes jokaiselta firmalta on tänään tullut jonkinlainen black friday -mainos sähköpostiini ja olen pari kertaa vahingossa osunut suomalaisen tavaratalon haamupäiville, ja lähtenyt pakokauhussa äkkiä pois. Musta on myös hienoa, että jotkut yritykset ovat äänekkäästi tuoneet esiin sitä, että eivät ole mukana tässä kampanjoinnissa. Rohkeaa ja kunnioitettavaa!

Me ostettiin black friday alennuksesta meidän sähkökalusteet. Vuosi sitten. Se ei ollut mikään kymppien, eikä edes satasen säästö. Se oli tosi tuntuva, ja venytti penniä sähkömiehen laskua ajatellen. Enkä ole kyllä sen vuoksi kokenut huonoa omaatuntoa. Helpotusta lähinnä. Tänään pääsin kuntosalille ilmaiseksi. Sekin oli tosi kiva ylläri. Mutta ehkä nyrkkisääntönä voisikin pitää sitä, että alennusmyynneistä pitäisi ostaa asioita, joita oikeasti tarvitaan. Jos lapselle pitää ostaa uudet kuomat tai toppakintaat, niin tokkopa se väärin on, jos siihen hyödyntää hyvän alennuksen. Turhaa ei pitäisi ostaa koskaan, oli sitten mikä tahansa päivä, musta perjantai, välikausiale tai jotkut pöpipäivät.

 

Mutta tulin oikeastaan vain nopeasti huikkailemaan teille kivat perjantai-illat.  Kasvissosekeitto on edelleen kuorimattomina juureksina ja raakoina linsseinä. Päivällisestä tulee siis illallinen. Ja pitäisi vielä ehtiä kauppaankin. Ostamaan, kuten tänään kai on tarkoituskin. Ruokaa tosin, ja sitäkin kiperään tarpeeseen.

Rauhallista iltaa ja mukavaa viikonlopun aloitusta ♡

 

 

 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa / Ambassador

---

Keskiviikkoa!

Miltei kaksi vuotta kestänyt Life ambassador yhteistyö lähenee vääjäämättä loppuaan ja tänään kasataan yhteen hiukan filosofiaani hyvinvointi aiheen ympäriltä. Tämän vuoden haasteeksi laitettiin arjessa jaksaminen ja luonnonkosmetiikan käytön lisääminen. Siispä mukana myös TOP 10 suosikkituotteeni! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa.

Yksi suurimmista oivalluksistani viimeisten vuosien aikana on ollut se, että vähempikin riittää. Että riittävästi liikkuakseen ei tarvitse juosta verenmaku suussa ja kärsiä kroonisesta kivusta. Että salilla ei tarvitse käydä vähintään viidesti viikossa, ja liikkunta voi ylipäätään olla myös sosiaalista kanssakäymistä. Ruokavaliossakin riittää suuremmat linjat, eikä omaatuntoa kannata soimata herkkuhetkistä. 80/20 -ajattelu riittää paremmin kuin hyvin.
Samaan aikaan oivallus on levinnyt elämään ylipäätään. Aina ei tarvitse jaksaa, ja riitän vallan hyvin, vaikka annan itsestäni välillä vähän vähemmän. Kaiken ei myöskään tarvitse ole täydellistä ollakseen hyvää. Olen edelleen pahuksen huono sanomaan EI, mutta väitän kehittyneeni jopa siinäkin.

Mulle hyvinvointi on myös sitä, että välillä on lupa olla surullinen tai melankolinen, vaikkei ehkä olisi mitään järkevästi nimettävää syytä. Välillä on lupa olla myös kiukkuinen ja turhautunut. Valittaakin saa, kunhan se ei muutu luonteenpiirteeksi. Mutta kaiken negatiivisen vastapainoksi pitää löytää myös hyvää. Kenenkään elämä kun ei voi olla pelkkää hymyä ja auringonpaistetta, mutta jos ei etsi positiivista, sitä ei ehkä myöskään koskaan opi löytämään.

Sen lisäksi, että Life ambassador yhteistyön myötä tehdyt myymäläkäynnit ja juttuhetket Porin Lifen Tiinan kanssa ovat toki koskeneet erilaisia lisäravinteita ja niiden vaikutuksia, mukaan on mahtunut myös paljon juttelua sellaisesta ihan tavallisesta elämästä ja juurikin siitä inhimillisyydestä. Ollaan puhuttu siitä, että mikään vitamiini ei yksistään tuo terveyttä ja mikään pilleri ei myöskään poista väsymystä ja ylikuormitusta. Että elämä on pieniä valintoja ja hyvinvointi paljon yhtä lisäravinnetta suurempi kokonaisuus. Kaiken lähtökohtana on se, että kuuntelee itseään ja jatkuvan suorittamisen sijaan muistaa levätä ja ihan rehellisesti nukkua. Ihan ekalta konsultaatiokäynniltäni mieleen on jäänyt Tiinan esimerkki siitä, että jos ruokavalio koostuu limuista ja einespitsoista, on turha etsiä terveyttä purkista. Kivijalka omalle hyvinvoinnille pitää rakentaa itse. Sen raudoittamiseen löytyy kuitenkin apua.

Suosikkituotteet TOP 10

Life Aurinkoplus
Vahvin käyttämäni beetakaroteenivalmiste. Helpottaa ruskettumista, jopa kaltaisellani ei ruskettuvalla tyypillä. Oikeasti! Kannattaa siis ottaa kuurina keväällä tai kesällä. Tai ennen aurinkomatkaa. Sisältää myös A- ja C-vitamiinia sekä sinkkiä, joten iho hyötyy tästä muutenkin.

Dr  Hauschka Bronzing tint (sävyttävä värineste)
Tippa tai kaksi päivävoiteen joukkoon, ja lempparivoide muuttuu sävyttäväksi. Tuo iholle tervettä väriä ja poistaa harmaan fiiliksen kasvoilta olematta kuitenkaan meikkiä. Tämä riittää jopa sellaisenaan, jos sen suurempaa peitettävää ei ole tai haluaa muuten vain antaa ihon levätä meikkaamisesta. Sävyttävästä värinesteestä on tullut päivittäinen rutiinini.

Dr. Hauschka Kasvovesi
Suihkuta kasvoille ja dekolteelle puhdistuksen jälkeen ja anna ihon imaista kosteus itseensä ennen rasvausta. Pari suihkausta riittää, mutta itse läträän tällä välillä oikein kunnolla. Ei kuivata, vaan päinvastoin kosteuttaa ihoa!

Evolve Hyaluronihappo -seerumi
Olen levittänyt tätä koko kasvoille silmänympäryksiä myöden. Tehohoito varsinkin juonteille ja rypyille. Sitoo kosteutta ihoon ja imeytyy tosi nopeasti.

Bio2You päivävoide
Kosteuttava Anti-Ageing -päivävoide. Sisältää myös hyaluronihappoa ja kollageenia. Sekoitan tähän tuon Dr. Hauschkan värinesteen.

Life Life Sporebiotic
Jos yhtään tuntuu, että vatsassa ei ole kaikki hyvin, meillä napataan tätä. Sopii myös kesyttämään ärtynyttä suolistoa.  Vatsavaivat rajoittavat elämää ja syövät ihan turhaan energiaa kaikelta muulta. Kannattaa kokeilla myös matkalle tai vaikka antibioottikuurin jälkeen.

Puhdistamon Triplasinkki
Niin vahva sinkkiyhdistelmä, että vastustuskyvyn lisäksi tästä riittää vahvistusta myös kynsille ja hiuksille. Sinkki vaikuttaa testosteronitasoihin ja sitä kautta yleiseen jaksamiseen vireyteen ja motivaatioon. 

Nordic Health Boost B12-vitamiinisuihke
Helppo ja hyvänmakuinen vitamiinilisä kasvisruokavalion tasapainottamiseen, mutta myös aivojen toimintaa tukemaan. B-12 vitamiinilla on iso merkitys energian ja vireyden lisäämisessä.

Mainittakoon sekin, että D-vitamiini kuuluu oleellisesti koko pakettiin!

Summa summarum:

Luonnonkosmetiikkaa tuli kokeiltua enemmän kuin ennen, ja nykyisin ihonhoitoni on kokonaan luonnonmukaista. Meikissäkin päästiin 90 prosenttisesti tavoitteeseen, mutta onhan tässä vielä vuotta jäljellä. 🙂

Arjessa jaksamisestakin puhuttiin paljon ja se oli jatkuvasti taustalla perusajatuksena. Mutta tämä on samalla asia, jota pitää kehittää ja vaalia ihan joka päivä, eikä siinä silti ehkä koskaan tule täysin valmiiksi. Sain kuitenkin hyvät eväät joilla jatkaa, ja kärsivällisyyttä sekä oppia, että epäonnistua.

Muistattehan, että saatte edelleen Lifen omista normaalihintaisista tuotteista sen -20% alennuksen aina vuoden loppuun asti. Koodi uusikuu on voimassa niin kivijalassa asioidessa kun tietenkin myös nettikaupassa.

Lisäksi tällä viikolla, ja etenkin perjantaina, Lifessa on myös hyviä tarjouksia Black Fridayn hengessä! 🙂

 

Kivaa keskiviikkoa! ♡

Maanantaita muruset!

Akkujen lataus tuotti kuin tuottikin kaivattua tulosta, joten tänä aamuna ei ollut ihan niin vastenmielistä herätä kellon soittoon, vaikka toki muutama lisätunti unta olisi heti siinä herätyksen päristessä tuntunutkin mukavalta. Veikkaan, että osuutensa vireystilassa on myös tuolla pakkasella. Olin jo saada tällä erää kurasta ja sateenmuhjusta tarpeekseni. Jos siis lunta ei ole tiedossa, niin pysytään ainakin nollan alapuolella!
Viikonlopun joogailut tekivät nekin hyvää, ja vietin lauantaina ja sunnuntaina ehkä elämäni lyhyimmät kaksituntiset. Ja mikä parasta, notkoselän jomotuskin on tiessään! Samoin tuntuu, että lapojen väliinkin olisi kasvanut ylimääräiset kymmenen senttiä. Tämä yhdistettynä viime viikon hierontaan, ja tuntuu, kuin koko syksyn lyömään koneistoon olisi vaihdettu uudet öljyt. Olo on vähän kuin olisi tuollainen joulunajan sipulikukka, joka harmauden keskellä kurottaa energisen vihreällä varrellaan kohti pakkaspäivän hentoa valoa.

Muuten viikonloppu menikin sitten aika rennosti ja nukkumaankin tuli mentyä jo ennen kymmentä. Lapsilla on nuo omat telkkariohjelmansa, joita haluavat katsoa, ja perjantai ja lauantai-illat menivät niiden seurassa. Vähän asioilla käyntiä kauempana, kotitekoista pitsaa, lauantaikarkkia, pihahommia jne. Sunnuntaisin käyn myös sellaisella ystäväporukan yksityisellä kuntosalivuorolla, jossa lihasten sijaan kasvatetaan enemmänkin henkistä pääomaa. Toki treenata saa ja kovaakin, mutta kuulumisten vaihtaminen on se ihan kaikkein tärkein juttu. Tuon flunssan ja kurkkukivun, sekä viimeviikkoisen isänpäivän jälkeen, tämäkin herkku tuntui taas autuaan omalta. Eilen illalla käytiin vielä antamassa äänemme seurakuntavaaleissa, joten yhteen viikonloppuun mahtui oikeastaan tosi paljon, vaikkein kuitenkaan mitään ihmeellistä.

Niin juu ja vinkki viitonen! Löysin nimittäin Tigerista tuollaiset isot tee/cappuccinomukit ihan pilkkahintaan. Ne on kuin matchmade in heaven Tike K:n Deli -astioiden kanssa. Samanlaista siniseen vivahtavaa harmaata ja varsin käsintehty fiilis. Toki ihan nätit muutenkin!

Maanantailista menee ehkä vähän itsensä toistamiseksi, mutta unta, lepoa ja liikuntaa mahdutetaan tähänkin viikkoon. Näiden lisäksi vähitellen lisääntyvää joulua. Eipä kai siinä sen ihmeempiä tarvitakaan.

Seuraavat kaksi viikonloppua menevätkin sitten pikkujouluja juhliessa. Myös yhdet sukulaisille ja kummeille pidetyt kymppisynttärit pitäisi saada mahdutettua johonkin väliin, joskin kymmenessä vuodessa huomaan kunnianhimoni näiden kestien suhteen hiipuneen ja juhlat juhlitaan siten kuin ne helpoiten saadaan juhlittua. Ja suurin oivallus on muuten ollut se, että kukaan ei kärsi, vaikka en olisi leiponut pöytään kahtakymmentä sorttia. Jotakuinkin juhliminen voi jopa olla mukavampaa, kun äiti ei hypi silmille. 🙂 Perinteiset kaverisynttärit taitavat jo olla vähän menneen talven lumia tämän esikoisen kohdalla. Mutta ehkä nekin voi ulkoistaa jonnekin. Helppoa!

 

Mutta nyt oikein kivaa maanantai-iltaa ja uutta viikkoa!

Tee saatu⎮Life

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Hiphei ja sunnuntai-iltaa!

Instan stooreissa jo lupailin, että tänään olisi luvassa kasvarin jouluilmettä ja kiva arvonta. No, täältä pesee. Ja ihan tuolta postauksen lopusta löydät arvonnan jossa voit voittaa 100 euron lahjakortin Willab Garden -verkkokauppaan!

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin kyllä se kaikkein paras joulukoriste minun mielestäni olisi valkoinen lumikerros. Mutta onhan tuo marraskuun aurinkokin aika ihana kaikkien synkän harmaiden päivien jälkeen. Koska pitää kuitenkin varautua myös lumettomaan jouluun, tunnelmaa kannattaa varmuuden vuoksi luoda myös muilla konsteilla. Ja konstithan on monet! Puutarhaa ja ulkotiloja kun voi nykyisin sisustaa oikeastaan miltei yhtä monipuolisesti kuin sisätilojakin.

Itse aion tänä vuonna laittaa joulukuusen myös kasvihuoneeseen. Ihan vielä niitä ei kuitenkaan ole ollut tarjolla. Siispä siirsin joulunodotuspuun väliaikaisesti kasvihuoneeseen ja virittäydyin sen avulla joulufiilikseen. Jouluvalojen suhteen olen oikeastaan herännyt vasta muutama vuosi sitten. Ennen tykkäsin, että kynttilälyhdyt kyllä riittävät, mutta nykyisin valot kuuluvat pimeän pihan koristeeksi  jo marraskuusta lähtien. Niiden suhteen olen kuitenkin perinteisen kannalla – valon pitää olla lämmin valkoinen, sellainen luonnollinen. Tuo iso kranssi hohtaa pimeässsä kauniisti kun kaikki sen ymärille kiedotut valot pääsevät oikeuksiinsa. Levitin valosarjan myös ruukkujen lomaan hyllylle ja nyt pimeän tullen kasvihuone on kuin yksi iso lyhty.

Muuten joulu näkyykin sitten kasvihuoneessa ihan samaan tapaan kuin se näkyy meillä sisälläkin. Ehkä kuistin jouluinen sisustus on tässä kohtaa kuitenkin lähimpänä. Paljon luonnonmateriaalia, kukkia ja kynttilöitä. Ja toivottavasti vielä se luminen maisemakin! Mutta tykkään myös siitä, että jokainen tila saa ennen joulua muotoutua näköisekseen. Ettei ensimmäisenä adventtina tarvitse sanoa, että tässä se nyt on, kaikki jouluinen valmiina.

Meillä laitetaan aina jouluksi havuja rapun edustalle. Mielestäni ne on sellainen ihana perinteinen tapa toivottaa tervetuloa. Heti lumihunnun saavuttua myös kasvihuoneen edusta saa havumaton. Olen jo niin monta kertaa mielessäni lakaissut lumista kujaa kasvihuoneelle, että kädet jo syhyävät luudan varteen. 🙂

Tässä hieman omaa filosofiaani ulkotilojen jouluiseen koristeluun. Kerro kommentissa, miten sinä somistat puutarhan, lasiterassin, kasvihuoneen tai parvekkeen jouluisesti? Osallistuneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Willab Garden -verkkokaupaan! Osallistumisaikaa on marraskuun loppuun asti.
(Kilpailun raati valitsee voittajan. Päätöksestä ei voi valittaa, eikä palkintoa voi vaihtaa käteiseen. Voittaja maksaa mahdollisen voittoveron.)

Lempeän leppoisaa sunnuntai-iltaa. ♡

Silirimpsis, se olisi vihdoin perjantai!
Vapaa ilta kaikesta ylimääräisestä, näin ainakin tässä kohtaa päivää toivon. Se lupailee taas pakkasia sunnuntaista lähtien ja täytyy sanoa, että odotan liki innolla. On nimittäin pikku hiljaa mittari aika täynnä tuota jaloissa ja tassuissa kulkeutuvaa kuraa.

Eiliset hyasinttilöydöt pääsivät keittiön pöydälle. Muutenkin suunnitelmani viikonlopun varalle ovat aika jouluisia ja hyggejä. Siisti koti, kynttilöiden tuiketta ja sellainen kokonaisvaltainen zen-olotila. Jonkinlainen happihyppely pitää ehkä tehdä ihan rentoutumisenkin kannalta, mutta muuten aion kyllä vastata sohvan kutsuun sen enempää mukisematta. Vaikka täytyy sanoa, että se eilinen kahvakuulatunti toimi kyllä erittäin hyvin. Niin tahmeaa kuin liikkeelle lähteminen syksyisin onkin, niin kyllä se vain kuitenkin kannattaa.

Kuten tiedätte, hullaannuin tuosta “kohtalomekostani” aivan mielettömästi, enkä tahdo saada sen kuosista millään tarpeekseni. Onneksi kohtalo tosiaan on puolellani mekkoa enemmänkin, sillä onnistuin metsästämään myös saman sarjat pöksyt. Ja hei, ne on tarpeeksi pitkät!!! Vähän tuollaiset liehut malliltaan, joten alle mahtuu talvea ajatellen vielä jotakin lämmintä. Jonkun mielestä ehkä vähän liikaa printtiä yksiin pöksyihin, mutta mun mielestä just oikea määrä, eikä ainakaan yhtään liikaa. Tylsiä housuja on tullut käytettyä ihan liiaksikin.

Tänään syödään eilinen kinkku -carbonaravuoka loppuun, käydän kaupassa ja raivataan kotia viikonloppuisempaan kuntoon. Kaukaa viisaana pyöritin pyykitkin jo eilen, joten niitäkään ei tarvitse tänään sen enempää miettiä. Ehkä pari jaksoa jotakin hyvää sarjaa ja kulhollinen poppareita. Tai sitten ihan vain lasillinen punaviiniä, ei sekään huono idea. Joka tapauksessa ajoissa nukkumaan, sillä nyt ei ole univelkojen aika.

Nyt oikein ihanaa ja levollisen tunnelmallista viikonlopun aloitusta. ♡

 

Neule⎮Samsøe & Samsøe
housut⎮Morris & Co x H&M
tossut⎮Adidas Originals

 

Kaupallinen yhteistyö / Evidensia

---

Noniin. Taitaa olla jo nelisen viikkoa, kun kirjoittelin teille meidän Almasta ja vähän myös yleisesti Coton de tulearista koirarotuna. Samaisessa postauksessa tuli esiin myös Alman ikä ja tuleva Senioritarkastus Evidensia -eläinlääkäriasemalla. Tänään enemmän juurikin siitä terveystarkastuksesta. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Evidensian kanssa.

Meillä on vallinnut vähän sellainen hiljainen sopimus eläinlääkärikäyntien suhteen. Mies hoitaa koiran, ja minä kissa-asiat. Ehkä tämä on tosiaan jäänne sieltä Alman pentuajoilta, kun koin vahvasti, että koiran hankinta oli miehen tahto. Tai sitten kyse oli siitä, että joitakin vastuita oli luonnolista jakaa, ja sitten ne satuttiin jakamaan näin. No, joka tapauksessa muistan, kun mies tuli ensimmäiseltä eläinlääkärikäynniltä, pienen puuvillapennun kanssa. Oli kuulemma ottanut miehisyyden päälle, kun muilla paikalla olleilla kaksilahkeisilla oli huollettavanaan metsästykoirat. 🙂

Mutta nyt siis suuntasin Alman kanssa Rauman Evidesialle lemmikin Senioritakastukseen. Kyseessä on nimensä mukaan lemmikin terveyden kartoitus ja tällä käynnillä sitä kartoitettiin sekä yleisesti, että spesifisti juurikin lemmikin ikää ajatellen. Tarkemmin Evidensian Senioritarkastuksesta kannattaa lukea Evidensian nettisivuilta.

Senioritarkastukseen valmistautuminen alkoi jo edellisenä iltana, sillä koiran piti olla syömättä kahdeksan tuntia ennen verikokeita ja meillä oli aika varattuna aamulle.  Aamulla huristeltiin sitten Raumalle. Koska Alma ei juuri autoile kauppareissua pidempiä matkoja, varasin aikaa matkasta toipumiseen ja käveltiin pieni lenkki ennen vastaanotolle menoa. Evidensiaan astuttaessa ensi vaikutelma oli kuin olisi mennyt mille tahansa yksityiselle lääkäriasemalle. Ensin ilmoittautumispisteelle jossa hoidettiin yleisten tietojen tarkistaminen ja vaa’alla käynti. Sen jälkeen meitä tulikin jo tervehtimään iloinen hoitaja jonka vanavedessä asteltiin tutkimushuoneeseen.

Eläinlääkärin kanssa juteltiin ensin hiukan yleisesti Alman terveydestä. Perusjuttuja kuten, että meillä on aina ruokakuppi esillä ja ruokaa tarjolla. Kyllä, Alma lähtee yhä mielellään ulos ja lenkille, joskaan ei ole koskaan ollut mikään älyttömän pitkien lenkkien ystävä. Pohdittiin, olenko itse kiinnittänyt huomiota joihinkin koiran ikääntymiseen viittaavia oireita ja mainitsin pissavahingon, joka sattui vain vartin ulkoilun jälkeen. Todettiin, että yksittäistapaus mitä todennäköisemmin johtui juoksusta ja siitä, että ulkona tuli lähinnä merkkailtua, eikä rakko tyhjentynytkään kunnolla. Muuta huolta itselläni ei juuri ollutkaan.

Tämän jälkeen Alma nostettiin turkimuspöydälle, jossa lääkäri hoitajan avustuksella otti Almasta verinäytteen. Kun veri oli saatu tutkittavaksi alkoi varsinainen tarkastus, joka käsittikin kaiken sitten ihan kuonosta hännänpäähän. Tässä kohtaa tarkistin, että saanhan kaiken kirjallisesti, koska asiaa tuli sen verran paljon, että epäilin jännityksen heikentävän omaa muistiani. Ei huolta, kaikki kirjattaisiin kyllä ylös.

No mitä sitten löytyi?
Hammaskiveä, kuten oli tässä iässä odotettavissakin. Ei kuulemma hälyttävän paljoa, mutta hammashoitoa kuitenkin suositeltiin. Silmien ja korvien suhteen kaikki oli ok. Sydänäänet olivat hyvät ja hengitysäänet ihan tyypilliset läähättävälle koiralle, mitä Alma tietenkin oli jännittämisen ja pidemmän automatkan myötä. Vatsassa ei tuntunut poikkeavaa ja lämpökin oli normaali.
Sitten tulikin vähän ikävämpi juttu, eläinlääkäri löysi nimittäin pienen kasvaimen nisästä. Sain itsekin tunnustella löydön, ja tämän poistaminen todettiin nyt akuutiksi asiaksi. Eläinlääkäri kuitenkin muistutti, että vain puolessa tapauksista löydökset ovat huonolaatuisia, mutta kasvain tulee kuitenkin poistaa ja keuhkot kuvata mahdollisten etäpesäkkeiden varalta. Oikea polvilumpio pääsi liikkumaan, mutta todettiin, että Alma on oppinut elämään vaivan kanssa, eikä tämä vaadi sen enempää toimenpiteitä. Joskin iän myötä nivelrikon mahdollisuus kasvaa.

Seuraavaksi vuorossa oli pissakoe, joten lähdettiin hoitajan kanssa ulos. Tarkoitus oli ottaa näyte pitkävartisen kauhan avulla ja sanoinkin, että kannattaa olla heti skarppina kun pääsemme nurmialueen reunalle. Ja siinähän se tulikin, juuri näytteeseen riittävä liru.

Sitten päästiinkin toimenpidehuoneeseen odottelemaan virtsa- ja verikokeiden tuloksia. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa aika tuntui pitkältä ja mieli laukkasi jo ihan kaikenlaisiin skenaarioihin. Lopulta tulokset tulivat ja kävimme ne lääkärin kanssa läpi. Pissassa kaikki oli kohdillaan ja verikokeessakin jokainen arvo sijoittui normaalin rajojen sisäpuolelle, jopa niiden keskiarvolle. Myös valkosoluarvot olivat hyvällä mallilla.

Lopputulema oli, että kasvain poistetaan ja koska Alma on leikkaamaton, samalla hoidetaan myös sterilisaatio, koska estrogeeni altistaa maitorauhaskasvaimen uusimiselle. Hammashoitoa suositeltiin myös.

Lopuksi pääsin myös tutustumiskierrokselle eläinlääkäriasemalla. Erilaisten tutkimushuoneiden lisäksi löytyi ultaäänitutkimukselle varattu huone, nukutustila, leikkaussali ja heräämö. Oikeastaan ihan vastaavat tilat kuin missä tahansa sairaalassa. Työntekijöiden huoneessa oli myös “päiväkoti”, jossa rennon raukeina makasi henkilökunnan lemmikit. Jotenkin aika ihana idea. Plussaa ehdottomasti Rauman Evidensialle annan siiteistä tiloista, ja tutkimushuoneista, joiden kodikkuuteen oli selvästi panostettu tapeteilla ja valokuvatauluilla. Ainakin näin lemmikin omistajan kannalta nämä pienet yksityiskohdat rauhoittivat oloa.

Milloin senioritarkastukseen?

Tarkastusta suositellaan vuosittain ikääntyneelle koiralle. Senioriksi lasketaan yleisesti seitsemän vuotta täyttänyt koira. Roduissa on kuitenkin eroja, ja esimerkiksi tanskandoggin ja englanninbuldogin kohdalla seniori-ikä on jo viisi vuotta. Kissat saavuttavat seniori-ikänsä 10-vuotiaina. Ennen kaikkea tarkastuksen on tarkoitus kartoittaa lemmikin terveyttä ja näin ollen myös lisätä lemmikin hyvien elinvuosien määrää.

Vastaavia terveystarkastuksia tehdään siis myös kissoille. Evidensia Senioritarkastuksen saa nyt kampanjahintaan 150€  7.12. asti (poikkeuksena Seinäjoki,
Tampere ja Partola). Ja mukaan saa tosiaan sekä hoito-ohjeet jatkoa ajatellen, että purkillisen Royal Canin Senior -ruokaa, joka oli ainakin Almalle mieluisa palkkio päivän uurastuksesta. 🙂

Tässä kun postausta kirjoittelee sohvalla, koiran pää reiteni päällä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että käynti kannatti ja kannattaa myös jatkossakin, jotta niitä hyviä yhteisiä vuosia saadaan elellä yhdessä vielä useampia.

 

Hiphei ja torstaita!

Jokos olette aloittaneet joulun kukkasesongin? Mä lähdin liikkeelle perinteisesti amarylliksellä, mutta tänään sain viimein ne ihan ensimmäiset hyasintitkin jo. Ai että, kun rakastan just näitä pieniä juttuja, joiden myötä marraskuukin menee keveämmin askelin. Tykkään kyllä hyasinteista ihan ympäri vuoden ja keväällä sipulikukkien kulta-aikaan ne on vähintääkin kärkisijoilla listallani, mutta onhan se vain niin, että kukka kuin kukka, niin tähän aikaan vuodesta teho on suurimmillaan.

Hierojalla käynti meni hyvin, ja selvisin ulos ilman sen suurempia traumoja. Itse asiassa varasin heti kaksi seuraavaa käyntiä, etten ala taas jänistämään. Illalla kun istuin huoltajaillassa ihmettelin lämpimiä käsiäni, joiden verisuonet pullotti. Tajusin, että yksi suuri syy alati paleleviin käsiini on varmaankin ollut tuo hartiajumi. Tuntuu liki oudolta, kun sormet eivät ole jäässä. Kiitos, lämpimien käsien, uskalsin tänään nypätä maasta myös sammalta amaryllikseni juurelle. 🙂

Nyt kun lapset on ruokittu (oli muuten älyttömän hyvin uppoavan Kinkku -carbonaravuoan ohje lidukan Liedellä -lehdessä (linkki)), pyykkikone käynnistetty ja päivän toinen kahviannoskin vihdoin nautittu, tekisi mieli vajota sohvalle. Kahvakuula kuitenkin polttelee tuossa vieressä, joten ehkä sittenkin trikoot jalkaan, ponnari korkealle ja kroppa liikkeelle. Huomenna onkin taas jo perjantai, joten kyllä se tästä. Kun on niitä hyasinttejakin! 😀