Noh, lempivaatteista johonkin aivan muuhun. Tähän on turha edes yrittää keksiä mitään loistavaa aasinsiltaa! Kyseessä on nimittäin Indiedaysin, Instrumentariumin ja Olympuksen Fashion Photo Shoot –yhteistyökampanja, jossa olen mukana!

Mehän kuvattiin jo muistaakseni syyskuun alussa, joten kuvauspäivästä on ehtinyt vierähtää tovi. Itsessäänkin tämä oli jo kokemus, kameran takana hyöri Olympuksen ambassadorkuvaaja Damian McGillicuddy, joka on siis maailmankuulu muotikuvaaja, jonka otoksia on ollut esillä esimerkiksi Voguessa! Tiimiin kuului myös stylisti Zoe Hughes, jonka tehtävänä luonnollisesti oli valita ylemme vaatteet, joilla kuvien tunnelmaa korostetaan. Kuten arvata saattaa kyse on siis tällä kertaa kehysmuodista, ja pääosassa ovat silmälasit.

Jokaiselle meille valikoitui oma  silmälasimerkkki, ja itse päädyin poseeraamaan ylimielistä lookkiani Voguen kehyksissä.

Hauskintahan tämänkaltaisissa kuvissa on se, että niistä tuskin itsekään tunnistaa itseään. Aivan kuin olisit joku muu, irtautunut hetkeksi itsestäsi, ja se ei muuten ollut helppoa. Nimittäin näyttää kylmältä ja tunteettomalta, ylimieliseltä ja ylpeältä! Noh, jotenkin siitä selvittiin!
Ehkä eniten kuitenkin pelkäsin ennakkoon, miten mahdun vaatteisiin, nuo PR-toimistojen mallikappaleet kun yleisesti ovat niitä pienimpiä kokoja, ja minä taasen ruuminrakenteeltani kaikkea muuta kuin siro ja pieni. Itse olisin luovuttanut tämän Vilan kotelomekon suhteen heti, mutta Zoe oli sitä mieltä, että mekko laitetaan päälle, ja kas, niin hän vain veti vetoketjun kiinni!

Siinä, missä ylimielisyys ja sähkönsininen eivät varsinaisesti ole heiniäni, Voguen trendikuvaus kuitenkin miellyttää: Vogue on ihmisille, jotka rakastavat muotia mutta eivät ole muodin orjia. He ovat rohkeita, helposti inspiroituvia ja pukeutuvat arkenakin muodikkaasti. 

Kahdessa ylimmässä kuvassa nenälläni on Charlotte Ransonin Voguelle suunnittelemat ruskeat muovikehykset.

Syksyn kehysmuodin kuvaillaan olevan modernia, mutta 60-luvun tyyliä mukailevaa. Näyttäviä linjoja yhdistettynä naisellisiin väreihin, jotka tekevät lookista vahvan eivätkä suinkaan tyttömäisen. Tuo pyöreä kehys on juurikin tätä, ja tykästyin laseihin niin, että voisin vallan mainiosti hankkia pokat itsellenikin. Ja ne muuten näyttivät päässäni tosi kivoilta ihan norminaamallakin!

Pikkuisen enemmän business womania löytyy Voguen mustasta ja jonkin verran  kulmikkaammasta kehyksestä. Tämä kehysmalli on enemmän klassinen, ja mielestäni huomattavasti virallisempi kuin aikaisempi. Silti se ei ole tylsä, vaikkakin itse tykästyin huomattavasti enemmän ensimmäiseen, leikkisämpään malliin.Monestihan tulee ajatelleeksi, että sitä voisi valita aika villitkin kehykset, jos silmälaseja omistaisi usemmat. Ainakin itse olen sen verran tylsä ja varovainen, että ainoiksi laseikseni en uskalla ostaa mitään hirvittävän räväkkää ja trendikästä, vaan menen helposti sillä turvalliseslla linjalla. Nyt Instrussa on kuitenkin meneillään kampanja, jossa saat toiset lasit kaupanpäälle. Itselle, tai kenelle sitten haluatkin. (Samanhintaiset tai edullisemmat kehykset, vakiolinssit kovalla ja heijastamattomalla pinnoitteella, molemmille optikon näöntarkastus.)
Eli, tässä kohtaa olisi mahdollisuus myös niihin revittelypokiin, johonkin mitä ei tarvitse käyttää välttämättä päivittäin. Näitä kyseisiä Vogue -merkkisiä kehyksiähän myy Suomessa ainoastaan Instrumentarium.

Tämä Fashion Photo Shoot -juttusarja tulee saamaan jatkoa, kunhan pääsen käsiksi kuvamateriaaliini. Muista Indiedays-blogeista olette varmasti voineetkin jo bongata kuvia samoista kuvauksista, ja pahoittelen, että oma kuvasaldoni jäi nyt tällä erää näihin kolmeen. Muita kampanjassa mukana olevia blogeja ovat Päästä varpaisiin, Annika O, Just My Imagination, Uino, Life of Silja, At Maria’s, Rillan Koti ja Tickle your fancy .
Kampanjasivulta löytyy paljon kivaa kuvamateriaalia, ja tietysti kehysesittelyjä, joten käykäähän kurkistelemassa!

Kuvat: Damian McGillicuddy
Tuotekuvat: Instrumentarium

Jestas, mikä ihana auringonpaiste! Tätä lisää, eikä ollenkaan sellaisia eilisen kaltaisia sumppupäiviä.

Toisin kuin viikko sitten, nyt tarkenee myös ilman untuvatakkia, joten talvivarusteista saa taas hetkeksi siirtyä syysvetimiin. Sopii kyllä mulle. Vaihteeksi asukuvia, mustanpuhuvaa syystyyliä, joka on nyt tarttunut muhun aika tiukasti.

Kaulassa uusi huivi, Becksöndergaardin ihana Longboard -villahuivi, jossa silkin sijaan onkin lisänä kashmiria. Tämä huivi on myös malliltaan neliskanttinen, eli poikkeaa siinäkin mielessä totutuista Becksun villa/silkkihuiveista.

Candy olkalaukku (joka siis tässä mulla hihnatta) on sekin Becksöndergaardin. Tämä on samaa ankeriaanahkaa, kuin pienempikin clutch-laukkuni, mutta siis kooltaan jonkin verran isompi. Tämä käy samalla laukusta ja lompakosta, mukaan mahtuu puhelin ja vähän meikkejäkin.

huivi ja laukku|Becksöndergaard*
paita|H&M
takki|Ellos
housut Filippa K
kengät|Sixtyseven

*saatu

Käytän harvoin käsilaukkua mennessäni ruokakauppaan. Ihan vain lompakko, jonka sisään mahtuu myös puhelin, riittää mulle ihan hyvin. Useimmiten mukana on myös lapset, joten pyrin pitämään kädet ja olkapäät vapaina mahdolisten ostosten ja lasten vuoksi. Mutta, silloin kun lähden jonnekin kotikylää kauemmas asioimaan mulla on aina laukku mukana. Olen nainen joka raahaa mukanaan suurta laukkua ja tuhottomasti tarpeetontakin tavaraa – ihan vain varmuuden vuoksi!

Laukkuni ovat aina täynnä erilaisia pussukoita. On pussukkaa piuhoille, meikeillä, huulimeikeille, puhdistuspyyhkeille, laastareille sekä muille suojille jne… Silmälasia, aurinkolasia, kalenteria, mahdollista lisävaatetta, jokin lelu ym., mitä sitä nyt äidin laukussa voikaan olla.

Lähiaikoina laukkukaaokseeni on tullut kaksikin helpotusta. Tärkein Olympuksen minijärkkäri, jota olen saanut kuljettaa mukanani ison ja painavan Canonin sijaan. Tässä kohtaa olkapäältä on pudonnut tiiliskiven verran painoa pois, ja tunne on vapauttava! Jopa niin erilainen, että kameraa tulee otettua herkemmin mukaan, koska se ei paina, eikä vie tilaa.
Toinen kaaoksen kesyttäjä on blogin kautta saamani Insjö baginbag, eli laukku laukun sisälle.

Valitsin Insjön suurimman Saimaa Tuuli -sisälaukun mustana. Se sopii suuren laukun pohjalle ison meikkisäkkini kanssa, ja pienempiin malleihin kassit sujahtavat päällekäin. Musta laukku ei huuda oikeastaan minkään käsilaukun sisältä, vaan sulahtaa kauniisti ja huomiota herättämättä tavarapaljouden järjestelijäksi.

Insjön sisälaukku on täynnä pieniä taskuja, joihin saa tavarat kätevästi omille paikoilleen. Näin säästyn siltä, että joudun penkomaan laukun sisältöä ja availemaan erilaisia pussukoita kiiressä jossa tarvitaan puhdistusliinaa ja käsirasvaa. Insjön keskelle jää kuiten vielä sopiva tila kameralle, joka pysyy tukevasti ja turvallisesti paikallaan. Lisäobjektiivi on turvallisesti toisen päädyn taskussa omassa suojapussissaan, eikä ole pelkoa, että objektiivi pyörii käsilaukun pohjalla.

Koodilla LIARU saatte Insjön nettikaupasta tilauksen ilman toimituskuluja. Koodi on voimassa 31. 12. 2014 asti, eli kannattaa hyödyntää esimerkiksi joululahjaostoksia tehdessä!

Käsilaukkukaaoksen sijaan mulla olis täällä nyt vähän toisenlainen kaaos selätettävänä. Pieni hetki rauhaa, joten tartun härkää sarvista.

Sateista ja harmaista huolimatta, mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Eilisen asusta vielä kuva kokonaisuudessaan. Pahemmin ei kameraan mitään laatuotoksia tallentunut, olkoon vika sitten valossa, kuvausolosuhteissa tai kuvaajien kädenvakaudessa.

Hauskaa oli, kiitos Rillan ja Sannin, ja tietty poikien myös. Kurkku on käheänä, ja flunssa palkkana paljain jaloin kulkemisesta. Mutta kaipa tuo oli kaiken sen arvoista!

Tällä kertaa jatkot olivat mäkkärin sijaan burger kingissä, ja untakin tuli nukuttua kymmenen tuntia, joten aika pirteä olo kaikesta juhlimisesta huolimatta.

Palaan viikonloppuun vielä myöhemmin. Nyt joitakin ostoksia ja sitten kotimatkalle. Kieltämättä jo pikkuisen ikäväkin ihan tavalliseen arkeen!

Kepeää sunnuntaita!

Poks, sanoi Fresita-pullon korkki. Tänään juhlitaan!

Olin jo torstaina ihan innoissani uusista bilekynsistäni, ja rakas kynsiteknikkonikin nauroi, että nyt on vähän totuttua räväkämpi sävy. Mätsää kivasti yhteen Alexander McQueenin pääkallolaukkun kanssa, jonka lainasin Designistolta. Pikkumustaksi valikoitui Day Birger et Mikkelsenin trikoinen versio, josta kirjoitinkin jo kesällä trikoomekossa -postauksessa.

Laukku on kuin koru, joten se ei ihmeitä seurakseen kaipaa.

Näillä mennään, ja toivotaan tietenkin, että edessä on hauska ilta.

Ihanaa lauantaita!

PUS!

Pikamoi hotellin pehmeästä sängystä. Koko päivä jalkojen päällä, ja nyt nautin löhöilystä ihan kunnolla. Saa vain olla, eikä tarvitse oikeestaan tehdä yhtään mitään. Parasta!

Kylmä viima ja pureva tuuli tuntui tänään sen verran, että ainakin hanskat olisi voinut olla jättämättä kotiin. Sormikaskaupoille piti marssia aika nopeasti.

Muistakaahan nyt osallistua vielä Apple TV:n arvontaan! Aikaa on keskiyölle asti!

Nyt mä alan herkuttelemaan mansikoilla ja suklaalla. Aiai, ei yhtään hullumpi perjantai-ilta!

Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun vuodenaikojen välinen raja on häilyvä kuin veteen piirretty viiva. Katukuvaa seuratessa voi nähä untuvatakkeja ja talvisaappaita, samoin kuin trenssiä, nahkatakkia ja tennareita – jopa avokkaita! Lämpötilan puolesta sää on huomattavasti viileämpi kuin viime jouluna. Tai juhannuksena. Elohopea kun näytti molempina juhlapyhinä lähes samoja asteita.

Paitsi, että olen älyttömän huono pukemaan lapsia tälläisenä aikana, pähkäilen paljon myös oman vaatetuksen kanssa. Palelen jatkuvasti, mutta sisäinen ääni kehottaa jättämään toppatakin ja pakkaskengät vielä hetkeksi rauhaan. Ihan vain sillä, että tarkenisin myös 20 asteen pakkasella. Toisaalta, mietin, että viime talvena kuljin näillä keleillä toppatakki visusti kiinni ja Sorelit tukevasti jaloissa. Niin, että kuuluko sitä lämpömittaria tuijottaa, vai määräytyykö pukeutuminen kalenterin mukaan?

Keväällä pari lämpöastetta saa ihmiset riisumaan toppavaatteet ja kaivamaan kevättakit naftaliinista, mutta miksi ihmeessä nuo asteet eivät tunnu syksyllä samanlaisilta. Vai onko meillä kova kiire aina seuraavan sesonkiin? “Ah, miten ihana laittaa talvikengät pitkästä aikaa jalkaan!” tai “Ballerinakelit ovat vihdoin täällä!”  Syyllistyn itse samaan, kun katselen esimerkiksi onks jo kevät -postausta, jossa sama tikkitakki juhlistaa kevätkelejä helmikuussa.

Olis kiva kuulla, miten te vedätte rajan vuodenaikojen välille, ja mitkä asiat vaikuttavat pukeutumiseenne? Onko kyse puhtaasti siitä, paleletteko, vai voiko vaatevalintoihin vaikuttaa enemmän nuo fiilissyyt?

Syksyistä ja aurinkoista torstaita!

Kuka sanoi, ettei arkena voi käyttää paljetteja?
Nainen voi käyttää paljetteja just silloin kun siltä tuntuu, ja musta tuntui tänään juurikin siltä!

Nappasin paljettitopin aikaisemmin syksyllä Lindexin rekistä, eikä mulla tuolloinkaan ollut bileet mielessä. Perus puuvillatopin edusta kimmeltää pronssin sävyssä, ja näin tämän yksilön heti suuren villatakin kaverina. Näin lököfarkkujen kanssa se on sopivan rento, mutta saa ihan uuden ilmeen kun jalkaan vetää pillit vahapintaiset farkut ja kunnon korot kengän kantoihin.

Tosin, ekan kerran kun vetäisin topin ylleni, mies kysäisi olenko kenties lähdössä jonnekin. Vastasin, että postiin ja kauppaan, ja se kai riitti selittämään tilanteen. Olishan se kurjaa, jos blingblingit pitäisi aina säästää juhlimiseen. Ihan vain jos ajattelee omaa elämäänsä, niin jäisi kyllä paljetit lähinnä käyttämättä.

toppi ja neuletakki|Lindex
farkut|Please Jeans

Note to myself: Koko löysä asu ei imartele…

Syksyn tullen, olen vihättynyt koko ajan enemmän ja enemmän mustan ja harmaann sävyistä. Jollakin keittiöpsykologialla tämän kai voisi selittää mieleni mustumiseksi tai jonkinlaiseksi kriisiksi. Tosiasia on, että koen mustan skarpiksi väriksi, joka antaa potkua pukeutumiseen. Lähipäivät olen hiihtänyt kotona villasukissa, ja verkkareissa tai pyjamanhousuissa, mutta kun pukeudun lähteäkseni ulos, haluan oikeasti tuntea jollakin tapaa laittautuneeni.

Olen saanut tällä viikolla paljon kyselyita mustista nilkkureistani, aivan kuten saan edelleenkin kyselyjä ruskeista nilkkureistani. Molemmat ovat samalta merkiltä; Sixtyseven! Törmäsin näihin edellisen raskauteni aikana, kun halusin talveksi tukevat ja turvalliset (ja tietysti mukavat) korolliset nilkkurit. Nuo silloin hankkimani ruskeat kengät olivat kaikkea tätä, ja siksi päädyin myöhemmin hankkimaan mustat nilkkurit samalta merkiltä. Sixtyseven kengät eivät ole järin kalliita, mutta mielestäni näissä laatu on todella kohdallaan! Ainakin Brandoksella on suuri valikoima merkin nilkkureita. Ja, joku jo ehti kysyäkin, miten on laita kokojen kanssa, ja tähänkin vastaan, että numerot pitävät kyllä kutinsa.

Kengistä asusteisiin, ja aasinsillan kautta kameraan. Kyselitte kesällä kuvia täältä lähiseudulta ja lenkkipolkujeni varrelta. Tuolloin kameran kantaminen mukana tuntui älyttömän työläältä, sillä Canonin 5D:n runko on paitsi painava, myös iso. Tuolloin heräsikin kiinnostus Olympuksen pienikokoisiin järkkäreihin, joita olen kuullut paljon kehuttavan. Oma kosketukseni Olympuksen kameroihin on kuitenkin sieltä blogin perustamisen ajoilta, niitä ensimmäisiä digipokkareita,  jotka olivat muuten tuolloin kooltaan lähes tämän OM-D:n luokkaa. Niinpä päätin lainata Olympukselta kameraa testattavaksi ja muuttaa käsitykseni siitä, että vain isolla ja järeällä kameralla saa laadukkaita kuvia.

Ja, voi että! Sen lisäksi, että kamera on pieni ja suht kevyt, se on myös ulkonäöltään kuin koru! Jollakin tapaa niin vintage ja silti nykyajan hienouksilla! Tällä nimittäin saa myös kameran WiFi:n avulla siirrettyä kuvat vaikka puhelimeen, ja siitä instagramiin! Kuvien laatu on ihan huippuluokkaa, skarppeja ja teräviä otoksia. OK, mä opettelen vielä kaikkia hienouksia, mutta olen nyt jo ihan fiiliksissä!

Mitä muuten tulee syksyn asusteisiin, olen ainakin onnellinen siitä, että taas uskaltaa käyttää hajuvettä! Tuoksu kun on mielestäni asuste siinä missä korutkin. Ampparivaara on mennyt ohi, ja kaivoinkin Marc Jacobsin Daisy Delight -kesätuoksun tilalle tämän originellin version.
Ja, vaikka huiveja käytänkin lähes vuoden ympäri, on syksy ehdottomasti parasta huiviaikaa. Patellisävyjen tilalle olen kaivanut hillytympiä värejä, ja Becksöndergaardin, villa/silkkinen, hiukan eläinkuosia muistuttava sydänkuviointi, on tällä hetkellä ehdoton ykkössuosikkini.

Kenkien malli on molemmissa muistaakseni Ange, ja huivin kuosi taasen nimeltään b-heart storm. Kameran malli kokonaisuudessaan on OM-D E-M10. Jos jotakuta jäi vaivaamaan. Taustalla näkyvä kuva on juliste Paolo Roversin Secrets-näyttelystä.

Tänään on harrastuspäivä, joten nyt täytyy kiirehtiä vielä hetkeksi hommiin. Koitan kuroa tänään kommentit taas kuntoon!

Ihanaa päivää teille!

Hitto, että on harmaata! Eilen vielä ulkoiltiin auringonpaisteessa ja syötiin jätskiä. Tänään on menot sitten ihan jotain muuta. Flunssaa ja köhää, kylmää, märkää ja harmaata. Yksi sana riittää: Syksy!

Viikonloppuun mahtui vähän kaikkea. Tuli itkettyä ja naurettua, pientä tunteiden vuoristorataa. Jotakin turnausväsymyksen kaltaista on myös liikkeellä, takki välillä tyhjä näihin poikkeusoloihin, vaikka toki se visio valmiista välillä tsemppaakin.
Toistaiseksi ollaan ilman keittiötä, vanha lähti matkoihinsa eilen. Perjantaina myös selvisi, että puolentoista kuukauden tsemppaus on turhaa, uuden altaan saapumista ei enää voi edes veikata. Ei ainakaan ennen marraskuun loppua – jos silloinkaan. Käsitiskiä vessan altaassa, siitä starttasi tämä päivä.

Tänään on kääriydytty päivän sävyihin. Harmaata ja mustaa, tosi syksyinen fiilis. Paksumpia takkeja pitää kai alkaa kaivamaan esiin, ei auta vaikka kuinka vitkuttelisi kesässä, talvi tulee joka tapauksessa! Toisaalta jotenkin ihanakin fiilis, saa sytytellä kaminaa ja polttaa kynttilöitä.

Viime syksynä hommatut parit tekonahkahousut (tai tuollaiset vahapintaiset farkut ne kai paremmin on), ovat nousseet vaatekaapin kulmakiviksi. Näissä on vaan jotenkin niin eri fiilis, kuin tavallisissa mustissa housuissa. Ja suuren villatakin kanssa ne on kuitenkin iissimmät, eikä mitkään bilepöksyt.

Tässä vähän tämän päivän ruokapolitiikkaa pohdin. Pitäisköhän koittaa raakaruokaa koko porukalle, vois olla näissä oloissa näppärä ratkaisu! Tosin, onneksi on jääkaapissa lohikeiton jämät ja eilisten pitsojen loput. Jos sitä raakaruokaa sitten vasta huomenna!

Harmaudesta huolimatta mulla on energinen olo. Aion olla tänään supertehokas ja ihailla syysmaisemia. Uusi viikko ja uudet kujeet!

Ihanaa uuden viikon aloitusta!