Ihanaa ystävänpäivää myös sinne ruudun toiselle puolelle!
Olen tässä viime aikoina miettinyt paljon sitä, miksi aikoinaan perustin blogin. Eihän kukaan silloin voinut aavistaa, että tästä olisi työksi asti, tai tällä voisi itsensä elättää. Minä en ainakaan osannut kuvitella. Mulle tämä oli ennen kaikkea kanava pois yksinäisyydestä, sekä paikka, jossa pystyin kuvien muodossa antamaan (välillä aika **skallekin) arjelle kultareunukset. Mun ajatus oli, että jokaisessa päivässä on jotakin kaunista ja se auttoi myös tosi paljon, kun pinnistelin syvän masennuksen kourissa. Samoin auttoi ystävällisyys ja kauniit sanat. Sain tätä kautta ystäviä ja ennen kaikkea sitä ystävällisyyttä, jota me jokainen tarvitaan ihan joka päivä. Ja vaikka vuodet ovat osoittaneet, että somen kautta voi myös loukata ja vihata, se ystävällisyys on edelleen suurempi arvo ja ehkä juuri siksi teen tätä edelleen. Eli kiitos teille kaikille, jotka olette vuosien saatossa välittäneet ystävälliset tervehdyksenne tätä tai jotain muuta somekanavaa käyttäen. Ne on olleet tosi tärkeitä ja haluankin muistuttaa meitä kaikkia siitä, mikä ihmeellinen voima hymyllä ja kauniilla sanoilla voi olla. Levitetään niitä ja ollaan ystävällisiä. Tänään, mutta myös huomenna!
Laskiaispullat on meillä perinteisesti myös ystävänpäivän herkku ja tästä syystä kermakuorrutukselle laitetaan aina sydämenmuotoinen lakki. Sydänpullaa sopii tietenkin syödä myös laskiaisena, mutta usein pullakiintiö tulee kyllä kerrasta täyteen. Tykkään valtavasti leipomisesta ja leivon mielestäni myös hyvää pullaa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että laskiaispullat syntyvät meillä yleensä kaupan esipaistetuista vehnäpullista. Leivon nimittäin mielelläni korvapuusteja, mutta tavallisten pullien vuoksi en jaksa vaivautua taikinan tekoon. Hyvillä täytteillä valmispullastakin saa oikein fiinin laskiaispullan!
Olen hillojen suhteen vähän kranttu ja useimmiten syönkin laskiaispullani hillotta ja mantelimassatta. Kaupan mantelimassapötköt kun ovat jotenkin niin luotaantyöntävän oloisia. Itse tehty mantelimassa on kuitenkin ihan eri asia, ja sen sekoittaa pikapikaa. Mikä parasta, siihen ei ole pakko tiputtaa karvasmantelin makua, ja toisaalta, aromin voi vaikka korvata liköörillä. Itse tehty mantelimassa on myös nesteen määrää muuttamalla helppo muokata. Jos tykkäät sipaista mantelimassaa kuin levitettä pullan puolikkaan päälle, lisää massaan vähän enemmän nestettä. Tai sitten voit pyörittää massasta perinteisen tangon ja leikata kunnon kiekon mantelia pullan väliin.
Mantelimassa (4-6 pullaa)
1 dl tomusokeria
1 dl mantelijauhetta
1,5 rkl vettä
2-6 tippaa karvasmanteliaromia tai tilkka mantelilikööriä
Sekoita aineet keskenään. Säilytä jääkaapissa.
Meillä on täällä jonkinlainen vedenpaisumus meneillään. Kahluuhousut ja kumivene voivat olla kohta kelpo välineitä kauppareissun tekemiseen. Lidlin parkkiksella astuin tänään lenkkarit jalassa järveen. Käänsin tilanteen voitoksi ja ostin itselleni kaupasta narsissin. Se on kuulkaas kevät tulossa! 💛
Vaikka suklaa kuuluukin jouluun, joulunaikaan on monta syytä myös muille makeille herkuille. Meillä kun esikoisen syntymäpäivä osuu joulun alle, on monesti tullut myös synttäritarjoiluissa mentyä vähän jouluisemmalle puolelle. Tänään kuitenkin yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa jaan teille meidän luottokakun, josta leivotaan näin joulun alla pikkuisen piparisempi versio. Tämä uunissa meheväksi paistettu juustokakku kinuskikuorrutteella on takuuvarma tarjottava sillä se maistuu niin lapsille kuin aikusillekin. Piparkakkupohja tuo tuulahduksen joulua ja sen ansiosta tämä kakku sopii niin pikkujoulupöytään kuin joulun jälkiruokiinkin.
Talviaikaan kinuskin kanssa sopii hyvin puolukat ja karpalot. Kun pyörittelet jäiset marjat tomusokerissa, saat niihin myös pienen pakkashuurteen.
Meillä rakastetaan kinuskia ja siitä syystä sitä myös keitetään aina tupla-annos. Kinuskin valmistumista kun voi sitten huoletta seurata muutamalla maistiaislusikallisella.
Lämmitä uuni 160 asteeseen. Voitele n. 24-senttinen irtopohjavuoka. (Voit myös laittaa palan leivinpaperia vuoan pohjalle.) Murskaa piparit ja sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki.
Vatkaa tuorejuusto notkeaksi, noin 30 sekuntia, sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa kuohkeaksi ja tasaiseksi, noin 2 min sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri ja suolaripaus. Sekoita tasaiseksi.
Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita jokaisen jälkeen. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 30-35 minuuttia uunin keskitasolla. Kun pinta ei enää kiillä ja täyte on jähmettynyt, kakku on kypsä. Anna jäähtyä. Olen joskus jatkanut kinuskiin vasta seuraavana päivänä ja hyvää on tullut niinkin.
Seuraavaksi kinuski. Keitä kermaa ja fariinisokeria kattilassa välillä sekoittaen noin 35 min. Kokeile onko kinuski valmista tiputtamalla pisara kinuskia kylmän veden joukkoon. Jos pisara ei sula matkalla pohjaan, kinuski on valmista. Anna kinuskin jäähtyä noin minuutti ja kaada se sitten juustokakun päälle.
Anna kakun olla jääkaapissa yön yli tai ainakin pari tuntia. Maku paranee mitä kauemmin jaksat odottaa.
Vaikka tässä kakussa työvaiheita on useampikin, kokonaisuudessa resepti on tosi helppo. En ole mikään pikkuleipien leipoja, mutta tällainen simppeli kakku aika pomminvarma.
Itse tykkään laittaa kakkuvuokaan paperin pohjalle, sillä sillon kakkua on myös helpompi siirrellä.
Kunskikakun koristelun suhteen voit olla luova. Kokeile piparkakkumuruja, marjoja, tomusokeria tai vaikka tonttuja. Kunhan et lisää kakun päälle mitään myrkyllistä voit asustaa sen miltei miten vain. Havut voit korvata rosmariinin oksilla.
Onko teillä jokin joulun luottojälkkäri tai muu makea leivonnainen, joka kuuluu ehdottomasti jouluun?
Avec-piparit, eli piparkakut joihin leivotaan jo valmiiksi ranskanpastillit ennen paistamista, ovat superhelppoja ja superhyviä. Mikä ihaninta näiden kanssa ei tarvitse kaulia taikinaa monen kertaan tai muistuttaa, että otetaan se kuvio sieltä taikinalevyn reunasta. Ah, kunpa vain joku olisi kertonut näistä mulle jo silloin kun lapset oli pienempiä. Viime vuonna kokeiltiin näiden leipomista ekaa kertaa ja pieni serkkupoikakin pääsi silloin mukaan talkoisiin. Tänä vuonna mun ei tarvitse kuin olla uunin käyttäjänä ja tuo pienempi hoitaa leipomisen (no joo, siivoilut jää kyllä edelleen mulle).
Täällä on tänään kuunneltu joululauluja, ja laitettu joulua oikein kunnolla. Jotenkin joulufiilikseenkin on helpompi päästä kun ulkona on pakkasta ja kaikki kauniissa kuurassa. Vaikka lunta ei tulisi yhtään, toivon, että saadaan ainakin nauttia pakkasista myös täällä Länsi-Suomessa. Sa on vain niin paljon parempi kuin kurakelit ja niiden tuoma pimeys.
Vatsani on tottunut saamaan arkena ruokaa kellon lyödessä 11, ja mikäli jääkaapista ei löydy mitään valmista, kokkailuun ei yksinkertaisesti ole kovinkaan paljon aikaa. Paitsi kurniva maha, myös lounastauon 30 minuuttia asettavat puitteet, jossa nopeus on valttia. Voiko täyttävän ja herkullisen aterian valmistaa muutamassa minuutissa? Kyllä voi, ja pikalounaan lisäksi tämä resepti pelastaa myös astetta kiireisemmät viikonloput!
Tuorejuustoja voi käyttää monella tapaa leivonnassa ja ruoanlaitossa, ja yksinkertaisimmillaan Crème Bonjour maustettu tuorejuusto taipuu herkulliseksi pastakastikkeeksi. Herkkupastaan voi sujauttaa niin ruokakomeron kätköjä kuin edellisen päivän ylijäämäruokaakin, ja tällä kertaa pastan joukkoon pääsi kylmäsavulohi, sekä ruokakomerosta löytyneet aurinkokuivatut kirsikkatomaatit ja kaprikset. Jos aikaa ja tykötarpeita on enemmän, mukaan voi raastaa myös limen kuorta, mutta nyt toimitaan lounastauon puitteissa! Kylmäsavulohen voi nakata pastan joukkoon sellaisenaan, tai leikellä nopeasti saksilla pannulle valmiin kastikkeen joukkoon.
Ruskista valutetut aurinkokuivatut tomaatit nopeasti pannulla. Lisää joukkoon tuorejuusto (ja tilkka vettä).
Lisää tuorepasta kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä noin 3 minuuttia ja kaada lävikköön valumaan.
Sekoita pasta kastikkeen joukkoon.
Tarjoa pikapasta sellaisenaan tai lisää joukkoon savulohta ja kapriksia tai makuja mielesi mukaan.
Viimeistele annos parilla käännöksellä pippurimyllystä ja lisää halutessasi ruohosipulia.
Olen viime aikoina huomannut, että arkilounaan korvaaminen pelkällä salaatilla, ei ole kovinkaan vyötäröystävällinen teko. Jos nimittäin päivän kituuttaa kovin kevyellä ruokavaliolla nälkä ja ruoanhimo saapuva viimeistään päivällisaikaan. Itselleni toimii paremmin täyttävä lounas, jonka jälkeen päivällinen voi ollakin huomattavasti kevyempi ateria, eikä illalla tule sorruttua herkutteluun. Tähän oivallukseen meni tosin vuosia (tai vuosikymmeniä), mutta suosittelen kokeilemaan, jos olet päivän salaatilla kituuttavaa sorttia.
Kokkailetteko te pika-annoksia lounastauolla, vai pitääkö etäpäivään varautua aina valmiilla aterialla? Nyt saa laittaa kaikki supernopeat pikareseptit jakoon, sillä minä olen niiden fani myös työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin! 😀
Me vietettiin perjantaina jo perinteeksi muodostuneet rapujuhlat ystäväperheen kanssa. Näihin juhliin ei kuulu snapsit ja snapsilaulut, koska osallistujista puolet on lapsia, mutta hauskaa on aina ollut ja niin oli tänäkin vuonna. Alkon suosittelema rapuviini oli just passeli ja kasa rapuja ja toinen valmiiksi kuorittuja ravunpyrstöjä hupeni nopeasti nälkäisiin suihin. Viikon päätteeksi kaikki oli enemmän tai vähemmän väsyneitä ja kellahdin jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä sänkyyn kirjani kanssa. Rapuveitsetkin olin onnistunut kadottamaan vuodessa ja leivänpaahdin sanoi sopimuksensa irti, mutta kyllä ne veitset sitten vain lopulta löytyivät ja paahdin noudettiin ystävien luota. Kivaa oli ja jälleen, ja taas saatiin hyvä muistutus siitä, että arjen keskelle pitää järjestää aina jotakin mukavaa. Varsinkin kun syksy tuntuu hyökyvän niskaan.
Helpon kaavan mukaan kun mentiin, jälkkäriksi valikoitui työpäivän päätteeksi tehty mustikkapiirakka. Vanha hyvä resepti on niin helppo ja nopea, että tämä oli oikeastaan jo viikon toinen piirakka, sillä alkuviikosta leivoin työpäivän päätteeksi myös yhden kokouspiirakan. Eilen oltiin äidin luona kaiken muun herkun lisäksi syötiin myös äidin omenakakkua ja siitä inspiroituneena taidan ensi viikolla leipoa itsekin pari kakkusta. Jos innostut, niin omenakakun reseptin löydät täältä.
Rapujen lisäksi elokuun lopun ilonaiheita on daaliat ja auringonkukat. Meinasin jo daalioiden suhteen luopua kesällä toivosta, mutta työ vaiva palkittiin jälleen. Nyt vain pitää toivoa, ettei yöt muutu kovin kylmiksi ja ilo jää lyhyeksi.
Niin se vain meni tämäkin viikonloppu taas aivan liian nopeasti, mutta kun on rentoutunut ja nollannut kunnollla, niin mikäs siinä. Tänään on keitetty viikkosoppa ja pesty pyykkikorit tyhjiksi. Vielä lupaamani vohvelit iltapalaksi, hiukan kynttilätunnelmaa ja sitten saa kunnon yöunien jälkeen uusi viikko saapua.
Hoi kaikki himogrillaajat ja te jotka ette tuohon ryhmään lukeudu! Nyt tulee nimittäin tunnustus: Minäkään en ole mikään grillimestri, ja tämä ihan siitä syystä, että meillä on aina ollut grillaamisen kanssa melko perinteinen työnjako. Mies grillaa ja minä teen sen kaiken muun. Halusin kyllä ostaa pallogrillin, koska se on mun mielestä söpö ja halusin myös pizzauunin, koska pizza, mutta kumpikaan väline ei oikeastaan ole juuri minun käytössäni. Sen sijaan uusien makujen löytäminen on minun juttuni ja tässä yritänkin toimia aktiivisesti, jotta tämäkin ruokahuolto sisältäisi mahdollisimman paljon kasviksia. Ja väriä! Sekin on mulle tärkeää.
En ole myöskään mikään reseptihifistelijä, vaan tykkään helposta, nopeasta ja yksinkertaisesta ruoasta. Sellaisesta, jonka kanssa ei tarvitse hikoilla edes kesäarki-iltana, vaan perheen saa ruokittua suht näppärästi ja aikaa jää myös muulle. Niinpä tänään oiotaan taas mutkia lisätään ruokaan makua ehkä helpoimmalla mahdollisella tavalla kaupallisessa yhteistyössä Crème Bonjourn kanssa.
Moni maustaa grillipihvinsä maustevoilla, mutta itse pyrin löytämään arkisempaan käyttöön vähän kevyempiä vaihtoehtoja. Niinpä olin aika iloinen, kun Crème Bonjour toi kesäksi kauppojen hyllyille Limited Edition maun BBQ! Tässä tuorejuustossa maku on vahva ja se soveltuu todella hyvin myös kasvisten kaveriksi. Crème Bonjour -tuorejuustot löydät muuten jälleen pyöreistä pakkauksista. sanon jälleen, sillä voisin vaikka vannoa, että sellaisessa ne olivat myös aikanaan. Meillä nimittäin löytyi lapsuudenkodissa aika usein jääkaapista sekä ruohosipulilla, että mustapippurilla maustettua tuorejuustoa.
Itse yhdistin makutuorejuuston kevyehköön arkiseen grilliruokaan.
Broilertikut syntyvät helposti leikkaamalla broilerin fileet pieniksi paloiksi ja työntämällä ne pieniin varrastikkuihin. Kun jätät lihanpaloille vähän väliä, myös kypsentäminen on helpompaa ja vaivattomampaa. Mausta lihat nopeasti suolalla ja pippurilla ja halutessasi voit toki käyttää myös öljyä.
Bataatti ja paprika sopivat makeutensa puolesta erittäin hyvin uuden BBQ -tuorejuuston kaveriksi. Bataatti on myös siitä ihana, että se kypsyy grillissä äärimmäisen nopeasti.
Pese bataatit huollelisesti ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Mitä ohuempia lastuja teet, sitä nopeammin saat suloisen pehmeää bataattia myös grillistä.
Pyöritä bataattiviipalett pienessä tilkassa oljyä ja mausta suolalla. Grillissä lastut valmistuvat muutamassa minuutissa.
Mikään ei voita grillattua paprikaa ja seuraavaksi taidankin kokeilla kasviksilla ja tuorejuustolla täytettyä mallia. Tiesithän, että nopeuttaaksesi paprikan kypsymistä grillissä, voit pehmitää kasviksi pari minuuttia mikrossa ennen aloitusta. Näin voit pyöritellä paprikat grillissä ihan viimeiseksi!
Jos olet perinteisten pekoniin käärittyjen herkkusienien fani, tämä Crème Bonjour Limited Edition maun BBQ on ehdottomasti se juusto, jota kannattaa testata! Tuorejuusto sopii sellaisenaan myös esimerkiksi hampurilaisten väliin, ja tätä meillä testataankin heti viikonloppuna, sillä joskus poikienkin on saata päättää mitä meillä syödään. 😀
Otan mielelläni vastaan tuorejuustoisia grilliruokavinkkejä, joten jaa ihmeessä omasi! Josko niistä olisi iloa myös muille!
Kun kylmä ilma nipistelee poskia ja koko kroppa huutaa vilua, oman kodin lämpö ja tunnelma ovat parasta lääkettä. Samoin on ruoka, sellainen lämpimän tulinen, pehmeä, mausteisen tuoksuva ja tietenkin yhdessä syöty! Tänään tarjoilen teille kaksi lämmittävää reseptiä, joiden maku sai hieman lempisemmän muodon Arlan Lempi ruokakermauutuuksien voimin! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa.
Ruokakerma on jokaisen perheenäidin salainen ase ja kuuluu meilläkin jääkaapin perusvarastoon. Tälle perheenäidille on myös tärkeää valmistaa paitsi hyvää ja maistuvaa ruokaa, myös ruokaa jota voi tehdä kerralla enemmän. Kirjoitin teille reseptit pienessä muodossa, mutta meillä tikka masalaa ei valmisteta pienempää määrää, kuin kolminkertainen versio tuosta kirjoittamastani. Ihanan mausteiset ruokakermat jatkavat makumaailmaa ja vahvistavat valittuja mausteita. Ruokakerma tekee annoksesta myös täyteläisemmän ja pehmeämmän.
Olen niitä ihmisiä, jotka pitävät perinteisestä suomalaisesta makumaailmasta, perunasta, puolukkahillosta, kaalista ja lantusta. Mulle maistuu käristetty ruskea kastike, kalat ja kasvikset ja ihan sellainen perus kotiruoka. Sellaisella minut on kasvatettu ja olen siitä varsin kiitollinen. On kuitenkin myös toisenlainen makumaailma jossa viihdyn paremmin kuin hyvin. Rakastan valkosipulia, yrttejä, tuhteja ja tulisia makuja sekä sitä, että joka päivä ei tarvitse syödä kuten on aina syöty. Mausteinen ruoka on kuin villapaita ja kotihousut. Jotain mihin haluan kääriytyä ja jotakin mikä lämmittää kaikkia aisteja.
Jos koko marraskuu pitäisi syödä yhtä ja samaa ruokaa, se olisi ehdottomasti tuo tikka masala! Meillä on kaveriporukka, neljä perhettä, joiden kanssa vietetään syömisiä ja matkataan kieli hiukan poskella ympäri maailmaa. Ei mitään liian totista, pikemminkin rentoa ja hauskaa. Vähän sinne päin. Odotan jo, että tulee meidän vuoro järjestää Bollywood-ilta. Voi siitä tulee kivaa!
Helppo ja nopea texmex-kanakeitto
neljä annosta
1 tlk (n. 400g) tomaattimurskaa
1 keltasipuli
1 punainen paprika
n. 300g broilerin fileesuikaleita
2dl maissia (pakaste)
1 purkki Arla Lempi Fraîche Mex -kermaa
kuivattua chiliä
oliiviöljyä paistamiseen
(suolaa ja mustapippuria)
maissilastuja
tuoretta korianteria
Suikaloi broilerinfileet tarvittaessa ja paista pannulla oliiviöljyssä. Nosta suikaleet syrjään. Hienonna sipuli ja paprika. Kuullota sipuli pannulla tilkassa öljyä ja nosta mukaan myös paprika ja maissi. Paista miedolla lämmöllä, kunnes paprika on hieman pehmennyt. Kumoa sipuli, paprika ja maissit kattilaan ja kaada päälle tomaattimurska ja Arla Lempi Fraîche Mex -kerma.
Kuumenna keitto kiehuvaksi ja hienonna joukkoon chilillä makusi mukaan. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna hautua muutama minuutti, jotta chilin maku tasaantuu.
Jaa keitto lautasille ja nosta päälle broilersuikaleet. Murenna lautaselle maissilastuja ja koristele annos tuoreella korianterilla.
Kuullota öljyssä silputtu sipuli, valkosipulinkynsi, raastettu inkivääri, mausteet ja tomaattipyree. Lisää tomaattimurska ja anna hautua 15 minuuttia. Ota kastike pois liedeltä ja soseuta halutessasi sauvasekoittimella.
Paloittele kanafileet ja paista ne kypsiksi kuumalla pannulla. Lisää kananpalat ja Arla Lempi Tikka Masala -kerma kattilaan. Hauduta kastiketta vielä vähintään 10 minuuttia.
Tarjoile basmatiriisin ja itse tehdyn naanleivän kanssa. Koristele ruoka tuoreella korianterilla.
Lämpimästi tervetuloa Emilian kasviskeittiöön. Viime viikolla tällä samaisella paikalla käytiin retiisien kimppuun, ja siitähän syntyi vallan ihanat hölskyretiisit, jotka muuten sopivat oikein hienosti perinteiseen juhannuspöytään. Tällä viikolla vuorossa on kesäkurpitsa! Niin hassulta kuin se (minun mielestäni) kuulostaakin, kesäkurpitsa ei edelleenkään sovi kaikkien suuhun, ja niinpä ajattelin jakaa ohjeen, jolla aivan varmasti rakastut noihin vihreisiin pötkylöihin. Tämäkin postaus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä Apetinan kanssa ja lopusta löytyy jälleen huikea arvonta.
Meidän vanhan kodin piha oli kyllä sekin aika iso, mutta mitään puutarhaa siitä ei ehditty taikomaan. Pihassa oli kuitenkin yksi tosi hyvä puoli, ja se peittosikin sitten inhottavan kotilo-ongelman. Nimittäin aurinkoisella takapihalla oli iiiiso kasvimaa ja se tuottikin valtavasti iloa. Samanlaisesta haaveilen tähänkin kotipihaan, mutta tosiaan se raivaustyömaa odottaa vielä inspiraatiota tarttua toimeen.
Ensimmäisen oman kodin pihalla kasvatettiin sipuleita, porkkanaa, auringonkukkia ja kesäkurpitsoja. Maa oli niin älyttömän hyvää, että satoa saatiin vaikka kuinka ja kesät vähän kuin elettiin kesäkurpitsalla ja sipulilla. Tuosta samaisesta maasta on kotoisin muuten myös meidän nykyinenkin ruohosipuli. Aikanaan mun vanhemmat lohkaisivat siitä palasen, ja sitten taas minä lohkaisin palasen takaisin kun muutettiin tänne.
No mutta tosiaan kun sitä kesäkurpitsaa tuli yli äyräidenkin, niin johan sitä sitten syötiin monessa muodossa. Grillissä tietenkin, mutta myös uunissa ja kesäkurpitsa onkin meillä melko tavallinen lisukekasvis. Tänään ajattelin kuitenkin jakaa reseptin, jolla valmistat ihanan tarjottavan kesäpöytään. Kesäkurpitsapaistosta voi syödä sellaisenaan tai vaikka hyvän leivän seurana. Mutta ehdottomasti tämän ruoan paras puoli on se, että kasvisten liemi ja välimerellinen juusto tekevät vuosta myös herkullisen kastikkeen pastalle! Tämä onkin sellainen monella tapaa nautittava ruoka.
Ja mitä tulee tuohon paistoksen ulkonäköön, niin tykkään kasata tämän samaan tapaan kuin kasaan ratatouillenkin, eli uunivuoka täyteen värikkäitä rivejä (itselleni tulee tästä vähän Italian lippu mieleen). Voit toki keksiä jonkin toisenlaisen tavan. Ja koska edellisen postauksen kommenteissa moni kertoi, että suu ei vielä ihan taivu munakoisolle, suosittelen kokeilemaan tätä samaa paistosta myös siten, että lisäät mukaan hieman munakoisoa. Aluksi vaikka vain muutama siivu jatkeeksi ja kun suu tottuu, määrää voi lisätä!
Itselläni ei ole tähän ruokaan minkäänlaista reseptiä, vaan teen vuoan täyteen näppituntumalla. Yritin nyt kuitenkin kasata teille edes jonkinlaisen reseptin tapaisen. Muistathan, että kesäkurpitsakaupoilla kannattaa aina metsästää niitä pienimpiä mahdollisia kesäkurpitsoja. Ne ovat ehdottomasti parhaimpia!
Leikkaa kesäkurpitsat ja tomaatit noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.
Valuta uunivuokaan hieman oliiviöljyä ja lado kesäkurpitsan ja tomaatin siivut vuorotellen siten, että vuoka tulee täyteen. Lykkää sinne tänne väleihin myös valkosipulia. Lisää päälle hiukan suolaa ja kierrä myllystä kunnolla mustapippuria. Hienonna vuokaan yrtit, ja murusta päälle Apetina-juusto. Valuta vielä oliiviöljyä tasaisesti koko vuokaan.
Paista 200°C uunissa n. 30-40 minuuttia. Jos vuoka tuntuu tummuvan liikaa, peitä pinta leivinpaperilla paiston välissä.
Tarjoile paistos leivän kanssa.
Itse jätin tällä kertaa valkosipulit minimiin, koska tajusin, että saan tästä pastan kera loistavan aterian ennen pyörälenkkiä. Jos haluat paistoksesta vielä kastikemaisemman, voit kumota vuoan pohjalle purkin tomaattimurskaa!
Niin, ja sitten se lupaamani arvonta!
Kerro kommenttikentässä oma kasvismuistosi tai lemppari kasvikseksi. Voit myös kertoa, mitä kasvista haluaisit oppia syömään. Kesäkuun aikana kerran viikossa kaikkien osallistujien kesken arvotaan 100 € K-Ryhmän lahjakortti. Olethan tarkkana, että kirjoitat sähköpostiosoitteesi oikein! Kilpailun säännöt pääset lukemaan täältä.
Ps. Huomaathan, että voit osallistua arvontaan myös instagramissa!
Kuten olen joskus kertonut, sain ensimmäisen oman kasvimaani jo lapsena. Olin ehkä tuollainen Klaaran ikäinen, hirvittävän innokas osallistumaan puutarhahommiin ja vähintäänkin sadettajan läpi juoksemiseen. Ensimmäinen kasvimaani tehtiin jatkeeksi äidin ja isän kasvimaalle, siihen suuren kasvimaan ja mansikkamaan väliin. Pieni käytävä rajana molempiin, jotta palstat eivät vain menisi sekaisin. Sain itse olla alusta asti puuhassa mukana. Katselin ja opettelin, kuinka isä teki maahan tasaiset vaot laudanpätkällä ja sain itse päättää mitä haluan kasvattaa. Ja tietenkin halusin kasvattaa kauniita ja herkullisia juttua. Kukkia, herneitä, porkkanoita ja retiisejä. Mielestäni naatilliset kasvikset olivat jotakin niin herkullisen näköistä, ja sellaista, mitä kaupasta ei jatkuvasti saanut. Tai ehkä mielikuva tuli elokuvista. Niistä paperisista kauppakasseista, joista pilkisti sekä vihreää, että pari patonkia. Niin tai näin, retiiseistä minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, tai siis makukuvaa, mutta mielestäni retiisi oli yksi kauneimmista kasviksista. Kuin minikokoinen punajuuri, pieni ja söpö.
Tänään palataankin retiisimuistoihin – niin hyvässä kuin pahassakin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa.
Kasvimaani kukat taisivat olla kehäkukkaa tai jotakin kuivakukkalajiketta, ne kun olivat tuohon aikaan suosittuja. Ikiviuhkot ja olkikukat. Enkä edes muista oliko kasvimaallani kukkia alusta saakka, mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Herneelle isä rakensi pajunoksista kasvukehikon, ja muistan oikein hyvin, että satoakin tuli sen verran, että pääsin maistiaisille. Pienellä palstalla ei puhuttu litroista, vaan kyse oli nimenomaan siitä, että sai kokeilla itse. Oman maan pienet makeat porkkanat sai nostaa ylös niin puhtaina, että puutarhaletkua ei juuri tarvittu pesemiseen. Maasta nousi myös kauniin pulleita ja punaisia retiisejä. Niissä oli vain yksi vika ja se olikin sitten se maku. Voi että, miten karvas tuo pettymys olikaan. En pystynyt käsittämään, miten jokin niin nätti ja suloinen voi olla niin hirveän makuista. Tietenkin annoin ymmärtää, että olen suuri retiisifani, mutta tuskin näytelmäni meni läpi retiisien jäädessä maahan, naatti toisensa jälkeen nuutuen.
Itse uskon, että varsinkin kasvisten suhteen meitä kaikkia innostaa lajikkeiden ulkonäkö, kuten väri ja tietenkin ruokatrendit. Ei ne ehkä makua tärkeämpiä ole, mutta aivan varmasti vaikuttaa ostopäätöksiin ja haluumme kokeilla. Välillä jokin hedelmä tai kasvis pomppaa liki trendilajiksi ja pitäähän sitä tietenkin kokeilla ja käyttää lukuisilla eri tavoilla. Mutta sitten on niitä makuja, jotka eivät oikein vain ota sopiakseen omaan suuhun, ja vitsit, miten nololta se tuntuukin myöntää. Sitä sitten joko lyö hanskat tiskiin ja luovuttaa, tai vaihtoehtoisesti tsemppaa itsensä tottumaan. Niinhän me lapsillekin opetamme: Uusia makuja pitää maistaa useampi kerta, jotta suu tottuu. Ja tässä kohtaa motivaatio on kultaakin kalliimpi. Jos trendiruoka sisältää jotakin omaan suuhun sopimatonta, meillä on kuitenkin halu oppia ja tottua.
Vaikka katkera makutappio jäikin pienen puutarhurin mieleen, viljelyn ilo ei onneksi kadonnut. Kenties jopa sisuuntui entisestään, koska tässä ollaan. Itse kasvatettu on edelleen se parhaimman makuinen, ja nykyisin tuo pätee myös retiiseihin. Ihan vain retiisin kauniin värin ja ulkomuodon vuoksi, aloin vuosia myöhemmin totuttamaan suutani niiden makuun ja sittemmin kirpeät “minipunajuuret”, ovat olleet yksi kesän parhaista mauista. Omasta maasta nostetut tai muuten luomuviljellyt retiisit ovat herkkua naatista juureen, ja sopivat kesän salaattien, kalaruokien ja uuden perunan seuraksi.
Ristikukkaiskasveihin kuuluvan retiisin heimokavereita ovat kaalit, lantut, nauriit, rucola, piparjuuri ja maustekrassi, joka wasabinakin tunnetaan. Kaikista näistä voit maistaa kirpeän sinappiöljyn – toisista miedommin, toisista vähän vahvemmin.
Pienikin määrä retiisiä antaa kivasti väriä ja makua ihan tavalliselle salaatille, mutta kylmässä pikapikkelöidyt, eli hölskytetyt retiisit, ovat oikeasti niin julmetun hyviä, että niitä voisi napsia purkillisen yhdeltä istumalta! Jos et ole vielä kokeillut, tai retiisi tuntuu suuhusi liian sinappiselta, suosittelen kokeilemaan tätä herkkua. Huomaat ehkä, että retiisit on kuin tehty kesän ja uusien pottujen kaveriks ja hölskypurkki kuuluu olennaisesti kesäjääkaappiin! Tänään hölskyretiisit ja välimerellinen juusto maustavat leftover tyyliset lounasleivät. Kasvikset yhdistettynä Apetina-juustoon antavat ruoalla sekä makua, että rakennetta.
Jos lämmin ja tuhti lounas väsyttää talviaikaankin, niin kesällä varsinkin kesken päivän tekee mieli syödä jotakin kevyttä ja raikasta. Kuitenkin sopivasti hiilareita ja proteiinia, jotta nälkä taittuu. Oma nälkäni tykkää myös väreistä ja nälkä laantuu helpommin, kun hampaillekin on työtä. Ja entä ne edellisen päivän uudet perunat, joita ei raaskinnut heittää menemään?! Ei hätää, nekin tulee hyödynnettyä samalla.
Kesäinen leipälounas:
Valitse tumma tai vaalea, paahtoleipä tai limpunsiivu. Itse tykkään rieskoista, jotka eivät ärsytä vatsaa kuten ruis- tai hiivaleipä.
Kasaa leipäsiivun päälle pari edellisenä päivänä keitettyä uutta perunaa siivuina, pari haarukallista hölskyretiisejä, kananmunan siivuja tai lohkoja, sekä murustettua Apetina-juustoa ja rucolan versoja. Voit halutessasi pirskottaa päälle myös oliiviöljyä ja kiepauttaa suola- ja pippurimyllystä kierroksen. Juusto ja retiisi kuitenkin antavat makua jo yllin kyllin.
Hölskyretiisit:
n. 150-200g retiisejä
2dl vettä
1dl etikkaa
3/4 dl sokeria
1tl suolaa
Pese retiisit ja siivuta ne vihannesleikkurilla ohuiksi lastuiksi. Laita retiisit tiiviskantiseen purkkiin, mittaa vesi ja etikka, ja kippaa retiisisiivujen päälle sokeri ja suola. Lisää neste ja sulje astia huolella. Sitten vain hölskytellään, jotta neste pääsee jokaisen retiisiviipaleen väliin ja maut lähtevät liikkeelle.
Hölskyretiisejen kannattaa antaa maustua tunnin verran, ennen tarjoilua. Roseeviinin väristä lientä voi hyödyntää myös salaatinkastikkeessa. Avaa hölskytetty retiisipurkki varoean, jotta punainen neste ei värjää koko keittiötä tai vaatteitasi!
Näistä samoista leivänpäälisistä syntyy myös raikas perunasalaatti, joka sopii kaveriksi grilliruoalle tai savukalalle.
Vaikka minusta sittemmin kuoriutuikin liki kaikkiruokainen kasvisten rakastaja, työnsarkaa pitää tietenkin jatkaa omien lasten kanssa. Meidän pienet kasvulavat eivät toistaiseksi riitä kovinkaan monen lajikkeen viljelyyn, mutta kun joskus päästään tuonne piharakennuksen taakse ja saan vihdoin haaveilemani keittiöpuutarhan, omasta maasta saadaan nostaa myös uudet perunat ja ehkäpä omatkin lapset ovat ansainneet kotona kasvaneet mansikat ja herneet. Sillä vaikka kasvisten ulkonäkö ja trendit ohjaavat meitä kokeilemaan, on paras ja varmin tapa rakastua uusiin makuihin niiden kasvattaminen itse.
Välimerellinen juusto ja kirpeä retiisi ovat oiva makupari salaatteihin ja lisukkeisiin. Kokeile yhdistää makuja esimerkiksi bulgurin kanssa ja nakkaa mukaan myös tuoreita mintunlehtiä. Kesällä rento kokkailu tuntuu luontevalta ja lautaselle eksyy värejä kuin itsestään. Rohkeasti kokeilemalla niistä ei niin omaan suuhun sopivistakin kasviksista löytyy varmasti potentiaalia. Kasviksia on paitsi luvallista, myös suotavaa ahmia, ja kesällä jos koskaan tähän tarjoutuu oiva tilaisuus.
Kerro kommenttiboksissa oma kasvismuistosi, lempparikasviksesi tai se kasvis, josta haluaisit kovasti oppia pitämään. Kesäkuun aikana, kerran viikossa, kaikkien osallistujien kesken arvotaan 100 € arvoinen K-Ryhmän lahjakortti! Osallistumisaikaa on viikko. Muistathan kommentoidessa jättää oikean sähköpostiosoitteen, jotta sinuun saadaan yhteys arpaonnen sattuessa kohdalle. Arvonnan säännöt löydät täältä.
Ihanan aurinkoista torstaita! Meille on kehkeytynyt jonkinlainen pizzaperjantaiperinne ja tämäkään viikko tuskin on poikkeus. Suunnitelmissa on pizzauunin muuraus ulos, ja harjoitella tietenkin täytyy, kuinkas muutenkaan. Perinteisten tomaattikastikepohjaisten pizzojen lisäksi viime aikoina meillä on tehty paljon myös erilaisia kasvispizzoja hyödyntäen jääkaapin vihanneslokeroa. Yksi ehdoton lempparini on perunapizza, jonka resepti on muovautunut ajan saatossa juuri oikeanlaiseksi. Ja hei, nyt kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa, se muokkautui myös täysin vegaaniseksi sellaiseksi!
Olen todella innoissani Valion uusista kotimaisista Oddlygood Veggie -tuotteista, sillä nyt moni tuttu juustoa sisältävä resepti on helposti muokattavissa täysin vegaaniseksi. Olette ehkä törmänneet samaan dilemmaan kuin minäkin: Löydät hyvän kasvisruokareseptin, joka on ehkä valmistettavissa vielä gluteenittomanakin, mutta juuston kohdalla tökkii ja pahasti. On toki reseptejä, joissa homma aloitetaan juurikin vegaanisen juuston valmistuksesta, mutta kaltaiselleni helppojen reseptien ystävälle tuo on yleensä valtavan suuri stop-merkki. Kasviperäinen vaihtoehto juustolle on siis odotettu ja ilolla vastaan otettu! Tuotteisiin on lisätty B2-, B12- ja D-vitamiinia sekä jodia ja kalsiumia, joten ne tukevat myös vegaanista ruokavaliota.
Oli kyseessä sitten piirakka, pizza tai mikä tahansa arkiruoka, kasvipohjainen veggie helpottaa taas ottamaan askeleen vegaanisempaan suuntaan. Vegaaniset, Suomessa valmistetut, Veggie cheddarin makuiset viipaleet ovat toukokuun uutuus kauppojen hyllyllä, ja samasta sarjasta löytyy myös natural-, gouda- ja savuviipaleet. Sarjan Veggie-raaste on jokaisen arkiruokakokin pelastus. Mainittakoon heti tässä ja nyt, miten yllättynyt olin tuotteiden mausta. Tässä reseptissä käytin Valio Oddlygood Veggie cheddarin makuisia viipaleita, joiden kermainen maku ja koostumus ovat mitä täydellisin kaveri myös kesän grilliherkuille.
Meidän pizzauuni on vasta suunniteltu, joten tämä herkku valmistui uunissa. Mikäli omistat pizzauunin tai -grillin hyödynnä ehdottomasti sitä!
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kylmä vesi ja öljy.
Vaivaa taikina tasaisen pehmeäksi ja jaa se neljään yhtä suureen osaan. Pyöritä osista pallot ja laita kukin pallo omaan astiaansa kohoamaan.
Peitä astiat kelmulla tai kannella ja anna taikinan kohota yön yli.
Nosta taikinat huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen täyttämistä.
Lämmitä uuni 250°C. Laita uuniin myös pitsakivi tai uunipelti.
Pese perunat ja siivuta ne. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet.
Kumoa pöydälle jauhoja ja venytä taikinasta pyöreä pizzapohja. Älä kauli, jotta ilmakuplat eivät mene rikki. Laita pizzapohja leivinpaperin päälle.
Levitä pizzapohjan päälle cheddarin makuisia veggie viipaleita. Levitä myös perunaviipaleet tasaisesti pizzan päälle.
Pirskota päälle oliiviöljyä, lisää valkosipuli ja kaprikset. Mausta vielä rosmariinilla, suolalla ja pippurilla.
Vedä leivinpaperi varovasti kuuman uunipellin päälle ja paista pizzaa n. 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kunnolla väriä.
Meillä vieraat ovat tottuneet kaurajuomaan tehtyyn kahviin, mutta pääsin ilahduttamaan ystäväperhettä myös kivalla Valio Oddlygood -tuotepakkauksella josta löytyy Oddlygood Barista kaurajuoma, sekä pari erilaista kauragurttimakua. Niin ja tietenkin myös nuo Veggie cheddarin makuiset viipaleet ja perunapizzan resepti. Ihana tapa tutustua kasvipohjaisiin tuotteisiin!
Ihanan aurinkoista iltaa sinne! Niin, ja jos huomenna haluat viettää pizzaperjantaita, niin nyt on hyvä aika aloittaa jauhojen pöllyttäminen! 😀
