Kesän ensimmäinen kunnollinen ukkoskuuro saatiin tänään juuri kun grilliruuat olivat sopivasti kypsyneet. Kunnon salamointia ja jyrinää, joten ruuan jälkeen jätin suunnittelemani lenkin suosiolla välistä ja keskityin kirjaani. Oikein mukava tapa viettää sateista sunnuntaita.
Innokkaita raveihin lähtijöitä ei aamupäivällä ilmoittautunut, joten suunnitelma haudattiin ja vaihdettiin toiseen. Vähän parempaa ruokaa ja sauna. Ja onpa tuo saunakin omalla kohdallani merkityksellinen, nimittäin vuoden ensimmäinen lajiaan. “Joskus ja jouluna” taipuukin useimmiten kohdallani tässä asiassa muotoon “joskus ja juhannuksena”. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka saunomisesta oikein innostuisi! 🙂
Varjopaikan syreenit ovat vielä terhakassa kukassa ja kukintoja riittää paitsi maljakkoon, myös lautaselle. Tällä kertaa mustikkakääretortun seuraksi. Tämä kääris on siis se, joka taipui myös kakuksi, ja reseptin voit käydä nappaamassa täältä.
Tässä nyt hiukan arvon, lähteäkö sinne lenkille vai ei. Sää-appi näyttää kyllä vettä ja salamointia, mutta juuri nyt ei satu satamaan. Kaksin aina kaunihimpi, joten taidan houkutella itselleni seuralaisen mukaan. 🙂
Keskiviikkoa ihanaiset! Tänään pannaan suut makeaksi, sillä vuorossa on suklaisen mustikkainen Charlotte Russe, jonka pääsin kehittelemään teille kaupallisessa yhteistyössä Dronningholmin kanssa. Tästä siis oiva vinkki juhannuksen kahvipöytään!
Perinteinen Charlotte Russe valmistetaan vaaleasta kääretortusta, mutta koska olen aina itse ollut enemmän unelmatorttutyttöjä, rakentuu tämäkin kakku tummaan kääretorttuun. Voikreemit tosin jätetään nyt pois ja korvataan kesäisen mustikkaisella Dronningholmin Täyttiksellä.
Ensimmäinen muistoni Charlotte Russe -kakusta on mummulasta. Sitä syötiin mummulan lasiverannalla kun olin korkeintaan juuri kouluikäinen. Jostakin syystä tuo muisto tuo mieleeni violetin värin, liekö ollut syreenejä maljakossa tai violetti pöytäliina pöydässä. En tiedä, joihinkin muistoihin liittyy vahvoja kokemuksia väreistä tai tuntumasta. Saman deja vun tunsin, kun ostin meille Thonetin wieniläistuolin. Selitin äidilleni, että tuolin kuuluisi olla läpikuultavan punainen, ja istuinosan lakkauksen karhea. Karheuden muistan siitä, että olen rummuttanut tuolin vanerista istuinosaa. Joskus ihan pienenä, tukeutunut seisomaan tuolia vasten. Äiti muisti heti, että mummulassa oli tosiaan joskus lapsuudessani sellainen huonokuntoinen punainen tuoli. Ajatella, näin ihmisen mieleen tallettuu asioita!
Mutta tuoleista torttukakkuun: Kun sain tehtäväkseni taikoa jotakin kääretortusta, ajatus oli valmis: Violettia ja Charlotte Russe! Tosin mummu on aivan varmasti tarjonnut meille vaaleasta kääretortusta tehtyä kakkua, mutta suotakoon tämä lapsellinen mieltymykseni unelmatorttuun tässäkin kohtaa!
Postauksen resepti on Charlotte Russe -kakulle, mutta toki voit jättää kääretortun ihan sellaiseksikin. Itse testasin juuri viime viikolla pelkkää mustikkakääristä kahvipöydässä, ja sekin meni parempiin suihin ihan viimeistä murua myöden. Kakku on myös gluteeniton, sillä teen kääretortun aina perunajauhosta. Tärkkelyspitoinen jauho tekee torttupohjasta myös helpommin käärittävän, eli se ei murene yhtä helposti kuin vehnää sisältävä pohja. Samalla taikinalla meillä on syntynyt myös moni synttärikakku.
Violetti kesämuisto
-mustikkainen charlotte-kääretorttukakku
Unelmatorttupohja:
4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Valmista ensin kääretorttupohja:
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä perunajauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Kaada jauhoseos vaahtoon pienissä erissä siivilän läpi, ja sekoita taikinaa varovasti nuolijalla käännellen. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle.
Paista torttupohjaa 200 asteessa n. 8 minuuttia.
Kumoa pohja sokeroidun leivinpaperin päälle heti uunista ottamisen jälkeen. Irrota uunissa ollut leivinpaperi tortun pohjasta, ja anna kääretorttupohjan jäähtyä liinalla peitettynä.
+ 1 purkki Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä kääretortun sisään
Valmista mustikkamousse:
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Vaahdota kerma, lisää joukkoon Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja mausta tomusokerilla.
Purista liivatteista vesi ja sulata ne jäljelle jääneessä nesteessä mikron sulatusteholla. Lisää juokseva liivate moussen joukkoon ohuena nauhana ja hyvin sekoittaen.
Kokoa kääretorttu:
Levitä kääretorttupohjan päälle kerros Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä. Levitä kääretorttupohjalle myös mustikkamousse. Kääri torttu rullalle ja leivinpaperin sisään. Nosta valmis kääretorttu jääkaappiin tekeytymään.
Vuoraa pyöreä kulho (vetoisuus n. 2,5 l) kelmulla ja leikkaa kääretorttu viipaleiksi. Levitä torttuviipaleet kulhon pohjalle ja reunoja vasten.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa rahka, Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja vaniljasokeri.
Purista lionneista liivatelehdistä liika neste ja sulata ne jäljelle jääneessä nestetilkassa mikron sulatusteholla.
Lisää juokseva liivate ohuena nauhana rahkaseokseen, koko ajan sekoittaen. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto ja mustikat.
Kaada mustikkatäyte kääretorttuviipaleilla vuorattuun kulhoon. Nosta charlotte russe kelmulla peitettynä jääkaappiin, ja anna sen hyytyä ainakin 6 tuntia – mieluummin vaikka seuraavaan päivään.
Kumoa mustikkainen charlotte-kääretorttukakku tarjoiluvadille ja koristele kermalla, marjoilla tai syötävillä kukilla.
Itse tykkäsin tuosta Dronningholmin Täyttiksestä, sillä se jättää kääretortun väliin selkeän raidan. Ja mielestäni kääretortun hienous piileekin juuri siinä leikkauspinnan kuviossa. Samaa arvostan kakuissakin. Perinteinen hillo ja kermavaahto menevät täytekakun välissä mössöksi, eikä leikkauspintaan jää selkeitä raitoja. Täyttis on siis oiva ratkaisu myös kakun väliin. Seuraksi mousse ja kakkupala saa kauniit raidat. Täyttis-kerroksen päälle on myös helppo levittää mousse. Itseäni aina ärsyttää se kerman levittämnen hillon päälle, kun tuntuu, että vaikka kuinka kevyesti nuolijalla vaahtoa levittäisi, hillo tulee jonkin verran mukana. Tässä sitä ongelmaa ei syntynyt.
Mutta hei, nyt myös teidän ideat jakoon! Kerro oma käärisresepti-ideasi, johon Täyttiksen yhdistäisit! Mihin uuteen voisikaan perinteinen kääretorttu taipua? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 3 Täyttis-tuotepakettia, jossa on mukana kaikkia
makuvariantteja (3 purkkia / makuvariantti).
Jätäthän ideasi viimeistään keskiviikkona 28.6. 2017. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Kynttilät, sateenropina ja vasta paistettu raparperipiirakka. Ei lainkaan hullumpi maanantai! Kaikesta sateisuudestaan huolimatta tämäkin päivä on ollut kesäinen. Ulkona tuoksuu kesäinen sadepäivä, ja minä olen poltellut sisällä kynttilöitä. Joskus tylsyyskin voi tehdä hyvää, ja meillä se laittoi molemmat lapset nukkumaan päiväunia. Ihan pyytämättä ja yllättäen löysin molemmat tuhisemasta sängyistään. Tätä ihmettä ei meillä juuri tapahdu, joten kaikki kiitos ja kunnia kesäsateelle!
Koko elisen illan ja tämän päivän olen vilkuillut ikkunasta eilisen päivän työmaatamme. Niin paljon siistimmän näköistä ja miten suuri vaikutus juuri tuolla yhdellä penkillä olikaan pihan ulkonäköön! Tänään kun ajoimme lasten kanssa pihaan kauppareissun päätteeksi, sammutin auton ja tuijotin hetken eteeni jokseenkin kai poissaolevan oloisesti. Esikoinen kysäisikin heti, että mikä hätänä, ja jouduin vähän hämilläni selittämään, että ihailen tässä vain hetken eilisen aikaansaannoksia. Mutta kai se on ihan ok, vähän hupsaantua näistäkin jutuista! 🙂
Lasten nukkuessa päiväuniaan, tänään olikin hyvää aikaa suunnitella seuraavaa puutarhaprojektia ja laatia jonkinlainen piirustus ideasta myös miehelle, joka on lupautunut lapion varteen. Pari vuotta kuivana olleen vesiaiheen täyttö on nimittäin seuraavana listallamme. Täyttömaata altaaseen jo kaivurinkauhalla kipattiinkin, mutta se viimeinen idea on antanut odottaa itseään! Eilen sekin avautui kirkkaana silmieni eteen – sängyssä, juuri ennen nukahtamista. Pari kesää tuokin keskeneräisyys on hiertänyt hermoani, mutta josko siitäkin hiertämisestä nyt päästäisiin!
Pyöreän piirakan sijaan välillä suorakaiteen muotoista. Raparperipiirakka valmistui lemppariohjeellani, jonka löydätte täältä. Yksi ja sama piirakkapohja käy niin raparperille, mustikalle, omenalle, kuin puolukallekin. Niin ja tietysti monelle muulle höysteelle! Älyttömän helppo ohje, jolla onnistuu kuka tahansa, ja onpa tämä myös mökkeilijän ystävä, sillä tiskattavaa ei piirakan teosta juuri synny, eikä vatkaimia tarvita.
Raparperin happo jättää muuten usein pyöreän piirakan keskuksen taikinamaiseksi, mutta näin suorakaiteen muotoon tehtynä raparperipiirakat saa paistettua kullanruskeiksi kauttaaltaan.
Kiitos niiden päiväunien, pikkuväki ei taida ihan juuri olla yöpuulle valmiina. Seuraavaksi otetaankin pari erää afrikantähteä. Huomenna saadaan pitkään odotetut vieraat, kun serkkutyttö saapuu lomailemaan, ja aikoopa siskonikin jäädä yhdeksi yöksi tänne meille. Mukavaa saada seuraa paitsi lapsille, myös itselleen!
“I eat cake because it’s somebody’s birthday somewhere”
Tänään ei tosin tarvinnut etsiä syitä kakun leipomiselle (tai sen syömiselle) kovinkaan kaukaa, sillä juhlistimme tänään mieheni eilistä merkkipäivää. Pavlova on sopivan helppo ja mutkaton kasata arki-iltanakin, kun marenkipohja on valmiina. Marenkipohjakin on ehdottomasti yksi vaivattomimmista tavoista tehdä näyttävä jälkiruoka ja tarjottava. Varsinkin kun sen loihtii vain kahdesta raaka-aineesta, valkuaisista ja sokerista.
Vatkatessani aamulla marenkia, en osannut lainkaan aavistaa, että kakkukahveille olisi illalla myös toinenkin syy. Sain nimittäin tänään itse uutisia, jotka lämmittivät mieltä ja nostivat hymyn huulilleni. Tai no, taisin myös hihkaista silkasta riemusta ja pomppia pari kertaa kohti kattoakin. :)Hyviä uutisia ei ole koskaan liikaa, ja joskus ne sattuvat vielä tulemaan juuri oikeaan aikaan!
Helppo Pavlova
Pohja:
5 munanvalkuaista
2,5dl hienoa sokeria (esim. Siro, erikoishieno sokeri)
Kerros-pavlovan voit koota kahdesta erillisestä pohjasta. Pohjien paksuutta ja kokoa on helppo säätää kun muistaa, että sokeria tulee marenkiin puolet (dl) valkuaisten määrästä (kpl).
Erottele valkuaiset ja vispaa ne kovaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen sokeri, ja jatka vatkaamista, kunnes marenki on kovaa ja pysyy kulhossa, vaikka kääntäisit sen ylösalaisin.
Levitä marenki leivinpaperin päälle uunipellille (huomioi tarjoiluastian koko) ja muotoile kakkupohjan reunat keskustaa korkeammiksi. Näin saat koristellessa kerman ja marjat kauniisti kakun keskelle.
Paista 110°C n. 2 tuntia. Anna pohjan jäähtyä ja kovettua rauhassa uunipellillä ja siirrä se varovasti lastoja avuksi käyttäen tarjoiluastiaan.
Päälle:
4-5 dl kermaa vaahdotettuna
marjoja, kuten mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa tai karhunvatukoita
Halutessasi voit lisätä kakkuun syötäviä kukkia, limesiivuja tai jotakin muuta syötävää vihreää
Myös tomusokeri näyttää kauniilta marjojen päällä.
Hyvistä uutisista huolimatta tämän päivän agenda on kuitenkin ollut suuremmilta osiltaan lepääminen, sillä kuten jo eilen aavistin, kuume iski nyt myös pikkupotilaan hoitajaan. Samassa taudissa ovat myöskin vanhempani, ja makaapa tuolla olohuoneen sohvalla nyt yksi uusikin (mies)flunssaa poteva. Pitänee kuitenkin sanoa, että nyt ei sairastaminen harmita lainkaan niin paljon, kun katselee ikkunasta räntäkuuroja. Voisi jopa ketuttaa, jos mittari lähentelisi kahtakymmentä ja kevät olisi parhaimmillaan.
Sormet ja varpaat ristissä nyt toivotaan, että tuo perheemme pikkumies säilyisi terveenä, sillä viikonloppuna on edessä ihka ensimmäinen yönylileiri, jota on luonnollisesti odotettu koko alkuvuosi.
Nyt kuitenkin kaappaan toisen sohvan omaan selkääni ja oikaisen hetkeksi raajani. Vaikka puutarhatyöt joutuvat nyt odottelemaan kevättä ja tekijäänsä, onneksi on Pinterest täynnä upeita puutarhakuvia!
Pullantuoksuinen keskiviikkotervehdys! Ei muuten ole kovin montaa tuoksua, joka vetäisi tälle vertoja, eikä yksikään tuoksukynttilä tai huonetuoksu saa taiottua sitä fiilistäkään, joka leipomisesta tulee ihan sivutuotteena. Ja niin paljon kuin leipomisesta pidänkin, on yhdessä tekeminen tietenkin se ihan paras juttu! Tein jo aamulla kuuden aikaan taikinan kohoamaan, ja puolilta päivin meillä olikin valmiina perinteiset korvapuustit ja herkulliset vaniljapullat.
Siitä on jo tovi, kun huomasin kaupan leivontatarvikehyllyssä paistonkestävän vaniljakreemijauheen (dr Oetker), ja nappasin sen ostosteni sekaan sillä ajatuksella, että tuollaisiakin voisi joskus kokeilla. Meillä kun tuppaa pullanleipominen pysyä siinä voisilmäpulla-korvapuusti-mustikkapulla -akselilla, joten vaihtelu on ihan tervetulluttakin.
Vaniljapullat osoittautuivat älyttömän helpoiksi ja erittäin herkullisiksi. Kaulittiin näihin taikina levyksi samaan tapaan kuin nutturapulliinkin, mutta väliin ei laitettukaan kanelia, vaan voin ja sokerin seuraksi ripoteltiin vielä vaniljasokeria. Kaksinkerroin käännetystä taikinalevystä leikkasin 3-4 sentin levyisiä suikaleita, joista kieputeltiin jonkinnäköiset pesät. Vielä kohotus, ja sitten vain valmis vaniljakreemi pullan sisään, voitelu munalla ja ripaus sokeria pintaan. Helppoa siis kuin heinän teko, ja valmiit pullat maistuvat syntisen hyviltä!
Pelattiin kuitenkin varmanpäälle ja tehtiin myös perinteiset korvapuustit kaiken varalta. Tämä pienempikin apulaiseni kieputtaa jo nätit pullat, voitelee ne munalla ja koristelee sokerilla. Väistämättä tulee kai joskus sekin vaihe, kun apuani ei enää näihin juttuihin kaivata. Siihen saakka aion kuitenkin pitää pullantuoksuisesta äitiroolistani tiukasti kiinni. 🙂
Näiden herkkujen kanssa kelpaa odotella isoveljeä koulusta kotiin. Mutta nyt keittiötä siivoamaan. Siihen hommaan ei muuten ole apulaisten suhteen lainkaan tunkua. 🙂
Helmikuu on oikeasti aikamoinen herkkukuukausi, tai ainakin syitä herkutteluun on monia, kukin sitten kohdallaan päättää, miten paljon Runebergin päivä tai laskiainen siihen omaan käyttäytymiseen vaikuttaa. Itse en kuulu niinkään Runebergin tortun uskollisiin ystäviin, enkä myöskään ole koskaan ymmärtänyt laskiaispullan ympärillä käytävää hillo vai mantelimassa -keskustelua. Jälkimmäiseen syy löytyy siitä yksinkertaisuudesta, että syön pullani mielummin ilman kumpaakaan höystettä ja niin syövät meillä muuten lapsetkin. Tästä syystä meillä on kehitetty laskiaispullasta ihan oma versionsa ystävänpäiväpulla. Kermavaahtoa pullaan ja sillä hyvä. Pullan hatun kun vielä leikkaa pienellä piparkakkumuotilla sydämeksi, leivoksen ulkonäkökin sopii varsin hyvin helmikuun sydänteemaan. Toki kerman alle voi halutessaan piilottaa ihan mitä tahansa, mutta leivos maistuu myös näin!
Koska ystävänpäivä osuu tiistaille, päätin, että tänään otetaan pieni varaslähtö ja nautitaan ystävänpäiväpullat sunnuntai-iltapäivän kunniaksi. Varsin makoisa jälkkäri viikon päätteeksi. 🙂
Nuhainen vielä, mutta suuremmilta osin flunssa on nyt kuitenkin taputeltu. Josko sitä huomenna uskaltautuisi jopa työntämään nenänsä raikkaaseen talvi-ilmaan. Pää ainakin huutaa jo jonkinlaista raitisilmahoitoa! 🙂
Meillä on alkamassa jokavuotinen juhlaputki, joka pitää sisällään joulun ja uudenvuoden lisäksi myös lasten syntymäpäivät. Kaikenlaista leivontaa on siis tiedossa, ja vaikka viime vuonna rakensin ensimmäistä kertaa esimerkiksi täysin gluteenittoman joulupöydän, koen olevani vielä noviisi gluteenittoman leivonnan saralla. Tästä syystä lähdin mukaan Lidlin kampanjaan, ja testamaan Free from Gluten -tuotteita.
Minulla itselläni ei ole keliakiaa, mutta kuten olen aiemminkin kirjoittanut, vatsan, ja varsinkin suoliston, hyvinvoinnin vuoksi, en voi syödä viljatuotteita jatkuvasti tai joka päivä, ja tästä samaisesta syystä olen päätynyt myös välillä korvaamaan arjen viljatuotteita gluteenittomasti.
Gluteenittomuus on keliaakikon elinehto, mutta aika moni ärtyneen suoliston kanssa sinnittelevä löytää gluteenittomasta ruokavaliosta apua. Tutkimuksen mukaan jopa kolme neljästä IBS:n kanssa painivasta hyötyy FODMAP-hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta, jossa yksi oleellinen osa käytettäväksi jäävistä hiilihydraateista on juurikin gluteenittomat viljat (Potilaan Lääkärilehti). Nykyään tätä suositellaan jo yleisesti yhdeksi hoitomuodoksi, ja hiilareiden sisällyttämistä ruokavalioon painotetaan sen sijaan, että niistä kannustetaan luopumaan vallan. Oma vaivani oli pahimmillaan noin kymmenen vuotta sitten, ja tuolloin gluteenittomuudesta ei vielä juuri puhuttu suolisto-ongelmien yhteydessä. Tähystysten, ja lopulta leikkauksen jälkeen, hoitokeinot piti ikään kuin löytää itse. Nykyisin tietoa on onneksi tarjolla enemmän, samoin vatsaystävällisempien vaihtoehtoja.
En ole koskaan voinut palata siihen ruisleivän syömiseen, jota ennen harrastin, mutta toisaalta olen myös vuosien mittaan laajentanut näkemystäni viljatuotteista. Juhlatarjoilujen valmistamisessa olen opetellut gluteenittomuuden osalta samaa kuin laktoosittomuuden, eli sitä ettei pöydässä olisi erikseen pientä tarjoiluastiaa keliaakikolle, vaan mahdollisimman moni laji sopisi ihan jokaiselle.
Gluteenittomat jauhoseokset ovat aina olleet jonkinlainen arvoitus itselleni. Tarjolla on monenlaisia vaihtoehtoja, mutta koska näppituntuma leipomiseen on muodostunut vehnäjauhosta ja siihen syntyvästä sitkosta, gluteenittomien jauhojen kanssa olen joutunut niin arpomaan, kokeilemaan, kuin pettymäänkin. Minkä tahansa taikinaohjeen soveltaminen gluteenittomaksi ei siis onnistu minulta ollenkaan niin hyvin kuin toivoisin. Tarkastellessani tuota Lidlin Free from Gluten -tuotesarjaa, innostuin valtavasti jauhoseosten pakkaustavasta. Nimittäin, vaikka pakkausten sisältöä voi käyttää gluteenittomana jauhona ihan oman mieltymyksen mukaan, jokainen pakkaus on rakennettu helpoksi “lisää vain” -reseptiksi. Koskaan ennen ei ole mittojen ja määrien pohtiminen ollut näin helppoa.
Vaikka yleinen tapani on aina kikkailla reseptien kanssa, valmistin tällä kertaa niin leivät, kuin brownienkin täsmälleen ohjeen mukaan, jotta saisin tuotteista todellisen arvioni. Helppouden rinnalla yhdeksi maininnan arvoiseksi ominaisuudeksi nousi siisteys, sillä kolme taikinaa valmistuivat kaikki vähällä tiskimäärällä, ja siirtyivät uuniin hyvin nopeasti.
Gluteeniton leipä on mielestäni parasta joko tuoreena, tai sitten paahdettuna, ja sama päti näihin Free from Gluten -leipiin. Tummempi oli makuraatimme mieleen maukkaampi, ja sitä hiukan modifioimalla leivästä saisi helposti aikaiseksi myös jouluisemman limpun (sekaan siirappia, fenkolia ja hyppysellinen pomeranssin kuorta). Testasin leipäsiivuja myös Lidlistä löytämäni Delux Lohiviettelyksen kanssa, ja totesin, että leivät soveltuvat takuuvarmasti myös voileipäkakkuun.
Todellinen hitti on kuitenkin Brownie! Mehevän suklainen kakkutaikina, joka mitä todennäköisemmin päätyy meillä yhden synttärikakun pohjaksi. Tämän sijoitin heti myös esimerkiksi Suklaa-mascarpone kakkuuni. Me nautimme kakun Lidlin Bourbon Vanille -jäätelön ja vadelmien kera, ja kakku hupenikin niin vauhdilla, että loppui oikeastaan jopa kesken. Pakkaukseen lisätään vain pari munaa, pehmeää voita ja hieman maitoa, mutta muuten kaikki tarvittava löytyy oranssin paketin sisältä. Jopa paistovuoka!
Lidlin oman merkin gluteenittomat tuotteet tunnistaa tosiaan oransseista pakkauksista ja Free from gluten– merkistä. Nämä kokeilemani jauhoseokset löytyvät myymälästä tavallisten jauhojen vierestä, ja pakkaukset, sekä tuotteiden gluteenittomuus oli helppo tunnistaa. Sarjasta löytyy jauhojen lisäksi esimerkiksi leseitä, hiutaleita ja muroja. Free from Gluten -tuotteista voit lukea lisää osoitteesta lidl.fi/gluteeniton. Näiden lisäksi gluteenittomia tuotteita löytyy muidenkin tuotemerkkien alta. Hinnat ovat Lidlin tyyliin kaikki edullisia.
Arvonta:
Kerro kommentissasi mitä gluteenittomista tuotteista itse haluaisit kokeilla, tai vastaavasti oletko kenties jo löytänyt Lidlistä oman gluteenittoman suosikkisi. Kaikki Free from gluten -tuotteet löydät täältä. Palkintona on 20 euron arvoinen lahjakortti Lidliin.
Jätä kommenttisi viimeistään 1. 12. 2016 ja olet mukana kisassa. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
PS. Tamperetalossa pidetään Gluteeniton Elämä-messut perjantaina ja lauantaina (25-26.11), ja myös Lidl on mukana tapahtumassa Gluteenittomilla tuotteillaan.
Paistuvan leivän tuoksu, leivän rapea kuori ja lämpimän leivänsiivun päälle sulava voi. Ah, siinäpä kolme parasta syytä leivän leivontaan. Pataleipä taasen tekee leivonnasta äärettömän helppoa! Taikinaa ei tarvitse vaivata ja alustaa, vain sekoittaa ja paistaa. Ja koska leipä on niin syntisen hyvää, heti syömisen jälkeen voi tehdä uuden taikinan kohoamaan ja herkkua on tiedossa seuraavallekin päivälle. Paras paistopiste on oma uuni!
Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää lämmin vesi ja sekoita taikina nopeasti, älä vaivaa taikinaa. Peitä kulho kannella tai kelmulla ja jätä taikina huoneenlämpöön kohoamaan 12-24 tunniksi. Mitä pidempään annat taikinan kohota, sitä maukkaamman leivän saat. Itse suosin vuorokauden kohotusaikaa.
Muotoile taikinasta pyöreä leipä hyvin jauhotetun alustan päällä, mutta älä vaivaa taikinaa. Anna leivän kohota puoli tuntia liinan alla.
Laita kannellinen uunipata (uuninkestävä kattilakin käy) kylmään uuniin ja kuumenna uuni 225 asteeseen. Ota tulikuuma pata uunista ja nosta taikina sen sisään. Voit tehdä pinnalle muutaman koristeviillon ja levittää leivän pintaan hiukan jauhoja koristeeksi. Laita pataan kansi päälle ja nosta se uuniin. Paista 30 min kannen alla, ja vielä 15 min ilman kantta.
Ota valmis leipä pois padasta (leipä irtoaa padasta helposti), äläkä peitä leipää, jotta kuori säilyy rapeana.
Grahamjauhot voi korvata esimerkiksi sämpyläjauhoilla. Leipä on tietenkin parasta heti tuoreena, mutta maistuu aivan varmasti myös jäähtyneenä!
Arki! Se astui kuvioihin tänään. Koko harrastuskirjokin oli viime viikon lomalla, mutta tänään jo päästään jumpan ja orkesterin pariin. Kiva näin. Arki on kuitenkin lopulta se elämän suola. Varsinkin kun iltapalalle on tuoretta leipää!
Perjantai! Ja täällä alkoi myös lapsilla viikon loma. Johan siinä on syitä kakulle kerrakseen, joten tänään herkutellaan mutakakulla. Mutakakku on helppo herkku, johon ei tarvita kummoisiakaan aineksia. Toki riippuu taloudesta, löytyykö kaapista suklaata, meillä niin ei pääse kovin usein käymän, mutta poikkeus vahvistaa tämänkin säännön.
Mutakakun helppo ohje löytyy tästä vanhasta Piece of cake -postauksesta, joten en rustaa sitä nyt tähän uudelleen. Tällä kertaa kuorrutin kakun voilla notkistetulla suklaalla, jotta saadaan varmasti suklaaöverit.
Namskis! Oli ihan pakko tulla jakamaan vielä nämä meidän lauantaiset suklaacookiet tänne blogiin. Klaara sai aamupäivällä pesäpallon selkäänsä, ja totesin, että on ehkä parempi kun lähdemme tyttöjen kesken kotiin. Niinpä tarkoitus oli pyöräyttää pari pellillistä teeleipiä keiton jatkoksi, mutta sitten tuli kuningasidea käyttää uunin kuumentaminen muutenkin hyödyksi, ja päädyimme leipomaan suklaakeksejä.
Amerikkalaiset suklaacookiet:
175 g voita
3 dl sokeria
(tai 1,5 dl sokeria ja 1,5 dl fariinisokeria, kuten me laitoimme tällä kertaa)
1,5 tl vaniljasokeria)
1 muna
5,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
n. 3dl suklaahippusia
Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon sokerit, sekä muna. Sekoita keskenään loput kuivista aineista ja yhdistä ne vähitellen rasva-sokeriseokseen. Lisää lopuksi joukkoon suklaarakeet ja sekoita tasaiseksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Lusikoi (kahdelle) pellille, leivinpaperin päälle, 16 taikinakekoa, ja paina niitä vain vähän matalammaksi. Paista keksejä n. 10 minuuttia. Käännä pellit tarvittaessa, että suklaacookiet paistuvat tasaisesti.
Me käytettiin maitosuklaahippuja (2 pussia Dr Oetkerin hippuja (100g/pussi) riittää tähän taikinaan), mutta vastaavasti voit käyttää tummia tai valkoisia suklaahippuja, tai sekoittaa useampaa laatua. Vaaleampia kekseistä saa käyttämällä pelkästään tavallista sokeria. Kannattaa myös antaa taikinan hiukan jäähtyä ennen suklaapalojen lisäämistä, sillä silloin ne eivät värjää taikinaa sekoitettaessa. Me ei jaksettu odottaa, mutta tässä fariinisokeritaikinassa se ei niin haittaakaan.
Keksit ovat hyviä jo lämpimänä, mutta maistuvat myös jäähtyneenä. Pinnan kuuluu olla rapsakka, mutta keskiosa jää sellaiseksi sitkeän pehmeäksi.
