Yritän tässä tehdä ihan muita juttuja, mutta oli pakko tulla välillä tekemään yksi kenkävinkkaus! En yleensä ihan kauheasti lastenvaatteista postaa, mutta tämän halusin jakaa. Nimittäin löysin ihan mahtavat Marc by Marc Jacobs look alike tossut Klaaralle. Ja arvatkaapa mistä? No Prismasta!

Olin siis ihan tavallisilla loskariostoksilla, kun silmiini osui nämä balleriinojen ja aamutossujen välimaastoon sujahtavat huopakengät. Merkki on Tofee, ja lapussa luki, että ovat ekologista villahuopaa, ja valmisettu Italiassa. En ole piratismin kannattaja, mutta musta nämä Marc Jacobsin henkeen tehdyt hiiritossukat olivat vain niin älyttömän ihanat! Ja, jos naisille olisi ollut vastaavia aamutossuja, olisin kyllä ostanut itselleni ihan ehdottomasti samanlaiset!

Laadukkaan ja tukevan oloisetkin nuo olivat, ja hintaa tosiaan vajaat 20 euroa.

Rehellisesti sanottuna meillä ei kyllä ollut tarvetta näille tossuille, mutta koska en voinut niitä hyllyynkään jättää, taidan kääräistä ne pakettiin ja sujauttaa jouluna kuusen alle. Hei, vuoden ensimmäinen lahja hankittuna! Jee!

Posataus ei siis ollut mainos, vaan ihan puhtaasti ostosvinkki.

Loistavaa torstain jatkoa!

Muistanette viikon takaisen, Indiedaysin ja Schollin yhteistyön merkeissä järjestetyn, Scholl Dinner Detour -illanvieton, josta teille kirjoittelinkin. Postauksen voit käydä lukaisemasta tästä linkistä, mutta palaan tuohon iltaan nyt vielä pienen videon muodossa. Nimittäin illasta on tosiaan koostettu hauska pätkä, johon on mahdutettu se rento fiilis, joka meillä oli seuranamme. Tuon puolentoista minuutin aikana saatat bongata myös pari puhelinta ja kameraa.

Ajatuksena illalliskierros ventovieraiden ihmisten kanssa ja tieto siitä, että tehtäväsi on houstata yksi ravintolapysäkki, saattoi alkuun myös hiukan jännittää. Onneksi tuossa porukassa kaikenlainen jännittäminen katosi ennen kuin oli varsinaisesti tullutkaan, ja koko illasta jäi käteen hyvä ja levollinenkin olo.

Iltamme tosiaankin järjestettiin Vain Elämää -henkisesti, ja ravintolat oli etukäteen jeattu meidän neljän bloggaajan kesken. Minttu sai kunnian aloittaa alkudrinksuilla, Sanni jatkoi alkuruokaravintolassa, Marialle oli valittu pääruokapaikka, luonnollisesti itselleni jäi jälkkäriravintola. Illan teemana oli hyvinvointi, ja siihen tartuttiinkin hienosti monelta kantilta.

Mitään esitelmiä me emme tosiaankaan pitäneet vaan lähinnä kukin vuorollaan avasi keskustelun, ja juttelimme niin aiheesta kuin aiheen vierestäkin. Hauska oli myös huomata, että hyvinvointi on meille kaikille tärkeä asia, ja suhtaudumme siihen yllättävän samalla tavalla. Hyvinvoinnin kärkeen asetettiin ravinto ja uni, ja niiden rinnalle elämää tasapainottavia tekijöitä, kuten liikuntaa, ystäviä, yksinoloa, rakkautta, harrastuksia, oppimista jne. Siihen kun lisää vielä sitä positiivista ajattelua ja suhtautumista elämään, ollaan melko varmasti hyvinvoinnin paremmalla puolella. Kyse onkin sairauden puutteen ja vaurauden sijaan, enemmän sellaisesta henkisestä vauraudesta, sekä hyvästä olosta – niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Hyvinvointiin pystymme myös itse vaikuttamaan omilla valinnoillamme.

Itselläni on mennyt vuosia kovin mustavalkoisen ajattelun kanssa, ja joko – tai -asenteella, mutta illan aikana tuli pohdittua myös omaa kehitystä aiheen parissa. Esimerkiksi ruoka ei ole vain polttoainetta, tai soluillemme tärkeitä rakennusaineita, vaan samalla myös nautinto kaikille aisteille. Itselleni esimerkiksi ruokailun visuaalisuus on tullut jatkuvasti tärkeämmäksi. Kaunis kattaus, kaunis ympäristö ja  kaunis annos. Pelkkä syöminenkin voi olla älyttömän monipuolinen kokemus. Kun tuohon visuaalisuuteen vielä yhdistetään hyvät maut, pöydän ääreen rauhoittuminen ja hyvä seura, syntyy hyvinvointia hellivä kokonaisuus perustarpeemme ympärille.

Aiheena hyvinvointi on niin moniulotteinen ja se kietoutuu kaikkeen tekemiseemme ja ajatteluumme. Rönsyilevä ajatustenvaihto kuitenkin toimi hienosti myös tönäisynä pienelle itsetutkiskelulle. Mistä minun hyvä oloni kumpuaa? Kuinka voin edistää omaa hyvinvointiani? Lopulta elämä on valintoja ja itse olemme oman hyvinvointimme ja jaksamisemme asiantuntijoita. Kiireen ja arjen keskellä on siis enemmän kuin suotavaa pysähtyä myös miettimään itseään. Jos negatiivinen mieli levittää negatiivisuutta ympäristöön, niin kenties hyvinvoiva ihminen pystyy vaikuttamaan positiivisesti myös kanssaihmisiin.

Hauska ilta ja varsin antoisa teema. Hyvä idea myös toteuttaa ystäväporukalla, ja vaikka ihan kotona.

Mutta tämä siis Schollin yhteistyöstä. Käteen (ja tässä tapauksessa jalkaan) jäi paitsi mukavat geelipohjalliset, myös iso annos arkista viisautta ja motivaatiota huolehtia itsestään. Kiitos edelleen illan järjestäneille, ja tietenkin seuralle. Hieno kokemus, joka jää varmasti mieleen, ja johon tulee palattua yhä uudelleen.

Mutta nyt toivottelen sateisen harmaat keskiviikot. Täällä ainakin on säkkipimeää, ja päivä vaatii äärimmäiset määrät kahvia!

Yksi ehdottomasti tämän syksyn parhaista vaatehankinnoista on ollut beige cashmere poncho, jota onkin tullut roikotettua hartioilla melkein tilaisuudessa kuin tilaisuudessa, ja lähinnä siitä syystä, että se sopii seuraksi niin monelle asulle.
Vuosituhannen vaihteessa oli muodissa erilaiset hippiponchot, joita mullakin oli useampi. Oli isoäidinneliöitä ja hapsuja ja vaikka mitä. Noh, se oli aikansa nuorisomuotia, mutta jätti mulle henkilökohtaisesti sellaisen pienen assosiaation hippityttökasvissyöjästä ja metsänvihreistä vaatteista.

Juuri noiden muistijälkien ja mielleyhtymien vuoksi olen tainnut jättää ponchot rauhaan yli viideksitoista vuodeksi, kunnes viime keväänä päädyin kokeilemaan pientä ohutta versiota nykyajan ponchotarjonnasta. Ja, pakko muuten myöntää, että tämäkin hankinta laittoi pohtimaan, ostanko nyt taas jotakin vaatehuoneen täytettä, vai oikeasti vaatekappaleen, jota tulee käytettyä. Poncho on kuitenkin osoittautunut muistamaani käytännöllisemmäksi näppärän kokonsa ja hapsuttomuutensa myötä. Niitä teiniponchoja taidettiin myös käyttää eri tavalla (tai ne olivat itse asiassa eri mallisia), kun taas tämä yksilö on ommeltu niin, että pisimmät liehukkeet laskeutuvat käsien päälle, ja eteen ja taakse jää matalampi helma. Takin kanssa olen vain nostanut ponchon roikkumaan kaulaani, jolloin kädet jäävät täysin vapaiksi kapeitakin takinhihoja ajatellen.

By Pia’s cashmereneuleisiin ihastuin vuosi sitten, kun sain blogin kautta kauniin shaalin, jolle hankinkin kaveriksi pipon sävysävyyn. Niin pipo, kuin shaalikin, ovat olleet kovassa käytössä, ja selvinneet nyppyttömänä, joten (laatuun luottaen) hankin ponchonikin samalta merkiltä. Beige väri on tosi ihana, ja juuri sellainen kivan vaalea, että asusta ei missään nimessä tule synkkä.

Poncho siis palasi, eikä se hippityttökään kuulemma ole ihan täysin vuosien saatossa kadonnut.

Poncho|bypia’s|täältä
farkut|Please
korut|Ajlajk & Indiska

Tiistai-iltaa ihanaiset! Meillä on kuulkaas ihan aurinkokin jaksanut tänään näyttäytyä.

Siitäkin huolimatta, että viime vuonna aloitin paperitähdillä joulun laittamisen jo marraskuun alussa, en ole vieläkään toimertunut tekemään minkäänlaisia jouluisia sisustusratkaisuja. Tai no, ostin jo syksyllä viikunanpunaisia tuikkukippoja joulupöytää ajatellen, mutta tosiaankin odottavat sitä joulupöytää. Tähän asti olen nauttinut Pinterestin ja Instagramin tarjoamista jouluinspiraatioista, mutta esimerkiksi kaikki vanhat joululehteni olen vieläkin jättänyt selaamatta. Ja kyllä, todellakin mulla on säästössä joululehtiä kymmenenkin vuoden takaa, mutta nyt kaivoin esiin lehtiä vain muutaman vuoden ajalta, ja niistäkin aluksi vain osan. Sinänsähän joulu on ainakin mulle huomattavasti ajattomampi, kuin sisustusjutut yleensä, ja huomaahan sen joululehdistäkin, että samoja koteja ja kuvia pyöritellään useampi vuosi. Juuri taisin nimittäin bongata jostakin uudesta joululehdestä jutun, jonka luin pari vuotta sitten toisesta lehdestä. Niin, että ei noilla inspiksillä oikein ole mitään parasta ennen -päivämäärää. Sinänsä kiva, tsemppaa myös vähän erilaiseen kuluttamiseen. Joulussa pitää olla traditioita, muistoja ja tunnearvoa. Jokaista joulukoristetta ei pidä uusia vuoden välein.

Viime jouluksi saimme vihdoin keittiön valmiiksi, ja pelkkä keittiö oli mulle niin iso juttu, etten kauheasti kaivannut joulukoristeita. Toki lasten iloksi laitettiin kaikenlaista tontusta possuun esille, mutta oma koristelun tarve oli aika vähäistä. Enkä nyt tarkoita, että kotini olisi muuttumassa miksikään runsaudensarveksi, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulukoristeet ja -koristelut kiinnostavat huomattavasti enemmän. Joka vuosihan tulee hankittua jotain uutta ja jouluista, jos ei muuta niin ainakin yksi koriste kuuseen. Ehkä tänä vuonna innostun enemmän.

Ennen joulua meillä olisi kuitenkin vielä jonkin verran remontoitavaa. Ja sitten niitä ihan pikkuisia juttuja, jotka vaan jäävät tekemättä, kuten vaikka tuon takanani näkyvän vihreänkirjavan maadoitusjohdon piilottaminen. Jonkinlainen ryhtiliike tässä pitäisi tehdä, ja tarttua asioihin, jotta joskus tulisi valmistakin.

Mutta joululehtiä on ihana selata. Uppoutua hetkeksi siihen taianomaiseen fiilikseen ja odotukseen, joka jouluun aina liittyy; Ihmisten hyvään tahtoon ja rauhaan maan päällä. Sillä suunnitellessa ja haaveillessa kaikki on vielä mahdollista!

Eli glögiä ja joululehtiä. Niillä selätetään pimeyden tylsyys ja nojatuolimatkaillaan talven ihmemaahan. Kun vielä samalla hyräilee Sylvian joululaulua, ei kuule miten syyssade ropisee ikkunoihin.

Joulukoneistoni hurahti käyntiin.

Ihanaa iltaa!

Uusi viikko, uudet kujeet!

Käsi pystyyn, kuka valmistautui alkavaan viikkoon pesemällä viikonloppuna pyykkiä? Hep, pyykäys kuuluu ainakin omiin viikonloppurutiineihini. En varsinaisesti tunne mitään negatiivista pyykkäystä kohtaan, onhan se aika koneistettua, eikä tarvitse padassa vettä keittää, mutta toki noinkin arkinen asia joskus kaipaa piristystä. Meillä kodinhoitotila ei juuri kovin paljoa piristä, sillä pesutornin, pakastimen ja pyykkikorien ympärillä seisoa nököttää maalitynnyreitä, laastia, kittiä, ja lisää maalia. Puhumattakaan työkaluista, remppaimureista, suojamuovirullista jne… Kaunis kodinhoitotila on toistaiseksi vielä vain haave, sillä remppatarvikkeet nyt täytyy vain säilyttää jossain, ja siitä ne on helppo kantaa kulloisellekin työmaalle.

Pientä piristystä pyykkäykseen kuitenkin tuli, kun sain  Homenordilta testattavaksi ruotsalaisia Washologi pyykinpesuaineita. Käsi sydämellä tunnustan, että näiden aineiden tehoa, tuoksua ja ympäristöystävällisyyttä enemmän innostuin ihan heti pakkausten ulkonäöstä. Lähinnä juuri siksi, että ne ovat sitä tyyliä, jota mielelläni aikanaan laittaisin pyykkitupani avohyllyille. Tyylikkäitä, vähäeleisiä, selkeitä, ja yksinkertaisen kauniita.

Ruotsalainen Washologi lupaa myös pestä pyykin puhtaaksi jopa 30 asteessa, ja tosiaan vielä ekologisesti luontoa rasittamatta. Tuotteissa on mukana luonnollinen tuoksu, ja ainakin tuosta puuvillakukan tuoksuisesta huuhteluaineesta tuli jokin flashback lapsuuteen. Sarjaan kuuluu myös liinavaatevesiä, joita voi suihkuttaa joko sellaisenaan puhtaan pyykin sekaan, tai lisätä esimerkiksi silitysveteen.

Itse testasin aineita vaatepyykin lisäksi pellavalakanoille, jotka eivät kuivausrummun jälkeen silistystä kaipaa. Pari suihkausta liinavaatevettä lämpimän kankaan sekaan, ja tuoksu oli eteerisen raikas. Sanoisin, että jos pidät puhtaista tuoksuista, kuten vaikka Clean -tuoksuista, pidät myös näistä. Tai no, näissä nuo tuoksut ovat tietenkin vieläkin pehmeämpiä kuin hajuvesissä. Plussaa myös siitä, että tuotteet ovat älyttömän riittoisia, sillä tiivistemuotoista pesuainettakin tarvitset vain 30ml / koneellinen.

Homenord tarjoaa teille rakkaat lukijani alennuskoodin WASHOLOGI -tuotteille.

Koodilla
WASHOLOGI15
saat -15% alennuksen Homenordin Washologi -valikoimasta, ja koodi on voimassa maanantaista perjantaihin, eli  9.11. – 13.11. 2015.

Alennusta ei voi hyödyntää muihin koodeihin (=blogi- ja uutiskirjekoodit).

Toivottelen oikein mukavaa maanantaita ja uuden viikon alkua. Tänään tuli kieltämättä hetkellisesti sellainen älytön masis tästä pimeydestä, mutta koitan nyt tsempata itseäni sillä, että ohi se menee joka ikinen vuosi. Saisi kyllä tulla lunta, sekin helpottaisi. Niin pimeyteen, kuin siihen pyykkäämiseenkin.

Loistavaa päivää!

Täällä on juuri palailtu isänpäivän vietosta ja sunnuntai-ilta jatkuu melko tavalliseen tapaan ja tavallisena sunnuntaina. Rauhallinen hetki ennen uuteen viikkoon siirtymistä.

Vatsa on niin täynnä ruokaa, että taidan selvitä tällä tankkauksella huomiseen asti, mutta oloa tasapainottamaan voisi tehdä pienen happihyppelyn pimeässä illassa. Sen jälkeen on ihan kiva palata kotiin ja rentoutua kynttilätunnelmassa.

Toivottelen oikein ihanat isänpäivän illat kaikille ja onnittelut tietysti niin isille, kuin isoisillekin.

Rauhallista sunnuntaita ja kaikkea hyvää alkavaan viikkoon!

Kynttilät, villasukat, punaviini ja sohva. Kylkeen vielä pientä naposteltavaa, eikä muuta oikeastaan tarvita. Jos vaikka eilisen Hercule Poirot’n katselisi, se ei niin jaksa nostaa verenpainetta tai jännitystä, mutta sopii olotilaan juurikin siitä syystä.

Viini on paikallisen Alkon suositus, kun heidän hyllyistään ei löytynyt mitään omalta viinilistaltani. Uusi tuttavuus, mutta tosi hyvä. Sellainen kevyt seurusteluviini.

Nyt sohva selkään. Myyssiä iltaa teillekin!

Me ollaan tässä lähdössä onnittelemaan pappaa, mutta ajattelin kuitenkin huikata kivat viikonloput. Meillä ainakin lauantai ja sunnuntai on pyhitetty isäinpäivälle. Yhdessä päivässä kun ei millään ehdi joka paikkaan.

Eli ei muuta, kuin hauskaa lauantaita!

Tiedättekö, kun vieraissa kielissä on usein sanoja ja käsitteitä, joita ei oikein suoraan voi suomentaa. Tai sitten ainakin käännettäessä se monimuotoinen tarkoitus katoaa. Hyvä esimerkki on ruotsalainen fredagsmys. Tiedämme kaikki, että käsite kuvaa perjantain tunnelmaa, jossa kokoonnutaan yhteen läheisten kanssa, syödään hyvin ja rennosti, nautitaan muutenkin laatuaikaa vaikkapa kodin lämpöisessä tunnelmassa kynttilänvalossa tai takkatulen loimutessa. Mysa on siis jotakin, mitä on vaikea suoraan suomentaa ja mysig paljon enemmän kuin vaikkapa mukava, kodikas tai rento. Niin, yksi vieras käsite sisältää useamman sanan omasta kielestämme.

Fredagsmysin lisäksi on toinenkin käsite, jota vähän kuin “kadehdin”. Se on tanskan kielen hygge.  Hygge merkitseekin kaikkea hyvää ja mukavaa elämässä, elämästä nauttimista, tunnelmaa, läheisiä ihmisiä jne. Ehkä enemmänkin tunne ja olotila, kuin pelkkä laatusana. Jos siis fredagsmys ei ole mielestäni hölläilyä, ei hygge myöskään tarkoita pelkkää kodikkuutta, vaikka näin käsitteet kai on suomennettu.

Viimeinen viikko on ollut yhtä menoa ja menemistä, ja tänään kotona on sellainen ihanan raukea ja lämmin tunnelma. Hygge!

Tänään hygge on mulle palavan puun tuoksua ja tunnelmaa Sitä, että syödään lasagnea yhdessä ja poltetaan kynttilöitä. Hygge on kodikkaaksi siivottu koti, kiireettömyys ja villasukat. Yhteistä aikaa, levollista tunnelmaa ja onnellisuutta.

Ihanaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta.

Täällä on jälleen palattu kotiin ja normaalin arjen pariin, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että oli varmaankin paras irtiotto sitten pitkiin aikoihin!

Olin siis eilen Helsingissä Indiedaysin ja Schollin yhteistyön merkeissä, ja meille oli järjestetty ihan huikea illanvietto, tai oikeammin ravintolakierros, pääkaupunkimme ytimessä.

Illan ideana oli, että me bloggaajat, ja muutamat ystävämme, sujautimme kenkiimme Schollin uudet GelActive -pohjalliset, ja seikkailimme pitkin Helsinkiä eräänlaisen ravintolakierroksen merkeissä. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja paljon naurua. Vaikka me bloggaajat toki tunsimme toisemme entuudestaan, mukana oli uusia kasvoja ja meille vieraita ihmisiä, mutta porukka oli alusta asti hyvässä hengessä ja juttu kyllä riitti.

Kierroksemme aloitettiin A21 -ravintolasta, jossa siis saimme kenkiimme geelipohjalliset ja tämän jälkeen kilisteltiin teemavärein toteutetulla (alkoholittomalla) drinksulla. Tarkoitus ei missään nimessä ollut puhua koko iltaa pohjallisista, vaan ravintolat oli etukäteen jaettu neljän bloggaajan kesken niin, että meistä jokainen pääsi vuorollaan ääneen teemalla hyvinvointi. Ilta toteutettiin siis tavallaan sellaisella Vain Elämää -konseptilla, mutta laulaa ei kenenkään tarvinnut. Aiheiksi muodostui arjessa jaksaminen, ravinto, ja positiivinen ajattelu. Lopuksi pohdimme sitä, että hyvinvointi on pitkälti myös omissa käsissämme, ja pienillä muutoksilla voimme siihen itse vaikuttaa.

Schollin GelActiv -pohjallisissa tietty kivaa oli se, että tavallinen kenkä, joka usein on valittu enemmän ulkonäöllisistä syistä asuun kuuluvaksi, on helppo muutta mukavaksi kenenkään sitä huomaamatta. Tavallinen nahkanilkkurikin taipuu pehmeäksi ja mukavaksi, kun jalan alla on geelipohjallinen. No, jokainen nainen tietää, miten suuri apu geelityynystä on korkkareissa päkiän alla, joten jos sama mukavuus on mahdollista laittaa koko jalan alle, niin mikä siinä. Me testasimme Everyday-pohjallista, mutta sarjasta on saatavilla erikseen myös Work-pohjallinen, joka on tarkoitettu nimenomaan paljon jalkojensa päällä oleville, esimerkiksi seisomatyötä tekeville.

Reittimme oli yhteistyön hengessä viitoitettu hauskoilla jättipohjallisilla, joita seuraamalla siirryimme kohteesta toiseen. Kun alkupalat oli nautittu The Cock -ravintolassa, oli pääruokapaikka meille arvoitus, mutta ihmeen kaupalla (tai kenties sovitusti) joukkoomme liittyi “Roope” joka opasti meidät läpi Punavuoren ja perehdytti meidät Rööperin saloihin urbaanilegendojen muodossa. Menneiden aikojen hämäräpisnekset, jutut rikollisliigoista ja viinakorttibisneksestä heräsivät henkiin (tai kenties vasta syntyivät), mutta matkanteko oli erittäin viihdyttävää!

Scholl Dinner Detourin yllätyspaika oli ravintola Hello Darling, joka olikin kokonaan varattu meille pääruokamme ajaksi. Ravintola täyttyi naurusta ja vatsat ruuasta. Tässä kohtaa pohdittiinkin, että ravintolasta ravintolaan käveleminen on toisaalta ihan hyödyllistä, koska ruoka ehtii mukavasti laskea rastien välillä. Eikä kuukan tosiaankaan valitellut väsyneitä jalkojaan!

Kun pääruoka oli nautittu, joukkoomme lyöttäytyi mies ja kitara, ja matkamusiikkina kuultiin jalka-aiheisia biisejä niin Levottomista Jaloista, kuin Tinakenkätytöstäkin. Illan viimeinen rasti oli ravintola Kiila, jossa ennestäänkin täysinäisiin vatsoihin mahdutettiin velä herkulliset jälkkärit.

 Vaikka ilta jälkkäreihin varsinaisesti päättyikin, venytimme sitä vielä pikkuisen (tosin pienemmällä porukalla), ja kävimme matkalla hotellille uudestaan ensimmäisellä rastillamme. Tilasimme tietenkin drinksut illan keltasinisessä väriteemassa, ja niiden jälkeen uni alkoi kyllä jo tuntua ainakin minun silmäluomillani. Mutta olipa keskiviikko! Melko erilainen, johon tällainen tavallinen äiti-ihminen on tottunut.

Ilta oli älyttömän ihana ja siitä tietysti iso kiitos järjestäjätaholle, sekä seuralle. Voisin ottaa uusiksi, tosin en ihan just heti. Nyt on nimittäin kiva taas olla kotona!

Rentouttavaa iltaa, ja hei: Huomenna on jo perjantai!