Hui kuinka kylmältä tuo 10 asteen pakkanen näin marraskuussa tuntuukin. Onneksi kroppa tottuu talveen, ja ainakin itse olen iloinen jokaisesta aurinkoisesta pakkaspäivästä!
Taitaa silti olla niin, että mun curly girl -projekti loppui näihin pakkasiin. Tai ainakin kiharan tavoittelu taukosi. Ensinnäkin siksi, että olen koko ajan kieltäytynyt käyttämästä muotoilutuotteita, jotka vissiin olisi aika olennainen osa metodia, ja toisaalta siksi, että pakkanen ja juoksupipo ei nyt vaan lähtökohtaisesti ole mikään paras yhdistelmä millekään kampaukselle tai hiuslaadulle. Mutta toisaalta mun hiukset tuntuvat tosi kivoilta ja hyvinvoivilta, vaikka alkuun pelkäsinkin niiden kuivuvan täysin pois. Jatkan siis samaa rataa kuin ennenkin, eli lähinnä vain käytän tuotteita, jotka ovat ns. “cg sallittuja”. Mulla ei ole mitään ongelmaa pitäytyä pois shampoon käytöstä. Tuntuu jopa vähän hassulta, että sellaista on joskus tarvinnut. Tykkään läträtä avokado- ja arganöljyn kanssa ja nautin ennen kaikkea siitä, miten ilmavaksi hiuspohja on muuttunut. Huolimatta pipokaudesta, hiukset eivät kulje pitkin päänahkaa.
Paitsi, että talvi käy vähän hiusten päälle, nyt lämmityskauden ja pakkasten tultua olen huomannut tosi nopeasti miten paljon enemmän ihokin kaipaa rasvausta ja huolenpitoa. Ihan eri tavalla kuin kesällä. Paitsi, että kädet kuivuvat, tuntuu iho hilseilevän koko kropasta, jos yhdenkin rasvauksen tai öljyämisen jättää väliin. Tavallaan olis aika ihanan helppoa unohtaa kuiva iho paksujen vaatteiden alle, mutta toisaalta siitä on ihan kiva huolehtia vaikka sitten vain ensi kevättä ajatellen. Olenkin ottanut yhdeksi “kaamoslääkkeekseni” sellaisen kauneuskylpemisen. Enkä tarkoita nyt mitään ruusun terälehdillä koristeltua poreammetta, vaan ihan sellaista perusjuttua. Sauna ja kuorinta, rasvaus ja kuivaharjaus. Ja ne kantapäät! Olen viimeisen puolen vuoden aikana rasvannut niitä vähintään yhtä paljon kuin koko elämäni aikana yhteensä ja olen vihdoin päässyt eroon lohkeilleista kraatereista.
Olen myös miettinyt, että pihasaunan todellinen ihanuus on juurikin talvessa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun kävelee kuumista löylyistä sysipimeän pihan poikki ja katselee tähtikirkasta taivasta. Tai no, ehkä avanto, mutta josko saataisiin lunta ja pääsisi pyörähtämään siinä. 🙂
Tykkään tosi paljon Samsøe & Samsøen vaatteista ja niiden neuleet on olleet todella ihania. Just sellaisia, joita on tullut käytetty talviaikaan useamman kerran viikossa. Harmi vain, että menin viime talvena vahingossa pesemään pitkän vihreän neuleeni koneessa ja se kutistui täysin käyttökelvottomaksi. Harmittaa ihan vietävästi, enkä tajua, mitä olen ajatellut kun olen tunkenut sen koneeseen! Tämän vaalean neuleen bongasin alesta alkusyksystä ja hankin sen korvaamaan neuletappioni. Todella paksu ja lämmin, ja just sopiva vaate vilukissalle.
Vaikka pakkaspäivissä paljon positiivista onkin ja kaikenlainen itsensä hemmottelu antaa virtaa, mä olen kyllä tähän aikaan päivästä ihan rehellisen väsynyt – oli kesä tai talvi. Eli mukavaa iltaa ja kauniita unia! ♡
Heippa ja terkut sairastuvalta. Tässä kun on pienimmän kanssa katseltu Onnelia ja Annelia, on samalla ollut aikaa miettiä kaikkea jouluista. Ja sanottakoon, että kirpeä pakkaspäivä on osaltaan edesauttanut tunnelman luomista. Mutta koska jouluun on sen verran aikaa, että kuusen ympärille ei kannata vielä lähteä tanssimaan, ajattelin, että jonkinlaista joulun alustamista voi ainakin tehdä mielessään. Ja koska joulu tulla jolkottaa aina kuitenkin sellaista yllättävää vauhtia, jonkinlaiset valmistelut voisi vaikka aloittaa hyvissä ajoin.
Keräsin tähän postaukseen joitakin vinkkejä itsetehtyihin joululahjoihin ja muistamisiin. Osan voi oikein hyvin tehdä vaikka nyt marraskuun alussa valmiiksi, niin ei sitten tarvitse kauheassa paniikissa miettiä, että mitä niille päikkärin tädeille pitäisi tänä vuonna viedä. Tai ideat voi laittaa hautumaan ja korvan taakse mikäli se blackout joulun alla vaikka iskeekin.
Perinteinen joulupöydän lisuke, mutta tämä sinappi on loistava lahja myös kesän grillimestareille, sillä se säilyy pitkään! Voit siis tehdä vaikka jo valmiiksi ja koristella purkit myöhemmin.
Jos kaikenkirjavat joulukranssit ei kiinnosta, ja havuja perskules ei jaksa sitoa, kaunis ja yksinkertainen kranssi syntyy villiviinin oksista. Ne on helppo koristella sitomalla joukkoon varpuja, käpyjä tai vaikka niitä havuja. Ja nyt jos koskaan niitä paljaita villiviinin oksia on!
Näitä ei ehkä kannata tehdä ihan vielä, mutta ovat kiva lahja tai muistaminen joulun alla. Saaja pystyy leikkaamaan veitsellä kupin sisällön paloiksi ja halutessaan jakaa kaverin kanssa. Ikään kuin rocky road kätevässä ja helposti paketoitavassa muodossa.
Tämä Rocky roadin christmas edition, on meillä aika perinteinen joulumuistaminen. Piparkakuilla syntyy herkullinen joulumaku ja palat voi pakata kauniiseen astiaan.
Loistava lahjaidea kaikille pikkulintujen ystäville. Voit tehdä vaikka heti ja laittaa kakut pakastimeen. Tämäkin on helppo lahja kun halutaan vältää turhan tavaran antamista. Soveltuu vaikka niille päiväkodin tädeille.
Tämä oli viime joulun suosikki. Päädyin jopa itse viemään päiväkotiin sinappia, sillä tätä valmistui niin monessa muussa kodissa. Mutta hei, nyt on varmasti jo vuodentakaiset etikat käytetty!
Itse tehty on aina hyvä juttu. Lahjaksi ja viemiseksi, tai vaikka omaan kahvipöytään. Viipalepikkuleivät, vaaleat piparkakut ja piparkakku-Daim. Kaikki varmasti herkullisia viemisiä joulun aikaan.
Niin ja hei, se Uuden Kuun perinteinen joululimppu! Mä olen ihan ällikällä joka joulu kun niin moni kertoo leipovansa näitä jo ihan perinteenä. 2011 jaoin ohjeen ekan kerran, joten onhan tässä toki jo vuosia vierähtänytkin. Ja hei, tämä limppu tykkää pakastimesta. Eli limppuleipomon voi oikein hyvin pistää pystyyn jo marraskuulla!
Me juhlittiin tosiaan eilen halloweenia ystävien kanssa. Neljä aikuista, neljä lasta. Tiedä johtuiko perjantai-illasta vai marraskuun pimeydestä, mutta ainakin meillä aikuisilla meni kyllä ihan kuudesta lähtien haukottelun puolelle. Me naisväki makoiltiin keittiön sohvalla ja divaanilla, mutta miehet sentään jaksoivat pysyä istuma-asennossa tai sitten meidän keittiössä on liian vähän makuupaikkoja. Lapset jaksoivat melkein kymmeneen saakka, joskin sitten tulivat jo ensimmäiset väsykiukut. No, ei tarvinnut odotella sängyssä ainakaan unta.
Tänään mun kello pirisi luvattoman aikaisin (ollakseen lauantai), koska esikoinen lähti kummisetänsä kanssa kalaan. Kun olin vihdoin saanut pojan ulos ovesta, menin taas keittiön sohvalle ja vedin viltin päälleni. Enemmän tai vähemmän torkuin yhteentoista asti. Aamun ponnistukseksi riitti toppavaatteiden esiin kaivaminen ja sen ajatuksen sisäistäminen, että mun pieni lapseni voi käyttää isänsä saappaita. En käsitä miten ihminen voikin olla niin väsynyt koko ajan. Siitäkin huolimatta, että löysin vihdoin edes siedettävän rautalääkkeen. Mutta kai se vain kuuluu tähän vuodenaikaan.
No onneksi tänään ei ole tarvinnut ponnistella sen enempää. Kauppareissun lisäksi lähinnä kotona hiipimistä. Lenkinkin jätin väliin vedoten säähän. Siihen samaan jossa toiset lähtee merelle kalastamaan heti aamulla. Tiedän! Mutta toisaalta näitäkin päiviä tarvitaan. Ja löysin muuten äänikirjoista uuden kirjailijan. Sofie Sarenbrant. Vaikuttaa ihan hyvältä. Telkkaria en ole katsonut aikoihin ja Grantchesterin uusin kausikin ehti kadota areenasta ennen kuin ehdin katsoa kuin kaksi ekaa jaksoa. Sairaalassa imaisin kuitenkin ensimmäisen kauden siitä uudesta Neiti Fisher nuoremman tutkimuksista ja kun nyt pääsin taas liikkuvan kuvan makuun, bongasin, että tänään alkaisi uusi kausi Shetlandsaarten murhista. Se on kans sellaista sopivan rauhallista menoa meikäläiselle. Aiheuttaa ainoastaan kaipuun muuttaa jonnekin tuuliselle saarelle ja ryhtyä kasvattamaan lampaita.
Että aika rauhallinen pyhäinpäivä. Edes lapset ei jaksa nahistella keskenään. 😀
Heipsan! Tänään olisi taas vuorossa treeniaihe ja vihdoin se lupaamani ohjelma! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Liikku -kuntokeskuksen kanssa.
Muistatte ehkä, kun kerroin aiemmassa postauksessa vähän siitä, miten itselleni on iso kynnys mennä salille ja ylipäätään liikkua “muiden nähden”. Vaikka olenkin nämä pelot oppinut joten kuten voittamaan, on uusi sali aina tietenkin jonkinlainen jännityksen paikka. Liikku osoittautui rennoksi saliksi ja fiilis hyväksi. Treffit personal trainerin kanssa kuitenkin jännittivät. Taisin siitä vähän kotonakin puhista, että miksi mä olen tähänkin lupautunut. Pelkäsin mittanauhoja, vaakaa ja ihmistä, joka katsoo minua päästä varpaisiin ja miettii, että no, onhan tässä työn sarkaa. Mutta mitä vielä! Vastassa oli ihana Emma, jonka iloinen rupattelu sulatti heti. Emma kysyi ensin vähän taustoistani ja siinä sitten vähän silmät kosteinakin selitin, että olen matkalla oppimassa sellaista hyvää oloa tuottavaa liikkumista ja samalla myös itseni hyväksymistä. Käytiin läpi kehoni rajoitteita ja olkapäävammaa. Selitin, etten halua ajatella itsestäni mitään niin sanottua ongelmakohtaa, enkä treenata erityisesti peppua tai vatsaa. Sitä vastoin haluaisin apua istumisen kangistuttamalle kropalle, parantaa ryhtiäni ja tietenkin myös huoltaa sitä olkapäätäni, joka yleensä äityy särkemään ahkeran salilla käymisen seurauksena tai ryhmäliikuntatuntien vähän hosumalla tehtyjen liikkeiden jälkeen. Vaikka tykkäänkin käydä jumpassa, noilla tunneilla usein tehdään liikkeitä kovaan tahtiin koska ajatuksena on samalla pitää sykkeet korkealla. Se ei aina toimi, jos kropassa on jotain kremppaa. Sitävastoin kuntosali, kahvakuulatunnit ja vaikka pilates on enemmän mun heiniä, koska niissä tehdään asioita harkitummin ja liikkeisiin keskittyen. Niinpä päätettiin laatia ohjelma, jossa keskitytään ennen kaikkea laatuun ja tehoon, ei aikaan ja siinä ehdittäviin toistomääriin.
Omasta ohjelmastani otettiin muutama täsmäliike ja niistä Emma koosti nyt treenin teille kaikille. Ei nimittäin haittaa, vaikka olisit vasta-alkaja, sillä tällä ohjelmalla pääset liikkeelle. Toisaalta haluttiin myös ajatella asia siten, että vaikka treenaisit jo kovaa, tämä ohjelma toimii myös hyvänä vaihteluna ja keskittää treenin oleellisiin juttuihin. Voit siis vallan mainiosti laittaa treenin talteen siltä varalta, että mielit välillä vaihtelua viikko-ohjelmaasi tai lihaskuntoharjoitteita juoksukauden tueksi. Tärkeintä tämän treenin toteuttamisessa on hyvä ryhti, vahva keskivartalon pito ja keskittyminen liikkeeseen! Mutta älä säästä sitä ensi vuoteen tai tammikuulle. Kokeile edes kerran, voit jopa yllättyä!
Ja ennen varsinaista treeniä pari hatunnostoa. Ensimmäiseksi Emmalle, jonka “mä voin kuvata” tuli vähän puskista, koska kukaan ei koskaan halua kuvata. Ja toiseksi kaikille jumppaohjemalleille. Siis miten vaikeaa on oikeesti näyttää ihmiseltä samalla kun tekee jotain liikettä! Kuvauspäivän jälkeen muistikortilla oli kyllä mitä mainioin kattaus erikoisia ilmeitäni ja harottavia silmiä! 😀
KUMINAUHATREENI
à la Emma Koskenniemi
Treenissä tarvitset perinteisen, pidemmän kuminauhan sekä minikuminauhan. (Voit myös solmia yhden perinteisen kuminauhan ”minikuminauhaksi”)
Toista jokaista liikettä 10-12 kertaa, toispuoleisissa liikkeissä toistomäärä on 10-12 kertaa/puoli.
Tee 2-3 sarjaa ja pidä niiden välillä n. 30 sekunnin tauko, siirry sitten seuraavaan likkeeseen ja toista.
Keskity jokaiseen liikkeeseen ja toistoon huolella! Liikkeiden tulee olla hallittuja.
Muista hengittää!
Kapea soutu istuen
Asetu istumaan lattialle, jalat suorana. Aseta vastuskuminauha jalkapohjiesi taakse. Ota kuminauhan päistä kiinni. Anna yläselän venyä hieman, mutta pidä alaselkä suorana.
Lähde nyt vetämään käsiä kyynärpääjohtoisesti, kylkiä pitkin mahdollisimman taakse samalla lapoja yhteen vetäen.
Palauta liike hallitusti ja toista.
Hengitä ulos vedon aikana
Selän ojennus
Laita vastuskumi jalkojesi alle. Ota sen päistä kiinni. Pidä rinta auki, selässä pieni notko ja katse suunnattuna eteenpäin. Jännitä keskivartalo.
Veto lähtee polvien kohdalta. Tee suoraksi ojennus siten, että kaikki nivelet ojentuvat samanaikaisesti. Tällöin lantio lähtee työntymään eteenpäin samaan aikaan, kun selkä ojentuu suoraksi taaksepäin.
Purista pakarat liikkeen lopussa
Palauta liike rauhallisesti alkuasentoon ja toista.
Lähde nostamaan lantiota kohti kattoa siten, että yläasennossa puristat pakarat yhteen. Työnnä liikkeen aikana polvia hieman ulospäin, jolloin saat liikkeeseen lisää tehoa.
Palauta nyt lantio hallitusti takaisin alkuasentoon ja toista.
Hengitä ulos ojennuksen aikana.
Hauiskääntö
Asetu seisomaan toinen tai molemmat jalat vastuskuminauhan päällä. Ota vastuskuminauhan päistä kiinni. Pidä olkavarsi lähellä kylkeä koko liikkeen ajan.
Lähde koukistamaan kyynärniveliä niin, että kämmenpohjat osoittaa kohti kattoa. Vie kädet ylös asti.
Palauta liike hallitusti takaisin ja toista.
Hengitä ulos koukistuksen aikana.
Ojentajat
Kiinnitä kuminauha ylös etuviistoon.
Ota vastuskuminauhan päistä kiinni ja vie olkavarret kiinni kylkiin.
Lähde painamaan käsiä alaspäin lantion sivuille asti. Olkavarret pysyvät kiinni kyljissä koko liikkeen ajan.
Palauta liike hallitusti ja toista.
Hengitä ulos ojennuksen aikana.
Simpukka:
Käy kylkimakuulle. Molemmat jalat koukussa ja päällekkäin. Alempi käsi tukee päätä ja päällimmäinen on koukussa vartalon edessä tai lantiolla.
Lantio pysyy hallitusti keskiasennossa.
Nosta ylempi polvi ylös ja kierrä sitä taaksepäin, jalkaterät pysyvät tiukasti yhdessä.
Palaa alkuasentoon ja toista.
Hengitä ulos loitonnuksen aikana
Huomioi, että lantio pysyy hallitusti keskiasennossa, eikä lähde kippaamaan eteen tai taakse
Kosketus takaviistoon
Aseta vastuskuminauha polvien yläpuolelle.
Pienestä kyykkyasennosta kosketa toisella jalalla takaviistoon.
Palauta hallitusti alkuasentoon ja toista sama toisella jalalla.
Voit rytmittää käsillä liikettä
Sellainen! Ja tiedän, että joku ihan varmasti miettii, että onkohan tuollainen treeni edes kovin tehokas, mutta voin vakuuttaa, että on! Toki kuminauhoja on erilaisella vastuksella, mutta myös liikkeet ovat sellaisia, että ne aivan varmasti aktivoivat lihaksia ja samaan aikaan myös useampaa lihasryhmää. Jos et usko, kokeile. Voit mennä sarjan läpi vaikka joka päivä tai säästää sen kovan treenin jälkkäriksi. Lämmittele kuitenkin hyvin ennen treeniä. Esimerkiksi soutulaite on äärimmäisen hyvä, sillä sen vastus kohdistuu koko kroppaan.
Ja hei, jos olet Satakunnasta, niin ihanan Emman löydät Porista Liikku Eteläväylästä. Emman erityisosaamista on toiminnallinen- ja saliharjoittelu, mentaalivalmennus, kestävyysharjoittelu ja lihashuolto. Emma on myös sinua vastassa, jos haluat päästä kokeilemaan Liiku -kuntokeskusta ilmaiseksi aina maanantaista keskiviikkoon klo 16-19 välisenä aikana, ja suuntaat Eteläväylän salille. Ilmainen tutustumisaika koskee kuitenkin kaikkia Liikku-kuntokeskuksia, ja jokaisella salilla on vastuuvalmentaja ottamassa sinut vastaan ja opastamassa alkuun!
Jokaisesta Liikku-kuntokeskuksesta on ostettavissa myös personal trainer palvelut. Valmentajia on useita ja voit itse valita just sen tyypin, jonka kanssa koet kemioiden kohtaavan. Ei ole väliä haluatko pt:n palvelut esimerkiksi kuukaudeksi, jotta pääset alkuun vai ehkä kulkemaan rinnalla pidemmänkin aikaa. Lisäksi Liikku saleilla on valittavana AlkuLiikku -palvelu, jossa pääset treenaamaan ja oppimaan oman Liikku-ohjelmasi tekniikat valmentajan kanssa ja vaikkapa tutustumaan laitteiden käyttöön. Näistä kaikista löydät lisätietoa Liikkun sivuilta!
En kyllä pitäisi lainkaan pahana, vaikka se syksy olisi ollut siinä. Siitäkin huolimatta, että ne viimeiset kukkasipulit jäi sitten iskemättä maahan. Mutta pakkanen ja kuura on vain niin paljon kauniimpaa kuin tuo ainainen musta.
Vaikka kasvari näytääkin noin pihan puolelta aika hyisen talviselta, sisällä on kuitenkin vielä vahvasti syksy. Aurinko sulattaa kuuraiset lasit ja tänäänkin on saanut nauttia ihan mielettömän hienosta paisteesta. Huomenna on halloween ja perjantaina juhlistetaan sitä ystävien kanssa. Ensi viikkoon asti kurpitsat ja keltaiset tyynynpäälliset saavatkin siis olla ihan rauhassa paikallaan. Ja sitten siirryn jouluun, ja kasvarissakin vaihtuu sesonki! Glögiä ja pipareita kasvihuoneessa, ei lainkaan paha ajatus.
Tuo kasvarin kolkko ja kylmä ilme ehkä vaatii myös jotakin. Pitänee katsoa kivat lyhdyt tuohon ovien eteen ja ehkä jotain havua tai muuta jouluista. Ja lisää valoja kasvarin sisälle, koska se on oikeastaan aika kiva jättilyhty pimeän tullen. Ostin silloin seitsemän vuotta sitten kun muutettiin tänne useamman mustan lyhdyn, mutta ne alkaa olla pahasti päivänsä nähneitä. Paitsi että ovat pahasti ruostuneita, muutamaa on syys- ja talvimyräkät paiskonut niin, että lasit ovat helisseet rikki. Ei auta kuin metsästää uudet. Ja ensi kesänä taidan istuttaa niihin suuriin koreihin jotkin havupuut, jotka saavat sitten jäädä kasvihuoneen edustalle koko talveksi.
Olen lähiaikoina kulkenut melkein vallan ulkoiluvaatteissa, mutta nyt katsoin aiheelliseksi etsiä esiin myös siistimmän asun. Vanhat ivyleen nilkkurit ja vanha elloksen takki. Tykkään edelleen molemmista.
Ja siitäkin huolimatta, että mulla on edelleen kesärenkaat toivoisin, että tulis lunta. Valkoista puuteria joka peittäisi alleen ne kaikki puutarhatyöt, jotka syksyllä jäi tekemättä. Keväälläkin ehtii, niin se joka vuosi menee. Ei mitään masentavaa november rain -tunnelmaa, vaan ihan oikea talvi.
Kivaa keskiviikkoiltaa. Ja kiitos eilisistä tsempeistä! ❤️
Mun päässä on pari päivää soinut Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä. Lähinnä kai siksi, että elämä on taas jälleen kerran osoittanut olevansa sekoitus onnea ja surullisia vaiheita. Ja vaikka näitä tällaisia vaiheita mahtuu meidän jokaisen elämään, se sykli saattaa joskus tuntua liian kovalta. Kun itse miettii, että nyt ei jaksaisi yhtään enempää, kaikki universumin kappaleet saatavatkin olla eri mieltä. Itse jouduin tällaiseen tilanteeseen sunnuntaina, kun lähdin miehen kanssa ulkoilemaan ja ikään kuin selvittämään päätäni ja keräämään voimia. Ajatuksella, että kyllä tämä tästä, kaikki järjestyy ja elämä kantaa. Ja sitten se elämä onkin yht’äkkiä vaakalaudalla. Sain todella pahan anafylaktisen reaktion ja ehdin jo ajatella, että tässä se nyt sitten oli. Mutta Luojalle kiitos, olemassa on myös se yhdestoista hetki. Tästä lähtien mulla on adrenaliinikynät AINA mukanani ja nukun pari sellaista vieressäni todennäköisesti loppuelämäni. Siinä kun kroppa twerkkasi sairaalassa lämpöpeiton alla, mietin kyllä, että ei nyt olisi tätäkin tarvittu. Samaan aikaan mietin kuitenkin, että saan mennä takaisin kotiin mun perheen luokse, halata ja tulla halatuksi. Elämä jatkuu, ja varjojen jälkeen tulee taas valoa.
Jos jotain elämässä on oppinut niin sen, että vaikeiden tilanteiden keskellä ei onneksi tarvitse olla yksin. Mulla on ihania ystäviä, sukulaisia ja perhe. Niitä, jotka kannattelee silloinkin, kun tuntuu, että muuten ei jaksaisi. Ihmisiä, jotka rientävät auttamaan ihan käytännön asioissa ja ovat tukena. Niitä joiden tietää olevan siinä lähellä jos vain tarvitsen. Se on sellainen voima ja siunaus. Ja mulla on ihan superihana sisko, joka nukkui viime yön meidän sohvalla, ja jonka kanssa olen saanut viettää vuorokauden. Puhua hassuja, tirautella kyyneliä ja nauraa turhanpäiväisille. Ja ulkona ihana pikkupakkanen ja maassa ensimmäiset hennot lumihiutaleet. Upea auringonpaiste ja loppujen lopuksi aika täydellinen elämä – sellainen sekoitus onnea ja surullisia vaiheita.
Olkkarin pöydällä ystävän tuomat kukat ja Hemtexin loppuunmyynnistä kolmella eurolla löytynyt kynttilänjalka. Elämän pieniä iloja ❤️
Mä olen aina pitänyt meidän keittiötä talon parhaana huoneena. Tämä on se huone, jossa meillä ollaan. Kun tulee vieraita tai juhlitaan lasten synttäreitä, kukaan ei koskaan mene olohuoneeseen. Poikkeus oli oktoberkestien etkot, jolloin miehet menivät yläkertaan pelaamaan pleikkaa ja me kursittiin ystävän mekkoa kasaan. Keittiössä. Täällä mä vaihdan myös vaatteeni, rasvaan kroppani ja vietän aamun ekat hetket ihan rauhassa kahvimukini kanssa. Jossain vaiheessa me vielä katseltiin paljon telkkaria kun lapset menivät nukkumaan ja sen vuoksi tuli oltua olkkarissa. Nykyään ollaan niin väsyneitä ja vanhoja, että mennään aikaisin nukkumaan ja telkkari on jäänyt. Viikonloppuna katsellaan koko perhe niitä kulloinkin tulevia primetime-ohjelmia, mutta muuten olohuoneen on vallanneet lapset. Klaaran leikit ja värikynät on aina leväällään olkkarissa kuin Jokisen eväät konsanaan. Tai sitten siellä musisoidaan. Niinpä tästä keittiön päädystä on tullut mun olohuone. Tai meidän aikuisten. Mä makaan kintut ojossa tuossa liian lyhyellä sohvalla ja mies köllöttelee divaanissa. Arkena aina ruuan päälle juodaan just noilla paikoilla kahvit. Ladataan akut illan harrastusrumbaa varten. Eikä me edes kaivata telkkaria. Eikä sellaista kyllä keittiöön tulekaan.
Mutta ehkä just siksi, että tämä on se meidän varsinainen “olkkari”, olen hitusen innostunut sisustamaan huonetta uudelleen. Hassua sinänsä, että juuri kerroin maakunnan ykkösaviisissa, etten juuri sisusta. Mutta olen nainen, ja oikeus mielen muuttamiseen kai sallitaan. Ei toki mitään isompaa sisustamista, mutta alkusyksynä uudelleen maalattu seinä ja nyt uusi matto. Mattoa olen harkinnut pitkään. Ja kärkkynyt oikean kokoista, oikean näköistä ja oikein hintaista. Nyt vihdoin se täydellinen yksilö tuli vastaan. Turkkilainen kelim, ei liian tumma, ei liian kirkuvan värinen. Olin oikeastaan ajatellut laittavani sen poikittain, mutta jotenkin tuntui, että niin koko matto jäi piiloon, ja päädyin laittamaan sen kuten edellisenkin. Tämä tuo ihanasti lämpöä koko tilaan ja jotenkin nostaa tuon olkkaripäädyn omaksi keitaakseen.
Niin ja hei, jos se ruokapöytä vielä vaihdetaan! Onhan sitä siinä sisustamista taas hetkeksi aikaa.
Hiukset saivat uutta pirtsakkaa raitaa, ja hankin sen kunniaksi myös pari uutta hiussolkea. Vähän tunsin itseni pikkutytöksi hiuspinnikaupoilla. Ja jouduin kotona aika tarkkaan selittämään, että nämä ovat minun. Tuppaa tuo pienempi nainen omia aina kaikki pompulani ja klipsini. Tämä mun hius kihartuu tällaiselle spanielikiharalle, eikä tämä mitta ainakaan vähennä koiramielikuvaa. Mutta olkoon, ei voi mitään.
Paljon pitäisi. Pitäisi istuttaa loputkin kukkasipulit. Pitäisi haravoida ja siistiä pihaa. Kaikkeen ei vain tunnu aika riittävän, se on sama juttu joka syksy. Vaikka myönnän toki, että puutarhassa puuhailu keväällä on enemmän mun heiniä.
Mutta hei, se (ehkä) keittiön pöytä! Olin menossa tiistai-iltana sitä hiomaan, mutta mies ehdotti parisuhdelenkkiä ja lupasi hoitaa pöydän. No tottakai tartuin tilaisuuteen! Puolitoista tuntia reippailua, vai pölyä ja santapaperia. Ei ollut edes vaikeaa valita. Ja sitäpaitsi, mies levitti pöytään eilen maalinpoistoaineen ja valkoinen pöydänkansi oli aika nopeasti ruskea. Isompi homma onkin ollut tuo lakka, mikä maalin alla oli. Noissa kuvissa lakka on yhä paikallaan, nyt se alkaa muutamaa paikkaa lukuunottamatta olla sekin pois. Saapa nähdä mitä tästä tulee. Mies jo varoitti, että ainakin valaisinten paikat tai valaisimet menee keittiössä uusiksi. Mutta katsotaan. Jos se ei jää keittiöön, sitä voisi koittaa mahduttaa kasvariin. Tai johonkin. Onpahan puuhailtu.
Meillä on onneksi piharakennuksen yläkerrassa tuollainen valtava tila, jossa on aika kiva puuhata huonekalujen kanssa. Kantaminen on tietenkin vaikeaa, kun rappuset on kapeat, mutta joskus voisi koittaa siivota rakennuksen niin, että ylimääräinen tila olisikin pohjakerroksessa. Mutta nämä menee taas sinne pitäisi listalle, joka ei tule loppumaan ihan hetkeen, ja piharakennus ei ole siellä kärkipäässä. Sitävastoin kasvarin vesikourut pitää puhdistaa lehdistä mitä pikemmin ja talven varalle kannattaa myös tarkistaa vuosi sitten kiristettyjen ruuvien tilanne. Lumentuloonhan tässä pitää jo valmistautua!
Lehtikaalit vielä jaksaa olla törröttää, mutta muuten kaikki alkaa olla kuollutta. Se hyvä puoli noissa sipuleissa on, että jokaisessa on lupaus keväästä. Oman pihan suloisista pikkukimpuista, joita laittaa maljakkoon keittiön pöydälle. Mikä pöytä sitten onkin keväällä kysymyksessä.
Mutta hei; Tasan kaksi kuukautta jouluaattoon! Ajattelin juoda sen kunniaksi glögiä ♡
Ystäväpiiriini on jo parikymmentä vuotta kuulunut aina joku, joka käyttää piilolinssejä. Vaikka olen lukuisat kerrat nähnyt vierestä, kuinka piilolinssit asetetaan silmiin, aihe on ollut itselleni täydellisen vieras. Lähinnä tietämykseni on perustunut siihen, että piilolinssi on jokin nestettä tarvitseva ohut ja silmiin laitettava kalvo ja niitä on sekä eri väreissä, että kertakäyttöisiä ja pidempään kestäviä. KunSpecsaversin kaupallisen yhteistyön myötä pääsin tutustumaan aiheeseen ja kokeilemaan piilolinssejä, lähdettiin liikkeelle siis täysin nollasta.
Käytän silmälaseja kotioloissa ja varsinkin tietokoneella istuessani ihan päivittäin, ja monesti tauotta aamusta iltaan. Vaikka laseissani ei ole kauheasti vahvuuksia, hajataiton korjaus skarppaa näkemistä sen verran, että pidempään ilman laseja oleminen aiheuttaa yleensä ainakin jonkinlaisen päänsäryn. Mutta myönnän, että välillä turhamaisuus ottaa vallan ja lasien käyttöä tulee skipattua, koska olen siinä onnellisessa asemassa, että kuitenkin näen elää ilman laseja. Vaikka silmälasit ovat nykyään monelle yhtä paljon välttämättömyys ja tyylikäs asuste, tulee varmasti kaikille hetkiä, kun mieluummin olisi ilman silmälaseja. Hassu juttu, mutta ennen piilolinssiperehdytystäni kuvittelin, että nuo hetket ovat lähinnä niitä, kun trendiasuste silmälasit eivät sovi asuun tai meikkiin. Nyt tuo käsitys tuli korjattua ja jouduin itsekin pohtimaan, että mitkä ovat niitä tilanteita, kun itse jätän käyttämättä laseja.
Sen verran usein on tullut hikiliikuntaa harrastaessa heiluteltua huurtuneita silmälaseja ilmassa, että harvoin lähden nykyään lasit päässä jumpalle. Myöskään saunaan tai uimaan en koskaan lähde silmälasit päässä. Kun mietin näitä kertoja ja vertaan omaa tilannettani ihmisiin, joille lasit ovat välttämättömyys näkemisen kannalta, päästään jo pitkälle piilolinssien tarpeellisuuden kanssa. Lista piilolinssien hyödyistä on kuitenkin valtavan pitkä, eikä missään nimessä rajoitu pelkästään iltapukukoodiin tai hikijumppaan ja saunomiseen.
Kun varasin aikaa Specsavers -liikkeeseen jouduin täysin ummikkona kyselemään mistä oikeasti on kyse ja mihin minun kuuluisi varautua. Ensimmäinen yllätys oli, että piilolinssisovitukselle varattiin 1,5 tuntia aikaa. Sovituksesta lähdinkin kotiin sitten huomattavasti viisaampana.
Kun kyseessä on ensimmäiset piilolinssit lähdetään tietenkin liikkeelle optikon näöntarkastuksesta. Koska omastani on aikaa vain vähän, näöntarkastus voitiin jättää väliin, mutta vähintään kahden vuoden väleinhän tuo kokonaisvaltainen näöntutkimus tulisi tehdä. Paitsi oikeiden vahvuuksien ja näön korjauksen vuoksi, tietenkin myös varmistaakseen, että silmät ovat terveet, sillä useat silmäsairaudet ovat pitkään oireettomia. Optikko ohjaa aina tarvittaessa sitten lääkärille. Specsaversilla kokonaisvaltainen näöntutkimus pitää sisällään tärkeän silmänpohjankuvauksen, jolla kartoitetaan silmien terveyttä. No, minun kohdallani tämä osuus oli hoidettu jo etukäteen, mutta piilolinssien sovitus aloitettiin kuitenkin silmien tutkimisella. Tässä kohtaa optikko tutkii silmiä valolla, jonka avulla nähdään mahdolliset esteet piilolinssien käytölle. Vaikka piilarit sopivat 99 prosentille ihmisistä, joskus silmän pinnassa voi olla jotakin, mikä estää linssien käytön. Minulla tällaista estettä ei ole, mutta optikko totesi heti, että kuivien silmieni vuoksi lähdetään liikkeelle niistä kaikkein parhaimman laatuisista kosteuttavista piilolinsseistä. Ja valinnanvaraahan todella on! Piilolinssejä on niin monenlaisia, että jokaiselle silmälle löytyy oma linssinsä, oli kyse sitten silmän erilaisista muodoista, silmien kuivuudesta tai näkemisen korjauksen tarpeesta.
Sovitus, tai piilolinssiopetus, kuten itse asian koen, aloitettiin sillä, että optikko itse näytti, miten homma toimii. Huolellinen käsienpesu, rauhallinen paikka istua ja pöydällä tilaa sekä suuri peili. Sain katsoa aivan läheltä, kuinka optikko ensin tarkisti, että linssi on oikein päin, ja tämän jälkeen asetti piilolinssit silmälleen. Helppoa ja yksinkertaista, totesin. Vaan, kun tuli oma vuoroni ehdin jo ajatella, että olen varmasti liikkeen vaikein asiakas. Aika harvoin sitä tulee silmiään kosketeltua, ja ensin tuntuikin, että linssin asettamisesta ei tule mitään. Silmäni räpsyivät kiinni refleksinomaisesti ja nenäni vuosi siihen malliin, että välillä oli pakko niistää. Tämä kaikki oli kuulemma kuitenkin ihan normaalia, ja sama haaste on ihan jokaisella ensimmäisessä sovituksessa. Mutta useamman yrityksen jälkeen sain kuin sainkin linssin oikeaan silmääni ja vasen menikin sitten jo huomattavasti nopeammin. Optikko lupasi, että ensimmäinen kerta on aina se vaikein, ja kun linssit kerran on osannut laittaa oikein, jatko on paljon helpompaa. Ja niin se on ollutkin! Kotona piilolinssien asennus on sujunut jo rutiinilla, ja vähän jopa naurattaa tuo alun vaikeus.
Kertakäyttöiset piilolinssit myydään yleensä 30 kappaleen paketeissa. Yhdessä pakkauksessa on linssejä yhdellä vahvuudella, ja yleensä piilolinssejä hankitaankin siis kaksi pakkausta, toinen toiselle ja toinen toiselle silmälle. Yksittäin pakattu linssi on hygieeninen ja helppo ratkaisu, ja toimii erityisesti meille, jotka emme aio käyttää linssejä joka päivä vaan lähinnä tietyissä tilanteissa. Taloudellisestikin tämä on ihan kannattavaa, mikäli linssejä aikoo käyttää neljä tai alle neljä kertaa viikossa. Kertakäyttöpiilolinssien säilyvyys on parikin vuotta, joten vaikka piilareita tarvitsisi vain joskus ja jouluna, säilyvyys ei ole este. Kertakäyttölinssi on kuitenkin myös se, jota suositellaan mukaan esimerkiksi vaikkapa matkoille. Helppous ja ennen kaikkea hygieenisyys tekevät niistä varman valinnan myös vaihtelevissa olosuhteissa.
Itse yllätyin, miten vähän piilolinssit silmissä tuntuvat. Alkuun kevyt tunne alaluomen kohdalla, mutta sekin menee päivän mittaan ohi. Piilolinssit kehittyvät jatkuvasti hurjaa vauhtia ja muuttuvat yhä laadukkaammiksi, elastisemmiksi ja ohuemmiksi. Optikko sanoikin, että mikäli joku on muutama vuosi sitten kokeillut tai käyttänyt piilolinssejä, harppaus eteenpäin on todella suuri. Siinä missä esimerkiksi viisi vuotta sitten asiakas totesi, että linssit eivät tunnu tarpeeksi mukavilta, tilanne on nyt täysin eri. Lisäksi teknologia kehittyy myös siinä määrin, että piilolinssien “istuvuus” erilaisille silmille on parantunut valtavasti. Itselleni oli yllätys, että piilareita saa myös monitehoina. Oikeastaan melkein kaikki näkemisen ongelmat voidaan korjata piilolinssien avulla. Nykyisin vahvat voimakkuudet tai suurempikaan hajataitto ei enää ole ongelma. Toisin kuin silmälasien kanssa, piilolinssi ei suurenna tai pienennä maailmaa, vaikka vahvuudet olisivat paljonkin plussalla tai miinuksella. Myymälästä löytyy kattava valikoima linssejä valmiina, mutta jokaiselle voidaan myös tilata linssit omien tarpeiden mukaan.
Koska kyse on silmistä ja näkemisestä, piilolinssien kanssa ollaan hyvin tarkkana. Pelkkä piilolinssien sovitus ei riitä, vaan silmien tottuminen ja linssien varma sopiminen tulee myös varmistaa. Niinpä optikko tarkastaa piilolinssien täydellisen sopivuuden vielä kotikäytön jälkeen. Silmän pintaa tarkastelemalla nähdään, että linssi ei missään tapauksessa ole ärsyttänyt silmää ja kaikki on muutenkin kuten pitää. Piilolinssien sovituksessa lähdetään liikkeelle siitä, että asiakkaalle kokeillaan aina parasta ja uusinta piilolinssilaatua. Silti on äärimmäisen tärkeää vielä varmistua, että linssi todella sopii juuri näihin silmiin ja juuri tähän tarpeeseen, sillä niitä uusia ja parhaitakin on moneen erilaiseen silmään.
Jäin välittömästi koukkuun piilolinsseihin ja mietin vain, miksen ole aikaisemmin tajunnut miten näppäriä ne ovat. Tai ehkä olen vain ajatellut, että kun kuitenkin näen, niin olisi turhaa hankkia piilolinssit niihin hetkiin kun laseja ei voi syystä tai toisesta käyttää. Puppua! Vaikka näenkin ilman laseja, miksi tyytyä huonompaan näkemiseen, kun piilareilla voi saada paitsi kehyksettömän ilmeen ja olon, mutta myös skarpin katseen. On oikeasti ihan huippua, kun koko päivän näkee terävästi ja jumpastakin pääsee vielä nauttimaan ilman hikoilevia silmälaseja. Myös ulkoilu on huomattavasti mukavampaa, kun syksyn sade ei heti sotke silmälaseja.
Tiedän, että teidän lukijoiden joukossa on paljon niitä, joille piilolinssit on vanha tuttu juttu. Mutta ehkä siellä on myös joku kaltaiseni, joka on joskus ehkä miettinyt piilolinssejä, mutta jostain syystä sysännyt idean tai joku sellainen, joka on tuominnut piilolinssit kelvottomiksi vuosia sitten. Kannustan ehdottomasti kokeilemaan, oli kyseessä sitten ensimmäinen kerta tai kenties se huono kokemus vuosien takaa. Specsaversin piilarisovituksessa kaikki näytetään kädestä pitäen ja saat varmasti aikaa ja opetusta niin paljon, kuin tarvitset. Piilolinssien mukana tulee aina pieni opasesite, mutta ketään ei lähetetä kotiin pelkän brosyyrin kanssa. Jokainen kohta käydään läpi optikon kanssa ja mietitään just sulle paras tapa toimia ja käyttää piilareita.
Enemmän Specsaversin piilolinssivalikoimasta ja piilolinsseistä ylipäätään voit lukea täältä.
En ole mikään aamu-uninen persoona, mutta jos olisin, tämänaamuinen kissaralli olisi voinut jopa ärsyttää. Mutta onhan se aika luksusta nukkua posottaa maanantaiaamuna kahdeksaan asti.
Viikonlopun jäljiltä olo on edelleen ihan hirmuisen onnellinen ja jollakin tapaa voimaantunut (vaikka tuota kyseistä sanaa en juuri kauheasti rakastakaan). Ai että, miten tärkeitä ystävät ovatkaan. Se että on ympärillä ihmisiä, joiden kanssa nauraa ja tanssia. Aina puhutaan, että ystävyys on olkapäätä, tukea ja lohduttamista. Tottakai sitäkin, mutta vähintään yhtä tärkeää on se, että voi joskus heittää korkkarit kattoon, nauraa itsensä puhki ja unohtaa kaikki tylsät ja arkiset velvoitteet. Vaikka toki oma perhe on se kaikkein tärkein ja rakkain, niin kyllä ystävät ovat suola tässäkin sopassa!
Maanantaina lautaselta löytyy pinaattikeittoa. Meillä aikuisilla ei ole mitään varsinaista lomaa, mutta saadaan onneksi joku päivä viettää kaikki yhdessäkin. Ja ehditään myös hoitamaan sellaisia juttuja, joille tavallisessa arjessa ei tunnu jäävän aikaa. Eilen haettiin lapset mummulasta, mutta vain toinen halusi lähteä kotiin. Tänään paremmalla onnella, jospa se toinenkin jo kotiutuisi. Huomiseksi on tiedossa tyttöjen juttuja, kun mennään Klaaran kanssa kampaajalle. Lupasin jo kesällä että mennään ennen koulujen alkamista, mutta sopivaa aikaa luottokampaajalle ei irronnut. Huomenna viimein ehditään. Yleensä lyhennän Klaaran hiuksia vain saksimalla märät latvat roskikseen. Ehkä ihan ymmärrettävää, että hänkin haluaa jotakin astetta fiinimpää palvelua.
Koti on varsin kukitettu, tästä jopa puuttuu yksi maljakollinen jonka sain lauantaina. Uusin Lantliv on selattu jo miltei puhki. Tuo Klaaran mekko on se Pompin henkselihame. Keltainen oli jo loppu ja itse yritin tyrkyttää viininpunaista. Tämän sinisen hän kuitenkin halusi ja onneksi annoin periksi. Taisi tulla kertaheitolla lempivaate, mikä tarkoittaa sitä, ettei hankittu turhaa kaapintäytettä.
Kukkasipulit on edelleen laittamatta maahan. Miten voikin nyt tökkiä tuo kolea sää niin pahasti.
