nopeat bruschetat oliiveilla ja fetajuustolla

25.5.2020

kaupallinen yhteistyö ⎮ Haugen-Gruppen Gaea & Indieplace


Ystävien kylään kutsuminen on yksi parhaista tavoista katkaista arkea. Mitä pienemmällä varoitusajalla kokoonnutaan, sen hauskempaa yleensä on. Ei stressiä kodin siisteydestä, ei parin päivän puunaamista ja mikä parasta, ei armotonta leipomista ja tarjoilujen miettimistä. Uskon, että tämä mennyt kevät on lisännyt juurikin näiden hetkien arvostusta ja illat ystävien seurassa ovat tulevan kesän odotetuimpia hetkiä. Kun vieraiden saapumiseen suhtautuu rennosti, pystyy aivan varmasti itsekin nauttimaan enemmän tunnelmasta. Nämä illat ovat ehdottomasti pitkän ja pimeän talvikauden pelastus, mutta kuten kaikki muukin, tämäkin ajanvietto helpottuu huomattavasti kesällä iltojen pidentyessä ja elämän siirtyessä rennommalle vaihteelle. Kynnys kutsua vieraita alenee entisestään kesän mittaan ihan joka vuosi ja sosiaalista aikaa tulee vietettyä kaksinverroin.

Siinä missä ennen suoritin leipomista tai kokkaamista hiki hatussa ja stressasin tarjoiluista, menen nykyään liki aina sieltä, mistä aita on matalimmillaan. Saatan lähteä kauppaan puoli tuntia ennen vieraiden saapumista ja tässä kohtaa minulla ei ole vielä minkäänlaista suunnitelmaa tarjoilujen suhteen. Tätä postausta varten leivoin itse ciabattaa, mutta suhteutettuna näkemääni vaivaan ja kahden ja puolen vuorokauden odotukseen, totesin, että ostan jatkossakin ciabattan kaupasta. Mikäli en sitten vaihda hieman rennompaan reseptiin ja vähempään taikinan venytykseen ja taitteluun. Koska ihan oikeasti olen sitä mieltä, että ystäviä voi ja kuuluukin kutsua kylään ilman hirvittävän suuria esivalmisteluja!
Välillä ei välttämättä ole aikaa edes kunnolliseen kaupassa käyntiin ennen vieraiden saapumista ja silloin ideat etsitään keittiön ruokakomerosta. Ainaisten keksipakettien sijaan meidän kaapista löytyy vähän erilaisia hätävaroja, ja yksi loistava tällainen tuote on ehdottomasti oliivit! Niin monikäyttöisiä, mutta maistuvat kuitenkin myös ihan sellaisenaan. Tänään ihanan yksinkertaiset lämpimät oliivi-feta bruschetat kaupallisessa yhteistyössä Haugen-Gruppen Gaean kanssa.

Oliiviöljyä kuluu meillä todella paljon. Toki ruoanlaitossa, mutta paljon myös ihan sellaisenaan. Sitruunamehun sekä suolan ja pippurin kanssa oliiviöljystä saa maailman nopeimman ja helpoimman salaatinkastikkeen. Loraus leipälautaselle korvaa levitteen ja yön yli nukkunut leipä muuttuu herkulliseksi lisukkeeksi ja uunissa paahdetut kasvikset vaativat tietenkin oliiviöljyä seurakseen. Rasvakammoisten vuosien jälkeen olen oppinut kiinnittämään huomiota rasvojen laatuun ja päivittäiseen ruokavaliooni kuuluukin ehdottomasti hyvät rasvat, joita saa juurikin oliiviöljystä sekä pähkinöistä ja siemenistä. Hyvän ja laadukkaan oliiviöljyn tunnistaa mausta ja tuoksusta. Makuun kuuluu sekä pieni karvaus, että tietynlainen polte, joten laadukas oliiviöljy ei missään nimessä ole mauton tai vetisen makuinen.

Suurena plussana mainittakoon tuo kaatonokka Gaean oliiviöljypulloissa. Ihanaa, kun ei tarvitse käyttää sitä erillistä valutuskorkkia, vaan jokaisessa pullossa on heti omansa!

Olen oliivien suhteen vähän kronkeli, sillä moni oliivipurkki on tuottanut pettymyksen. Meidän kaapista löytyykin yleensä vain ja ainoastaan kalamataoliiveja. Tämän yhteistyön myötä pääsin kuitenkin testaamaan Gaean kreikkalaisia oliiveja, jotka eivät sisällä keinotekoisia väri-, lisä- tai säilöntäaineita eivätkä myöskään aromivahventeita. Ja miten hyviä nuo onkaan! Aitoa ja oikeaa oliivia ei oikein voita mikään.
Gaean oliiveja löytyy toki perinteiseen liemeen ja lasipurkkiin pakattuna, mutta itse ihastuin erityisesti pussioliiveihin. Miten herkullisia ja ihanasti heti käytettävässä muodossa! Mehukkaat käsin poimitut oliivit on marinoitu ja pakattu heti sadonkorjuun jälkeen uudelleen suljettaviin pusseihin täysin ilman ylimääräistä nestettä. Oliivit säilötään ilman lisä- ja säilöntäaineita ja jopa sitruunahappo on korvattu sitruunamehulla luonnollisuuden takaamiseksi! Nesteetön pakkaus on paitsi mukava käsitellä, se sopii loistavasti myös retkievääksi ja suolaiseksi välipalaksi rannalle. Lähetyksen tultua avasimme miehen kanssa yhden pussin Gaean oliiveja ja hups vain, pussi olikin hetkessä tyhjä. Oliivipussin tarrasuljenta mahdollistaa kuitenkin oliivien käyttämisen myös pienemmissä erissä, sillä avattu pussi säilyy jääkaapissa kolme vuorokautta.

Lämpimät oliivi-feta bruchetat

Pussi Gaea oliiveja
(itse käytin basilikalla ja sitruunalla maustettua kivetöntä oliivilajiltelmaa)
valkosipulinkynsi
150-200g aitoa fetajuustoa
2 rkl oliiviöljyä
(käytin Gaean luomu extra virgin oliiviöljyä)
mustapippuria
tuoretta timjamia

ciabatta-leipä
oliiviöljyä

 

Leikkaa leipä siivuiksi ja siivut vielä kahtia. Valuta uunivuokaan pieni määrä oliiviöljyä ja levitä tasaisesti vuoan pohjalle. Nosta leivät vuokaan ja valuta niiden päälle vielä lisää oliiviöljyä. Kytke uunin grillivastus ja lämmitä uuni 300 asteeseen.

Paloittele feta ja siivuta valkosipulinkynsi. Sekoita uuninkestävään astiaan oliivisekoitus ja feta, sekä loput aineet.

Paista leipiä uunin yläosassa grillivastuksen alla muutama minuutti. Ole tarkkana, sillä uuneissa on eroja, ja leivät voivat paahtua hyvinkin nopeasti. Kun leivissä on kaunis paahtunut väri ja pinta, nosta leivät alemmalle tasolle ja laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Nosta myös oliivi-fetakulho uuniin ja paista vielä muutama minuuti.

Nostele leipäpalat tarjoiluastialle ja laita jokaisen päälle oliivi-fetasekoitusta. Valuta vielä kulhon pohjalle jäänyt maustunut öljy leiville.

Nosta heti tarjolle.

Kesäiltojen tarjoiluissa oliivit toimivat vähintään yhtä hyvin kuin kylminä talvi-iltoina. Suolainen syötävä on kuuman päivän pelastus ja bruchetat vievät kivasti myös nälän mennessään. Tarjolle voi nostaa lisää oliiveja ja tapastyylistä pientä purtavaa. Myös salaatti sitruunamehulla kevennetyllä oliiviöljykastikkeella sopii loistavasti leipien seuraksi. Mikäli grilli on kuumana, leivät voi valmistaa myös siinä.

Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, jotta kesäkuu tuo tullessa myös lämpimät kasvihuoneessa vietettävät illat!


Sadepäivä

24.5.2020

Ei puutarhatöitä, eikä pyöräilyä, vaan enemmänkin lepoa ja rentoutumista.

Olen nauttinut lämpimästä ja aurinkoisesta loppuviikosta niin täysin, että blogikin on jäänyt vallan päivittämättä. Pyöräilyn lisäksi löysin itseni lapion varresta, vaikka mitään projekteja ei tälle keväälle pitänytkään ottaa. Mutta kun luonne on sellainen, että pitää saada aikaiseksi. Ja toisaalta, tuo toinen tontti on vienyt kaiken huomion kasvihuoneen vuoksi jo pari kesää, joten ehkä on ihan aikakin taas jatkaa tällä toisella puolella. Paljon on vielä tekemättä ja monet neliöt pelastamatta, mutta nyt päästään taas jo hieman pidemmälle. Monta kesää murhetta tuottanut kivikkoinen alue (jossa joskus on kai ollut perennapenkki) on nyt vihdoin raivattu ja tasoitettu. Läjä kiviä kaivettu ylös ja viimeisetkin perennat siirretty pois. Tarkoitus oli istuttaa paikalle pensasmustikkaa, mutta lopulta päädyimme siirtämään myös osan raparperista tähän aurinkoisempaan paikkaan. Kirsikan ja kriikunoiden kaveriksi istutettiin myös pari päärynäpuuta ja kun vielä edettiin yksi kymmenen metriä lähemmäs tontin rajoja, löydettiin myös loistava paikka muutamalle puutarhavadelman taimelle. Ja vaikka olo on ollut iltaisin aika totaalisen väsynyt, niin kyllähän se vain kivalta tuntuu, kun näkee kättensä jäljen. Metri metriltä päästään aina pidemmälle.

Kasvihuone on jo tovin ollut täynnä harsoa ja kieltämättä eläisin jo oikein mielelläni sitä vaihetta, kun daaliat on maassa ja kasvari kepeässä huvimajatunnelmassaan, mutta vielä pari viikkoa pitää jaksaa näin. Ja onhan se aika kiva joka päivä käydä kurkkaamassa tuonne harson alle. Puolet puutarhajutuista onkin aina sitä ihailua ja ihmettelyä. Edistymisen ja kasvun seuraamista ja luonnon ihmeellisyyden ihmettelyä. Sadepäivänäkin voi siis ihan vain käydä kasvarissa ja ihailla.

Perjantaina tuntui kuin kesä olisi vihdoin saapunut. Pihatöitä tehtiin teepaidoissa ja illalla istuttiin ystävän kanssa kasvihuoneessa ja suunniteltiin heidän kasvihuoneprojektia. Miehet grillasivat iltapalaa ja lapset puuhasivat ulkona. Eilen tehtiin pyörälenkki ja ai että, mutta harmitti, etten laittanut aamulla lyhythihaista paitaa ja luottanut shortseihin. Ehdin jo toukokuun puolivälissä pelätä, että koko kesä menee satulassa palelemiseen, mutta kyllä se kesä sieltä sitten kuitenkin saapuu. Ja mikäli säätiedotuksia on uskominen, shortseissa pääsee ajelemaan ensi viikolla useampana päivänä.

Mutta tiedättekö, mikä on ollut ihan parasta näissä viime päivissä? No se, että en ole kuunnellut tai lukenut uutisia sitäkään vähää mitä muuten olen suodattimeni läpi päästänyt. Tämän kevään suurin oivallus on ollut ehdottomasti se, että itseään ei pidä liikaa stressata maailman menolla. Pitää muistaa elää ja nauttia, vaikka ympärillä tapahtuisi kuinka.

Tänään virittäydytään vielä viimeiseen kouluviikkoon. Toisella on edessä alakoulun ensimmäisen kevään päätös ja toisella viimeisen. Erilaisuudessaan jää varmasti mieleen.