Viimeiset kesämekkokelit, fluffy brows ja olohuoneen uusi valaisin

29.8.2021

Aika mielettömän ihana keli näin elokuun viimeiseksi viikonlopuksi. En uskonut, että vielä tulisi kesämekkokelejä, mutta niin vain sai kiskaista kesän lempparimekon vielä ylleen. Sitten pyykin kautta mekko taas hetkeksi säilöön ja lämpöä ja aurinkoa odottamaan. Näin se taitaa valitettavasti mennä.

Meillä oli tänään aikainen herätys ja kellahdettiin lasten kanssa ajoissa nukkumaan. Siinä samalla kun laitoin kirjan pois ja sammutin valon, ihailin taivaalla tuikkivia ilotulitteita. Meidän jokimaisemassa pääsee aina osalliseksi mökkiläisten venetsialaisiin, joskin tajusin, että lähestulkoon aina olen kokenut tuon juhlan siinä unen ja valveen rajamailla.

Saatiin taas aamulla iskä kotiin ja raukka joutui heti asentelemaan kaikenlaista. Kuten esimerkiksi keittiön toisen kattovalaisimen, ja toisen vain ja ainoastaan siitä syystä, että se toinen ei ole vielä saapunut. Mutta josko ensi viikolla olisi tuokin homma tehtynä. Näin syksyn kynnyksellä tuntuu kivalta uudistaa vähän kotia ja rakentaa pesää talven varalle. Ja mitä pidemmälle syksy taittuu, sitä tärkeämmäksi tuo kaikki muuttuu. Etsin myös pitkään sopivaa valaisinta olohuoneen nurkkaan. Sellaista, joka antaisi kivasti valoa lukemiseen tai käsitöiden tekemiseen. Mielellään seinämalli, joka sopisi sohvan yläpuolelle. Yhden jo ostinkin, mutta lopulta se valaisin päätyi esikoisen huoneeseen lukuvaloksi, mutta tämä vekkivalaisin sai kunniapaikan olohuoneesta. Tykkään siitä tosi paljon.

Viime viikolla uudistin myös itseäni, kun pidin torstaina iltapäivän vapaata ja ajelin Raumalle microblading-käsittelyyn. Ja vitsit, miten skarppi olo tulikin, kun kulmat saivat oikean muodon. Nythän nuo ovat tummimmillaan ja väri vaalenee tästä pikkuhiljaa kulmien parannuttua, mutta tiedän jo tässä vaiheessa, että nämä on ihan superihanat. En ole mikään meikkaaja, ja taitoni päättyvät oikeastaan siihen meikkivoiteen levitykseen ja ripsivärin lisäämiseen, joten skarpit kulmat tekevät ihmeitä. Ja sain muuten taas instan stoorien jälkeen ihan mielettömästi niitä “pitäisikö” tai uskaltaisikohan” viestejä. Ja sanon todella, että kyllä pitäisi ja kyllä kannattaa uskaltaa. Olen aina kadehtinut ihmisten kulmakarvoja (minulle ei siunattu kovinkaan kummoisia) ja näiden kanssa pystyn oikein hyvin hyväksymään oman tilanteeni. Itse koen, että kulmakarvat ovat ehkä se tärkein osa meikkiä, ja koska en lopulta ole niinkään meikatun näköisten kulmien ystävä, microblading on ainoa ratkaisu. Käsittelyllähän saadaan myös sellaisia meikatumman näköisiä kulmia, mutta itse liputan luonnolliselle ja huomamattomalle lopputulokselle. Enkä muuten edes tiennyt, että sille toivomalleni tyylille on ihan oma terminsäkin: fluffy brows! No nytpä tiedän. 🙂

Jos pitkän harkinnan jälkeen päädyt kulmien microblading-käsittelyyn, kannattaa tekijä kuitenkin valita tarkkaan. Itse olin tosiaan Raumalla, Eveliina Braggen luona, ja Eveliina on ihan Suomen parhaita tekijöitä. En ollut ensikertalainen ja tiesin kohtalaisen hyvin, mitä halusin, mutta silti suunnittelu ja asioiden läpikäynti on se, joka tuossa työssä ottaa eniten aikaa. Se on millipeliä, jotta kulmista tulee symmetriset ja tässä kohtaa kannattaa tosiaan valita tekijä, joka osaa hommansa. Jos itse jännität kovasti, niin Eveltä saa myös ihan konsultaatiokäynnin, jossa voidaan aluksi suunnitella tosi tarkkaan mitä tehdään ja sitten pääsee kevyemmin mielin toimenpiteeseen.

Moni myös pelkää sellaisia sinertäviä viiruja kulmakarvojen joukossa, mutta oikeastihan nämä tekniikkat ja värit on muuttneet ihan superpaljon viimeisten vuosien aikana. PhiBrows microblading-värit pysyvät just sellaisina, eikä ne muutu sen enempää sinivihreiksi kuin punaisiksikaan. Ja mitä tulee kulmiin muuten, niin nykyään voidaan oikeasti tehdä aivan superhyperohutta karvaa, joten lopputuloksesta saadaan varmasti luonnollinen. Kyse ei myöskään ole tatuoinnista, joten ikuista kaveria kulmakarvoista ei saa, vaikka haluaisikin. Ja mikä parasta, lopputulos vaatii kaksi käsittelyä, joten jos ekassa käsittelyssä koet, että kulmat ei ole ihan just sitä, mitä haluat, tai kaipaat lisää väriä tai jotain muuta, vahvistuksessa on helppo vielä vaihtaa suuntaa ja tehdä hiukan leveämmät tai vaikka enemmän fluffyt kulmat. Itse esimerkiksi halusin vähän paksummat, mutta mentiin tosi varovasti tämä kierros ja sovittiin, että levennetään sitten lisää, jos olen yhä sitä mieltä loppuvuodesta. Eli ylilyöntejä ei kannata pelätä. Kun on hyvä ja luotettava tekijä, homma kyllä sujuu! Itse luotin niin täysin Eveliinan taitoon, että olisin käsittelyn loppupuolella voinut vaikka nukahtaa niille sijoilleni. 

Pari viikkoa pitäisi nyt vältellä kovaa hikoilua, saunomista, pitkiä kuumia suihkuja ja uimista, mutta sitten kulmat on taas huolettomammat kuin ikinä. Alkuun pitää tietty myös rasvailla tuota ihoa, mutta sekään ei ole varsin vaativaa homma. Taidan taas värjäyttää myös ripset, jotta saan maksimoitua meikkaamisen helppouden.

Ai niin, jaoin ennen-jälkeen -kuvan kulmista ig:n stooreissa torstaina, mutta jos et nähnyt sitä (tai ylipäätään haluat sen nähdä), niin kurkkaa se tuolta Eveliinan Instagramista. Tällä hetkellä kuva on Even feedillä heti kolmantena.

Mutta nyt luumupiiraan tekoon! Ihanaa sunnuntaita myös sulle!


Kynttilätunnelmaa

25.8.2021

Viime viikkoina on tuntunut, että takki alkaa olemaan aika tyhjä. Sitä on jotenkin lykännyt mielessään kaikkea vähän syrjään ja kesän hellittäessä ne ikävämmätkin jutut saa jotenkin enemmän valtaa. Tai vievät ainakin jotenkin enemmän mehuja. Tekisi mieli välillä painaa jotain reboot-nappia, nollata aivot ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta tähän on kai lääkkeenä se kuuluisa palautuminen.

Heräsin aamulla ihan hirvittävään vesisateeseen ja vaikka meillä tuo luvattu supersade jäikin vai aamun ja aamupäivän riesaksi, virittelin heti aamusta myös kynttilälyhdyn työpöydälleni ja yritin pitkin päivää muistaa olla vähän hygge Chai lattea siemaillen. En tiedä onnistuinko, mutta voisihan sen ottaa tavaksi. Ei tuo koleana päivänä voi pahaakaan tehdä.

Mä olen muuten pitkään jo halunnut eroon noista meidän keittiön valaisimista, mutta en ole oikein keksinyt, mitä tuohon pöydän päälle haluan. Jos olisi valmis laittamaan valaisimiin paljon rahaa, niin toki varmasti löytyisi monta vaihtoehtoa, mutta kun tuplana joutuu hankkimaan, niin olen keskittynyt lähinnä edullisiin vaihtoehtoihin. Jotakin kevyttä ja vaaleaa noiden isojen kuuppien tilalle. Ja nyt olen vihdoin ne löytänyt. Katsotaan nyt millä toimitusajalla siirtyvät paikalleen, mutta ehkä viikon kahden sisällä kuitenkin. Toivon ainakin. Olohuoneeseenkin löytyi mukava valaisin sohvan nurkkaan, mutta laitan siitä kuvaa vaikka ensi kerralla. Nyt nimittäin sukellan sohvalle. Aloitettiin nollausharjoituksena uusi sarja Condor (Viaplay). Vaikuttaa ihan kivalta.

Kivaa iltaa! ♡


Loppukesän parhaita paloja

22.8.2021

Me vietettiin perjantaina jo perinteeksi muodostuneet rapujuhlat ystäväperheen kanssa. Näihin juhliin ei kuulu snapsit ja snapsilaulut, koska osallistujista puolet on lapsia, mutta hauskaa on aina ollut ja niin oli tänäkin vuonna. Alkon suosittelema rapuviini oli just passeli ja kasa rapuja ja toinen valmiiksi kuorittuja ravunpyrstöjä hupeni nopeasti nälkäisiin suihin. Viikon päätteeksi kaikki oli enemmän tai vähemmän väsyneitä ja kellahdin jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä sänkyyn kirjani kanssa. Rapuveitsetkin olin onnistunut kadottamaan vuodessa ja leivänpaahdin sanoi sopimuksensa irti, mutta kyllä ne veitset sitten vain lopulta löytyivät ja paahdin noudettiin ystävien luota. Kivaa oli ja jälleen, ja taas saatiin hyvä muistutus siitä, että arjen keskelle pitää järjestää aina jotakin mukavaa. Varsinkin kun syksy tuntuu hyökyvän niskaan.

Helpon kaavan mukaan kun mentiin, jälkkäriksi valikoitui työpäivän päätteeksi tehty mustikkapiirakka. Vanha hyvä resepti on niin helppo ja nopea, että tämä oli oikeastaan jo viikon toinen piirakka, sillä alkuviikosta leivoin työpäivän päätteeksi myös yhden kokouspiirakan. Eilen oltiin äidin luona kaiken muun herkun lisäksi syötiin myös äidin omenakakkua ja siitä inspiroituneena taidan ensi viikolla leipoa itsekin pari kakkusta. Jos innostut, niin omenakakun reseptin löydät täältä.

Rapujen lisäksi elokuun lopun ilonaiheita on daaliat ja auringonkukat. Meinasin jo daalioiden suhteen luopua kesällä toivosta, mutta työ vaiva palkittiin jälleen. Nyt vain pitää toivoa, ettei yöt muutu kovin kylmiksi ja ilo jää lyhyeksi.

Niin se vain meni tämäkin viikonloppu taas aivan liian nopeasti, mutta kun on rentoutunut ja nollannut kunnollla, niin mikäs siinä. Tänään on keitetty viikkosoppa ja pesty pyykkikorit tyhjiksi. Vielä lupaamani vohvelit iltapalaksi, hiukan kynttilätunnelmaa ja sitten saa kunnon yöunien jälkeen uusi viikko saapua.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa myös sulle!

 


Aamukuuden kuvia ja muuta

16.8.2021

Viime vuodet on olleet aika täysinäisiä. Vihaan sanaa ruuhkavuodet, mutta en tiedä parempaakaan termiä, joka olisi yhtä selkeästi ymmärrettävissä. Koska iltaisin pitäisi olla kahdessa tai kolmessa paikassa yhtä aikaa, olen pyhittänyt aamut itselleni. Toki kesällä oli vähän helpompaa, mutta kun on tehnyt itsestään aamuihmisen, sitä oikeastaan nauttii aikaisen aamun hiljaisuudesta ja rauhasta. Niin no, salilla saa olla yleensä ihan yksin. Tänään nappasin salikassin lisäksi mukaani myös kameran, sillä olen ihaillut noita loppukesän usvaisia aamuja jo pitkään. Kuuden aikaan kotiinpäin ajellessa nappasin sitten itselleni muutaman kuvan muistoksi. Nyt pitää nauttia, sillä hetken päästä kuudelta aamulla on yhtä pimeyttä!

Olen viimeiset pari viikkoa jo vähän kipuillut tulevan syksyn vuoksi ja tuntenut sen tykyttävän tunteen rinnassa ja palan kurkussani. Kamppailut oman riittämättömyyden kanssa ja miettinyt,  että miten kummassa sitä taas jaksaa kaiken. Ja ennen kaikkea pystyy kaikkeen. Lauantaina istuin puoli tuntia hautausmaalla ja itkin. Ihan kuin pikkulapsi. Sitten nostin leuan pystyyn, ajoin kotiin ja menin ennen kymmentä nukkumaan. Kyllä se siitä. Ja sunnuntai-iltana meillä oli jopa pölystä puhtaat kaapinpäälliset ja tavarat pitkästä aikaa ainakin melkein paikallaan. Mielikin toimii paremmin kun ympärillä on siistiä ja puhdasta.

Tänään ollaan kuitenkin saatu aikataulupalapeliä ihanasti kasaan ja mulla on aika positiivinen olo tulevan suhteen. Kyllä tämä taas tästä. Mutta en siis ole mikään kiirettä rakastava ihminen. En todellakaan! Enemmän just se sellainen aamu-usvaa tuijottava ja lampaita rapsutteleva haaveilija. Luen aina niitä ihania kertomuksia pienistä saarista, joilla asuu vakituisesti vain kourallinen ihmisiä. Ne olisi just mulle sopivia paikkoja. Mutta eihän niissä ole voimistelua, jalkapalloa, säbää, balettia tai musiikkiopistoa. Että se siitä! Ja toisaalta, ei ehkä niitä viikonlopun valopilkkujakaan, kuten vaikka rapujuhlia, joiden voimalla tämä viikko laitetaan purkkiin.

No mutta mulla on mun aamut. Hiljaiset ja usvaiset ja kohta pimeätkin, mutta mulle niin äärimmäisen tärkeät ja pyhät.

 


Missä olit tänään?

10.8.2021

Kaupallinen yhteistyöTelia


Elokuu tarkoittaa koulujen alkamista ja samaan aikaan monissa lapsiperheissä opetellaan puhelimen käyttöä. Veikkaanpa myös, että lapsen ensimmäinen oma puhelin taitaa nykyään jo melko varmasti olla älypuhelin. Meille numeroita veivanneilla ja puhelimen kiemuraista johtoa sormissa kieputtaneille vanhemmille tilanne on täysin uusi. Netin ja digimaailman uhat ja mahdollisuudet ovat asioita, joiden opettelusta lapsena meillä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta ja samalla kun opetamme lapsellemme turvallista digikäyttäytymistä, joudumme myös itse opettelemaan ja pohtimaan asiaa ihan uudesta näkökulmasta.
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Telian kanssa.

Ohjeita ja vinkkejä löytyy etsimällä varmasti paljonkin, mutta mitkä asiat ovat tärkeitä, mitkä ovat lapsen oikeudet ja mitkä aikuisen vastuut. Telian digitaalinen vanhemmuuspakkaus kokoaa yhteen neuvot ja niksit niin parempaan digiarkeen kuin lasten turvalliseen digitekemiseen. Ohjeistukset on laadittu yhteistyössä Pelastakaa Lasten kanssa.

Vaikka digivanhemmuus onkin asia, johon emme ole saaneet oppia tai roolimallia omilta vanhemmiltamme, voi joitakin vanhoja neuvoja muuttaa myös digiaikaan sopivaksi. Missä olit tänään? –kääntyy yhtä lailla nykyaikaan ja digitekemiseen. Yhteiset ateriat ja illan rauhalliset hetket ovat sitä varten, että lapselta kysellään päivän kuulumisia. Siinä, missä kysellään mitä koulussa oli ruuaksi ja miten harrastukset sujuivat, on ihan yhtä tärkeää kysellä myös, missä lapsi on viettänyt aikaansa digitaalisesti. Kun vuoropuhelu ja aito välittäminen ovat osa arkea, avoimuutta ja luottamusta on helpompaa ylläpitää myös digiarjessa. Ole aidosti kiinnostunut siitä, missä lapsesi viettää aikaa ja kenen kanssa. Myös digitaalisesti.
Missä olit tänään? -muistutuksen voit myös ladata helposti Telian sivuilta.  Tee pienestä kysymyksestä tärkeä tapa.

Tottahan se on, että puhelimet helpottavat arkea. Oma napanuorani venyy ja paukkuu tänä syksynä, kun Klaara alkaa kulkemaan pyörällä koulussa. Vaikka saimmekin hyvän matkaa kevyenliikenteenväylää koulutielle, huoli on kova. Kuten esikoisenkin kanssa aikoinaan, myös nyt käyttöön otetaan kuittaus koulun pihasta. Näin voin huokaista helpotuksesta, kun tiedän, että pieni pyöräilijä on päässyt turvallisesti perille.

Puhelimen avulla on myös helppo muistutella iltapäivän ja illan aikatauluista. Mitä välipalaa löytyy ja mistä, koska pitää olla valmiina lähtemään harrastuksiin? Puhelimen avulla voi toisaalta myös huikata tiskikoneen tyhjentämisestä, puhtaiden pyykkien viikkaamisesta tai oman huoneen siivouksesta. Iltapäivän videopuhelu mummulle, kaverin kanssa askartelu videopuhelun välityksellä ja äänikirjan kuuntelu ovat kaikki tosi kivoja ja positiivisia juttua, mutta vaikka hyödyt ovatkin suuret, samaan aikaan pitää tanssia nuoralla myös vaarojen ja haittatekijöiden kanssa.

Me vanhemmat toimimme esimerkkinä.
Kuinka helppoa onkin unohtaa, että se oma toiminta heijastuu myös lapsille. Jos puhelimen jatkuva selailu on osa omaa vapaa-aikaasi, voi olla melko vaikeaa perustella lapselle sitä, ettei puhelinta saa käyttää jatkuvasti. Toisaalta monelle aikuiselle puhelin on osa työtä ja työasioita tulee hoidettua joskus hoidettua pitkin iltaakin. Yhteiset pelisäännöt ovat kuitenkin mahdollista luoda, mikäli asioista keskustellaan avoimesti. Jos toisaalta huijaat kaiken surffailun olevan ”työjuttua” voi olla aika kohtuutonta vaatia lapselta rehellisyyttä. Niinpä. Tunnen itsekin piston sydämessäni!

Lapsella on oikeutensa ja meillä vanhemmilla vastuumme. Veikkaanpa että suurin osa meistä vanhemmista pohtii turvallisuutta ja netin vaaroja ehkä kaikkein eniten, kun kyseessä on yhdistelmä lapset ja puhelin. On asioita, jotka tuntuvat miltei liian kamalilta pelätä, mutta vanhempana ei kai voi työntää päätään pensaaseen. Niinpä olen katsonut tärkeäksi puhua lasten kanssa paitsi vaaranpaikoista myös yksityisyydestä. Mikä tärkeintä, digiasioissa on luotava lapsen kanssa toimiva keskusteluyhteys! Jos lapsi kohtaa netissä jotakin pahaa ja inhottavaa, on tärkeää, että siitä uskaltaa ja voi puhu aikuiselle. Yhdenkään lapsen ei pitäisi jäädä yksin sellaisten asioiden kanssa. Kun päivittäisiin rutiineihin kuuluu Missä olit tänään -kysymys, on netissä mahdollisesti koetut vääryydet tai lapsen mieltä askarruttamaan jääneet asiat helpompi tuoda mukaan keskusteluun.

Koen myös erityisen tärkeäksi muistuttaa lapsia siitä, että ilkeydet ja kiusaamiset ovat ilkeyksiä ja kiusaamista tapahtuivat ne sitten kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Monesti olen itsekin huomannut, että meillä aikuisilla on suuri kiusaus hyödyntää netin kasvottomuutta vihapuheessa, mutta jotta maailma muuttuisi edes askel kerrallaan paremmaksi, velvollisuutemme on opettaa lapsille, paitsi itsensä kunnioittamista, myös toisten kunnioittamista.
Digitaalisesta vanhemmuuspakkauksesta löydät vinkit ja niksit myös näihin asioihin.

Arjen ja kouluyön alkaessa lepo, uni ja palautuminen nousevat myös tärkeään rooliin. On meidän vanhempien vastuulla, että lapsi herää virkeänä ja riittävät yöunet nukkuneena uuteen päivään. Vain näin voimme varmistaa, että lapsi oppii ja kehittyy normaalisti. Rajoitettu puhelinaika ja puhelinparkki illalla eivät siis ole lainkaan huonoja ideoita yöunien turvaamiseen.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Digitaaliseen vanhemmuuspakkaukseen, vaikka teillä olisi jo vähän isompia lapsia. En voi millään nostaa tekstiini kaikkea sitä tärkeää, mitä sivuilta löytyy, mutta kehotan lukemaan vinkit ja tietoiskut ajatuksella. Lue myös lasten ja nuorten vetoomus paremman nettikulttuurin puolesta. Meidän aikuisten tehtävä on pitää lapset turvassa myös verkossa ja siinä onnistumme ainoastaan #yhdessä

Käykäähän osallistumassa One Plus Nord N100 puhelimen arvontaan Instagramin puolella!


Never say never!

03.8.2021

 

Sitä ei jotenkin osannut edes ajatella, että elokuun saapuessa pitäisi taas vetää farkut jalkaan, mutta niin siinä kävi. Voihan räkä! Kesä ja kesämekot olisivat saaneet olla vähän pysyvämpi olotila. Mutta jos farkut olivatkin vain tauolla, niin sitten on tuo toinen juttu, johon en ikinä uskonut pukeutuvani. En siis koskaan, ikinä enkä milloinkaan. Nimittäin olkatoppaukset! Huhhuh, kaikkea kanssa, mutta siinä ne nyt ovat. 😀

Siinäkin mielessä hassua, että olen aina vähän kokenut ongelmaksi tämän Y-mallisen varteni, mutta ehkä tämä on sitä “korosta sitä, mitä et voi piilottaa”. No, olkatoppaukset joka tapauksessa tarttuivat mukaani ja tässä sitä ollaan. Taisin vain kiikuttaa kassalle väärän kokoisen puseron, kun muistaakseni se sovituskopissa hyväksi havaitsemani oli pikkuisen pienempi. Tai pikkuisen vaatimattomampi just ehkä hartiaseudulta. No, niin tai näin, tässä sitä nyt ollaan harteikkaampana kuin koskaan. Että never say never, olkatoppaukset ovat palanneet!

Ajattelin muuten aloittaa virallisen kynttiläkauden just nyt heti elokuun alkuun. Pitää taas kaivaa kaikki mahdolliset hyggeilytaidot esiin, mikäli sää ei ymmärrä muuttua kesäisemmäksi pikapuoliin. Ja sitten pitää varmaankin laatia jokin isompi plääni syksyn varalle. Mutta ei mennä siihen vielä. Elokuu on kuitenkin kesää ja sillä hyvä!

Mutta hei, sateesta ja koleudesta huolimatta ihanaa elokuuta. Lupailivat myös helteiden paluuta. Minä ja olkatoppaukseni olemme valmiina! 😍

 

 

 

 


Parasta just nyt

16.7.2021

 

Mä en valita kuumuudesta, joskin kuivuudesta ja muista lieveilmiöistä olen huolissani. Meillä on sisällä viileää ja illalla saan käpertyä untuvapeiton alle (nukun sen kanssa kesät talvet) ja sohvallakin köllöttelen yleensä jonkinlaisen torkkupeiton kanssa. Me pidämme mieheni kanssa molemmat lomaa vasta syksyllä, joten suurin osa päivästä tulee oltua sisällä. Työpäivän päälle ei kyllä ole jaksanut lähteä lenkille, mutta lenkkeillään sitten viileämmällä säällä vähän enemmän. Iltaisin nautin lämmöstä, eikä se haittaa laisinkaan. Joskin meidän illat on aika lyhyitä, koska herätyskellot pirisevät aamuisin viideltä. Mutta ei haittaa sekään. Arkinen rytmi sopii mulle ja olen aamuihminen.

Iltapäivällä minut löytää varmimmin ulkoa. Nautin mielelläni hetken auringosta, joskin hakeudun tuolini kanssa ehkä mieluummin sinne puolivarjoon. Ja vanhassa pihassa sitä on onneksi tarjolla, kiitos suurien puiden. Tykkään katsella lasten iloa ja riemua: Vesisotaa, trampoliinilla pomppimista jne. Kesä on kesää, oli lomalla tai ei. Ja vaikka vuorokaudessa ei ole kesäisin yhtään sen enempää tunteja kuin talvellakaan, arki tuntuu silti rennommalta kun pimeä ei sulje syliinsä heti iltapäivällä. Viikonloppuisin tykkään nukkua pidempään. Nautin siitä, ettei ole kiire, voidaan syödä yhdessä ja ihan vaikka vain olla.

Kaiken kuivuuden keskellä meidän keväällä kylvämä kukkaniitty on puhjennut täyteen loistoonsa. Se on niin superihana, että voisin iltaisin tuijotella sitä vaikka kuinka kauan. Nautin myös siitä, että ruokaan saa tujauttaa ison nipun oman pihan yrttejä ja tomaattisato alkaa vähitellen kypsyä. Kesäkurpitsaa pukkaa valtavasti ja eilen tehtiinkin siitä iso lasagne.

Mun kesälounas on toukokuusta asti ollut salaattia ja ainakin kolmena päivänä viikossa caesarsalaattia kanalla. Joo, tiedän, että kuulostaa jo vähän ankealta, mutta rakastan sitä! Anjoviksia on tullut surauteltua jo monta purkillista ja silloin kun ei itse jaksa laittaa, nappaan valmiin salaatin kaupasta. En usko, että kyllästyn koskaan. Tai ehkä syksyn tullen on ihan luontevaakin vaihtaa lounas taas johonkin ihan muuhun.

 

Niin että elämä on oikeastaan ihan hyvää just nyt. Jos jotakin voisin toivoa, niin keijun, joka hoitaisi kotitöitä. Miten voikin aina olla tiskikone täynnä tai tyhjentämättä!? Ja miten sitä pyykkiä voikin kertyä niin valtavasti, vaikka kesävaatteet ovat aina pieniä ja kevyitä? Myös alati sisään kulkeutuva hiekka olisi ihanaa poistaa taikomalla ja ikkunatkin kaipaisivat kipeästi kirkastumista. Mutta ehkä nekin siitä!

 

Ihanaa viikonloppua myös sulle. Mä olen ajatellut nukkumisen lisäksi pyöräillä ja löhötä. Ja ehkä sörkin vähän enemmän niitä kotitöitäkin – jos jaksan.

 


Uusi pää

08.7.2021

 

Eli polkkatukka! Jep, tuli sellainen olo, että pitää ehkä rebootata koko olemus. Olen myös jo pitkään haaveillut vähän lyhyemmistä hiuksista, tai ylipäätään jostain vähän näkyvämmästä muutoksesta, ja viimein löysin rohkeuden toteuttaa ajatukseni. Ihan pikkuisen kirpaisi, kun kampaajan sakset sonoivat naps, mutta toistaiseksi olen päätökseeni tosi tyytyväinen. Jotain ihan uutta, sitähän mä halusin. Ja vaikka hiukset ovatkin vain hiukset, koen ottaneeni henkisesti jonkin askeleen eteenpäin ja kohti uutta. Viimeksi päädyin yhtä radikaaliin kampaukseen, kun tulin ensi kertaa äidiksi. 😀

Täällä on ollut tänään jo vähän viileämpi päivä. Ehkä “vain” joku 24 astetta kun iltapäivällä vilkaisin mittariin. Tuntuu heti paljon viileämmältä. Kasvihuone on onneksi pysynyt läpi kesän aika mukavana. Ei ehkä tomaateille paras spotti, mutta eihän tuolla voisi olla, jos kasvari olisi aikanaan rakennettu aurinkoisemmalle tontille. Aurinko paistaa kasvihuoneeseen siis suoraan vain hetken aamupäivällä, ja muuten rakennukset ja puut suojaavat pahimmalta paahteelta. Olen itse asiassa miettinyt, että ensi kesänä ei ehkä laitettaisikaan tomaatteja, vaan mukava makuupaikka jossa kölliä. Tämähän on kuitenkin meille kuin terassi tai kesäolohuone.

Huomenna olis taas jo  perjantai. Lapset olivat juuri pari yötä äidilläni ja kotiutuivat vasta ihan just. Huominen luovitaan arkea ja töiden jälkeen mennään ostamaan sille edellisen lyhyen polkkatukan aiheuttajalle koon 43 säbäkenkiä. Viikonlopulle on taas mukavia suunnitelmia, joten mikäs tässä. Kovin nopeasti kesä vain tuntuu kuluvan. Kunpa löytyisi jokin stoppinappi.

Mutta nyt nukkumaan!


Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää…

02.7.2021

 

Heipat ja heinäkuut!
Blogi jäi vähän tuuliajolle, ja olen jopa hetkellisesti miettinyt, haluanko tänne edes palata. Mutta niin suuret päätökset ottavat aikaa, eivätkä ole ehkä yhden kesän päätöksiä. Olen pähkäilijä ja pohtija. Asioiden vatvoja ehkäpä.

Isän kuolema käänsi keväällä elämässäni sellaisen “kunhan nyt” -vaihteen päälle. “Kunhan nyt jotenkin hoidan.” “Kunhan nyt vain tulee tehtyä.” Ensin sain toki kauhean siivouspuuskan ja järjestelin tavaroita hullun raivolla. Sitten tajusin, etten jaksa ja jäin vain jotenkin ajelehtimaan. Kunhan nyt velvollisuuteni hoidin, mutta siinä kaikki. Kiitos Kokkikartanon lohikiusauksen ja kirsikkatomaattien lapsille oli ruokaa pöydässä. Pyykit tuli toki pestyä, työt hoidettua ja kaikki pakollinen suoritettua, mutta se itse eläminen jäi kaiken sen “kunhan nyt” -ajattelun alle. Ja oikeastaan vasta kesäkuussa tajusin, että olin suorittanut asioita vähän laput silmilläni ja unohtanut asiat, joista oikeasti tykkään ja jotka tekevät mun elämästä ihan oikeasti mielekästä. Niinpä olen viimeiset pari viikkoa kuronut sitä omaa elämääni kiinni. Yrittänyt löytää taas itseni sieltä jostain kaiken muun varjosta. Tiedä sitten onko teho omassa ajattelussa vai parin viikon rautakuurissa, mutta olen taas saanut kaivettua esiin sen Emilian, joka koen oikeasti olevani. Nimittäin Emilian, joka ahmii kirjoja, herää ennen aamuviittä, nauraa, iloitsee ja tanssii. Toki yhtälailla suree, itkee ja murehtii. Niin “Kaikkea muuta, kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää!“,  siinäpä se!

 

Että eipä mulla tämän kummempaa tälläkään kertaa. Kunhan vain tulin kertomaan, että täällä ollaan. 😀 Ensi viikolle olen varannut ajan kampaajalle, ja ostin ennen juhannusta jopa uuden kynsilakan. Nämä on nyt jotenkin itselleni kauhean suuria saavutuksia. Mutta nyt sitä kynsilakkaa kynsiin, sillä huomenna mennään häihin!

Ihanaa helleviikonloppua myös sinulle!


Värikästä grilliruokaa!

17.6.2021

Kaupallinen yhteistyöCrème Bonjour


Hoi kaikki himogrillaajat ja te jotka ette tuohon ryhmään lukeudu! Nyt tulee nimittäin tunnustus: Minäkään en ole mikään grillimestri, ja tämä ihan siitä syystä, että meillä on aina ollut grillaamisen kanssa melko perinteinen työnjako. Mies grillaa ja minä teen sen kaiken muun. Halusin kyllä ostaa pallogrillin, koska se on mun mielestä söpö ja halusin myös pizzauunin, koska pizza,  mutta kumpikaan väline ei oikeastaan ole juuri minun käytössäni. Sen sijaan uusien makujen löytäminen on minun juttuni ja tässä yritänkin toimia aktiivisesti, jotta tämäkin ruokahuolto sisältäisi mahdollisimman paljon kasviksia. Ja väriä! Sekin on mulle tärkeää.

En ole myöskään mikään reseptihifistelijä, vaan tykkään helposta, nopeasta ja yksinkertaisesta ruoasta. Sellaisesta, jonka kanssa ei tarvitse hikoilla edes kesäarki-iltana, vaan perheen saa ruokittua suht näppärästi ja aikaa jää myös muulle. Niinpä tänään oiotaan taas mutkia lisätään ruokaan makua ehkä helpoimmalla mahdollisella tavalla kaupallisessa yhteistyössä Crème Bonjourn kanssa.

Moni maustaa grillipihvinsä maustevoilla, mutta itse pyrin löytämään arkisempaan käyttöön vähän kevyempiä vaihtoehtoja. Niinpä olin aika iloinen, kun Crème Bonjour toi kesäksi kauppojen hyllyille Limited Edition maun BBQ! Tässä tuorejuustossa maku on vahva ja se soveltuu todella hyvin myös kasvisten kaveriksi. Crème Bonjour -tuorejuustot löydät muuten jälleen pyöreistä pakkauksista. sanon jälleen, sillä voisin vaikka vannoa, että sellaisessa ne olivat myös aikanaan. Meillä nimittäin löytyi lapsuudenkodissa aika usein jääkaapista sekä ruohosipulilla, että mustapippurilla maustettua tuorejuustoa.

Itse yhdistin makutuorejuuston kevyehköön arkiseen grilliruokaan.

Broilertikut syntyvät helposti leikkaamalla broilerin fileet pieniksi paloiksi ja työntämällä ne pieniin varrastikkuihin. Kun jätät lihanpaloille vähän väliä, myös kypsentäminen on helpompaa ja vaivattomampaa. Mausta lihat nopeasti suolalla ja pippurilla ja halutessasi voit toki käyttää myös öljyä.

Bataatti ja paprika sopivat makeutensa puolesta erittäin hyvin uuden BBQ -tuorejuuston kaveriksi. Bataatti on myös siitä ihana, että se kypsyy grillissä äärimmäisen nopeasti.
Pese bataatit huollelisesti ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Mitä ohuempia lastuja teet, sitä nopeammin saat suloisen pehmeää bataattia myös grillistä.
Pyöritä bataattiviipalett pienessä tilkassa oljyä ja mausta suolalla. Grillissä lastut valmistuvat muutamassa minuutissa.

Mikään ei voita grillattua paprikaa ja seuraavaksi taidankin kokeilla kasviksilla ja tuorejuustolla täytettyä mallia. Tiesithän, että nopeuttaaksesi paprikan kypsymistä grillissä, voit pehmitää kasviksi pari minuuttia mikrossa ennen aloitusta. Näin voit pyöritellä paprikat grillissä ihan viimeiseksi!

Jos olet perinteisten pekoniin käärittyjen herkkusienien fani, tämä Crème Bonjour Limited Edition maun BBQ on ehdottomasti se juusto, jota kannattaa testata! Tuorejuusto sopii sellaisenaan myös esimerkiksi hampurilaisten väliin, ja tätä meillä testataankin heti viikonloppuna, sillä joskus poikienkin on saata päättää mitä meillä syödään. 😀

 

Otan mielelläni vastaan tuorejuustoisia grilliruokavinkkejä, joten jaa ihmeessä omasi! Josko niistä olisi iloa myös muille!