Huhhuh, mikä päivä! Täällä on yritetty nyt kiriä kaikkia niitä juttuja, mitkä on vuosien vieriessä jääneet kesken tai tekemättä. Suti ja tela on heilunut kesähuoneessa ja koko koti on rymsteerattu taas ihan mullinmallin. Olin aamulla tosin ajatellut, että ihan vain oion paikkoja ja koristelen kotia pionein, kun vieläkin oli mukavan siistiä viikonlopun jäljiltä. Vaan toisin kävi, ja nyt on taas mattoja rullalla ja huonekalut siellä täällä.
Olohuoneeseen muutti tänään tuollainen kassakaappivanhus. Sen sisäänsaaminen olikin sitten vähän isompi urakka, mutta siinä se nyt jököttää eikä muuten liiku hetkeen ihan mihinkään. Painaa nimittäin kuin synti! Ja samalla tuli aiheelliseksi puuttuvien jalkalistojenkin laittaminen, joten kesätekeminen ei hetkeen lopu kesken. 😀
Sen verran jännäsi tuo kaapin siirto, että taidan avata pullon roseta kun sohvat on saatu sijoilleen. Pionit piti tietysti nostaa kaapin päälle, ihan vain voitonmerkiksi.
Ai että mutta kyllä pienikin sade vain tekee ihmeitä! Viime viikon tuulisimpina päivinä pelloilta lentävä kuiva pöly muistutti enemmänkin paksua sumua. Tuo kuivuus on kuitenkin ollut paljon enemmän kuin kosmeettinen haitta, sillä mikään ei oikein jaksa kasvaa ilman vettä ja siihen kasvuun kai koko elämä jollakin tapaa perustuu. Kun kello tänään kilkatti maanantaiaamun herätyksensä, piristyin heti nähdessäni lätäköt pihassa ja huomatessani, että sade yhä jatkuin. Ehdin jo jopa huolestua aukeavatko pionit ollenkaan, vai kuivuuko nuput sellaiseksi, mutta kun tänään on ripotellut vettä pitkin päivää, pionitkin heräilevät kukkimaan. Huomenna saa jo maljakon täytettä, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, rankkasade saadaan parhaaseen pioniaikaan. 😀
Nappasin aamulla sateen raikastamia karhunkuminanoksia maljakkoon ja nostin vaasin olohuoneen pöydälle. Jollakin tapaa tykkään noista yksinkertaisen vihreistä kasveista, jotka muistuttavat yhtä paljon tilliä kuin koiranputkeakin. Näitäkin pitäisin oikein mielelläni maljakossa vaikka läpi vuoden. Ei ehkä mitään kaikkein kukkeimpia kukkijoita, mutta omalla tavallaan nättejä ja freesejä.
Täällä tuuletetaan taloa parhaillaan iltaviileäksi. Ihana sateentuoksu ja raikas ilma virtaa joka puolelta sisään. Tuntuu kivalta tassutella vilasukissa!
Tänään jatketaan taas kaupallista Life ambassador yhteistyötä, ja kuten arvata saattaa, teemana on kauneus. Muistatte ehkä, kun annoin itselleni vuoden alussa tavoitteen siirtyä luonnolliseen kosmetiikkaan ihonhoidossa ihan kokonaan ja värikosmetiikassa ainakin kokeilla koko kasvojen meikkaamista luonnonmukaisilla meikeillä. No, nyt ollaan puolivälissä vuotta ja suunta on ainakin ihan hyvä! Tosin kun puhdistusemulsio on päässyt loppumaan, ja tarjolla on ollut vain paikalisen marketin valikoima, en ole syyllistänyt itseäni, vaan ehkä enemmänkin miettinyt, että voisin ryhtyä paremmin ennakoimaan hankintojani. Mutta ylipäätään niin tässä kosmetiikkajutussa kuin kaikessa muussakin, liputan jonkinlaiselle rentoudelle.
Täytyy myöntää, että vuosien varrella kauneuskäsitykseni on muuttunut ihan valtavasti. Jos toki sitä on muuttanut iän karttuminen ja trendien vaihtuminen, on ehkä suurin muutos kuitenkin se oman pään sisäinen. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä, ja koen, että katselen nykyisin maailmaa aika erilaisin silmin kuin joitakin vuosia sitten. Ja jos vielä parikymppisenä uskoinkin edes jossakin syvällä sisälläni kaikkia kosmetiikkateollisuuden lupauksia, niin viimeistään kymmenen viime vuoden aikana olen hyväksynyt sen tosiasian, että ihmisen ikääntymistä ei voida pysäyttää, eikä onni löydy seerumeista tai rasvoista. Kauneuttaan voi hoitaa ja ylläpitää, mutta se onni on löydettävä jostakin muualta ja ihan kaikkein tärkeintä on, että löytää itse itsestään sen kauneuden, jota haluaa hoivata ja vaalia.
Omia kauneusihanteitani ei edusta Kardashianit, vaan Caroline de Maigret ja Helena Christensen. Noin niin kuin esimerkiksi. Aikuiset naiset, jotka ovat löytäneet tyylinsä ja pysyvät sille uskollisina. Jos ennen arvokkaasti vanheneminen yhdistettiin aristokraatteihin, niin nykyisin ainakin itse liitäisin sen sellaiseen luonnolliseen ikääntymiseen ja oman ikänsä hyväksymiseen. Eikä se tarkoita sitä, että heittäisi rasvat ja seerumit kaivoon ja jättäisi ihonsa oman onnensa nojaan. Ei suinkaan. Ihoa pitää hoitaa ja hoivata ihan kuten hampaita tai vaikka sydäntään. Mutta samaan aikaan pitää myös muistaa hyväksyä itsensä ja oppia rakastamaan itseään puutteineen päivineen.
Mulla on aika vahvat rutiinit mitä tulee ihonhoitoon ja olen koko ikäni ollut ehdoton esimerkiksi meikkien huolellisesta puhdistamisesta. Ei tuo ehdottomuus toki ole pelastanut aknelta tai arvilta, mutta uskon, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Vasta mittarin lähennellessä kolmeakymmentä tajusin, että suuri vaikutus ihon hoidossa on myös elämäntavoilla ja ruokavaliolla. Yhdistin sokerin ja vehnän kiukuttelevaan ihoon ja aloin karsia maitotuotteita pois ruokavaliostani. Radikaalin toimenpiteen myötä opin kuitenkin, että elämisen rentous ja liikojen ehdottomuuksien karsiminen kuitenkin toimivat ihan yhtäläisesti. Syön siis oikein hyvillä mielin kesällä jäätelöä, enkä usko, että pilaan elämääni tai ihoani sen avulla. Ei ei. Elämässä pitää olla iloa ja hymynaiheita ja ruokavalioon pitää myös mahtua herkkuja. Kuitenkin se, että noin pääosin satsaa terveelliseen ja puhtaaseen ruokaan ja jättää sokerit erityisiin herkkuhetkiin, on ihonkin suhteen tärkeää. Samoin riittävä veden juominen. Terveellisen ruuan ja riittävän nesteen lisäksi iho kiittää levosta ja stressittömästä elämästä. Liikunta tekee hyvää myös iholle, mutta tälläkään en tarkoita mitään itsensä rääkkäämistä tai kilpaurheilua, vaan enemmänkin sitä, että liikkuu nauttien. Liikunta kun tasaa kuitenkin paitsi verensokeria, myös stressitasojamme. Nukkumisen lisäksi itseään ja kehoaan voi rauhoittaa lukemalla, tekemällä käsitöitä tai vaikka nauttimalla puutarhajutuista. Kun elämä on miellekästä vaikuttaa se väkisinkin kehomme suurimpaan elimeen eli ihoon.
Luonnonkosmetiikka
Mitä tulee luonnonkosmetiikkaan siirtymiseeen, niin näiden parin vuoden aikana, kun olen vaihtanut liki kaiken hoitavan kosmetiikan luonnonmukaiseen olen huomannut pari juttua. Ihoni on arka ja herkkä, ja reagoi helposti erilaisiin hoitotuotteisiin. Luonnonkosmetiikasta olen löytänyt tuotteet, jotka rauhoittavat ihoani paremmin kuin mikään muu. Eikä tuotteen edes tarvitse olla erityisesti ihoa rauhoittava. Puhdistuksesta ja rasvauksesta koituva ärsytys on houmattvasti pienempi kun tuotteet ovat luonnonmukaisia, ja ikävä punoitus on vähentynyt liki olemattomiin. Uskon, että kosmettikka, jossa on mahdollisimma paljon luonnollisia raaka-aineita sopii iholleni paremmin. Lisäksi ihoni rasvoittuminen ja pintakuivuus ovat tasoittuneet. Mutta kuitenkin, kuten kaikessa kosmetiikassa, myös luonnonmukaisessa vain kokeilemalla löytää omalle iholleen sopivat tuotteet. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovellu juuri sinulle. Ja toisinpäin. Tässä postauksessa muutamia täysin luonnonmukaisia ja osittain luonnomukaisia tärppejä kokeiltavaksi.
Dr Hauschkan Med Potentilla Akuuttivoideon luonnolinen vaihtoehto kortisonille. Voide auttaa hyttysten puremiin ja paikallisiin rohtumiin sekä ärtymiin. Voidetta voi käyttää jo 1-vuotiaille lapsille ja se on ehdottomasti yksi loistavimmista esimerkeistä luonnonkosmetiikan hoitavuudesta. Dr Hauschkansävyttävästä värinesteestä kirjoitin teille jo maaliskuussa ja edelleen pidän sitä erityisen hyvänä tuotteena jolla kalpeuden ja väsymyksen saa taitettua iholta nopeasti pois. Vaikka tuotetta suositellaan yhdistettäväksi Hauschkan päivävoiteeseen, voit muuttaa sen avulla ihan minkä tahansa päivävoiteen kevyesti sävyttäväksi. Neste on todella tummaa, ja sen väriä ei kannata pelästyä. Läpikuultava väri sekoittuu kosteusvoiteeseen ja tuloksena on luonnollinen auringonhehku kasvoille.
Life Body & Soul -sarjasta (joka muuten on edelleen mielestäni ihan erityisen tyylikäs pakkauksiltaan) löytyy sopivia tuotteita muunmuassa kesäjaloille. Sarjan kuorintavoide on ihan loistava ja kengissä hautuneet ja turvonneet jalat suosittelen uittamaan “Kick Up Your Heels” jalkakylvyssä.
Anti-Age voiteita löytyy myös luonnonkosmetiikasta ja tällä hetkellä mulla on kokeilussa Bio2You:n päivä– sekäyövoide. Molemmat tuhtia tavaraa, ja sopivat herkälle iholleni hyvin. Kysyin Tiinalta suositusta oikein tehokosteuttavasta ja hoitavasta voiteesta ja vähän kysyvästi hän otti esiin termin anti-age. Kun totesin, että olen ihan sinut asian kanssa, päädyttiin testaamaan tämä kaksikko.
Ruokavalion lisäksi kauneutta voi hoitaa myös sisältä päin erilaisilla ravintolisillä. Kuten kaikki jo varmasti tietää, sinkki on tässä kohtaa tietenkin se ykkönen. Great Earthin Super Zink on erittäin vahva sinkkiravintolisä. Saman valmistajan biotiinia sisältävä Beautiful Hair on loistava tuote erityisesti hiuksia ja kynsiä ajatellen. Valioravinnon Iho Omega on meillä minun ja Klaaran käytössä. Paitsi että erityisen kuiva iho kaipaa voitelua myös sisältäpäin, sopii tuote myös ikääntyvälle iholle. Sarjasta on saatavilla myös perusvoide, joka sekin sisältää mustaherukan siemenöljyä.
Jos musta hammastahna ei pelota, hampaiden väriä on helppo vaalentaa Ecodentan valkaisevalla hammastahnalla. Hiilipohjainen tahna poistaa plakkia ja värjäytymiä, sekä valkaisee hampaita. Tahna myös hoitaa suuta, ikeniä ja hampaita. Ja kyllä, suu jää raikkaaksi hammaspesun jälkeen, vaikka tahna mustaa onkin!
Evolven Hyaluronic Serum 200 -Hyaluronihapposeerumista kirjoitin jo maaliskuussa ja sittemmin olen kokeillut myös sarjan muita tuotteita. Evolven hyaluronihappoa sisältävä silmänympärysseerumi on hauskassa rollon puikossa josta tuote on helppo levittää silmänymärysiholle. Tuote on tosi ohut ja nopeasti imeytyvä, eikä jätä öljyistä pintaa, vaan soveltuu hienosti myös meikin alle. Saman valmistajan kuoriva hedelmähapponaamio haastaa vanhan suosikkini Madaran Peel -kuorinnan. Tämänkään tuotteen vaikutus ei perustu mekaaniselle kuorinnalle, vaan hedelmähapoille. Ihan ehdoton jos olet kaltaiseni herkkähipiäinen, jolle tavalliset kuorintavoiteet rakeineen eivät sovellu. Happokuorinta on tehokas, joten aloita käyttö erittäin varovasti!
Tarjouskampanja ja alennuskoodi:
Lifen liikkeissä ja verkossa on menossa tarjouskampanja (28.5.-17.6.), jonka aikana
on runsaasti huikeita tarjouksia hyvistä tuotteista. Jos mahdollista, tarjoukset kannattaa käydä ihan paikan päällä katsomassa, nimittäin siinä samalla saat
ammattitaitoisilta konsulteilta vinkkejä juuri sulle sopiviin tuotteisiin. Ja muistattehan myös vuoden loppuun asti voimassa olevan alennuskoodin uusikuu, jolla saatte sekä verkkokaupassa, että myymälässä -20% alennusta Lifen omista tuotteista.
Ja hei, viikon kuluttua laitan Instagramiin arvonnan jossa jaetaan Life-lahjakortteja! Pysykää siis kuulolla! 🙂
Eilen oli taas hyvä syy kaivaa kaikki kivat tarjoiluastiat esiin ja levittää pöytään kunnon liina. Meidän keittiössä juhlittiin nimittäin kesää jo perinteeksi muodostuneella tavalla ja 15 naisen voimin. Jokainen tuo jotakin periaatteella saatiin taas pöytä koreaksi ja jokaisen juhlijan maha ääriään myöden täyteen. Porukalla kun katetaan ruoka tarjolle ja huolehditaan vielä tiskeistäkin yhteisvoimin, niin kemut eivät rasita ketään liiaksi. Ja kaikin puolin tämä on juurikin sellaista juhlimista, josta nautin. Tykkään nimitttäin laittaa ja valmistella oikein kovasti, mutta tiettyyn pisteeseen asti vain. Kun tavallaan jokainen osallistuja on myös juhlien järjestäjä, jää jokaiselle myös aikaa olla ja nauttia hyvästä seurasta.
Nyt tuntuu vallan hassulta, että on oikeasti vasta lauantai, kun voisi ihan hyvin olla vaikka sunnuntai. Mutta kiva näin, sillä tänään saa vielä nautiskella kodista vähän juhlavammassa asussa (pöytäliinakin liki puhdas tämän naisväen jäljiltä!!!) ja antaa tuon naurulatauksen vaikuttaa ihan kunnolla joka solussa. Vähän haikein mielin tosin nyt vain täytyy sulloa taas astiat kaappeihin, mutta onneksi juhlia voi useamminkin! Ei se “aina on syytä juhlaan” ole mikään turha klisee!
Meidän keittiön lattia vaatisi kipeästi uutta maalia, ja olin kunnianhimoisesti ajatellut maalata sen ennen näitä juhlia, mutta niin vain sekin idea kuoli omaan mahdottomuuteensa. Viimeisen viikon aikana olen tuntenut olevani oikein äärimmäisen huono bloggaaja, kun blogi on saanut uutta sisältöä niin kovin verkkaisaan tahtiin. Lomailevat lapset asettavat kuitenkin omanlaisensa haasteen tietokoneella istumiseen, mutta ehkä tämä tästä. Ensi viikolla ollaan taas jo paremmin uudessa rytmissä. Mutta hei, uudet matot sentään saatiin lattiaan ennen juhlia. Nuo Ikean Lohalseja edeltävät matot (Ikean aikaisemmat juuttimatot) kun kuluivat meillä jo paikoitellen ihan puhki saakka, tuo ehjät matot jo osaltaan kivasti ryhtiä keittiöön.
Mutta nyt kesäillasta nauttimaan. Keli on taas vähän lämpimämpi, ja pionipenkki huuttaa armottomasti vettä. Ihanaa viikonloppua myös teille! ♡
Viilentyneet kelit ovat pakottaneet tekemään kaikkia niitä juttuja, joihin kuumalla säällä ei oikein jaksanut ryhtyä. Kuten joka kesä, myös tänä vuonna käydään lasten lelut ja tavarat läpi, ja ainakin yritetään karsia kaikki turha pois. Koska lomakelit alkoivat sen verran tuulisina, ettei ulkona oleilu ole juuri innostanut, päätin, että tuo siivouksen tapainen tehdään heti pois alta. Näin päästään sitten taas nauttimaan auringosta ja lämmöstä, kun niitä on saatavilla. Tosin täytyy myöntää, että ei olla ehkä oltu mitenkään ihan hirveän aktiivisia ja aikaansaavia, joten hommaa pitää edelleen jatkaa. Kiitos lämpimän toukokuun, to do -listassani on aika monta muutakin kohtaa, jotka kunnianhimoisesti ajattelin ajoittaa tähän viileämpään ajanjaksoon, joka toivottavasti ei jatku kovin pitkään.
Mutta lastenhuoneen romukaappien sijaan kuvia työhuoneesta. Huomasin nimittäin, että tätä huonetta en juuri ole vähään aikanaan blogiin kuvannut. Ja tämän huomion tein siinä tuskassa, kun mietin, että mitäs pirua mä teille nyt kuvaisin. Väkisinkin kun välillä tuntuu, että olette jo nähneet kaiken.
Yhä edelleen tykkään tästäkin huoneesta, joten mitään suuria muutoksia ei ole tullut tehtyä, ja tuskin sellaisia on tiedossakaan. Ylva Skarpin mustavalkoisen “personality” tekstin heivasin tosin jokin aika sitten lomalle ja laitoin seinään tuon kamerajulisteen, joka oli ennen makuuhuoneessa. Pehmensi mukavasti työhuoneen tunnelmaa.
Tuntuu hassulta ajatella, että tämä pieni läpikulkuhuone on aikaisemmin ollut tämän talon keittiö. Harmi vain, että puuhella on joskus korvattu tuolla mustalla Upolla. No mutta, menee se toki näinkin!
Nyt kuitenkin vastapestyt lakanat sänkyihin, jotta päästään tänäänkin ajoissa nukkumaankin. Kiitos uimakoulun, meillä herätään vielä ensi viikollakin aikaisin. 🙂
Mitä lämpimämpi sää, sitä varmemmin tekee mieli syödä jotakin raikasta ja kevyttä. Tykkään toki salaattilounaista ihan ympäri vuoden, mutta eritoten kesällä, ja lämpimillä keleillä. Vaikka kahden tuhdin aterian syöminen päivän aikana onkin vähän liikaa, pitää salaatinkin olla täyttävä ja kylläisenä pitävä -riippumatta siitä, onko lautasella tuhti kana- vai vegesalaati. Tänään tuo jälkimmäinen, eli tofusalaatti, joka vie nälän ja kielen mennessään. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössäSoFinen kanssa.
Vaikka postauksen resepti vegaaninen onkin, en ole itse kasvissyöjä saati vegaani. Olin nuorempana asian suhteen todella jyrkkä ja ehdoton, mutta sittemmin olen huomannut, että rennompi suhtautuminen ruokaan tässäkin asiassa sopii minulle paremmin. Tykkään kuitenkin kasvisruuasta ja mitä enemmän saan perheessämme päättä aterioista, sitä varmemmin meillä syödään kasvisruokaa.Tofu on yksi kasvissyöjän ruokavalion perusraaka-aineista, mutta useimmille sekasyöjille tofu on epämääräinen ja melko tuntematonkin tuote. Valitettavasti myös hiukan väärinymmärretty raaka-aine. Paitsi, että tofu yhdistetään jotenkin kauhean tiiviisti vain ja ainoastaan aasialaiseen ruokaa, sitä saattaa saada jopa nuudelin joukossa väärin valmistettuna. Tofun valmistaminen ei toki ole rakettitiedettä, mutta huolellinen sen suhteen kannattaa olla, jos haluaa välttää mauttoman makukokemuksen ja tympeän suutuntuman. Mikäli tofuun on joskus tullut petyttyä, eikä makukokemus jäänyt positiivisena mieleen, suosittelen revanssia. Muutamalla niksillä tofuun saa sekä makua, että oikeaa suutuntumaa.
Tofun valmistuksessa suurin virhe on hyödyntää tuote ihan sellaisenaan suoraan paketista. Sen sijaan, että pannulle kuutioi vielä nestettä valuvan tofupalan, muutama minuutti kannattaa uhrata tofun kuivaamiselle.
Helpoiten tofun kuivaus onnistuu viipaloimalla tofupala ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Apuna voi käyttää talouspaperia tai ekologisempana vaihtoehtona harsoliinaa. Tofupalat asetetaan paksulle imukerrokselle ja päälle levitetään vastaavasti toinen kerros nestettä imevää materiaalia. Tofupaloja saa ihan kunnolla painella kuivaksi ja liinaa tai paperia kannttaa pari kertaa myös vaihtaa kuivaan. Mitä enemmän tofun kuivaamiseen käyttää aikaa ja energiaa, sitä paremmaksi tofun maku ja rakenne tulee. Ei siis ole olennaista vain kuivata tofun pintaa, vaan saada paloista kaikki mahdollinen neste pois.
Kun tofu on kunnolla kuivattu, palat voi leikata edelleen suikaleiksi tai kuutioiksi, mutta huolehdi, että kaikki neste on ennen tätä puristettu tofusta ulos. Pienempien palojen kuivaaminen on nimittäin jo huomattavasti hankalampaa.
SoFine tofua on saatavilla valmiiksi marinoituna, mutta pienemmänkin kaupan valikoimista löytyy maustamaton versio, joka on täysin mahdollista maustaa itse mieleisekseen. Koska tofun marinoiminen kuitenkin ottaa aikaa, ja harvoin ruokaa tulee valmisteltua kokkailuun jo edellisenä päivänä, maustamaton tofu kannattaa marinoida vasta heti paistamisen jälkeen. Näin lämmin tofu imaisee itseensä mausteet, jotka kuivatessa helposti puristuisivat ulos.
Mitä tofun paistamiseen tulee, huolella kuivattu tofu käyttäytyy pannulla melkolailla lihan tavoin ja tavoitteena on saada aikaan kaunis kullanruskea paistopinta. Pannu kannattaa siis pitää kuumana ja paistamiseen käyttää kunnolla öljyä.
Koska rakastan tomaattisia ja yrttisiä makuja, ajattelin jakaa reseptin, joka romuttaa uskomuksen ainoastaan thairuokaan soveltuvasta tofusta. Yrttivinaigrettellä maustetun tofusalaatin maku vie fiilikset enemmänkin välimeren seudulle ja salaatti sopii sellaisenaan ruokaisaksi salaatiksi tai vaihtoehtoisesti osaksi runsaampaa kattausta.
Tofusalaatti ja yrttivinaigrette
Pussi valmista salaattisekoitusta
(tai omavalintainen sekoitus erilaisia salaatteja)
Kirsikkatomaatteja
1 pkt maustamatonta SoFine tofua
Auringonkukan siemeniä tai salaattisiemensekoitusta
suolaa ja mustapippuria
Oliiviöljyä paistamiseen
Avaa tofupakkaus ja valuta neste pois tofusta. Leikkaa tofu ohuiksi siivuiksi ja lado palat paksulle kerrokselle talouspaperia. Painele tofuista kaikki neste pois, ja vaihda paperia kunnes se ei enää kastu.
Valmista salaattipohja. Revi tarvittaessa salaatti ja leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi.
Valmista vinaigrette. Sekoita oliiviöljy, viinietikka ja sinappi. Hienonna joukkoon yrtit sekä ruohosipuli.
Kaada puolet vinaigrettestä salaatin joukkoon ja sekoita tasaisesti.
Kuumenna paistinpannu sekä oliiviöljy, ja lado tofupalat pannulle. Paista kullanruskea pinta ensin toiselle puolelle, ja käännä sitten viipaleet. Kun tofu on paistettu molemmin puolin, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada pannulle vinaigretten toinen osa. Anna tofupalojen maustua esimerkiksi pöydän kattamisen ajan.
Lado paistetut tofuviipaleet salaatin päälle ja valuta pannulle jäänyt vinaigrette salaattiin. Viimeistele siemenillä ja koristele salaatti halutessasi tuoreilla yrteillä.
Voit käyttää salaatissa myös kuutioitua tofua. Muista kuitenkin kuivata tofu viipaleina ennen kuutiointia.
Lukijakilpailu:
Mikä SoFine tofu on suosikkisi tai mitä tuotetta haluaisit kokeilla? Entä mikä on oma lemppari tofureseptisi tai vinkkisi tofun valmistukseen? Tai vastaavasti, minkä suosikkireseptisi voisit kenties valmistaa tofun kanssa kasvisversioksi?
Osallistumalla kilpailuun, voit voittaa 50 € arvoisen Keskon lahjakortin. Jätä kommenttisi viimeistään maanantaina 11.6. ja olet mukana lahjakortin arvonnassa. Kilpailun
säännöt löydät täältä.
Jos toukokuu tavallisesti antaa vienon lupauksen kesän tulosta, niin tänä vuonna mennyt kuukausi toi kesän ihan jokaisella tavalla. Toukokuun alun lehdettömät puut vaihtuivat vehreyteen ja kuun loppupuolella luonto ikään kuin räjähti käsiin. Syreenit alkaa olla kukintansa päässä, keltaiset voikukat ovat nyt valkoisia hattarapalloja ja villit lupiinit rehottavat teiden varsilla. Aurinkorasvaa on saanut läträtä enemmän kuin viime kesänä yhteensä ja ihan niitä keveimpiäkin kesävaatteita on saanut ulkoiluttaa liki jokaisena toukokuun päivänä. Vuoden 2018 toukokuu löi laudalta jopa syntymävuoteni toukokuun helle-ennätyksen.
Mutta tästä kesä vasta alkaa! Nimittäin kesäkuusta. Näin ainakin itse ajattelen. Kaikki toukokuun lämpö oli vain silkkaa extraa!
Kuvissa joitakin omia kesäsuosikkejani, sellaisia toukokuun aikana todettuja kesän pelastajia. PONS-sandaalit sain blogin kautta Turkulaisesta Duo-Livingistä. Duo-Living on kivijalkakauppa Turun keskustassa nettikaupan lisäksi. Myymälä jatkoi edesmenneen Elvina Interiörin tiloissa, kaupan, jonka mukaan meidän Klaara sai muuten yhden nimistään. Oli harmillista kuulla, että myös Duo-Livingin tulevaisuus on vaakalaudalla, ja yrittäjäkaksikko on matkalla kohti uusia tuulia. Kivijalkamyymälä ja nettikauppa etsivätkin uutta yrittäjää, joka haluaisin jatkaa sisustus- ja lifestyleyrityksen pyörittämistä. Vinkkinä sinulle, joka ehkä mietit yrityksen perustamista ja yrittäjyyttä.
Nuo Avarca Pons sandaalit tehdään käsityönä Espanjassa Menorcan saarella. Aidosta nahasta valmistetut sandaalit on tehty kestämään, ja mukavuutensa ansiosta niitä voi käyttää melkein missä vain. Kengät eivät siis ole pelkät rantasandaalit, vaan niillä on mukava kävellä. Kantapää ei lipsu ja läpsy, vaan sandaali pysyy tukevasti jalassa ja kumipohja on pehmeä ja tukeva astua. Koska Ponseissa varpaat jäävät kuitenkin piiloon, sandaalit soveltuvat myös työkengiksi. Jalka muotoilee pehmeää nahkaa ja tästä syystä kengät kannattaa hankkia normaalia pienemmässä koossa. Esimerkiksi kun itse käytän kokoa 39, Ponsini ovat kokoa 38. Sävyjä on glitteristä pastelleihin, mutta koska olen tällainen turvallisen tavallisen ystävä, valitsin itselleni klassiset ruskeat kengät. Sopivat asuun kuin asuun, ja myös ruskeiden nahkalaukkujen kanssa.
Toukokuussa iloa on tuottanut myös Madaran CC-voide, jolla olen korvannut mineraalimeikin. Älyttömän hyvä tuote, joka tasoittaa ihon sävyä ja riittää huonoihoisellekin kesän meikiksi, mutta ei kuitenkaan jätä kasvoille pakkeloitua fiilistä. Tämä on myös niin paljon nopeampi, kuin mineraaleilla tehtävä meikkipohja. Tuossa on suojakerroin 15, mutta lisäsuojaa kasvoille olen laittanut Madaran kasvoille tarkoitetusta aurinkovoiteesta, jossa on hauska meikkivoidemainen sävy. Ei siis tule sellaista valkoista naamaa, vaikka sattuisi levittämään paksummankin kerroksen. Sävy on kuitenkin läpikuultava, eli kasvot eivät muutu meikatuiksi.
Leveälierinen hattu suojaa kasvoja, dekolteeta ja niskaa. Ja tietty hiuksia! Näyttävä koru muuttaa yksinkertaisemmankin pellavamekon kesäisen rennoksi. Näillä siis kohti keskikesää ja juhannusta!
Tänään alkaa lasten kesälomat. Tai no, huomenna vielä koulun kevätjuhla. Kolmas luokka lyödään pakettiin ja taas ihmetellään, mihin aika vierähti. Toisaalta ensimmäistä kertaa koulutaipaleen aikana mitään suurta ei tarvitse jättää taakseen. Koska täällä käydään jo eskari koulun puolella, ja viime vuosiin on mahtunut väistötiloja ja koulujen lakkauttamisia, on kolmasluokkalaisen koulutaipaleeseen mahtunut jo 4 eri opettajaa, muuttoja rakennuksesta toiseen ja luokkakavereiden tiuhaa vaihtumista. Neloselle on siis ihan kiva mennä, koska opettaja, luokka ja jopa luokkahuone pysyvät samana.
Ihanaa kesäkuun aloitusta ja aurinkoista viikonloppua!
Onnea myös jokaiselle valmistuvalle ja valkolakin saavalle, sekä ylpeille vanhemille ja muille perheenjäsenille! ♡
sandaalit / Avarca Pons / saatu Duo-Living
kesähattu / H&M
CC-voide ja aurinkosuoja kasvoille / Madara
mala-helmet / Nikkotakko / saatu
Heipsan ja aurinkoista keskiviikkoa! Nyt ei sitte saa vaipua synkkyyteen, vaikka säiden luvataankin viilenevän. Ryhdyin heti tsemppaamaan itseäni, kun huomasin sääennusteiden jokseenkin masentavan mieltäni. Käsillä olevasta lämmöstä nauttimisen lisäksi aloitin oitis myös sellaisen henkisen sparrauksen, jossa kerron itselleni, kuinka luonto vaatii jo vettä. Koska hei, ilman vettä ei kasva mikään! Ja minä ainakin tykkäisin mustikoista ja muista kesäherkuista. Lisäksi jos ihan totaalisen rehellisiä ollaan, en muista viime kesääkään mitenkään erityisen huonona säiden suhteen. Siitäkin huolimatta, että sateisesta ja kylmästäkesästä puhutaan edelleen. Aika kultaa muistoja, mutta kesä on mulle kuitenkin kesä – satoi tai paistoi! Toki usein mieluummin sitä paistetta, jos saisi valita!
Kaiken tuon säiden varassa elämisen, ja sääennusteiden manaamisen sijaan, pitäisi ihan ennen kaikkea nauttia vain joka päivästä. Oli sitten lämmintä tai ei. Luonto on siitä hauska, että koko kesän vehreyden kirjo kyllä tulee silmiemme eteen, vaikka vähän kylmempääkin olisi. Se on sitten itsestä kiinni jaksaako ympäristöään ihailla sateella tai villasukat jalassa. Joka tapauksessa kesällä esteenä ei ainakaan ole pimeys! Paukkupakkastalven jälkeen tuskin lämpötilakaan.
Kesä on mielentila. Nautitaan siis säästä kuin säästä!
Hiphei ja ihanaa uutta viikkoa! Eilen jalkapallossa nilkkaan tullut tälli osoittautuikin vähän pahemmaksi. Jo illalla jalka alkoi turvota ja tänään turvotus on jo aikamoinen. Samoin mustelma. Päätin siis verhota jalkani pitkän pellavamekon helman alle. Huomattavasti farkkuja keveämpi ratkaisu.
Muistatte ehkä kun kirjoitin noista Nikkotakkolta saamistani vihreistä korvakoruista? Sain tuolloin korvakoruille myös kaverin, nimittäin ihanat mala-helmet. Ja tupsu tietenkin tässäkin, kuinkas muutenkaan! Mala-korut ovat jonkinlaisia rukousnauhoja, ja ne kuuluvat hindulaisuuden, buddhalaisuuden, meditaation ja joogan perinteisiin. Kuten perinteisissä mala-koruissa, myös Nikkotakko mala-koruissa on 108 puuvillalangalla yhteen solmittua helmeä ja erillinen “guruhelmi”. Luku 108 tulee mantrojen toistamisesta sarjoina. 108 helmeä, 108 toistoa. Korun materiaali, eli helmet valitaan sen mukaan, mikä kullekin on tärkeää tai elämässä korostettavaa.
Omat helmeni ovat sammalakaattia, jonka uskotaan auttavan luontoyhteyden muodostumisessa. Sammalakaatti on uudistava ja parantava kivi, joka vahvistaa ihmisen sisäistä kauneutta. Mutta lisäksi se on myös puutarhurin kivi, eräänlainen neuvonantaja, ja tämä kaikki sopii itselleni juuri nyt paremmin kuin koskaan. Täällä on nimittäin pieni puutarhakriisi, kun tuntuu, että aika ei riitä vauhdilla edenneen kesän hallitsemiseen. Ruoho kasvaa silmissä ja voikukat ovat vallanneet koko pihan. Samaan aikaan harmittaa, että juuri silloin kun puutarha puhkeaa kukkaan, sille ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Aikaa rikkaruohoille, mutta ennen kaikkea aikaa nauttia kaikesta kukkivasta. Ja näillä keleillä kun nuo kukinta-ajatkin jäävät kovin lyhyiksi. Tänään päätin kuitenkin nakata ihan kaiken muun pois mielestäni ja vietin illan ulkona nyppimässää ja kitkemässä. Ja samalla tajusin, että jos jokin vähentää stressiä ja huonoa mieltä, niin juurikin tuo ulkona puuhailu. Jatkossa sille on raivattava yhä enemmän aikaa. Eikä suinkaan rikkaruohojen vuoksi, vaan ennen kaikkea oman mielen ja elämän mielekkyyden vuoksi. ♡ Nimittäin kun tekee sitä, mistä ihan oikeasti tykkää, moni muukin asia loksahtaa kyllä paikalleen.
Sunnuntai-iltaa ihanaiset. Oli tarkoitus laittaa teille syreenintuoksua jo aikaisemmin, mutta päätin kuvien näpyttelemisen sijaan kuitenkin mennä pelaamaan jalkapalloa, ja kyllähän se vain kannatti. Taas on kiva fiilis ja kroppa kiittää, kun tietokoneella istumisen lisäksi muistaa myös liikkua. Ja tuo jalkapallo on kyllä niin kiva, kun juostuokin tulee melkoinen määrä, vaikka sitä ei ehkä juoksemaan ajattele lähtevänsäkään.
Olin eilen helsingissä kouluttautumassa ja koska talo jäi tyhjäksi, siivosin perjantaina myös kukkamaljakot tyhjäksi. Tänään oli sitten kiva taas kukittaa kotia uudelleen ja tällä kertaa syreeneillä. Meillä kasvaa paljon sekä valkoista, että tätä violettia syreeniä, mutta tämä on kyllä ehdoton suosikkini. Voisin kuvitella, että ihminen olisi huomattavasti onnellisempi, jos syreeni kukkisi aina. Paitsi, että se on kaunis, myös sen tuoksu huumaa ja tekee ainakin minut onnelliseksi!
Sunnuntain kunniaksi leivoin myös suklaakakkua. Joka tosin on edelleen jääkaapissa koskemattomana. Kunhan tästä joudan, hyökkään kyllä sen kimppuun, joten vanhenemaan se tuskin ehtii. Suklaakkakku pohjana ja tumma suklaaganache päällä. Mutta ennen suklaakakku kuitenkin suihkuun ja sitten pitsaa. Nämä on näitä harvinaisia ihanuuksia, kun talossa on kaksi aikuista ja ehditään tekemään vähän muutakin kuin se pakollinen.
Edessä olisi toukokuun viimeinen viikko ja kesä on jo mitä parhaimmillaan. Kunhan lämpöä ja kukintaa riittää vielä kesäkuuhunkin, elämän on pakko hymyillä!
