Tiedättekö mistä tietää, että asiat on ihan liian hyvin? No siitä, että ihmisellä on aikaa ja energiaa miettiä ja murehtia ihan turhia juttuja! Mulle nimittäin tulee aina välillä sellainen ihan hassu fiilis, että tekisi mieli muuttaa kaikki. Tekisi mieli vaihtaa päätä, tai ainakin mennä kampaajalle ja vetää joku tosi erilainen frisyyri. Näyttää joltain ihan erilaiselta. Kun on jotenkin kyllästynyt muka itseensä ja kaikkeen muuhunkin. Nyt viime päivinä mun muutoksenhalu on paisunut ihan kaikkeen. Tekisi mieli muuttaa ihan kaikki! Maalata seinät tummiksi tai tapetoida joillakin tosi tummilla tai värikkäillä tapeteteilla kaikki huoneet eri näköiseksi. Vaihtaa kaikki vaalea ja harmoninen väreihin ja kuoseihin. Tekisi mieli muuttaa paitsi itsensä, myös oma kotinsa joksikin ihan muuksi, kuin mitä on nyt. Totaaliöverit ihan joka suhteessa. Vaikka oikeesti kaikki on tosi hyvin ja kaikki on just hyvin näinkin. First world problems! Ajatella, että minä, jolla on ihan kaikkea (ja nyt siis versus ihmiset, jotka elävät nälässä, pelossa ja kurjuudessa), kehtaan vieläpä kyllästyä ja kaivata muutosta.
Meillä oli eilen koululla tosi mielenkiintoinen huoltajailta. Hyvinvointi-ilta. Sellainen jossa oltiin yhdessä lapsen kanssa, ja mietittiin erilaisia asioita yhdessä ja käytännössä. Tämä siksi, että aikaisemmin tehty hyvinvointikysely oli tuottanut ikäviä tuloksia. Että lapset on yksinäisiä, onnettomia, riitautuvat helposti ja tulevat nälkäisenä kouluun. Siis ihan siitä karusta syystä, että keskellä hyvinvoivaa Suomea, pienessä lintukodossakin, lapset voivat huonosti. Pienet lapset, eskari-vitosluokkalaiset. Koko ilta aloitettiin psykologin puheenvuorolla, jossa käsiteltiin lapsen mielenterveyttä ja tervettä itsetuntoa. Sitten kierreltiin eri pisteillä, ja oli asiaa ja esimerkkejä ravinnosta, liikunnasta ja hygieniasta sekä unesta. Kaikki tosi tärkeitä juttuja. Kuitenkin se kaikken pysäyttävin juttu oli meille aikuisille järjestetty hetki, jossa puhuttiin netistä ja somesta. Ja tiedättekö kun mä tunsin itseni ihan totaaliseksi muumioksi! Tajusin, että olen itse jostain kivikaudelta, eikä mulla ole ollut hajuakaan, mitä kaikkea kamalaa netissä nykyään on. Ihan sairaita sivustoja ja ihan sairaita juttuja. Jotain niin kamalia asioita, että tekisi mieli huutaa ja itkeä. Ja sitten sitä äkkiä tosiaan tajuaa, miten hienosti asiat on just nyt. Että miten hyvin meillä on oikeastaan ihan kaikki.
Ja vielä eilen iltapäivällä mä ajattelin koko huoltajaillasta, että no joo. Kun se kestääkin niin myöhään, että viivästyy nukkumaanmeno, ja sitten ollaan aamulla väsyneitä jne. Mutta sitten kuitenkin musta tuntui illalla, että sitä asiaa oli niin paljon, ja kuitenkin kaikesta raapaistiin vain pintaa. Koska noi jututhan on kaikki niin tärkeitä, että niistä jokaisesta yksistäänkin olisi voinut olla asiaa vaikka kokonaiseksi illaksi. Ja oli tosi hieno, että sain ihan oikeasti keskittyä noihin asioihin lapsen kanssa yhdessä. Koska mä sain apua isomummulta, joka oli pitämässä sillä aikaa seuraa Klaaralle. Ajatelkaa, ISOmummulta! Sellaiselta, joka tulee meille lettutaikina mukanaan ja tuo mulle vielä kukkia tullessaan.
Otin illalla lapset viereeni nukkumaan ja totesin, että en lopulta haluakaan mitään isoja muutoksia. Että mulla on asiat oikeasti tosi hyvin just näin. Siinä nukkuvien lasten rauhallista hengitystä kuunnellessa unohtui tapetit ja maalit. Oikeastaan ihan kaikki, millä ei oikeasti ole mitään merkitystä.
Blogipostaukset pitäisi oikeasti hakukoneoptimoida siten, että vähintäänkin se postauksen avainsana olisi otsikossa. Mutta kun en taaskaan keksi mitään avainsanaa, tai ylipäätään mitään punaista lankaa, päätin turvautua rehellisen tyhjentävään otsikointiin. Eli ei mitään ihmeellistä, mutta vähän kaikkea.
Oltiin tosiaankin viikonloppuna pitkästä aikaa koko perhe kasassa pari päivää, ja nautittiin kaikenlaisesta viikonloppuihanuudesta. Leivottiin Klaaran kanssa teeleipiä perjantaina iltapalaksi ja tuoreita taas lauantaina aamupalaksi. Käytiin pulkkamäessä, tehtiin ruokaa pitkällä kaavalla, ja kaikesta tästä huolimatta miehellä oli vielä sunnuntai-iltana tarmoa raakasuklaaleivontaan. Ja jos mies haluaa tehdä raakasuklaakonvehteja, niin enpä lähtenyt vastustelemaan. Nuo vähän Snickers-patukkaa maultaan muistuttavat kasat ovat pikaversio joulun alla tekemistäni konvehdeista. Sunnuntai-ilta oli sen verran pitkällä, että säästeltiin työvaiheiden välisissä jäähdyttelyissä, joten kaunis muoto jäi tällä kertaa suklailta saavuttamatta. Tehtiin myös melkein kaksi kertaa isompia annoksia, mutta maku on sama ja mikäs siinä jos suklaapala on suurempi. Näitä ei kuitenkaan pysty syömään yhtä enempää.
Viikonloppuna tuli muuten kuluneeksi kuukausi siitä, kun olin viimeksi katsonut telkkaria. Ja kuukausi siitä, kun olin viimeksi maannut (tai istunut) olohuoneen sohvalla! Otin tuossa helmikuussa aika vakavasti tämän yöunien pidentämisen, ja vaikka päätökseni oli mennä joka ilta ennen kymmentä sänkyyn, löysin itseni joinakin iltoina vällyjen välistä jo kahdeksan jälkeen. Ja on muuten tehnyt hyvää! Tosin nyt nautiskeltiin taas telkkarijutuista ja imaistiin pari jaksoa Midsomerin murhia, Uutisvuoto ja pari Beck -elokuvaa. Kun Gunvald aikanaan kirjoitettiin ulos sarjasta, kieltäydyin katsomasta enää yhtäkään jaksoa, mutta olen tainnut päästä tästäkin jo yli. Ja onhan se norjalainen nallekarhukin aika symppis, vaikka ihan ehdoton suosikkini on edelleen kyllä naapurin ukko. 🙂
Vaaleat farkut on yhdet lamppareistani, ja tykkäisin niistä vielä enemmän, jos vyötärö olisi vähän korkeampi. Mutta se ei ollut muodissa silloin viisi vuotta sitten, kun farkut olen ostanut. Kengät on nekin vanhat, ostettu joskus raskausaikana ja pusero on H&M:n. Niinmun Designin UTÖ-villahuivi(saatu) toimii sekä kaulahuivina, että neuletakin korvikkeena. Kuvissa myös Tukholmasta mukaan tarttunut muutaman euron muki (Lagerhaus), joka on kuin tehty päiväkahvin (tai miksei aamukahvinkin, jos olisi isompi) nauttimiseen. Yksi mukillinen yksisarvisuutta jokaiseen päivään. 🙂
Optimistina olen kuulkaas tässä viime päivinä tuuletellut kevättakkeja. Viime viikolla moni jakoi Facebookissa muistojaan parin vuoden takaa, ja 15.2.2016 tosiaan oli suomalaisten grillit jo kuumana ja kahvitkin juotiin terasseilla. Viime vuonna kevään tulo takelteli vielä vappuaattonakin, mutta josko tänä vuonna mentäisiin jossakin siinä välissä. Alan jo kaivata kevyempiä vaatteita ja lämpimämpiä kelejä. Mahdollisuutta käyttää kaikkia niitä ihania, mutta liian lyhyitä housuja, jotka satun omistamaan. Ja tennareita niiden kanssa!
Keväisen aurinkoista tiistaita! Me ajellaan tänään mummulaan. 🙂
Jatketaan Life ambassador -postausten sarjaa, ja tänään vuorossa kaunistautumista, eli valokeilaissa luonnonkosmetiikka. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa.
Luonnonkosmetiikka on tällä hetkellä kuin kuuma peruna, enkä tiedä ainoatakaan ihmistä, joka ei jossain määrin olisi kiinnostunut luonnollisesta kosmetiikasta. Syitä on monia, mutta sen lisäksi, että meitä kiinnostaisi ekologisuus, aika moni on kuitenkin kiinnostunut siitä, mitä kemikaalien kautta siirrämme itseemme. Toiset ovat hurahtaneet luonnonkosmetiikkaan kunnolla, ja ovat täysin ehdottomia valintojensa suhteen. Sitten on meitä, jotka pikkuhiljaa ovat saaneet käännettyä kelkkansa luonnolliseen suuntaan, mutta meikkipussissa ja kylppärin kaapissa on kuitenkin vielä niitä tavistuotteitakin. Niin tai näin, tuntuu, että vähintään deodorantille etsitään nykyisin sitä luonnollisempaa vaihtoehtoa, ja kyseessä on ehdottomasti yhä nousussa oleva trendi.
Pidempään blogiani lukeneet tietävät kipuiluni ihoni kanssa, enkä viitsi nyt aloittaa tarinaa ihan alusta asti. Lähtökohtana kuitenkin uusimmille mukaan eksyneille voinen kertoa, että taskussani on piiiitkä ja kivinen tie aknen kanssa kamppailua, ja siinä sodassa ei paljon luonnollisuudella ollut sijaa. Kiitos itse sairauden, mutta myös vahvojen lääkkeiden, ihoni muistuttaa lähinnä taistelutannerta, jolla sota on käyty. On väitetty, että akne jo itsessään vähentäisi kollageenin tuotantoa. Mene ja tiedä, mutta ainakin siinä vaiheessa kun ihotyyppejä jaettiin, satuin itse saamaan sen ohuen, herkän, helposti punoittavan ja valitettavasti myös siihen akneen taipuvan. Kenties ne kaikki paremmat vaihtoehdot olivat sillä erää jo jaettu. Mutta näillä korteilla pelataan, ja koska kyseessä nyt kuitenkin on kehomme suurin elin, täytyy siitä toki pitää myös huolta.
Itselleni ihonhoidossa tärkeimpiä kulmakiviä ovat nykyään kosteutus ja ikääntymisen merkkien hidastaminen. Johtuen kaikesta koetusta, tai sitten vai niistä jaetuista korteista, ihoni puolesta muistutan varmasti itseäni kymmenen vuottakin vanhemmalta. Näin minusta ainakin usein tuntuu, eikä asiaa helpota laisinkaan se, että olen huomattavasti ryppyisempi, kuin muutaman vuoden itseäni vanhempi siskoni. Eikä sillä, että kokisin tarvetta olla jälleen 16-vuotias. Taakse jäänyt näppylähelvetti on oikein hyvä syy nauttia kuitenkin nykytilanteesta. Riittävän kosteutuksen, ja ihon kimmoisuuden parantamisen lisäksi, omalla kohdallani tärkeää on myös hellävarainen ihonhoito, sillä kasvoni lehahtavat punaisiksi pienestäkin ärsytyksestä.
Kasasin tähän postaukseen tuotteita, jotka sopivat juurikin näihin ongelmiin, mutta mukana on myös vinkkejä hilseilevien säärien elvyttämiseen, sekä muutama sana niistä luonnonmukaisista deodoranteista!
Tässä kohtaa vuotta, kun pakkaset ja lämmitetty sisäilma ovat tehneet taikojaan, moni kärsii kuivasta ihosta, vaikka muuten iho ei juuri erityiseen kuivuuteen olisikaan taipuvainen. Hyaluronihappo tuli aikoinaan kovaa kosmetiikkamarkkinoille, mutta myönnän, etten aluksi edes oikein tiennyt, mihin koko hapon ylistys perustui. Kyseessä on kuitenkin ihmeaine, joka sitoo vettä itseensä nähden jopa 1000 kertaa. Kosteutuksen lisäksi auttaa vähentämään ryppyjä ja aktivoi kollageenin tuotantoa. Evolve Hyaluronic Serum 200 -Hyaluronihapposeerumi sisältää nimensä mukaisesti 200mg vaikuttavaa ainetta pulloa kohden, mikä tekee 30 millilitran pumppupullosta todellisen hyaluronihappo-tehotuotteen. Seerumi levitetään kosteusvoiteen alle, ja koostumus toimii oikein hyvin myös meikin alla. Loistava tuote paitsi talvikuivan ihon kosteutukseen, mutta myös pidempiaikaiseen käyttöön ihon ikääntymistä hillitsemään. Plussaa Evolve saa minulta myös kauniista pakkauksistaan!
Ihan ensimmäiset luonnonkosmetiikkatuotteeni olen aikanaan hankkinut Dr. Hauschkalta. Vaikka uusia tuotemerkkejä virtaa meille Suomeenkin jatkuvasti, Dr. Hauschka on ehdottomasti yksi tunnetuimmista ja arvostetuimmista nimistä luonnonkosmetiikan saralla. Pitkän historiansa vuoksi se koetaan myös luotettavana. Vielä silloinkin, kun luonnonkosmetiikka ei ollut se kuuma peruna, Dr. Hauschka tunnettiin aina Hollywoodissa asti. Luin joskus aika paljonkin Hauschkan historiaa ja filosofiaa, ja täytyy myöntää, että joka kerta kun levitän iholleni Hauschkan tuotteita, koen aika vahvasti jotakin määrittämätöntä puhdistumisen tarvetta. Kosmetiikan lisäksi kun Dr. Hauschkalla on nimittäin vahva filosofia terveydestä ja hyvinvoinnista.
Koska olen tämän vuoden aikana päättänyt tehostaa siirtymistäni luonnolliseen kosmetiikkaan (ja kenties viedä koko siirtymän ihan maaliin asti), nostan tähän nyt muutamia tuotteita Dr. Hauschkalta, jonka koen jollakin tapaa olevan se luonnonkosmetiikan selkäranka. Sarjalta löytyy kaikkea hammastahnasta lähtien, mutta mennään nyt enemmänkin tuon alustukseni mukaan, eli tuotteita oman ihoni tarpeisiin.
Dr. Hauschkan puhdistusemulsio poistaa paitsi (vahvemmankin) meikin ja sillä saa myös yön aikana ihoon tarttuneen lian hellävaraisesti pois. Putsari sisältää ihoa rauhoittavia öljyjä, joten se ei ärsytä herkempääkään hipiää. Sarjan kasvovesi jatkaa samaa linjaa, ja hoitavuutensa vuoksi pakkauksen suihkuannostelijaa kannattaakin käyttää hyödyksi. Olen vasta viime vuosina oppinut, että kasvoveden tarkoitus ei ole ainoastaan se, että pyyhimme pelkästään kasvomme kosteutetulla vanulapulla, vaan kasvoveden kuuluu myös hoitaa. Mitä parempi kasvovesi, sitä kosteammaksi kasvot kannattaa jättää. Olen suihkinut tätä tuotetta kasvoilleni puhdistuksen jälkeen ja antanut kasvoveden imeytyä luonnollisesti ihoon ennen seurraavien hoitotuotteiden levitystä. Paitsi virkistävä, myöskin kosteuttava teko kasvoille!
Dr. Hauschkan kiinteyttävää naamiota ei hehkuteta suotta. Paksu kerros kasvoille pari kertaa viikossa 20 minuutin ajaksi kuuluu ohje, mutta itse annan tuotteen imeytyä kokonaan ihoon. Samainen naamio toimii myös meikin alla, ja voidemaisen tuotteen voi levittää jopa silmänympärysiholle. Kokeile ainakin tämä!
Olen jo pidempään kaivannut sävyttävää päivävoidetta, joka taittaisi ihon harmautta pois ja tasoittaisi samalla kasvojen ihon sävyä. Nyt olen testannut Dr. Hauschkan sävyttävää värinestettä, joka sekoitetaan päivävoiteen tai vaikka meikkivoiteen joukkoon. Itse miksasin keskenään tätä ja Dr. Hauschkan aktivoivaa päivävoidetta. Koska värineste on täysin läpikuultavaa, lopputulos on luonnollinen eikä missään nimessä meikattu. Yhdistelmällä saa kuitenkin tervettä sävyä kasvoille, ja kombo toimii hyvin myös meikin alla. Kosteusvoide on ihaanteellinen juurikin kuvaihoiselle ja se rauhoittaa nopeasti myös punoitusta.
Lifen omasta kosmetiikkasarjastakirjoittelin teille jo vuosi sitten ja nyt ajattelin listata pari omaa suosikkiani sarjasta. Mikäli sääresi muistuttavat yhtään omiani, eli ovat kuivat, hilseilevät ja valkoiset, sellaiset vähän kevättä pelkäävät, suosittelen tarttumaan tuohon Life Body & Soul Body Scrub -tuotteeseen. Kyseessä on edullinen ja riittoisa kuorinta-aine, joka antaa huutia hilseilevälle iholle, kuitenkaan kuivattamatta sitä. Vartalonkuorintavoide on pikemminkin kermainen,ja itse kuorinnan hoitaa murskatut oliivinkivet. Voide sisältää aloe veraa,kookosöljyä sekä kaakaovoita jajättävätihonpehmeäksi, ja sileäksi, kuin jo valmiiksi rasvatuksi.Jos höyläät sääriäsi, tee se huuhdottuasi kuoriva oliviinkivimurska pois iholta. Sitruksen tuoksuinen kuorinta nimittäin jättää sääriin voidekerroksen, jonka avulla sheivailu on helppoa.
Toinen sarjan loistotuotteista on Life Body Shouffle Almond “Spoil Your Skin”. Tämä on myös sellainen oikein kermainen vartalovoi, joka toimii itselläni ympäri vuoden, mutta erityisesti paikallaan nyt kun sääret kaipaavat aktiivisempaa huolenpitoa.
Body & Soul sarjaan kuuluu myös edulliset 100 prosenttisesti luonnolliset deodorantit. Almond “Roll With It” on herkälle iholle sopiva tuote, ja kuten vartalovoissa, tässäkin on lämmin mantelin tuoksu.
Tykkään itse sarjan ulkonäöstä, ja siitä syystä myös Life Body & Soul -sarjan käsisaippua on yksi suosikeistani. Sen lisäski, että saippua pesee ja putsaa, se kaunistaa myös kylppärin ilmettä!
Nämä Lifen omat Body & Soul -tuotteet ovat jo lähtökohtaisesti edullisia, mutta muistattehan, että saatte uusikuu -koodilla vuoden loppuun asti -20% alennusta Lifen omista tuotteista. Koodi kelpaa niin nettikaupassa, kuin myymälän kassallakin ja se kannattaa hyödyntää, ostit sitten ravintolisiä tai kosmetiikkaa!
Tiinan kanssa juttelimme viimeisellä Life käynnilläni paljon deodoranteista, koska kuten alussa kirjoitinkin, tuntuu moni aloittavan luonnollisemman kosmetiikan käytön juurikin deodoranteista. Ja samaan aikaan, kun moni jatkaa luonnolisemman kosmetiikan parissa aina pidemmälle ja pidemmälle, moni myös pettyy, ja lyö hanskat tiskiin juurikin sen huonon dödökokemuksen vuoksi. Tiina muistuttelikin, että huonojen ja hyvien deodoranttien listaamisen sijaan kannattaa ennen kaikkea miettiä, mihin kainalo on tottunut. Jos on vuosia käyttänyt alumiinipitoista deodoranttia, ei hikoilua olekaan helppo pitää kurissa luomudödöllä. Hikoilevat kainalot pitää ikään kuin totuttaa uuteen tapaan.
Kainalot voi toki pikkuhiljaa totuttaa pois alumiinipitoisesta deodorantista, mutta mikäli pelkäät ikäviä sivuvaikutuksia ja hajuhaittoja, suosittelen testaamaan We love the Planet voidedeoranttia. En ollut itse tutustunut näihin ollenkaan, mutta kun Tiinan suosituksesta otin kokeiluuni tuon Forever Fresh -tuoksun (näitä on saatavilla monia eri tuoksuja, itse halusin nimenomaan “puhtaan” tuoksun), ja tästä tuotteesta en taida luopua koskaan! Mikään, siis alumiiniton tai alumiinia sisältävä, deodorantti ei ole koskaan pitänyt kainaloitani yhtä kuivana tai puhtaan tuoksuisina! Voide muuttuu kainaloon levitettäessä jauhoiseksi, mikä varmaankin johtuu sen sisältämistä maissitärkkelyksestä ja ruokasoodasta. Ensimmäisen ansiosta kainalot pysyvät kuivina ja toinen pitää tuoksut kurissa. Tuote sisältää myös esimerkiksi luomukookosöljyä ja mäkikuismaöljyä, joten mistään ihoa kuivattavasta aineesta ei ole kuitenkaan kyse.
Jos siis et ole vielä vaihtanut deodoranttiasi luonnonmukaiseen, suosittelen tekemään sen nyt. Jos tuotteen valinta mietityttää, kysy neuvoa ja vinkkejä myyjältä!
Kirjoitin teille vuosi sitten siitä, miten kauneus ja ihonhoito lähtevät kuitenkin molemmat sisältäpäin ja listasin lisäravinteita, jotka tukevat ihon hyvinvointia. Tuon postauksen pääset lukemaan tästä linkistä. Nostan tähän nyt kuitenkin kollageenin, joka on ehkä se kaikkein konkreettisin kauneustuote jota sisältäpäin voi nauttia. Enkä tarkoita, että se olisi missään tapauksessa sinkkiä, c-vitamiinia, tai probiootteja tärkeämpi ihon kuntoa ajatellen, mutta jos vitamiiniasiat on jo kunnossa, ja sinkki ja probiootit kuuluvat jo arkeesi, kollageeni on oiva kauneuslisä. Puhas+ -kollageenituotteita on saatavilla jauheena ja kapselina, ja oma suosikkini on Puhdas+ Beauty Kollageeni & Hyaluron + C. Tässä kun on oikeastaan juuri ne kuivan ja ikääntyvän ihon kaverit. Lisäksi kapselit on itselleni jotenkin helpompia, kuin jauheet, sillä en juo joka päivä smoothieta.
Ja hei, vedenjuonti ja auringon, sekä sokereiden välttäminen! Ei koskaan kannata unohtaa niitä yksinkertaisimpiä ja ilmaisia kauneudenhoitajia!
KILPAILU:
Haluaisitko voittaa paketin Lifen Body & Soul-tuotteita? Kerro kommenttiboksissa omasta suhteestasi luonnonkosmetiikkaan ja olet mukana arvonnassa. Osallistuneiden
joukosta valitaan kaksi voittajaa, ja yhden palkintopaketin arvo on 50€. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 25.3 ja olet mukana kisassa.
Kilpailun säännöt löydät täältä.
Pääsiäinen kolkuttelee jo ovelle, ja kuten tiedätte, olen joulun ohessa myös pääsiäisihminen. Oikeastaan vuosi vuodelta tykkään pääsiäisestä yhä enemmän, ja siihen ei vähinten vaikuta se, että pääsiäinen on usein paljon rennompi juhla kuin joulu. Ei lahjastressiä ja kiveen hakattuja perinteitä (joista jälkimmäisistä kyllä joulussa juurikin tykkään), vaan enemmänkin sellainen hengähdystauko arjen keskellä. Tässä kohtaa vuotta alan myöskin yleensä jo toipumaan joulukuun alussa alkaneesta juhlaputkesta, joka käsittää itse joulun lisäksi myös molempien lasten syntymäpäivät. On siis taas ihan kiva miettiä ruokia, koristeita ja kattauksia!
Tänään pääsin fiilistelemään pääsiäisen kattauksia yhteistyössä Hempean kanssa. Muistatte ehkä, kun kirjoitin teille kuukausi sitten Hempean hamppuvuodevaatteista, ja kyse on siis jälleen kotimaisesta käsityöstä ja ekologisesta hampusta. Tuon helmikuun jälkeen olen oppinut, että hamppukangas todellakin vain paranee pesussa, ja tällä kertaa aloitin kattauksen tekemisen pesemällä kaikki tekstiilit. Hempean Hamppu ei juuri silitysrautaa kaipaa, vaan se hampun luonnollinen, vähän raffi pinta, saa jäädä ihan reilusti esille. Koska kankaissa ei ole käytetty mitän kemiallisia tärkkäysaineita ja se on paksua, mutta kuitenkin älyttömän pehmeää, ei kankaat myöskään juuri rypisty pesussa. Itse asiassa lakanat ovat pesun jäljiltä huomattavasti sileämmät kuin useimmat pellavalakanat uuvuttavan silityssession jälkeen.
Pääsiäisen kattaus (kuten tietysti joulunkin) on helppo koristella juhlavaksi erilaisin kausikoristein. Itse tykkään tehdä tätä jo ihan siitäkin syystä, että meillä ei ole mitään erillisiä pyhäastoita, vaan käytämme samoja keittiötarvikkeita aina. En kaipaa kaappeihin mitään turhaa, ja olen todennut, että kun astiat ovat arkenakin kauniita, ruokailuun tulee aina kiva fiilis. Juhlaa on sitten kiva korostaa kaikella sillä, mitä arkena ei viitsi tai ehdi toteuttaa. Nyt testailin kattaukseen eri värisiä sulkakoristeita, munankuoriin piilotettuja helmililjan sipuleita ja perinteistä (useimmiten käyttämäni koriste) rosmariinin oksaa. Tykkäsin ihan jokaisesta, joskin suloiset munankuoret nousivat suosikikseni!
Olen ennenkin kirjoittanut, että meidän keittiön pöytään on ollut mahdotonta löytää sopivaa pöytäliina. Paitsi että pöytä on normaalia leveämpi, pöytäliinalla tulisi olla pituutta yli 3,5 metriä. Pöytäliina isoon pöytään on siis ollut ongelma, johon luulin jääväni ilman ratkaisua. Tähän asti meillä onkin peitetty pöytä kolmella erillisellä liinalla, jotka olen asettanut pöydälle poikittain, mutta nyt, ensimmäistä kertaa koskaan, meidän pöydällä on täyspitkä pöytäliina!!! Sain valita Hempean väreistä mieluisimman, ja omaan silmääni tämä värjäämätön hamppu on ehdottomasti kaunein. Koska värjäämätön kangas on nimensä mukaan värjäämätöntä, hammpukankaan sävyerot vaihtelevat erittäin. Tämä Maares pöytäliina onkin pikkuisen vaaleampi kuin makuuhuoneen Nangu pussilakanat.
Lautasliinoina kattauksessa toimivat pienet Aivi pyyhkeet.
Kaikki Hempean tuotteet ovat 100 % hamppua. Hempean hamppu on ekologinen materiaali, jonka kasvatuksessa ei käytetä keinokastelua, lannotteita tai torjunta-aineita. Kuidun valmistus kankaaksi tapahtuu mekaanisesti ilman haitallisia kemikaaleja, myös kankaan värjäyksessä käytetään vain turvallisia, GOTS-sertifioituja värejä. Beige hamppukangas tosin on värjäämätöntä hamppua ja sen sävy, kuten jo tuolla yllä kirjoitinkin, voi hieman vaihdella kasvuolosuhteiden mukaan.
Meillä mies oli sitä mieltä, että missään muissa lakanoissa ei enää kannata hamppulakanoiden jälkeen nukkua. Itse innostun helppohoitoisuuden vuoksi myös näistä keittiötekstiileistä, sillä kuten varmasti kaikissa lapsiperheissä, pöydälle levitetty liina on jo tuomittu pestäväksi. 😀
Yrttejä, sulkia vai munankuoria? Miten teillä koristellaan pääsiäsipöytää? Jakakaa ihmeessä omat ideanne pääsiäispöydän kattaukseen!
Meillä harjoitellaan tänään pääsiäisen vastaanottamista. Sääli kai se olisi jättää kaunis kattaus käyttämättä!
Kylläpä tulee taas viikonloppu hyvään saumaan. Itse asiassa jopa tarpeeseen, tämä kun on piiiitkästä aikaa sellainen perheen yhteinen viikonloppu. Tänään tehdään jotain hyvää iltapalaa ja huomenna nukutaan niin pitkään kuin huvittaa. Siivottu koti, vasta pestyt lakanat sekä sopiva määrä kukkia ja kynttilöitä. Ai autuasta perjantai-iltaa!
Mutta tällä kertaa mulla oli kyllä ihan asiaakin, nimittäin halusin kiittää teitä! Inspiration Blog Awards julkaisi eilen ehdokkaslistansa, ja kiitos teidän, blogini on päässyt ehdolle Vuoden visuaalisin-kategoriassa. Tämä on minulle todella iso kunnia, sillä tuolla samaisessa kategoriassa on ehdolla niin mielettömän hienoja blogeja. Ihan pikkaisen jopa pelkään eksyneeni väärälle hiekkalaatikolle, sen verran tämä oman blogin kotikutoisuus pistää silmään tuollaisessa porukassa. Mutta jos te kerran koette blogini sisällön visuaalisesti miellyttäväksi, kannan ehdokkuuteni rinta rottingilla. Joka tapauksessa iso kiitos kuuluu teille! ♡
Nyt toivottelen teille suloista perjantaifiilistä ja leppoisaa viikonlopun aloitusta. Itse taidan heittäytyä hetkeksi kirjan pariin!
PS. Kaikki Inspiration Blog Awards -ehdokkaat ja äänestyksen löydät täältä.
Heipsun!
Ja terveiset Tukholmasta, jossa kevät oli ihan yhtä pitkällä, kuin täällä meilläkin. Eli ainakin eilen vielä jossakin ihan liian kaukana. Tein pikapyrähdyksen naapuriin, Elloksen pressitilaisuuden merkeissä, ja hauska päivähän tuo oli, vaikkakin aika pitkä ja raskas. Tosin kotimatka oli kyllä aika uskomaton kaunis, kun automatkaa valaisivat loimuavat revontulet! Ei siis lainkaan harmittanut siirtyä kaupunkien valoista takaisin tänne omalle reviirille, valosaasteen ulottumattomiin. Siitäkin huolimatta, että Tukholman kukkatarjonta jäi jälleen kerran kaihertamaan mieltäni.
Tästä muuten päästäänkin jouhevasti otsikkoon, nimittäin kuulin termin “granny girl” vasta eilen, ja voi että, miten tuo osuikin nappiin! Kiitos iloiselle toimittajajoukolla, joka sai minut ymmärtämään, että olen itsekin varhain mummoutunutta sorttia, ja juurikin tästä syystä vielä erittäin trendikäs! Nyt on nimittäin erityisen in rakastaa villasukkia, omaa sänkyä, aikaista nukkumaanmenoa ja hiljaista hipsuttelua. Granny girlin lempipaikka on oma koti – ja varsinkin oma sänky! Käsilaukusta löytyy kaikki saveteista rakkolaastereihin ja särkylääkkeisiin, sillä mummotyttö varautuu ja ennakoi. En tiedä olenko koskaan ennen ollut yhtä muodikas! 🙂
Meitä bloggaajia matkassa oli neljä, Jonna (Oma koti onnenpesä), Kerttu (Modernisti kodikas) ja Suvi (Valkoinen Harmaja). Jonnaan tutustuin vasta nyt, Kertun olen nähnyt viimeksi yli kolme vuotta sitten ja Suvin tapasin hyvin tasan pari vuotta sitten Tukholmassa vähän samanlaisissa merkeissä. Olikin hauskaa, että me kaikki matkalla olleet bloggaajat olimme niitä pitkämatkalaisia, jotka harvemmin käyvät Helsinkiin keskittyneissä pressi- ja pr-tilaisuuksissa, ja tästä samaisesa syystä myös tapaamme toisiamme melko harvoin. Tuli juteltua niitä näitä aiheesta ja aiheen vierestä, ja sekös olikin mukavaa, kun bloggaaminen on noin fyysisesti kuitenkin aika yksinäistä hommaa.
Tänään me onkin sitten pidetty Klaaran kanssa ihan rehellistä vapaapäivää. Vime viikon loppupuolisko tuli vedettyä aika tiiviisti opintojen parissa, joten nyt nautitaan välillä vähän kiireettömyydestä ja siitä kuuluisasta läsnäolosta. Kotitöitä, palapelejä ja satuja. Niitä tänään, ja saadaampa ihan juuri myös koululainen seuraksemme!
Tiedättekö, mikä on mulle ihan selkeä kevään merkki? Keltaiset narsissit! En nimittäin juuri pidä keltaisista kukista. Ainoastaan kevään keltaiset narsissit ja loppukesän keltaiset perennat (kuten kultapallo) ilahduttavat värillään. Ja tietenkin jotkin satunnaiset poikkeukset, kuten lasten poimimat voikukat ja muut iloiset yllätykset. Keltainen narsissi on siis itselleni ehdoton kevään merkki, ja meille kevät tuli tänään!
Callunat saivat väistyä tieltä, kun helmililjat, hyasintit ja narsissit ottivat tilan haltuunsa. Tai no, hyasintit ovat kyllä olleet kuistilla ihan marras-joulukuusta lähtien. Myöskin muratit on vanhoja ja talvehtivat näköjään nekin jokseenkin hyvin kuistilla.
Puutarhakausi on ehdottomasto korkattu, ja se jos mikä piristää, kun ulkona sataa vuorotellen vettä ja räntää. Kevättä kohti mennään, ja loska kuuluu asiaan! 🙂
Tänään juttua levollisen rauhallisesta makuuhuoneesta, sellaisesta joka kutsuu muutakin kuin pakollisille yöunille. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa.
Syksyllä tuli tosiaan viisi vuotta tässä talossa täyteen, ja vaikka ensimmäiset vuodet elettiin enemmän ja vähemmän remontin keskellä ja remontoidessa, meidän makuuhuone oli se ihan viimeinen huone, joka sai uuden katon ja seinät. Tosin tänne muuttaessamme, tämä oli myös se ainoa huone, jossa alkuperäistä puulattiaa ei oltu peitetty korkilla, muovimatolla ja laminaatilla. Kuten muissakin huoneissa, täältäkin revittiin aika aikaisessa vaiheessa sähköt pois, ja tästä syystä yläkerran aulasta valui kaamea jatkojohtoviritelmä makuuhuoneeseen. Jos ihan suoraan sanotaan, huone ei valoisaan aikaan juuri houkutellut, mikä sinänsä on sääli ihan jo vanhan ruusukaapinkin puolesta. Mutta niin se valitettavasti vain meni, että muut huoneet nousivat tarvelistalla kärkeen, ja meidän makuuhuone jäi sitten roikkumaan listan viimeiseksi.
Makuuhuoneen valmistumisen jälkeen itselleni on ollut erityisen tärkeää, että huone palvelee muinakin aikoina, kuin vain pimeinä öinä. Viimeisen parin vuoden aikana lapset ovat kasvaneet sen verran, että saan itsekin joskus levättyä päiväunet tai ehdin muuten vain hetkeksi sängyn päälle lueskelemaan. Joka kerta, useimmiten sunnuntaisin, kun saan kellahtaa sängylle valoisaan iltapäiväaikaan, huokaisen jonkinlaisesta rakkaudesta tätä makuuhuonetta kohtaan. Kärsivällisyyteni palkittiin, ja hyvää kannatti odottaa.
Jotta makuuhuoneen ilme kestää myös ne päiväunet, vaaditaan sänkyyn tyynyjen, peittojen ja lakanoiden lisäksi myös päiväpeite, torkkupeitto ja muutama tyyny, joilla syntyy mukava lukuasento. En itse pidä siitä, että päiväpeitto viritetään koko sänkyä peittämään, vaan tykkään enemmän rennosti pedatusta vuoteesta. Siinä on sekin etu, että kylminä talvi-iltoina sänkyyn voi pujahtaa helposti päiväpeitettä riisumatta, jolloin päälleen saa untuvapeiton lisäksi myös paksun päiväpeitteen. Mutta, koska rento petaus jättää myös vuodevaatteet näkyville, päiväpeitto ystävineen kannattaa mätsätä yhteen lakanoiden sävyn kanssa.
Meidän makuuhuoneen värimaailma syntyy harmaasta ja valkoisesta. Näiden lisäksi tunnelmaa tekevät lämpimät luonnonsävyt. Lämpimän harmaa Amy-päiväpeite, sekä Amy-tyynynpääliset ovat puuvillasatiinia ja edustavat päiväpetauksessa sitä perinteistä puolta. Jotta lopputuloksesta tulisi kuitenkin rento, lisäsin sänkyyn valkoiset pellavaiset Candice-tyynynpääliset, jotka jatkavat Juliette-tyynyliinan sekä Juliette-helmalakanan valkoista linjaa aina alimmaisesta kerroksesta päälimmäiseen.
Vohvelipintainen Joelle-päiväpeite on pehmeää puuvillaa ja toimii kevyenä torkkupeittona. Juuri sellainen sopiva päiväunipeitto, josta riittää kaverillekin.
Vaikka meillä makuuhuoneet on yläkerrassa, eikä kukaan näe, onko peti pedattu vai ei, olen huomannut, että kun pitkän päivän jälkeen vihdoin saa sipsutella nukkumaan, kutsuu sänky huomattavasti viehkeämmällä tavalla, silloin kun peti on tehty. Se ylellinen hetki, kun saa siirtää päiväpeiton syrjään ja kellahtaa kirjan kanssa sänkyyn, on kuin ihana iltarituaali. Ja onpa sekin totta, että päivän viimeiset hetket sängysä loikoillen, on kiva viettää kauniissa ympäristössä. Puhumattakaan siitä, että nykyisin saa herätä kauniissa makuuhuoneessa, jossa ei enää risteile jatkojohdot villakoiria keräillen. 🙂
Vähän nuupahtaneet tulppaanit ja pöydälle nostetut pääsiäismunat virittelevät käyntiin keväisempää viikonloppua. Jos onni on puolellani, tulppaanit kyllä päivittyvät virkeämpiin yksilöihin ennen sunnuntaita.
Maaliskuu on muutosten kuukausi, ja sen lisäksi, että täytin eilen vuosia, aloitin eilen myös uudet opinnot. Jo syksyllä aloittaessani valokuvausopinnot, tajusin aika nopeasti, että olen väärässä paikassa, ja koko koulu aiheutti itselleni enemmän kipuilua kuin mielihyvää. Ja, tästä samaisesta syystä en kokenut luontevaksi opinnoistani kirjoittaakaan, vaikka sitä jossain vaiheessa pyysittekin. Opettajani oli kai samalla aaltopituudella kanssani, ja hän ehdottikin, että vaihtaisin koulutukseni ammattitutkintoon, joka ei lähde liikkeelle ihan alkutekijöistä, vaan keskittyy enemmän oman osaamisen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Siispä, kun eilen aloitin uuden opintaipaleeni, sain itselleni samalla aika ihanan syntymäpäivälahjan. 🙂 Yksi asia, joka toimii kirsikkana muutenkin hyvän maaliskuufiilikseni päällä.
Toivottelen mukavaa viikonlopun aloitusta. Omani potkaisen käyntiin lasten discossa! 🙂
Nyt päästään yhteen lempiaiheeseeni, eli kirjoihin! Ja vielä kaiken lisäksi äänikirjoihin, joista on tullut itselleni viime aikoina ihan vakituista nautintoa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä BookBeat:n kanssa.
Olen kertonut teille ennenkin niistä lapsuuden kesälomista, kun viihdytimme siskon kanssa itseämme äänikirjoilla. Agatha Christien C-kasettikirjat olivat kovassa kulutuksessa, ja samalla kun sisko loikoili, minä siivosin. Välillä vaihdettiin huonetta, ja tämä asetelma kertonee meidä luonteidemme eroista valtavasti. Minä en malta pysyä paikallani.
Jossakin kohtaa äänikirjat jäivät pois elämästäni, vaikka ahkera lukija olen ollutkin. Vasta viime vuosina olen innostunut uudelleen kuuntelemaan kirjoja, ja kiitos tästä kuuluu nykyajalle. On äärimmäisen helppoa, että kirjaa kuunnellakseen ei tarvitse lainata tai ostaa mitään fyysistä tallennetta. Ei C-kasettia eikä CD-levyä, vaan pelkkä puhelin riittää.
Luen vähän kirja-arvosteluja, ja luotan aika pitkälle siskoni suosituksiin, koska meillä on jokseenkin täydellisesti samanlainen kirjamaku. Toki sitten välillä minäkin pääsen suosittelemaan vuorostani jotakin siskolle. Koska (kenties niiden lapsuusmuistojen vuoksi) hurahdimme molemmat uudestaan äänikirjoihin hyvin samaan aikaan, suositteleminen jatkui myös kuunneltavien kirjojen parissa. Latasimme jossakin vaiheessa molemmat puhelimiimme useammankin erilaisen äänikirjasovelluksen. BookBeat oli ihan uusi juttu, kun hyödynsimme molemmat jonkin tarjouksen, ja sen jälkeen muita sovelluksia ei ole tarvittukaan. Ehdottomasti hinta-laatusuhteeltaan paras vaihtoehto!
Luen itse edelleen ihan joka päivä. Viikossa saatta mennä 2-3 perinteistä paperikirjaakin, mutta koska kirjan lukeminen on jokseenkin aika sitovaa puuhaa, ja maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, olen kokenut äänikirjat ongelmani pelastajana. Mutta onpä äänikirjojen kuuntelemiseen toinenkin syy. Nimittäin äänikirjat ovat minulle seuraa. Kuvaaminen ja kuvien käsittely, sekä kaikenlaiset kotityöt on huomattavasti mukavampaa, kun voi samalla kuunnella mukaansatempaavaa tekstiä. Automatkoista puhumattakaan! Kuulokkeet ovat näppärä apu imuroidessa, sillä niiden kautta kuulee myös soivan puhelimen ja saapuvat viestit. Jos olen muuten yksin, en käytä kuulokkeita, mutta lasten kanssa olen aika tarkkana, että mitä he kuulevat kirjastani. Tässä jokin aika sitten verestin vanhoja muistoja ja kuuntelin BookBeatista läpi ne vanhat Agatha Christiet, ja silloin kyllä kuuntelin välillä ihan ilman kuulokkeitakin. Esimerkiksi ruuanlaitto on hyvää aikaa keskittyä kirjaan. Ja lasten mielestä on ihan normaalia, että äitikin kuuntelee välillä satuja!
Älkää ymmärtäkö väärin, minulla ei ole mitään musiikkia vastaan, mutta jos saan valita, kuuntelen mieluummin kirjaa kuin musiikkia tai radiota. Jopa siinä määrin, että salillakin kuulokkeissani etenee kirja sen sijaan, että kuuntelisin tsemppimusiikkia. Pääsen kirjojen avulla huomattavasti paremmin itseni kanssa samalle aaltopituudelle, ja vaikka kirjan kuunteleminen rentouttaa, ei se tarkoita, etteikö lihakset jaksaisi pinnistellä ja ponnistella samaan aikaan. Päinvastoin!
Muutama kirjasuositus, näitä olen itse kuunnellut BookBeat -sovelluksesta:
Stieg Larsson Millenium trilogia
(nämä kuuntelin kertauksena johtuen seuraavista)
David Lagercrantz Se mikä ei tapa
David Lagercrantz Tyttö joka etsi varjoaan
Camilla Läckberg Noita
Arne Dahl Rajamaat
Alan Bradley Flavia de Luce –sarja (Näistä teille olen niin moneen otteeseen kirjoittanutkin, ja nyt kaikeksi onnekseni sain myös kuunnella kirjat)
Agatha Christie (Olen nyt kuunnellut kaikki BookBeatista löytyvät, ja viimeisimpänä Vaarallisen talon.)
Lars Kepler Kaniininmetsästäjä
Dan Brown Alku
Jo Nesbø Harry Hole –sarja (tämä on nyt viimeisin innostukseni)
Eli aika paljon kuuntelen kirjoja, jotka olen aikaisemmin myös lukenut. Tämä siitäkin syystä, että en juuri katsele telkkaria, en edes joka viikko, joten kirjat ovat itselleni ikään kuin TV:n korvike. Mielikuvitus saa itse maalata maisemat ja miljööt, piirtää ihmisten ulkonäön, ilmeet ja eleet.
Hyviä hetkiä äänikirjalle:
Siivous ja kaikki muut kotityöt – ruuanlaittoa unohtamatta
automatkat ja työmatkat
työnteko, tosin kirjoittamien ja lukeminen on vähän hankalaa, kun keskittyy tekstiin
liikunta, oli se sitten lenkkeilyä tai kuntosalia
kaikenlainen rentoutuminen. Kun lapset katsovat elokuvaa, voi itse löhötä sohvalla kuulokkeet korvilla
nukkumaan mennessä (BookBeatilla on uniajastin, joten jos pelkäät nukahtavasi kesken kirjan, voit käyttää ajastinta 10-120 minuutin haarukalla.)
Käsityöt! Tämä on siskoni huvia, ja kiitos sen, pysyn itse näissä upeissa villasukissa!
Olen itse saanut lukemisen mallin vahvasti kotoa, ja toivoisin toki, että sama malli siirtyisi omille lapsilleni. Äänikirjat eivät ole lapsen lukutaidosta pois, päinvastoin, kuuntelemalla pienikin lapsi oppii kehittämään omaa kieltään. Aina ei tarvitse vanhempien lukea lapsilleen, vaan joskus voidaan heittäytyä koko kööri sängyn päälle ja kuunnella vaikka Peppi Pitkätossua. Toki tuolta sovelluksesta löytyy myös lyhempiä lastenkirjoja, ja 10-12 minuutin kirja on oiva tapa viihdyttää lasta, kun tarvitaan nopeasti jokin hetki omille töille. Lapsi pystyy samalla leikkimään, ja kirjan kuuntelu rauhoittaa tilannetta sopivasti.
Jotta pääsette itsekin kokeilemaan BookBeatin helppoutta ja loistavaa valikoimaa, saan jakaa teille koodin yhden kuukauden maksuttomaan kokeiluun!
Uusikuu –koodi
on voimassa 31.5. asti ja se koskee uusia BookBeat-asiakkaita.
Pääset aloittamaan kokeilusi tästä linkistä.
Onko BookBeat jo enuudestaan tuttu? Jakakaa ihmeessä vinkkejänne, niitä olisi nimittäin kiva kuulla!
