Viikko sitten sekosin vielä päivistä, mutta paluu normaaliin rytmiin toi onneksi mukanaan myös viikonloppujen ihanuuden. Vähän kuin Peppi Pitkätossulla, joka halusi kouluun saadakseen lomat. Perjantai tuntuu tänään erityisen mukavalta, ja hei, neljältä on vielä valoisaa! Tai no, ei ainakaan pimeää.
Kauppareissulta mukaan tarttui tulppaaneja, jotka on muuten juuri tämän vuodenajan ihanuus. Pitkät kalsarit, paksu villapaita ja äidin neulomat villasukat kuuluvat nekin talviperjantain kotoiluun. Samoin takkatuli ja laatuaika hyvän kirjan parissa. Ajattelin myöskin napata illasta hetken itselleni ihan vain kuoriakseni talvenkuivattaman ihon itsestäni pois. Niitä juttuja, joita joka päivä miettii, että pitäisi tehdä, mutta ei sitten kuitenkaan vain saa aikaiseksi. Myöskin pitkät yöunet tuntuvat taas enemmän kuin tervetulleelta, joten tänään kömmitään ajoissa nukkumaan ja herätään huomenna sitten siinä vaiheessa, kun siltä tuntuu. Joka tapauksessa levänneenä ja virkeänä.
Ja siinähän onkin jo ihan tarpeeksi yhdelle perjantai-illalle. Leppoisaa viikonlopun aloitusta myös teille!
Hello hello! Nyt voisi varmaan sanoa, että arki on kaapannut, ja blogin päivittäminen on tuntunut pari päivää kovin kaukaiselta ajatukselta. Mutta hei, edelleen tykkään arjesta ja arjen aikatauluista. Niin kivaa kuin se reporankana makoilu onkin, pidemmän päälle elämässä pitää olla edes jonkinlainen rytmi!
Tässä vuoden ensimmäisen arkiviikon aikana olen koittanut metsästää myös niitä mustia aukkoja, jotka kuin ihmeen kaupalla onnistuvat nielemään ylimääräisiä tunteja, ja saavat ihmisen tukeutumaan lausahdukseen “en ole ehtinyt”. Oma ongelmani on oikeastaan se, että luonteeni varaa aina kaikelle “riittävästi aikaa”, mikä tarkoittaa useimmiten sitä, etten tartu asioihin, joita en kuitenkaan usko ehtiväni tietyssä ajassa saattamaan kunnialla loppuun. Hassua sinänsä, että olen kuitenkin juuri se ihminen, joka aamulla keksii imuroida ja pestä vessan. Mutta jotenkin juuri tuo impulsiivisuus katoaa itsestäni iltaisin. Aamuisin tiedän herääväni riittävän aikaisin tehdäkseni vähän ekstraa, mutta illalla, kun aika muodostuu eri pituisista pätkistä lasten harrastusten ja muiden aikataulujen välillä, menen ikään kuin saamattomaan tilaan. No, tällä viikolla olen suorittanut puolen tunnin tehosiivouksen ja ylittänyt muutenkin itseni monella tapaa. Ja vaikka kuinka vihaankin sitä, että myöhästyisin jostakin, olen myös opetellut, ettei 20 minuuttia välttämättä kannata käyttää pelkkään odotteluun. Kun nimittäin laskee illalla yhteen kaikki ne hetket, jotka on varannut “varmuuden vuoksi”, lopputuloksena on helposti tunti tai pari lisäaikaa asioiden hoitamiseen.
Että sellaista itsepohdiskelua täällä. Tätä pitäisi ehdottomasti harjoittaa vähän enemmän, ja ehdottomasti muutenkin kuin tammikuussa. 🙂
Kivaa torstaita myös teille, ja hei, huomenna onkin jo perjantai! ♡
Ihana ihana aurinko! Joka tosin muistuttaa nyt siitä, miten joulusiivouksen kanssa vedettiin sieltä mistä aita oli matalin. Sen lisäksi nimittäin, että olen odottanut pakkasia petivaatteiden tuulettamiseksi ja pakastimen sulattamiseksi, huutavat nyt ikkunat ja muutkin pinnat puunausta auringonsäteiden armottomuudessa. No, mutta nuo ei ole tämän päivän juttuja, ja haluan myös uskoa, että talven valoa ja pakkasia jatkuu ainakin helmikuun loppuun asti. Ja, jos ikkunoiden lika nyt päättää jonakin päivänä itsestään kadota, niin terve menoa vaan! Selviän ilmankin.
Mutta joulu kuitenkin kuorittiin eilen pois. Lukuun ottamatta muutamaa äidin virkkaamaa lumihiutaletta, pakattiin kaikki joulu laatikoihin ja suljettiin vintille odottamaan seuraavaa jälleennäkemistä. Olohuoneeseen tuo vaikutti eniten, kun kuusi valoineen sai lähteä, ja jäljelle jäi vain tyhjä nurkka. Ja pimeys! Joulukuusenvalot toivat mukavasti tunnelmaa olohuoneeseen, mutta nyt sitä täytyy kehitellä sitten muilla konsteilla. Normaalisti tämä joulun riisuminen tuo mukanaan sitkeän sisustuskärpäsen, mutta nyt ei oikein tunnu irtoavan senkään suhteen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en koe sitä lainkaan huonona asiana! Ehkä kaikki vaan on ihan hyvin just näin, eikä väkisin kannata miettiä, mitä kaikkea voisi muuttaa. Pätee muuten elämässä ylipäätään. 🙂
Arki alkoi, ja olo on senkin suhteen ihan jees. Valoa kohti mennään ja elämä asettuu kyllä uomaansa, kunhan antaa sillekin vähän aikaa. Vähemmän stressiä, ja enemmän iloa. Siinä toivetta ja tavoitetta. Iloa ja aurinkoa viikkoonne! ♡ Tallenna
Sunnuntaita! Huomenna jatkuu arki. Koulut, päiväkodit, harrastukset jne. Samalla jatkuu myös arkisyöminen. Meillä ei juurikaan tehty mitään uudenvuodenlupauksia, mutta yhdessä päätimme, että ruokailuihin panostamme myös tänä vuonna tietoisesti enemmän. Ja tämä tarkoittaa laadukkaan ja täyspainoisen ruoan lisäksi myös sitä, että yritämme syödä koko perhe yhdessä entistä useammin. Tänään vähän juttua arkiruokakiireen selättämistä, ja pohdintaa siitä, voiko ainaisen jauhelihan korvata myös lapsiperheessä kasvisvaihtoehdolla. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Soyappétit Mealsin kanssa.
Kasvisruokapäiviä en ole aikaisemmin laskenut, mutta vuonna 2017 tulin jollakin tapaa entistä tietoisemmaksi siitä, että kasvisruoka on myös meillä se tulevaisuuden juttu. Enkä nyt tarkoita tälläkään kertaa, että käännyttäisin koko perheeni vegaaniksi, mutta kuitenkin arkiruokavaliossa pyrin jatkossakin korvaamaan lihatuotteita kasvisvaihtoehdoilla.
Vaikka aikuisuuden kynnyksellä luovuinkin tiukasta kasvisruokavaliostani, lihattomat ateriat jäivät ihan luontevaksi osaksi jokapäiväistä syömistäni, ja soijarouhe osaksi ruokakomeron vakiosisältöä. En edelleenkään koe, että ateria olisi välttämättä rakennettava eläinperäisen proteiinin ympärille, vaan mietin mieluummin kokonaisuutta. Kun ravintoaineet, maku ja helppous ovat kohdillaan, ruoka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. Enkä jaksa nähdä vaivaa siitä, että selittäisin lapsille jonkin ruuan olevan kasvisruokaa. Mielestäni jauhelihan korvaamisesta soijarouheella ei kannata tehdä lasten kanssa niin suurta numeroa. Lapset oppivat esimerkistä ja arkiruokaan on helppo sujauttaa kasvisproteiineja. Sen sijaan haluan mieluummin korostaa lapsille arjen kiireessäkin sitä, miten tärkeää on syödä tuoreita kasviksia ja erityisesti sitä, miten tärkeää on syödä yhdessä!
Meillä pyritään siihen, että arkena syötäisiin useampi päivä samaa ruokaa, mutta ei niissä suunnitelmassa ole aina helppo pysyä. Niin hienoa kun olisikin tehdä sunnuntai-iltana vähintään puolen viikon ruoka jääkaappiin valmiiksi, tulee eteen tilanteita joissa todellisuus vesittää hienot suunnitelmat. Jäljelle jää vain arki-iltapäivät, jolloin ruokaa pitäisi saada pöytään liki valon nopeudella, ja mielellään tietenkin myös sellaista ruokaa, joka ei aiheuttaisi liiemmin vastahakoista mutinaa.
Meillä lasten ruokatoiveet menevät usein texmex -puolelle, ja silloin kun lapset saavat päättää, mitä meillä syödään, on toiveena yleensä joko perinteiset makaronilaatikot tai sitten tacot ja burritot. Jälkimmäisiä näistä syön mielelläni itsekin ja pidän siitä, että tuoreet kasvikset yhdistyvät helposti maukkaaseen ateriaan. Ja vaikka texmex -aterian helposti mieltäisi työlääksi, ei kyseessä kuitenkaan tarvitse olla omeletin paistoa kummempi juttu. Monesti kasvisruokavalio mielletään työlääksi, mutta ihan oikeasti, siitä ajatuksesta kannattaa pyristellä eroon. Ja kiireessä on aina lupa myös oikaista! Jos kaipaat arkiruokaan helppoutta ja nopeutta, mutta myös lisää kasvisruokapäiviä viikkoosi, kannattaa etsiä kaupasta nuo Soyappétit Meals -ateriapussit. Niillä nimittäin loihtii kasvisruokaa nälkäiselle perheelle nopeasti ja tehokkaasti. Yksinkertaisista ateriapusseista ruokaa osaa valmistaa myös koululainen, joten jos oikein tulee kiire ennen illan harrastusmenoja, voi kokkauspuuhiin patistaa myös lapsensa. 🙂
Arkipäivän pikatacot:
Soyappétit Meals Tex Mex -ateria-ainekset
tacokuoria
salaattia
paprikaa
tomaattia
kurkkua
jalapenoa, maissia, papuja tmv. oman maun mukaan.
Kaada Soyappétit Meals ateria-ainekset kulhoon, ja lisää joukkoon 3dl vettä. Anna soijarouheen turvota n. 10 minuuttia ja pilko sillä välin tuoreet vihannekset. Paista turvonnut soijarouhe kuumalla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lämmitä tacokuoret ja nosta ruoka pöytään. Jokainen ruokailija voi koota haluamansa tacon itselleen, ja maustaa ne halutessaan vaikka jalapenoviipaleilla.
GMO-vapaa soija sisältää runsaasti proteiinia ja kuituja, ja toimii tästä syystä paitsi vegaanin, myös paljon liikkuvan (ja vaikkapa lihaksiaan kasvattavan) sekasyöjän ruokavalion peruspilarina. Soija kannattaa ottaa ruokavalioon myös, jos tarkoituksena on esimerkiksi pudottaa painoa. Proteiinipitoinen soija nimittäin antaa pitkäkestoista kylläisyyden tunnetta, ja yhdistettynä tuoreisiin kasviksiin, täyttävän aterian saa koottua myös kevyesti. Ravintokuitu sitoo myös nestettä, joten riittävä vedensaanti soijan kanssa kannattaa muistaa.
Se, mikä itseäni useimmiten ärsyttää näissä soijakeskusteluissa, on puurojen ja vellien sekoittaminen keskenään. Ja tällä tarkoitan puhetta soijapitoisen ruokavalion ja esimerkiksi sademetsien tuhoamisen välillä. Kyllä, on totta, että eläinrehuksi viljeltävä soija uhkaa maapallomme vehreyttä, mutta samalla kannattaa myös muistaa, että ihmisravinnoksi viljeltävä soija ja rehusoija ovat kaksi täysin eri asiaa. Valitettavasti kuitenkin rehusoijan viljely kattaa jopa 85% koko soijan tuotannosta ja ihmisravintoon viljeltävän soijan (sertifikaatti valvottu) osuus on vaivaiset 6%. Meillä Suomessa voi siis hyvillä mielin syödä soijaa, sillä sen GMO-vapautta valvovat sekä Evira, että Tulli.
Mutta hei, nyt olisi myös teillä mahdollisuus voittaa terveellinen ja herkullinen Soyappétit Meals –tuotepaketti.
Kerro kommenttiboksissa, mitä Soyappétit Meals –tuotetta tahtoisit testata, ja olet mukana kisassa, jossa arvotaan viisi tuotepakettia, jotka sisältävät kaikki tuotesarjan makuvariantit. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 14.1.2018 ja olet mukana. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Soyappétit Meals –tuotteita löytää parhaiten K Citymarketeista, joissa itseasiassa
nämäkin tuotteet ovat tarjouksessa 11.-14.1. järjestettävillä Europäivillä. Reseptiikkaa ja vinkkejä tuotteiden käyttöön löytyy Soyappétit Facebook-sivulta.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin kai se on aika lopetella tämäkin joulu. Ei sillä, että olisin tehnyt elettäkään joulukoristeiden poisriisumiseksi, mutta lupaan heti huomenna ottaa itseäni niskasta kiinni. Annan olla vielä hetken, ihan vaikka vain sen kunniaksi, että lumi kuorrutti maiseman ja kaikki on vaan jotenkin niin nättiä just nyt.
Aamupäivällä toivoteltiin hyvää kotimatkaa vieraille, ja tämä päivä onkin sitten mennyt vähän tahmeasti eteenpäin. Pyykkikoneen pyöritystä lukuun ottamatta meillä onkin oltu kuin Ellun kanat tämä päivä, ja nautittu joululoman rippeistä. Kyllä sitä arkea sitten taas ehtii.
Mutta hei, kaksikin juttua joista ajattelin teitä muistutella! Nimittäin vielä tänään ehdit osallistua Brand House Finland -kelloarvontaan, jonka upeaa palkintoa kannattaa ehdottomasti tavoitella! Ja muistattehan myös, että Lifestyle La Luna -alennuskoodi on voimassa vielä tämän ja huomisen päivän! Alennuskoodilla saat alennuksen myös jo alennetuista tuotteista. Koodin löydät täältä.
Me taidetaan poksautella kattilallinen popcorneja ja katsoa lasten kanssa leffa. Loppiaisen kunniaksi. 🙂
Tiedän, on vasta torstai! Mutta meillä alkaa viikonloppu jo tänään, kun lomareissulainen tulee kotiin ja samalla saamme siskoni lapsineen meille viikonlopun viettoon. Sitten maanantaina koittaakin arki, joten nyt nautitaan joululoman viimeistä huipennusta. Ihan pikkuisen jo keräsin aamulla keittiöstä joulua pois, ja lähinnä leikkoamaryllisten poisheittäminen teki keittiöstä heti vähemmän jouluisen. Mutta näinkin on hyvä. Talven tunnelmasta nautitaan kuitenkin edelleen ja kynttilät kuuluvat tietenkin siihen. Ja onneksi joulun sipulikukkiakin on edelleen jäljellä, jottei ihan liian korkealta tiputtaisi loppiaisen koittaessa. 🙂
Jalassa tänään erityisen mukaviksi pehmenneet nilkkurit, jotka ostin muutama vuosi sitten raskaana ollessani. Nuo on muotoutunut jalkaani niin hyvin, etten paljon parempia kenkiä tiedä. Ja päällä ylisuuri pehmeä neuletakki. Mukavaa ja omannäköistä.
Mutta nyt valmiina ottamaan reissulaiset tervetulleeksi. Pehmeän rentoa torstai-iltapäivää ja iltaa myös teille! ♡
Lupasin koostepostausta vuodelta 2017, ja tässäpä sitä nyt olisi. Paljon mahtui blogivuoteen ja vaikka kuinka tiivistäisi, paketti on joka tapauksessa suuri. Mutta menkööt nyt näin. Jostakin syystä blogiin tuli kesällä teknistä vikaa, ja postausten kuvat pienentyivät, eikä asiaan saatu korjausta. Joten pahoittelen, että tämänkin koosteen kuvissa on hassuja kokoeroja, mahdollisesti riippuen laitteesta/selaimesta, jolla postausta katselet.
Hyvinvointi, kauneus ja terveys:
Hassua toisaalta, että itse suhtaudun hyvinvointiaiheeseen vähän ristiriitaisesti, sillä teinhän jo pari vuotta sitten päätöksen jättää liikunta-aiheen täysin blogin ulkopuolelle. (Tämä siitä syystä, että liikunta ja liikkumiseni keräsivät aikanaan niin paljon negatiivista kommentointia.) Silti samaan aikaan hyvinvointi ja liikunta ovat iso osa elämääni ja niistä tuntuisi kuitenkin luontevalta kirjoittaa. Katsotaan, miten jatkossa käy! Kauneusjutuissa preppasin luonnonkosmetiikassa ja hiukset napsahtivat keväällä lyhyemmiksi kuin vuosiin.
Blogin punainen lanka? Ei mitään suurta ja ihmeellistä. Ulkoilmaelämää puutarhassa, hyggeilyä sisällä. Olohuoneen sohvapöytä oli vuoden suurin sisustusjuttu, jos ei lasketa sitä, että jouluinen kotimme pääsi niin suomalaiseen, ruotsalaiseen, hollantilaiseen, saksalaiseen, italialaiseen, englantilaiseen kuin australialaiseenkin sisustuslehteen. Kiitos tästä Jonna Kivilahdelle ja Krista Keltaselle! ♡
Ehkä ennätyksellisen vähän niitä sokeriherkkuja, mikä johtuu varmaankin vuoden terveysteemasta. Vuosi 2017 jää mieleeni vuotena, jona karsin ruokavaliostani niin sokereita kuin vilja- ja maitotuotteita. Poimin tähän mukaan kuitenkin muutaman sokeriherkunkin, koska terveys on minulle myös niitä herkkuhetkiä, eikä ehdottomuus kuulu luonteeseeni enää tässäkään asiassa! 🙂
Se oli joskus kesän loppupuolella, kun voivottelin ystävälleni pitkän syksyn ja talven ankeutta. Tuolloin ystäväni luetteli talvikauden kiintopisteet, joita oli oktoberfestit, Ultra Bran konsertti ja helmikuun ystävänpäiväbileet. Että kyllä me selvitään, kun tehdään kivoja juttuja ja juhlitaan tarpeeksi. Ja niin on muuten selvitty! Uskomatonta, että nyt siintää mielessä jo kiintopisteistä viimeinen, eli kunnon ystisbileet helmikuussa. Maaliskuussa alkaakin sitten jo kevät! 🙂 Tänään onkin pähkäilty kolmen naisen voimin, kuinka paljon ruokaviiniä pitää varata 50 hengelle, laitetaanko kattoon pinkkejä pompomeja jne. Niin kivaa kuin arki onkin, kaikenlaiset juhlat ja arjesta irrottautuminen tekevät kuitenkin elämästä elämää. Pitää olla niitä arjen suvantovaiheita, jotta juhla tuntuu juhlalta – ja toisinpäin. Ja ystäviä! Mihin joutuisinkaan ilman ihania supernaisia, joiden seurassa arki-illatkin muuttuvat juhlaksi!
Oivalsin tänään myös syyn jouluun ripustautumiseeni. Jos nimittäin olisin vielä eilen kynsin ja hampain taistellut jatkoaikaa joululle, nyt uskon pystyväni irrottautumaan tästäkin teemasta. Toki ihan loppiaiseen asti aion nauttia joulun tunnelmasta, mutta joulun loppuminen ei enää hirvitä. Katse on uudessa ja tulevassa, sillä alkanut vuosi tuo kyllä mukanaan uusia ilonaiheita ja uusia juhliakin.
Se mitä aion ehdottomasti napata päättyneestä vuodesta myös tulevaisuuteen, on juurikin oman ajan ja omien juttujen vaaliminen. Ja tästä pitää kyllä antaa eräänlainen sulka myös mieheni hattuun, sillä niinä hetkinä, jolloin lähtemisen sijaan halusinkin vain käpertyä itseeni, kotoa ulos työntäminen ja pieni potkiminen tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Luulen, että klisee hyvinvoivasta äidistä ja hyvinvoivasta perheestä tuli viimeisen vuoden aikana todistettua useammankin kerran. Ja vaikka riittävä lepo, terveellinen ruokavalio ja liikunta ovatkin hyvinvoinnin peruspilareita, väittäisin, että sellainen elämisen mielekkyys voitelee kyllä jopa vihersmoothieta paremmin! 🙂
Niin, että nyt kun moni täyttää kalenteriaan vuoden alussa, kannattaa mukaan mahduttaa myös jotakin pientä extraa.♡
Uusi vuosi ja vuoden ensimmäinen päivä! Ulkona luminen luonto ja sisällä leppoisan lämmin vapaapäivän tunnelma. Ensimmäistä kertaa koko nelihenkinen perheemme jaksoi olla hereillä yli vuoden vaihtumisen. Raketit paukuteltiin kimpassa naapureiden kanssa, ja sen jälkeen istuttiin glögille ja kuohuvalle, ja nostettiin malja vuodelle 2018. Mitään sen ihmeellisempiä lupauksia en tehnyt, tosin toki toivon, että tulevana vuonna pystyn taas tekemään niitä hyviäkin valintoja, jotka edistävät niin omaa kuin perheenkin hyvinvointia.
Istutin tänään esikoisen bussiin ja pyysin kuljettajaa katsomaan, ettei poika poistu autosta ennen Kamppia. Kolmen ja puolen tunnin bussimatka yksin on jännä 9-vuotiaalle, mutta pakko myöntää, että jännitti vähän itseänikin. Onneksi siskoni oli matkustajaa vastassa, ja otti pojan huomaansa heti päätepysäkillä. Klaaran kanssa jatketaan lomailua kotosalla, ja loppuviikosta saadaan matkalaisen mukana myös palautusväki yökylään. Arki jatkuu vasta loppiaisen jälkeen, ja voi miten ihanalta tuo ajatus edelleen tuntuukaan!
Meillä on edelleen myös joulukuusi ja joulukukat. Tontut nököttävät paikoillaan, enkä tunne mitään kiirettä joulusta luopumiseen. Päinvastoin, haluaisin pitkittää joulun iloa vielä parikin viikkoa. Onneksi kuusi ei juuri varise, joten mitään kiirettäkään joulun poissiivoamiselle ei ole. Näin on hyvä, ja nautin edelleen joulunajan levollisuudesta. Ja kyllä, myös suklaasta ja glögistä. Oikeastaan jopa suututtaa, kun silmiin osuu jatkuvasti kaiken maailman juttua siitä, miten joulukilot karistetaan. Ikään kuin ihmisen pitäisi rangaista itseään siitä, että pimeän syksyn jälkeen otetaan vähän rennommin, eikä nipoteta joka suupalasta. Ymmärrän toki, että vuoden vaihtuminen vaikuttaa osaltaan taas laihdutusbuumiin ja ryhtiliikkeiden tekemiseen, ja kaikki kunnia toki jokaiselle tuollaisen päätöksen tehneelle. Kunhan jatkossakin muistaa, että juhla on juhla, ja sen kuuluukin erottua arjesta.
Äidilläni on ollut aina tapana sanoa, että sillä, mitä ihminen syö joulun ja uudenvuoden välillä, ei ole merkitystä, kunhan kokonaisuus uudenvuoden ja joulun välillä on kunnossa. Luotan tähän viisauteen itsekin. Parissa viikossakaan kun ihminen harvoin oikeasti paljonkaan lihoaa. Toki joulun jälkeen kroppa voi olla turvoksissa, ja nesteiden kertyminen saa olon tuntumaan “isolta”, mutta kyllä se siitä tasoittuu ihan arjella. Ilman sen isompaa rankaisemista tai itsensä kurittamista. Sain itse joulupukilta paketin Fazerinoja, ja tässä kirjoittaessani mutustankin samalla lempparisuklaatani. Ja syön kyllä rasiani ihan rauhassa ja hyvillä mielin loppuun asti, vaihtui sitten viime yönä vuosi tai ei. 🙂
Kuvien buclee neuletakin sain kesällä Lifestyle La Lunasta, ja ajattelin vinkata, että kyseinen neule on nyt myös alessa. Käyttäkäähän myös koodialife, jolla saatteLifestyle La Luna -nettikaupasta -10% alennuksen kaikista tuotteista, eli myös jo alennetuista hinnoista! Koodi on voimassa sunnuntai-iltaan asti.
Nyt sohvalle pötköttämään! Leppoisaa vuoden ensimmäistä! ♡
Tik tak tik tak… Jos vuoden 2017 puolella vielä aikoo tehdä jotakin erityistä, niin nyt jos koskaan alkaa pitelemään kiirettä. Onnekseni voin todeta, että mitään maata mullistavaa ei enää tarvitse ehtiä tekemään, ja vuoden vaihteeseen saa lipua rauhallisin mielin. Tosin takana on varsin kiireinen ja kellotettu vuosi, ja nämä joulunajan rennot päivät ovat tulleet enemmän kuin tarpeeseen. Yksi toive seuraavalle vuodelle onkin, että ajankäytössä osaisimme organisoida asioita paremmin, ja perheen yhteisiin hetkiin jäisi enemmän aikaa. Enemmän aikaa yhteisille aterioille, ulkoilulle ja vaikka viikonloppujen leffahetkille.
Tänä vuonna saimme mieheni kanssa ihanat joululahjakellot yhteistyössä Brand House Finlandin kanssa. Kuten tiedätte, en ole mikään vannoutunut korujen käyttäjä, mutta kellosta on muodostunut viime vuosina itselleni tärkeä asuste, ja sanonkin aina, että kello on koru, jolla on selkeä funktio. Brand House Finland toi loppuvuodesta Suomen markkinoille kaksi uutta saksalaista, kellobrändiä. Laadukkaista Zeppelin ja Junkers -kellomallistoista löytyy kelloja joka makuun, piti sitten fiinimmästä tai sporttisemmasta tyylistä. Molemmat brändit ovat olleet Euroopassa viime vuosina suuressa suosiossa, ja nyt niiden kysyntä on kasvanut myös täällä meillä Suomessa. PointTec valmistaa Zeppelin ja Junkers -mallistojen kellot yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella, ja kyseessä on tunnettu ja arvostettu kellovalmistaja. Pääasiassa kelloissa käytetään sveitsiläisiä ETA ja Sellita -automaattikoneistoja.
Valitsin itselleni kellon sillä ajatuksella, että se sopii arkikäyttööni ja mahdollisimman monen asun seuraksi. Junkers Eisvogel F13 Lady 6731-5 miellytti lämpimän ruskean nahkahihnansa ja vaalean kellotaulunsa vuoksi. Kellotaulun kehys on kiiltävää terästä, mutta viisareista ja numeroista löytyy ruusukultaa, joten kellon kanssa voi myös käyttää monenlaisia koruja. Pienenä naisellisena lisänä kellotaulusta löytyy myös Swarovskin kristalleja. Yleisvaikutelmaltaan kello on kuitenkin sopivan sporttinen ja rento, ja juuri sitä, mitä kelloni pitääkin olla.
Kohtalaisen hyvin tunnen myös puolisoni, sillä ensimmäinen näyttämäni kellomalli oli myös se, johon hän lopulta päätyi. Zeppelin 100 Years 7680-1 on tummanruskealla nahkahihnalla varustettu kello, josta löytyy esimerkiksi herätys. Kellotaulu on miehekkään kokoinen (42mm) ja yleisilme tässäkin tyylikkään sporttinen, mutta ennen kaikkea klassinen.
Ehkä tulevana vuonna saamme aikataulut paremmin hallintaan, tai ainakin muistamme ajan arvokkuuden aina aikarautaa vilkaistessamme. Tulin muuten myös siihen tulokseen, että meillä on jokseenkin samanlainen kellomaku. Joskin oma kelloni on sirompi, mutta molemmissa on kuitenkin myös paljon samaa fiilistä. 🙂
Kilpailu: Käy tykkäämässä Brand House Finland Oy Facebook -sivusta ja kerro kommenttiboksissa, mihin itse haluaisit vuonna 2018 enemmän aikaa. Osallistuneiden kesken arvotaan yksi Junkers Eisvogel F13 Lady 6731-5 -kello, arvo n. 249€. Osallistumisaikaa on loppiaiseen asti, joten pidähän kuitenkin kiirettä! 🙂
Toivotan teille kaikille mitä ihaninta vuodenvaihdetta, sekä iloa ja onnea vuoteen 2018. Kiitos kuluneesta vuodesta ja ihanista sanoistanne kommenttiboksin puolella. Olette tuoneet valoa moniin päiviini sekä pimeisiinkin hetkiin. ♡