Olipas ihana nukkua pitkään. Viikonloppu tuli taas vähintäänkin tarpeeseen. Tosin vielä hienompaa olisi ollut herätä johonkin muuhun kuin lasten kinasteluun ja riitelyyn. Ai että kun ottaa välillä pattiin!
Sovittiin jo viikolla, että lauantaina syödään kiinalaisessa, joten tämä on minulle vähän kuin onnenpäivä. Toinen iloa tuottava juttu on se, että eilen tehtiin perusteellinen viikonloppusiivous, ja tänään saa sitten vain nauttia puhtaasta ja siististä kodista. Poltella kynttilöitä ja ottaa rennosti.
Pikkuhiljaa olen vaihtanut kodintekstiilejä harmaasta pellavaan, ja nyt tuntuu, että suhdeluku alkaa olla kohdillaan. Hetken jo mietin, että jos tähän lisäisi ripauksen punaistakin, niin olisi oikein jouluista, mutta enpä taida osata. Taidan pitää siitä, että mikään ei hypi silmille. Ei värit, eikä kiukuttelevat lapset. 😀
Mutta nyt sinne syömään. Leppoisaa lauantaita teillekin!
Perjantaita! Aamupäivän piristykseksi mennään Life ambassador postauksessa vähän kauneusjuttujen maailmaan, ja eritoten luonnollisempaan kosmetiikkaan, jonka puoleen olen kääntynyt itsekin vuosien varrella. Kaikkien purnukoiden keskellä yritetään kuitenkin pitää mielessä sekin, että kauneutta voi, ja pitääkin, hoitaa myös sisäisesti. Unohtamatta sitäkään, miten suuri vaikutus omilla ajatuksillamme on omaan kauneudenkokemukseemme. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
Jos nyt ihan rehellinen olen, niin oloni ei kyllä ole tässä viime aikoina ollut kovinkaan nätti. Vielä on tuo kaulan haavakin sen verran arka, että kaikenlainen kauneudenhoito on enemmän tai vähemmän työlästä. Muistan kuitenkin myös ne ajat, jolloin en voinut peiliin katsoessa kuin itkeä. Huono iho laski itsetuntoni maan tasalle, ja monet menot jäivät menemättä, koska naama oli niin kamalassa kunnossa. Yritän muistaa tuon olotilan joka kerta, kun kasvoihini tupsahtaa yksittäinen näppylä. Että se on tosiaankin vain se yksi näppylä, se jolle ei olisi joskus ollut edes tilaa niiden muiden näppylöiden keskellä. En ehkä ole saanut kulkea näissä ihojutuissa sitä ruusuisinta reittiä, mutta toisaalta kokemukset ovat opettaneet suhteellisuutta. Itsensä hyväksyminen kaikkine vikoineen on auttanut tässäkin asiassa saavuttamaan armollisuutta. Itselläni on aknearpinen iho, enkä voi sitä oikein muuksi muuttaa. Jos joku haikaileekin sitä parikymppistä siloista ihoaan takaisin, niin minä kuitenkin olen tyytyväisempi tähän nykyhetkeen! 🙂
Aikana, jolloin ihoni oli niin tulehtunut, että pelkkä hymyileminenkin teki kipeää, etsin kosmetiikkapakkauksesta merkintää “öljytön koostumus”. Tämä naurattaa nykyisin aamuin illoin, sillä juuri öljyistä on tullut suuri rakkauteni, enkä voisi kuvitellakaan laittavani kasvoilleni pelkästään kosteusvoidetta, ilman erillistä öljyä. Päivittäisistä kasvoöljyistä en luovu edes kesällä, sillä mielestäni juuri niiden avulla iholle saa kauniin hehkun. Yksi suurimmista kosmetiikkaoivalluksistani onkin ollut se, etteivät öljyt olekaan pahasta, vaan että hyviä öljyjä iholleen juuri kannattaakin antaa. Saman oivalluksen meistä moni on tehnyt myös ruokavaliopuolella, ja molemmissa vaikutus on valtava myös ihoomme hyvinvointiin. Ulkoisten öljyjen lisäksi kun ihokin saa ravintoa myös siitä, mitä suuhumme laitamme.
Erilaisia öljyjä on tullut testailtua vaikka miten, ja nyt sain kokeiluun myös Madaran Superseed Soothing Hydration -rauhoittavan kasvoöljyn. Öljyn luvataan sopivan kaikille ihotyypeille, mutta erityisesti kuivalle, kiristävälle, ohuelle ja hilseilevälle, sekä herkälle iholle. Tuotemerkkinä Madara on itselleni jo melko tuttu, ja moni tuote on jäänyt osaksi kylpyhuoneen kaapin sisältöä ihan pysyvästi. Niin tulee käymään varmasti myös tämän öljyn kanssa!
Maaliskuussa kirjoittelin teille Lifen omasta Body & Soul -kosmetiikkasarjasta, jonka tuotteet sisältävät luonnollisia ja luomutuotettuja ainesosia tuotteesta riippuen 95-100%. Lifen oma sarja on edullinen ja sen pakkaukset ovat edelleen ilo silmälleni. Sarjaan on sittemmin tullut myös uusia tuotteita, kuten esimerkiksi 100% luonnonmukainen kuorintavoiden oliivinkivillä. Isosta pakkauksesta riittää kuivan talvikropan kuorintaan useampikin hoitokerta, ja voide jättää iholle siloisen ja kosteutetun tunteen. Käsivoiteen citrus-versio ilahduttaa käsilaukun pohjalla, kun sormien välit tahtovat talvella kuivua, ja kämmenselät hilseilevät. Pieni mutta pippurinen huulivoide pelastaa omat ja lasten rohtuneet huulet, ja rentouttava, laventelintuoksuinen vartaloöljy sopii korppuihon jokailtaiseen öljyämiseen. Öljyä kannattaakin laittaa juuri nukkumaan mennessä, jolloin laventelintuoksusta saa kaiken “ilon” irti!
Tuttujen tuotemerkkinen lisäksi pääsin tutustumaan myös itselleni (noloa myöntää) vielä tuntemattomaan Frantsila -sarjaan. Kotimaisista Frantsilan tuotteista olen kyllä kuullut, mutta omakohtaista kokemusta aiheesta ei ole ollut antaa. Porin Life -myymälän Tiina suositteli kolmen koplaa, eli puhdistusemulsion, kasvoveden ja kosteusvoiteen yhdistelmää. Tuotteet osoittautuivat todella hellävaraisiksi ja ruusuinen kasvovesi toi mieleen äidin kertomukset ruusuvedestä. Tehovoide on nimensä mukaan teho, eli sopii oikein hyvin tällaiselle herkälle ja kuivalle ihollekin. Tehovoidetta voi toki käyttää myös koko kasvoilla, mutta erityisesti sitä kannattaa levittää ihon ongelmakohtiin, kuten punoittaviin poskipäihin.
Frantsilalta löytyy ihonhoidon lisäksi myös hygieniatuotteita. Shampoo, hoitoaine ja suihkugeeli vievät kaikki tuoksuineen vehreille niityille. Pesuteho shampoossa on hyvä, ja hoitoaine sulkee hiuksen rakenteen. Yrttishampoon tuoksu eritoten lisää puhdasta fiilistä.
Tämä kohta jo vuoden kestänyt Lifen ambassadorina oleminen on laittanut monella tapaa ajatukseni terveellisyydestä ja hyvinvoinnista uuteen uskoon. Jokapäiväiseen elämääni on tullut monia pieniä uudistuksia, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi ennen kuin ryhtyy oikein miettimään. Kuitenkin joka kerta kurkatessani peiliin, näen kuluneen vuoden saavutukset aika tarkasti. Nimittäin kasvojeni iho on ottanut suuren harppauksen, ja ihoni on alkanut elpymään myös nyppykaudesta. En usko, että tähän olisi pystynyt kuitenkaan yksikään ihonhoitotuote, vaan kyse on kokonaisuudesta. Esimerkiksi sinkkitabletit tulevat pysymään ravintolisinäni varmasti hamaan tappiin asti. Olen myös löytänyt sen jonkin yhteyden sisäisen olon ja ihon kunnon välillä. Jos naama on harmaa, tiedän kyllä mistä se johtuu ja osaan tehdä korjausliikkeen ruokavaliossani ja elämäntavoissani. Koko keho kun on suurempi kokonaisuus ja kauneus ja hyvinvointi koostuu monista eri osista.
Halusimme Tiinan kanssa nostaa tähänkin postaukseen pari täsmätuotetta sisäisestä kauneudenhoidosta. Koska iho kehomme suurimpana elimenä heijastaa kehomme hyvinvointia, ei sisäistä ravitsemista voi jättää huomioimatta. Ensimmäisenä tietenkin se sinkki, joka yhdessä A-vitamiinin kanssa uudistaa ihoamme. Jospa vain olisin ollut niin viisas, että olisin jo nuorena aloittanut sinkin syönnin. En ehkä olisi välttynyt aknelta, mutta kenties arpien muodostuminen olisi ainakin ollut vähäisempää. Jos siis kärsit minkäänlaisista iho-ongelmista, suosittelen lämpimästi tarttumaan sinkkipurkkiin. Ja kaikille teille jotka kärsitte minun laillani vanhoista arvista, suosittelen samaa liikettä myös. Sinkki antaa vauhtia ihon tasoittumiseen!
Toisena nostetaan suoliston hyvinvoinnista huolehtiva tuote Mikroveda Life, joka saikin juuri vuoden 2018 superruoka -tittelin. Tuote toimii osana painonhallintaa, mutta myös puhdistaa suolistoa ja edistää sen toimintaa. Huonosti voivasta suolistosta kaikki ravintoaineet eivät imeydy kehoomme, ja tästä kärsii muun olon lisäksi myös tietenkin iho. Suoliston hyvinvointiin kannattaa siis satsata paitsi yleisen olotilan, myös ihonsa vuoksi. Jos siis kärsit jostakin iho-ongelmasta kuten vaikkapa niistä näppylöistä, suosittelen myös laittamaan sen sisäisen koneistosi kuntoon. Se nimittäin näkyy kyllä naamasta, mitä tuolla sisällämme tapahtuu! 🙂
Riittävä uni ja raitis ilma. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, sekä ravintolisät ja runsas vedenjuonti. Sinkki, probiootit ja kollageeni. Huolellinen, mutta hellävarainen puhdistus, riittävä kosteutus, satunnainen kuorinta ilman mekaanista hankausta ja päivittäinen öljyillä läträäminen, sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Siinäpä oikeastaan noin niin kuin pähkinän kuoressa omat ihonhoitovinkkini. 🙂
Life–myymälöissä on tällä viikolla menossa ”Osta 3 maksa 2” –tarjouskampanja, joka kannattaa ehdottomasti hyödyntää!
Kahden Lifen oman brändin tuotteen ostaja saa kolmannen kaupanpäällisiksi. Life tarjoaa siis ostajalle kolmesta Life-
tuotesarjan tuotteesta edullisimman veloituksetta. 🙂
Muistatte ehkä, kuinka silloin kuopusta odottaessani nimesin yläkerran aulan nurkkauksen cozy corneriksi. No, sittemmin tuo aula on muuttunut moneen kertaan (ennen, jälkeen ja nyt -postaus), ja tänään ajattelin myös nimetä nurkkauksen ajan trendin mukaan hyggenurkaksi. 🙂
Aurinko jaksaa välillä vilahdella pilvien lomasta, mutta siitä huolimatta marraskuun pimeys tuntuu tänään älyttömän raskaalta. Tai oikeastaan se on tuntunut siltä jo tovin. Jotta nyt ei ihan kauheaan synkkyyteen tekisi mieli vaipua, ammennan kaikesta lukemastani hyggeopista energiaa ja yritän pitää mieleni valoisana. Koska pienillä jutuilla on joskus suurikin merkitys, kannoin myös kuistilta kuusentaimen yläkerran aulaa piristämään. Tuli ihan joulufiilis, mutta onkos tuon nyt väljä jos kuusesta on apua kaamossynkkyyteen. Nakkaan kyllä kaapin päälle tontutkin, jos tarve vaatii. 🙂
Hyggenurkassa voikin sitten istuskella mukavasti kirjan kanssa ja siemailla kuumaa glögiä. Voi olla, että kyseessä ei ole ne kotimme tehokkaimmat neliöt, mutta näitäkin nurkkia totisesti tarvitaan!
Kyllä ne sieltä vintiltä löytyivät! Joulukoristeet nimittäin. Ja koska ne nyt tuli kaivettua esiin, niin kaipa sitä voi samalla vaivalla vähän koristellakin, eikös vain!?
Jo pari vuotta meillä on nautittu joulunodotuskuusesta, joka nimensä mukaan ei ole se varsinainen joulukuusi, vaan enemmänkin vain puu, joka osallistuu joulun odotukseen. Ja tosiaankin se sama puu vuosi toisensa jälkeen, koska kyseessä on tekokuusi.
Olen jossain määrin yhä joulukonservatiivi, enkä usko, että voisin koskaan korvata aitoa joulukuusta muovikuusella. Sisään kannetun havupuun tuoksu kuuluu jouluuni yhtä varmasti kuin lanttulaatikko (nam!), mutta ennen varsinaista joulukuusta voi olla vähän leikkisä ja ripustella koristeet lehtikuusen oksille.
Pari vuotta sitten sain aika suoraa palautetta mieheltäni tästä hankinnasta, joka oli kuulemma vain ylihintainen karahka, mutta puu on löytänyt paikkansa yläkerran aulasta ja toimii siellä viherkasvina ympäri vuoden. Pidän itse sen karusta ulkonäöstä yhtä paljon näin marraskuussa, kuin kesäkuussakin, mutta tästä päivästä alkaen puu saa taas olla kunniapaikallaan olohuoneen nurkassa, kunnes se oikea joulukuusi kannetaan sisään. Karahka on siis ollut varsin hyvä hankinta, ja ilostuttaa pelkän joulun ajan lisäksi ihan ympäri vuoden.
Nähtävästi tuo kuusi on edellisinäkin vuosina valjastettu joulukäyttöön näin marraskuun puolivälin kieppeillä, joten ihan aikataulussa ollaan taas! 🙂
Me pidellään täällä esikoisen kanssa jonkinlaista toipilastupaa. Poika sai loppuviikosta kunnon flunssan ja lähetettiin perjantaina kotiin kesken viulutunnin. Tässä olikin juuri ehditty mässäilemään sillä ajatuksella, että probiootit ja vitamiinit ovat säästäneet meidät syysflunssilta. Taisi jäädä koputtamatta puuta, kun elämä heti napautti takaisin. 🙂 Nyt sormet ja varpaat ristissä, että tauti ei jäisi pidempiaikaiseksi vieraaksi. Tuntuu, että tämä marraskuu on jo muutenkin mennyt vähän harakoille.
Muutama kuva makuuhuoneesta maanantain iloksi. Kovin jo jouluttaa, ja mies lupasikin illalla auttaa joulukoristelaatikoiden kanssa, kun oma kykkimiseni vintillä on vähän heikon puoleista. Ainakin risutähdet pääsevät taas makuuhuonetta piristämään, sen jouluisempaan lopputulokseen tuskin päädyn tänäkään vuonna. Kynttilät ja kukat ovat joulukoristeissakin ne parhaimmat! Hyasintteja jo tekisi kovasti mieli, mutta vielä ei ole noita ihanuuksia tullut vastaan. Amarylliksiä onneksi kuitenkin, ja niitä olenkin istutellut sammalpedeille. Vanhat lasipurkit ovat kuin pienoiskasvihuoneita ja niissä vähäeleiset sipulikasvit pääsevät ansaitsemaansa osaan.
Vielä kun saataisiin valkoinen kuorrute tuonne ulos, niin johan kelpaisi. Mutta nyt täytyy vain iloita näistä auringonpilkahduksista, ja miettiä, että mikä tahansa on parempi kuin marraskuinen sade! 🙂
Raukeaa sunnuntaita ja tietenkin onnittelut kaikille isille. Eritoten omalleni, mutta myös jokaiselle sydämessään isyyttä kantavalle.
Kiitokset kovasti myös tsemppiviesteistänne. Leikkaus meni oikein mallikkaasti ja perjantaina pääsin jo kotiin toipumaan. Yhden sairaalassa vietetyn, ja yhden sohvalla nukutun (kampesin itseni puoli-istuvaan asentoon) yön jälkeen, viime yö omassa sängyssä tuntui jo liki luksukselta. Ääni on vielä heikonpuoleinen, ja tuottaakseni kuultavaa tekstiä, pitää oikeastaan huutaa, vaikka ei se huutamiselta kyllä muiden korvaan kuulosta. Mutta äänenkin pitäisi palautua ajan myötä normaaliksi. Ehkä eniten tässä on yllättänyt se kaikki, mihin ihmisen kaula osallistuu! Ihan jo vain sängystä ylös nouseminen laittaa kaulan melkoiseen jännitykseen, ja nyt kameran kanssa tajusin todellakin, miten kuvaaminen on juurikin niska-hartiaseudun työskentelyä. Yritänpä siis kovasti pitää hartiat ja niskan vetreänä, jotten ihan pökkelöksi kovetu. 🙂
“Emilia rakastaa joulua, ja se näkyy kodin tunnelmassa jo aikaisin syksyllä.”
Sanat löytyivät uusimmasta Glorian Kodista, jossa julkaistiin Krista Keltasen ja Jonna Kivilahden tekemä juttu meidän kodista. Oli todella ihana palata noihin joulunaluspäiviin viime vuodelta ja muistella aurinkoisen pakkaspäivän tunnelmia. Maa oli valkoinen ja joulu miltei ihan siinä ovella. Tuota samaa raukeaa tunnelmaa ajattelin tavoitella jälleen tänäkin vuonna, ja onnistuinkin jo saamaan jouluista tunnelmaa keittiöön pikkuisen kuusentaimen avulla.
Tämä sairaalan kanttiinista ostettu lehti jäänee visusti talteen muistojenlaatikkoon!
Meillä isänpäivää vietetään varsin rauhallisesti kotona. Itseasiassa olen itsekin yhä pyjamassa! Mutta josko sellainen pieni kävelyretki joenvarteen rytmittäisi päivää, ja isänpäiväpaketista ilmestyneet vaelluskengätkin pääsisivät “koeajolle”.
Täällä on sairastettu ja blogi on jäänyt ihan vallan hunningolle. Pahoittelut siitä! Pyrin kuromaan viestinne kiinni pikkuhiljaa, mutta ainakin toistaiseksi tahtini tulee olemaan vähän hitaammanpuoleinen.
Toivottavasti marraskuunne on lähtenyt mukavasti käyntiin? Täällä ainakin on nautittu tuosta pakkasaamujen auringonpaisteesta, ja samalla tietysti toivottu, että aurinko ja pakkanen jaksaisivat ilahduttaa koko loppuvuoden. On niin paljon mukavampaa kun on kuivaa ja valoisaa!
Huomenna pääsen eroon alati turpoilevasta kilpirauhasestani, tai ainakin sen puolikkaasta, ja sen jälkeen tietenkin jännätään, että jaksaako tuo toinen puolikas paukuttaa molempien edestä. 🙂
Toivottelen kovasti paljon iloa ja auringonpaistetta päiväänne! ♡
Nyt eletään marraskuuta ja joulun fiilistely on paitsi sallittua, myös hiukan suotavaa. Meillä kynttilät palavat vuoden ympäri ja kesäinen sadepäiväkin saa tunnelmansa lepattavista liekeistä. Todellinen kynttiläsesonki alkaa tosin vasta syksyllä, kun illat alkavat hämärtyä. Näin marraskuussa kynttilänkulutus alkaa hipoa taloudessamme jo huippuaan, mutta kynttilän tunnelman lisäksi kaipaan myös hentoja tuoksuja, jotka vievät ajatukset joulun puolelle. Meillä kaikilla on oma suhtautumisensa tuoksuihin. Toinen voi olla hyvinkin herkkä tuoksuille, kun taas joku toinen elää ja kokee asiat ja hetket vahvasti tuoksujen kautta. Tänään juttua enemmänkin tuoksuista ja mielikuvista kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa. Ja hei, jos tunnelmalliset tuoksut houkuttavat, kahlaa itsesi postauksen loppuun, sieltä löytyy kiva arvonta ja ohjeet osallistumiseen!
Minä itse kuulun niihin, joille tuoksuilla on vahva merkitys ja hetket ikuistuvat kuva- ja tunnemuistojen lisäksi myös hajumuistiini. Esimerkkinä tästä se, että kun oikein ajattelen joulua pystyn haistamaan lapsuuden jouluista lumihangessa pyöritellyt matot ja autotallista kaivetut joulukoristeet. Muistan sen tuoksun vahvasti ihan vain ajattelemalla, ja yhdistän sen aina jollakin tapaa jouluun. Eikä sitä samaa tuoksua tule meidän vintillä majaileviin joulukoristeisiin, tai ulkona tuuletettuihin mattoihin. Tuoksu on yksilöllinen, ja muisto vahvempi kuin moni muu muisto lapsuuden jouluista.
Koska elän vahvasti tuoksuista, ne ovat itselleni myös osa tunnelmaa. Kaupastakin saa korvapuusteja sekä omenapiirakkaa, mutta ne maistuvat huomattavasti paremmilta, kun koti on ensin täytetty noiden herkkujen tuoksuilla. Koska olen myös esteetikko, haluan nauttia omenapiirakkani tai pullani kauniissa ympäristössä ja kauniilta lautaselta. Täydelliseen nautintoon tarvitaan siis maku-, näkö- ja hajuaistia.
Olen tainnut teille ennenkin kertoa, miksi juuri jouluntuoksuiset kynttilät ovat itselleni hurjan tärkeitä. Syy löytyy esikoisen ensimmäisistä elinviikoista, jolloin masennukseni oli pahimmillaan, ja olin kadottaa sekä järkeni, että elämänhaluni. Koska tuoreena äitinä koin kuitenkin kaikkein eniten velvollisuuden tunnetta, oli kaiken väsymyksen ja masennuksen keskellä vain jaksettava ja elettävä päivä kerrallaan. Jouluihmisenä tarrasin ajatukseen joulusta (esikoinen syntyi joulukuun 7. päivänä) ja ehkä tästä syystä myös joulunodotuksella on äärimmäisen suuri merkitys itselleni jokasyksyisen alavireisyyden karkottamisessa. Joulukuussa 2008 jouluntuoksuisista tuikkukynttilöistä tuli minulle kuin jonkinlainen pelastusrengas – viimeinen oljenkorsi. Joka aamu sytytin jouluntuoksuisen kynttilän ikään kuin rutiininomaisesti ja vein ajatukseni sillä tavoin elämässä eteenpäin. Niinpä joulunodotukseni ei sen jälkeenkään ole ollut mitään ilman tuoksukynttilöitä.
Itselleni elämän ehkä suurimpia nautintoja on vasta siivottu koti, jossa on rentouttava ja tunnelmallinen tuoksu. Kynttilöiden sytyttäminen ikään kuin kruuna työn tuloksen, mutta toisaalta tuoksukynttilä myös toimii tunnelman tuojana vähän epäsiistimmässäkin tilanteessa. Kun illan hämärässä sytyttää tuoksukynttilät ja lukuvalon, on kirjan kanssa mukava käpertyä viltin alle, ja unohtaa hetkeksi kaikki muu ympärillä oleva. Kerroinkin jo viikko sitten kuinka aloitin jouluntuoksuisten kynttilöiden polttamisen, ja tosiaan meillä jouluista tunnelmaa on nyt tuoneet nuo Gladen pienet punaiset kartiot, jotka melkein kuiskaavat korvaan, että kaikki on hyvin ja elämästä selviää.
Glade tuoksukynttilöiden lasipakkaukset sopivat monenlaiseen sisustukseen ja pienimmät niistä käyvät loistavasti myös kattauskoristeena. Valkoiset kartiolasit sisältävät vaniljantuoksua, joka on samaan aikaan lämmin ja pehmeä, olematta kuitenkaan imelä. Vaniljantuoksu on siinä mielessä hankala, että se menee usein yli, ja raikkaiden sijaan muuttuukin tunkkaiseksi. Näissä Gladen kynttilöissä vanilja on kuitenkin hennon luonnollinen, eikä hyppää silmille – tai tässä tapauksessa, nenälle. Tuoksuna vanilja sopiikin mielestäni ympärivuotiseen käyttöön, ja erityisesti hetkiin jolloin kaipaan lämpöä ja elämän armollisuutta. Pienet punaiset kartiot puolestaan vievät ajatukset jo vahvasti jouluun kanelin ja omenan tuoksullaan.
Gladen pyöreämmät lasiastiat on puettu tuoksuun sopivalla muovikuorella. Muovin voi helposti myös napata kynttilästä irti, mikäli se ei omaan sisustukseen sovi. Näin teen minäkin. Alla olevassa kuvassa kuitenkin kynttilät alkuperäisessä asussaan. Kirsikan ja pionin tuoksu sopii ympärivuotiseen käyttöön, ja päätyikin meillä kylpyhuoneen tunnelmantekijäksi. Valkoinen pyöreä kynttilä taasen on tuttua vaniljankukkien tuoksua, ja kynttilöistä etummainen, Warm Winter Hug -nimeltään, on sekin omenan ja kanelin jouluinen yhdistelmä.
Mutta hei, jos tosiaan kaipaat tuoksua ja tunnelmaa kotiisi näin loppuvuoden hämäriin, kerro kommenttiboksissa missä tilanteissa erityisesti kaipaat tuoksukynttilöitä. Onko se juurikin jouluun virittäytymistä vai oman kotispan viimeistelyä? Jätä kommenttisi viimeistään 12.11.2017 ja olet mukana Glade tuotepaketin arvonnassa. Kilpailuun voit osallistua myös Instagramin puolella! Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Maanantaita! Naputtelen tässä työhuoneessa tietokoneen edessä, ja tuossa kuvia käsitellessä aurinko armas päätti paistaa suoraan työhuoneen ikkunasta silmääni. Tai ainakin koneen näyttöön. Hetken kihisin mielessäni, että pitää hankkia verhot, mutta sitten tulin järkiini. Antaa paistaa vaan! Näyttö on onneksi helposti kääntyvää sorttia, joten eiköhän tässä pärjätä nämä jokunen kuukausi tälläkin asetelmalla, kun tuskin tuo möllykkä tulee tuossa ihan joka iltapäivä oleskelemaan. Sallittua tietysti sekin olisi!
Mutta hei, nyt menee kyllä jouluiseksi jo! Jos nimittäin on vähääkään jouluihminen (ja minä tunnustaudun olevani sitä ihan kunnolla), tekosyitä ja syitä joulutteluun on helppo löytää. Olen toistaiseksi vielä jättänyt glögit ja piparit kaupan hyllylle, mutta tänään oli ihan oikeasti pakko hakea kunnon satsi molempia, koska, niin ikävää kuin se olikin, tarvitsin jouluista kuvausrekvisiittaa. Oh yeah! Ja koska ruokaa tai mitään muutakaan ei saa haaskata, glögittelin sydämeni kyllyydestä, ja päivän lounaskin tuli nautittua melko nestemäisessä ja neilikkaisessa muodossa. 🙂
No, mutta koska virittäydyin jouluiseen fiilikseen, niin laitetaanpa sitä myös tänne blogin puolelle. Jos lokakuun loppu on jollekulle liian aikaista joulufiilistelyyn, niin seuraavat kuvat kannattaa suosiolla skipata yli. Uusin Lantliv on tullut kahlattua alusta loppuun ja lopusta alkuun jo useamman kerran, ja ei muuten ollut ihan ensimmäinen tai toinenkaan selauskerta, kun aloin katsomaan viimeisen sivun kuvaa. Jollakulla ollut samanlainen vinoon kasvanut amaryllis, kuin meillä viime jouluna! Sitten tajusin, että hitsin pimpulat, tuo kuvahan on meiltä!!!
Eli, Lantlivin seuraavassa numerossa on tosiaan meidän vuodentakaista joulua. Ihan vatsanpohjasta nipistelee pelkkä ajatuskin! Juttua olivat tekemässä sisustustoimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen, todelliset supernaiset. Jonna ja Krista tekivät aikanaan jutun myös edellisestä kodistamme, ja täytyy sanoa, että paljon sydämellisempiä vieraita saa etsiä. Vaikka nämä naiset näkevät työkseen toinen toistaan hienompia koteja ja sisustuksia, heillä on jalo taito saada meidät talojen asukkaat rentoutumaan ja tuntemaan se oma koti erityiseksi tai arvokkaaksi. Hatunnosto hienosta työstä, joka on tosiaan paljon enemmän kuin “vain” kuvien ottamista ja jutun kirjoittamista.
Mutta nyt seuraavaksi ruokaa. Ja tällä kertaa tarkoitan jotakin kiinteää. 🙂
Sunnuntaihuomenet! Lauantaisauna taitaa kuulua useammankin suomalaisperheen viikonloppuun. Meillä saunapäivä osuu harvemmin lauantaille, mutta eihän se niin päivän päälle olekaan. Suomalaisessa saunakulttuurissa on jotakin, jonka viehätyksen olen itse oppinut vasta ihan parin viime vuoden aikana, joten siinäkään mielessä ei meillä olla saunapäivän kanssa niin turhan tarkkoja. Siinä missä saunominen oli ennen puhtaasti puhdistautumista, on löylyttely nykyisin enemmänkin nautiskelua, jonka sivutuotteena toki saunoja myös puhdistuu. Keittiön altaasta saunan lauteille on pitkä matka, mutta sopiipa siihen väliin montaa muutakin tapaa kylvettää vauvoja tai lapsia. Siitä lisää tässä tässä postauksessa, joka on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdessä XZ Muumin kanssa.
Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2012, lompsin ison vatsani kanssa kumisaappaat jalassa purujen seassa kohteenani kylpyhuone. Muistan sillä hetkellä kysyneeni itseltäni, että miksi ihmeessä?! Että eikö kerta olisi riittänyt!
Jälkimmäisellä en suinkaan viitannut pyöreään olotilaani, vaan niihin olosuhteisiin, joihin olin taas yhdistämässä pientä ihmisen alkua. Nimittäin esikoinen kylpi aikoinaan keittiön altaassa, kun edellisen kodin kylppäriremontti viivästyi ja viivästyi. Ja vaikka eteiseen saatiinkin lattialaudat ennen Klaaran syntymää, voinen kuitenkin sanoa, että molempien lasten ensimmäiset elinvuodet on vietetty jokseenkin poikkeuksellisissa oloissa niin vedentulon, pyykinpesun kuin itse peseytymisenkin osalta. Jos saunapäivä ei siis osukaan joka viikko samaan viikonpäivään, koen kuitenkin, että nykyinen elämämme edustaa arjen rutiineja ja pysyvyyttä. 🙂
Kahden pellavapään äitinä ne suihku- ja saunahetket eivät toki aina ole olleet niitä helpoimpia mahdollisia. Koska esikoisella pidettiin mahdollisimman pitkään paksuja enkelinkiharoita, ja kuopuksen kultakutrit kasvavat ja vahvistuvat edelleen, myös hiustenpesu on aiheuttanut niitä vähemmän mukavia pesuhetkiä. Vaikka toinen lapsista jo peseytyykin itsenäisesti, nuoremman peseytyminen on yhä meidän aikuisten vastuulla. Juuri nyt ollaan kuitenkin pääsemässä pahimman vesikammon yli, ja hiusten pesu on saatu jokseenkin sujumaan miellyttävimmissä merkeissä. Sen lisäksi, että ennen hiusten pesua käydään läpi ne vinkit, joilla vesi valuisi kasvojen sijaan kohti selkää, on nuoremman kanssa pitänyt käydä myös keskustelua hiusten pituudesta. Nimittäin jos pitkät ja paksut hiukset haluaa pitää, niitä on toki myös pestävä – ja hiustenpesu täytyy vain sietää yhtenä peseytymisen osana. Se, miten lapsi asiat kokee, on kuitenkin pitkälti meidän aikuisten suunnittelusta ja valmisteluista kiinni. Kun peseytymiseen liitetään hyviä asioita, kuten vaikka saunan jälkeinen vähän parempi iltapala, ja lapsen ottaminen mukaan shampookaupoille, ollaan jo pitkällä valmisteluiden osalta.
Meillä on aina käytetty XZ Muumi -tuotteita. Ennen nämä klassikot pakattiin vaaleansinisiin ja vaaleanpunaisiin pakkauksiin, joista lapsille on valikoitunut omat suosikkinsa (ainakin meillä) varsin perinteisellä jaottelulla. Nyt uudistuneet pakkaukset paitsi jättävät perinteisen värierottelun taakseen, miellyttävät myös äidin silmää edemmän. Onpa pakkausten uusi ulkonäkö myös piristävää vaihtelua shampoohyllyllä suurta valintaa tehdessä. 🙂 Ja hei, muumit ovat muumeja väreistä ja hahmoista välittämättä. Meillä nimittäin myös esikoisen korkkiruuveja selvitettiin Niiskuneidin selvityssuihkeella, eikä tuotteen mahdollista tyttömäisyyttä tullut koskaan sen enempää mietittyä.
Kun mietitään kosmetiikkatuotteita, joita käytetään erityisesti lapsille, ainakin omassa mielessäni korostuu tuotteen turvallisuus ja hellävaraisuus. Mitä vähemmän kemikaaleja tuotteet sisältävät sen parempi. Kun puhutaan tuotteen luottavuudesta, kotimaisuus nousee myös listallani kärkeen. Suomessa valmistettu tuote herättää luottamusta ja myöskin arvostusta. Avainlippu kun itselleni paitsi puhtauden, myöskin työllisyyden symboli. Itse Muumit taasen koen suomalaisena kansallisaarteena, jonka merkityksen muistaa viimeistään kun katselee turistien intoa hamstrata Muumituotteita tuliaiskasseihinsa. Nimittäin meille varsin arkinen kolmen euron shampoopullo on melkoinen luksustuote maailmalla!
Pelkästään kotimaisuus ei tietenkään ole oman valintani ainoa peruste, vaan arvostan myös silikoonittomuutta ja väriaineiden puuttumista. Ja vaikka meillä ollaankin nyt siinä iässä, että vadelman ja banaanin tuoksut koetaan puhtaasti plussana, nostan hattua tuotesarjan täysin hajusteettomalle suihkushampoolle, joka toimii vaikka ihan sen pienimmän perheenjäsenen pesunesteenä.
Lapsen pitkien ja paksujen hiusten pesussa 2in1 tuote on aina pelkkää plussaa. Kun hiukset selvittelee takuista ennen pesua ja vaahdotuksen hoitaa hellävaraisesti, vain yhdellä tuotteella ja yhdellä huuhtelukerralla nopeuttaa suihkussa käyntiä ja hiustenpesua. Meillä Klaaran pitkät ja paksut kutrit suihkutellaan pyyhekuivauksen jälkeen Muumi selvityssuihkeella, jonka jälkeen hiuksia kuivataan föönaamalla. Klaaran hiukset ovat nimittäin niin paksut, että illan pesun jäljiltä ne ovat märät vielä aamullakin, mikäli kuivumista ei pikkuisen aviteta. Hieman kostean hiukset palmikoidaan illalla ja aamulla tuloksena on silkin pehmoiset kiharat. Meillä erilaiset palmikkokampaukset ovat myös osa arkiaamujen rutiinia, sillä kampaus myös pitää hiukset puhtaana päivän leikkien aikana.
Meillä on perinteisesti sujautettu kalenteritontun taskuihin joulukuun aamujen iloksi myös hyötytuotteita, ja Muumituotteet hammastahnasta shampoisiin kuuluvat juurikin näihin. Nyt myös kolmella teistä on mahdollisuus voittaa XZ Muumi -tuotepaketti joko pikkuiseksi lahjaksi, joulukalenterin täytteeksi tai ihan vain arkea ilostuttamaan ja helpottamaan.
Kerro kommenttiboksissa oma XZ Muumi -suosikkisi tai jaa mieleenpainuvin muistosi lasten kylpy- tai pesuhetkistä. Jättämällä kommentin viimeistään sunnuntaina 5.11. ja olet mukana n. 15 euron arvoisen tuotepaketin arvonnassa. Tuotepaketteja arvotaan yhteensä kolme kappaletta. Kilpailun säännöt löydät täältä.
