Torstaita!

Paljon ei ole enää puutarhassa valinnanvaraa maljakkokukista, ja luulenpa, että nyt viedään ihan niitä viimeisiä maksaruohojen muodossa. Pallohortensian kukinnot tosin näyttävät vielä jokseenkin hyväkuntoisilta ulkona, mutta sisälle tuodessa ne nuupahtavat jo kohtalaisen äkkiä.
Tuo komeamaksaruoho on siitä hauska, että se on kesän ajan enimmäkseen sellainen vihreä puska, ja kasvi punastuu kunnolla vasta syksyn tullen. Punainen väri on kuitenkin näin vuosin todella kaunis, joten ajattelin napata maljakkoonkin muutaman oksan. Kesällä kasvi on kuitenkin vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta ihan näppärä, sillä sen jämäkät varret tukevat heiveröisempiä perennoja.  Meillä kasvia on esimerkiksi pitkän pionipenkin edustalla, sekä ajoradan reunustalla.

Syysistutukseni ovat ulkona vielä vähän vaiheessa, sillä suuri valtava markettani jaksaa porskuttaa edelleen ja sateesta huolimatta se yrittää myös kukkia. Sinänsä harmi, koska tarkoitus on istuttaa siihen samaiseen koriin pieni havu taas talviajaksi, mutta toisaalta kiva, koska en ole myöskään tohtinut niitä pikkukakkaroita poiskaan heittää. Niinpä rappusilla on edelleen sulassa sovussa pensaspäivänkakkara ja callunat.

Itse otan tänään jo pienen varaslähdön viikonloppufiilikseen, sillä tiedossa on tyttöjeniltaa shoppailun ja hyvän ruuan parissa. Tekee muuten tuollainen vapaailta tavallisesta torstaistakin lähestulkoon juhlaa. 🙂

 

Keskiviikkoa!

Ainakin täällä on tänään saatu nautiskella auringonpaisteesta, toivottavasti tuo valopalleroinen on näyttäytynyt myös teille!

Tänään kuvia olkkarista, ilman sen suurempaa sanomaa. Eli ei mitään uutta ja mullistavaa, vaan niitä samoja tuttuja nurkkia. Kuvissa näkyy mös tuo Elloksen penkki, joka oli kesällä ulkonakin. Se toimii mukavasti lisäsohvana, kun katsellaan viikonloppuisin lasten kanssa leffaa. Oikeastaan tuo penkki on se halutuin paikka ja vuorot pitää jakaa niin, että kesken leffan voidaan vaihtaa paikkoja. 🙂 Pukkijalat taasen tuossa seinän vieressä odottavat tuollaista vanhaa lattialankkua päälleen. Eli tarkoitus on nostaa siihen päälle tuollainen pöydässäkin käytetty lankunpätkä, jotta saadaan pieni kiva sivupöytä tuonne nurkkaan.

En ole oikeastaan koskaan ollut mikään kovin mustavalkoisen ja graafisen sisustuksen ystävä. Oma mieleni rauhoittuu parhaiten näissä neutraaleissa sävyissä. Kaipaan enemmän sellaista pehmeää ja lämmintä fiilistä, kuin liian särmiä kulmia.

Meillä on hyvin harvoin telkkari päällä, eikä koskaan ilman, että sieltä ihan oikeasti katsellaan jotakin tiettyä. Mutta olohuoneessa viihdyn kyllä muutenkin. Sohvalla kun on kiva ihan vain pötkötellä kirjan kanssa.

Nyt ruokaa ääntä kohti, kynttilät palamaan, ja sitten sen kirjan kanssa tuonne sohvalle pötköttelemään.

Mukavaa keskiviikon jatkoa teillekin.♡

Hellouu, ihanaiset! Voisiko olla parempaa säätä!? Nimittäin villasukkien kulutukseen ja kynttilöiden polttamiseen! Kiitos myös hirsitalon Marjalle, joka eilen kertoi kommenttiboksissa aloittaneensa etäpäivänsä kynttilöiden polttamisella. Sain tänään mahdollisuuden kopioida ideaa, ja kylläpä vain toimikin! Paljon ei voisi hyggempää meno olla. 🙂

Tässä kun nyt on päästy arvontojen makuun, niin jatketaanpa vielä samalla linjalla. Ja jatketaan myös taitavien naisten parissa (vielä ehtii osallistua kalenteriarvontaan!), sillä tänään on vuorossa erään toisen blogikollegani osaaminen!
Ensi kesänä tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun tein ensimmäisen julkisen blogipostaukseni. Sitä ennen olin kuitenkin ollut blogien aktiivilukija jo parisen vuotta, joten voinen kai väittää, että bloggailu on viimeisen kymmenen vuotta ollut elämässäni todella iso juttu. Kuten olen ennenkin kertonut, niistä alkuaikojen blogisuosikeistani moni on jo homman lopettanut, tai ainakin blogi on vaihtanut tyylinsä lisäksi osoitettaan, mutta monta ihanaa blogia on yhä pystyssä, ja vuosien varrella on ollut ilo tutusta naisiin noiden sivujen takana.
Näiden viimeisen kymmen vuoden aikana, kun blogit ovat rantautuneet osaksi suomalaista mediaa, on ollut ilo seurata, kuinka moni nainen on siinä bloggaamisen ohella löytänyt itselleen ja elämälleen myös ihan uuden suunnan. Yllätyksenä tosin tuskin voi pitää sitä, että melkeinpä aina tuo suunta on ollut sinne luovemman työn pariin. Joukosta on noussut niin taitavia sisustussuunnittelijoita, kuin valokuvaajia ja käsityöläisiäkin. Rohkeita naisia ja yrittäjiä, jotka ovat uskoneet ja tarttuneet unelmaansa.

Jotakuinkin kanssani samoihin aikoihin blogin laittoi pystyyn myös Kelorannan Teija. Teijan kanssa on tavattu useampaankin otteeseen ja ollaanpa löydetty elämästä myös joitakin yhtäläisyyksiä, sellaisia pieniä juttuja, joihin toinen pystyy samaistumaan. Onpa mieleeni syöpynyt myös hetki, kun kuopustaan odottava Teija piilotteli sekä vauvamahaansa, että -onneaan, koska tiesi kuinka olin itse jo menettämässä noiden haaveiden suhteen toivoni. No, se asia saatiin puhumalla selväksi, ja maailmaan tosiaan mahtui ihan meidän molempien tuntemukset, sekä lopulta ne hartaasti odotetut pikkukakkoset meille molemmille. 🙂
Teijan unelmat olivat tekstiili- sekä printtisuunnittelussa ja pari vuotta sitten kahden pojan äiti valmistuikin uuteen ammattiinsa, ja näin syntyi Teija Helin Design. Kankaanpainosta ompeluun, sekä viimeisteltyyn tuotteeseen asti kotimainen tekstiilisarja!

Tänään vuorossa siis meidän keittiö feat Teijan tekstiilit. Tuolta postauksen loppupuolelta löydät myös sen arvonnan! 🙂

Jos toivoisit oman keittiösi/kotisi piristykseksi kaksi keittiöpyyhettä, sekä tyynyliinan Roiske -printillä, rustaa itsestäsi merkki kommenttiboksiin! Jätä se kuitenkin viimeistään maanantaina 16.10.2017, ja olet mukana arvonnassa!

Enemmän kuvia Teijan mallistosta löydät Teija Helin Design -Facebook-sivulta.

Oikein suloisen tunnelmallista tiistaita teille! ♡

No voihan harmaus! Nämä on niitä päiviä, kun toivoisi olevansa kissa, tai ainakin voivansa muuttua kissaksi. Että voisi vain käpertyä pienelle rullalle lämpöiseen paikkaan ja nukkua yli sateen ja harmauden. Mutta minkäs teet, kun kissaksi ei pysty itseään muuttamaan. Tänään piti siis kaivaa esiin se suomalainen vientituote, sisu, ja ottaa härkää sarvista! Koska tuleen ei saa jäädä makaamaan, ajattelin uhmata koko himpskatin harmautta ja olla tänään jopa ärsyttävän energinen. Aiai, ja jälleen kerran asenne sai aikaan ihmeitä! Ajelin Poriin Life -yhteistyön tapaamiseen ja lauloin autossa oikein sydämeni kyllyydessä samalla kun radio yritti säestää esitystäni. Oikein kun veti kunnolla ja nuotinvierestä, niin peittyi tuo saavista kaadetun vedenkin kohina.

Mutta hei, harmaana päivänä voi helposti pukeutua teeman mukaan, ja varsinkin jos mieli kuitenkin on valoisa. Olen nimittäin huomannut, että jos ajatus kovasti mustuu, ja suupielet kääntyvät alaviistoon, kannattaa kaapista kaivaa jotakin vaaleampaa ja pirteämpää väriä. Vaaleasta vaatteesta pääsee valo paremmin läpi, näin minä olen asian järkeillyt! 😀

Mustat housut ja nilkkurit ovat oman vaatekaappini peruspilari ja kokonaisuus muuttuu helposti yläosaa vaihtaen. Syksyn tullen on tietysti ihana pukeutua neuleisiin, ja muhkea yläosa myös tasapainottaa kapeita housuja. Tuon harmaan villapaidan juju on avarassa pääntiessä ja pussimaisissa hihoissa. Pieniä yksityiskohtia, jotka muuttavat perusneuleen vähän mielenkiintoisemmaksi. Koen tuollaisen väljän yläosan myös jotenkin kauhean turvalliseksi. Siihen saa sananmukaisesti käpertyä. Harmaa neule on Lifestyle La Lunasta, ja olen saanut sen itselleni bloginäkyvyyttä vastaan.
Toki tämäkin asu saisi ihan uutta potkua vaikkapa punaisista kengistä, mutta musta on varma valinta ja menee harvoin metsään. Useimmiten maaliin osuu ylipäätään skandi-merkkien muoti, ja nuo Ivylee Copenhagenin nilkkurit ovat tästä hyvä esimerkki. Se on vähän niin, että jos ylleen pukee tanskalaista designia, tulee väkisinkin vähän Dicte olo! 🙂

Nahkanilkkurit|Ivylee Copenhagen
pussihihainen neule|Lifestyle La Luna (saatu)
farkut|H&M

Ja sitten niitä kissanpäiviä… Kieltämättä käy vähän kateeksi. 🙂

 

Oikein ihanaa ja pirteää maanantaita, sekä kaikkea hyvää uuden viikon alkuun! ♡

Hello hello!

Tämän päivän ohjelmassa on niin kirjastokäyntiä, kuin mummulavierailuakin, joten ajattelin pitää vähän vapaapäivää blogijutuista. Jotta kuitenkaan ei ihan hiljaiseksi menisi, mulla olisi teille taas kiva pikku arvonta! Sain nimittäin Fridalta Hyvä Vuosi 2018 kalenterin!  Koska jälleen kerran jaettu ilo on vähintään kaksinkertainen ilo, arvon yhden kalenterin myös teidän kesken.

Vaikka vuosi 2018 on vielä pitkän matkan päässä, tulevaan voi kuitenkin jollakin tapaa valmistautua, ja mikäs sen mukavampaa, kuin uuden kalenterin tyhjien sivujen ihailu. Ja voihan sinne vaikka valmiiksikin jotakin raapustaa itselleen. Esimerkiksi kivoja oivalluksia, jotka voisivat tuoda iloa myös tulevaan.

Taas on Frida koonnut kalenterin täyteen kauniita kuviaan, ja samalla kun hoituu arjen organisointi, mahtuu kalenterin sivuille paljon muutakin. Kirjasta löytyy sivuja esimerkiksi näillä otsakkeilla:

Mitä tekisit juuri nyt, jos saisit ihan itse päättää?
Ihaninta juuri nyt:
Haluan oppia:
En ikinä enää:

Tavallisen ajanhallinnan lomassa voi siis täyttää myös kiitollisuuspäiväkirjaa, tai harjoittaa pientä itsepohdiskelua, parempaan oloon sekä mieleen pyrkien.

Jos Hyvä vuosi 2018 kiinnostaa, ja haluaisit samannimisen kalenterinkin, niin jätä kommentti tähän postaukseen. Sovitaanpa vaikka niin, että taas kaikki ennen ensi viikon sunnuntaita (15.10.) tulleet kommentit ovat mukana kisassa!

Leppoisaa lauantaita! ♡

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ah, perjantai! Sinua on totta totisesti odotettu!

Tiedättekö, kun joskus näkee sellaisia painajaisia, että koko seuraava päivä menee ihmetellessä, mikä on totta ja mikä ei? No minä käytin kuulkaas koko viime yön täiden torjuntaan, ja kun aamulla kello pirisi, olin aivan uuvuksissa siitä kaikesta pyykinpesusta ja saunottamisesta. Kahdeksantuntiseni meni aika tarkkaan koko lailla pyykkäämiseen ja saunottamiseen. Milloin oli vuorossa kodintekstiilit, milloin lapset. Mä olen ehkä vähän hysteerinen tämän täiasian kanssa, ja kannattaisi varmaan odottaa, että niitä ihan oikeasti tulisi ennen kuin menettää yöunensa, mutta minkäs teet! Ja hei, siinä unessa mä kehitin niin loistavan suunnitelman tuohon operaatioon, että sitten tosi paikan tullen olen varmasti hurjan tehokas. Tai lamaannun täysin. Sekin jää nähtäväksi – tai toivottavasti ei.
Se miten nuo täit ylipäätään eksyivät uuniini on toki varmaan ihan tulkintakysymys. Veikkaan kuitenkin, että tällä viime aikojen hiustenrassaamisella oli osansa asiassa. Tosin aamulla olin ihan tyytyväinen, kun päässäni ylipäätään oli hiukset. Muistan nimittäin ajelleeni viime yönä koko perheen kaljuksi. 😀

Mutta verenimijöistä iloisempiin aiheisiin, ja viikonloppuun. Ei niin mitään ihmeellisiä suunnitelmia, ja sekös juuri parasta onkin! Siivouksetkin suoriteltiin jo eilen alta pois, joten tänään päästään suoraan asiaan, eli nauttimiseen. Villasukat, leggingsit, suuri villapaita. Siinä viikonlopun luottoasu, jolla pärjää aivan varmasti. Ja jos nyt sattuisi, että sääennuste on ihan hakoteillä, ulkoilut voisi kuitata vähän pidemmällä “ruskaretkellä”.

Niin tai näin, viikonloppu mennään rennosti. Menkää tekin! ♡

 

P.S. ajattelin kuvata välillä jotain muutakin kuin niitä samoja nurkkia, mutta vaatii näköjään opettelua, että osaa katsoa kotiaan “uusin silmin”.

P.P.S. Muistakaa osallistua karttajulisteen arvontaan. Postaukseen pääsette tästä.

P.P.P.S. Alkoiko teidänkin päätä kutittamaan? 😀

 

 

Mitä synkemmäksi syyssää muuttuu, sitä mukavampaa on leipoa ja tehdä kotona muutenkin niitä rentouttavia ja tunnelmaa tuovia juttuja. Sateen piiskatessa ja tuulen tuivertaessa on myös ihana istua alas hyvässä (tai vaikkapa siinä parhaassa) seurassa, ja nauttia kuppi kuumaa kera herkullisen omenakakun. Sanoisin, että kakku kuin kakku toimii kyllä syysapean karkotuksessa, mutta omenan ja kanelin vieno yhdistelmä antaa myös syksystä sen parhaimman osan.

Kirjoittelin isoäidin omenakakusta jo viime vuonna. Kyseessä on siis jo ainakin neljännessä polvessa tehtävä kakku, ja viidennessäkin, mikäli keittiöapulaiseni lasketaan mukaan. Tällä kertaa kuitenkin muokkasin ohjetta taas kokeillakseni voiko kakusta saada vielä entistäkin mehevämpää ja maukkaampaa.  Ja onnistuihan se! Nimittäin jätin nyt vaniljasokerin vähemmälle ja lisäsin kanelia jo taikinaan. Taikinan sekaan päätyi myös pari omenaa raastettuna, ja kylläpä vain tulikin hyvää!

Mehevä omenakakku

2 kananmunaa
100g sokeria
150g vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta
0,5tl vaniljasokeria
2tl kanelia
100g voisulaa
2 pientä omenaa raastettuna

+omenalohkoja kakun päälle

Voitele ja (korppu)jauhota irtopohjavuoka. Pilko omenat lohkoiksi ja raasta pari pientä omenaa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää voisula, omenaraaste ja kuivat aineet varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja asettele omenat pinnalle. Kukkamaisen ulkonäön saamiseksi, kokoa kakun keskustaan kuorimaveitsellä tehtyjä omenasuikaleita/-lastuja. Lisää vielä päälle halutessasi kanelia ja sokeria tai koristele valmis kakku tomusokerilla.
Paista 185°C ja n. 30min / tai kunnes kakku on kypsä. Suojaa pinta tarvittaessa leivinpaperilla.

Oikein suloista syyspäivää teille! ♡

 

Save

Tallenna

Huomenta!

Toivottavasti teillä on takana hyvin nukuttu yö. Minua valvotti ulkona pauhaava tuuli, ja aamulla kello pirisi tietenkin kesken parhaiden unien. Nukkumisen kautta kuitenkin sisustamiseen, eli tänään vähän juttua makuuhuoneen uudistamisesta, tai sanotaanko raikastamisesta, jonka pääsin toteuttamaan yhteistyössä Ellos:n kanssa. Koska makuuhuoneemme on ollut ns. valmis vasta vajaan vuoden, ei se tietenkään kovin suurta uudistusta huutanutkaan. Tulin oikeastaan siihen tulokseen, että pelkkien tekstiilien päivittäminen riittä tässä kohtaa.

Meillä on oikeasti todella vähän niin sanottuja liinavaatteita. “Vanharouva”, eli makuuhuoneen ruusukuvioinen antiikkikaappi kätkee sisäänsä meidän talouden lakanat ja pyyhkeet, ja tila riittää oikein hyvin. Olen nimittäin aika nirso lakanoiden suhteen ja pyyhkeitäkin ostan todella harvoin. Kuivausrumpu on siitä näppärä, että kodintekstiilit saa yleensä suoraan pesusta takaisin käyttöön. En myöskään fanita suuresti erilaisia lastenhuoneen tekstiilejä, vaan meillä on molemmille lapsille hillitty kuviollinen pussilakanasetti, ja muuten lakanakaapin sisältö on sellaista, että se sopii väritykseltään ihan jokaiseen huoneeseen. Mennään siis hyvin neutraalilla paletilla ja suosikkimateriaalini lakanoissa onkin pitkään ollut pellava.

Ellokselta valitsin meille uudet Juliette pussilakanasetit, sekä saman sarjan valkoisia tyynyliinoja ja ihanan hapsureunaisen helmalakan. Tuon Juliette -sarjan tuotteet ovat GOTS -sertifioituja (Global Organic Textile Standard) ja kuuluvat Elloksen  Conscious Choise valikoimaan. Koska harmaata liinavaatekaapista jo löytyykin, päädyin inan lämpöisempään kitinharmaaseen sävyyn, joka lämmittää makuuhuoneen tunnelmaa vähän syksyisempään, ja jopa talvisempaan tunnelmaan. Valkoiset tyynyliinat ovat mielestäni petauksen kuin petauksen kulmakivi ja niitä voi helposti yhdistellä melkein mihin tahansa pussilakanaan.

Meillä ei oikeastaan ole pitkään aikaan ollut “tavallisia” puuvillalakanoita, ja vähän yllätyinkin tuosta Elloksen puuvillalaadusta. Se on nimittäin yhtä pehmeää kuin trikoolakana, mutta kuitenkin ihanan kevyttä. Ei lainkaan sitä uusien lakanoiden karheutta tai tärkättyä kovuutta, vaan sellainen suloinen pehmeys, mikä tulee lakanapuuvillaan yleensä vasta ajan ja pesujen myötä. Kovin harvoin miehenikään esittää mielipidettään tämänkaltaisissa asioissa, mutta nyt on kuulemma kivan pehmeät lakanat. 🙂

Vaikka pellavasta materiaalina pidänkin, pellavalakanoissa on usein se vika, että peitto tahtoo karata pussilakanan sisältä. En ollut tullut ajatelleeksi asiaa, eikä se järin ole itseäni haitannut, mutta näin muutaman puuvillalakanoissa nukutun yön jälkeen tiedostan muutoksen varsin hyvin.

Myös harmaan (ja vähän liian tönkön) helmalakan vaihtaminen valkoiseen ja keveämpään, raikasti mielestäni koko makuuhuonetta. Ja voi vitsi, miten tykkään noista hapsuista! Ja jos vertaa noihin edellisen makuuhuonepostauksen kuviin, niin valkoinen helmalakana kevensi aika paljon suurta sänkyä, ja koko huoneen fiilistä.

Juliette pussilakanasetit, Juliette tyynyliinat sekä Juliette helmalakana Ellokselta. Samasta paikasta on myös makuuhuoneen pellavalaskarit, matto, torkkupeitto sekä pallomaljakko. Lisää Elloksen makuuhuonetekstiilejä löydät täältä. GOTS‐sertifikaatista voit lukea enemmän tämän linkin takaa ja Elloksen Conscious Choise -tuotteista puolestaan löydät lisätietoa täältä.

Oikein tunnelmallista syyspäivää!

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maanantaita muruset!

Ennen kuin mennään sen enempää karttoihin tai farkkuihin, niin päivitetään hiuskuulumiset. Nyt kuuluu nimittäin jo ihan hyvää! En sitten mitenkään pystynyt odottaa maanantaita ja apteekkimme aukenemista, joten ajattelin, että kun tässä tälle tee-se-itse -linjalle lähdettiin, niin vedetään sitten kunnialla ihan loppuun asti. Kaapista löytyi putkilon loppu jotain miekkosen C-vitamiiniporetabletteja ja jääkaapista pari sitruunaa, joista sai ihan kivan satsin mehua. Kemisti-Emilia yhdisti nämä kaksi ainetta keskenään (ja kuohui muuten kuin ylä-asteen kemiantunnilla konsanaan!) ja lisäsi joukkoon vielä tujauksen syväpuhdistavaa shampoota. Koko mössö kuiviin hiuksiin (sitruunansiemeniä myöden), ja sellainen vartin odotus. Enempää en uskaltanut antaa seoksen vaikuttaa koska a) hiukset näyttivät vaalenevan vaahdon alla tosi nopeasti ja b) kuvittelin mielessäni vanhan kemianmaikkani pudistelemassa päätään touhuilleni.
Lopuksi vielä hiusnaamio vartiksi vaikuttamaan, ja johan tuli valmista!

Summa summarum: Minulla on edelleen hiukset päässä, ja ne ovat oikein hyväkuntoiset, kiiltävät ja pehmeät. Käsittely vei varmaankin mukanaan myös jonkinlaisen kalkkisaostuman, koska toisin kuin voisi kuvitella, hiusteni karheus on poissa. Väri tosiaankin vaaleni, ja omat raidat puskevat jo kauniisti esiin. Aion kuitenkin toistaa käsittelyn vielä, sillä vaikutusaikaa olisi tosiaan voinut olla vaikka tuplasti.

Mutta sitten niihin mutsifarkkuihin ja karttoihin! Sain nimittäin hauskan yhteydenoton Alvar Carto nimiseltä yritykseltä, joka myy nyt niin kovin suosittuja karttajulisteita. Se mikä itseäni tässä jutussa miellytti enemmän, on yrityksen palvelu, jolla karttajulisteen voi tehdä mistä tahansa paikasta. Itselleni oli ihan heti selvää, että haluan oman karttani juuri meidän kotihoodeista. Paitsi että tällä kartalla on merkitystä kohteensa vuoksi, ajattelin että tämä meidän “tyhjyys” voisi näyttää vinkeältä suurkaupunkien “täysinäisyyden” rinnalla. Ja kivahan siitä tuli! Tosin vähän erämaaltahan tuo näyttää siihen New Yorkin karttaan verrattuna, mutta osaisin kuitenkin merkitä siihen ihan tarkalleen oman kotimme sijainnin, vaikkei karttaan pikkuteitä olekaan piirretty. Merkitystä on myös sillä, että vaikka en itse täältä olekaan kotoisin, olen kuin sattuman kauppaa palannut juurilleni.

Syöttämällä tuonne Alvar Carto -sivustolle paikannimen, pystyt lähentämään ja loitontamaan näkymää, sekä valitsemaan kartallesi haluamasi tyylin. Kokojakin on kolme erilaista (kaikki yleisiin kehyskokoihin sopivia) ja kartan voi halutessaan teettä myös vaakakuvana. Itse valitsin tuon keskimmäisen koon ja aika pelkistetyn ulkonäön. Halusin myös koordinaatit karttaani, mutta ne voi toki jättää poiskin.

Sain lahjakorttikoodeja kaksi kappaletta (koodilla voi lunastaa minkä kokoisen julisteen tahansa) ja ajattelin, että toisen voisin arpoa teille! Eli, jos mielit karttataulua seinällesi, niin jätä jonkinlainen puumerkki kommenttiboksiin. Kerro vaikka mikä on se paikka, josta haluaisit oman karttasi teettä. Lapsuuden kotikaupunki, unelmien matkakohde, vaiko kesämökin sijainti tai jotain aivan muuta?

Sovitaanko vaikka, että kaikki tämän viikon aikana arpalipukkeensa jättäneet ovat mukana kisassa!

Mutta sitten niihin mutsifarkkuihin! Koko kesän lempparipökät olivat mutsimalliset farkkushortsit, joten ajattelin syksyn tullen jatkaa tuon supermukavan vyötärön kanssa. Onhan ne ihan hirveän ysärit, mutta silti niin älyttömän mukavat. Malliltaan nuo nyt eivät juuri imartele tällaista tasapaksua vartalotyyppiä, ja jonkun mielestä mutsifarkkujen kantajankin tulisi olla melkoisen luisessa kunnossa, mutta koska olen nyt päättänyt hyväksyä itseni jotakuinkin tällaisena (melkein hiuksia myöden), mutsifarkutkin saavat taipua minun tarpeisiini. Vielä kun löytäisin jostakin muutamaa senttiä pidemmän mallin, niin näillähän tarkenisi talvellakin. Ovat nimittäin yleensä sellaista vanhaa kunnon paksua farkkukangasta, joka lämmittää huomattavasti näitä nykyisiä stretchfarkkuja paremmin. Jos siis ehkä jättäisin syksyn tullen vaaleiden stretchfarkkujen käytön vähemmälle, niin näillä kehtaa kyllä mennä vaikka läpi talven. Plussaa sekin, että korkea vyötärö pitää selän lämpimänä!

Tulipas mustavalkoista! Teille toivottelen kuitenkin vähän värikkäämpää uutta viikkoa ja mukavaa maanantain jatkoa!

Save

Hei hei syyskuu, tervetuloa lokakuu!

Kylläpäs se tuntuukin hassulta, että ollaan jo lokakuussa. Jotenkin tuo syyskuu mennä livahti, että hups heijaa vain! Lokakuu viimeistään tuo mukanaan sen ihan kunnon syksyn. Tässä kuussa nimittäin pimeys alkaa painaa päälle, ja luonto sekä maisemat ottavat selvän eron vihreyteen. Itselleni juuri tästä syystä loka- ja marraskuu ovat yleensä ne pahimmat, mutta vuosi vuodelta selviän niistä myös huomattavasti paremmin. Niinpä taputtelen itseäni jälleen olalle muistuttaen, että ne omat valinnat ja oma asenne kuljettavat pisimmälle syksyn pimeydessäkin.

Nykyään on valloillaan erilaisia teemakuukausia, ja vanhan tipattoman tammikuun rinnalle on tullut esimerkiksi sokeriton syyskuu ja lihaton lokakuu. Koska en vielä ole päässyt mukaan näihin kansallisiin teemakuukausiimme, ajattelin tehdä tästä lokakuusta ihan oman teemakuukauteni. Enemmän terveellisiä valintoja ja enemmän rentoutumista. Paljon unta ja ulkoilua raikkaassa syysilmassa! Ja, koska ihoni on taas alkanut oireilemaan yksittäisten finnien muodossa, ajattelin, että nyt on hyvä aika ottaa taas takaisin tuo kesäinen kauneusruokavalio. Vehnä, sokeri ja maitotuotteet minimiin, niin johan siitä kiittää ihon lisäksi myös yleinen jaksaminen. Housunkauluksesta puhumattakaan! 😀

Kuunvaihteen lisäksi nyt eletään kuitenkin ihan tavallista sunnuntaipäivää. Takana on 11 tunnin (ei niin tavalliset) yöunet, ja päivän bucket list pitää sisällään varsin tavallisia sunnuntaijuttuja. Sen lisäksi, että näin uuden viikon kynnyksellä tahdon pyykkikorien pohjat näkyviin, tänään myös syödään pitkän kaavan kautta, poltellaan kynttilöitä ja tehdään pitkä sunnuntaikävely. Haaveissa on myös liinavaatekaapin siivous. Olen nimittäin huomannut, että sunnuntainen organisointi auttaa myös jollakin hassulla tapaa oman mielen organisoinnissa. 🙂

Suloista sunnuntaita ja leppoisaa lokakuun aloitusta! ♡

 

PS. Hiuskriisissä ei juuri ole päästy eteenpäin… Puuuuhhh!