Heipsutirallaa ja terveisiä haravan varresta!
Viime viikonloppuna herätyskelloa piti viritellä niin lauantaille, kuin sunnuntaillekin. Eilen illalla sain kuitenkin painaa pääni tyynyyn tietoisena siitä, että mihinkään ei ole aamulla kiirettä. Ihana tunne, lupa nukkua vaikka puolille päivin, jos siltä tuntuu. Mutta eihän sitä tohtinut aamulla ihan hirveästi sängyssä köllötellä, kun ulkona oli niin ihana keli. Haravat, sekatöörit ja oksasakset pääsivät käyttöön, sillä tänään huiskittiin puutarhassa tuulemaan oikein kunnolla! Jaloissa vilistivät omat ja naapurin lapset, yksi utelias koira ja kaksi varsin leikkisää kissaa. Vähän tulensuojaisemmissa paikoissa tuli jopa hiki, kun oikein pisti haravaan vauhtia. Tuli myös jotenkin ihan uskomattoman keväinen olo. Ulkona mieli lepää ja pää puhdistuu kaikesta turhasta!
Vähän aikaa tuo oma jälkikasvukin jaksoi olla avuksi ja kiipeillä puussa kavereiden lähdettyä, mutta sitten alkoi hirveä kitinä mummulaan menemisestä, ja lopulta olikin sovittu, että kaksikko lähtee yökyläilemään vanhempiani luokse. Pilvisempi iltapäivä vietettiinkin sitten autossa. Käytettiinpä miehen kanssa tilaisuutta hyväksi, ja ajeltiin kahdestaan myös kiinalaiseen syömään. Namskis, mutta maistuikin hyvältä! Meillä ei ole kiinalaista kovin lähellä, joten tuo on sellaista harvinaista herkkua, johon iskee välillä ihan kamala himotus. Ja omani olikin vaivannut jo parisen viikkoa!
Kuten kuvista näkee, kevät ei ole täällä vielä kovinkaan pitkällä. Eniten puutarhassa vihertää sammal, sekä käenrieskat, jotka puskevat sinne tänne vihreitä tupsujaan. Mutta kyllä se siitä. Maasta pilkistää koko jaan enemmän vihreää, ja kohta päästään nauttimaan valkovuokoista ja tulppaaneistakin.
Yöksi luvataan lunta ja huomiseksi räntää. Nyt ei jotenkin jaksa ahdistaa edes se, sillä pihatöitä tehdessä vahvistui kuitenkin se usko siihen jokavuotiseen kevääseen. Joskus se tulee aikaisemmin, joskus myöhemmin, mutta joka vuosi kuitenkin jossain vaiheessa.
Keittiö kylpi tänään ihanasti valossa, enkä malttanut olla kuvaamatta hieman paikkoja. Vaikka mitään ihmeellisiä muutoksia sisustuksessa ei olekaan tapahtunut, vuodenajat ja valo kuitenkin muuttavat aina fiilistä. Tänään tuli jopa sellainen olo, että noita taljoja voisi heitellä jo kesäteloille. Ne ei kai ole mitenkään kauhean kesäisiä tai keväisiäkään. Mutta just nyt nämä sisustusjutut ei oikein tahdo kiinnostaa kuten yleensä, koska luonnollisesti mieli vaeltaa jo ulkona ja puutarhajutuissa. Niin, ja kesähuoneessa, jonka parissa on tarkoitus aloittaa ihan pian!
Täällä aloitellaan vappuviikonloppua. Kaikenlaista kivaa on ohjelmassa ja aurinkokin jaksaa edelleen paistella. Monta syytä iloita ja olla onnellinen. Kesähuoneesta ja puutarhajutuista sitten toisella kertaa, sillä nyt pitää alkaa valmistautua illan discoon! 😉
Joulukuussa talvitakissa, huhtikuussa kevättakissa! Siitäkin huolimatta, että lämpöasteita voi keväällä olla vähemmän kuin talvella. Jep, huomaan itsekin pukeutuvani jossain kohti enemmän kalenterin, kuin sään mukaan. Eilen oli jopa pakko laittaa kierto päälle (meillä puulämmitteinen vesikierto), kun kova tuuli viilensi kotia niin, että palelin aamutakista ja villasukista huolimatta. Sitten soimasin itseäni turhamaisuudestani, kunnes totesin, että lämmitinhän minä tammikuussakin, vaikka mittari näytti plussaa.
Ihan samaan tapaan kuin helmikuun kirkkaassa auringonpaisteessa totesin, että nyt kuuluisi olla metriset hanget ja paukkupakkaset, mietin tälläkin hetkellä, että auringon paistaessa mittarin pitäisi kohota ainakin sinne liki kymmeneen asteeseen – kun nyt sentään huhtikuun loppua eletään. Uskon että meillä, neljän vuodenajan ihmisillä, on jonkinlainen sisäänrakennettu vuodenkiertokello. Nyt se (ainakin itselläni) hakee ihmeissään viisarilleen oikeaa paikkaa muuttuvassa ilmastossa.
Mutta tänään!!! Ai että! Auton mittari näyttää yli kymmentä astetta, aurinko paistaa ja ilmassa on juurikin se tuoksu, mikä huhtikuun lopussa kuuluukin olla. Tästä syystä mulla onkin ihan otsikon mukainen olo! 🙂
Koska kesämekkokeleihin nyt vielä taitaa mennä jonkin aikaa, pitäydyn kuitenkin keväisemmän värityksen päätöksessäni, mitä tulee pukeutumiseen. Mustan ja harmaan rinnalla pitää olla näin keväällä joka päivä jotakin vaaleaa, ja kohdallani se melkeinpä taipuu poikkeuksetta sinne vaaleansinisen puolelle. Helppo ja heleä väri, joka pomppii luottovaatteideni skaalassa vuodesta toiseen. Valkoinen on kiva pari farkuille, mutta mustan kylkeen sopii mielestäni paremmin baby blue. Tällöin kokonaisuus ei muutu liian jämäkäksi tai graafisen kovaksi.
Ostin hauskan solmupaidan alkuvuodesta, mutta pitkän selkäni vuoksi paita jäi aika lyhyeksi tuosta edestä solmun kohdalta. Niinpä vaate jämähti henkariin roikkumaan, ja ehdin jo luulla, että koko ostos oli pelkkä hutikuti. Onneksi tämän kevään toinen hankintani, mustat shaping farkut, pelastivat tilanteen. Noissa pöksyissä on nimittäin juuri sopivan korkea vyötärö, ja efekti, joka imaisee vatsan sisään ja tekee koko kropasta napakan paketin. Voinee tietenkin olla pelkkää plaseboa, mutta onko sillä merkitystä, jos kuitenkin tuntuu hyvältä! 🙂
Tänään on taas sellainen vimpan päälle aikataulutettu päivä, mutta oi että, miten ihanaa onkin huristella tuolla auringonpaisteessa uudet aurinkolasit nenällään. Matka taittuu mukavasti Abban ja Queenin tahdissa – kovaa ja korkealta laulaen!
Huomenta, kaikki karvaiset kaverini! Ja huomenta myös kaikille vähemmän karvaisille yksilöille! 🙂 Tänään mennään kuitenkin nämä karvaiset kaverit edellä, nimittäin yhteistyössä Best Friendin Insect Shield -tuoteperheen kanssa pureudutaan karvakamujen hyönteissuojaan! Meillä ulkoillaan monen mittapuulla mökkiolosuhteissa ympäri vuoden, ja varsinkin kesällä heinikossa viilettäessä punkit käyvät jatkuvasti mielessä. Markkinoilta löytyy nyt onneksi myös katseenkestäviä suojia punkkeja, hyttysiä ja kirppuja vastaan, ja niiden pariin sukelletaan tässä postauksessa vähän myöhemmin. Sitä ennen kuitenkin hiukan yleistä juttua Almasta.
Siitä on hyvin tarkalleen seitsemän vuotta, kun saimme Alman perheemme vahvistukseksi. Coton de tulear oli meille rotuna tuttu vain sen perusteella, mitä olimme lukeneet, mutta valintana pumpuli osoittautui nopeasti vielä paremmaksi kuin olimme koskaan osanneet kuvitella. Alma ei kisko hihnassa, ei hauku tai ärhentele. Paitsi joka toinen viikko käyvälle roskakuskille se haukkuu ikkunan takaa, ja aloittaa jo heti kuullessaan roska-auton peruutusäänen. Juttu joka tuntuu oikeasti kummalliselta, kun tuohon naapurin pihaan kuitenkin kaartaa traktoria ja rekkaa ihan päivittäin. Mutta ehkä ero on tosiaan siinä, että ne menevät naapuriin, eivätkä tule meille. Fiksu koira! 🙂
Meille oli myös alun alkaen selvää, että Almalla ei tulisi olemaan pitkää turkkia, vaan se pidettäisiin lyhyenä ja helppohoitoisena. Ammattilainen avaa turkista takut, pesee, trimmaa turkin ja hoitaa sekä korvat, että kynnet. Kurakeleillä koiraa on toki pakko pestä enemmän, mutta hyvällä säällä pelkkä tassujen pyyhkiminen kyllä riittää. Koiravalintaamme kuului tietenkin se sama ihmettely, kuin aikanaan valkoisiin sohviin tai lattiaan. Saimme aika monta kertaa vastata tutuille, ettei valkoinen väri suinkaan likaannu muita värejä herkemmin. Siinä tosin saattaa näkyä lika jonkin verran paremmin.
Tässä jokin aika sitten kyselin koiranhoitopaikkaa ja yritin tietenkin listata kaikki yltiöpositiiviset asiat lemmikistämme. Mukaan jouduin kuitenkin laittamaan, ettei Almasta valitettavasti saa juoksukaveria. Se ei nimittäin ole lainkaan innokas hihnassa juoksija, mutta nauttii kyllä sitäkin enemmän, kun saa kulkea verkkaiseen tahtiin metsäautoteillä, pienillä poluilla ja pellonlaidassa. Täytyy sanoa, että koira on opettanut myös itseäni nauttimaan ulkoilusta vähemmällä huhkimisella. Joskus on ihan paikallaan vain katsella ja nuuhkia ilmaa.
Vaikka kuiva kesäsää tuokin helpotusta koiran turkinhoitoon, on kesäkelit kuitenkin sitä hyttysten, punkkien ja kirppujen aikaa. Pellonpientareella kulkeva koira onkin mitä mainioin tartuntapinta esimerkiksi juuri niille pelottaville punkeille. Insect Shield on kuitenkin kehittänyt loistavat ja pehmeät apulaiset koiraperheen avuksi. Nimittäin hyönteiskarkote on yhdistetty tekstiileihin! Insect Shield -tuotteissa aktiivinen ainesosa, patentoitu permetriini, on sidottu kankaan kuituihin siten, että se säilyttää tehokkuutensa myös pesun jälkeen. Tuotteet suojaavat hyttysiä, punkkeja ja kirppuja vastaan. Permetriini ei kuitenkaan imeydy elimistöön, kuten jotkut hyönteismyrkyt, ja siksi se on turvallinen käyttää myös perheessä, jossa on kissoja ja lapsia. Kyseessä ei siis ole vain koirille tarkoitettu hyönteissuoja, vaan teknologia jota käytetään niin vaatteissa kuin esimerkiksi retkeilytarvikkeissa.
Best Friendin Insect Shield -tuoteperheeseen kuuluu auton takapenkinsuoja, S/L-kokoiset viltit, koiran peti ja huivi. Tuotteet toimivat niin, että kun koira menee esimerkiksi petiinsä makaamaan, permetriinillä käsitelty kangas aiheuttaa punkkien tippumisen turkista. Kätevää eikö vain!? Kesällä koiralle on helppo heittää viltti alustaksi, ja nurmikolla loikoilukin on huomattavasti turvallisempaa. Best Friend Insect Shield -tuotteita myydään esimerkiksi Citymarketeissa, joten saatavuuskaan ei jää pelkästään eläintarvikeliikkeiden varaan.
Vaikka Alman turkki lyhyt onkin, on Coton de tulearilla kuitenkin sen verran muhkea tuo karvapeite, että sen tarkistamisessa punkeista vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Ja ehkä juuri näistä ulkoilumaastoistammekin johtuen, innostuin itse aika paljon tuosta huivista, joka suojaa koiraa jo itse ulkoilun aikana. Vaikka kesäheinä ei vielä tuulessa huojukaan, ollaan koekäytetty huivia ja tehty sitä tutuksi. Koska Alma ei ole tottunut käyttämään pantaa kummempia asusteita katsoi se hiukan anovasti kun ensimmäisen kerran sidoin huivin sen kaulaan. Ulkona koko huivi kuitenkin unohtui, eikä se häirinnyt koiraa millään muotoa.
55cm x 55cm -koko sopii isommankin koiran kaulaan, ja puuvilla/polyesteri -kangas (50%/50%) on helppo pestä koneessa 30 asteessa.
Lukijakilpailu:
Mutta mitenkäs teillä? Onko koiralle jo kesäksi suunniteltu hyönteiskarkotusta, vai onko tilanne vielä auki? Mikäli koet, että punkkeja ja muita ikäviä kavereita karkottava huivi sekä viltti tulisivat hyötykäyttöön teilläkin, osallistu arvontaan ja jätä vastauksesi tähän postaukseen 3. 5. 2017 mennessä. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Suosittelen myöskin katsomaan tämän Insect Shield -videon. Siitä löytyy paljon faktaa ja nippelitietoa kyseisestä menetelmästä ja sen käytöstä.
Hepskukkuu ja tiistaita! Tuntuu nämä kevään viikot olevan täynnä jos jonkinlaista ohjelmaa, viikonlopuista nyt puhumattakaan. Kaikkia kivoja juttuja koko kevät täynnä, tuntuu vain, että päiviä saisi viikoissa olla enemmän. Sanotaanko vaikka tuplasti! Eikä tietenkään ne lisätunnit vuorokauteenkaan pahitteeksi olisi. Tänään on vuorossa karkkipussitalkoot naapurinrouvan kanssa. Eilen jo liki valutin kuolaa karkkilaatikoille, kun hoidimme tuota logistista puolta, joten tänään täytyy varmaan laittaa teippi suun eteen. 🙂
Mitään sinistä tai värikästä en nyt vielä ole ehtinyt kaivamaan liinavaatekaapin uumenista, joten mennään yhä harmaan sävyillä. Mutta joutomaan kukkaketooni ostin jo 30 pussia kukkien siemeniä. Hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty! Vaikka eipä noilla nyt vielä kiire ole, kuvista saattaa huomata tämänkin päivän lumi… vaaleuden.
Tuossa viime viikolla tulin taas miettineeksi kaikenlaista, laidasta laitaan, ja yhtenä suurena ajatuksena mieleeni kumpusi sekin, että elämä ei ole ikuista. Jäin miettimään ja pohtimaan omia elämänarvojani ja sitä, mikä on itselleni tärkeintä. Samalla tein jonkinlaisen päätöksen siitä, että elämästä on alettava entistä enemmän nauttimaan juuri nyt ja tässä. Minulle henkilökohtaisesti on paljon tärkeämpää olla esimerkiksi läsnä lapsilleni, kuin valloittaa vuori tai pyrkiä kuukävelylle. Vähemmän kiirettä, enemmän nauttimista. Onneksi kevään buukatut viikonloput, ja täyteen ahdetut illat, ovat kuitenkin pääasiassa niitä lapsiin ja perheeseen liittyviä juttuja. Ja onneksi mukaan mahtuu kuitenkin myös niitä omia menojani. Tulin nimittäin miettineeksi sitäkin, että tahdon olla jatkossa sosiaalisempi ja järjestää enemmän aikaa myös ystävyyssuhteille. Oikeastaan moni asia loksahti paikalleen, kun mietin, mitä tällä hetkellä kadun. Kadun nimittäin ehkä eniten kaikkia niitä päiviä, jotka olen haaskannut negatiivisiin juttuihin ja tekemisiin, sen sijaan, että olisin keskittynyt asioihin, jotka tuovat hymyn huulilleni.
Loppujen lopuksi on myös aika lohduttavaa, kun huomaa, että eniten elämässä haluaa lopulta vain nauraa,tanssia, halata ja pussata. Olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Tässä kodissa on nyt asuttu likipitäen neljä ja puoli vuotta, ja edelleenkään meillä ei ole valmista. Siinäkin on taas yksi asia, jolle olen uhrannut aivan liikaa ajatuksiani ja aikaani. Sen sijaan nimittäin, että miettisin jokaista repsottavaa kulmaa tai listatonta seinänpätkää, voisin hyppiä riemusta ja iloita kaikista niistä asioista jotka on jo saatu tehtyä. Ja niinhän minä pääasiassa teenkin, mutta myönnän, että välillä vaivun sinne epätoivonkin puolelle. Esimerkiksi vieraiden kutsuminen on ollut pitkään vaikeaa, ja kun vieraita on lopulta tullut, aikani on mennyt siihen, että olen listannut heille asioita, jotka kyllä on tarkoitus hoitaa ja laittaa kunttoon. Ikään kuin sitä nyt tarvitsisi kotinsa tilaa kenellekään selitellä. Totuus kun kuitenkin on, että valmista täällä ei tule koskaan. 🙂
Ja nyt kun oikein positiivareiksi ryhdyttiin, niin olipas kiva tuo aamupäivän pyry. Tuli kukkasipulitkin kasteltua ihan ikkunasta katsellen.
Sataa, paistaa, sataa, paistaa… “Kevät keikkuen tulevi” pitää kutinsa tänäkin vuonna. Nimittäin juuri kun tulee keväinen olo, ja aurinko lämmittää mukavasti poskipäitä, pilvet valtaavatkin taivaan ja alas sataa räntää tai rakeita. Säästä huolimatta viikonloppuun mahtui keväistä tunnelmaa. Oli jumpan kevätnäytöstä, puutarhatöitä ja joitakin muita kevätvalmisteluja. Vappuviikonlopulle onkin sitten luvattu jo lämpimämpää säätä, joten elättelen toiveita oikein kunnon puutarhapäivästä. Kaipaan jo sitä ihanaa fiilistä, kun haravoidessa tulee niin lämmin, että pitää riisua teepaidalle. 🙂
Eilen lykittiin maahan vielä syksyltä jääneitä kukkasipuleita. Maasta kuitenkin puskee kovalla voimalla myös viime keväänä istutettuja sipulikasveja, joten eiköhän nuokin tuosta unohduksesta tokene. Miten se syksy onkin jotenkin niin vaikea! Joka vuosi jää jokunen sipuli jota ei vain tahdo saada maahan. Joko sataa, tai on liian kylmä. Niin, tai pimeä! Veikkaan kuitenkin, että se suurin syy on vain se syksyinen saamattomuus. Tekisi mieli olla sisällä lämpimässä ja rakentaa itselleen pesää. Kevät tuntuu siinä kohtaa niin kovin kaukaiselta.
Kevään tullen kellossa on eri ääni. Ulkona viihtyisi iltamyöhään, ja tekemistä keksii kyllä jatkuvasti. Lisäksi on ne suuret suunnitelmat, joita ei kuitenkaan ehdi yhden kevään aikana toteuttaa. Tänä keväänä aion kuitenkin toteuttaa sen yhden, joka on aina kevätkiireissä jäänyt tekemättä. Nimittäin piharakennuksen taakse joutomaalle tulee tänä vuonna pieni kukkapelto. Auringonkukkaa nyt ainakin, mutta voihan sekaan heittää myös vaikka kehäkukan siemeniä. Sieltä on sitten hyvä napsia maljakkoonkin vähän väriä.
Samalla kun ajatukset ovat kesässä ja kukissa, kääntyy katse väkisinkin myös omaan kotiin. Tuntuu jotenkin niin kovin värittömältä. Ehkä olisi aika kaivaa kaikki siniset tyynynpäälliset kaapista ja ottaa askel kesää kohti myös sisällä. En tahdo kuulostaa pessimistiltä, mutta aika kuluu kuitenkin niin nopeaan, että syksy kolkuttelee ovelle pikemmin, kuin ehkä haluaisinkaan. Tämä osa vuodesta on kuitenkin niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa ilo irti ihan koko rahalla! 🙂
Tänään on luvattu aurinkoista aina puolille päivin asti. Kenties päiväkahvinsa voisi jo nauttia lastauslaiturilla istuskellen!
Hups vain ja viikko meni. Aamulla piti kellon soidessa oikein miettiä, että mikäs päivä nyt on alkamassa. Tuntuu että vieläkin tuo pääsiäinen sekoittaa päätä. Toisaalta on ihana palata arkeen ja arkirytmiin, mutta onhan tässä myös oma haikeutensa. Nyt pitää kuitenkin nauttia viikonlopusta ennen kuin antaa ajatusten juosta enempää sinne ensiviikkoon. Ja onhan perjantai yksi viikon parhaista päivistä, joten siitä yritetään tänään ottaa kaikki ilo irti.
Nyt kun sateen (ja rakeiden!!!) jälkeen aurinkokin taas jaksaa pilkistellä pilvien lomasta, tekee mieli kaikkea keväistä. Koska helmililjat ja perunanarsissit ovat jo tulleet tiensä päähän, olen tällä viikolla kukittanut kotia astetta kesäisemmällä fiiliksellä. Edellispäivänä löytyi kivat ruukkukrysanteemit, ja nyt viimeisenä löytönä suuri marketta, jonka ajattelin laittaa kuistille. Josko sielläkin jo joku päivä tarkenisi istua iltapäiväkahvilla.
Tänään on siinäkin mielessä viikon paras päivä, että saadaan iskä kotiin ja päästään viettämään iltaa koko perheen kesken. Tosin näin viime yönä unta, jossa mies ilmoitti, ettei enää palaisikaan. Pieni jännitysmomentti viikon päätteeksi siis. 😀 Lasten kanssa on taas menty nakkisoppalinjalla, mutta josko tänään syötäisiin hiukan paremmin. Monta ideaa on kyllä mielessä, pitäisi vain osata päättää. Ensi viikolla on sitten jonkinlaisen ruokavalion puhdistuksen aika, sillä tämä viikko on mennyt aika herkkupainotteisesti. 🙂
Nyt kuitenkin nopea paikkojen oikominen ja koti vähän “kutsuvampaan” kuntoon. Viikonloppuun mennään iloisella ja aurinkoisella fiiliksellä!
Pullantuoksuinen keskiviikkotervehdys! Ei muuten ole kovin montaa tuoksua, joka vetäisi tälle vertoja, eikä yksikään tuoksukynttilä tai huonetuoksu saa taiottua sitä fiilistäkään, joka leipomisesta tulee ihan sivutuotteena. Ja niin paljon kuin leipomisesta pidänkin, on yhdessä tekeminen tietenkin se ihan paras juttu! Tein jo aamulla kuuden aikaan taikinan kohoamaan, ja puolilta päivin meillä olikin valmiina perinteiset korvapuustit ja herkulliset vaniljapullat.
Siitä on jo tovi, kun huomasin kaupan leivontatarvikehyllyssä paistonkestävän vaniljakreemijauheen (dr Oetker), ja nappasin sen ostosteni sekaan sillä ajatuksella, että tuollaisiakin voisi joskus kokeilla. Meillä kun tuppaa pullanleipominen pysyä siinä voisilmäpulla-korvapuusti-mustikkapulla -akselilla, joten vaihtelu on ihan tervetulluttakin.
Vaniljapullat osoittautuivat älyttömän helpoiksi ja erittäin herkullisiksi. Kaulittiin näihin taikina levyksi samaan tapaan kuin nutturapulliinkin, mutta väliin ei laitettukaan kanelia, vaan voin ja sokerin seuraksi ripoteltiin vielä vaniljasokeria. Kaksinkerroin käännetystä taikinalevystä leikkasin 3-4 sentin levyisiä suikaleita, joista kieputeltiin jonkinnäköiset pesät. Vielä kohotus, ja sitten vain valmis vaniljakreemi pullan sisään, voitelu munalla ja ripaus sokeria pintaan. Helppoa siis kuin heinän teko, ja valmiit pullat maistuvat syntisen hyviltä!
Pelattiin kuitenkin varmanpäälle ja tehtiin myös perinteiset korvapuustit kaiken varalta. Tämä pienempikin apulaiseni kieputtaa jo nätit pullat, voitelee ne munalla ja koristelee sokerilla. Väistämättä tulee kai joskus sekin vaihe, kun apuani ei enää näihin juttuihin kaivata. Siihen saakka aion kuitenkin pitää pullantuoksuisesta äitiroolistani tiukasti kiinni. 🙂
Näiden herkkujen kanssa kelpaa odotella isoveljeä koulusta kotiin. Mutta nyt keittiötä siivoamaan. Siihen hommaan ei muuten ole apulaisten suhteen lainkaan tunkua. 🙂
Hih, meinasin toivotella teille maanantait, mutta enpäs toivottelekaan! Pääsiäinen on vietetty ja arki jatkuu tiistaista. Me tosiaan Klaaran kanssa lomailemme vielä tämän viikon loppuun, joten arkea elellään vähän rennommalla otteella.
Tänään saatiin herätä ihanaan auringonpaisteeseen, ja aamupäivä menikin ulkoillessa naapurin vapaapäiväläisten kanssa. Kaikkien lumisateiden jälkeen tuli ulkonakin pitkästä aikaa keväinen fiilis. Ja vaikka sitä lunta tulikin viikon aikana enemmän kuin talvella, nurmialueet alkavat kaikesta huolimatta kuivua nyt siihen malliin, että haravoinnitkin pääsee jo aloittamaan oikein kunnolla. Lisäämme siis pihatyöt lomaviikon puuhalistaamme. 🙂
Tässä näitä päivän räpsyjä katsellessani mietin, että taitaa noille vähille pääsiäiskoristeille käydä samoin kuin niille joulukoristeille. Ainakaan ihan heti ei tunnu siltä, että niitä haluaisi laittaa taas vuodeksi piiloon. Tässä oman pihan kukkakautta odotellessa saavat ilostuttaa ja somistaa kotia. Eiköhän ne munat ja pajunkissat sitten jouda piiloon, kun saadaan nyt vaikka ne ensimmäiset valkovuokot maljakkoon.
Ballerinatarroja ja kynsien lakkaamista. Tällä viikolla vietetään laadukasta tyttöjenaikaa ja nautitaan kevätauringosta. Blogi tulee sitten perässä sillä omalla painollaan.
Noin muuten meillä ei olekaan mitään kummoisia suunnitelmia viikon varalle. Pikkuisen kuitenkin sellainen fiilis, että huominen kääntyy leipomisen puolelle, mutta haistellaan sekin into aamulla vielä uudestaan. Oikeastaan tosia ihanaa, että kalenterissa on pitkästä aikaa niitä tyhjiä päiviä, jolloin saa tehdä sitä, mikä tuntuu mukavalta.
Aurinkoista toista pääsiäispäivää! Ihan sunnuntaifiiliksellä mennään, vaikka maanantai onkin. Meillä on tosin Klaaran kanssa lomaviikko vielä edessä, joten ihan totaalinen arkeen paluu saa pyhienkin jälkeen vielä odottaa.
Eilinen vietettiin lasten kanssa vanhempieni luona, ja herkuteltiin äidin ja isän pääsiäispöydässä. Jokavuotinen mämmiannoskin tuli nautittua, ja kaavittiin lopulta äidin kanssa koko tokkonen tyhjäksi kun muille ei tuntunut kelpaavan. Oikein kiva päivä, ja teki pääsiäiseen vähän enemmän juhlapyhien tuntuakin.
Tänään onkin vedetty ruuan suhteen sitten rennon ja helpon kautta. Kananpoika nimittäin paistuu uunissa kasvisten kera melko vähällä vaivalla, ja siinä ruokaa odotellessa ehtii vaikka ihan vain nautiskella olemisen sietämättömästä keveydestä! 🙂
Kananpoikaa kasvispedillä
2h/180°C
Kokonainen broileri
öljyä
yrttisilppua
suolaa
Lisäksi kasviksia ja juureksia, esim: Peruna, punajuuri, keltasipuli, punasipuli, valkosipuli, parsa, lehtikaali…
Lisäksi makkaraa, esim: Lammas bratwurst
Mausta broileri joko edellisenä päivänä, tai ennen uuniin laittamista. Ota liha huoneenlämpöön ja kuumenna uuni 20o asteeseen. Laita broileri uuniin öljytyssä uunivuoassa ja laske lämpö 15 minuutin jälkeen 180 asteeseen.
Pese, kuori ja pilko perunat ja punajuuret. Kuori myös sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi. Valkosipulinkynnet voit käyttää kokonaisina.
Kun broileri on paistunut tunnin, lisää vuokaan punajuurilohkot ja sipulit. Pyöritä perunat öljy/suola/yrttiseoksessa ja lisää ne uunivuokaan punajuurten päälle, jotta punainen väri ei värjää kaikkia perunoita. Jos käytät makkaraa, pilko myös se sopiviksi paloiksi ja lisää kasvisten sekaan.
Mikäli käytät parsaa, lehtikaalia tai tomaattia, voit lisätä ne puoli tuntia perunoiden jälkeen, sillä ne kypsyvät juureksia nopeammin. Pirskottele päälle vielä oliiviöljyä ja sormisuolaa, ja paista viimeiset 30min (tai kunnes kasvikset saavat sopivasti väriä).
Itselläni meni viime yö pöhkiessä sen taudin kanssa, jota ei ehkä ruokakuvien yhteydessä kannata mainita. Niin, että kun mies aamulla palasi kotiin, täällä oli kyllä vaimo taas aikaisin ylhäällä, mutta tänään vähän vähemmän pirteässä olotilassa. Onneksi nämä menevät nopeasti ohi, ja vaikka yöllä mietin, etten enää ikinä syö yhtään mitään, niin iltapäivään mennessä ruokahaluni oli palannut entistä ehompana.
Nyt kun koko päivä on otettu levon kannalta, ja vatsakin on vielä täynnä, taidan lähteä ulos haukkaamaan vähän raitista ilmaa.
Leppoisaa pääsiäisen loppua ja intoa uuteen tynkäviikkoon!
