Hiphei, mussukat!
Synttäreistä päästiin, niin johan se on joulun vuoro. Ja joulu on tullutkin meille parin viime päivän aikana oikein kunnolla. Tänään hain kukkatilaukseni, ja nyt kuistilla on mukavan kukikas joulutunnelma. Ai että, kukkia ei kai koskaan voi olla liikaa!?
Tälle illalle on vielä yhtä jos toistakin puhdetta, mutta ajattelin kuitenkin jakaa tämän talvisen kukkaloiston teidänkin kanssa.
Iloa iltaanne!
Vuosi lähestyy loppuaan ja viimeistään joulun jälkeen on jonkinlaisen tilinpäätöksen aika. Jäätiinkö miinukselle, vai päästiinkö plussalle. Kyse on 365 (tänä vuonna 366) päivän kokonaisuudesta, yhdestä kalenterivuodesta, jonka jätämme taaksemme aloittaaksemme uuden. Harvoin tuo tilinpäätös kuitenkaan perustuu laskelmiin tai taulukointiin, vaan enemmänkin siihen yleisfiilikseen, jolla hyvästelemme kulunutta vuotta. Tulokseen vaikuttaa toki loppuvuoden mieliala, mutta myös ne vuoden kohokohdat, joiden perusteella rakennamme itsellemme jonkinlaisen kokonaiskuvan menneestä.
Kuten jokaiseen elettyyn vuoteen, myös vuoteen 2016 mahtuu niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Viikkoja, joina arki on rullannut tasaisen varmasti, ilon- ja onnenhetkiä, sekä tietenkin myös päiviä, joina on joutunut miettimään koko olemassaolonsa tarkoitusta. Silti vuosi 2016 jää mieleeni positiivisesti. Olen opetellut armollisuutta ja rentoutta, joiden avulla myös ne pimeimmät hetket ovat muuttuneet vahvuudeksi. Valoksi, jonka avulla olen jälleen pystynyt kulkemaan omaa tietäni.
Hulluinta kaikessa on ehkä se, etten pysty keksimään tästä kuluvasta vuodesta ainoatakaan ulkoisilla mittareilla määritettävää saavutusta. Silti sisälläni on vahva tunne siitä, että olen saavuttanut hurjan paljon. Kenties vuoden suurin oivallus onkin se, että hyvä kumpuaa sisältä, eikä niinkään kerskaile ulospäin.
Yksi tähänastisen elämäni suurimmista ja tärkeimmistä opeista on se, ettei kaiken tarvitse edetä ja tapahtua suurin harppauksin. Onni on enemmänkin pitkää helminauhaa, joka kiinnittää yhteen pieniä asioita ja punoutuu valmiimmaksi pikkuhiljaa elämän edetessä. Oikotietä ei ole, ja välillä joutuu jopa purkamaan jo aikaansaatua, mutta kokonaisuus on lopulta kaunista katseltavaa, ja sitä on syytä pysähtyä ihastelemaan myös matkan varrella. Tätä samaa oppimista ja oivaltamista toivon elämältä myös seuraavalle vuodelle, sillä ajatus siitä, että olisin jollakin tapaa valmis ihminen, on tippunut kyydistäni jo aikoja sitten.
Tuleva vuosi tulee siis jatkamaan jo löydettyä linjaa, ja edessä on useampiakin mielenkiintoisia tapoja hyvän olon säilyttämiseen. Yksi niistä Unelmieni Vuosi -kalenteri, jonka sain käsiini jo syksyllä.
Kalenterissa yhdistyy perinteinen päivyri, joka jo sellaisenaan auttaa arjen suunnittelussa ja organisoinnissa, mutta tylsien sivujen sijaan kyseessä on kirja, josta löytyy kauniita kuvia, kiitollisuuspäiväkirja ja aarrekartta. Itse asiassa, jokaisen päivän kohdalla on tilaa kolmelle kiitollisuuden aiheelle ja jokaiselle kuukaudelle on erikseen aukeama, josta löytyy niin valmiiksi tehtyjä rastituskohtia, ja tyhjät rivit jokaisen omille arjen ilostuttajille. Aukeaman toinen sivu on varattu muistiinpanoille, ja tilaa on sen verran paljon, että pakollisten arkisten asioiden rinnalle pystyy hyvin mahduttamaan myös omia unelmia, haaveita ja havaintoja. Kalenterin lopussa on muovitasku, jossa on valmiina aarrekarttapohja. Omasta aarrekartastani en nyt laittanut tähän kuvaa, koska koen sen vielä hieman liian henkilökohtaisena jaettavaksi kanssanne.
Unelmieni Vuosi -kalenterin sivuilta voi lukea mietelauseita, ja niihin on tarkoitus raapustaa myös omia oivalluksia. Parasta on kuitenkin se, että yksi kalenteri riittää niin ajanhallintaan kuin elämänkin hallintaan, eikä laukussaan tarvitse kuljettaa useampaa kirjaa.
Kalenterin takaa löytyy tehokaksikko Merja Pesonen ja Frida Steiner. Merja on markkinoinnin, myynnin ja yrittäjyyden ammattilainen, ja Frida puolestaan monelle tuttu valokuvaaja ja visualisti Koti Kaupungin Laidalla -blogista.
Sain ilon arpoa ihanan Unelmieni Vuosi -kalenterin myös teidän lukijoiden kesken, ja kommentoimalla tätä postausta olet mukana kalenterin arvonnassa. Arvon toisen kalenterin myös Facebookin puolella kaikkien fb-seuraajien kesken, eli nyt voi tuplata voittomahdollisuutensa helposti. 🙂
Kerro kommentissasi yksi haave vuodelle 2017. Sen ei tarvitse olla mikään henkilökohtainen paljastus, tai suurikaan saavutus, eli älkää turhaan kainostelko! Jätä kommenttisi viimeistään perjantaina 16. 12. 2016, ja olet mukana kalenterin arvonnassa!
Ihanaa talvipäivää!
Mainiota maanantaita!
Täällä alkaa väsymys painaa silmiä ja turnauskunto käydä loppuun. Oma vika tietenkin, että nämä pienet remppatyöt, jotka haluttiin valmiiksi ennen joulua, piti jättää juuri joulua edeltäville viikoille. Kun niihin olisi voinut vaikka pureutua alkusyksystä. Mutta pah, kiire on kai sitten kuitenkin paras sparraaja. 🙂
Kirjoittelinkin syksyllä, että työhuoneen mustavalkoinen ilme on alkanut tuntua liian kylmältä. Koska tämä on talon ainoa huone, jossa ei ole patteria, se kylmyyden tunne voi tietenkin johtua ihan lämpötilastakin. Siitä huolimatta huoneen ilme vaati pientä pehmitystä, ja se tehtiin (yllätys yllätys) kalkkimaalilla. Myöskin mustat pöydänjalat saivat häipyä, ja tilalle hankittiin valkoiset. Näissä jaloissa onkin kaksi isoa plussaa entisiin verrattuna. Toinen on se, että tulostin mahtuu nyt lepäämään tuolla alhaalla, ja toinen se, että pöytätason korkeutta on helppo säätää. Nyt kun pöytä on himpun korkeampi, mahtuu tuolinkin sen alle paremmin.
Kiva vaaleanharmaa väri saatiin aikaiseksi sekoittamalla sävyjä Nougat ja Ivory (Kalklitir -kalkkimaali). Sopivasti kontrastia valkoiseen, mutta huone säilytti valoisan fiiliksensä. Tulisijan ympärillä oleva rapattu seinä jätettiin kuitenkin valkoiseksi.
Olen oikeastaan niin tyytyväinen, että tekisi mieli sutia vastaavalla sävyllä myös molemmat eteiset, joiden väliin työhuone jää. Ei tosin nyt, mutta ehkä inspiraatio sitten iskee joulun alla 2017. 🙂
Kuopus saatiin loppuviikolla viimeinkin terveeksi, mutta tänään oli esikoisen vuoro jäädä petipotilaaksi. Juuri nyt tämä huono tuuri ja tavaksi tullut yövalvominen alkavat pikkuisen kiristää mielialaa. Mutta eihän näille voi mitään. Jossain kohtaa ne tartunnat olisi kuitenkin tulleet, joten parempi nyt ennen joulua, kuin sitten joulunpyhinä.
Heittelin aamulla tyynyt, peitot ja petauspatjat pakkasukon pureksittavaksi. Pakastinkin kaipaisi sulatusta ja siivousta, mutta sen jätän suosiolla joulun jälkeiseen aikaan. Optimisti kun olen, jaksan uskoa, että näitä kirpakoita talvipäiviä saadaan vielä seuraavinakin talvikuukausina. 🙂
Ihanaa uutta viikkoa! ♡
Huhheijaa! Synttärit on nyt juhlittu puoliksi, ja huomenna jatkettaan lastenjuhlien parissa. Tosin yhtä juhlaa tämä väliaikakin, sillä saatiin siskoni lapsineen meille ihan yökylään. Voisi sanoa, että talo on täynnä elämää tämän viikonlopun.
Ajattelin laittaa teille joitakin kuvia päivän varrelta, mutta jatkan nyt itse pidemmittä puheitta illanviettoa. Tämä on ihan ensimmäinen kerta, kun tämä porukka on meillä yökylässä, ja toki ilosta pitää ottaa kaikki irti.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Musiikki on yksi osa joulua. Pakettiin kuuluu kevyt joulupoppi, joka soi kaupoissa, ja lasten esittämät veikeät tonttupolkat, jotka ehkä muuten jättäisin kuuntelematta. Jouluinen mieleni nauttii yhtä paljon Katri Helenan Joulumaasta, John Lennonin Happy Xmas -klassikosta kuin Chris Rean Driving home for christmas -kappaleestakin. Silti itselleni ne rakkaimmat ja tärkeimmät joululaulut ovat ne joululauluista kauneimmat. Tänäkin vuonna jouluni alkoi virallisesti lasten adventtikirkosta ja Hoosiannasta, ja jokavuotinen joululaulujen tähtihetki syntyy kun Enkeli taivaan etenee kirkossa viimeiseen säkeistöönsä.
Itselläni on aina ollut vahva tarve liikuttua ja itkeä. Aika usein nämä reaktiot syntyvät luonnostaan, ja saatan pillitellä joidenkin mielestä aivan mitättömille asioille. Mutta tarve herkistelyyn myös kasvaa aika ajoin, ja joulunalusaika on yksi esimerkki tästä. Silloin yksi suurimmista nautinnoistani on olla yksin ja laittaa Jouluradion Kauneimmat joululaulut -kanava soimaan. Heittäytyä täysillä jouluaamun ja varpusen tarinaan – ja antaa itkun tulla. Siinä liikutuksen tuomassa itkussa on jotakin äärettömän puhdistavaa, ja samaan aikaan myös rauhoittavaa. Kenties loppuvuoden kiireinen elämä kaipaa tätä tasapainokseen. Eikä aina tietenkään tarvitse edes itkeä. Joulukiireen keskellä, ja aikataulujen kaatuessa niskaan, auttaa suuresti kun laittaa rauhoittavan joulumusiikin korvilleen ja lähtee ulos vetämään keuhkot täyteen raitista ilmaa. Välillä kun on hyvä muistuttaa itseään, ettei joulun tärkeimmät asiat ole viimeisen päälle sisustettu ja puunattu koti, tai ylipäätään muutkaan kovin ulkoiset tekijät.
Jos joku ei vielä tiennyt, Jouluradio.fi on nettiradio, joka soittaa joulumusiikkia aina ensimmäisestä adventista loppiaiseen asti. Jouluradion pääkanava laulaa joululaulut perinteisillä radiotaajuuksilla pääkaupunkiseudulta Rovaniemelle, ja Turusta Joensuuhun. Itselleni Jouluradio on silti aina ollut helppo nettiradio, josta pääkanavan lisäksi löytyy nykyisin jo yhdeksän erilaista jouluradiokanavaa. Mieheni esimerkiksi viihtyy parhaiten Jazz Joulun sekä Indie Joulun parissa, ja yhdessä kuuntelemme paljon Xmas by Jouluradio -kanavaa joka soittaa englanninkielisiä joululauluklassikoita. Perinteinen Jouluradion pääkanava on turvallinen valinta, kun vain kaipaa joululauluja tunnelman luontiin, ja Kauneimmat joululaulut kuuluvat sitten niihin erityisiin hetkiin, jotka lisääntyvät joulun lähestyessä.
Tänä vuonna pääsin kuratoimaan oman soittolistani Jouluradion Kauneimmat joululaulut kanavalle. Mukaan listalleni pääsi tietenkin tutut klassikot, kuten Varpunen jouluaamuna, Ave Maria, Sylvian joululaulu ja Heinillä härkien kaukalon. Listalta löytyy myös lapsuuteni suosikki, tuolloin melko uusi kappale, Tulkoon joulu, joka kuului olennaisesti koulun joulujuhliin. Vastaavasti valitsin listaan myös kappaleen Pieni liekki, joka tuntuu olevan nyt pojalleni vastaavassa asemassa. Tämä kappale oli se ensimmäinen, joka laulettiin tänäkin vuonna koulun adventtikirkossa.
Soittolistallani suosikkejani tulkitsevat esimerkiksi Juha Tapio, Jari Sillanpää, Lauluyhtye Rajaton, Suvi Teräsniska ja Johanna Kurkela. Suosikkini soivat Kauneimmat joululaulut -kanavalla.
Jouluradiolta löytyy myös oma kanava lapsille tai vaikkapa rouheamman musiikin ystäville. Joululaulut voi kuunnelle myös ruotsiksi tai eestiksi. Nautitaan joulunajan tunnelmasta ja lauletaan mukana. Jouluradio #kuulujouluun !
Yhteistyössä Jouluradio ja
Meillä on perinteisesti vietetty itsenäisyyspäivää syntymäpäiväjuhlien merkeissä, mutta koska tänä vuonna juhlat päätettiin viettää vasta tulevana viikonloppuna, ajattelin nautiskella tämän päivää kansallisesta juhlastamme. Kahdeksan vuotta sitten linnanjuhlat jäivät välistä, koska olo tuntui jotenkin oudolta ja keho vaati unta. Sen jälkeen itsenäisyyspäivän vastaanotot ja pukuloistot onkin jääneet juhlajärjestelyjen tai raivausten jalkoihin. Tänään tilanne korjataan, sillä illaksi olen varannut itselleni sohva-aikaa, lasin viiniä ja kosolti suklaata.
Jonkinlaista raivausta pitää kuitenkin tämäkin päivä sisällään. Nimittäin nyt juostaan kellon kanssa kilpaa, ja yritetään saada kotiin jonkinlaista järjestystä ja rauhaa. Porakoneen surina, vasaran naputus ja maalipensselin suhina ovat tämän päivän tunnusääniä. Mutta eiköhän tästä vielä kotikin saada siihen kuntoon, että viikonloppuna uskaltaa päästää vieraita sisään. 🙂
Toivottelen teille leppoisaa ja kaunista itsenäisyyspäivää!
Suloista sunnuntai-iltaa!
Täällä on elelty toista adventtia vähän tahmeissa tunnelmissa. Itse en ole oikeastaan saanut juuri mitään aikaiseksi (flunssa-aalto tuntuu saavuttavan meidätkin), ja lopun päivää ajattelin jatkaa samalla linjalla. Onneksi aina ei tarvitse ollakaan niin kauhean tehokas, ja sunnuntai jos mikä on hyvä päivä pieneen lorvailuun. 🙂
Onneksi edessä on myös tynkäviikko ja itse pääsen pikkujouluttelemaan huomenna jo toistamiseen, eli nyt on hyvä tilaisuus puhallella kaikki joulu- ja synttäristressit pihalle. Makoilla sohvalla kirja kädessä, ja meditoida kuorimalla klementiinejä. Nautinnon kruuna Da Capo -boxi, jonka mies toi kaupasta tuliaisiksi. Joskus perinteinen rokulipäivä tekee ihan hyvää!
Vielä muistuttelisin Lifestyle La Luna -alennuskoodista, joka on voimassa enää tämän päivän ajan. Koodin löydät täältä.
Onnea myöskin nimimerkille Nonna, voitit Lidlin Free from Gluten -arvonnass lahjakortin! (Voittajaan ottettu yhteyttä).
Mutta pidemmittä puheitta, oikein ihanaa toista adventtia teille kaikille!
Täällä on nukuttu tänään pitkään ja herätty kiireettä viikonloppuun. Jälleen kerran salapoliisintaitomme tuli kyseenalaistettua, ja metsään mentiin murhaajan suhteen niin, että rymisi. Mutta ihan loistava ilta, ja olisin voinut katsella toisenkin mysteerin. Jos ette ole koskaan olleet tuollaisilla murhamysteeri-illallisella, niin suosittelen kokeilemaan. Loistava aika viettää aikaa yhdessä vaikka isommallakin porukalla. Täällä Satakunnassa tapahtumia järjestää Murhamestarit -teatteriryhmä, ja eilinen illallinen oli Villilän Kartanossa, joka on muuten jo ihan paikkanakin näkemisen arvoinen.
Mutta sitten otsikkoon, eli tähtinauhaan, jonka askartelin niistä samaisista kimallearkeista, joista kirjoitin jo Joulun tunnelmaa -postauksessa. Koska paperin kullankimallus on vain yksipuolinen, homma piti aloittaa sillä, että liimasin paperit vastakkain erikeeperillä. Askartelukaupoista varmaankin saa vastaavia papereita molemmin puolin kimaltavana, mutta tämä omani on sellaista valokuvapaperia, ja liiman kuivumiseen piti varata vuorokauden verran.
Tuohon paperin pintaan oli aika vaikea saada tarttumaan minkäänlaista kynää, joten permanenttitussi oli ainoa vaihtoehto, jolla sain tähtimuotin kuvion näkymään kimalluksen joukosta. Pienemmät tähtöset painoin pienellä paperileikkurilla, jota saikin kyllä puristaa ihan voiman kanssa.
Ompelukoneeni ei jostakin syystä suostu selviämään tyhjän välipaikan ompelemisesta, joten päädyin kiinnittämään tähdet toisiinsa ihan perinteisesti käsin neulan ja langan avulla.
Kuten kuvista näkyy, tuo glitteripinta heijastaa valoa ihanasti, ja jokainen tähti tuikkii omalla tavallaan riippuen siitä, missä suhteessa se on valon kanssa. Sopivat siis hyvin joulukuusenkin oksille.
Pitkään aikaan ei ole tullut peristeisesti askarreltua mitään, joten tämä oli siinäkin mielessä mukavaa puuhaa. Jäinkin miettimään, että tässä suhteessa olen vuosien mittaan muuttunut valtavasti. Ennen kun ompelukonekin hurisi ahkerasti, ja nyt koko koje tuntui ihan oudolta käsitellä. Pitäisi ehkä alkaa verestämään vanhoja muistoja sen kanssa.
Mutta nyt pitää aloittaa joululahjojen paketointi. Saan nimittäin vaatehuoneen lahjavuoresta osan pois tänään, kun paketit lähtevät siskon mukana matkaan.
Ihanan leppoisaa viikonloppua!
Se olisi joulukuun ensimmäinen viikonloppu edessä, ja pikkujoulukausi kuumimmillaan. Tänään aion pikkujoulutella minäkin, nimittäin suuntaan illalla siskoni kanssa Murhamysteeri-illalliselle. Muistatte kenties, että olimme samanlaisessa tapahtumassa jo viime talvena, ja konsepti oli kyllä niin mahtava, että heti kun liput uuteen “murhaan” tulivat myyntiin, varasin meille paikat. Itse mysteerin ja illallisen lisäksi, on tietysti ihanaa viettää laatuaikaa (ja varsinkin aikuistenaikaa) oman siskon kanssa. Odotan siis iltaa todella innoissani!
Mutta hei, sitten asiaan! Nimittäin ihan huippuun alennuskoodiin, jonka sain teille Lifestyle La Luna -verkkokaupaan! Eli jos kaapista ei löydy sitä jotakin loppuvuoden pirskeisiin, tai mielessäsi on pehmeät paketit, nyt on tilaisuutesi.
Käyttämällä koodia
uusikuu
saat 30% alennusta kaikista verkkokaupan tuotteista, myös jo alennetuista hinnoista.
Koodi on voimassa perjantai – sunnuntai (2.12.-4.12. 2016), mutta nopeat kuitenkin syövät hitaat, joten kannattaa olla vikkelä!
La Lunan valikoimista löytyy loistavia brändejä, kuten: Cream, Odd Molly, Ajlajk, Capri Collection ja NÜ. Kuvissa joitakin poimintoja verkkokaupan valikoimista. Tuo karvatakki aiheutti minulle itselleni niin kauhean pakko saada -reaktion, että se meni jo tilaukseen.
Talvisen kaunista päivää jokaiselle!
Tänään on jotenkin heti jouluisempi fiilis! Asiaa auttaa toki sekin, että keli jatkuu talvisena ja kotikin on saanut taas lisää jouluisia koristeita. Eilen ostin kaupasta jopa tarvikkeet limppuihin, josko innostuisin leipomaan vielä loppuviikolla.
Lapset pääsivät tänään tontuntaskuille (kiitos kaikista ideoistanne), ja minä kasasin olohuoneen pöydälle oman joulukalenterini. Tästä kynttiläpöydästä on muodostunut jo ikään kuin tapa ja perinne.
Jo neljättä joulua poltan tuollaista Tine K:n kalenterikynttilää, ja sen ympärille olen kasannut itselleni jonkinlaisen tradition. Nimittäin tuo kalenterikynttilä muistuttaa siitä jokapäiväisestä rauhoittumisen hetkestä, jolloin nautitaan kynttilänvalosta ja tunnelmasta. Niin kiireistä kuin joulukuu usein onkin, on äärettömän tärkeää silti pysähtyä pieniksi hetkiksi ihan vain rentoutumaan. Sanoisin, että meille aikuisille se on jopa huomattavasti tärkeämpää, kuin kalenteriyllätykset.
Tällä kertaa kalenterikynttilän seurana on perinteisesti facet-tuikut, ja saman valmistajan jouluntuoksuiset kynttilät. Tänä vuonna pöytään pääsi myös pari vanhaa hopeista kynttilänjalkaa ja erilaisia Havi’s kynttilöitä, joita sain blogin kautta. Varsinkin nuo pallo- , vekkipallokynttilät ja neulekuvioitu tuoksukynttilä ovat suosikkejani.
Kaikkia kynttilöitä ei tietenkään tarvitse polttaa samaan aikaan, mutta kalenterikynttilä muistuttaa pienestä pysähtymisestä, ja sen kylkeen voi helposti ruksia merkin sitä mukaa, kun joulukuu etenee. Vastaavan kynttilän voi tietenkin taiteilla itsekin piirtämällä vaikka tussilla tuikkupurkin kylkeen joka päivä pienen tähden.
Tänään aion ottaa kirjan käteeni ja löhötä sohvalla kynttilöistäni nauttien. Ehdottomasti joulukalentereista paras!
Suloista joulukuun ensimmäistä iltaa!
PS. Liikennevalot ovat POISSA! Voi autuutta, rauha on palannut tähänkin maankolkkaan! 🙂
arvonnat asu beauty blogista DIY haaveet hygge inspiraatiot iso eteinen joulu kasvihuone Keittiö kengät kesä kevät koiruus koti kotona kuisti kukat lapset lastenhuoneessa laukut ja asusteet maisemia Makuuhuone menovinkit minä muoti nettipuodit Olohuone party pianohuone puutarhassa pääsiäinen raskaus/odotus reseptit/ohjeet sisustus syksy syötävää/juotavaa terveys treeni ulkona vapaalla vauva ystäviä
