Marraskuun viimeinen. Maa on valkoinen (joskaan ei kovin paksusti), ja ulkona näyttää huomattavasti talvisemmalta kuin viikko sitten. Tässä kohtaa on kai jo ihan luvallista pohtia valkoista joulua.
Marraskuu meni jotenkin hups vain ja ohi, ja jos olisi kyse mistä tahansa muusta kuukaudesta, voisin vaatia sen uudelleen elämistä. En kuitenkaan kaipaa pimeyttä ja vesisadetta, joten annetaan marraskuun huomenna levätä rauhassa. Kuukausi on ollut jonkinlainen “kodin kuukausi”, sillä muutosten pienuudesta huolimatta, viimeisen kuukauden aikana koti on kokenut taas paljon. Esimerkkinä yhdessäkin kuvassa näkyvät puunväriset karmilistat ja seinästä roikkuva sähköjohto. Työhuone koki todellisen muodonmuutoksen (Näette sitten joskus, kun sähkötarvikkeet ja maalipurkit kasataan sieltä pois, ja tietokone ym. tavarat saadaan paikalleen.), lastenhuone päivitettiin uudelle ajalle ja olkkari sekä pianohuone saivat uudet matonsa, sähköjä, sekä pientä maalikorjailua. Mattojen pyörityksellä sai toki pari muutakin huonetta uutta ilmettä, ja sähköasioiden sekä listojen kanssa jatketaan vielä. Onhan tässä ollut kaikenlaista, ja koko kuukauden tavarat ovat olleet hujan hajan (mikä korreloi stressitasoni ja ärtymykseni kanssa). Täytyy silti myöntää, että henkilökohtaisesti pidän enemmän siitä, kun puretaan ja rakennetaan, koska noissa isommissa jutuissa ne muutoksetkin ovat suurempia.
Aikaisin aloitetut jouluvalmistelut sen sijaan tyssäsivät heti lahjojen ostamisen jälkeen, ja nyt olisi järjestettävä kahdet syntymäpäivät, ja joululaatikot, limput, piparit ym. odottavat myös tekijäänsä. Tähän kun lisätään lähes joka illalle jokin joulu -alkuinen tapahtuma tai meno, saadaan seuraavasta parista viikosta kunnon puserrus aikaiseksi.
Sunnuntaina oli tarkoitus kaivaa tontut vintiltä, kuten ensimmäisenä adventtina viimeistään on ollut tapana, mutta sekin homma jäi näiden muiden juttujen alle. Aamulla poika kuitenkin tokaisi, että huomenna pääsee jo Nissen taskuille, ja katsoin viisaimmaksi hakea tonttukoplan sisälle lämmittelemään. Kalenteritontut taitavat jäädä tänäkin vuonna keittiöön, koska näin unohduksensa huomanneen tontun on helpompi korjata virheensä herättämättä lapsia kesken toimenpiteen. Täysi arvoitus alkaa olla myös taskujen sisältö, sillä luulenpa taloutemme pikkuauto- ja pinnikiintiön olevan aika lailla täynnä. Meillä käy kyllä siinä mielessä käytännöllinen tonttu, että välillä taskuista löytyy myös hammasharja tai hammastahnaa, sukkia, alusvaatteita ja muita käyttötavaroita. Kommenttiboksiin saa kuitenkin jättää loistavia ideoita kalenteriyllätyksiin!
Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulukuuhun siirtymistä kaikille! Marraskuu on kohta takanapäin!
Nyt hiukan prinsessasängyn kuvia tännekin. Voi että, mä tykkään tuosta niin älyttömän paljon, enkä edes muista, milloin viimeksi olisin saanut sisustusjutuista tämänlaista mielihyvää. Tunnetta ei ainakaan vähennä yhtään se, että myös Klaara on todella innoissaan uudesta sängystään.
Puusohva on mieheni isomummun vanha, ja pyörittelimme samaan aikaan päässämme kahta kysymystä: Mihin sijoittaa puusohva, joka vaatii ympärilleen tilaa (ei ikkunan eteen, eikä tungettuna ahtaaseen paikkaan, jotta huonekalu pääsee oikeuksiinsa), ja millainen sänky Klaaralle hankitaan. Jossain kohtaa noista kahdesta kysymyksestä tuli kuitenkin toisilleen vastaus. Nyt sohva sai arvoisensa tilan ja onnellisen käyttäjän.
Tässäkin huonekalussa historia on vähintään puolet kauneudesta. Jokaisella kolhulla olisi varmasti tarina kerrottavanaan.
Vuodekatos on merkkiä Numero 74, eli saman valmistajan kuin esimerkiksi molempien lasten viirinauhat, tähtityynyt, Klaaran sydäntyyny, ja Niilon alapedin päiväpeite (näkyvät esim. tässä postauksessa), jotka ovat kaikki Nougatista. Tuo puuterinsävyinen vuodekatos oli vaikea löytää, ja nyt sekin brittiläinen nettikauppa, josta katoksen lopulta löysin, on myynyt ne loppuun.
Kuvittelin ehkä tuon katoksen jotenkin korkeammaksi, mutta omista ripustuslenkeistään kattokoukkuun kiinnitettynä sen helmat jäivät ikävästi ilmaan, joten lisäsin lenkkeihin vielä pätkän narua, jotta helma yltää lattiaan asti (katos on siis vain 2 metriä korkea + ripustusnarut n. 15 senttiä). Ei ehkä villakoirien kannalta kaikkein järkevin sisustusjuttu, mutta nämä on näitä valintakysymyksiä. 🙂
Kultaiset enkelinsiivet on Mailegin, villapeitto äitini tekemä ja vaatekaapi ikivanhaa Ikeaa kera valkoisen maalin. Paristokäyttöiset koristevalot löytyi Tokmannilta. 🙂
Sängyssä kuulemma oli hyvä nukkua ja siinä näki kauniita unia, eli pinnasänky on nyt hyvästelty hyvillä mielin vintille.
Se taisi olla joskus viime kesänä, kun pyysin miestäni tuomaan kaupasta “jotakin evästä”. Olin lähdössä seuraavana päivänä Helsinkiin, ja siippani tietää, että matkan varrella verensokerini kaipaa nostetta. Se, mitä kaupasta lopulta tuli kotiin, oli jopa hieman hämmentävää. Mieheni nimittäin oli ostanut minulle tällä kertaa smoothien vauvanruokahyllystä! Koska värikkään pussin sisältö (ja oikeastaan pussi itsessäänkin) osoittautui loistavaksi evästuotteeksi, lähdin mukaan Ella’s Kitchen kampanjaan, ja avaamaan aihetta “vauvanruoka” ikään kuin laatikon ulkopuolelta.
En tiedä, johtuuko se lastemme iästä vai mistä, mutta meillä ei ole koskaan ostettu lastenruokaa vastaavassa pakkauksessa. Se siis pienenä puolustuksena miehelleni, joka nappasi vain Smoothie sanalla varustetun pikkupussin ruokakaupan hyllystä. Aluksi tuo jopa huvitti minua pikkuisen, koska ajattelin sen olevan puolisoltani pieni piikki kaikkia eväsvaatimuksiani kohtaan, mutta koska kyseessä oli puhtaasti hyvää tarkoittava ele, smoothiepussit päätyivät kiitosten myötä käsilaukkuuni, ja seuraavana päivänä ne olivat jo tarpeellista polttoainetta keholleni.
Mitä tulee omaan evässyömiseeni, olen tosiaankin asian suhteen hiukan vaativa. Itselleni eväs tarkoittaa poikkeusoloissa syötyä välipalaa tai aterian korvausta, ja ruuan laadun lisäksi avainasemassa on helppous. Usein kun juuri nämä välipalat tulee nautittua ilman kunnollisia aterimia, siitä vain käsilaukun pohjalta. Niin näppäriä kuin erilaiset proteiinipatukat olisivatkin, ne eivät kuitenkaan sovi minunkaan vatsalleni, ja eväsasia on ollut pakko miettiä uudelleen. Nykyisin vauvansoseet, ja tietenkin ne smoothiet, ovat luonteva matkaeväs, ja helposti käsilaukussa säilyvä hätävara.
Oma eväsratkaisuni on osoittautunut toimivaksi myös lasten kanssa. Välillä lisäenergiaa pitää napata nopeasti harrastusten välissä, ja vaikka lapsi kuinka urheilisi, mitkään lisäravinteet tai energiageelit eivät ole keskenkasvuisen ihmisen ravintoa. Lapsen välipalatankkauksen pitää olla puhdasta ja luonnollista ravintoa, ja tästä syystä olen kokenut Ella’s Kitchen -tuotteet näppäränä apuna. Ei enää treenireppuun liiskautunutta banaania, vaan helppo pussi, jonka sisällön saa nautittua nopeasti. Itse asiassa pakkaushan on vastaava, kuin noissa urheilijoiden energiageeleissä. Ja vaikka eväs jäisikin syömättä, se ei mustu ja haise repunpohjalla, vaan odottaa nätisti seuraavaa välipalan tarvetta. Itse arvostan myös sitä, että tyhjä pakkaus on helppo sujauttaa takaisin reppuun. Korkki takaisin, ja pussi repunpohjalle, näin ei synny kiusausta jättää roskia jälkeensä.
Ella’s Kitchen hedelmä- ja vihannessoseet ovat tosiaankin täysin luomua, ja meillä luonnollisesti käytössä on ne hedelmäsoseet, sekä smoothiet. Hedelmäsoseet omena & banaani, mansikka & omena ja persikka & banaani, ovat kaikki tuttuja makuja ja maistuvat juuri sellaiselta, kuin olemme hedelmät tottuneet maistamaan. Vain tapa nauttia välipala on normaalia hedelmänsyöntiä näppärämpää, ja nopeampaa.
Pakkaus sujahtaa helposti reppuun ja pienempäänkin käsilaukkuun tai takintaskuun. Välipalan saa syötyä siististi vaikka autossa, ja silloinkin, kun ruokailua edeltävä käsienpesu jää jostakin syystä tekemättä. Itse kannan usein pientä pähkinäpussia mukanani, ja hedelmäsose muutaman pähkinän kanssa nautittuna, viekin nälän kivasti pois niin aikuiselta, kuin lapseltakin. Ella’s Kitchen -tuotteisiin ei ole lisätty mitään ylimääräistä (ei edes vettä), joten kyseessä on oikeasti tuhti annos hedelmää.
Soseet eivät muuten ole hassumpi välipala kotioloissakaan. Itse en käytä maustettuja jugurtteja, mutta hedelmäsose maustamattoman jugurtin kanssa on raikas vaihtoehto, joka toimii ainakin itselläni silloin, kun ei ole aikaa pilkkoa hedelmiä, tai hedelmäkori on päässyt jostain syystä tyhjäksi. 🙂
Iiik! Vuodekatos tosiaan tuli tänään, ja voi hitsi, mutta se on ihana! Oli aivan pakko ripustaa se tuonne yläkerran aulaan ja mallata vähän sängyn kanssa yhteen. Ovat muuten oiva pari! Hih, jos tuo sohva olisi yhtään pidempi, tässä saattaisi käydä niin, että äiti omii koko paketin. Ehkä elämä sittenkin on jättänyt jonkinmoisen trauman, kun en saanut lapsuudessani prinsessasänkyä! 🙂
Illalla rymsteerataan tavarat paikalleen, mutta nyt lähdetään välillä jumppaan. Koko viime viikko meni kotoillessa, ja tänään tuntuukin erityisen ihanalta päästä taas arkijuttuihin mukaan.
Huomaan potevani jonkinlaista luopumisen tuskaa aina uuden edessä. Tämä siitäkin huolimatta, että usein innolla odotan uutta – muutosta vanhaan.
Nyt on kuitenkin tullut aika sanoa heit ja heipat tuolle kermanväriselle pinnasängylle, johon olen ehtinyt kolmen ja puolen vuoden aikana kiintyä valtavasti. Enkä ole ollut ainoa kiintyjä! Kuten aikaisemmin kerroin, Klaara on kiintynyt sänkyynsä itsekin, ja välillä on ollut aikoja, jolloin sängyn vaihtamisesta ei ole saanut edes puhua.
Koska tyttö kuitenkin täyttää jo tammikuussa neljä, alkaa pinnasängyn aika olla armottomasti ohi. Toki jatkettavassa sängyssä on kasvunvaraa, mutta koska pinnat eivät millään tavalla ole tässä kohtaa edes tarpeellisia, on aika päivittää sänkyasiat kuntoon. Ja se aika on nyt! Tänään petasin vielä pienen sängyn ja räpsin siitä itselleni kuvat muistoksi. Ja muistutin itseäni myös siitä luopumisentuskasta, jota koin Leanderin kehdon käytyä liian heppoiseksi.
Neljä vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan puhuvani prinsessasängystä. Nyt se on kuitenkin termi, jolla muutos myytiin myös nukkujalle itselleen. Tänään olen puhdistanut ja puunannut uutta sänkyä, joka sekin on vanha ja varmasti tulee olemaan vähintään yhtä rakas kuin tämäkin. Tänään odotamme saapuvaksi myös vuodekatosta, joten huomenna huone näyttääkin sitten jo aivan erilaiselta. Ja kaikesta luopumisen tuskasta huolimatta olen äärettömän innoissani tästäkin pienestä sisustusprojektista. Eikä innoissaan ole pelkästään äiti, vaan myös tytär!
Ensimmäinen adventti! Tänään kaivetaan tontut esiin piiloistaan, ja astutaan joulun aikaan. Pöydillä on ensimmäiset hyasintit ja kaiken sunnuntaielon taustalla soi Jouluradio. Mutta ehkä kuitenkin parasta kaikessa on tuo valkoinen puuterikerros, joka maalasi yön aikana maiseman talviseksi ja jouluisemmaksi. Sisäinen lapseni fiilistelee nyt tällä kutkuttavalla odotuksen tunteella ja aikoo nauttia koko adventinajasta.
Oma joulunaikaan astumiseni lähti liikkeelle oikeastaan jo perjantaiaamuna koulun adventtikirkossa. Huomaan, että iänmyötä joidenkin asioiden merkitys korostuu entisestään. Kesän alkuun kuuluu Suvivirsi ja joulunaika starttaa parhaiten kirkosta. Ja ehdottomasti adventista, ei joulukuun ensimmäisestä päivästä, sillä mulla ei ole joulukalenteria. 🙂
Tänään testasin vanhaa perunakikkaa joulupaperin painamiseen. Painoin perunaan kuusen muotoisen piparkakkumuotin, ja leikkasin reunat puukolla. Jostakin syystä kullan kimallus on alkanut miellyttämään. Tuo Tikkurilan pieni maalipurkki on joskus tullut jonkinlaisen goodie bagin mukana, ja vihdoin keksin maalille käyttöä. Kultaisia tähtiä leikkasin Lidlistä löytämästäni kimmalepaperista, ja viirinauha sekä kimaltava lahjanauha ovat molemmat tilattu Nougatista.
Ihan niin jouluinen fiilis meillä ei kuitenkaan vallitse, kuin olin ehkä sisimmässäni toivonut. Eilen nimittäin nakutettiin listoja vielä paikalleen ja maalattiinkin vähän, mutta isoin sähläys on nyt sähköjen kanssa, sillä ennen uusia asennuksia, pitää tietenkin purkaa vanhoja. Siitä ehkä tulee tuo suurin riipinrääpin -tunne. Mutta hei, näissäkin jutuissa kohti joulua. Neljättä jo tässä talossa!
Mutta nyt niitä lupaamiani tonttuja etsimään. Lastenkin joulu potkaistaan käyntiin nyt! 🙂
Ihanaa ensimmäistä adventtia ja joulun aikaan laskeutumista! ♡
Meillä on alkamassa jokavuotinen juhlaputki, joka pitää sisällään joulun ja uudenvuoden lisäksi myös lasten syntymäpäivät. Kaikenlaista leivontaa on siis tiedossa, ja vaikka viime vuonna rakensin ensimmäistä kertaa esimerkiksi täysin gluteenittoman joulupöydän, koen olevani vielä noviisi gluteenittoman leivonnan saralla. Tästä syystä lähdin mukaan Lidlin kampanjaan, ja testamaan Free from Gluten -tuotteita.
Minulla itselläni ei ole keliakiaa, mutta kuten olen aiemminkin kirjoittanut, vatsan, ja varsinkin suoliston, hyvinvoinnin vuoksi, en voi syödä viljatuotteita jatkuvasti tai joka päivä, ja tästä samaisesta syystä olen päätynyt myös välillä korvaamaan arjen viljatuotteita gluteenittomasti.
Gluteenittomuus on keliaakikon elinehto, mutta aika moni ärtyneen suoliston kanssa sinnittelevä löytää gluteenittomasta ruokavaliosta apua. Tutkimuksen mukaan jopa kolme neljästä IBS:n kanssa painivasta hyötyy FODMAP-hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta, jossa yksi oleellinen osa käytettäväksi jäävistä hiilihydraateista on juurikin gluteenittomat viljat (Potilaan Lääkärilehti). Nykyään tätä suositellaan jo yleisesti yhdeksi hoitomuodoksi, ja hiilareiden sisällyttämistä ruokavalioon painotetaan sen sijaan, että niistä kannustetaan luopumaan vallan. Oma vaivani oli pahimmillaan noin kymmenen vuotta sitten, ja tuolloin gluteenittomuudesta ei vielä juuri puhuttu suolisto-ongelmien yhteydessä. Tähystysten, ja lopulta leikkauksen jälkeen, hoitokeinot piti ikään kuin löytää itse. Nykyisin tietoa on onneksi tarjolla enemmän, samoin vatsaystävällisempien vaihtoehtoja.
En ole koskaan voinut palata siihen ruisleivän syömiseen, jota ennen harrastin, mutta toisaalta olen myös vuosien mittaan laajentanut näkemystäni viljatuotteista. Juhlatarjoilujen valmistamisessa olen opetellut gluteenittomuuden osalta samaa kuin laktoosittomuuden, eli sitä ettei pöydässä olisi erikseen pientä tarjoiluastiaa keliaakikolle, vaan mahdollisimman moni laji sopisi ihan jokaiselle.
Gluteenittomat jauhoseokset ovat aina olleet jonkinlainen arvoitus itselleni. Tarjolla on monenlaisia vaihtoehtoja, mutta koska näppituntuma leipomiseen on muodostunut vehnäjauhosta ja siihen syntyvästä sitkosta, gluteenittomien jauhojen kanssa olen joutunut niin arpomaan, kokeilemaan, kuin pettymäänkin. Minkä tahansa taikinaohjeen soveltaminen gluteenittomaksi ei siis onnistu minulta ollenkaan niin hyvin kuin toivoisin. Tarkastellessani tuota Lidlin Free from Gluten -tuotesarjaa, innostuin valtavasti jauhoseosten pakkaustavasta. Nimittäin, vaikka pakkausten sisältöä voi käyttää gluteenittomana jauhona ihan oman mieltymyksen mukaan, jokainen pakkaus on rakennettu helpoksi “lisää vain” -reseptiksi. Koskaan ennen ei ole mittojen ja määrien pohtiminen ollut näin helppoa.
Vaikka yleinen tapani on aina kikkailla reseptien kanssa, valmistin tällä kertaa niin leivät, kuin brownienkin täsmälleen ohjeen mukaan, jotta saisin tuotteista todellisen arvioni. Helppouden rinnalla yhdeksi maininnan arvoiseksi ominaisuudeksi nousi siisteys, sillä kolme taikinaa valmistuivat kaikki vähällä tiskimäärällä, ja siirtyivät uuniin hyvin nopeasti.
Gluteeniton leipä on mielestäni parasta joko tuoreena, tai sitten paahdettuna, ja sama päti näihin Free from Gluten -leipiin. Tummempi oli makuraatimme mieleen maukkaampi, ja sitä hiukan modifioimalla leivästä saisi helposti aikaiseksi myös jouluisemman limpun (sekaan siirappia, fenkolia ja hyppysellinen pomeranssin kuorta). Testasin leipäsiivuja myös Lidlistä löytämäni Delux Lohiviettelyksen kanssa, ja totesin, että leivät soveltuvat takuuvarmasti myös voileipäkakkuun.
Todellinen hitti on kuitenkin Brownie! Mehevän suklainen kakkutaikina, joka mitä todennäköisemmin päätyy meillä yhden synttärikakun pohjaksi. Tämän sijoitin heti myös esimerkiksi Suklaa-mascarpone kakkuuni. Me nautimme kakun Lidlin Bourbon Vanille -jäätelön ja vadelmien kera, ja kakku hupenikin niin vauhdilla, että loppui oikeastaan jopa kesken. Pakkaukseen lisätään vain pari munaa, pehmeää voita ja hieman maitoa, mutta muuten kaikki tarvittava löytyy oranssin paketin sisältä. Jopa paistovuoka!
Lidlin oman merkin gluteenittomat tuotteet tunnistaa tosiaan oransseista pakkauksista ja Free from gluten– merkistä. Nämä kokeilemani jauhoseokset löytyvät myymälästä tavallisten jauhojen vierestä, ja pakkaukset, sekä tuotteiden gluteenittomuus oli helppo tunnistaa. Sarjasta löytyy jauhojen lisäksi esimerkiksi leseitä, hiutaleita ja muroja. Free from Gluten -tuotteista voit lukea lisää osoitteesta lidl.fi/gluteeniton. Näiden lisäksi gluteenittomia tuotteita löytyy muidenkin tuotemerkkien alta. Hinnat ovat Lidlin tyyliin kaikki edullisia.
Arvonta:
Kerro kommentissasi mitä gluteenittomista tuotteista itse haluaisit kokeilla, tai vastaavasti oletko kenties jo löytänyt Lidlistä oman gluteenittoman suosikkisi. Kaikki Free from gluten -tuotteet löydät täältä. Palkintona on 20 euron arvoinen lahjakortti Lidliin.
Jätä kommenttisi viimeistään 1. 12. 2016 ja olet mukana kisassa. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
PS. Tamperetalossa pidetään Gluteeniton Elämä-messut perjantaina ja lauantaina (25-26.11), ja myös Lidl on mukana tapahtumassa Gluteenittomilla tuotteillaan.
Täällä jatkuu kotoilut, parannellaan nyt oikein kunnolla, niin vältytään mahdollisilta jälkitaudeilta.
Ajankuluksi on luettu kasa kirjoja, lakattu kynsiä, tehty kampauksia ja yritetty nukkua jopa päiväunet (siinä kuitenkaan onnistumatta). Aamupäivällä ulkona satoi jonkin aikaa valtavasti räntää, mutta lopulta sekin taas muuttui vesisateeksi. Silti ulkona on juuri nyt valoisampaa, kuin pariin päivään yhteensä, eli kaipa tuo pilvimassa on vihdoin älynnyt aloittaa vetäytymisensä. Tuleville päiville on luvassa jopa auringonpilkahduksia, pakkasta ja lunta, joten väitän, että olemme kuluttaneet päivistä ne kaikkein joutilaimmat sisätiloissa.
Tässä muutaman päivän sisällä olen ladellut loputtoman pitkän listan tekemättömiä ja alati roikkuvia rästihommia, joiden kimppuun pitäisi käydä vielä tämän viikon aikana. Aamulla saimmekin kotiin toimitettuna lisää karmilistaa, ja juuri hetki sitten Kiidon Kauko pimputti ovikelloa ja toi laatikollisen väliovenpainikkeita. Tiedossa on myös pientä säätöä lastenhuoneeseen, sekä yksi askarteluidea, jonka ajattelin toteuttaa ehkä vielä tänään.
Tervehdys täältä jostain mökkihöperyyden rajamailta. Kuopus sairastaa edelleen, ja kuinka se voikin olla niin, että vaikka muuten viihtyy vallan hyvin kotosalla, niin nämä päivät tuntuvat jotenkin älyttömän pitkiltä (joskin tosin kiva olla lapsensa seurassa, mutta mieluummin soisi hänenkin olevan terve). No, pääsinpä tänään nopeasti käymään kaupassa, ja sekin teki hyvää. Nyt sormet ristissä, että huomenna päästään arjen kimppuun. Sen verran alkaa tuo toipilaskin käydä kierroksilla, että kotona löhöilyn sijaan kaipaa varmaan jonkinlaista menemistä hänkin.
Tänään pitäisi purkittaa joulusinapit, ja ajattelinpa myös juoda vuoden ensimmäisen glögin. Suurempi glöginhimo kun on tähän asti tullut taltutettua teellä. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että voisi vaikka heittää tonttulakin päähänsä ja tanssia ripaskaa pöydällä. Käy nimittäin tämä pimeys jo pikkuisen luonnon päälle. Saanpa otteen myös siitä jokavuotisesta blogikriisistäni, johon valonpuute on kai suurin vaikuttaja. Tilauksessa kirpakat pakkaspäivät ja valkoinen maa!
Glögin lipittämisen, kynttilöiden polttamisen ja sinapin purkittamisen lisäksi olen kaavaillut itselleni loppuviikoksi myös erästä muuta hommaa. Ajattelin nimittäin siivota vaatehuoneen. Uskokaa tai älkää, ongelmani ei ole vaatepaljous, vaan tällä kertaa joululahjakaaos. Lokakuu oli oiva paikka lahjojen hankintaan, mutta niiden sullominen piiloon pieneen vaatehuoneeseen, ei näytä kovin toimivalta ratkaisulta. Nyt yritänkin keksiä jonkinlaista ratkaisua tähän säilytysongelmaani. Helpoimmalla pääsisi, jos lahjat paketoisi jo valmiiksi, mutta sitten kaikki kivat nauhat olisivat jouluna ihan rytyssä. Vintillä olisi tilaa, mutta en halua sitä kylmän kosteaa tuoksua lahjoihin. Nyt kaikki hyvät ideat otetaan siis ilolla vastaan!
Kaipaan myös toista vinkkiä! Kertokaapas mikä on tämän vuoden paras joululehti? Aina on kiva hankkia joku jouluinen uutuuslehti, en vain nyt yhtään tiedä mikä, kun en ole aikoihin päässyt kunnollisia lehtihyllyjä katsastamaan. Kotimaiset löytyvät varmaan kaikki täältäkin, mutta nyt kaipaan vinkkejä niihin ulkolaisiin. Josko vaikka saisin sellaisen fiiliksenkohottajan jostakin käsiini. 🙂
Tervehdys talikakkutehtaalta! Tein tosiaan eilen noita linnunruokakakkuja, joita ajattelin paitsi ripustella omaan pihaan, antaa myös joulun alla lahjaksi. Sopivia pois kuluvia lahjoja niille ihmisille ja niihin talouksiin, joihin ei oikein muuta osaa antaa. Käyvät siis hyvin esimerkiksi opettajille tai kerhotädeille, koska lahja ikään kuin annetaan eteenpäin pikkulinnuille, eikä se jää nurkkiin pyörimään.
Noitahan voisi valaa ihan minkälaiseen muottiin tai astiaan tahansa, samalla periaatteella kuin kynttilöitäkin (ripustuslenkki upotetaan ja kiristetään sulaan massaan, kuin kynttilän sydän), mutta itse halusin tehdä kakkuja, joiden ympäri saa erilaisin nauhoin ja naruin rusetit.
Omatekoisiin linnunruokiin on yleisesti kaksi ohjeistusta. Toiset luottavat suolaamattomaan sianihraan, mutta itse kallistuin, niin saatavuus- kuin mukavuussyistäkin, kookosrasvaan. Koska pakkasella muutenkin kova kookosrasva kovettuu kuin kivi, lisäsin sulan rasvan joukkoon ihan tavallista rypsiöljyä.
Periaatteessa näihin kannattaa (juuri niitä pienempiä lintuja ajatellen) käyttää kuorittuja siemeniä ja murskattuja pähkinöitä, mutta itse laitoin mukaan myös siemenseosta, jossa oli kuorellisia auringonkukansiemeniä. Ne antavat vähän väriä kokonaisuuteen ja osa linnuista hyödyntää kyllä nekin.
Linnunruokakakut:
(viisi isoa ja neljä pientä kakkua valmistuivat näistä aineista)
1kg kookosrasvaa
3dl rypsiöljyä
n. 2kg linnunsiemeniä / ruokasekoituksia
Lisäksi tarvitaan suuri kattila ja kauha rasvan sulatukseen ja kakkumassan sekoitukseen, kakkuvuokia tai muita muotteja, ja lopuksi nauhoja ja naruja koristeeksi sekä ripustamiseen.
Sulata kookosrasva kattilassa tosi miedolla lämmöllä. Lisää sulaan rasvaan ruokaöljy ja siemenet. Jos on joskus lapsuudessaan tehnyt niitä riisimurokarkkeja, niin homma on aika lailla vastaavaa. Tässä siemenet saavat kuitenkin jäädä lillumaan rasvaan, eli ihan kauheasti ei kannata laittaa liikaa tavaraa kattilaan, muuten kakut murenevat heti ensimmäisten lintujen nokissa.
Kauho “velli” kattilasta kakkuvuokiin. Pienemmät voi täyttää kokonaan, isompiin kannattaa tehdä vähän matalammat kakut. Lopuksi jos vuokien pintaan nousee kovasti “tyhjää” rasvaa, siihen voi sekoittaa vielä vähän siemeniä.
Kakut kovettuvat parhaiten viileässä. Jos kakkuvuokia on rajallisesti, nosta kakut jääkaappiin tai kylmälle kuistille, ja jätä kattila huoneenlämpöön. Kakut kovettuvat reilussa tunnissa, mutta kattilan sisältö pysyy sulana, joten voit käyttää samoja vuokia hetken päästä uudelleen. Kakut irtoavat parhaiten, kun kastat kakkuvuokaa pari sekuntia kuumassa vedessä.
Mikäli herkut eivät tule heti käyttöön, ne voi pussittaa ja säilyttää kylmässä. Itse laitoin kakut yöksi pakastimeen, jolloin nauhat oli helpompi laittaa paikalleen siten, ettei kakkujen pinta ala sulaa sormiin. Pakastimessa myöskin säilytän niitä.
Koska tässä ei pelata kuumalla rasvalla (kookosrasva sulaa aika pienessä lämmössä), kakkujen tekoon voi ottaa lapset mukaan. Kakkuvuokien alla kannattaa kuitenkin pitää leivinpaperia, niin ei ole koko keittiönpöytä rasvatahroissa. 🙂
Alla olevasta kuvasta näkyy parhaiten nuo erilaiset linnunruokasekoitukset, joita itse käytin. Kolme alinta ovat Lidlin valikoimista ja ylin (auringonkukka/maapähkinä -sekoitus) on Tokmannilta.
Mutta nyt pikkupotilaan seuraksi sohvalle. Kivaa päivää!
