Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Jestas, miten ihanaa kun aurinkokin muistutti taas pitkästä aikaa olemassaolostaan! Juuri eilen illalla mietittiin lasten kanssa, että milloin on viimeksi paistanut. Eikä muuten ihan heti tullut mieleen.

Nyt sai myös koristekurpitsat väistyä kasvihuoneesta ja ajattelin alkaa laittamaan joulua esille. Niin kauan kuin olen unelmoinut kasvihuoneesta olen unelmoinut myös sen pukemisesta jouluun. Olen pinnannut Pinterestistä satoja kuvia, joissa kasvihuone on jouluisessa asussaan ja sormet syhyävät jo laittamaan omaakin kasvaria jouluiseksi. Jos vaikka viikonlopuksi saisi luotua sellaisen kunnon joulufiiliksen ja sitten voitaisiin juhlistaa asiaa glögillä ja pipareilla. Ei paha!

Lisää Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

Syysväsymyksen hoitoon tämä jouluttelu on mitä parahainta lääkettä. Apua on löytynyt myös ulkoilusta ja jumpasta. Niin ja hyvästä seurasta. Ollaan myös suunniteltu äiti-tytär -matkaa keväälle, mikä osaltaan vie ajatukset muualle. Päätin myös mennä hierojalle, mikä on mulle ihan älyttömän iso juttu. Puolialastomuus ja jonkun vieraan kädet ei nimittäin oikein ole mun laji. Sain mieheltäni lahjakortin hierontaan jo viime jouluna, mutta kyseisistä syistä se on jäänyt käyttämättä. Tässä on siis myös sellaista itsensä voittamista ja mukavuusalueelta poistumista. Hieroja on onneksi tuttu ja tietää kammoni, joten ehkä se vähän lievittää asiaa.
Sen lisäksi ilmoittauduin viikonlopuksi Valoa ja voimaa pimeyteen -joogatyöpajaan, joka toivottavasti on nimensä mukaan lääke tähän kaamoksen tapaiseen. Ja varasin itselleni myös kampaaja-ajan, mikä tosin menee kuukauden päähän. Mutta hei, onpa jotain mitä odottaa – sen joulun lisäksi.

Mutta kyllä silti ihan kaikkein parasta on tuo aurinko. Ja kahvihetki niin kirkkaassa paisteessa, että silmät oli pakko laittaa kiinni. Silti tuntui, että valo tuli luomienkin läpi ja etsi tiensä aivoihin. Sinne jonnekin, jossa se tekee taikojaan niin fyysiselle kuin henkisellekin väsymykselle.

Vesiyhtiöltä tuli viesti, että runkolinja on hajonnut ja vesi on toistaiseksi poikki. Ollaan nyt kuivilla, kuten sisko asian ilmaisi. Mutta sormet ja varpaat ristissä, ettei sen korjaamiseen mene kovinkaan kauan, tai muuten pitää ottaa ulkohuuska käyttöön. 😀

Kivaa ja aurinkoista keskiviikkoa!

 

.

Kyllä! Kaivoin vintiltä kennopaperiset joulukoristeet! Ne on itse asiassa mun lemppareita, vaikka olenkin sitä mieltä, että joulukuusessa pitää trendien sijaan olla enemmänkin nostalgiaa ja muistoja. Mutta joulunodotuspuu on sitten se pun trendikarahka, johon voi ripustella niitä muita juttuja. Mutta hetken verran joulukoristeet saavat taas olla tuossa vadissa ja totutella huoneenlämpöön.

Olen viime aikoina hullaantunut ihan mielettömästi sinisestä väristä ja just nyt nuo siniset koristeet näyttävät mun silmään parhailta. Mietin tässä joku päivä ääneen, että olkkarin voisi maalata siniseksi ja mies oli heti mukana. Jopa niin innokkaasti, että kun tarjoutui aloittamaan heti huomenna, menin ihan lukkoon. Että jos ei sttenkään. Mutta meillä on kuulemma niin väritöntä, että voisi tehdä hyvää. Ja tavallaan olen ihan samaa mieltä, mutta en vain taida olla kovin rohkea. Olen sellainen jahkaaja tyyppi, mikä ehkä näkyy juuri siinä värittömyydessä.  Ja sitten pelkään myös sitä, että maalauksen jälkeen juttu paisuu, ja tahdonkin uudet matot ja sohvat ja ja ja ja….  Tai tahdon niitä ainakin vielä enemmän kuin nyt. Ja entäs sitten muut huoneet? Kyllä se on parempi vain pitää asiat entisellään, joten pienet siniset yksityiskohdat saavat toistaiseksi riittää! 🙂

Pitää muuten muistaa kerätä ulkoa sammalta nyt vielä, kun ei ole pakkasia. Vaikka on sitä tosin tullut aika usein revittyä myös jäisenä. Mutta jos ainakin yrittäisi!

 

Kivaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta!

Huomenta! Tai no, aamupäivää ehkä jo tässä kohtaa.

Mä täällä valmistaudun illan juhlintaan. Ylhäisessä yksinäisyydessäni rentoudun ja tankkaan kahvia ja vettä. Ihan vain, jotta ei ilta kympiltä tulisi nukkumatti kylään, kuten yleensä on tapana. Ja luen kirjaa, kuinkas muutenkaan. Tulin muutenkin pohtineeksi sitä, miten se juhlimiseen valmistautuminen on näin vuosien varrella muuttunut. Siinä missä nuorempana piti tärkeimpänä hiustenlaittoa ja meikkaamista, nykyisin arvostaa aika erilaisia juttuja. Ja jos ihan totta puhutaan, mä yleensä lähden juhliin aika simppelissä meikissä ilman luomiväriä tai sen suurempaa panostusta. Ihan koska yleensä mun aika loppuu just siinä kohtaa. Tykkään hengata ja rentoutua enemmän kuin laittautua. Niin se vain nykyisin menee. Kai se on sitä introvertin pakollista latautumista. 🙂

Jos nyt kuitenkin mennään enemmän introvertin hipiälle kuin sielunmaisemiin, niin mun valmistautuminen juhliin ja matkoihin alkaa aina jalkojen hoitamisesta. Kärsin tosi kuivista kantapäistä, ja jos tiedossa on sukkahousuja, kantapäiden kanjonit pitää tietenkin siloitella pois. Mutta siitä on tullut mulle muutenkin sellainen ylellisyyshetki itseni kanssa, että se vähän kuin kuuluu siihen henkiseenkin valmistautumiseen. Toinen juttu on kasvonaamiot ja kuorinnat. Kuorinta tosin pitää tehdä hyvissä ajoin kasvoille, jotta nassu olis ihan liekeissä. Ja silloinkin ilman mitään mekaanista kuorintaa, mieluiten hedelmähapoilla. Mutta naamio on sitten mulle sellainen etkojuttu. Tykkään edelleen eniten tuosta Islan kirkastavasta kauneusnaamiosta. Se on siis sellaista jauhetta, jonka sekoitan juoksevaan hunajaan ja asettelen kevyesti kasvoille hankaamatta. Jos iho kestää mekaanista kuorintaa hyvin, naamion voi kyllä hieroakin ihoon, mutta koska omani ei kestä, levittelen sen vähän kevyemmin ottein. Tuo on muuten ehkä edullisin ja riittoisin naamio, mitä mulla on koskaan ollut. Suosittelen lämpimästi! Ja hunajan sijaan voi käyttää vaikka ihan vain vettä tai jotain kivaa voidetta tai öljyä. Life jalkakylpy on saatu blogin kautta.

kylpytakki⎮Puuvillatehdas⎮saatu

Mutta nyt mä nostan hetkeksi jalat kohti kattoa ja luen kirjani loppuun. Oikein ihanaa lauantaita ja pyhäinpäivää. ♡

Heipsan!

Marraskuu on pyöräytetty käyntiin ja viikonloppu ja pyhäinpäivä kolkuttelevat jo ovella. Perjantaille on vielä pikasiivous ja lakanoiden vaihto, sitten loppu onkin kynttilätunnelmaa. Aikaisin sänkyyn, tai ainakin kirjan kanssa pötköttelemään.

Huomisiin juhliinkin alkaa olla asu jo kasassa, ja flunssakin on taittunut satunnaisiin yskänpuuskiin. Aion ottaa marraskuun haltuuni ja elää ihan täysiä!
Tuossa just mietin, että kilpparileikkauksestakin tulee tasan viikon päästä vuosi. Vaikka operaatio mikään iso ollutkaan, se katkaisi mun joulunodotusta ja rajoitti kuitenkin jonkin hetken elämää. Ja vaikka silloin heti leikkauksen jälkeen ajattelin, että arpi tulee olemaan osa ulkonäköäni aina ja iankaikkisesti, niin eipä sitä arpea todellakaan enää huomaa. En edes itse huomaa peilin edessä kuin ihan katsomalla, enkä usko, että se kenenkään muunkaan silmiin pistää. Olenkin sanonut, että jos joskus harkitsisin kasvojen kohotusta tai jotain muuta kauneusleikkausta, niin palkkaisin heti saman kirurgin. Niin teki nättiä jälkeä, että ei voi valittaa.

Täällä paistoi eilen ihan oikein arska ja oli pakko kuvata kasvihuone marraskuisessa maisemassa. Tähän on sitten kiva verrata kevään tullen näkymän muutosta. Vaikka eihän tämä nyt vielä mikään hirveän rujo kuva ole, ruohokin jopa vihertää. Mutta se on ihan erilaista vihertämistä, kuin se kevään vihertäminen, josta tykkään huomattavasti enemmän.

Kirjakaappiprojekti on edelleen kesken, joskin suurin osa kirjoista jo lasien takana. Tämä homma vaatisi oikeaa inspiraatiota, jota ei näytä tulevan sitten millään. 😀
Lintumekko Ellokselta.

Huomasin eilen, että Cmorelle oli tullut jo Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja toisaalta tekisi kauheasti mieli kurkata, miltä filmatisointi näyttää. Mutta ehkä säästän sitä vielä spessumpaan hetkeen. Jos vaikka koko juttu sitten yhteen soittoon ison poppariläjän kanssa.

 

Mutta nyt oikein ihanaa ja levollista viikonloppua!

Lauantaita!

Niin se vain on, että toiset syyspuuhat innostavat enemmän ja toiset vähemmän. Mun sisällä asuu sellainen näpertelijä, joka paljon mieluummin näpräisi kaikkea pientä kivaa, kuin haravoisi puolen hehtaarin metsää. Niinpä päätin tänään karsia villiviiniä, ja kieputella siitä vähän kranssia ja kynttiläkruunun koristetta. Oikeastaan villiviinien leikkely oli siinäkin mielessä tarpeen, että ne on kesän aikana haudannut mun parvekekorit rapunkaiteelta. Ja koska niissä koreissa on edelleen lumihiutaleet (hyvässä kukassa tosin), jotka pitäisi kai päivittää johonkin talvisempaan. Päätin siis puuduttavan haravoinnin sijaan tarttua enemmän innostaviin hommiin.

Mä olen yleensä joka vuosi karsinut villiviinä. Vanha imukärhivilliviini kestää kyllä syksyistäkin leikkelyä, kunhan ei ihan juuresta ala pilkkomaan. Viime syksynä tämä kuitenkin jäi tekemättä, ja siksi ehkä tilanne menikin jo kesällä niin pahaksi. Joka tapauksessa näistä on kiva kieputella kaikenlaista, ja ajanmyötä kranssit vain kaunistuvat.

Ostin Jotexilta tuollaisen aika perus kynttiläkruunun (mainoslinkki) kasvihuoneeseen ja ajattelin, että sitä on kiva koristella hiukan vuodenajan mukaan. Noista notkeista villiviineistä kun kieputtaa siihen ensin pari kierrosta, joukkoon on myöhemmin helppo saada ujutettua kaikenlaista kivaa.

 

Täytyy sanoa, että täällä on ollut sen verran kylmä ilma, että jos kasvaria ei olisi, olisi saattanut jäädä askartelut tekemättä. Ja olen aika tyytyväinen muuten tuohon betonilattiaan, koska se on ihan äärettömän helppo lakaista puhtaaksi. Ihanaa kun paikka, jossa voi toteuttaa itseään ja roskata ja sotkea ihan rauhassa!

Siitä tuli ihan kiva. Joulun tullen ehkä vielä jotain pientä koristetta, mutta kelpaa noinkin.

Oikein ihanaa lauantain jatkoa ja leppoisaa iltaa! ♡

 

Kasvihuone kasattu yhteistyössä Willab Gardenin kanssa. Kasvihuonepostaukset löydät täältä.
Tarvikevyö/-essu saatu blogin kautta / Univormu

 

 

No johan, torstai jo! Mennyt taas viikko että humpsista vain. Lapsilla on ollut kavereita kylässä ja juuri yksi yökyläilijä saateltiin matkaan. Kaveripäivä tänäänkin, mutta tasapuolisuuden nimissä saan itsekin ystävän kylään. Pakko sanoa, että tällainen harrastusvapaa viikko on kyllä mahdollistanut ihan erilaisen sosiaalisen elämän. Niin kivoja kun nuo lasten harrastukset onkin, niin kyllähän ne sitovat ja asettavat arki-illoille omat raaminsa.

Viime aikoina somessa on ollut paljonkin juttua harrastamisesta ja siitä, miten paljon niitä harrastuksia lapsella ylipäätään tulisi olla tai mikä määrä puolestaan on ehdottomasti liikaa. Kasvottomassa nettikeskustelussa ehdottomuus kukoistaa aina, vaikka oikeasti nämäkin on niitä juttuja, joihin on yhtä monta vastausta kuin perhettäkin. Mun mielestä on tosi hienoa, että lapseni tykkäävät liikkua ja heillä liikunnallisia harrastuksia. Jokaisen lajin ovat itse saaneet valita, joten olen iloinen siitäkin, että se liikunnallisuus tulee heistä itsestään, eikä siihen ole koskaan tarvinnut tuupata tai usuttaa. Tykkään myös, että musiikki kuuluu lasteni elämään, sillä vaikka itselläni ei ole minkäänlaista musikaalisuutta, enkä ole koskaan edes opetellut soittamaan mitään soitinta (no ehkä pakosta nokkahuilua), olen kuitenkin aika läheltä saanut seurata sitä, miten paljon musiikki voi jollekulle antaa, ja miten tärkeä asia siitä saattaa vuosien mittaan muodostua.

Yhtä iloinen olisin kuitenkin, vaikka lapseni ilmoittaisi, että hänen harrastuksensa ovat tästä lähin piirtäminen tai lukeminen. Toki ehkä tässäkin tapauksessa yrittäisin löytää “lajeihin” jonkinlaisen sosiaalisen aspektin, mikäli lapsi kokisi yksinäisyyttä tai kuulumattomuutta jonkinlaiseen porukkaan. Kaikki eivät sitä tarvitse, ja toisaalta olen nyt vasta itsekin löytänyt ilon ryhmässä liikkumisesta, jota olen aina ennen vihannut. Toisaalta harrastaminen on tapa juurikin löytää itsestään niitä erilaisia puolia ja kenties elämäntapoja. Me aikuiset useimmiten liikumme, emme harrasta liikuntaa, luemme, emme harrasta lukemista jne. Näin mä ainakin itse koen asian.

Tänne muuttaessamme olimme varsin tietoisia siitä, että lapsemme jäävät paitsi sellaisesta asutusalueiden ja taajamien sosiaalisesta kasvuympäristöstä. Siitä, että asutaan rauhallisen kadun varrella, jossa naapureina asuu saman ikäisiä lapsia ja aina on kavereita kun vain astuu ovesta ulos. Teimme tietoisen valinnan muuttaa taloon, josta kulkuyhteydet keskustaan on ainakin sen verran huonot, että talvella fillarit saavat rauhassa nukkua talviuntaan ja lasten kulkeminen on vielä vuosia täysin vastuullamme. En siis valita. Huokailen lähinnä sitä muutosta, jota yksi tällainen viikko voi saada aikaan.

Ei kyllä ollut tarkoitus ajautua aiheeseen harrastaminen, mutta tulipa nyt sekin ajatuksen virta rykäistyä ulos. Olin nimittäin ajatellut pysytellä turvallisesti vähän pinnallisemmissa asioissa. Kuten vaikkapa hameenhelmoissa ja sitä lajia. On nimittäin aika ihana tuo kohtalomekkoni, tykkään siitä ihan hirveän paljon. En ole mikään printtitrikoon suosija, mutta tällaisessa vaatteessa kuviot toimivat paremmin kuin hyvin. Ja värimaailmakin on kuitenkin kohtalaisen turvallinen.

Tuo sininen neule on vastaava, mutta lyhyempi malli siitä vihreästä neuleestä, jota käytin viime talvena ehkä neljänä päivänä seitsemästä. Ihana sekin!

Mutta nyt kauppaan! Toivotaan, että aurinko on jo sulattanut tiet, koska mullahan on tietenkin edelleen kesärenkaat.

Neule⎮Samsøe & Samsøe
mekko⎮Morris & Co x H&M
tossut⎮Adidas Originals

Kivaa ja aurinkoista torstaita!

Hiphei ja maanantaita!

Täällä alkoi tosiaankin syysloma ja olen tässä viikonlopun ajan koittanut saada flunssa taittumaan, jotta lomaohjelmaan saadaan muutakin kuin pyjamassa haahuilua. Ei sillä, etteikö sekin olisi mukavaa, mutta sormet syhyävät jo syyspuuhiin ulos. Mutta tänään nyt ainakin otetaan vielä suhteellisen rauhallisesti. Huomenna onkin jo pakko päästä ulos!

Kun tuo Morris & Co X HM mallisto ilmestyi, mulla olis siitä heti selvä suosikki. Koska asutaan aika kaukana vaatekaupoista, yritin toki heti saada tuon mekon itselleni netin kautta. No niin yritti vissiin aika moni muukin. Harmitti joka kerta kun näin mekon jossakin kuvassa. Se oli se vaatehalutus joka mulla tälle syksylle oli. Vielä useaan kertaan yritin nettikaupasta mekkoa saada ja välillä näyttikin, että sitä on jäljellä muutama kappale, mutta sitten kyseistä tuotetta ei voinutkaan lisätä ostoskoriin. Luovutin.

Mutta sitten seuraavan äivänä oli työnreissussa Tamperella, ja kipitin ystävälle mekkoa H&M:n sovituskoppiin. Siinä pari myyjää järjesteli juuri rekille sovituskopeista siivottuja vaatteita ja iskin silmäni tietenkin heti tähän kuosiin. Kysyin, että onko tuo ainoa kappale ja selvisi, että se tosiaan on se viimeinen jäljelle jäänyt. Javielä mun kokoa! Siis mikä tuuri! Pikainen sovitus, ja kun myymälässä vielä kuulutettiin 20% alennuksesta, koin sen olevan viesti jostakin korkeammalta. Hintaa mekolle jäi pikkuisen yli 30 euroa ja voi että kun tulin iloiseksi! Välillä on pakko uskoa kohtaloon! 😀

Toistaiseksi mekko saa ilahduttaa ihan vain läsnäolollaan, mutta kun tästä saadaan flunssa voitettua, alan hulmutella noita helmoja oikein urakalla. Ja hei, tapettikuume on sekin hetkeksi ratkaistu. Ja tuli muuten halvaksi. 🙂

Mutta nyt on vuorossa lomalaisten ruokinta. Luvassa on tosin jonkinlainen nyhjäise tyhjästä -menu, koska kukaan ei ole käynyt kaupassa.

Oikein ihanaa uutta viikkoa!

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Syksyä syksyä. Keli on kuin joku suihkuttaisi vettä sellaisesta sumutuspullosta. Kylmä, kostea ja kolea. Paitsi kasvihuoneessa! Toki sekin viilenee koko ajan jos aurinkoisia päiviä ei satu väliin, mutta on tuolla silti ihan lämmin puuhastella. Meillä on ensi viikolla syysloma, ja ajattelin, että koska olen määrännyt lapset ainakin jossain määrin osallistumaan haravointitalkoisiin, voisin palkita lapset kasvarissa kuumalla kaakaolla ja vaikka pullalla. 5-vuotiaalle tuo ainakin taitaa riittää, mutta esikoinen tinkasi jo eilen rahapalkkaa kun kerroin ehdotuksesta. Tarjosin viikosta vitosta, edellyttäen, että osallistuu hommiin useampana päivänä ainakin vähän. Poika tinkasi heti hinnan kymppiin. On kuulemma kauppamies. Mutta hei, hän halusi rahaa isänpäivälahjaan, joten ehkä ihan mielelläni lähden tähän kauppaan.

Jokseenkin odotan jo ihan sitäkin, että kaikki harrastukset on hetken tauolla, eikä ole muutenkaan mitään kauheita aikatauluja. Akkujen latausta. Sitä on ihan hyvä lastenkin tehdä välillä. Ei pelkästään vain meidän aikuisten.

Kuume tuli ja meni, mutta eilen illalla tulikin sitten ihan jäätävä kurkkukipu. Joten ehkä tämä nyt ihan joku perus flunssapöpö sittenkin vain oli. Sinänsä kiva, että se kuume oli nopeaa laatua, mutta ottaisin ihan mielelläni kyllä ääneni takaisin ja mikä jottei sellaisen kivuttoman nielunkin. Mutta tätä on nyt liikkeellä, joten minkäs teet. Pitää vain ottaa nyt tarpeeksi kevyesti, jotta se menisi ohi, eikä tarvitsisi ensi viikolla miettiä kipeää kurkkua.

Täällä on ollut ihan mielettömän hieno ruska ja lehdetkin on pysyneet puissa tosi pitkään, mutta seuraava pakkasyö varmasti tiputtaa yhä enemmän lehtiä maahan. Tällaisella kelillä odotan oikeastaan vain sitä, että saa siirtyä joulujuttuihin. Haluaisin nimittäin harpata koko marraskuun yli. Kauhulla odotan, että pellot kohta kynnetään ja koko maisema muuttuu mustaksi. Se ei vain sovi mulle. Se pimeys ja synkkyys. Tosin kaupassa on jo joulusuklaat, glögit ja piparit. Että kai sitä voi ihan kukin aloitella jouluttelun, kun siltä tuntuu. Ja musta kyllä tuntuu siltä, että kuuma glögi voisi tehdä nyt terää! Ja olen kyllä luvannut tarjota kasvarissa höyryävät glögit, nyt kun se rosee-sesonki on jo takana päin. 🙂

Näillä keleillä kumpparit on ihan parhaat kengät. Muutaman vuoden palvelleet nilkkapituiset Hunterit ovat edelleen ihan suosikki syyskengät. Sen verran isot, että sisään mahtuu villasukka. Joten ihan lämpöisetkin kalossit. Ja paksu kaulahuivi on roikkunut kaulassani sekin, vain ihan lämpimämpinä päivinä olen uskaltautunut luopumaan siitä. Mun harmaa neuletakki on saatu blogin kautta Puuvillatehtaalta ja se on myös lämpöisyydessään ja monikäyttöisyydessään varmasti useamman vuoden syys-talvikaveri.

Oikein ihanaa keskiviikkoa! Yritän itse just nyt kovasti löytää kauneutta ja iloa tästä sumppuisesta päivästä. Onneksi illalla on pimeää ja saa polttaa kynttilöitä. Silloin hetkeksi unohtaa, millainen sää ulkona on! 🙂

 

Neuletakki saatu blogin kautta / Puuvillatehdas

Lisää Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

 

Niin se vain vaihtui kirpeän aurinkoinen pakkasaamu tihkusateeseen. Ikään kuin ketään olisi tarvinnut muistuttaa siitä, että viikonloppu on ohi ja eletään maanantaita. Mutta tiedättekö mitä! Tänään en pitkästä aikaa ollut aamulla väsynyt, äitiäni lainatakseni, “kuin kuraan kuollut kuttu”. Ja mikäkö syy? No se, että menin eilen seitsemän jälkeen nukkumaan! 😀 Tai ainakin sänkyyn lukemaan ja yhdeksältä olin jo höyhensaarilla. Teki hyvää, mutta joo, ei ole mahdollista ihan joka päivä – eikä edes joka viikko.

Mutta hei, ihan tavallinen arki ja maanantai. Tai no, astetta parempi, kun olo on virkeä, mutta tavallinen silti. Eikä siinä tavallisessa mitään vikaa ole, jopa ihan tykkään tavallisista asioista. Adjektiivina tuo on vain helposti sellainen negatiiviselta kalskahtava. “No tää on tällainen ihan tavallinen” tai “No se on ihan tavis“. Vähättelevä ainakin. Sellainen suomalaiseen suuhun sopiva. Eikös jossain mainoksessakin sanottu, että suomalaiset on maailman tavallisinta kansaa. Ja joskus tuntuu jopa että maailman negatiivisinta. Ei pahalla, mutta ollaanhan me aika jöröjä. Noin karkeasti yleistäen. Ja sitten kuitenkin kun elämä yleensä on ihan tavallista, sitä tavallisuutta ei saisi vähätellä. Aika usein juuri sellaista tavallista elämää itketään takaisin siinä kohtaa kun elämä ajautuu kriisiin. Minä ainakin olen itkenyt. Vuolaasti ja äänekkäästi.

Joten tänään olen ihan iloinen siitä, että on tavallinen maanantai. Että saa laittaa ruokaa neljälle hengelle ja pestä ehkä neljän hengen pyykkejä. Että on lapset, jotka haluavat harrastaa ja jotka viihtyvät harrastuksissaan. Ollaan kaikki terveitä tai ainakin pystytään elämään täysipainoista elämää sairaudesta huolimatta. Siinä on jo aika paljon tavallisia juttuja, joista iloita ja olla jopa onnellinen.

Viime viikon maanantailistasta tuli “suoritettua” ihan jokainen kohta joten jatkan hyväksi valitulla polulla.

Maanantailista:

Jatkan aikaisin nukkumaan menemistä (mahdollisuuksien sallimissa rajoissa)

Poltan kynttilöitä ja nautin kotona olemisesta

Käyn kirjastossa ja siirryn Håkan Nesserin Van Veeteren -sarjaan

Käyn jumpassa ja kuntosalilla

Ulkoilen nauttien luonnon väri-ilotulituksesta

Tapaan ystäviä

Nautin ulkona syömisestä ja valmiiseen pöytään pääsemisestä

Juon kahvit kasvihuoneessa

Taion jotakin kivaa villiviinin köynnöksistä

Etsin tavallisista päivistä elämisen iloa ja positiivisuutta

Käyn ystävän kanssa minilomalla!

 

Oikein ihanan tavallista arkea ja maanantaita! ♡

Toivottavasti teidän viikonloppu on ollut aurinkoinen ja rentouttava! Itse olen herännyt molempina päivinä (vastoin kaikkia oletuksiani) aikaisin ja ehtinyt nauttia ihan jokaisesta viikonlopun tunnista. Koska silmäpotilaan vuoksi tuli karsittua ohjelmasta kaikki ylimääräinen, aikaa on jäänyt sellaiseen ihanaan joutilaisuuteen. Tänään kuitenkin ripaus punaista menneeltä viikolta. Todellista voimaväriä, joka muuten piristää jopa ankeaa syyspäivää!

Ihastuin vuosi sitten kesällä punaiseen huulipunaan ja totesin, että vaati kenties 33 vuotta jotta osaan nähdä itseni huulipunatyttönä. Jos ennen käytinkin vain huulirasvaa ja satunnaisesti jotakin hentoa persikkaista pinkkiä, nykyisin punainen huulipuna on tärkeä kapistus käsilaukussani. Vielä muutama vuosi sitten kuljetin mukanani täydellistä asevarastoa näppyjen ja arpien peittämiseen, mutta nyt, 34-vuotiaana, olen huomannut, että punainen huulipuna on helpoin ja nopein tapa sipaista kasvoille lisää energiaa ja tervettä hehkua.

Menneen kevään ja kesän oivallus oli punaisten vaatteiden tuoma piristys! Näin, mustiin farkkuihin ja nilkkureihin yhdistettynä, punaiset röyhelöt toimivat oikein kivasti vaikka kesä onkin vahvasti takana ja syksyn pimeys edessä. Nimittäin nyt jos koskaan näitä voimavärejä tarvitaankin! Tämä Neo Noirin punainen mekko on muuten tosi ihana myös leveälahkeisten farkkujen kanssa!

Jos viikko sitten hehkutin pienten irtiottojen tärkeyttä, niin täytyy sanoa, että tällainen totaalisen joutilaskin viikonloppu on aika ajoin paikallaan. Ei stressiä eikä kiirettä. Ja jollain hassulla tavalla jopa lapset ovat pysyneet sovussa ja nauttivat kiireettömyydestä. Kai se on näissäkin asioissa tuo kohtuus kaiken A ja O. Välillä pitää olla enemmän menoa ja välillä sitten pitää saada vain olla. Tasapainoa!

Vielä viimeinen pykkikoneellinen ja sitten laukut ja reput valmiiksi maanantaiaamuun. Tänään aion varastaa itselleni vielä pienen iltahetken. Teekuppi, kirja, villasukat ja kynttilöitä. Ja sitten aikaisin nukkumaan. Tulkoon maanantai ja uusi viikko, minä olen valmis!

Ps. Lifestyle La Lunan alennuskoodi on voimassa vielä tämän päivän ajan. Muistakaahan hyödyntää!

 

Mekko / Neo Noir ⎮ Saatu / Lifestyle La Luna