{ touko-kesäkuu }

03.1.2014

Luonto heräsi toukokuussa. Maailma muuttui vihreäksi ja aurinko helli. Pihajutut tulivat yhä ajankohtaisemmiksi, tehtiin istutuksia, pihatöitä, puuhommia jne. Toukokuussa tavattiin blogi kollegoita Tampereella ja Helsingissä. Tutustuttiin kevään uusiin tuuliin ja valmistauduttiin kesään. valoa riitti sisällä kuvaamiseen ja sisustelut olivat mielessä, joskin jäivät ulkotöiden jalkoihin. Juhlittiin äitienpäivää, ja koettiin jonkinlaista vauvakriisiä nahkatakin muodossa.

Kaikki toukokuun 22 postausta voit lukea täältä.

toukokuu

Kesä tuli! Tuli syreenin kukat ja pionit. Ja niitä tulikin paljon! Tuli aurinkoiset päivät, nurmikon leikkuut, nokkostalkoot ja grilliherkut. Tuli mansikat ja vohvelit, kepeä kesämieli, paljaat varpaat ja juhannus.Virtaa riitti. Tuli kilometrejä ja treenikertoja.

Kaikki kesäkuun 22 postausta voit lukea täältä.

kesäkuu

Puoli vuotta paketissa!


{ maalis-huhtikuu 2013}

03.1.2014

Jatketaan muisteluita!

Maaliskuu 2013 on jäänyt vahvimmin mieleen Pikku Koon ristiäisistä. Koosta tuli virallisesti Klaara, ja lilat juhlat olivat varsin onnistuneet. Tosin jälkeenpäin kun taas miettii, vähempikin olisi riittänyt! Äidin tukka sai uuden värin ja tyylin, oli pääsiäinen ja kevät alkoi sulattaa hankia. Vaunulenkkejä, valoa ja energiaa. Arki alkoi löytää oman uomansa ja kaikki kävi helpommaksi. Vastapestyista ikkunoista aurinko pääsi koko kotiin ja kevään tulo oli varmaa!

Maaliskuun kaikki 27 postausta voit lukea täältä.

maaliskuu

Huhtikuussa haaveiltiin jo puutarhajutuista, päivitettiin vaatekaappia raikkaalla siniraidalla ja innostuttiin jälleen tyylijutuista. Conssit kaivettiin esiin, ja leivottiin maailman paras ja helpoin mutakakku. Blogissa leikittiin kuvankäsittelyllä ja järjestettiin kivoja arvontoja. Lumet suli, leskenlehdet nousivat maasta, juoksutossu kulki, samoin salitreenit.

Huhtikuun kaikki 28 postausta voit lukea täältä.

huhtikuu

Kohti kesää!


{ tammi-helmikuu 2013 }

02.1.2014

Laitetaan vuosi pakettiin vielä muistelun ja kuvien merkeissä!

Tammikuu 2013 oli täynnä odotusta. Laskettu aikani oli 26.1 ja odottavan aika oli todella pitkää. Vauvan sukupuoli oli meillekin arvoitus, ja blogissakin mainitsin masuasukin nimeksi Koskela. Poikavauvan varalta meillä oli nimittäin valittuna nimi Vilho ( =Linna – Tunematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla). Mutta vaikka kaikki muut veikkasivat poikavauvaa, olin itse 99,99 prosenttisen varma, että perheemme tulisi kasvamaan tyttövauvalla.
Tammikuu oli luminen, talvinen ja pakkaset paukkuivat. Valon määrä lisääntyi, ja kotia oli kiva laittaa kuntoon. Yläkerran aulaan rakensin cozy corneria, ja kukkamaljakossa nähtiin tulppaaneja. Tammikuussa inspiroiduttiin kevään muodista, sisustamisesta, kauneuden- ja hiustenhoidosta. 24. päivä pitkä odotus palkittiin, ja perheeseemme syntyi Pikku K.

Tammikuun kaikki 22 postausta voit lukea täältä.

tammikuu

Helmikuu 2013 oli kuukausi jonka voisi pukea yhteen sanaan: Vauva.
Yöunet jäivät lyhyiksi, vauvan uni- ja ruokarytmi jaksotti päiviä, aamut alkoivat ennen kukonlaulua ja kevät teki tuloaan. Kaikesta huolimatta meillä oli käsissämme helppo vauva, energia virtasi ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan. Toki tavalliset baby bluesit tanssittiin pois, mutta muuten tunsin olevani reipas ja pirteä. Näin jälkeenpäin ajatellen suorittamista olisi voinut jättää vähemmälle, pyhittää aikaa äitiyslomaan ja kerätä voimia loppuun palamisen sijaan. Mutta jälkiviisaus ei ole yleensä kantanut hedelmää, joten ei sorruta siihen nytkään.
Helmikuussa otin aikaa itselleni minkä pystyin, ja opettelin jakamaan huomiota kahdelle lapselle. Tuttiketjuja ja aamu viiden leivänleivontaa, ystävänpäivän kukkameri, kun mies ei ollut ihan varma, mistä pitäisin – ne ovat jääneet mieleeni varsin vahvasti. Vauvakilot karisivat ja vauvailo huumasi pään!

Helmikuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

helmikuu

Voi noita valoisia kuvia! Tullapa taas aurinko ja pitenevät päivät!


{ extraa }

01.12.2013

Moi.

Ajattelin vielä huikata teille, että instagramista löytyy hiukan enemmän kuvia viikonlopun varrelta. Esimerkiksi näitä tunnelmia. insta1

Pitkään on harmittanut, kun moni  juttu ei jostain syystä lopulta koskaan päädy blogiin asti. Lähinnä kuvat. Johtuen ajanpuutteesta tai ihan vain sanattomuudesta, moni kuvamateriaali jää käyttämättä. Ei ole tarpeeksi laadukkaita kuvia tai jotain… Instagramiin koitan kuitenkin lykätä materiaalia hiukan blogia joustavammin. Ehkä enemmän realityä, lapsiperheen arkea, tilanteita – ja joskus jotain exstraa blogijuttuihin liittyen. Instan puolelta voi myös bongata etukäteen ehkä jossain kohtaa blogissakin näkyviä juttuja.

insta2instagraminsta3

Koitan lisäillä sinne myös kuvia meidän joulustelusta, ja ehkä vähän tästä rempparintamastakin. Näin pimeään aikaan tuo insta on myös aika armollinen huonoille kuville. Ei mulla muuta. Nähdään siellä!

Ja, toki myös täällä! Ihanaa iltaa!


{ do i inspire you }

05.11.2013

Suomen inspiroivimpien blogien äänestys on nyt käynnissä!
Indiedays etsii inspiroivinta blogia viidessä eri kategoriassa; muoti, kauneus, lifestyle, sisustus ja ruoka. Äänestysaikaa teillä on 10.11 asti, ja jokainen äänensä antanut osallistuu arvontaan, jossa palkintona on kahden hengen lippupaketti Inspiration Blog Awards 2013 -juhlaan joka järjestetään 16.11. ravintola Klaus K:n Living Roomissa.

Joku teistä ihanista blogini seuraajista oli asettanut blogini ehdolle kategoriaan Lifestyle. Olen hurjan iloinen ja kiitollinen moisesta kunnianosoituksesta, enkä tietenkään laita pahakseni, vaikka saisin myös äänenne kyseisessä äänestyksessä! Eli, mikäli koet, että blogini on jollakin tavalla inspiroinut sinua, voit äänestää blogiani Inspiration Blog Awards 2013 -äänestyksessä kategoriassa Lifestyle!

2013 INSPIRATION

Ja jos nyt saan tän postauksen ulos, niin jippiii! Täällä on nimittäin jäätävä myrsky, ja sähköt sekä netti pätkii uhkaavasti.

Nöyrästi kiittellen, ja terkut kynttilänvalosta! Ihanaa iltaa!


{ vielä ehtii äänestää }

15.10.2013

Ajattelin vielä täältä flunssamajasta huikkailla teille, että Gloria Blog Awards -äänestys on tällä viikolla päättymässä, ja mikäli haluatte antaa äänenne lemppariblogeillenne, nyt alkaa olla viimeiset mahdollisuudet siihen! Voit äänestää omaa suosikkiasi eri kategorioissa ja se tapahtuu äänestyssivulla.
Niin, ja muistattehan, että kaikki ääänestäneet osallistuvat arvontaan, jonka palkinto on aika huikea; Mukaanlukien avec-liput Glorian blogigaalaan majoituksineen päivineen! Jaossa on myös pienempiä tuotepalkintoja.

blogawards2013

Nyt nauttimaan päivän c-vitamiiniannosta! Aurinkoa!


{ kangistunut bloggari }

10.9.2013

En muista, koska olisin viimeksi kirjoittanut blogia. Toki yritän aina kuvien kylkeen liittää myös tekstiä, mutta ihan oikeiden ajatusten suoltaminen sanoiksi on jäänyt pikkuhiljaa vähemmälle. Syytän yleensä blogissa aikaa. Postaukset on tehtävä tässä, kaiken muun arjen hyörinän keskellä, yhden lauseen kirjoittaminen voi viedä välillä tunnin, ajatus katkeaa tuhannesti – ja epätoivo valtaa mielen. Ajattelen usein, että kuvat puhukoot puolestaan, mutta toisinaan ei ehdi edes kuvata.
Kiire, tai kauniimmin sanottuna ajanpuute, ei kuitenkaan ole ainoa syy lyhytsanaisuuteeni. Myönnän, olen kangistunut, viimeaikoina muuttunut miltei jäykäksi. Mutta miksi?

Aloitetaan alusta:
Blogini syntyi kesällä 2009. Olin puolivuotiiaan pojan kanssa kotona. Uusi pieni kotikaupunki ympärilläni, jossa kaikki tunsivat toisensa, mutta minä itse en tuntenut ketään. Oli uusi koti, uusi elämäntilanne ja yksinäisyyden tunne, jonka vertaista en muista kokeneeni koskaan. Lapseni oli oppinut nukkumaan päiväunia, arjessa oli rytmi, ja oikeastaa asiat olivat vallan loistavasti ja elämä hymyili. Oma mieleni oli kuitenkin musta, masennus oli vienyt elämäniloa jo pitkään, enkä osannut nauttia arjesta siten, kuin siitä olisi kuulunut nauttia. Jo pitkään olin seurannut ihania sisustusblogeja, nähnyt, että oma tyylini ei ollut sittenkään outo tai erikoinen, moni jakoi makuni niin sisustuksen kuin pukeutumisenkin suhteen. Tein päätöksen, joka mitä todennäköisemmin pelasti sekä minut, että perheeni: Aloin kirjoittamaan blogia.

Alussa juuri kirjoittaminen oli itselleni tärkeintä. Kokosin positiivisia paloja jokaisesta päivästä niin kuvin kuin sanoinkin, mutta kirjoitin rehellisesti myös siitä synkkyydestä, joka valtasi mieltäni ja jota vastaan kamppailin. Kirjoittaessani yritin löytää positiivisuuden vaikeidenkin hetkien avuksi. Kirjoittamiseen oli ruhtinaallisesti aikaa, blogi päivittyi kerran pari viikossa, ja kolmen tunnin päivittäinen oma hetki päikkäri aikaan oli enemmän kuin riittävästi. Pikkuhiljaa blogi muovautui elämäni mukaan, se kasvoi rinnallani, sai uutta sisältöä ja uusia lukijoita. Tärkeimpänä asiana itselleni, löysin blogin kautta vertaistukea; Tsemppiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yksinäisyyden tilalle.

Kului aikaa, blogista tuli yhä suurempi osa itseäni, pala minua ja se kaipaani oma juttu ja oma tila. Yhtä kaikki, samaan aikaan tunsin koko ajan rajoittuvani entistä enemmän siinä, mitä blogissani kerron. Tiesin, että täällä vieraili jo ihmisiä, jotka oikeasti tunsivat minut, ja toisaalta, kävin sitten Ikeassa tai Prismassa, joku tunnisti minut.

Niinhän se menee: Kun yhteen suuntaan kumartaa, väkisinkin vastakkaiseen pyllistää, tämän sain oppia matkani varrella. Vaikka oma blogini on säästynyt isommalta ilkeämieliseltä kommenttipommitukselta, opin nopeasti, että arjen realistinen kuvaaminen kertomalla tunteistaan, ja niistä huonoistakin päivistä oli valittamista, ja kaiken pahan rajaaminen pois teksteistä oli ärsyttävää ruusuilla tanssimista. Ensin vaaditaan blogiin sitä oikeaa elämää, eikä vain muka ihanan elämän hehkuttamista. Kun taas kertoo oikeasta elämästä ja vastoinkäymisistäänkin avoimesti, saa muistuksen siitä, että hei, se on elämää, älä valita! Kumartamisen ja pyllistämisen lisäksi aloin pelätä jo ihan pientäkin lantion keinuttamista. Jäykkyys ja kauhunkankeus ovat ottaneet minut pikkuhiljaa valtaansa.

Tässä taannoin luin Indiedayssin toimituksen sivuilta mielenkiintoisen jutun Blogin lopetus oli raskas päätös. Juttuun oli koottu ajatuksia bloggaamisen jo lopettaneilta kollegoiltani, tai ainakin hetkellisesti pillit pussiin laittaneilta bloggareilta. Lukiessani juttua tunnistin joukosta paljon asioita, joita huomaan pohtivani itsekin. Ja kyllä, myönnän pohtineeni lopettamista minäkin!
Mutta jotta voisin jatkaa, löytää tästä sen saman ilon, joka aikanaan pelasti minut, ja kokea sen saman fiiliksen jostakin omasta ja itselleni tärkeästä, joidenkin asioiden pitää muuttua. Minun täytyy taas voida keinuttaa lanteitani, oppia pikkuhiljaa kumartamaan ja elämään myös pyllistämisen kanssa. Onko typerästi sanottu, jos kirjoitan:
Tahdon jälleen inhimillistää itseni!

En tarkoita, että jaan täällä jatkossakaan koko elämääni, se ei ole koskaan blogini tarkoitus ollutkaan. Tämä on pieni pala elämää, rajattuna jo ihan senkin vuoksi, että minulla ei ole oikeutta kirjoittaa muiden tunteista, ja muiden yksityisasioista. Yritän myös muistuttaa ystäviä ja sukulaisia siitä, että tämä ei ole se paikka, josta näkee, mitä meille tai minulle kuuluu. Blogini ei ole minä tai meidän perhe. En edelleenkään aio kuvata teille pyykkivuoria ja tiskikasoja, ehei, oma linjani on ja pysyy! Mutta tahdon olla kaiken tämän takanan ihminen – tunteva ja ajatteleva.

Katsoessani blogini kävijälukuja, näen että yhden päivän aikana blogissani on vieraillut miltei 10 000 eri kävijää. Se on hurjasti enemmän kuin kotikaupunkini asukasluku. Tuo määrä on minulle pääasiassa mustaa massaa, vain murto-osa kävijöistä jättää itsestään merkin, ja vain osan kanssa vaihdamme kuulumisia lähes päivittäin. Mutta se pieni osa, te jotka olette tulleet minulle hassulla tavalla “tutuiksi”, olette oikeasti se yleisö, jolle kirjoitan. Mutta myönnän; Vaikka elämästään raottaisi vain pienenkin osan, on luonnollista pelätä sen saamaa huomiota. On eri asia laulaa karaokea pikkuisessa kuppilassa, kuin heittää keikka stadionilla. Vaikka itselläni ei ole kummastakaan edellämainitusta kokemusta, uskallan verrata niitä bloggaamiseen. Lavakammo, rimakauhu – nimitän sitä kolmanneksi syyksi vähäsanaisuuteni ja kangistumiseeni.

Uusi Kuu - Emmakisstina

Ja sitten itse kuvaan:
Blogini uusi banneri, tai header, kumpaa nimitystä nyt sitten haluaakin käyttää. Joku varmasti kädenjäljen tunnistikin, kyseessä on upean Kristina Hultkrantzin, eli Emmakisstinan minulle piirtämä kuva. Mutta miksi ihmeessä yhdistän tämän nälkävuoden pituisen tekstin ja uuden bannerikuvani yhdeksi postaukseksi?
Siksi, että kaikki se mitä kirjoitin, jokainen pelko ja jokainen odotus, jonka koen harteilleni laskeutuneen –  ne löytyvät myös tuosta kuvasta! Pitäisi olla sitä, pitäisi olla tätä. Mutta hitto vieköön, ihan tavallinen ihminen minäkin vain olen!


{ glooriaa }

10.9.2013

Kuten varmaan olette jo eri puolilta blogimaailmaa lueskelleet, Gloria Blog Awards järjestetään jälleen syksyn kunniaksi.
Tänä vuonna kategorioina ovat Paras ruokablogi, Kaunein ruokablogi, Paras leivontablogi, Paras sisustusblogi, Kaunein sisustusblogi, Paras vintageblogi, Paras tyyliblogi sekä Kaunein tyyliblogi. Gloria -lehtien esiraati on valinnut kilpailevat blogit eri kategorioihin, ja kategorioiden tuomaristo koostuu alansa huippunimistä ja vaikuttajista. Mutta myös teillä, blogien suurkuluttajilla, on mahdollisuus vaikuttaa; Suosikkiruokablogia, Suuosikkisisustusblogia ja Suosikkityyliblogianne pääsette äänestämään TÄMÄN linkin kautta. Lukijoiden suosikkiblogit -osiossa voit äänestää mitä tahansa blogia. Äänestämällä osallistutte myös aika huikean palkinnon arvontaan!

GBA13_Kaunein_tyyliblogi_320x230 (ID 70522)

Gloria Blog Awards on tänä vuonna valinnut myös oman Uusi Kuu -blogini ehdolle kaunein tyyliblogi kategoriaan. Olen tietenkin hurjan iloinen (ja myös ylpeä) tästä kunniasta.

“Kategoriassa palkitaan kaunein tyyliblogi, jonka visuaalinen ilme, grafiikka, värit ja fontit ovat kaikki samassa linjassa. Blogin kuvat ovat näyttäviä ja laadukkaita ja ne luovat yhdessä tekstin kanssa persoonallisen ja inspiroivan blogin.”

Jo pelkästään ylläolevan tekstin lukeminen on palkinto itselleni!  Blogini asettaminen samaan kategoriaan Suomen blogimaailman huippunimien kanssa, tuntuu voitolta sekin. Jos tunteen koitaa puristaa yhteen yksinkertaiseen lauseeseen, se voisi kuulua näin:

Tuntuu että olen onnistunut siinä, mihin olen pyrkinyt!

Aurinkoa päiväänne, ja muistakaa äänestellä blogisuosikkejanne!


{ nimeni on Emilia }

10.8.2013

Te blogini uudemmat lukijat pyysitte, että nyt muuton jälkeen kertoisin hiukan itsestäni ja blogistani. Onnistuuhan se, aloitetaan perusteista.

Hei , olen Emilia, ja ihan oikeasti Emilia, se on nimeni sekä täällä blogissa, että ihan oikeassa elämässä. Nippanappa 30 vuotta mittarissa, ei kuitenkaan ihan vielä, vasta kevättalvella 2014. Arkeni on tällä hetkellä elämää kotona lasten kanssa, aivan kuten se oli jo vuonna 2009, kun bloggaamisen aloitin. Tai no, lapsia oli vain yksi. Väliin on mahtunut, pätkiä töissä ja koulussa, mutta pääasiassa olen ollut kotiäiti viimeiset vuodet, ja mitä todennäköisemmin jään kotiin myös nyt äitiysloman loputtua.
Kaksi lasta, tyttö ja poika, vilahtavat myös blogissani. Joskus kuvissa, joskus teksteissä, mutta vaikuttavat tietysti kaikkeen tekemiseen, oli kyse sitten sisustamisesta, pukeutumisesta, ruuanlaitosta tai mistä tahansa. Olen myös naimissa teini-iän ihastukseni kanssa. Johonkin kai sekin vaikuttaa, tai mainitaan nyt joka tapauksessa.

rannekoru2

Millainen blogini on? No se on tälläinen! Ei mitään punaista lankaa, ei mitään tiettyä kategoriaa.
En usko, että kovin pitkään jaksaisin kirjoittaa tai kuvata vain yhtä tiettyä osa-aluetta elämässäni. Blogiin kaasan paloja sieltä täältä, poimin juttuja, joista tykkään ja saan iloa. Elämä on toki paljon muutakin, mutta blogiin pyrin juurikin nappaamaan ne positiiviset puolet arjesta. Toki ihan tavallista arkea elän kuitenkin minäkin; On pyykkivuoret, siivoukset, kiukuttelevat asuintoverit jne.

nouseva myrsky
Blogissani on jossain määrin seurattu kodinetsintää aika tavalla alusta asti.
Haave vanhasta talosta kuljetti meidät lopulta nykyiseen punaiseen tupaamme, mutta väliin mahtui yksi remontoitu omakotitalo, väliaikaisasumista kerrostalossa ja paljon muuta. Nykyiseen kotiimme muutime viime syksynä (kohta vuosi!), ja elämä on asettunut tänne remontin keskelle aika hyvin.
Blogiani kuvailisin sanoilla pehmeä ja lämmin. Sitä on myös arki, jota tavoittelen. Uskon, että blogistani kuulta läpi myös jonkinlainen “oman tilan tarve”; yritän samanaikaisesti olla hyvä äiti, mutta muistaa pitää huolta myös itsestäni ja omasta jaksamisestani. Kauneus, terveys ja oma tyyli, ovatkin varmaan juuri tästä syystä eksyneet aikoinaan blogiini. Olit äiti tai et, kotiäiti tai uraäiti, oma tila ja oman hyvänolon vaaliminen ovat tärkeitä asioita elämässä. Mediassa käytetään sanaa rakennekynsiäitiys, itse puhun mielummin naiseuden säilyttämisestä – äitiydestä ja ruuhkavuosista huolimatta.

Uuden Kuun Emilia

Entä jos ei tykkää?
Ei ole pakko viihtyä tai pitää tyylistäni, se on täysin ok. Heti muuton jälkeen sain muutaman parannusehdotuksen, maininnan asioista jotka voisin blogissani tehdä toisin. On ok ehdottaa, en ota sitä pahalla. Samanaikaisesti pyrin kuitenkin lunastamaan lupaukseni vanhoille lukijoille; Olen luvannut pitää blogini entisellään. Olen luvannut, että tyylini ei muutu osoitteenmuutoksenkaan johdosta. Tärkeintä kaikessa on kuitenkin se, että blogi on tekijänsä näköinen. Kun teen asiat omalla tavallani säilytän myös tekemisen ilon. Ja, sen ilon haluan säilyttää paitsi itseni, myös teidän vuoksenne!

rannekoru

Blogin oikeasta laidasta löytyy tuollainen avainsanapilvi, josta voi kurkata helposti erilaisa aiheita, joista olen kirjoitanut. Mikäli etsitte jotakin tiettyä, löytyy tuolta mustien pallukoiden yläpuolelta myös hakukenttä.

Tämän postauksen kuvissa näkyy Nouseva Myrsky -merkkiset, kierrätyskumista tehdyt korut, Laho Koivu -rannekoru, sekä Musta Lintu -korvakorut. Korut blogin kautta saatuja.


{ ei selityksiä }

09.8.2013

Pyydän anteeksi radiohiljaisuuttani, en aio selitellä sitä mitenkään; Olen pitänyt lomaa – ottanut aikalisän. Kesä on ollut omalla tavallaan raskas, suorittamisen ja tekemisen täyteinen ajanjakso, ja nyt koin, että oli aika puhaltaa peli poikki. Muutama päivä poissa tietokoneelta (ainakin osin), ja keskittyminen ihan oikeaan elämään antoi kivasti voimia. Olen nauttinut ajasta lasten kanssa, saanut ja antanut jakamatonta huomiota, nauttinut läsnäolosta ja yhdessäolosta. Olen kuunnellut naurua ja nauranut, katsellut hymyä ja hymyillyt.
Muutaman päivän kesäloman jälkeen tunnen pientä kankeutta; Bloggaajan ramppikuume iskee niin helposti taukojen jälkeen. Mutta eiköhän tämä tästä taas käyntiin saada, tekemällä kuinkas muutenkaan. Vielä eilen ajatuksissani oli korkea seinä, jonka läpäiseminen tai ylittäminen tuntui miltei mahdottomalta. Tänään päässä syntyy jo ideoita, ajatuksia joiden jalostaminen käytäntöön kuuluu seuraavien päivien askareisiin. Olette toivoneet jonkinlaista päivitettyä esittelypostausta, ja sen työstämisen aion aloittaa tänään. Tulevina päivinä kurkistetaan myös näiden mustien rasioiden sisälle.

nouseva myrsky

Mukavaa perjantaita myös teille!

Nouseva Myrsky -tuotteet blogin kautta saatuja.