Laiska ihminen kokoaa ruukkupuutarhansa heti ovenpieleen, jottei kastelu veisi aikaa aivan mahdottomasti. Tosin oma ruukkupuutarhani on jo levinnyt talousrakennuksenkin ovenpieliin, ja tarkoitus olisi jatkaa samalla kaavalla myös kuistin rapussilla. Huomisella ostoslistalla onkin joitakin kesäkukkia, pari ruukkua ja aluslautasta.

Pääoven rapputasanteella pääsi yksi kaapelikeloista, se on kauniin harmaantunut ja sopii mitä parhaiten yrttiruukkujen alustaksi. Siniharmaa penkki tuli edellisten talokauppojen mukana, ja sille on löytynyt siitä asti aina paikka. Seinällä, oven vieressä on hauska pitkä vanha naulakko, joka on todettu käytännölliseksi, kun työvaatteet vaativat ulkosäilytystä esimerkiksi ruokailun ajaksi. Rapun kaiteesta en erityisemmin välitä, mutta en oikein tiedä, miten sen voisi korvata. En missään nimessä halua tähän myöskään umpinaista puukaidetta, joka varjostaisi koko ovenpielen. Nykyinen kaide on paikoitellen myös rikki, ja kolisee ikävästi vaikkapa lunta tai roskia harjatessa. No, pitää miettiä, mitä sen kanssa tehdään…

Ilma hautoo selvästi ukkosta, ja sitä lupailee ilmatieteenlaitoskin. Kieltämättä sadetta kaipaa myös luonto, ja pelkästään alas huuhtoutuva siitepölykin raikastaisi ilmaa.

Kaunista ja kesäistä torstaita!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kuten facebookissa jo aikaisemmin tänään lupailin, nyt polkaistaan käyntiin Becksun arvonta!
Kaulassani komeilee BeckSöndergaardin B-Poppy Field huivi sävyssä Coral Dream, ja samanlainen voi kohta notkua myös yhden onnekkään hartioilla!!! Edellisessä huiviarvonnassa ainakin oli sen verran osanottajia, että veikkaan useammankin halukkaan ilmoittautuvan myös tähän skabaan.

Huivi on ihana villan ja silkin sekoitus (50/50), joka tuntuu lämpimältä talvella, mutta sopivan kevyeltä kesällä. Se ei hiosta tai kutita, ja sopiikin mainiosti ympärivuotiseen käyttöön. Kokoa tälläkin huivilla on se ruhtinaalliset 110x200cm, joten saahan tuon jo kietaistua hartioitaankin lämmittämään viileinä kesäiltoina.

Tunnustaudun itse huivi-ihmiseksi. Kesät talvet hilaan erilaisia kankaita kaulassani, ja ne antavat mulle sitä jotakin turvaa, mutta samalla toimivat pirteänä asusteena. Viime kesänä löysin tuon korallin sävyn ihanuuden, ja nyt sitä löytyy paitsi huivista, myös kynsistä. Sopii kaveriksi oikeastaan minkä tahansa perusvärin kanssa.

Eli mikäli korallinpunaiset unikot kiinnostavat, ei muuta kuin kommenttia jättämään. Arvonta aika alkaa nyt, ja kestää aina ensi keskiviikkoon (5.6. 2013). Kaikki ennen keskiviikkon ilta kahdeksaa jätetyt kommentit mahtuvat mukaan arvontaan!

Hurjasti paljon arpaonnea – kaikille tasapuolisesti!

(Huivi blogin kautta saatu.)

Meillähän on tuo keittiö jäänyt vielä vallan ilman minkäänlaista remontointia. Siis mikäli sitä tapetin poistoa ja seinälaudoitusta ei lasketa. Oikeastaan meillä on muutenkin tämä remontinteko sellaisessa pysähdysvaiheessa, ja tekemättömien hommien lista on ihan mieletön. Keittiöstä ei ole moneen kuukauteen edes keskusteltu, saati mitään remonttia edes suunniteltu. Lattiapuut ovat edelleenkin odottamassa, mutta kuten ymmärrätte, uuden lattian teko edellyttäisi koko keittiön purkamista jne. Homma ei ole mikään ihan nopea, ja oikeastaan, en olisi siihen jaksanut lähiaikoina ryhtyäkään.
Eilen kuitenkin pitkästä aikaa otimme asian puheeksi, kävimme läpi vanhoja suunnitelmia, ja otimme huomioon asioita, joita tämän reilun puolen vuoden aikana, olemme havainneet. Niistä yksi oli haaveeni nimeltä Smeg; Kuten jossain kohtaa moni minua asiasta huomautti, olen todennut nyt itsekin, ettei pieni jääkaappi yksinkertaisesti riitä tämänkään kokoiselle perheelle, jossa ruokaa tehdään kerralla aika isojakin määriä, ja jääkaappi on tupaten täynnä lähes aina. Nyt olenkin aika tyytyväinen, että keittiön remontointi on jäänyt. Moni asia vanhoista suunnitelmistani on väistynyt uuden, paremman idean, tieltä.

Syy siihen, miksi keittiökuvia ei blogissa ole näkynyt, on yksinkertainen: En pidä tuosta huoneesta laisinkaan. Ärsyttävä tumma laminaatti, josta natkutin jo kevät keikkuen tulevi -postauksessakin. Sama tumma jatkuu keittiön työtasoissa, ja paikoitellen välitila on kaakeloitu aika rujolla (jälleen tummalla) laatalla, joka kaiken kukkuraksi on saumattu silikoonilla, joka puolestaan loistaa aika inhasti ledvalojen ansiosta. Huhhuh, no siinä ne pahimmat. Ihan hirveästi en myöskään välitä kaapistoista, perinteisestä tiskipöydästä, tai kulma-avohyllyistä. Myös sähkötöiden osalta keittiö on toteutettu “ei niin meidän näköiseksi”… Siinäpä siis asiat jotka ovat korjauslistalla kunhan keittiön repiminen tulee ajankohtaiseksi.

Mutta tässä kaiken suunnittelun ja hauduttelun keskellä ajattelin kuitenkin joitakin pikku otoksi alaittaa tännekin. Lähinnä fiilistä, jota olen olosuhteista huolimatta koittanut keittiöön luoda. Huoneen toinen päätyhän on sellaista vapaata oleskelutilaa, eli kokonsa puolesta huone palvelee oikein mallikkaasti sekä perinteisenä keittiönä, ruokailutilana ja olohuoneenakin.

Että semmosta tällä erää. Nyt pitää kiiruhtaa syömään, koska tajusin just, että en ole tänään syönyt vielä mitään muuta kuin kynsiäni….

Pysykeehän taajuudella, luvassa on kiva arvonta!

Meillä on tänään siivouspäivä, ja juuri nyt pitäisi munkin oikeestaan olla tekemässä jotain enemmän yhteisen hyvän puolesta, kuin notkua koneella. Oli kuitenkin ihan pakko tulla jakamaan parit kuvat välillä. Tuossa rappusten kaiteen alla olen nimittäin koko päivän ihastellut (siis pudistellut mattoja siinä samalla) noita komeita laukkoja, jotka tänä aamuna räjähtivät auki. Vastustamattoman värisiä!
Parastahan täsä kaikessa kuitenkin on se,, että siivouspäivän päätteeksi saan kerätä omasta pihasta vaikka maljakot täyteen kukkia. Sen kun tajusin, tuli ihan itku silmään. Voi onnea!

Tässä tullut nyt muutenkin mietittyä tätä oman pihan autuutta. Miten vaivalloista koko viime kesän oli aina vartavasten lähteä leikkipuistoon tai ylipäätään jonnekin, kun halusi vain olla ulkona. Enää ei tarvitse kuin astua ovesta ulos, ja puisto on siinä silmien edessä. Siitäkin huolimatta, että meidän piha on lievästi retuperällä, se hakkaa mennen tullen monet kaupunkien hoitamat puistoalueet.

No, tänään olisi vielä tiedossa nurmikon leikkuuta. Monin paikoin joudutaan vanhojen valokuvien kanssa vielä kiertämään pihaa, ja miettimään, missä mitäkin on, ja minne koneella pääsee. Koitan nyt muutenkin hiukan valvoa tuota miehen trimmausintoa, viimeksi kun lähtivät unikot ohdakkeina….
Ensin kuitenkin puhtaiden lakanoiden silittämistä ja viimeisiä silauksia.
Palataan!

No voihan mua! Sain tänään kommentin, jossa kyseltiin ristiäisten tarjoilut -postauksessa näkyneen voileipäkakun ohjetta. Minähän lupasin sen teille laittaa, mutta olin asian siis aivan tyystin unohtanut. Anteeksi, ja kiitos muistutuksesta Minsti, ja kivoja ristiäisten suunnitteluja sinne!
Anyway, ohje tulee nyt! Tämä resepti on tuttavani kyhäämä, mutta tietysti vähän muokkasin sitä omaan makuun sopivammaksi kun en osaa tiukkoja ohjeita noudattaa.

Rullavoileipäkakku
3 x 3 kpl isoa paahtista (esim.  Lidln täysjyvä tai vastaava ) -reunat pois
2,5 rkl liha tai kanalientä / viipale
200g kinkkusilppua
1 suippopaprika ( normi kokoinen )
purjosilppua ( maun mukaan)
mustapippurirouhetta ( maun mukaan)
1 prk , 185 g Felix Sinappi-kurkku tuoresalaatti
150 g creme fraichea

Kaikki sekaisin ja päälle ( 2 leivinperia vähän päällekäin, mut vierekkäin ) jotta saat kunnolla käärittyä. Tiukka paketti ja vuorokaudeksi jääkaappiin.

Seuraavana päivänä rullan päälle 1 / 2 prk ruohosipuli tuorejuustoa ( esim. creme bonjour )
1 / 2 prk tzatzikia (partaukko) näistä sopiva tahna ja levitys kakun päälle.

Koristeluun: Rucolan lehtiä, herneen versoja, ruohosipulia, kirsikkatomaatteja, rypäleitä, oliiveja, kurkkua, paprikaa, mozzarellahelmiä – tai mitä ikinä keksitkin!

Nämä oli tosiaan mun ihka ensimmäiset voileipäkakut, ja itse tykkäsin ihan hurjasti, ja niin teki myös muu juhlaväki. Rullaaminen oli se vaikein osuus, meitä oli minä ja äitini, ja sanotaanko, että vähintään se kolme kättä on ihan hyvä olla tuossa vaiheessa, varsinkin jos teet hommaa ekaa kertaa kuten minä. Näppärä käyttää kyynärpäätään apuna.

Toivottavasti tästä ohjeesta on iloa muillekin kesän ja kevään juhlia järjestelevälle.
Palailen muissa jutuissa vielä tänään, nyt:
MOI!

EDIT:Nykyisin olen käyttänyt yhtä kakkua kohden 1,5 purkkia tuorekurkkusalaattia. Teen yleensä kaksi kakkua kerrallaan, joten ostoslistaan on helppo kirjata yhteensä kolme purkkia. Näin kakusta tulee mehevämpi! 🙂

Maanantai aamuna on kiva palata vielä hetkeksi viikonlopun tunnelmiin – kuohuvien ja kuplivien pariin. Blogisynttärit on juhlittu ja viikonlopusta palauduttu. Pieni breikki arkeen oli  paikallaan, mutta hauskaahan kotiinkin on aina takaisin tulla.
Sivistimme itseämme varsin riemukkaissa merkessä tamperelaisessa Inez-ravintolassa, jossa, perehdyimme kuohuviinejen maaimaan. Maistelu ja haistelu on oikeastaan ihan kiva tapa oppia uutta! Keveistä ja raikkaista kuohareista aloitettiin, ja lopulta päädyttiin tummanpunaisiin herkkuihin. Loppuillasta pöydällä oli sen verran tyhjiä kuoharilaseja, että en viitsinyt enää laittaa edes kuvia blogiin. Joku olisi voinut vaikka saada väärän käsityksen!
Onneksi sitä on näin iän karttuessa oppinut, että jatkuva haukottelu tarkoittaa väsymystä, ja sänkyyn tuli tällä kertaa kömmittyä mukavan aikaisin. Järjenkäytöstä kiittävät myös kukkapenkit, joiden kimppuun kävinkin heti kotiuduttuani. Johan olivat taas nokkoset villiintyneet viikonlopun aikana.

Kiitti murut seurasta, kaikkia oli tosi kiva tavata! Uuteen viikkoon taas yhtä hauskaa elämystä rikkaampana. Aurinkoa kaikille!

Se on tänään Klaaran ikä. Miten nopeasti aika kuluukin! Tuntuu, kuin viimeiset kuukaudet olisivat meneet ihan hujauksessa.
Neljän kuukauden pullat leivottiin Niilon kanssa jo keskiviikkona. Eilen tehtiin neuvolareissu, ja tälle päivälle ei sitten jäänytkään kuin viralliset poseeraukset. Tai aika epävirralisethan nämä oikeasti ovat.
Klaara nauraa, jokeltaa ja kääntyy. Kannattelee päätään taitavasti ja nostaa peppuaan lattialla sätkiessään. Edelleen pääsääntöisesti tyytyväinen ja helppo vauva.

Toukokuu ei ajankäytön kannalta ole ollut niitä parhaimpia. Myönnän, että blogi on ollut vasemman käden armoilla, aivan samoin kuin kotityöt, omasta terveydestä huolehtiminen ja  sosiaalinen elämä. Valitettavasti ennustajanlahjani eivät riitä kertomaan, helpottaako tilanne seuraavien viikkojen aikana, vai jääkö valitsevat olosuhteet elämään pidemmäksikin aikaa. Aika näyttää. Kiitos kuitenkin, että olette jaksaneet keikkua matkassa!

Mulla on edessä todellinen irtiottoviikonloppu. Poden jo hiukan valmiiksi ikävää ja haikeutta, mutta samaan aikaan odotan innolla tulevaa. Kenties arkikin maistuu taas paremmalta, kun siitä hyppää hetkellisesti ulos. Pakkaan siis korkkarit laukkuun, ja lähden huomenna rentoutumaan ihan vain aikuisten seuraan. Tiedossa juhlintaa blogikavereiden kesken!

Mutta nyt me juodaan Niilon kanssa pullamehut, ja juhlitaan sekä alkavaa viikonloppua, että  Klaaraa! Toivottelen makeita perjantaifiiliksiä teillekin! Viikonlopun väliaikakatsausta facebookin puolella…

Tämän vuoden ehdoton pakko päästä katsomaan -leffa on tietysti The Great Gatsby -kultahattu. Jotenkin tuo 1920-luku kaikessa iloisuudessaan ja vallattomuudessaan on aina kiehtonut minua. Polkkatukka, otsapannat ja sulkakoristeet. Vyötärölinjan laskeminen ja poisjääminen, korsetin vaihtaminen rintaliiveihin, älyttömän pitkät savukeholkit, mary jane- ja t-remmi-avokkaat. Paljetit ja pitkät helmet, helmeilevät juomat, naisten aseman muuttuminen -ja ennen kaikkea iloinen jazz!
Tässä kotikoneella fiilistellessä törmäsin ihan mahtavaan vaatemerkkiin, joka myy todella ajan henkeen sopivia mekkoja: Frock & Frill on ainakin mulle ihan uusi tuttavuus, ja ajattelin vinkata teillekin, koska melkein voisin arvata tämän leffavillityksen kestävän vielä seuraavalle pikkujoulukaudellekin!

Siis just niin ihania, että tekisi mieli järkätä teemabileet vaikka heti!

Kuvat: frockandfrill.com

Huh, miten nuo kaikki pihatyöt vievät aikaa! Just nyt tuntuu ehkä ihan pikkuisen epätoivoiseltakin, myönnetään. Ruohonleikkaus on aloitettu varovasti, jokaista kiveä ja juurakkoa, kun ei vieläkään ihan täysin olla saatu kaivettua näkyviin, mutta kaipa se siitä. Ensi keväänä ehkä kaikki on jo hiukan helpompaa.
Mitä enemmän aikaa kuluu ulkona, sitä vähemmän tietysti jää aikaa olla sisällä, ja koti on hyvinkin sen näköinen. Mutta niinhän siinä käy joka kevät; Pihatyöt tehdään silloin kun on niiden aika, ja sisällä saa vuoden mittaan olla ihan kyllästymiseen asti. Elämä on aivan liian lyhyt jokaisen voikukan vihaamiseen, joten yritän olla itselleni armollinen. Heinäkuussa, näyttää pihakin varmasti paremmalta! Sensijaan sisällä tuskin tilanne helpottaa ihan hetkessä, joten pitää ruokkia omaa sisäistä sisustajaansa, ja uppoutua lauantaina napsimieni kuvien tunnelmaa. Sannan showroomilla on esillä Pernille Gorydonin tuotteiden lisäksi BeckSöndergaard, ja tietysti aina niin ihana Tine K. Lupasin tunnelmapaloja, ja tässäpä niitä sitten olisikin. Muutamasta sadasta kuvasta tuli osasta ihan skarppejakin, Klaara kainalossa kun oli kuvaaminenkin hiukan haastavampaa.

Ehkä ihan pakko sutia tota Kalklitirin kalkkimaaliakin seinään mahdollisimman pian. Livenä ihan törkeän kaunis!

Mutta nyt: nokkonen voikukka nokkonen…. Plaahh!

Kyseessä ei suinkaan ole Marimekon uusi ompelukirja, vaan surina, joka valtaa koko pihan kun sadat kimalaiset (ystävien kesken pömpiäiset) lentelevät suuren vanhan vaahteran yllä. Voi hurja, mikä ääni!
Mutta kun oikein asiaa miettii ja niskaansa taivuttaa, en yhtään ihmettele: Jos olisin pömpiäinen, pörräisin minäkin kauniina päivänä tuolla heleän vihreässä puunlatvassa ja nauttisin sinisestä taivaasta!
Koska mulla ei ole teleobjektiivia, jäi itse surisijat kuvaamatta, mutta aika ihanalta näyttää jo tuo niiden työmaakin täältä alhaalta käsin katsottuna!

Tänään onkin herätty hiukan pilvisempään päivään, mutta välillä ihan ok sekin. Nokkosia olisi yhä perattavaksi, ja monta muutakin hommaa. Ei auta, hommiin on mentävä!

Ihanaa päivää!