Hei ihanat!
Toivottavasti viikkonne on pyörähtänyt mukavasti käyntiin!?
Se olisi sitten tasan kuukausi jouluaattoon, ja pari viikkoa esikoisen syntymäpäiviin, sekä itsenäisyyspäivään. Kaikenlaista puuhaa olisi siis tiedossa näihinkin liittyen, mutta osuupa tähän viikkoon myös muita kiireitä.

Niinpä ajattelin jo ennakkoon varoittaa, että blogi elää tämän viikon vähän eri tahdilla. Ihan hiljaa ei kuitenkaan tämäkään kanava osaa olla, ja mulla on joitakin juttuja teille jemmassakin. Myöskin kivaa arvontaa on luvassa, alennuskoodia jne.

Mahdollisuuksen mukaan yritän kuitenkin päivitellä tänne ihan tavallisiakin kuulumisia. Nyt kuitenkin ajattelin toivotella teille tunnelmalliset illat, ja reippaat viikon aloitukset.

Suloista maanantai-iltaa!

Kylläpä vain laiskottaa! Toisaalta, eikö sunnuntait ole tehtykin juuri sitä varten, että levätään?! Kello käy pitkällä iltapäivää, ja olen yhä pyjamassani. Varsin mukavaa, ja ehkä juuri siksi, että se on harvinaista herkkua.

Perus ruuanlaiton ja pyykinpesun lisäksi tähän sunnuntaihin on mahtunut erikoisempiakin juttuja. Yhtenä esimerkkinä ensimmäinen irronnut maitohamas! Ensi yönä pitää siis olla tarkkana, sillä hammaskeiju on kuulemma tulossa meille.

Viikko sitten hankittu amarylliskin puhkaisi ensimmäisen kukkansa. Viileä olohuone on tosiaankin hyvä paikka näille sipulikasveille, sillä näin niistä on paljon pidempään iloa. Joulutunnelman lisäämiseksi ajattelin seuraavaksi käydä hakemassa pihan perältä pienen kuusentaimen tai kaksi. Kaikki ilo irti tästä viimeisestä kuukaudesta ennen joulua!

Suloista sunnuntaita!

En tiedä teistä, mutta minä ainakin odottelen lunta jo kärsimättömänä. Kura, ja märät lehdet, kulkevat jaloissa joka paikkaan, ja olen kyllästynyt niihin totaalisesti. Piha ei näytä oikeastaan miltään, tai jos joltain, niin lähinnä kamalalta. Kaunis valkoinen lumihuntu olisi siis enemmän kuin tervetullut!

Tänään mulla on ollut pieni maalauspaja piharakennuksen vintillä (liityen keittiöön tietysti), ja samalla kun tuossa olen kulkenut toppatakki päällä, edestakaisin sisään ja ulos, päätin napsaista muutaman kuvan myös ulkoa.

Olen koittanut laittaa molempien sisäänkäyntien yhteyteen hiukan talvimaista ja ehkä joluistakin tunnelmaa, mutta kyllä kaunis lumi ehkä viimeistelisi paikat paljon paremmin. Piilottaisi rumat yksityiskohdat, lian ja mudan.
Edelleenkään en pidä noista kaiteista yhtään, ja viime jouluna toivoinkin, että vuoden päästä niitä ei enää olisi. Vaan nyt ei kyllä revetä millään kaidehommiin, joten odotellaan kevättä. Tarkoitus on siis laittaa sellaiset hyvin perinteiset valkoiset puukaiteet niin tähän tasanteelle, kuin toisen sisäänkäynnin rappuihinkin.

Sisällä vallitseekin sitten täyskaaos. Hermoja kiristää ja pinna venyy, mutta koitan tsempata itseäni ajatuksilla valmiista keittiöstä. Kaaos on väliaikaista, ja jossain kohtaa sen on pakko helpottaa!

Eli ei mulla oikeastaan ollut muuta. Kuraisen likaisia terveisiä tiistaille!

Nyt kuppi kuumaa, ja sitten taas hommiin!

Pidempään blogiani seuranneet ehkä muistavatkin, kuinka olen julistautunut vuosittain joulukonservatiiviksi. Tällä olen tarkoittanut sitä, että pidän joulun perinteistä ja perinteiden vaalimisesta. Jouluruoka ja joulunajan herkut ovat vahvasti osa joulun perinteitä, samoin tavat ja traditiot, tuoksut ja tunnelmat.

Tänä vuonna olen lupautunut perinteisen joulun puolestapuhujaksi Indiedaysin ja Dronningholmin kampanjassa. Käytännössä tämä tarkoittaa perinteisen luumumarmeladin ja modernin omenamarmeladin leikkimielistä kilpailua, jonka taistelutanner on Instagramin ihmeellisessä maailmassa. Vaikka taisteluparina ovatkin marmeladit, kisa on levitetty koskemaan koko joulua, ja vastaikkain on aseteltu perinteinen ja moderni.

Joulun tähdet -kilpailun ohjeet ja säännöt löytyvät Dronningholmin instagramista. Lyhykäisyydessään ne ovat kuitenkin yksinkertaiset: Lataa instagramiin jouluisia kuvia ja merkitse ne tyyliisi sopivalla hastagilla. Joko #perinteinenluumu tai #moderniomena. Eniten kuvia kerännyt tiimi voittaa, ja voittajajoukkueen kesken arvotaan matkalahjakortti!

Mutta entä se perinteinen joulu?
Itselleni joulun tunnelma syntyy juuri perinteistä. Tuoksut ja maut kuljettavat lapsuuteen, laittavat perhosia vatsaan ja  tekevät mahdottomastakin mahdollista. Koen, että joulussa on taikaa, ja sen tunnelma herkistää. Joulu on kaunis päätös vuodelle, valo pimeän talven keskelle ja juhla joka syntyy sydämessä. Vaalimalla perinteitä, koen itse kunnioittavani myös edellisiä polvia. Valmistan jouluruokaa suvun vanhoilla resepteillä, ja yritän antaa myös lapsilleni niitä samoja muistoja, joita itselleni on jouluista jäänyt. Kynttilän ja piparkakun tuoksu yhdistettynä vasta tuuletettujen mattojen tuoksuun. Joulukuusen tuoksu, ja uunissa paistuva kinkku. Kaikki nämä ovat osa omia jouluperinteitäni.

Tälle joulukonservatiiville on itsestään selvää, että joulutortuissa on luumusydän. Enhän syö jouluna riisipuuroakaan mansikkasopan kanssa! Yhtälailla ihmettelisin jos rapujuhlissa olisi yhtenä ruokalajina lasagnea tai juhannuksena syötäisiin uusien perunoiden sijaan mummonmuusia. Jotkin asiat vain on tarkoitettu olemaan juuri näin. Vuoden ajan voi kokeilla uutta, kokata ja leipoa exoottisia herkkuja, syödä kansainvälisesti ja kokeilla uutta, mutta joulu on joulu ja pääosiltaan sen kuuluu säilyä perinteineen ja tapoineen. Toki uuusia juttuja syntyy sukupolvien vaihtuessa, mutta ne perusasiat pysykööt samoina.

Näpertelin eilen tähtitorttuja kahdellakin tapaa. Perinteisiä suuria torttuja ja pienempiä brie-juustolla höystettyjä cocktailpaloja, jotka sopivat hyvin pikkujoulujen tarjoiluihin glögin kanssa nautittavaksi. Makuja, jotka yhdistyvät vahvasti jouluun.

Vielä pari linkkiä:
Instagramista löytyy seuraavat käyttäjätilit; @dronningholm ja @perinteinenluumu.
Ainoa, mitä teidän kuitenkin täytyy muistaa, on tägätä kaikki jouluiset, ja joulun tunnelmaan viittaavat, kuvanne hastagilla #perinteinenluumu. Kuvien ei tarvitse olla joulutortuista, vaan ylipäätään asioista, jotka mielestänne ovat jouluisia ja kuvastavat jouluista tunnelmaa.

Eli eiköhän räjäytetä koko Instagram, ja laiteta joulun perinteiden sanomaa eteenpäin!
Tästä se lähtee, nimittäin lähtölaskenta vuoden odotetuimpaan juhlaan!

Kyllä vain, perjantain jälkeen hymy on ollut herkässä, ja mieli iloinen. Nimittäin se perjantainen reissu pääkaupunkiseudulle ei ollut ollenkaan turha, vaan pikemminkin välttämätön keittiöremontin etenemisen suhteen. Takaisin kotiin ajelimme myöhään ilalla, mutta iloisina, sillä vihdoin meillä on se kauan kaivattu allas!

Allashan on viivästyttänyt projektia todella pahasti. Meille lupailtiin ensin Ikeasta, että allas tulisi lokakuun puolivälissä, mutta sen jälkeen saapumisajankohta siirtyi kuukaudella eteenpäin. Ikean sivuilta kirjasin itselleni tuotteen valvottavaksi, eli, siinä vaiheessa kun allasta taas olisi varastossa, saisin asiasta ilmoituksen. Vaan sitten kävikin niin, että koko hemmetin allas poistui Ikean sivuilta, eikä sitä ollut enää valikoimissa. Ilmoitusta ei siis tulisi.Koska allas on malliltaan sen verran erikoinen, vaatii se keittiön tasoilta omanlaisensa muodon. Kun alkoi olla epävarmaa tuleeko allasta ollenkaan, tai ainakaan tämän vuoden puolella, olisi ollut aika riskipeliä tehdä työtaso vain tätä kyseistä tiskiallasta varten. Niinpä hommat seisoivat, ja oikeastaan vaan odotimme, jotta jokin asia varmistuisi.

Torstaina mieheni sitten lopulta soitti Ikean asiakaspalveluun, ja kyseli, että onko sitä allasta lopultakaan tulossa, koska emme voineet seurata asiaa Ikean nettisivuilta. Ja mitäpä muutakaan asiakaspalvelu kertoo, kuin että Espoon myymälään on tullut allasta, ja varastossa on 11 kappaletta! Vantaaltakin löytyisi pari. Tosin, näiden jälkeen ei taas ole tietoa, koska uusia on saatavilla.

Espooseen ja takaisin. Ehkä vähän hulluakin, mutta nytpä me päästään eteenpäin! Ja, voi että mä olen iloinen! Eilen ajeltiin taas, ja käytiin hakemassa myös “välitilan” laatat. 8 neliötä kaakelia, jota en jaksanut pitkään aikaan edes miettiä, sillä koko keittiö sai mut vaan kiukkuiseksi. Mutta ei enää, sillä nyt mä tiedän, että me saadaan keittiö valmiiksi ennen joulua. Ainakin melkein! 🙂

Ikeasta nappasin mukaani hyasintteja ja Kodin Terrasta laattakaupoilla amarylliksen. Ostin myös itselleni joululukemista, Hus & Hem, Lantliv ja Landhaus Living, kaikista ihana jouluinen numero, joita olen selaillut hassussa, iloisessa ja jouluisessa, hurmoksessani.

Sellainen viikonloppu täällä siis. Entä mitenkäs hyvinvointiviikko? Oikein hyvin, vaikka perjantaille mahtuikin nopea mäkkärireissu ja irtokarkkia. Mutta voiko tälläisenä aurinkoisena päivänä, yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen, olla muuta kuin iloinen ja hyvinvoiva?! Ei millään!

Suloista sunnuntaita!

Aloin ihan omaksi huvikseni selata blogin joulu -tunnisteen alla olevia postauksia. Oikeastaan ihan hauska palata mielessään taaksepäin, kun kuitenkin jokaiseen kuvaan sisältyy ne omat muistonsa. Mieleen tuli aamuvarhaisen lahjapaketoinnit, kun loppuraskaudessa ei enää uni maittanut. Muistin yhdessä leivotut piparkakut, joulunajan vieraat jne.

Niinpä kokosin joitakin kuvia ihan näin vaan omaa, ja ehkä jonkun muunkin, joulumieltä kohottamaan. Pari viikkoa vielä, ja sitten onkin ensimmäinen adventti ja joulukuu pyörähtää käyntiin!

Joulua on meillä näköjään vietetty parissakin eri väriskaalassa, ja varmaan sama tulee jatkumaan. Oma mieli rauhoittuu nykyään niukemmasta värimaailmasta , mutta lapset rakastavat tonttuja ja possuja, joten mihinkäs niistä päästäisiin. Isoon taloon mahtuu kyllä monenlaista koristetta, eikä joulun tunnelman tarkoitus kai ole olla sisustuslehdestä repäisty, vaan sellainen hyvän mielen juttu, jossa kaikille on jotakin kivaa.

Ensimmäiset oikeat jouluvalmistelutkin ovat jo käyneet mielessä. Lanttuja ja porkkanoita voisi vaikka alkaa jo keittelemään, ja tehdä mahdollisimman paljon muutenkin ajoissa valmiiksi, ettei stressi pilaa tunnelmaa. Joululahjoille en ole ,jokavuotisista uhkauksista huolimatta, suonut vielä yhtään ajatusta, mutta lahjapaperia ja teippiä olen kyllä hamstrannut hyvissä ajoin. Ensimmäiset piparitkin on yhä paistamatta, mutta se asia pitää korjata pikapuoliin. Luulen, että innokkaita apulaisia kyllä löytyy! 🙂

Rentouttavan eilisillan jälkeen, tämä päivä onkin ollut sitten ihan täynnä ohjelmaa. Kohta auton nokka laitetaan kohti pääkaupunkiseutua, joten istumalihaksille on taas käyttöä.

Suloista perjantaita ja viikonlopun aloitusta. Pysykää kuulolla, sillä tulossa on sekä arvontaa, että alekoodia!

Pienen hetken maa oli eilisiltana valkoisen kirjava. Ehdin jo hiukan innostua kurakelien loppumisesta ja kenties lumen tuomasta valostakin. Itselleni pieni pakkanen ja valkoinen maa tuovat myös jonkinlaista rauhallisuutta, ja myönnän, ne vievät ajatukset vahvasti jouluun. Tähän päivään herättiin kuitenkin sateen piiskatessa ikkunoita, joten se siitä. Tai, ei ehkä sittenkään!?

Tiedän, ei ehkä ihan vielä pitäisi joulutella, mutta ollaanhan tässä jo hyvän matkaa marraskuun puolella. Ryhtiä keittiöön -postauksessa kerroinkin, että Homenordin paketissa saapui myös jotakin hiukan jouluisempaa, ja nämä House Doctorin paperitähdet olivat juuri sitä. Mulla oli heti vanhan herran paluun jälkeen selvä visio, että kaappia pitää pukea joulun lähestyessä hiukan juhlavampaan asuun. Perinteisesti kaapinovia on koristeltu kranssein ja seppelein, mutta musta sellaiset jutut ei ehkä sovi meille. Sen sijaan, harmaat paperitähdet tuovat kivaa jouluista ilmettä kaapille.

Halpamarketin lyhtykin päätyi lopulta kaapin päälle. Vähän väriä koritavaran joukkoon!

Tilaukseni mukaan Homenordin väki oli sujauttanut kauniin yllätyksen, nimittäin suloisen ja pitkäkarvaisen islantilaisen lampaantaljan. Talja pääsikin heti keittiön puusohvalle, jossa sitä on halaillut ja silitellyt pienemmät ja vähän isommatkin istujat.

Lupasin miehelleni tähtiä ripustellessa, että lähinnä nyt vain mallailen ja otan tähdet vielä pois. Niin, ei kai joulu tunnu joululta, jos aloittaa liian aikaisin? Toisaalta, ei ne nyt niin kovin jouluiset ole, jos asiaa oikein pohtii. Katsotaan siis miten mun (tai lähinnä tähtien) käy! 😉 Tähtiä näytti olevan Homenordin valikoimissa muitakin kokoja ja värejä. Ehkä näillä voisi koristaa myös muita huoneita jouluisempaan tunnelmaan.

Rauhallista ja rentouttavaa sunnuntaita!

Viimeiset kaksi kuukautta ovat luonnollisesti parhaiten muistissa.
Kuten muihinkin kuukausiin, marraskuuhun mahtui tavallisia päiviä. Mahtui hiiriä ja ihmisiä, juhlaa ja arkea. Aloitettiin rilliralli, otettiin askel kohti joulua, leivottiin pipareita ja ostettiin joululehtiä. Talven tulo oli vielä marraskuussa luonnollisesti odotettavien asioiden listalla. Siis usko talven saapumiseen.
Marraskuussa haettiin apua keinovalosta, ihmeteltiin syksyn leutoa keliä ja ensimmäisiä lumia. Itse koin valaistumisen treenin ja ruokavalion suhteen, ja löysin tasapainon noiden välille kunnollisilla aterioilla. Söin niin että selkään sattui, mutta vihdoin kaikki pakertaminenkin alkoi tuottaa tulosta! Marraskuussa innostuin taas kunnolla Instagramista, ja siitä alkoikin kasvaa jonkinlainen lonkero blogini kylkeen. Arki oli kiireistä, ja pinnaa kiristi välillä niin, että korvissa soi!

Marraskuun kaikki 21 postausta voit lukea täältä.

Joulukuu. Ristiriitaisia tunteita. Lumet sulivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, sää oli leuto, ja talvesta ei ollut tietoakaan – saati valkeasta joulusta.
Joulukuun alussa remppakin eteni taas pikkuisen, eteiset saivat osansa, samoin työhuone alkoi visioitua päässäni. Kuistikin pääsi arvoiseensa asemaan, ja toivotti sekä vieraat, että joulun, tervetulleeksi. Juhlittiin synttäreitä ja loppuvuoden huipentumia, leivottiin niin että jauhopeukalo puutui.

Kamppailin itseni kanssa. Olinko saanut elämäni hallintaan vai en? Näennäisesti ehkä, mutta syksy oli kulunut lähinnä juuri siihen, että kaikki näyttäisi ulospäin olevan kunnossa. Myönsin tappioni; Olin viettänyt viimeiset kuukaudet masentuneena ja väsyneenä. Oli ollut vain niin helppo syyttää kaikkea muuta; Arkea ja ihmisiä lähelläni. Liikaa sitä, liian vähän tätä. Sanoin ongelmani ääneen, pyysin apua ja myönsin inhimillisyyteni. Teimme sopimuksen, että tästä lähtien keskittyisin enemmän totuuteen ja vähemmän näyttelemiseen. Siinä oikeastaan onkin elämänohjeeni tulevalle vuodelle!

Joulukuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Vuosi 2013 oli vauvavuosi. Ja, kuten vauvavuodet yleensä, tämäkin oli samaan aikaan sekä rakas, että raskas. Elämästä ja itsestään voi kuitenkin oppia, ja aika aikansa kutakin. Tässä vuosi tiivistettynä kuuten postaukseen. Mutta, mikäli sen haluaisi laittaa vielä tiiviimpään pakettiin, kääntyisin Frank Sinatran puoleen. Sehän on kuitenkin vain elämää!

That’s life, that’s what people say. 
You’re riding high in April, 
Shot down in May. 
But I know I’m gonna change their tune, 
When I’m right back on top in June. 

That’s life, funny as it seems. 
Some people get their kicks, 
Steppin’ on dreams
But I just can’t let it get me down, 
Cause this big old world keeps spinnin’ around. 

I’ve been a puppet, a pauper, a pirate, 
A poet, a pawn and a king. 
I’ve been up and down and over and out 
But I know one thing: 
Each time I find myself flat on my face, 
I pick myself up and get back in the race. 

That’s life, I can’t deny it, 
I thought of quitting, 
But my heart just won’t buy it. 
Cause if I didn’t think it was worth a try, 
I’d have to roll myself up in a big ball and die.

Nyt matkalle vuoteen 2014. Toivotan sen vielä kerran tervetulleeksi – kuoppineen ja huippuineen!
Leppoisaa loppiaista ihanat, nyt kohti valoa ja kevään aurinkoa – parempaa vuotta!

Arki on alkanut ja joulu on juhlittu, mutta tunnelmasta yritetään silti nauttia viimeiseen asti. Jos jotain hyvää vallitsevista sääolosuhteista pitää mainita, niin tänä vuonna kuusi ei ainakaan häiritse tiputtamalla neulasiaan. Se saakin ihan rauhassa seistä olohuoneen nurkassa tuomassa tuikettaan. Kannetaan se pois sitten ensi vuonna. Tammikuussa aloitan muutenkin kevään odotuksen. En ehkä odota nyt niinkään vehreyttä ja lumettomuutta (niistä on kyllä nautittu), vaan pitenevää päivää, auringonpaistetta ja valkoisia hankiakin jonkin verran. Valoa, sitä odotan ja sitä tarvitsen!

Tänään näissä raukeissa tunnelmissa. Hengailua villasukissa, töitä, kotitöitä, pihatöitä, salia – ja ehkä illalla perinteinen sohva ja Netflix. Onhan sitä siinä yhdelle sunnuntaille jo ihan tarpeeksi.
Ulkona paistaa, ja taidan kaapata Alman mukaani pikku kävelylle. Ties vaikka bongaisi leskenlehtiä! No ei ehkä sentään. Nyt kuitenkin paistaa, ja ilma on kuin maaliskuun lopulta. Nautin!!!!

Suloista sunnuntaita – sulle ja mulle!

Meidän joulu päivittyi tosiaan tänä vuonna lukuisin kuvin Instagramin puolelle, kuten Facebookissakin vinkkasin. Tämä siitä syystä, että kuvien lisääminen sinne on nopeaa ja vaivatonta, ja halusin pitää pienen paussin täältä blogin puolelta ja säästää aikaa itse joulunviettoon.

Aatonaatto veti joulumme hiukan uusille uurille, sillä ilta meni K:n lääkärireissuun ja kinkunpaistot ja moni muu valmiiksi aikataulutettu asia pitikin sumplia uusiksi. Lahjat saatiin kuitenkin yöllä pakettiin, kinkku syötiin aattona lämpimänä jne. Aaton vietimme varsin perinteisellä kaavalla. Appiukkoni oli meillä seuranamme, miehet kävivät joulusaunassa, söimme, ja odotimme pukkia. Joulupäivä taasen meni koko porukalla pyjamissa. Laiskoteltiin, nukuttiin päikkäreitä, luettiin, pelattiin jne. Eilen ruokavieraina oli mieheni isovanhemmat, ja tänään onkin jo palattu arkeen.
Joulu oli tänä vuonna musta paitsi ulkona, myös sisällä. En oikein jaksanut innostua suuremmista joulukoristeluista, ja kattauksetkin menivät aika simppelillä linjalla. Toisaalta, kun on koko syksyn syönyt ateriansa muovirasioista, tuntuu aika juhlavalta käyttää kahta lautasta ja pöytähopeita! Joulupäivän PJ-bileitä lukuunottamatta blogin kautta saatu Lumoan -mekko toimi joulun juhla-asuna, ja osoittautui oikein mukavaksi.

Nyt on lomat lomailtu, ja tämä bloggari aikoo pikkuhiljaa tarttua vastaamattomiin kommentteihinne. Niin huono omatunto laiskuudesta ja kaikesta kiireilystä. Lupaan parantaa tapani, pahoittelen ja pyydän anteeksi.
Toivottavasti kuitenkin teillä kaikilla oli oikein mukava joulu, akut on ladattu ja mieli täynnä energisiä ja positiivisia ajatuksia uudelle vuodelle!

Enemmän kuvia ja tunnelmia tosiaan löytyy sieltä instan puolelta.

Leppoisia välipäiviä!