Nämä ihanat karvapallot, vakituiset kesänaapurimme, ovat taas ilahduttaneet läsnäolollaan keväästä asti. En edelleenkään osaa sanoa, johtuuko lammasrakkauteni lapsuuden muistoista, vai onko se vain erityistä kiintymistä johonkin eläinlajiin. Keväästä asti olen kuitenkin nauttinut lampaiden tuoksusta, ja ihaillut niiden verkkaisaa elämistä. Niin suloisia naapureita! Aurinkoa ihanat!

 

 

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt niin tiiviisti yhdessä lasten ja perheen kanssa, että tuntuu miltei oudon hiljaiselta olla kaksin Klaaran kanssa! Siitäkin huolimatta, että kolmevuotiaassa on ehkä enemmän virtaa kuin meissä muissa yhteensä. 🙂

Edellisen kotimme pihassa oli vadelmapensaat, joita jäin hiukan kaipailemaan muuttomme jälkeen. Ajatuksena on, että sitten kun piharakennuksen tausta saadaan siivottua ja raivattua (puutavaraa useamman asukkaan jäljiltä) ja paikalle saadaan kunnon keittiöpuutarha, pihassamme olisi jälleen sievät vadelmarivit. Tämä kesä tosin laittaa miettimään, sillä juuri tuolla talousrakennuksen takana kasvaa aivan hullusti villivadelmaa, samoin kuin tässä lähialueilla muutenkin. Ja tämä kesähän tuntuu olevan oikein vadelmakesä!

Ehkä alankin leikkaamaan villivadelmia, ja saamme hyödyllisen raja-aidan itsellemme. Riittää sitten enemmän maata kaikille muille hyödyllisille kasveille! 🙂

Eilen syötiin suut siniseksi mustikoita ja tänään on herkuteltu vatuilla. Ihana ihana kesä. Käyttäkää sitä hyväksi!

Täydellinen kesäpäivä ollakseen maanantai. Onneksi mieheni kesäloma loppuu vasta tähän päivään, ja näin ensimmäinen viikko arkisempaan rytmiin lähtee pehmeästi laskien vasta tiistaista. Mutta tänään on siis virallisesti se viimeinen koko perheen yhteinen päivä. Kolme viikkoa mennä suhahti melkoisen nopeasti. Sanoisin jopa että ennätyksellisen nopeaan!

Sainpas muuten tänään ensimmäisen kunnon kesäsateen niskaani. Tiedättekö ne hauskat sadekuurot, jotka osuvat suoraan päällesi, vaikka tien toisella puolella paistaakin aurinko. Samalla kun suuret ja raskaat sadepisarat hakkaavat päälle ja rummuttavat auton kattoa, joka puolella tuoksuu kesäsade. Siinä on muuten ihan oma tuoksunsa! Hameenhelmat hulmuten juoksin sateessa herneämpärini kanssa autoon, ja kohta taas paistoikin kauniisti. Ihania nämä kesäkuurot, jotka menevät ja tulevat.

Tämä kesä on pitänyt sisällään täydellisiä päiviä. Vaikka yhteiset päivät jäävät nyt vähemmälle, kivat muistot säilyvät vielä pitkään. Tämä kesä on ehdottomasti se kesä, jona olen tuntenut olevani onnellinen!

Ihanan rentoa ja aurinkoista päivää! ♡

Nopeat heipat!

Meitä on tänään hemmoteltu ystävien läsnäololla ja edessä on vielä mukava ilta kortti- ja lautapelien ääressä. Niin, ja toki syöminen kuuluu myös illan suunnitelmiin. 🙂

Nyt kuitenkin saunomaan ja kesäillasta nauttimaan ulkosalle.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja uuden viikon aloitusta!

Hei ihanat!

Vielä löytyy ojanpientareilta luonnonkukkia maljakkoon asti. Tässä juuri mietiskelin, että mitenkä siihen taas tottuukaan, kun väri-ilottelun sijaan katsellaankin kostean ruskeaa maata ja mustia kynnettyjä peltoja. No, ei mennä siihen ihan vielä, nautitaan toki kesästä tässä ja nyt.

Siskoni lapset lomailivat vanhempieni luona, ja meillä oli myös parina yönä serkkuja yökyläilemässä. Tänään kuitenkin jatketaan kesänviettoa taas ihan omalla porukalla ja rennosti kotoillen.
Lapset poimivat kesällä monia pieniä kimppuja ilokseni, mutta nyt yhdistimme voimamme ja keräsimme oikein suuren puskan luonnonkukkia keittiön piristykseksi. Samalla reissulla löytyi suut makeaksi asti metsämansikoita ja vadelmia, ja aurinko porotti selkään oikein polttavan kuumasti. Juuri tällaista kesän kuuluu ollakin!

Tämä päivä kruunataan pienellä lepotuokiolla (minä ainakin kirjani seurassa), ja kenties saunakin lämpenee illaksi.

Ihanaa kesäpäivää!

Hiphei, ja ihanaa uutta viikkoa! Me starttasimme aamulla Torniosta kohti kotia, joten pitkä päivä on edessä. Matkamme alkoi aikaisin lauantai-aamuna ja sitä väritti mukavasti yhden lapsen oksennustauti, joka päätti puhjetta matkan puolivälin jälkeen. Ensimmäisen yön vietimme Oulussa, ja täytyy myöntää, että jonkin aikaa olisin vain toivonut olevani kotona. Mutta kuten yleensä, vatsataudit tulevat ja menevät, ja niin oli tämäkin nopeasti ohi.

Eilinen vietettiinkin sitten Tornionjoen molemmin puolin, sää oli kaunis, vaikka pieniä kuurosateitakin välillä toki tuli. Oikein ihana viikonloppu vatsataudista huolimatta, ja onneksi nuo lapset ovat sellaisia nopeita toipujia. 🙂

Maisemat olivat hulppeat, ja kyllä, tosinainen kapuaa koroissa! 😉

Muistakaahan osallistua tuohon Dermosil -arvontaan!

Hei ihanat!

Voi tiedättekö, eilinen oli varmasti yksi tämän kesän parhaita päiviä! Alunperin oli nimittäin tarkoitus, että hyppään aamulla junaan, ja käväisen Helsingissä nopeasti työasioiden merkeissä. Illaksi kotiin jne. Mutta sitten tuli kuningasidea lähteäkin koko perheen voimin, ja viettää loppupäivä Korkeasaaressa. No, palaverini jälkeen taivas näytti kuitenkin sen verran uhkaavalta, että salamoinnin ja jyrinän säestyksellä päätimme jättää pääkaupunkiseudun hulinan taaksemme ja suunnata auton nokan rannikon kautta kotiin.

Aikoinaan kun haaveilimme muutosta ja sen The Kodin löytymisestä, harrastimme paljon “talobongausta”. Tähän kuului kotikunnan ja lähiseutujen pikkuteiden ajelu, ja ihanien talojen ja miljöiden katseleminen. Vaikka tällä hetkellä, en edes halua ajatella muuttavani minnekään, pidän tuosta autoilusta yhä; Katsella taloja ja maisemia, ja pohtia, minkälaisia ihmisiä missäkin asuu. Harrastan tätä mielikuvitusleikkiä muuten busseissa ja junissakin. Keksin mielessäni kanssamatkustajille tarinoita. Nimiä, ammatteja, elämäntilanteita. Jos aika käy kovin pitkäksi, käytän salapoliisiromaaneilla kyllästettyä mielikuvitustani, ja sepitän mielessäni rikoksia. Motiiveja, epäiltyjä ja kaikkea mitä nyt perus dekkariin kuuluukin. Jep, tiedän! Vähän ehkä pöljän kuuloista, mutta minkäs sitä itselleen voi. 🙂

Mutta takaisin eiliseen! Meillä ei todellakaan ollut minkäänlaista suunnitelmaa Korkeasaaren jälkeen, joten ajelimme hyvinkin epäloogisesti vähän sinne tänne. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kasvihuoneilmiö, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Hauska paikka, täytyy sanoa. Ei ehkä varsinaisesti tavaraa omaan makuuni, mutta ehkä juuri siitä syystä sellainen erilainen pysäkki. Lapsille paikka tarjosi paljon ihmeteltävää ja nähtävää.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Billnäsin ruukkia. No, erilaiset vanhat ruukit vain kuuluvat kesämatkailuun, joten tätä ei ehkä tarvitse sen enempää edes selitellä! 🙂

Billnäsin jälkeen seuraava kohteemme oli Tammisaari. Kaltaiselleni sisämaassa syntyneelle, kasvaneelle ja eläneelle rannikko on aina kiehtova. Aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta ja merituulikin oli kohtalaisen lämmin.

Koska tässä kohtaa tiesimme jo, että kotiin pääsisimme vastaan myöhään illalla, päätimme jatkaa matkaamme vielä Hankoon koukaten. Autossa istumisen lisäksi käveleminen raikkaassa kesäilmassa myös virkisti mukavasti, ja lapset keksivät tekemistä paikassa kuin paikassa. Mikä parasta, olin itsekin niin lomatunnelmissa, etten jaksanut pingottaa oikeastaan minkään suhteen. Tämähän tarkoitti sitä, että päivän aikana syötiin ja juotiin, mitä mieli teki, ja nukkumaanmenoajoille viitattiin isolla kintaalla.

Päivä oli siis hyvinkin tiivistä yhdessäoloa ja Perheaikaa isolla alkukirjaimella. Koska viikonlopulle on suunnitelmissa vähän pidempää automatkaa, tämä eteläisen Suomen samoaminen kävi myös hyvästä harjoituksesta.

Vapaapäivän jälkeen kotona oleminen tuntuu taas hyvin virkistävältä sekin. Ja kenties vielä virkistävämpää oli nukkua aamulla kymmeneen asti!

Mutta nyt virittelemään jotakin lounaan tapaista. Taitaa kääntyä grillaamisen puolelle!

Roope Ankka väitti, että ilmaiseksi on maailman kaunein sana, mutta itse ehdottaisin sanaa hiljaisuus. Eilen illalla tuntui niin ihanalta palata kotikylän hiljaisen keskustan kautta hiljaiseen kotipihaan ja rauhoittavan hiljaiseen kotiin. Kolme vuorokautta hulinan ja lasten raikuvien huutojen keskellä vaati veronsa, ja tuntui, että kupolin poksahtaminen oli varsin lähellä. Tosin huomaan olevani omassakin perheessä poikkeustapaus, sillä tänään muut ovat haalineet ympärilleen musiikkia ja muuta mölyä, kun taas itse olen vetäytynyt nauttimaan omasta rauhastani.

Joskus aikaan ennen lapsia, ehdotin miehelleni, että osallistuisin kymmenen päivän mittaiseen retriittiin, ja kun miehelleni selvisi, että “leirin” ideana oli olla hiljaa 10 päivää 500 euron hintaan, hän ehdotti, että voisi olla puhumatta kanssani vastaavan ajan 250 eurolla. Hassua on se, että tunnen joukoittain ihmisiä, jotka ajattelevat asiasta mieheni kanssa samalla tavalla, mutta en ketään, joka olisi valmis muutaman päivän täyshiljaisuuteen, tai ainakin osittaiseen hissutteluun – saatikka maksaisivat siitä!

No, mutta eilen oma koti ja oma piha tuntuivat melkein meditatiivisen hiljaisilta (lapset nukahtivat heti kotiin päästyämme), ja raikas kesäillan tuulenvire rauhoitti koko kroppaa koneellisesti ilmastoitujen kolmen päivän jälkeen. Ai että, miten ihanalta puutarha tuoksuu, kun illan kosteus alkaa vaikuttaa maassa. Näissä hetkissä oppii itsestään paljon: missä on minun paikkani, mistä nautin – ja mihin ammatinvalinnassa kannattaa jatkossakin kiinnittää huomiota. 🙂

Tämän päivän ohlemassa on ollut niinkin eksoottista tekemistä, kuin pyykinpesua ja siivousta, mutta jollakin sairaalla tavalla olen nauttinut molemmista. Tänään on myös mansikkapäivä, joten seuraavaksi aion istua keittiön pöydän ääreen ja perata tuon vajaan laatikollisen, mitä lastista jäi herkuttelun jälkeen jäljelle. Huominen (kaupunki)päivä taitaa startata mansikkasmoothien avulla!

Tänään nautin kuitenkin vielä omasta rauhallisesta saunahetkestäni ja rentoudun oman kodin ilmaiseen retriittiin, kun lapset illalla nukahtavat. 🙂

Mutta hei, iso kiitos kaikille Kirami -arvontaan osallistuneille! Tällä kertaa voiton vei Nimimerkit Mummo ja Merja, joista ensimmäiselle osui Freedome -tulisija ja toiselle kaksi Triholdy -elementtiä. Onnittelut voittajille, ja ihanaa rauhallista heinäkuun iltaa!

Aurinkoista perjantai-iltaa!

Minä olen olosuhteiden pakosta ollut melkein koko päivän sisätiloissa, mutta ainakin ikkunan kautta on tullut ihailtua auringonpaistetta. Ja muuten aika virkistävää merituultakin on tullut haisteltua pikkuisen. 😉

Mutta asiaan: Tulin nimittäin muistuttamaan teitä Kirami -arvonnasta, jossa tosiaan on jaossa yhdelle onnelliselle voittajalle Freedome -ulkotakka ja yhdelle onnekkaalle Triholdy sisustuselementit. Jos et siis ole vielä osallistunut arvontaan, tee se nyt. Ja jos ei omaa pihaa ole, tai sinne ei jostain syystä voi tuotteita sijoitaa, on aina toki luvallista laittaa palkinto eteenpäin vaikka lahjan muodossa. 🙂

Arvontaan pääset tästä linkistä!

Ihanaa kesäviikonlopun aloitusta!

Pavlovan makuiset keskiviikkoterveiset!

Täällä jatkuu elämä varsin kesäisesti, jopa lomamaisesti. Päivän ehdoton kohokohta oli saada vanhempani ja siskoni perheineen kylään, ja sen kunniaksi tein pavlovan, joka mansikoineen päivineen maistuu ehdottomasti kesälle. Seitsemän valkuaisen kakusta ei jäänytkään kuin likainen kakkuvati.

Tänään vielä nautitaan kesäisestä säästä ja vietetään ilta ulkona. Huomenna vuorossa pientä pakkailua ja reissaamista, mutta niistä lisää myöhemmin!

Nauttikaa auringosta!