Eilen löytyi oikea kesämoodi, sellainen tässä ja nyt, eikä sitten kun. Kesää parhaimmillaan ja Suomea parhaimmillaan. Voi kunpa tätä voisi purkittaa, ja ottaa satsin siinä vaiheessa kun ympärillä on pelkkää mustaa, kylmää ja pimeää! Koska kuitenkaan ei voi, on nautittava nyt.

Ensiviikolla edessä on uuteen osoitteeseen siirtyminen, ne uudet kujeet ja vanhat kujeettomuudet jatkuvat indiedaysin puolella. Nyt koitan ottaa rennosti ja nautiskella kesästä, tehkää tekin samoin!

Mitä blogin muuttoon tulee, tulen teille vielä asiasta paremmin ilmoittelemaan, ja facebookissa ainakin pysytään sitten ajantasalla.
Nyt minä kuitenkin sanon moi, ja siirrän itseni aurinkoon!

Viime päivinä ei juuri ole hellevaatteita tarvittu. Olen tallustellut kotona villasukissani, miettinyt syksyä, ajan kulkua, tulevia juttuja ja kaikennäköistä muutakin. Tuntuu jotenkin niin kovin haikealta katsoa kun syysleimut kukkivat kauniina, komeamaksaruoho alkaa saada hentoa punaa ylleen ja vehnäpellot muuttavat väriään. Eletään kuitenkin vasta heinäkuuta, kenties lämpimät ovat vielä tulossa, ja elokuu todistaa kesämme siirtyneen kalenterivuoden keskivaiheilta hieman eteenpäin.

Kuistilla on kuitenkin lämmin, vaikka ulkona puhaltaa kylmä tuuli. Kesäkengät odottavat kaikessa rauhassa, että uskallan taas luopua sukistani ja paljastaa varpaani. Aurinkoa ja lämpöä odottavat myös Tine K:n kesäkassi ja BeckSöndergaardin ohut puuvillahuivi. Kaikki ne merkitsevät minulle rentoa kesäelämää, loman tunnetta ja huolettomuutta.

Vanhoilla Scollin sandaaleillani on myös toinen merkitys. Samaisissa kengissä astelin ensimmäisen kerran katsomaan tätä taloa. Muistan kuinka riisuin kesäkenkäni eteiseen ja sipsuttelin paljain jaloin talossa. Mielialani oli samaan aikaan kiihtynyt, jännittynyt, mutta onnellinen. En varmaan voi koskaan luopua noista kengistä!

Kuistin valoisasta ja kesäisestä tunnelmasta pitää nyt kuitenkin siirtyä pikkueteiseen. Koneella istumisen sijaan on tehtävä jotakin, että punaruskeasta värimaailmasta päästään tähän samaan raikkauteen ja valoisuuteen, joka vallitsee verannalla.

Kenties huomenna jo lämpöisemmin terveisin! Suloista sunnuntaita!

Kesäistä asua, ja pohdintaa lyhyistä lahkeista. Ajatukseni shortseista ovat nimittäin hiukan ristiriitaiset. Toisaalta lyhyet lahkeet kuuluvat kesään, mutta jokin tuossa paljaskoipisuudessa kuitenkin aina vieroksuttaa. Shortsimuoti on tällä hetkellä tosi lyhyttä, ja mulle tuleekin aina jotenkin kovin alaston olo pikkuisissa kesähousuissa. Omassa pihassa ne menee kyllä, sellaiset rennomman malliset, joissa jalatkin saavat mukavasti aurinkoa. Ja, vaikka puutarhatöitä tehdessä pitkät lahkeet olisivatkin käytännöllisemmät, kärsin nokkosen piiskaamat reidet ihan vain ajatuksella “kun on kesä, käytetään shorteja”.
Pidän lyhytlahkeisista shortseista myös urheillessa. Esimerkiksi pyöräillessä lyhyet lahkeet on hurjan kivat, aurinko lämmittää jalkoja, ja ihokin ruskettuu liikkuessa tasaisemmin. Sisällä hikoillessa paljaista jaloista haihtuu mukavasti lämpöä, ja olo on huomattavasti siedettävämpi.

Mutta kategoria siistit shortsit-kaupunkishortsit onkin sitten asia erikseen. Kolmekymppisenä jalat eivät luonnostaankaan ole kuin viisitoista kesäisellä, muhkuraa on tullut sinne tänne. Omat jalkani tosin ovat olleet arpiset ja rupisetkin kautta pienen elämäni. Kiitos kuuluu varmaan sille, että lähdin kävelemään jo reilun seitsemän kuukauden iässä, ja oikeastaan en ole koskaan oppinut kävelemään kunnolla. Krompsin harvase päivä, tai vähintään piiskaan jalkojani niillä nokkosilla.

Olen kuitenkin yrittänyt opetella myös siistiä shortsipukeutumista. Suurempaan alastomuuden tunteeseen helpottaa peittävämpi yläosa. Kun paidassa on vähintään 3/4 hiat, olo on huomattavasti “suojaisemapi”.  Vaikka erilaiset kuviot ja raidat ovatkin nyt muodikkaita, omat kesäbyysat saavat olla mahdollismman hillityt ja yksinkertaiset. Nämä H&M:n shortsit ostin viime keväänä, mutta vauvamahan vuoksi niiden käyttö jäi vähemmälle. Käännetyt lahkeet, prässit ja pienet kultaiset napit takataskuissa, tekevät shortseista hillityn klassiset.

Ymmärrän varsin hyvin, että shortsit ovat kielletty useammalla työpaikalla. Varsinkin siis nämä lyhyet yksilöt. Toisaalta itse en vartavasten lähtisi ravintolaankaan piskuisilla lahkeilla, mutta muiden vaatetukseen en juuri kiinnitä huomiota. Veikkaan, että kuten monessa muussakin pukeutumisesa, myös shortseissa pätee vanha viisaus: Pääasia on, miten asusi kannat!

Turha varmaan mainita, että samat ajatukset risteilevät päässäni myös puhuttaessa kovin lyhyistä hameenhelmoista. En varmaankaan turhaan kutsu itseäni farkkutytöksi, pitkät ja paksut lahkeet ovat itselleni kuin eräänlainen suojahaarniska.
Mutta olenko vain kovin estynyt ja vanhanaikanen, vai löytyykö joukosta muitakin pelokkaita shortsipukeutujia?

Näin heinäkuussa kun puoli Suomea lomailee, ja blogejakin luetaan harvakseltaan, joutuu välillä oikein väkisin miettimään, mitä niin kovin tärkeää asiaa mulla oikeastaan tänne olisikaan. Päädyin kuitenkin siihen, että päivitellään kesäelämää blogiin kuitenkin – ainakin niiden iloksi, jotka blogeja kesäisinkin kuluttavat.

Täällä on ollut tänään pelkästään aurinkoinen kesäpäivä, ja suurin osa siitä kului ihan vaan omassa pihassa. Ja ihan vain tekemättä juuri mitään! En oikeastaan ole vielä ehtinyt ulkona  puhtaasti nautiskelemaan omasta pihasta, aina kun on ollut jotakin kuokittavaa tai nypittävää. Ja olisihan ollut tänäänkin, mutta joskus on pakko ottaa rennosti ja antaa olla!

Alkuillasta kävimme järvellä uittamassa Niiloa. Pikkukalastaja narrasi kaloja, ja mustikatkin saatiin piirakkaa varten. Iltalenkin päälle istuin ylhäisessä yksinäisyydessäni omassa pihasaunassa, ja aloin ymmärtämään saunomisen filosofiaa. En ole koskaan ollut saunaihmisiä, lähinnä löylytellyt loppuraskaudesta, jonkinlainen taka-ajatus mielessäni. Nyt sisälläni alkaa kuitenkin herätä suomalainen saunoja, ymmärrän jo, miksi joku malttaa istua vain paikallaan, ja hikoilla, vaikka yhtälö on aina ennen ollut mielestäni totaalisen turha!

Tuossa juuri astellessani saunasta omaan pihaan, tuntien kesäillan raikkauden ja lintujen iltaisen viserryksen, koin ihmeellisen rauhan tunteen. Hassu juttu, että sauna, tila jonka olemassaolosta en ole aiemmin juuri välittänyt, antoi mulle sen suurimman olen tullut kotiin -fiiliksen. Siinä pyyhe ympärilläni, omaa pihaa katsellessa, meinasin melkein pakahtua onnesta. Juuri tälläistä elämän pitääkin olla!

Terveiset siis saunasta, ja onnelliselta saunojalta. Huomenna jotakin vähemmän syvällistä, lupaan!

Paloja päivän varrelta Instagramin muodossa. Pinteres jo tulikin käsiteltyä pinterest – koukuttava harrastus -postauksessa, mutta kuka myöntää hurahtaneensa instaan? Itse vasta opettelen, vaikka tilin olenkin luonut jo melkein vuosi sitten. Toisaalta ihan kiva harrastus, ja miksei blogissakin voisi välillä olla hiukan enemmän realityä!

Tätä täällä, mitäs siellä?

Kesä menee nopeasti, ajatella, että elellään jo heinäkuuta! Aurinko ja kesäinen sää helli ainakin täällä viikonloppun viettäjiä, ja vielä eilenkin nautittiin rennosti auringon paisteesta. Viikonloppu omistettiin pihatöille, pienille maalauspuhteille ja saunan pesulle. En ole koskaan erityisemmin välittänyt saunomisesta, mutta pitää myöntää, että tuossa omassa pihasaunassa löylyt tuntuivat kyllä uskomattomattoman ihanalle.
No, mutta koska Suomen kesä ja kesäsää ovat mitä ovat, vaihdetaan helletoppi tänään paitaan ja pitkiin housuihin; tylsään mutta asialliseen kaupunkiasuun. Toisaalta, näyttäähän vaaleansininen paita aivan erilaiselta kesäisen ruskettunutta ihoa vasten!

Kuvissa näkyy meidän pihapatio, tai tuollainen laatoitettu alue, jonka kaivoimme esiin. Laattojen päällä kasvoi paksu sammalkerros, ja sora-alue oli sekin rehevöitynyt rumaksi. Nyt silmä lepää suorilla linjoilla ja siistityillä reunoilla. Kelpaahan tuossa istuskella!

Muutamia juttuja olen tässä teille jo heinäkuun varalle työstänyt alkuun. Ainakin jotain grilliherkkuja ja muuta syötävää otetaan esiin, kosmetiikkakokeiluja olisi tarkoitus käydä läpi ja Almakin esittäytyy yleisön pyynnöstä. Lisäksi tässä voisi uhrata ajatuksen myös pihasaunan kaunistamiselle ja muillekin sisustusjutuille.

Että sellaista heinäkuulle. Niin, ja aurinkoa tietysti – sulle ja mulle!

PS. Pitääkin varmaan kehittää tuohon vyöhön jotenkin yksi reikä. Roikkuupa tyhmästi….

Rakkaudesta herkkuihin ja rakkaudesta kesäherkkuihin.
Koin tarpeelliseksi jakaa vielä kanssanne maailman yksinkertaisimman ja helpoimman vohveliohjeen. Vaikka kesäisenä jälkkärinä mansikat ja vaniljajäätelö ovatkin lyömätön pari, voi pankin räjäyttää lisäämällä annokseen vielä itse paistetut vesivohvelit. Varma makukolmikko, joka sopii isompaan ja pienempäänkin herkkusuuhun.

Lainasin äidiltäni ikivanhaa (voi kauhea, kuulostaa ihan siltä kuin äitinikin olisi ikivanha – joka suinkaan ei ole totta) vohvelirautaa, ja vaohvelirautalaatikkoon äiti oli säilönyt jostakin järjettömän vanhasta (eli suurinpiiretin ikäisestäni) lehdestä leikkaamansa vesivohveliohjeen. Helppo kuin mikä, ja ainekset löytyy varmasti jokaisesta kaapista. Ohjeesta tulee noin kymmenen vohvelia, joten paistaminenkaan ei vie tolkuttomasti aikaa.

Vesivohvelit

n. 10kpl

2 munaa
1/3 l vichyä
3 dl erikoisvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
1dl voisulaa

Vatkaa munia kevyesti, lisää vichy, sitten vehnäjauho-leivinjauhe- ja suolaseos, ja lopuksi jäähtynyt voisula. Sekoita sen verran, että ainekset sekoittuvat tasaiseksi. Paista taikinasta heti vohveleita.

Maha täynnä herkkuja on mukava aloitella helpompaa iltaa numero kaksi. Veikkaan, että ohjelma kallistuu perinteiseen sohva + tv -kombinaatioon, mutta väljäkös tuon, eikös nyt ollutkin tarkoitus ottaa rennommin.
Aikainen aamuaika neuvolaan pitää huolen siitä, että liian rennosti ei päästä ottamaan. Onneksi äidin sijaan vaakaan laitetaan tytär, juuri nyt olo on aika heavy.

Herkullista ja aurinkoista iltaa teille. Palaan kommentteihinne huomenna, ja julistan myös kirja-arvonnan voittajat.
Siihen asti:
MOI!

Halusin vain tulla nopeasti huikkaamaan teille kaikkile mukavaa juhannuksen aikaa:
Aurinkoista, lämmintä, lämminhenkistä ja ennen kaikkea turvallista juhannusta kaikille!

Vähintään yhden sadejakson saapumisen voi kesälle kuin kesälle ennustaa. Poikkeuksetta taivas repeää joka kesä parhainpaan pioniaikaan. Riippumatta lajikkeesta, kasvuvyöhykkeestä tai kukinta-ajasta, ilmaantuu paikalle vähintään nopea ja raju ukkoskuuro. Totuus, joka todisti olemassaolonsa tänäkin vuonna.
Vaan minäpä en jättänyt kukkiani sateen hakattavaksi, vaan kannoin ne sisään. Melkein kaikki aukeamistaan suunnittelevat yksilöt on pelastettu, ja koti on täpötäynnä suuria pionikimppuja. Jättimäisiä valkoisia pompomeja, ja eri värisiä pioninnuppuja.

Kukkameri antoi ainakin sen verran energiaa ja voimia, että sain koko talon siivottua, ja selvitin vielä lastenhuonetta koetelleen kaaoksenkin. Juuri nyt, paikkojen ollessa lähes tiptop ja pikkuväen tuhistessa tyytyväisenä pahnoilaan, olo on varsin tyytyväinen ja raukea. Mukava asento sohvannurkkaan, ja lasi punaista lempparia käteen; Perjantai ilta on siinä. Täydellinen sellainen!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Joitakin kuvia matottomasta olohuoneesta. Pidän ihan hirmuisesti tuosta vaaleudesta, ja ihanasta valosta. Miltei harmittaa, että jokin matto on lattiaan talveksi levitettävä. Toisaalta, itseni tuntien, saatan syksyyn menessä jo kaivatakin vaihtelua.

Vaaleisiin puulattioihin kyllästyn tuskin ikinä, niin kauan ehdin niistä haaveilla. Mistä tulikin mieleeni, että kesäksi oli suunniteltu lattioiden maalausta. Pitäisi vain saada siihenkin touhuun aikaa ja rauhaa, katsotaan kuinka käy. Kesät tuppaavat mennä ohi hiukan liian nopeasti.

Villejä lupiineja, niitä riittää maljakkoonkin. Samoin köynnöshortensiaa, jota kiipeilee vähän siellä täällä. Onneksi on kukkia, joista voi keksiä asiaa, eikä tarvitse sitä tikusta vääntää.

Lyhyestä kuitenkin virsi kaunis; Toivottelen kaikille mitä parhainta torstaita, ja siirryn tekemään jotakin hyödyllisempää. Aurinkoa kamut!