Pari viimeistä päivää on, sääolosuhteidenkin vuoksi, ajanut minut nojatuolinnurkkaan tuumailemaan. Kaivoin esiin läjän sisustuslehtien kesänumeroita, ja etsin itselleni puutarhainspiraatioita. Eniten omaa silmääni miellyttävät rennot ruotsalaispuutarhat. Englantilaiset ovat jo liian runsaita makuuni kaikkine ruusuineen ja muotoaidanteineen, mutta ruotsalaisissa puutarhoissa on sitä jotakin. Runsautta, ja samalla rentoa otetta.

Välillä on hyvä muistutella itselleen, mitä puutarhan suhteen haluaa, eikä vain sokkona tehdä pelkästä tekemisen ilosta. Ja kuten melkeinpä kaikessa tekemisessä, etäisyyden ottaminen välillä selkiyttää ajatuksia. Tauko tekee hyvää, ja avaa silmät uudelle perspektiiville.
Tuumaustaukojani olen viettänyt olohuoneessa. Kesäisempään asuun huoneen sain yksinkertaisesti rullaamalla matto pois. Vaikka pidänkin niistä Ikean luonnonkuitumatoista, omaan silmääni matto sotii pahasti Tine K:n tarjotinpöydän kanssa. Ensi talveksi matto-ongelma pitää ratkaista, sen verran on noilla matoilla tälläisessä talossa eristävää vaikutusta, mutta nyt kesän ajan saa mennä ilmankin. Nautitaan vaaleudesta ja valosta.

Mutta ei tässä suinkaan ole mukavasti paria päivää vain sisällä vietetty; Nyt kun sää on viilentynyt, kunnon suojavaatteiden käyttö ulkona on huomttavasti mukavampaa, kuin helteellä. Ja kun on kunnon releet niskassa, on puutarhan raivaaminenkin huomattavasti mukavampaa.

Se on käsittämättömän ihana tunne, kun lähtee liikkeelle repimällä koiranputkia ja nokkosia muutaman kotikärryllisen, raivaten paksumpia oksia vesurilla ja yht’äkkiä huomaa katselevansa selvää kukkapenkkiä! Haa, siinähän onkin parin metrin rivi pioneja, iso kaistale päivänliljaa, ja suuri alue ritarinkannuksia! Kaikkea sitä voikin löytää – omasta puutarhastaan!

Noin karkeasti arvioiden, olemme parin päivän sisällä saaneet muutaman sata neliötä puutarhaa lisää! Tontti on vuosien saatossa ryvettynyt reunoiltaan aika pahastikin, kasvanut lähestulkoon umpeen monin paikoin. Tuota raivaamista onkin vielä moneksi kesäksi.

Mutta jotta päästäisiin taas eteenpäin asian kanssa, vedän saappaat jalkaani ja lähden ulos. Palataan, kamut!

Tiedättehän, sisällä käydään vain kääntymässä, nukkumassa ja hoitamassa pakollinen arjen pyöritys. Kesä vetää ihmistä ulos; Veneillään, mökkeillään ja muuten vaan ollaan sosiaalisesti aktiivisempia kuin pimeään vuodenaikaan.
Epämääräisiä vaatekasoja lojuu tuolien selkämyksellä, kuinka ihmeessä kesällä vaihdetaankin vaatteita niin usein. Pedit jäävät petaamatta, kuka niitä kuitenkaan katselisi. Sisälle kulkeutuu paljaiden varpaiden mukana hiekkaa ja ruohonpätkää, eteinen on täynnä jalasta potkaistuja kenkiä ja huonekasvit nääntyvät janoonsa. Sitä se on – tähän aikaan vuodesta.
Sisustuksesta bloggaavat marisevat läpi pimeän syksyn ja talven, kuinka kuvaaminen on mahdotonta, kun valoa ei ole. Ja siten kun sitä olisi, ja koti kylpee raikkaassa auringonvalossa vuorokauden läpeensä, jää sohvatyynyjen asettelu ja huoliteltujen nurkkien kuvaaminen tyystin kesäelon jalkoihin. Fiksuhan antaisi kameran laulaa, räpsisi kuvia joka nurkasta ja kulmasta niin, että materiaalia olisi purkissa koko pimeän kauden varalle. Niinhän sisustuslehtiäkin tehdään; Pystytetään joulu heinäkuussa, ja lavastetaan syksy kesäkuussa. (Karkea veto, eikä suinkaan pidä täysin paikkaansa.)
Mutta tässä kohtaa törmätäänkin juuri siihen bloggaamisen syvimpään ideaan; Reaaliaikaiseen siloteltuun realismiin; Vallitsevat olosuhteet kuvataan ja sanoitetaan reaaliaikaisesti, ja toteutuksessa pyritään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen vallitsevien olosuhteiden puitteissa. Kukaan halua notkua hellepäivänä sisällä kuvaamassa blogimateriaalia lokakuun varalle!

Pieni viive kuitenkin sallittakoon: Kuvat viime tiistailta.

Aurinkoista sunnuntaita ystävät. Tänään grillataan hampurilaisia, ja notkutaan muuten vain ulkona. Syksyn pimeille on tässä kohtaa turha uhrata sen enempää ajatuksia.

Mikään ei taida voittaa pihasyreenin tuoksua. Tai no, ehkä vauvan tuoksu menee edelle, mutta hyvänä kakkosena syreeni tulee kuitenkin.
Meillä on pihanperillä sekä valkoista, että violettia syreeniä, ja olenkin ahkerasti kantanut oksia sisään tuomaan tuoksua ja tunnelmaa. Eilisen siivouspäivän kruunasi huumaavan ihana tuoksu.
Tylsän maljakon kätkin TineK:n koriin. Olen jotenkin heikkona noihin koreihin, keksisin niille vaikka mitä käyttöä. Ylva Skarpin juliste odottelee yhä kehyksiään, paikkakaan ei aivan selvä vielä ole, mutta eiköhän sille tilaa löydy.

Ilmoittelen vielä illalla, tai viimeistään aamulla, kuka onnekas voitti BeckSöndergaardin huivin itselleen. Vielä on aikaa osallistua arvontaan, joten kipinkapin lappustaan jättämään! Linkki arvontaan on TÄSSÄ.

Mutta, nyt paistaa taas kauniimmin kuin pariin päivään, eli ulos ja nauttimaan – se on päivän  suunnitelma!

Aurinkoista keskiviikko aamua kaikille!

Laiska ihminen kokoaa ruukkupuutarhansa heti ovenpieleen, jottei kastelu veisi aikaa aivan mahdottomasti. Tosin oma ruukkupuutarhani on jo levinnyt talousrakennuksenkin ovenpieliin, ja tarkoitus olisi jatkaa samalla kaavalla myös kuistin rapussilla. Huomisella ostoslistalla onkin joitakin kesäkukkia, pari ruukkua ja aluslautasta.

Pääoven rapputasanteella pääsi yksi kaapelikeloista, se on kauniin harmaantunut ja sopii mitä parhaiten yrttiruukkujen alustaksi. Siniharmaa penkki tuli edellisten talokauppojen mukana, ja sille on löytynyt siitä asti aina paikka. Seinällä, oven vieressä on hauska pitkä vanha naulakko, joka on todettu käytännölliseksi, kun työvaatteet vaativat ulkosäilytystä esimerkiksi ruokailun ajaksi. Rapun kaiteesta en erityisemmin välitä, mutta en oikein tiedä, miten sen voisi korvata. En missään nimessä halua tähän myöskään umpinaista puukaidetta, joka varjostaisi koko ovenpielen. Nykyinen kaide on paikoitellen myös rikki, ja kolisee ikävästi vaikkapa lunta tai roskia harjatessa. No, pitää miettiä, mitä sen kanssa tehdään…

Ilma hautoo selvästi ukkosta, ja sitä lupailee ilmatieteenlaitoskin. Kieltämättä sadetta kaipaa myös luonto, ja pelkästään alas huuhtoutuva siitepölykin raikastaisi ilmaa.

Kaunista ja kesäistä torstaita!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kuten facebookissa jo aikaisemmin tänään lupailin, nyt polkaistaan käyntiin Becksun arvonta!
Kaulassani komeilee BeckSöndergaardin B-Poppy Field huivi sävyssä Coral Dream, ja samanlainen voi kohta notkua myös yhden onnekkään hartioilla!!! Edellisessä huiviarvonnassa ainakin oli sen verran osanottajia, että veikkaan useammankin halukkaan ilmoittautuvan myös tähän skabaan.

Huivi on ihana villan ja silkin sekoitus (50/50), joka tuntuu lämpimältä talvella, mutta sopivan kevyeltä kesällä. Se ei hiosta tai kutita, ja sopiikin mainiosti ympärivuotiseen käyttöön. Kokoa tälläkin huivilla on se ruhtinaalliset 110x200cm, joten saahan tuon jo kietaistua hartioitaankin lämmittämään viileinä kesäiltoina.

Tunnustaudun itse huivi-ihmiseksi. Kesät talvet hilaan erilaisia kankaita kaulassani, ja ne antavat mulle sitä jotakin turvaa, mutta samalla toimivat pirteänä asusteena. Viime kesänä löysin tuon korallin sävyn ihanuuden, ja nyt sitä löytyy paitsi huivista, myös kynsistä. Sopii kaveriksi oikeastaan minkä tahansa perusvärin kanssa.

Eli mikäli korallinpunaiset unikot kiinnostavat, ei muuta kuin kommenttia jättämään. Arvonta aika alkaa nyt, ja kestää aina ensi keskiviikkoon (5.6. 2013). Kaikki ennen keskiviikkon ilta kahdeksaa jätetyt kommentit mahtuvat mukaan arvontaan!

Hurjasti paljon arpaonnea – kaikille tasapuolisesti!

(Huivi blogin kautta saatu.)

Meillä on tänään siivouspäivä, ja juuri nyt pitäisi munkin oikeestaan olla tekemässä jotain enemmän yhteisen hyvän puolesta, kuin notkua koneella. Oli kuitenkin ihan pakko tulla jakamaan parit kuvat välillä. Tuossa rappusten kaiteen alla olen nimittäin koko päivän ihastellut (siis pudistellut mattoja siinä samalla) noita komeita laukkoja, jotka tänä aamuna räjähtivät auki. Vastustamattoman värisiä!
Parastahan täsä kaikessa kuitenkin on se,, että siivouspäivän päätteeksi saan kerätä omasta pihasta vaikka maljakot täyteen kukkia. Sen kun tajusin, tuli ihan itku silmään. Voi onnea!

Tässä tullut nyt muutenkin mietittyä tätä oman pihan autuutta. Miten vaivalloista koko viime kesän oli aina vartavasten lähteä leikkipuistoon tai ylipäätään jonnekin, kun halusi vain olla ulkona. Enää ei tarvitse kuin astua ovesta ulos, ja puisto on siinä silmien edessä. Siitäkin huolimatta, että meidän piha on lievästi retuperällä, se hakkaa mennen tullen monet kaupunkien hoitamat puistoalueet.

No, tänään olisi vielä tiedossa nurmikon leikkuuta. Monin paikoin joudutaan vanhojen valokuvien kanssa vielä kiertämään pihaa, ja miettimään, missä mitäkin on, ja minne koneella pääsee. Koitan nyt muutenkin hiukan valvoa tuota miehen trimmausintoa, viimeksi kun lähtivät unikot ohdakkeina….
Ensin kuitenkin puhtaiden lakanoiden silittämistä ja viimeisiä silauksia.
Palataan!

Kesäkesäkesä! Eipä ole paljoa nahkatakkia tarvittu, epävirrallien lämpötila omasta mittarista +26, mutta sitähän se ilmatieteenlaitoskin lupasi. Silti kuljen pitkissä housuissa ja ainakin lyhyissä hioissa, jotenkin pitää vielä sisäistää tämä kesäntulo. Tosin jo viime viikolla nolotti hakea poikaa päiväkodilta trenssi niskassa ja villahuivi kaulassa. Lapset leikkivät t-paidoissa, ja samoin oli pukeutuneet hoitajatkin.
Kesäkukkien suhteen mulla on sama linja. Ihan kauheasti en ole vielä kukkia istuttanut, ja orvokkeja lukuunottamatta, nekin vähät ovat vielä turvallisesti kuistilla. Mutta voihan niitä ihailla sielläkin!

Rungollisen hortensian ostin itselleni äitienpäivälahjaksi. Äiti antoi lisää mårbackoja, ja oliivipuut alkavat elpyä kuistin valossa ja viileydessä. Keittiössä on yhä yksi oliivipuu, ja muutama isompi yrtti. Joten ehkä niitä kesäkukkia ei nyt niin kauheasti tarvitse edes hankkia.
Tänään kuitenkin kaikki kasvit kastellaan huolella, sillä huomenna lähdetään kohti helsinkiä jo kukonlaulun aikaan. Luvassa varsin mukava lauantai!

 Ihan pikkuinen katselmus kesään ja puutarhahaaveiluihin. Ollaanhan kohta jo toukokuussa, joten nämä asiat alkavat olla ajankohtaisia.

Kasvimaata ei puutarhassamme vielä ole, joten sellaisen perustaminen on tämän vuoden tehtävälistalla. Suuren maan sijaan, ajattelin tällä kertaa olla kaukaa viisas ja helpottaa kitkemistä jakamalla kasvatusalueet heti pienemmiksi. Kekkilän viljelylaatikko olisi helppo valmis ratkaisu, mutta voi olla, että tässä kohtaa säästetään, ja käytetään varaston jämälautoja.

Ruukkupuutarhaan päätyvät mitä todennäköisemmin ne jokavuotiset suosikkini: Margetat, laventelit, oliivi, mårbackat jne. Uusia ruukkuja pitää hankkia, ja oikein kivan näköinen yksilö, sekä edullisia kesäkukkia löytyi Ikean sivuilta. Plantagenin oliivipuu odottaakin jo ulkoilukelejä.

Rikas mies jos oisin…. Kekkilän vihervajan ostaisin! Olen alusta asti pitänyt noiden kasvihuoneiden ulkoasusta. Varsinkin tuo Vihervaja Sato on aina ollut mieleeni. Kasvihuoneessa pitää olla tilaa, ja pieni vajaosa riittäisi kyllä kuokille ja kintaille.

Jos vihervaja kuuluu osastoon “haaveet, jotka tuskin koskaan toteutuvat”, voisi mukava tuoli tai riippumatto olla vielä ihan toteutettavaakin luokkaa. Bloomingvillen riippumatton ripustaisin mielelläni löhöpaikakseni ja Ikean lepotuolista ajattelin itseasiassa vihjata, kun tulee puhe äitienpäivästä. Hinta on melkoisen kohtalainen, ja harmaaksi käsitelty tuoli istuisi mitä parhaiten suuren puun katveeseen.

Mutta kuten muuallakin, luodaan puutarhan viimeinen silaus pienillä yksityiskohdilla. Mukava ja kevyt pitsipeitto on helppo sujauttaa suureen korikassiin, ja mukaan mahtuu vielä vaikka kirja tai radio. Selän taakse suloinen tyyny, jonka raaskii ottaa ulkokäyttöönkin, ja pimeneviä loppukesän iltoja ajatellen kaunis lyhty.
Yrtit nakkaisin mielelläni myös ruukkuihin, jotka toimivat talviajan sisälläkin. Pienet, mutta tukevat ruukut sopivat esimerkiksi basilikalle, joka ei kesäämme täysin ulkosalla siedä.
Pienen ja edullisen korin käyttötarkoitus löytyisi luonnonkukkien kantamisesta tai sadonkorjuusta.

Että sellaisia. Mutta ensin pitäisi saada haravoinnit suoritettua, hankkia ruohonleikkuri ja hoitaa kaikki muu pakollinen pihatyö ja hankinta. Lopulta voi olla, että lepotuolille ei kovinkaan paljoa käyttöaikaa tänä kesänä jää. Mutta haaveita pitää olla, eikös!? Ja kesiäkin on toki edessä, eli mitäs näistä stressailemaan.

Aurinkoista kevätviikon alkua kaikille!

(Kuvat lainattu valmistajilta. Osa linkeistä vie suoraan ostopaikkoihin.)

Kevään ensimmäisistä leskenlehdistä asti olen lähes päivittäin saanut pienen kukkakimpun ilokseni. Suloiset sekakimput luonnonkukista, raikas nippu voikukkia tai “ihan vain vahingossa” taittunut oksa jostakin pensaasta.

Aina ei voi väittää, että maljakossa on tuoreita kukkia, mutta rakkaudella poimittuja kuitenkin. Näitä tulee syksyn tullen ikävä. Kunnes taas ensimmäiset leskenlehdet nostavat päätään.

 

Sunnuntain rantavaatetus koostui biksujen ja sandaalien lisäksi mukavasta maximekosta. Oikeanlaista mekkoa metsästin kovasti jo viime kesänä, mutta en onnistunut löytämään sopivaa yksilöä mistään. Mikäli kangas, väri ja kuosi olivat kohdallaan, loppui mekon pituus puoleensäären, ja sehän ei ole maximekon mitta. Se oikea, tarpeeksi arkinen, tarpeeksi rento – ja ennen kaikkea tarpeeksi pitkä, löytyi täysin sattumalta. Tämä sinivalkoinen, maatalaahaava (oikeasti tosi pitkä) mekkonen täytti kaikki odotukset.

Tommy Hilfigerin London Stp Maxi Dress vilahti lainakuvana myös ainahan se on mielessä -postauksessa, ja poiki pari kyselyä myös postilaatikon puolelle. Mekko on tilattu täältä, ja mielestäni koot pitävät oikein hyvin kutinsa. Niin, ja tältä se siis näyttää päällä.

Pallomaha sujahtaa mukavasti mekon helmaan, ja onpa tälläinen muoti aika armollista ja käytännöllistä myös ensi kesää ajatellen.