Aurinko paistaa ja lumet saavat kyytiä. Ei se voi olla kuin maaliskuuta, kevään perjantaita!

Jokos teillä on kevättä rinnassa? Mulla on ainakin, ja aurinko antaa ihanasti energiaa uusiin juttuihin.

Viikonloppu on mennyt ihan vain tekemättä mitään sen kummempaa. No, ihan tavallinen viikonloppu kai juuri siksi.  Nyt vain toivon, että uuden viikon saisi aloittaa samoissa fiilareissa ja samassa paisteessa. Ei voi olla tulossa kuin mahtava viikko! 🙂

Muutama räpsy keittiöstä. Oon ihan hulluna yrtteihin, tosin nämä on ostettu, ei itse kasvatettuja. Mutta kylvöhommiin saa nyt ryhtyä, ja mullahan on taas ihan vaatimattomattomat suunnitelmat! 😉

Mukavaa sunnuntaita, nautitaan keväästä. Pus!

Aurinkoiset päivät, kuten eilinen, ovat saaneet oliivipuun heräämään ja kasvattamaan uutta. Tässä kohtaa viimeistään voi kai huokaista helpotuksesta; Puu on hengissä. Laitoin eilen jo Instagramiin kuvan uusista kasvuista, ja siellä moni kommentoi oman puunsa tiputtaneen lehdet talven aikana. Niinhän ne valitettavasti usein tekee, ja omanikin on sisältä harva kuin mikä. Jos vaikka vertaa näihin syksyisiin kuviin, niin lehtiä ei taida olla jäljellä edes puolia.

Tänään ei ole auringosta tietoakaan. Ulkona on harmaata ja synkkää, eikä auriko lämmitä ikkunoiden läpi ollenkaan. Täällä on täysi kaaos, mutta jollain sairaalla tavalla mä taas nautin noista työkaluista ja jätesäkeistä lattialla. Ihme juttu, mutta ne on mulle aina merkki siitä, että jotain uutta on tulossa.

Nyt täytyy jatkaa siivoiluja ja tapetin rapsuttamista. Jos vaikka illalla pääsisi jo maalailemaan!

Kivaa tiistaita. Toivottavasti edes jossain paistaa!

Tiedättekö ne päivät, kun tuntuu, että oikein mikään ei mene putkeen. Kahvimukit kaatuu, tiputtelet tai rikot tavaroita, olet myöhässä, kompuroit ja tukkakin päättää elää omaa eläämänsä – kaikista käsittelyistä ja kemikaaleista huolimatta. Noh, mulla on ollut koko viikko vähän tätä! Tähtikuviot eivät kai ole kannaltani kovinkaan suotuisassa asennossa. Nyt ollaan torstaissa, ja mulla on se fiilis, että hitto en tee enää yhtään mitään, kun kaikki menee mäkeen kuitenkin. Aamulla hajosi blenderi, ja se 1,5 litran lasikannullinen vihreää mönjää levisi nätisti keittiöön. Teki mieleni itkeä, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan, totesi Kariluotokin aikoinaan tantereella, joten eteenpäin pitää vain potkia. Koska viikko on tähän mennessä antanut aihetta epäillä, ettei ehkä kannata avata kymmenen litran maalipurkkia ja kiivetä tikkaille, päätin, että käytän nämä viikon kaksi viimeistä arkipäivää turvallisesti pehmustetulla alustalla istuen ja lähinnä aivotoimintaan keskittyen. Toisin sanoen, inspiroidun, haaveilen ja suunnittelen. Tarkennettakoot sen verran, että sähköjuttujen suunnittelun kippasin nyt muiden niskaan, ihan vaan kun tuli sellainen fiilis, että se voisi olla tässä kohtaa turvallisempaa. 🙂

Aika harvoin tulee enää ostettua sisustuslehtiä (kiitos Pinterestin, Instagramin ja blogien), mutta uusimman Vakre Hjem & Interior -lehden suhteen en voinut vastustaa kiusausta. Monta kiinnostavaa juttua samoissa kansissa. Ihania jalkalistoja, kauniita kalkkimaalattuja seiniä ja kiva verhoideakin, joka on toteutettava. Kaikki toteutukset tosin jätän siihen asti, kunnes nämä vibat muuttuvat paremmiksi.

Kevätsahrami, eli krookus, tarttui mukaan taannoin Ikean reissulta. Pitää varmaan lähteä uudelleen viherostoksille, sillä muuten tämä kevätkukkien myynti on vielä aika heikoissa kantimissa.

Loistavaa torstaita teille – ja, ehkä mullekin vähän! 😉

Vielä reilu kuukausi sitten pimeys raastoi hermoja, ja tuntui, että kuvaaminen sisällä on lähes mahdotonta. Kamera piti olla hollilla juuri sen valoisimman puolituntisen aikaan, ja sittenkin kuvaaminen vaati jalustan virittelyä, kaukolaukaisinta, pitkää valotusaikaa, minimi ISO-lukua jne. Kerran jos toisenkin kävi mielssä laittaa lappu luukulle, mutta takaraivossa oli muistijälki vastaavista tuntemuksista; Pimeys menee ohi, ja jossain kohtaa valoa taas tulvii ikkunoista. Näin kävi jälleen, ja tuntuupa ihanalta huomata, että se kaikista kurjin ja vaikein osa blogivuotta on tältä osin taas takanapäin!

Samalla kun valo innostaa kuvaamaan ja siivoamaan, tulee taas koatsottua uusin silmin kaikkea keskeneräisyyttä. Niin paljon olisi työtä ja hommaa, repsottavia nurkkia ja viimeistelemättömiä paikkoja. Tavallaan olisi intoakin, mutta mistä se kaikki aika taas revitään? Jotain pitäisi saada aikaiseksi ennen kuin siirrytään taas puutarhakauteen, ja kaikki vapaa-aika menee pihan kuokkimiseen. Ei ehkä auta kuin nostella maalipytyt esille, ja tarttua iltasella pensseliin kaukosäätimen sijaan.

Remontin lisäksi tuntuu, että koti huutaa jotakin muutakin. Mitä, siitä en ole vielä ihan varma. Hassu tunne siitä, että kaipaan jotakin uutta. Kenties kaikki on näyttänyt vain liian pitkään liian samanlaiselta. Toisaalta, en anna ajatuksen vaivata sen enempää, sillä uskon, että se jokin tulee mieleeni juuri silloin kun sitä vähiten odotan.

Syksyyn kuuluu aina jonkinasteinen pesänrakennusvietti, mutta uuden kaipuu iskee viimeistään helmikuun valoisina päivinä. Kaipa ne ovat ne luonnolliset siirtymäajat talvihorroksen ja puutarhahulluuden välissä. 🙂

Tänään aion aloittaa pehmeästi. Kirjaan ylös kohennusta, maalausta, sähköjä ja viimeistelyä tarvitsevat paikat, ja sitten listaan asiat, jotka realistisesti on mahdollista kevään  aikana korjata. Jos jotakin olen oppinut, niin sen, ettei itseltäänkään kannata vaatia ja odottaa mahdottomia. Jos yönsä käyttää nukkumisen sijaan lattioiden maalaamiseen, niin aivan varmasti jossain kohtaa into laantuu, ja edessä on totaalikyllästyminen. Vähän niin kuin laihduttaminen; Hiljaa hyvää tulee! 🙂

Valoisaa keskiviikkoa!

Mieheni piristi minua viime viikolla muutamalla syreenin oksalla, jotka jaksavat ilahduttaa yhä. Vaikka näistä puuttuukin se suomalaisen pihasyreenin tuoksu, tuovat hennon violetin, valkoisen ja vaaleanvihreän sävyt väistämättä palan kesää olohuoneen pöydälle.

Kun juhlahumusta on selvitty, ja herkut lähestulkoon tuhottu, tuntuu arkikin ihan mukavalle vastapainolle. Tämän päivän maanantai moodi oli oikeastaan rentouttava ja energinen. Hyvin nukuttu yö takana, ja edessä uusi viikko täynnä mahdollisuuksia.

Käväisin aamuulla nopeasti paikallisella Tokmannilla hakemassa vaatehuoneeseen uuden lampun palaneen tilalle, ja mitä ihanaa siellä olikin jo nostettu esiin; Siemenpussit, kukkamullat ja turveruukut. Ai että, mutta multasormeni alkoivat syhyämään. Jos vielä kuitenkin jonkun viikon toppuuttelisi itseään, ennen kuin aloittaa kylvöpuuhat. Lähinnä sen ajan voisi käyttää suunnitteluun ja haaveiluun. Kesän kaipuuta tosin ei helpota myöskään Glorian uusin numero, jonka pastellinen kansi laukaisi aivan hillittömän pioni-ikävän!

Kakkua jäi sen verran, että tänään saadaan vielä pienet jälkkärit, mutta muuten se kahdeksan munaa oli ihan hyvä määrä. Tosin syötiinhän sitä sitten santsit – ja santsin santsit. 🙂

Ihanaa uutta viikkoa!

Voita itsellesi aurinkolasit -postauksessa arvuuttelinkin teiltä, mitkä aurinkolaseista jäivät pysyvästi käyttööni. RayBan Aviator -lasithan ne olivat! Mukavaa vaihtelua muovisankaisten arskojen jälkeen, ja muutaman päivän käytön jälkeen olen äärimmäisen tyytyväinen valintaani.

Indiedaysin ja Instrumentariumin järjestämässä kilpailussa, myös teillä on mahdollisuus voittaa lahjakortteja Instrun silmä -ja aurinkolasivalikoimaan.
Osallistuminen arvontaan tapahtuu kilpailusivuston kautta, eli kommentoimalla täällä, ei nyt tällä kertaa pääse mukaan. Joku jo ehti huomauttaakin, ettei kuvani ole tuolla kisasivulla, ja tosiaan, jostain syystä sivut eivät ole päivittyneet. Ei kuitenkaan huolta, sivuilta löytyy varmasti äänestämisen arvoisia lasivalintoja! Ja, äänestämällä olet tosiaankin mukana kolmen 179 euron Instru-lahjakortin arvonnassa!

Aurinkolaseille on tosiaan täällä meilläpäin ihan kivasti ollut käyttöä! Kylmää ja aurinkoista, mutta mieluummin näin, kuin räntäsadetta! Eilen tehtiin melkein koko päivä pihatöitä, ja iltapäivällä piti kyllä riisua takkia ja päälimmäisiä kerroksia poiskin,  mutta se johtui kai enemmän haravoinnista kuin elohopean lukemista. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin piha olla siinä kunnossa, että nurmikonkin pääsee ensi kertaa leikkaamaan. Vaikka onhan sitä tekemistä vieläkin vaikka kuinka, eli tylsyyteen ei päästä vajoamaan millään.

Enkä mä kyllä mitään kakkua ehtinyt sitten eilen edes sen enempää ajatella. Mutta, ei kai sen niin päivän päälle ole väljä, varmaan maistuu kakku myöhemminkin tällä viikolla! 🙂
Teille kaikille kuitenkin suuret suuret kiitokset tuosta eilisestä. On aina hiukan pelottavaa kirjoittaa henkilökohtaisista aiheista, mutta samalla ilo huomata, miten otatte ne vastaan. Kiitos siitä!

Aamupäivä on mennyt asioiden hoitamiseen, ja seuraavaksi olisi vuorossa lounasta ja pihatöihin palaamista. Koitan napsia tänään ulkoakin joitakin kuvia, niitäkin kun olen mennyt lupaamaan! 🙂

Aurinkoista tiistaita ihanat!

Aurinkolasit / RayBan / saatu / Instru
Huivi / BeckSöndergaard / saatu

Aurinkoinen, mutta himputin kylmä! Siinäpä tämän päivän sää, noin niin kuin tiivistettynä.
Kaivoin viikonloppuna viime keväänä hankkimani nahkatakin taas käyttöön. Sillä kun saa jotenkin niin nopeasti luonnetta ihan tavallisiin mukaviin vaatteisiin. Eli, ei se sittenkään ollut vikahankinta, vaikka niin viime keväänä pelkäsin!

Mutta hei, asiasta perunoihin, tai paremminkin blogiin!
Vastailin tänään kommentteihinne, olin nimittäin pahasti jäljessä tuosta hommasta. Tulikuitenkin mieleen, että kun aika ajoin laitatte kyssäreitä noihin vanhempiin postauksiin, niin mikäli nyt jonkun kommentti ei ole saanut vastausta, tai se on suodattunut roskaposteihin, niin kyselkää ihmeessä uudelleen. Ja, siis tarkoitan nyt lähinnä noita “minkä merkkinen teidän kamina on?”  tmv. Koitan toki olla skarppina ja vastailla viesteihinne, mutta joskus niitä menee ohi, tai jostain syystä viestit eivät saavukaan perille!

Rästihommia osunut muutenkin tälle päivälle. Kotitöitä, kauppareissua ja ruokapreppausta. Toisin sanoen, viime päivien jälkien siivousta, ja tulevien päivien helpottamista!

Taustalla viimepäivien savotaa. Puita, puita ja puita… Kivasti kuitenkin alkaa luonto vihertää, ja aurinkokin tuntuu taas mukavammalta. Ehkä se kevätväsymys tosiaan kaipasi vain pientä käsittelyä ja hetkellistä itseensä uppoutumista!

Mutta nyt ruokaa rasioihin ja salikamat valmiiksi. Illalla sitten lattioiden siivoilua, kun pikkuväki on saatu rauhoittumaan sänkyihinsä!

Aurinkoista iltaa, ja kivaa vappuaattoon valmistautumista! Meillä ei tosin kyllä ole simaa eikä munkkeja, mutta kaipa tuo tulee juhlittua ilmankin!

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä kevätväsymys -juttua. Mun mielestä on ihan normaalia olla väsynyt ja veto pois syksyllä, kun pimeys ottaa vallan ja kylmyys puskee luihin ja ytimiin, mutta keväällähän kaikki menee toisin, aurinko antaa valoa ja lämpöä, olon kuuluisi olla energinen.

Mutta;
Tänään kärrylenkillä aloin oikein todenteolla pohtia viime päivien vetämätöntä oloa. Voiko olla mahdollista, että kevättä rakastava “kevään lapsi” väsyykin kaikkeen valoon ja vehreyteen? Olen viimeisen viikon ollut kuin junan alle jäänyt, laiska ja mukavuudenhaluinen. Vai voiko syy löytyä siitepölystä, joka vuosi vuodelta tuntuu rasittavan enemmän ja enemmän?

Tällä viikolla kaikki luonnon herääminen ja vehreys on lähinnä suututtanut. Ikään kuin luonto ottaisi varaslähdön, enkä ehtisi hypätä mukaan. Toisaalta, ulkoillessa silmät ja nenä vuotavat kuin seula, ja nenänpielet kuivuvat niistämisestä.
Ehkä syy on hiukan molemmissa! Ehkä varsinaisen talven puuttuminen sotki kehoni luonnollisen vuosirytmin, ehkä pitäisi kokeilla allergialääkettä?

Olin eilen salilla harvinaisen myöhään, lähdin kotiin vasta kymmenen jälkeen. Jotain outoa kuitenkin tapahtui, mikä laittoi mut miettimään tätä valoasiaa. Nimittäin, mä nautin siitä illan pimeydestä ja kylmyydestä! Tuntui ihanalta, ja jotenkin vapauttavalta, olla pimeässä, ja ajaa pitkillä ajovaloilla!

Onko siellä ehkä muita kevätväsymyksestä kärsiviä? Musta olis kiva kuulla, tunnistaako joku ajatuksiani, ja miten kevätväsymys selätetään. Onko se jokavuotinen riesa, vai ehkä vain satunnaisesti iskevä olotila?

Oli miten oli, toivotan kaikille kuitenkin aurinkoista ja keväistä perjantaita! Yritetään ainakin nauttia siitä!!!

Istuvat housut -postauksessa kirjoitinkin noihin vuodenaikojen välikausiin liittyvästä ongelmastani. On siis sanomattakin selvää, että nämä aurinkoiset ja lämpenevät päivät ovat enemmän kuin tervetulleita ihan jo pukeutumisenkin kannalta. Tällä viikolla olenkin hellinyt itseäni kaivamalla vaatehuoneen kätköistä kaikki liian lyhyet housuni. Kun paljaat nilkat saavat näkyä, on pukeutumisen mahdollisuudetkin ihan eri sfääreissä!

Klassiset mustat housut ovat varmaan jonkinlainen vaatekaapin kulmakivi, mutta samaan aikaan kun moni pakkaa noita tummia pöksyjä talviteloille, minäpä riemuitsen mustien housujen kaudesta.
Päivä tiivistettynä -postauksessa slimmimpi malli farkkupaidan kanssa, ja tänään asiointiin skarpimpi kokonaisuus mustavalkoisena.

Ja, tiedättekö!? Mä olen niin hemmetin turhamainen, että vaika kotitöitä olisi muutenkin ihan sairaasti, mä aion silti silittää itselleni myös pinon byysia! Silityspinon päälimmäisenä keikkuvat kirkkaanpunaiset housut. Kyllä kevät vain on ihanaa aikaa!!!

Kivoja ajatuksia heititte tuonne edelliseen postaukseen. Palailen niihin myöhemmin. Nyt olis vuorossa niitä “velvollisuuksia”. Pyykit, tiskit ja villakoirat rivakasti ojennukseen, niin illalla saa sitten hyvin mielin ottaa sitä omaa aikaa!

Kaunista kevätpäivää!

Ps. Joo, otsis on ollut muutaman päivän taka-alalla. Se pyöräilykypärä ei ollutkaan ihan paras mahdollinen kaveri tälle tukalle! 🙂

Musta tuntuu, että mä oon hiukan hitaalla. Tiedättekö, ajatus ei kulje ja pää lyö vain tyhjää.  Unohdin ne orvokitkin, kun käytiin asioilla. No, mutta ehkä tää on vielä sitä lomavaihdetta, tai olen vain yksinkertaisesti huono vaihtamaan moodia toiseen. 🙂

Mä olen tänään istua tapittanut tuossa lastauslaiturilla. Miettinyt mitä kaikkea pihalla pitäisi tehdä, ja mitä kaikkea olisi kiva tehdä. Jossain kohti listat myös sivuavat toisiaan.
Ja, jos oikein tiivistää, niin tossa mun tuijottelussa tämä päivä aika pitkälti olikin. Josko huomenna jo pää lähtisi käyntiin! 🙂

Mutta mikäs tuossa istuskellessa. Ihan paras paikka nauttia orastavasta kesästä!

Palailen kommentteihinne myöhemmin, nyt mä pakkaan repun ja fillaroin salille.

Suloista iltaa!