Myönnetään, että tämä ristiäisten jälkeinen viikko on mennyt melko laiskasti. Ajattelin, että hyvin siivottu koti olisi vielä pääsiäisenäkin siisti ja “edustava”, mutta viikon löhöilyjen jälkeen näin ei todellakaan ole! Laiskuus paitsi tunttuu, myös näkyy.
Tänään oli tarkoitus pitää supertehokas siivouspäivä, ja aloitinkin heti aamulle lakanapyykillä ja tuulettamisilla. Olohuonekin freesaantui, kun heittopeittomytyt viikkasi kauniisti koreihinsa, ja ristiäiskimpuista karsi ylikukkineet kukat pois (paljon ei jäänyt jäljelle). Vielä kun jaksaisi kiivetä koristeet pois katosta ja hakea kimpun pajunoksia, olisi koti lähestulkoon valmis pääsiäisen viettoon.
Tällä kertaa kuvia ennen siivousta. Joskus näinkin.
Pieni Lintu antoi loistavan Netflix-vinkin: tanskalais-ruotsalainen Silta (Bron / Broen) oli pakko katsoa tällä viikolla loppuun hurjalla vauhdilla, oli nimittäin sen verran mukaansatempaava sarja! Sohvalla on siis tullut löhöttyä hieman liiankin ahkerasti….

Kuvissa olkkarin uusi pöytä. Tine K:n tarjotinpöytä harmailla jaloilla. Ihana! Ehdottomasti kauneimpia huonekaluja, joita tiedän. Olen haaveillut siitä pitkään, ja näin sen heti mielessäni tämän kodin olohuoneeseen. Aiheuttaa vain pientä rug issueta, nimittäin tuo Ikean luonnonkuitumatto tuossa alla näyttää nyt jotenkin kovin tylsältä. Mutta nämä on juttuja, joita en nyt ihan vähään aikaan ajatellut uskaltaa lausua ääneen. Siis menkööt toistaiseksi näin!

Tehtiin muuten kauppareissukin heti aamupäivällä, jotta välttyisimme pahimmilta pääsiäisruuhkilta. Eipä paljoa auttanut, voisi nimittäin luulla, että väki hamstraa jonkin luonnonkatastrofin varalle, tai on ainakin päättänyt olla käymättä kaupassa ennen kesää. Haloo, kukaan ei ehdi kuolla kolmessa päivässä nälkään!

Rentoa laskeutumista pääsiäisen viettoon. Tsemppiä niille, joiden pitää vielä pujotella kaupan maitokaapille!

Ainakin ilmatieteenlaitoksen sää-apsi lupaa plusasteita koko viikolle. Ihan kiva, noin niin kuin lämmittämisenkin kannalta, mutta myös yleisen kevääntulon vuoksi. Vuosi sitten nimittäin tienpientareet oli jo keltaisenaan leskenlehdistä, ja tämä mamma paineli ballerinat jalassa! Niin se vain on, että nyt on kevään aika, ja talvi saisi painua mailleen!

Klaffipöytä, joka ensin maijoittui kuistille, ja maalauksen jälkeen olohuoneeseen, toimi ristiäisten aikana lastenpöytänä. Laiskuudessani en jaksanut enää kiikuttaa pöytää takaisin olkkariin, vaan jätin sen tähän keittiön ikkunnan alle. Tarkoitus on kotiuttaa vuoden verran äidilläni hoidossa olleet mårbackani, ja pöytä on niille oikein oiva paikka nyt vielä kesää tai kunnon kevättä odotellessa

Olin päättänyt, että keittiön ruma tumma laminaatti ei koskaan näy tässä blogissa, mutta never say never; Siinä se nyt kuitenkin on. Inhokkini, joka toivottavasti lähtee pian matkoihinsa! Hassua, miten moni pitää valkoista puulattiaa työläänä. Jos joku nimittäin on työläs, niin ainakin huonolaatuinen tumma laminaatti! Lattian pinnassa näkyy kaikki – siis ihan kaikki! Sitä on mahdoton saada puhtaaksi, ja imuroida ja pestä saa ihan päivittäin.

Se olisi sitten pääsiäisviikko. Ohrat on yhä kylvämättä, ja muutenkaan kyseisen juhlan eteen ei oikeastaan olla tehty yhtään mitään. Mutta menee tuo kai omalla painollaan sen suurempia stressailematta.Ohran siementen lisäksi kirjoitan kauppalappuun taimimullan ja turveruukut. Keittiön ikkunan alla on maata näkyvissä ja nyt on aika suunnata katsekin kevääseen ja kesään. Kyllä se sieltä tulee – keikkuen välillä suuntaan ja toiseenkin.

Aurinkoista pääsiäisviikkoa kaikille!

Juhlakoristeluista pyysitte postausta, joten sitä tulee tässä!

Väriteema oli violetti/lila, joten sitä noudatettiin sekä koristeluissa, että tajoiluissa. Pikkuisen vaaleanpunaista ja paljon suklaata, se taisi olla näiden juhlien punainen lanka.

Sillkipaperi pompomit on tosi helppo tehdä itse, mutta säästin omaa aikaani tilaamalla ne täältä. Jo pelkkiin pompomien avaamiseen meni pari tuntia (ja osa jäi avaamatta), joten ajan säästäminen oli jokaisen euron arvoista.
Vaahtokarkit antoivat pienen ripauksen vaaleanpunaista, ja maistuivat lapsille.

Kutsut askartelin Tiimarin tarvikkeista: Valmiit korttipohjat ja violetti kangasteippi. Tekstiosuus tulostettiin vaalealle paperille teippiin mätsäävällä sävyllä.

Olohuoneeseen laitettiin pompomeja vaalean ja tummemman violetin sävyissä.

Kukat oli pettymys. Kimput näyttivät enemmän talvisilta surukukilta, kuin ristiäiskukilta. Pyysin pajunkissaa, rosmariinia, valkoista anemonea ja ranunculusta, sekä liloja tulpaaneja.
Ulkolaiset  punavihreät “pajunkissat” revin heti kimpuista pois, ja korvasin ihan kotimaisilla. Rosmariinina olisi toiminut paremmin uudet ja nuoret vehreät versot kuin lähinnä havuja muistuttavat paksut oksat…. Kimppujen muotokin kieli lähinnä surukukista, eikä niissä ollut mitään söpöä tai tyttömäistä. Ryhmittely tasaista ja muutenkin jäykkää. En tilannut tumman violetteja kukkia, koska pelkäsin kimpuista tulevan liian kovia. No, tummat kukat olisi kyllä olleet pienempi paha… Jäi kyllä harmittamaan!

Meillä on lapset kastettu mieheni suvussa pyörivässä kastemekossa, kun taas kastemalja on minun sukuni “kalleuksia”. Perinteitäkin pitää vaalia.
Kastepöydäksi ehti juuri ja juuri eräs pitkään haluamani ihanuus!

Lilat paperiliinat löytyivät nekin täpärästi. Tilasin ne täältä.
Keittiössä koristeltiin vaaleanliloilla ja norsunluun sävyisillä pompomeilla.

Meidän 50 neliön keittiö muistutti lähinnä ravintolasalia, mutta saatiinpa lapsille oma pöytä, ja istumapaikkoja juhlaväelle.

Alla näkyy juuri ja juuri nuo kimppujen alkuperäiset kissat. Kuva tekee niille kyllä oikeutta…

Klaaran mekko on Noa Noan, ja lila body löytyi Lindeksiltä. Pääkoristeen tein itse aikuisten hiuspannasta (trikookudetta) ja virkkaamastani lilasta kukasta (Novitan Bambu).

Sellaiset kemuthan ne. Laitan tarjoiluosuudesta erillisen postauksen, jottei tule liikaa asiaa yhteen postaukseen 🙂

Ja kommentteihin vastailen kyllä, kunhan joudan!

Täällä ollaan! Suitsait sukkelaan meni viikonloppu, ja maanantai siinä kyljessä. Lyhyeen tiivistettynä; Meillä sairastetaan, taistellaan flunssaa vastaan ja valmistaudutaan lauantain ristiäisiin. Oikeastaan ihme, että ollaan oltu kaikki näinkin terveinä talven ajan, sillä tuntuu, että koko ajan on jos jotakin pöpöä liikkeellä. Ikävästi tulee mieleeen Niilon kastejuhla reilut neljä vuotta sitten. Samassa tilaisuudessa menimme mieheni kanssa naimisiin, ja vielä edellisenä yönä mulla oli yli 39 kuumetta. Parempaa onnea tällä kertaa!

Ristiäisten suhteen hommat on aika leväällään. Vielä pitäisi pestä ikkunoita ja siivoilla muutenkin. Samaan aikaan tehdään kuitenkin remppaa, joten siivoaminen tuntuu älyttömän turhalta. Menu on sekin hiukan auki, eikä ajatus todellakaan juokse vielä tarjoiluissa asti. Kukat on sentään tilattu, mutta muun koristelun suhteen olen tehnyt vain pieniä valmisteluja. Juhlat juhlitaan lila-violetti -väriteemalla, ihan puhtaasti siitä syystä, että mulla ja vaaleanpunaisella on yhä kana kynimättä.

Pöpöistä ja valvotuista öistä huolimatta arkea pitää vain pyörittää, ruokaa laittaa ja pyykkiä pestä. Onneksi on ilonkin aiheita, nimittäin keittiön uusi seinä! Muutaman kuukauden olen saanut päänsärkyä katsoessani keittiön päätyseinän tehostetapettia. Mattamustalla pohjalla helmiäisiä hopearuusuja… Vakavaksi asian teki se, että silmä alkoi jo tottua! Mutta nyt tapetti on poissa, ja valkoinen raakalauta tilalla. Voi onnea ja autuutta, vielä kun päästäisiin eroon tummasta laminaattilattiasta!

Koitan palailla blogin pariin ja vastailla kommenteihinne ja posteihin. Eiköhän se tästä taas ala arkikin rullaamaan!

Mukavaa tiistaita meille kaikille!

Eilen iltapalapöydässä Niilo ehdotti, että muuttaisimme jälleen. Ehdotuksen totaalisen torjunnan jälkeen tajusin, että on kulunut tasan vuosi siitä, kun pakkasimme kimpsumme ja kampsumme kainaloihin ja varastoon, ja lähdimme matkalle kohti “tuntematonta”, eli etsimään uutta kotia. Maaliskuun puolivälissä luovutimme vanhan kotimme uusille asukkaille ja muutamaa päivää aiemmin majoituimme muiden nurkkiin, koska väliaikaisasuntoa ei ollut löytynyt. Käytännön syistä (lähinnä tilanpuutteen ja työmatkojen vuoksi) minä ja Niilo muutimme naapurikaupunkiin vanhempieni luokse, ja mies jäi koiran kanssa tänne omien sukulaistensa hoiviin.

Nyt kun tuo aika on jo takana, siitä on helpompi kirjoittaa myös tänne. Nimittäin valehtelisin, jos väittäisin, ettei se ollut raskasta. Se oli todella raskasta, ja ikävän sekä itkun täyttämää elämää, vaikkakin samalla täynnä unelmia ja haaveita uudesta kodista – juuri sellaisesta meille tarkoitetusta.
Kuukauden erillään asumisen jälkeen yhteinen vuokra-asunto tuntui taivaalliselta. Aika moni pieni arkinen asia tuntui vähäpätöiseltä, ja perhettä sekä parisuhdetta osasi arvostaa täysin uudella tavalla. Teimme muuttoa pääsiäisenä, ja kevät oli käsillä. Lapselle ero omasta koirasta (jota emme voineet asuntoon majoittaa) ja oman pihan ikävöinti oli raskasta. Onneksi kesä ei ollut niitä kauniimpia mahdollisia, se teki pihanpuutteestakin siedettävämpää. Tottumattomana kerrostaloelämään, alkoi asuminen yhteisessä asunnossakin kuitenkin pikku hiljaa tuntua taakalta. Rauhaton meno, pyykinpesun vaikeus ja omien tavaroiden kaipuu täytti mieltä koko ajan enemmän ja enemmän. Kun raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa olin samaan aikaan sanoinkuvaamattoman iloinen, mutta myös huolissani tulevasta; Oma koti oli pakko löytää!

Asioilla on tapana järjestyä, siihen uskoin, ja uskon edelleen. Vain reilu kuukausi positiivisen raskaustestin jälkeen tuijotin taloa, jonka tiesin heti ensi hetkestä lähtien olevan kotini. Istuin tulisilla hiilillä, kunnes nimet olivat virallisesti papereissa ja puhkuin intoa. Syksylle varattu lomamatkakin herätti ristiriitaisia tunteita, mutta onneksi ymmärsin, että edessä on koko elämä, eikä koti katoa minnekään.

Kuvassa kotimme juuri sellaisena, jona sen ensi kertaa kohtasin. “Yhtenä kauniina päivänä se tapahtuu“, oli lause, jota olin hokenut monta kuukautta, ja kun se kaunis päivä vihdoin koitti, tunsin todellista onnea.

Vuoteen mahtui paljon: Vauva, sekä asumista neljässä eri osoitteessa, ja pari viikkoa hotellissa. Siinä on ihan kohtalainen saldo kahdelletoista kuukaudelle. Mutta juureton oloni on muuttunut kotiutuneeksi, ja kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta tuntuu, kuin olisimme asuneet täällä jo vuosia. En niinkään usko henkimaailman asioihin, mutta tässä talossa on ehdottomasti hyvä henki, ja kotimme on saanut nähdä paljon hyvää. Onnellinen talo, niin minä asian kuvailisin.

Joten, EI, me emme todellakaan muuta, vaikka se pojan mielestä voisi olla jopa hauskaakin. Seuraavaksi vuorossa on kotiuttaa nyt yli vuoden varastossa lymyilleet huonekalut. Ehkä “vanha herrakin” on aika vihdoin kantaa kotiin!

En tiedä olenko koskaan aiemmin varsinaisesti kysynyt teiltä ehdotuksia postausaiheiksi, mutta kerta kai se olisi sitten ensimmäinenkin. Aina välillä kommenttiboksiin tulee yksittäisiä postauspyyntöjä, mutta hataran pääni vuoksi unohtelen ne melko nopeasti. Siksipä ajattelin, että liitettynä yhteen tiettyyn postaukseen, voisin helpommin poimia niitä kevään aikana myös toteutettavaksi.

Heti alkuun totean, että itsekin kaipaisin sisustusaiheita, laajempia kauniita alueita kotiini, mutta valitettavasti ne tulevat kovin kovin hitaasti. Jälleen korostan, että tämä blogi on osa ihan oikeaakin elämää, enkä voi noin vain taikoa sievää keittiötä paikoilleen, vaikka joku (itseni lisäksi) sitä kuinka toivoisi. Remonttiblogiksi tämä ei varsinaisesti myöskään muutu koskaan, sillä voinen kuvitella muutamankin Reiskan pyörivän vielä haudassaankin, mikäli tartun sen syvällisemmin aiheeseen.
En muutenkaan väitä reagoivani jokaiseen ehdotukseen, pidätän itselläni sen oikeuden ihan jo esimerkiksi kovin henkilökohtaisten aihetoiveiden osalta. Mutta ehdottaa saa kuitenkin, ja katsotaan mitä voin toteuttaa!

Kuvissa tämänhetkistä työhuonetta, ja mun bloggaustilaa. Suunnitteilla on tehdä tästä olohuoneen jatkeena olevasta tilasta eräänlainen kirjasto/olohuone, ja pyhittää nykyinen olohuone enemmän löhöilyyn ja telkkarin katsomiseen. Tuleva työhuone/musiikkihuone on kuitenkin edelleen kylmää tilaa ja täynnä kaikenlaista rempparoinaa, jota ei turvallisuussyistäkään voi pitää ihan leväällään. Työnsarkaa on siis yhä valtavasti.

Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa itse kullekin! Laittakaahan postaustoiveita tulemaan!

Muutama kuva eiliseltä sunnuntailta. Oli niin valoisaa ja aurinkoista, että jopa yläkerran aulassa kelpasi kuvata. Kevätkukkiakin alkaa jo ilmaantua markettiin kuin markettiin, eikä niitä oikein voi vastustaa.
Perus kukkaruukkujen sijaan tykkään laittaa sipulikukat erilaisiin kulhoihin tai mukeihin. Usein käytössä on Tine K:n marokkolaiset astiat, mutta tämä isompi satsi sopi loistavasti Arabian vanhaan kulhoon. Koska vanhat astiat ja tinen marokkosarja ovat lasitepinnaltaan todella huokoisia, vuoraan ne aina ruskealla voimapaperilla. Sipulikukat eivät liiemmin vaadi kastelua, joten paperi pitää astiat oikeastaan puhtaina.

Siivousta ja muuta perushuttua. Niitä tälle maanantaille.
Niin, ja lisäksi aion tehdä jotain, mitä olen viimeiset pari viikkoa jo mielessäni haudutellut…. Mutta siitä toisella kertaa.
Mahtavaa maanantaita!

Olenkin useaan otteeseen maininnut blogissa vaatehuoneprojektista, ja pikku hiljaa olen sitä saanutkin edistymään. Vaatehuonehan tehtiin huoneeksi kaventamalla oviaukkoa, ja lisäämällä vanhan säleoven paikallle kunnon ovi karmeineen. Huoneen seinät ovat yhä käsittelemättä, ja lattiakin hiomatta, mutta pientä walk in tunnelmaa tuli jo ihan silläkin, että päätyseinän vaatetangon alle ja alimpien hyllyjen tilalle hankimme Ikean Malm -sarjan lipastot. Vaikka lipastojen perimmäinen tarkoitus on helpottaa vaatesäilytystä, olen tykästynyt myös lipastojen mahdollistamasta laskutilasta. Nyt asusteet, korut ym. pukeutumisen oheistuotteet saa kauniisti ja helposti vaatehuoneeseen.

Vyöt, laukut, huivit korut, tuoksut jne – kaikki kauniisti järjestyksessä.
Pernille Corydonin korvikset näkyikin jo eilisessä postauksessa. Saman valmistajan on myös uusi lintukaulakoruni – juuri “sitä jotain”, mitä kaipalin kevät jo mielessä -postauksessa keväisen asun somisteeksi.

Sain itse koruni blogin kautta, mutta Pernillen sivuilta bongasin, että ainakin Urban A, Lifestylenordic, Nougat ja Seitashop, myyvät koruja Suomessa.

Vaatehuoneprojekti etenee. Vielä on useampi lipastonlaatikko tyhjänä, ja pahvilaatikoita lattialla. Eiköhän se kuitenkin tästä!

Kiireinen päivä, mutta palailen illalla kommentteihinne!

Reipasta laskiaista kaikille! Me onkin jo tänään ehditty hiihtokilpailemaan ja poniajelulle; Olo on väkisinkin reipas! Mukava päivä tiedossa muutenkin, koko perhe kasassa ja aikaa olla yhdessä.
Kaikenlaista pientä kotityötä ja puuhastelua. Mies kasaa vihdoin niitä Ikean lipastoja, jotka kotiutuivat supistustenhakureissulta. Vaatehuoneesta juttua myöhemmin.
Kuvissa vanha keittiön pöytämme, jonka nappasin kuistilta sisään. Sipaisin pintaan uutta maalia, ja nyt se istuu paremmin kuin hyvin olkkarin tyhjään nurkkaan. Pieni bonsai löytyi sekin sieltä Bauhaussista.

Laitan teille jälleen illalla kivan arvonnan, joten pysykäähän kanavalla!

 

Kun eilen oli ahkera siivouksen kanssa, saa tänään lähinnä fiilistellä aikaansaannoksiaan. Oiva alku viikolle!
Kevät pyörii mielessä jo ahkerasti, vaikka taivaalta tupruttaa lunta. Tekee mieli pukea koti kevääseen, lisätä väriä ja eloa tunnelmaan. Pitkän pimeän jälkeen kirkas vihreä näyttää oikeastaan ihan täydelliseltä!
Iltapäiväkahvin (ja pullan) kanssa nautin siemenluetteloiden tutkimisesta!

Pirteää maanantaita!