Tämä viikonloppu on todellakin mennyt enemmän tai vähemmän joulukiireissä. Vaikka mukaan on mahtunut kivaa ja rentoakin tekemistä, tuntuu pieni paine kasautuvan hartioille. No, toisaalta se kuuluu jouluun, ja tuo oman lisänsä fiilikseen. Itkupotku stressiä en aio ottaa mistään, joulu tulee joka vuosi, vaikkei sitä vimpan päälle laittaisikaan.

Lähinnä nyt on keskitytty pakollisiin hankintoihin, ruokajuttujen suunnitteluun ja valmisteluun. Viimeisiä lahjo ja on tullut hankittua, ja paketointikin on ainakin käynyt jo mielessä. Iltapuhteiksi ajattelin leipoa vielä joululimput, jotta olisi yksi artikkeli vähemmän to do -listalla.

Tälläisen harmaan ja (vesi)sateisen päivän päätteeksi ajattelin laittaa teille muutaman kuvan (jälleen) kuistilta, jossa valo jotenkin sentään riittää kuvaamiseen.  Viileä tila toimii tällä hetkellä paitsi ruokavarastona, myös kylmäsäilytyspaikkana hyasinteilleni. Viileästä on hyvä napata aina uusia kasveja sisälle tunnelmaa tuomaan, ja tästä satsista riittää nyt varmasti jouluun asti.

Nyt mukavaa kolmatta adventtia; Kynttilät palamaan ja sormet taikinaan.

Jos hyvää joululimpun ohjetta olette vailla, täältä löydätte omani. Näköjään niitä on ennenkin tässä kohtaa joulukuuta tullut pyöritettyä!

Tunnelmallista adventti-iltaa kaikille!

Rilliralli on tosiaankin saatu päätökseen, ja nyt on mammalla paitsi terävä näkö, myös uudet pirtsakat kakkulat nenällä!

Rilliralli -arvonnassa saitte kertoa mielipiteenne silmälasivalintaani, ja osallistuitte 150 euron Instrumentariumin lahjakorttiarvontaan. Huikeat yli 450 vinkkiä annoittekin, ja kohtuu tasaisesti mielipiteenne jakautuivat kaikkien viiden vaihtoehdon kesken!

Ei missään tapauksessa punaista! Mutta, niin siinä vain kävi, että punainen Lexington vei voiton!
Oikeastaan kukaan lähipiiristäni ei puoltanut valintaani, mies liputti vahvasti Pradan sinisten pokien puolesta. Nämä tuntuivat kuitenkin omaan päähän uskomattoman mukavilta, pokat eivät “häiritse”, ja mikä tärkeintä, ne istuvat päähän myös niinä päivinä, kun ollaan verkkareissa aamusta iltaan, ja hampaatkin unohtuvat pestä. Punainen sävy on niin läpikuultava, että iho antaa sille rusehtavan vivahteen. Punainen ei tässä tapauksessa ole kova tai silmään pistävä.
Kotiäiti valitsee helppoa ja mukavaa, mutta toki, jos sisälläni olisi bisnesnainen, siskon ehdottamat Ralph Laureninkin pokat olisivat olleet vahvoilla. Mutta, jokainen tyylillään, ja tämä tuntui nyt siltä omimmalta valinnalta.

Kaikki vaihtoehdot voit kurkata Rilliralli -postauksesta.

Entä kuka onnekas voittaa lahjakortin!?

Päivi, kommentillaan:
“Siniset Pradat näyttävät niin raikkailta sinulla! Mie ottasin ne.  Hienoja pokia oot löytänyt. Mulla on sama homma edessä.”
Oli tällä kertaa onnettaren suosiossa. Voittaja saa näillä minuuteilla minulta sähköpostia ja pääsee valitsemaan laseja vielä vaikka ennen joulua!

Sellaista tällä kertaa! Flunssa taisi pelästyä uhoani, ei se ainakaan enää siitä vahvistumaan ryhtynyt. Nyt haudutellaan riisipuurot iltapalaksi, ja sytytellään taas ne kynttilät!

Ihanaa iltaa kaikille!

Voiha joulu! Mutta tällä kertaa ollaan jo ihan fiiliksissä. Kuusentuoksuakin alkaa nenä kaipailla, ja kaikkea kivaa pientä on ihana lisäillä kotiin pikkuhiljaa joulunajasta kertomaan.
Rakastan Tine K:n joulukoristeita, tai ylipäätään koko tuotemerkin gfiilistä, mutta näin joulunaikaan pidän siitä, että tarjolla on myös jotakin erilaista ja “ei niin punavihreää”. Viime jouluksi hankkimani Tinen risutähdet jäivät tosin koko vuodeksi esille, niihin oli vain niin kovin vaikea kyllästyä! Sain blogin kautta myös joitakin uusia Tine K:n joulukoristeita, ja olen ripotellut niitä hieman sinne tänne fiilistä luomaan.

Uusia juttuja siis ovat suloinen metallipyörylöillä koristeltu puuvillanauha, glitterikuuset, tähtituikut ja pellavatöttöröt, joihin sujautin silkkipaperin kanssa hieman jouluisia herkkuja. Myös ihana toivekynttilä on uusi, enkä ole vielä raaskinnut sitä edes sytyttää. Ajattelin toivoa rakkautta, sitähän ei voi olla koskaan liikaa. Hauskaan kynttiläänhän saa jokainen itse kirjailla toiveensa, ja sitten puhallella minkä jaksaa!

Metalliset tähtilyhdyt vilahtivatkin jo viime viikolla instagramin puolella. Luulen, että kimaltavat pikkukuuset ja metallipyörylät pääsevät aattona kimmeltämään joulupöydän koristeina, mutta sitä odotellessa, ne saavat nyt tuoda tunnelmaa olohuoneeseen. Ja kuten instan puolella eilen kerroinkin, kuistin saattaminen joulukuntoon on tämän viikon projektina, ja jotakin kai näistäkin ihanuuksista päädyn laittamaan sinne.  Mutta siitä lisää sitten myöhemmin!

Mutta mutta, joulumieltähän pitää jakaa, ja jaettavaksi on tarkoitettu myös tämä TineK:n jouluinen tunnelma!

Arvontapalkintona on tällä kertaa:

metallinen tähtilyhty, valkoinen

dot metal nauha, hopea

 more cone tötterö, 2kpl valkoisia

glittertree, 2 pientä kimaltavaa puuta

ja kaikki nämä voittaja saa kauniissa TineK:n tähtilaatikossa (näkyy tuolla pianon päällä oikealla)!

Nyt on  siis mahdollisuus voittaa itselleen suloinen kokoelma joulua TineK:n tyyliin!
Pääset mukaan arvontaan kertomalla oman suosikkituotteesi TineK:n valikoimista. Jätä kommenttisi linkillä varustettuna viimeistään itsenäisyyspäivänä 6.12! Ilmoitan voittajan seuraavana aamuna, jotta palkinto saadaan varmasti matkaan heti ensi viikon alussa, ja voittaja pääsee nauttimaan joulukoristeistaan!

Arpaonnea! Ja joulumieltä!!!

Eilen oli hiiripäivä. Nostin aamulla pojan repun kylmästä huoneesta (tulevasta työhuoneesta, joka on ollut kylmillään ja muuttunut varastoksi), jossa se oli ollut viime viikon lopulta asti. Kassi keittiön pöydälle, ja mikäs se sieltä hyppäsi vatsalleni, ja siitä reittäni pitkin kiiruhti lattialle?! No hiiri! Hyi…
Keittiön sohvan alle se luikahti, ja löysi itselleen hyvän piilon, jossa sananmukaisesti lymyili hiiren hiljaa koko päivän. Vaan kas, kun illalla hiljennyin sokeriaskartelujeni pariin keittiön pöydän viereen, alkoi rapina, ja kohta näinkin jo sohvanpäälisen liikkuvan. Hyi jälleen!
Hädässäni yritin tavoittaa miestä, joka kuitenkin istui kokouksessa kännykkä äänettömällä. Apuun riensi Koon kummisetä, pelasti hätää kärsivän naisen ja kantoi työvoitoksi päätyneen hiirulaisen ulos. Johan oli päivä!

Pieni hiiri sai kuitenkin aikaan suuria ajatuksia; Laittoi miettimään elämänmenoa, remontin etenemättömyyttä ja montaa muuta juttua. Tänään on heiluteltu maalitelaa, kylmä huone on muuttumassa työhuoneeksi kuten sen olisi pitänyt muuttua jo aikoja sitten. Mieheni sanoja lainaten: “Eihän me ostettu isoa taloa vain voidaksemme antaa hiirille oma huone!”
Johtuen hiiren aikaansaamasta herätyksestä (tai mistä sitten tulikin) havahduin itsekin miettimään kuluneita kuukausia. Tämä syksy on ollut monella tapaa todella erikoinen. On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnemyllerrystä, jonka läpi eilen kuljin. Olen esimerkiksi treenannut koko syksyn todella ahkerasti. Viimeiset yhdeksän viikkoa kuudesti viikossa. Mennyt tukka putkella, sovittanut harrastukseni pääsääntöisesti lasten nukkumisaikaan, priorisoinut ja venynyt. Eilen ensimmäistä kertaa kuukausiin pysähdyin miettimään miksi. Kyseenalaistin elämääni, ja tajusin monen asian muuttuneen. Lopulta tajusin, että asioita enemmän muuttunut olen minä itse. Kyse ei ole pelkästään treenaamisesta, vaan monista muista asioista, joiden kanssa olen joutunut viimeisten kuukausien aikana kamppailemaan. Asioista, jotka olen joutunut opettelemaan tässä samanaikaisesti. Jossain määrin olen käynyt sotaa itseni kanssa, taistellut vanhoja pirujani vastaan. Mutta tiedättekö mitä?! Tajusin voittaneeni. En koko sotaa, mutta yhden suuren erän kuitenkin. Minä ja ruoka, taistelumme jatkuu hamaan loppuun asti. Olen kuitenkin iloinen, että voin oppia uusia taitoja, vahvistaa itseäni ja löytää luonteestani voimaa, jonka avulla kulkea eteenpäin.

On muutoksessa kyse sitten syömisestä, ajankäytöstä tai puhtaasta itsekyydestä, tämä uusi Emilia on kuulemma myös parempi kumppani. Kiva niin, sillä pidän siitä itsekin enemmän! Oikea asenne, siitähän elämässä loppujen lopuksi on kyse!

Hiiriä, ihmisiä, ajatuksia ja tunteita. Niitä on mahtunut tähän viikkoon. Muutama otos instagramin puolelta. Toivottavasti pääsen pian esittelemään teille myös entisen kylmä/hiirihuoneen ja tulevan työhuoneemme. Sormet syhyävät sisustamaan jo!

Huomenna jouluostoksille. Tiedän, ei pitäisi ostaa mitään. Siis huomenna. Koitan kuitenkin ajatella, että tuonkin teemapäivän perimmäinen tarkoitus on jossain ihan muussa, kuin vain olla yhtenä päivänä vuodessa ostamatta mitään. Meillä tämä on niitä ainoita mahdollisuuksia tehdä miehen kanssa ostokset yhteistuumin, joten käytämme sen hyväksemme.

Leppoisaa iltaa teille. Ja mulle.

Täällä talvi senkun jatkuu, puissa on kaunis kuura ja poskiin saa ulkona nopeasti väriä. Vähän kuin luonto olisi antanut toisen mahdollisuuden kaiken pimeyden korvaukseksi. Me kulutellaan villasukkien pohjia ja nautitaan kaminassa räiskyvästä tulesta.
Tehdään ihan tavallisia juttuja. Ulkoilua, kokkailuja, leikkiä jne. Tätä se arki on. Tuntuu, että viikot huristavat ohi ihan liian nopeasti, paljon pitäisi, mutta aika riittää vain osaan jutuista.

Toisaalta tämä on kai nyt sitä elämän parasta aikaa. Pitää osata myös nauttia! Toiselle napsahti juuri 10 kuukautta mittariin, toiselle viisi vuotta reilun viikon päästä. En haluaisi joutua myöhemmin sureman, minne ne parhaat vuodet katosivat. Elisen jälkeen otin taas yhden askeleen rennompaan elämänasenteeseen. Mitä sitten, vaikka kaikki ei aina olisikaan ihan tiptop. Laitetaan joulua yhdessä, ja järjestetään leppoisat synttärit. Tärkeämpää on nauraa ja hymyillä, kuin kiristellä hampaita! Elämä on yksinkertaisesti liian lyhyt jatkuvaan stressaamiseen!

Me taidetaan keittää jälkkäriksi kaakaot, ja jos hyvin käy, pötkötellään hetki ihan vaan sohvalla. Tähän aikaan päivästä talossa vallitsee raukea hiljaisuus, ja siitä pitää ottaa kaikki irti!

Kaunista talvipäivää!

Olin onnistunut unohtamaan, mitä marraskuun pimeys voi pahimmillaan olla! Toivoisin voivani unohtaa sen taas mahdollisimman pian. Nyt lunta maahan ja pituuttaa päiviin, kiitos! Mutta hei oikeesti, parin kuukauden päästä tää jo helpottaa! Eli nyt vaan sisulla yli pimeän ja synkän syksyn!

Valoisia ajatuksia tuo ainakin itselleni talven miettiminen. Haaveilen edelleen hiihtämisestä, josta kirjoitinkin jo pari vuotta sitten. Josko nyt olisi aika hankkia sukset ja kokeilla, onko kouluvuosien traumat mahdollista unohtaa. Tai jospa kirjoittaisi Joulupukille! Varsinaisesti en oikein ole mitään vielä pukilta pyytänytkään.

Glögin sijaan Clipperin joulunpunaista detox -teetä. Detoxista en niin tiedä, mutta tämä on maultaan ihan mahtavaa, ja taltuttaa makeanhimonkin mukavasti. Joululehtiä on tullut hypisteltyä kaupoissa. Koitan ostaa niitä maltilla. Äidin kanssa vähän kuin puoliksi ollaan vuosittain ostettu nuo joululehdet. Ehtiihän niitä sitten kierrättää joulun alla.

Toivottelen tunnelmallista syysiltaa kaikille!

Ja te, jotka kärsitte syysväsymyksestä, muistattehan osallistau Philipsin wake-up -valo skabaan!

Niin kuin Ellun kanat tai jotain. Pitäisi tehdä vähän sitä ja tätä, mutta tänään houkuttaa enemmän vain olla.
Mutta ei tämä laiskuutta ole, ei suinkaan! Nyt on vaan jouluvaihde päällä, ja siihenhän kuuluu oleellisesti tunnelmointi! Ajateltiin aloittaa joulustelut, ja leipoa iltäpäivällä pipareita. Poltellaan kynttilöitä ja tunnelmoidaan, parasta tekemistä tälläiselle sadepäivälle, siitä ei pääse mihinkään! Elisen päivän käytin niinkin hyödyllisesti, että pinnailin Pinterestistä jouluinspistä Christmas -taululleni. Niin, ja ostin ensimmäisen joululehden ja kirjoitin joulun menunkin ylös. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty, eikö!?

Lantlivin jouluisesta numerosta iskin silmäni tuohon ruokailutilan kuvaan. Mulla olis musta suuri ruokapöytä varastossa, kunpa vain saisi keittiön kuntoon, ja laminaatin tilalle sen vaalean puulattian. Jotain tuon kaltaista fiilisä olis kiva lähteä tavoittelemaan. Ikean hauskat tuolit ja lämpimät porontaljat pomppasivat ostoslistalle nekin. Pitkästä aikaa sormet syhyävät todella sisustamaan!

Mikäli teillä on tekemisen puutetta, niin muistakaan ainakin osallistau kivoihin kisoihin: Philipsin Wake-Up light kilpailu ja Hobby Hallin jouluarvonta ovat molemmat yhä käynnissä. Arjen kaunistamsien etsintä on sitävastoin päättynyt, ja ilmoittelen teille vielä tämän päivän aikana, ketkä kolme onnekasta voittivat Lotus Emilian ja Vallilan palkintopaketit! Pysykää siis kuulolla!

Seuraavaksi vuorossa kerhokuljetusta ja päikkärihiljaisuutta. Taidan kaivaa vanhatkin joululehdet esiin. Kun kerran joulua kohti mennään, niin mennään sitten kunnolla!

Mahtavaa viikon alkua kaikille!

Heräilen hiukan hitaasti tähän uuteen viikkoon. Jotenkin ihan laiska olo, eikä tunnu kone käynnistyvän. Johtuu varmaan tosta pimeydestä. Toimin aurinkoenergialla, se on huomattu.

Sen verran sain itsestäni irti, että siivosin aamulla vaatehuoneen ja kuistin. Löysin jälleen ne vihreät pöksyt, jotka ovat taas olleet melkein vuoden unohduksissa. Kivat kotihousut, joustavat ja mukavat. “Löysin” myös kassillisen villasukkia ja tuon valkoisen puseron ristipistoruusuineen, melkein kuin olisi shoppaillut uusia vaatteita!

Kuistilta kannoin sisälle rosmariinit ja oliivipuut. Katsotaan, tokeneeko tuosta, vai pitääkö ne heittää maatumaan. Olkkari on onneksi sen verran kylmä ja vetoinen, että talvehtimisolosuhteet on ainakin jossain määrin kunnossa.

Kaikennäköistä hommaa pitäisi tehdä, pyykkikasat selvittää jne. mutta taidan tyytyä sohvalla makoiluun ja kirjan lukemiseen. Ehtiihän noita sitten vaikka huomenna.
Mutta tukka on pakko pestä tänään, hyi, miten se näyttääkin rasvaiselta!!!!

Ja tiedättekö, mun tekee ihan julmetusti mieli kiinalaista höttömättöruokaa. Pari viikkoa jo olen vesi kielellä miettinyt possua ja valkoista riisiä. Ihan ihme himotus! Onneksi ei ole kiinalaista lähellä, juoksisin varmaan just nyt syömään… Enkä ole raskaana. Sitäkin on jo ehdotettu. 🙂

Hauskaa ja laiskaa viikon alkua teillekin! Ei vaan, olkaa te pikkuisen pirteämpiä!

Olen pohtinut viime päivät, miten yksi syksy voikin olla näin hankala. Itse asiasa niinkin hankala, että olisin voinut sisällyttää edelliseen lauseeseen voimasanan tai kaksi. Jatkuvat sairastelut vievät voimia ja syövät yöunia. Päivät yritän tsempata itseäni, mutta todellisuudessa pinna on kireällä kuin viulunkieli, ja tsemppaaminen on lähinnä hampaiden yhteen puremista.

Päivittäin tuntuu, että kädet ei riitä, aika ei riitä – ja mikä pahinta; Minä en riitä!
Mutta kukapa ei painisi välillä riittämättömyyden tunteen kanssa?! Lukiessani noita jättämiänne kommentteja edellisestä postauksesta, huomaan monen kamppailevan saman asian kanssa; Vaikka arjen suorittaisi kuinka hyvin, vähintään läsnä voisi olla vieläkin enemmän! Joku jo huomauttikin, miten vaikeaa tuolta joukosta on poimia se yksi tarina. Näin todellakin on, mutta olen silti iloinen jokaisesta jättämästänne kertomuksesta. Huomaan äitiyden olevan universaali käsite. Oli kyseessä sitten kymmenes lapsi, tai se ensimmäinen, pitkään ja hartaasti odotettu (kenties surujenkin kautta saavutettu), painimme kaikki samojen ongelmien kanssa. Ajoittainen riittämättömyyden tunne yhdistää meitä – tai vähintään pelko siitä.

Jättäkää ihmeessä lisää tekstejänne tuohon edelliseen postaukseen. Vetistelen niiden parissa enemmän kuin mielelläni. Mutta muuten ajattelin jättää vetistelyt tältä syksyltä vähemmälle, ja tehdä enemmän jotain kivaa! Musta nimittäin tuntuu, että on olemassa vain yksi keino lopettaa tämä matalento: Tästä lähtien aion riittää vähän enemmän myös itselleni!

Suloista sunnuntaita ja auringonsäteitä!

Olen koko syksyn koputellut puuta (eli päätäni) ja ihmetellyt, että lasten sairastumisista huolimatta olen itse pysynyt terveenä. Vaan tällä kertaa se tauti tarttui myös äitiin. Päässä humisee, korvissa kutiaa, ja olo on muutenkin aika omituinen. Olen nyt pari päivää hotkinut tyrnejä ja tänään sain anopilta jotakin homeopaattisia helmiäkin avuksi. Jospa saisin tämän olon etenemisen pysähtymään, niin arjen pyörittäminen kävisi huomattavasti helpommaksi!

Kiitos hurjasti edellisen postauksen kommenteista, taidan tosiaan teettää kuvan hieman isompanakin, onhan tuo aika kaunis hetki ikuistettuna. Ja tosiaan, kuten huomasittekin, uudet matot saapuivat ja pääsivät heti vastapestyille lattioille. Toinen matoista on olkkarissa, toinen tuossa (kohta entisessä) työhuoneessa, enkä voisi olla tyytyväisempi! Kokokin on juuri oikea, ei tule sellainen kokolattiamatto-fiilis, mutta silti nuo eristävät lattioista tulevaa kylmää. Ja mitä tulee väriin, rakastan tuota harmaan sävyä – se on ihana! Viikonloppu onkin mennyt sohvalla pötkötellessä ja mattoja tuijotellessa! 🙂

Täällä meillä ainakin paistaa edelleen hurjan kauniisti, ja yritän nauttia tuosta valosta nyt kun sitä vielä on! Muistakaahan syödä vitamiineja ja pitää villasukat jalassa!
Ihanaa viikon alkua jokaiselle!