lisää joulukuvia ja paras lahja

29.12.2020

Vielä vähän joulukuvia, kun niitä nyt sattuu olemaan.
Pitkästä aikaa meidän joulupöytää ei peitetty liinalla, vaan nautittiin uudesta pöydästä juuri tuollaisenaan. Tykkään siitä ihan älyttömästi ja nyt haaveilen myös uusista valaisimista pöydän ylle. En vain oikein keksi millaiset haluaisin. Tai millaiset siihen sopisi. Mutta toisaalta, eipä niitä tarvitsekaan väkisin hankkia. Ehkä ne just oikeat huomaa sitten kun ne osuvat kohdalle.

Meillä oli tänä vuonna jokseenkin vähän joulua esillä. Oikeastaan mitään mitä lapset eivät muistaneet pyytää, ei kaivettu myöskään esiin. Piparkakkutalo ei sekään ole omin kätösin tehty, vaan ostimme sen Klaaran kanssa paikallisista joulumyyjäisistä noiden keraamisten koristeiden kera. Ja vaikka amaryllisten kanssa ei nyt ihan putkeen mennytkään, määrä korvasi vähän laatua, tai tässä kohtaa sävyjä. Harmittaa muuten ihan vietävästi, etten lopulta ehtinyt kuvamaan tämän joulun paketteja. Niistäkin tuli sitten lopulta niin nättejä. No, mutta ensi vuonna sitten!

Joulu saa olla ja pysyä ainakin toistaiseksi, tai niin kauan kuin kukat jaksavat kukkia. Uutta vuotta juhlistetaan jo perinteikkäästi ystäväperheen kanssa. Kasa juustoja ja kuohuvaa. Ja marenkia ajattelin vatkata jälkkäriksi. Se kun on aina jotenkin niin juhlavaa ja helppoa.

Joulun paras lahja saatiin eilen sairaalasta ja nyt edessä siintävät tammikuu, kevät, uusi vuosi ja valo tuntuvat niin äärimmäisen hienoilta jutuilta. Niitä kohti on nyt ilo mennä!

Mutta nyt kiireellä miettimään kevään jumppakautta. Pakko myöntää, että olen joulun aikana liki unohtanut koko koronan, joten nyt pitää vielä nopeasti opiskella jostakin nuo tämänhetkiset suositukset ja rajoitukset. Ihanaa iltaa myös sulle!

 


ihan tavallinen

15.11.2020

Kamelinselkä on katkaistu ja vuoden harmain päivä on takana. Näin ainakin toivon. Perjantai-ilta meni juhliessa japanilaisittain ystäväporukalla ja eilinen täyttyi harmauden sijaan vaaleanpunaisesta kun juhlittiin 2-vuotiasta kummityttöä. Tänäänkään en ajatellut antaa harmaille ajatuksille kovinkaan suurta jalansijaa, päinvastoin, harmaus saa ihan luvan kanssa luoda hyggefiilistä sunnuntain ylle.

Olen jo tovin kiemurrellut sen kanssa, että mulla ei oikein ole teille mitään ihmeellistä kerrottavaa. Elämä, arki ja viikot jurnuttavat tasaista tahtia. Päivät täyttyvät työstä, lasten harrastuksista, pyykinpesusta ja kaikesta muusta ihan tosi tavallisesta. Joskaan elämäni nyt ei ole koskaan mitään kovinkaan erikoista ollut, mutta kun ei ole tarkoitus muuttaa, remontoida, rakentaa, erota tai lisääntyä, ne sellaiset kuumat perunat jäävät väkisinkin elämättä ja jakamatta. Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikein mielissäni siitä, että mitään noista edellämainituista ei ole tällä haavaa tiedossa. Elämä on hyvää just näin. Sellaista, mistä olen haaveillut. Mutta se on tasaista ja ihan tavallista. Ei niinkään otsikoiksi taipuvaa.

Vein perjantaina illan emännälle amarylliksiä ja eukalyptuksia ja pakkohan niitä oli saada myös omaan maljakkoon. Vaikka edelleenkään ei varsinaisesti jouluta, rakastan joulunajan kukkia. Erityisesti näitä lohenpunaisia sävyjä. Ajattelin, että näiden myötä myös se joulufiiliskin voisi löytyä sieltä jostain mielen perukoilta. Ja hei, olen sentään hankkinut jo kaksi joululahjaa ja yhden pikkujoululahjan! Että onhan tässä jo oikea suunta!

Lapset ovat olleet tänään aktiivisina pelireissulla ja tanssiesityksissä. Ajattelin helliä koko porukkaa pannari-iltapalalla. Se on sitä sellaista sunnuntai-illan luksusta tällaisessa ihan tavallisessa elämässä.

Suloista iltaa ja ihanaa uutta viikkoa 💕